ABORTIN PERUSTELUJA

 

Jos lähdetään etsimään niitä perusteluja, joita abortin yhteydessä on yleensä esitetty, voidaan löytää ainakin kolme tärkeää seikkaa, joita jokaista aiotaan erikseen tutkia. Mikäli olet joutunut tämän asian eteen, seuraavat seikat ovat varmaan tuttuja. Nämä seikat ovat:

 

- 1. "Sikiö ei ole persoona"

- 2. "Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan"

- 3. Myötätunto

 

1. "SIKIÖ EI OLE PERSOONA". Ensimmäinen peruste abortille on siis saattanut olla se, ettei sikiö olisi mikään oma persoonansa, täydellinen ihminen, vaan että siitä tulisi sellainen vasta syntymän yhteydessä tai jossakin myöhäisessä raskauden vaiheessa. On ajateltu, että kyseessä olisi ikäänkuin jonkinlainen kudosmöykky, joka ei edes muistuta ihmistä ja jolla ei siksi tule olla ihmisoikeuksia.

   Mutta pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa? Tuleeko sikiöstä todella persoona vasta syntymän yhteydessä tai jossakin raskauden myöhäisessä vaiheessa? Katsomme kumpaakin vaihtoehtoa erikseen:

 

Tekeekö syntymä lapsesta persoonan? Jos ensin ajatellaan sikiön tulevan persoonaksi vasta syntymän yhteydessä, on ensimmäinen kysymys se, mikä tekee tästä hetkestä niin merkittävän? Mikä saa aikaan sen, että se tekee sikiön persoonaksi? Eikö syntymän hetki tosiasiassa merkitse vain asuinpaikan vaihdosta - vaihdosta, jossa lapsi siirtyy kohdun sisäpuolelta sen ulkopuolelle - samalla tavalla kuin mekin voimme siirtyä talon sisäpuolelta sen ulkopuolelle.

   On hyvä sentähden ymmärtää, ettei syntymän hetki tee lapsesta yhtään enempää persoonaa kuin mitä hän oli vaikkapa päivää aikaisemmin ollessaan äitinsä kohdussa. Hänellä on samat ruumiinjäsenet - suu, jalat, kädet... - molemmissa paikoissa, ja hän on myös syntymän jälkeen yhtä riippuvainen äitinsä huolenpidosta. Koko ajan on kyseessä sama yksilö, mutta muutos tapahtuu vain asuinpaikassa.

   Seuraavat entisen aborttilääkärin selostukset ultraäänikuvauksesta antavat lisää selvyyttä asiaan. Hän viittaa siihen, että tämän kuvausmenetelmän avulla voitiin nähdä, miten kohdussa oleva sikiö ei ole vain kudosmöykky ja persoonaton olento, vaan siinä esiintyy jo täysin pienen lapsen piirteet. Se voi liikkua, niellä ja nukkua - kaikki asioita, joita me itse ja pienet lapsetkin voivat tehdä kohdun ulkopuolella:

 

... Se oli ultraääni, joka ensimmäistä kertaa avasi meille ikkunan kohtuun. Me aloimme myös seurata sikiön sydänääniä elektronisilla sydänmonitoreilla. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä sitä, mitä me teimme klinikalla. Ultraääni avasi uuden maailman. Ensimmäistä kertaa saatoimme todella nähdä ihmisen sikiön, mitata sitä, tarkkailla sitä, ja kiintyä ja rakastua siihen. Niin minulle kävi. Ultraäänikuvat sikiöstä vaikuttavat tavattoman voimakkaasti katsojaan. New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, mitä mahdollisuuksia tällä tekniikalla on. Noin kymmenen vuotta sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa kymmenelle raskaana olevalle, aborttiklinikalle tulleelle naiselle näytettiin ultraäänikuva sikiöstä ennen aborttia. Vain yksi heistä teki abortin. Yhdeksän muuta lähti klinikalta edelleen raskaana. Se osoittaa, kuinka voimakasta kiintyminen on. Minäkin huomasin kiintyväni noihin syntymättömiin.(2)

 

