Etusivulle 
Jarin kirjoituksia
Jeesus ja katoliset

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

Luku 3 -

Paavius ja pappeus

Osana Rooman kirkon erikoista perintöä ovat paavius ja paavit, jotka ovat saaneet merkittävän sijan tässä kirkossa. Paavia on jopa nimitetty Kristuksen sijaiseksi maan päällä, mikä osoittaa hänen suuren asemansa katolilaisten parissa. On myös ajateltu, että paavius alkoi jo ensimmäisellä vuosisadalla Pietarista ja että siitä lähtien on ollut paavien katkeamaton ketju aina näihin päiviin asti.

   Mutta mitä meidän on ajateltava paaviudesta ja hänen asemastaan katolisessa kirkossa? Opettaako Raamattu tästä alueesta mitään ja voiko sitä perustella Raamatulla? Katsomme tätä asiaa ja katolisen kirkon pappeutta seuraavien seikkojen valossa:

1. Oliko Pietari erikoisasemassa muihin opetuslapsiin nähden?

2. Paaviuden alku ja sen periytyminen

3. Oliko Pietari Kristuksen sijainen?

4. Perustivatko Pietari ja Paavali Rooman seurakunnan?

5. Pappien naimattomuus

1. Oliko pietari erikoisasemassa muihin opetuslapsiin nähden? Kun on kyseessä paavin viran perusta, on katolisessa kirkossa tavallisesti opetettu, että sen alkuna on Pietarin erikoisasema ja johtajuus opetuslasten joukossa. On yritetty selittää, miten Pietari on ollut alkuseurakunnan johtaja ja myös sen "ensimmäinen paavi", jonka varaan Jeesus perusti seurakuntansa. Esim. katolisessa katekismuksessa (1953) on kirjoitettu tästä asiasta sekä paavista Pietarin seuraajana:

Kenen Kristus on asettanut kirkon ylimmäiseksi päämieheksi?

Kirkon ylimmäiseksi päämieheksi Kristus asetti Pyhän Pietarin. (s. 42)

Eikö sitten Kristus itse ole kirkon päämies?

Kristus on ja pysyy kirkon näkymättömänä päämiehenä, Pietari oli hänen näkyväinen sijaisensa. (s. 43)

Kuka on pyhän Pietarin kuoltua kirkon näkyväinen päämies?

Kirkon näkyväinen päämies on pyhä isä, paavi, koska hän on Pietarin oikea seuraaja Rooman piispanistuimella. (s. 44)

Mutta pitääkö edellä oleva käsitys paikkansa? Ainakin jos asiaa katsotaan seuraavien seikkojen valossa, eivät ne tue Pietarin erikoisasemaa muihin opetuslapsiin nähden:

Onko Pietari seurakunnan perustus ja onko vain hänellä valtakunnan avaimet? Paaviuden alkuna on siis pidetty Pietaria. On ajateltu, että Jeesus itse asetti hänet tähän tehtävään ja että seurakunta on rakennettu hänen perustukselleen, Pietarin, joka sai myös taivasten valtakunnan avaimet ja vallan sitoa ja päästää. Tähän viittaavat seuraavat jakeet Matteuksen evankeliumissa:

- (Matt 16:16, 18,19) Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.

19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."

Mitä tulee edelliseen ajatukseen, että seurakunta on rakennettu Pietarin perustukselle, on kuitenkin otettava huomioon, että edellä olevissa Jeesuksen sanoissa kreikkalainen sana "petros" (Pietari) on merkitykseltään samaa kuin "pieni kivi" tai "lohkare". Sana "kallio" on taas kreikaksi "petra", ja se tarkoittaa sanaa tämä "kallio". Jeesus ei koskaan sanonut, että hän rakentaisi seurakuntansa "pikku kivelle", jonkun ihmisen varaan - se olisi ollut liian heikko perusta - vaan että hän rakentaisi sen "tälle kalliolle". Hän itse on tämä kallio (Esim. 1 Kor 3:11: Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.), samoin se tunnustus, jonka Pietari lausui hänestä. Tämä jae, kuten myös sitä vastaava Joh 1:42, voitaisiinkin kääntää alkukielellä seuraavasti:

- (Matt 16:16,18) Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet kivi (Petros), ja tälle kalliolle (petra) minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.