Haluaisin vielä lisätä, että vaikka meillä oli kasapäin (kirjaimellisesti) kokemusperäistä tietoa siitä, että abortissa tuhottiin elävä ihminen, niin vasta ultraäänitekniikan myötä ajatuskaavamme todella vaihtui. Ultraäänen avulla emme ainoastaan nähneet, että sikiö on toimiva organismi, vaan saatoimme myös mitata sen elintoimintoja, punnita sen ja arvioida sen iän, nähdä sen nielevän ja virtsaavan, katsella sitä niin unessa kuin hereillä ja nähdä sen liikuttavan itseään yhtä määrätietoisesti kuin vastasyntynyt lapsikin tekee...

   Juuri tästä minä löysin itseni; tämän empiirisen vallankumouksen, kaiken tämän uuden tiedon edessä aloitin tuskallisen prosessin, jossa muutin mieltäni abortin oikeutuksesta. Olin vihdoinkin hyväksynyt paradigman muutoksen.(3)

 

Tuleeko sikiöstä persoona jossakin raskauden vaiheessa? Kun on esitetty toista vaihtoehtoa persoonaksi tulemiselle, on saatettu esittää sen tapahtuvan jossakin raskauden vaiheessa, varsinkin jossain sen myöhäisessä vaiheessa.

   Jos kuitenkin tutkitaan tätä teoriaa, voidaan siitäkin löytää ongelmia - seikkoja jotka osoittavat, ettei se ole kovin varmalla pohjalla.

    Ongelmana tässä teoriassa ovat ainakin keskosina syntyneet lapset. Ne ovat ongelma, koska monet keskosina syntyneet lapset ovat tulleet tähän maailmaan samanikäisinä kuin abortoidut kanssasisarensa ja -veljensä, jopa aikaisemmin. Niinpä kun normaali raskaus kestää yleensä n. 40 viikkoa, niin voivat jotkut lapset syntyä jopa 20 viikkoa sitä ennen keskosina ja jäädä silti eloon. Tämä 20 viikkoa ennen normaalia synnytysaikaa osoittaa sen, että sikiön täytyy olla persoona jo tässä vaiheessa, koska se jää eloon kuten myöhemmin syntyneet lapset. Nykysuuntaus onkin se, että yhä pienempiä keskosia voidaan pitää hengissä äidin kohdun ulkopuolella. Aikaraja niiden iän suhteen on koko ajan pienentynyt.

   Meidän täytyy siksi käsittää, ettei mikään raskauden myöhempi kuten ei varhaisempikaan vaihe voi olla persoonaksi tulemisen ajankohta, koska mikään kehitys ei voi alkaa ikäänkuin keskeltä, raskauden aikana. Tälle käsitykselle emme voi löytää mitään selviä perusteluja eikä sitä voida todistaa.

   Sensijaan ainut järkevä mahdollinen kohta ihmiselämän alulle on hedelmöittymisen hetki, koska hedelmöittynyt munasolu sisältää jo kaiken, mitä ihmisyksilön kehittymiseen tarvitaan. Sen perimään ei tarvitse lisätä mitään, vaan siinä on kaikki perintöaines myös kohdunulkoista ehkä 100 vuoden pituista elämää varten. Koko ajan, hedelmöityksestä asti, on kyseessä sama yksilö, joka vain kasvaa ja kehittyy. Saman asian tuo esille seuraava Daavidin kirjoittama Psalmi:

 

- (Ps 139:16) Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

                                                                               

2. "NAISELLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ RUUMIISTAAN". Toisena mahdollisena perusteena abortille on sanottu, että "naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja mitä sille tekee". On esitetty, että abortti on vähän samanlainen toimenpide kuin viisaudenhampaan tai umpilisäkkeen poisto, jossa poistetaan vain tarpeeton ruumiinosa.

   Edelläoleva käsitys ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa, koska sikiö ei ole samanlainen ruumiinjäsen kuin esim. kädet, jalat tai pää, joka olisi ihmisessä koko elämän ajan, vaan se on äidin kehossa vain määrätyn hetken, n. 9 kuukautta - tai ehkä vähemmänkin, jos lapsi syntyy keskosena. Sikiö tai lapsi on siis vain kasvamassa äidin kohdussa, mutta ei kuitenkaan ole osa äidin ruumista.