- (Joh 1:42) Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka käännettynä on kivi (Petros).

Mitä sitten tulee taivasten valtakunnan avaimiin, on niitäkin vaikea rajoittaa vain yhteen henkilöön, kuten katolisessa perinteessä on ajateltu. On väärin sanoa tämän asian koskevan vain Pietaria. Sillä jos tutkimme Raamattua, osoittaa se hyvin, että myös muut opetuslapset saivat valtakunnan avaimet, ei vain Pietari. He eivät saaneet niitä sitä kautta että olisivat olleet jotenkin erikoisia, vaan yksinkertaisesti sitä kautta, että he saarnasivat evankeliumia taivasten valtakunnasta ja saivat johtaa ihmisiä pelastukseen. He saivat avata "taivaan oven" julistuksensa kautta. Samoin valta sitoa ja päästää annettiin jokaiselle opetuslapselle:

- (Matt 10:7,8) Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.'

8. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

- (Luuk 9:1,2) Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja.

2. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.

- (Matt 18:18) Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.  

Ei mainintoja. Jos Pietarilla olisi ollut erikoisasema tai määräysvalta muiden opetuslasten yli, olisi siitä varmasti mainittu Raamatussa. Mitään tällaista ei sieltä kuitenkaan löydy, vaan Pietari oli yksi opetuslapsi muiden joukossa. Hän harjoitti johtajuuttaan yhdessä muiden apostolien kanssa, mutta ei heidän kustannuksellaan, eikä hänellä ollut mitään johtoasemaa heihin nähden. Paavin asemaa hänellä ei ollut eikä koko paaviutta edes löydy Raamatusta.

   Ainut miten Pietari erosi toisista opetuslapsista oli se, että hän oli luonteeltaan impulsiivisempi ja puheliaampi kuin muut opetuslapset. Hän myös teki virheitä, sillä hänhän kielsi Herransa, (Miten tähän sopii oppi paavin erehtymättömyydestä, joka julistettiin 1870?) eikä ollut erehtymätön, vaan Jeesuksen ja Paavalinkin piti nuhdella häntä väärästä käytöksestä. Jeesuksen nuhde tapahtui vieläpä heti sen jälkeen, kun Pietarille oli puhuttu taivasten valtakunnan avaimista:

- (Matt 16:21-23) Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.

22. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko."

23. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten."

- (Gal 2:11-14) Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.

12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,

13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

14. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"

Ulkopuolisten käsitys. Se, miten ulkopuoliset suhtautuivat seurakuntaan ensimmäisellä vuosisadalla, osoittaa hyvin, ettei Pietarilla ollut mitään ylivertaista asemaa muihin opetuslapsiin nähden. Apostolien tekojen 24. luvusta käy hyvin selville, että ulkopuolisten silmin seurakunnan "merkittävin" henkilö ei suinkaan ollut Pietari vaan apostoli Paavali, jota yleisesti pidettiin tänä "henkilönä", nasaretilaisten lahkon päämiehenä. Merkittäväksi seuraavan lausunnon tekee se, että se lausuttiin Israelissa, samalla alueella, jossa Pietari itsekin vaikutti:

- (Apt 24:4,5) Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan.

5. Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies,

Jaakob ja Johannes. Se että Pietarilla olisi ollut ylivertainen johtoasema muihin nähden, ei saa tukea Paavalin kirjeestä galatalaisillekaan. Paavali osoittaa tässä kirjeessä, että yleisesti seurakunnan johtohenkilöinä pidettiin siihen aikaan Pietarin ohella myös Jaakobia ja Johannesta. Merkillepantavaa lisäksi on, että näistä kolmesta henkilöstä Jaakob mainitaan ensimmäisenä. Tämä osoittaa, että Pietarikin oli vain yksi apostoli muiden joukossa:

- (Gal 2:9) ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.