   Toiseksi, kun on kyseessä sikiön alku, ei se senkään puolesta ole naisen omaa ruumista, vaan se on saanut alkunsa miehen ja naisen sukusolujen yhteensulautumisesta. Muut sitä edeltävät vaiheet kuten sukusolujen valmistuminen ovat olleet vain valmistusta mahdollista hedelmöitystä varten, joka saa aikaan uuden, perimältään ainutlaatuisen, yksilön syntymän. Samoin istukka, napanuora ja sikiökalvot, jotka ovat kehityksessä tarpeellisia ja välttämättömiä, eivät nekään ole osa äidin ruumista, vaan kuuluvat sikiön muodostamiin elimiin.

   Sikiöstä puheenollen täytyy siis ymmärtää, ettei se ole missään vaiheessa osa äitinsä ruumista, vaan ihmisyksilö, joka kehittyy äitinsä kohdussa ja saa ravintonsa tältä. Kyseessä on koko ajan lapsi, joka vain kasvaa tässä paikassa - siihen viittaa myös seuraava kuvaus, jossa enkeli kutsui sikiötä pojaksi jo kolme kuukautta ennen tämän syntymää -, mutta ei kuitenkaan ole osa äitinsä ruumista. Jos emme ota tätä selvää tosiasiaa huomioon, joudumme silloin varmasti sivuraiteelle:

 

- (Luuk 1:36) Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi.

 

3. MYÖTÄTUNTO. Jos otetaan lisää esille syitä, millä aborttia on voitu perustella, on yksi tavallisimmista syistä myötätunto. On saatettu sanoa, että "se on sekä äidille että lapselle hyvä, että abortti suoritetaan".

   Saatamme kuitenkin kysyä, onko myötätunto oikea peruste aborttiin? Vaikka voimme ymmärtää niiden ihmisten vaikeaa tilannetta, jotka joutuvat tämän asian eteen, voidaanko sitä silti perustella abortilla? Kun on selvästi tiedossa, että abortissa tuhoutuu pieni lapsi eikä vain epämääräinen kudosmöykky, on tämä peruste kyseenalainen. Yhtä hyvin voitaisiin hyväksyä vastasyntyneiden ja vähän vanhempien lasten surmaaminen, jos he eivät sattuisi meitä miellyttämään. Näiden kahden asian välillä ei olisi muuta eroa kuin lyhyt ajanjakso ja lasten asuinpaikka - toiset heistä olisivat kuollessaan vielä äidin kohdussa, kun toiset olisivat jo sen ulkopuolella.

   Meidän täytyy sentähden käsittää, ettei pelkkä myötätunto ole hyvä peruste, vaikka se voikin aluksi näyttää siltä. Se on huono peruste, koska se tuhoaa jo alkaneen lapsen elämän:

 

Minua yllätti se, että havaitsin kummassakin tapauksessa toimivana arvona olevan myötätunnon ja rakkauden. Myötätunnosta naisia neuvottiin hankkimaan abortti. Samasta syystä kehotettiin myös pidättäytymään abortista. Kaikki olivat myötätuntoisia. Mutta kuka oli oikeassa?

   Minun oli löydettävä ohjeita, joiden mukaan päättää, kuka oli oikeassa, Mitaksi oli otettava enemmän kuin myötätunto. Minulta meni kauan, kun kävin läpi kaikki tekijät, jotka vaikuttivat abortista tehtävään päätökseen, mutta pitkän, vaikean ja sydäntäluotaavan matkan jälkeen huomasin tulleeni suoraan niiden leiriin, jotka voimakkaasti pyrkivät turvaamaan syntymättömän lapsen elämän mahdollisuudet. Toisin sanoen abortti alkoi tuntua vaihtoehdolta, jota en voinut hyväksyä ratkaisemaan ei -toivottua raskautta.(4)