Ainoa oikea kirkko?

Kun on kyseessä Pietari ja hänen oletetut seuraajansa paavit, niin on yksi heihin liitetty ominaisuus erehtymättömyys, varsinkin uskoa, moraalia ja oppia koskevissa kysymyksissä. Julistus paavin erehtymättömyydestä tapahtui v. 1870 paavi Pius IX:n toimesta.

   Samanlainen "erehtymättömyyden" asenne on vallinnut myös kirkon sisällä. Katolista kirkkoa on pidetty ainoana oikeana ja on kutsuttu "erossa olevia veljiä" palaamaan sen yhteyteen. Kuvaavaa tälle asenteelle on syksyllä 2000 ilmoille tullut julistus, josta kerrottiin lehdissä:

Vatikaani:

Katolinen kirkko on ainoa oikea

Vatikaani julisti tiistaina katolisen kirkon olevan ylivalta-asemassa muihin kristillisiin kirkkoihin nähden. Vatikaani torjui virheellisenä käsitykset, joiden mukaan kaikki kirkkokunnat olisivat yhdenvertaisia. Vatikaanin julistuksen arvellaan horjuttavan kristillisten kirkkojen yhteistyöpyrkimyksiä.

   Katolinen kirkko on Vatikaanin käsityksen mukaan ainoa todellinen Kristuksen kirkko. Muut kristilliset kirkot, esimerkiksi protestantit, eivät Vatikaanin mielestä ole kirkkoja todellisessa merkityksessä.

   Vatikaanin näkemys julkistettiin Dominus Jesus - asiakirjassa, jonka on allekirjoittanut inkvisition seuraajalaitoksen johtaja kardinaali Joseph Ratzinger. Paavi Johannes II:n kerrottiin hyväksyneen asiakirjan.

   Asiakirjan mukaan ne, jotka ovat saaneet kasteen muualla kuin katolisessa kirkossa, ovat "jonkinlaisessa yhteydessä, vaikkakin epätäydellisessä, kirkkoon".

   "On olemassa vain yksi Kristuksen kirkko, katolinen kirkko, jota johtaa Pietarin seuraaja ja piispat yhdessä hänen kanssaan", julistuksessa sanottiin.

   Englannin anglikaaninen kirkko torjui heti tiistaina Vatikaanin julistuksen. Anglikaanisen kirkon arkkipiispa George Carey sanoi, ettei Vatikaanin julistus tee oikeutta yli 30 vuotta jatkuneelle ekumeeniselle työlle, jonka tavoitteena on eheyttää protestanttien ja katolilaisten välille vuosisatojen kuluessa syntyneet kuilut. (Etelä-Suomen Sanomat 6.9.2000)

Se että pidetään jotakin kirkkoa ainoana todellisena kirkkona, on tosiasiassa yksi ensimmäinen harhaopin muoto. Pelastus ei suinkaan ole missään kirkossa vaan Jeesuksen persoonassa, joka on hyvä ymmärtää. Niinpä ryöväri, joka oli ristillä, ei pelastunut ja päässyt paratiisiin jonkun kirkon kautta ja siihen liittymällä, vaan hän pelastui kääntymällä Jeesuksen puoleen. Katolista kirkkoa ei edes tunnettu niihin aikoihin, koska sitä ei ollut olemassa.

   Jonkin kirkon (tämä ei koske vain katolista kirkkoa vaan muitakin yhteisöjä. Esim. Jehovan todistajatkin ajattelevat aivan samoin.) asettaminen Jeesuksen Kristuksen tilalle on tosiasiassa hänen syrjäyttämistään. Jos asetetaan kirkko tai Maria välimieheksi, ei enää silloin olla mitään kristittyjä vaan pakanoita. Ihmiset ovat pakanoita, koska he käytännössä kieltävät Kristuksen, vaikka voivat nimellisesti häntä kunnioittaa. Tällaisilla ihmisillä ei ole mitään "Isääkään", vaikka he muuta väittäisivät. (Miten tähän sopii ns. kristillisen yhteyden rakentaminen, jota kirkkojen välillä harjoitetaan ja josta edellä mainitussa lehtiartikkelissakin kerrottiin? Eikö olisi hyvä, että Jumala saisi ensin pelastaa nämä ihmiset, niin etteivät he olisi vain pakanoita, jotka yrittävät rakentaa kristillistä yhteyttä ilman Kristusta?)

- (1 Joh 2:23) Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

2. Paaviuden alku ja sen periytyminen. Kun on kyseessä paaviuden alku, uskovat monet hartaat katolilaiset, että se alkoi jo ensimmäisellä vuosisadalla Pietarista. Samoin he uskovat, että siitä lähtien on ollut paavien katkeamaton ketju aina näihin päiviin asti.

   Mutta kuten edellä todettiin, ei ole mitään syytä uskoa, että Pietari olisi ollut ensimmäinen paavi. Tähän asiaan emme löydä mitään selvää viittausta, eikä paaviutta edes mainita Uudessa testamentissa. Pietari oli vain yksi apostoli muiden joukossa, eikä hänellä ollut ylivertaista asemaa muihin nähden.

   Paaviuden alusta ovat useimmat kirkkohistorioitsijat eri mieltä. Yleisesti ainakin tiedetään, että Nikean kirkolliskokouksessa (325) ei ollut vielä mitään paavia tai roomalaista piispaa, joka olisi vaatinut ensimmäistä sijaa muiden joukossa. Sen sijaan useimmat kirkkohistorioitsijat pitävät vasta Leo Suurta ensimmäisenä paavina. Hänen hallinta-aikansa oli n. 440-461 jKr., ja hänenkin täytyi Kalkhedonin kirkolliskokouksessa (451 jKr.) tyytyä vielä siihen, että Konstantinopolin piispa oli samassa asemassa hänen kanssaan. Mitään ensimmäistä sijaa ei vielä tällöin ollut nähtävissä, mutta se oli jo kehittymäisillään - se kehittyi lähes samaan aikaan valtion kirkon kanssa.

   Mitä sitten tulee paaviuden periytymiseen, emme siihen löydä mitään viittausta Raamatussa. Kun Raamatussa ei puhuta Pietarin paaviudesta mitään, ei siellä tietenkään mainita myöskään sitä, että hänellä olisi seuraaja tässä virassa. Voimme ymmärtää, ettei mitään yhtenäistä seuraajien ketjua voinut parina ensimmäisenä vuosisatana vielä olla, koska paaviushan alkoi vasta joitakin vuosisatoja myöhemmin.

3. Oliko pietari kristuksen sijainen? Eräs asia, joka on yritetty liittää Pietariin ja hänen oletettuihin seuraajiinsa paaveihin, on Kristuksen sijaisena olo maan päällä. Tämä oppi tuli esille jo Firenzen kirkolliskokouksessa 1400-luvulla. Siellä se määriteltiin seuraavalla tavalla:

"Rooman paavi on Kristuksen todellinen sijainen, koko kirkon pää ja kaikkien kristittyjen isä ja opettaja, ja Herramme Jeesus Kristus on autuaassa Pietarissa antanut hänelle täyden vallan paimentaa, hallita ja johtaa koko kirkkoa" (Firenzen kirkolliskokous, 6. istunto [1439] [DS 1307] )

Mitä tulee Pietarin tai jonkun hänen oletetun seuraajansa olemiseen Kristuksen ainoana sijaisena maan päällä, on kuitenkin taas sanottava, ettei Raamatusta mistään löydy tällaista opetusta. Sieltä ei löydy sitä, että Kristus olisi ikään kuin pantu pois viralta ja että sitten joku Pietari tai muu toimittaisi hänen virkaansa. Tai ehkä se löytyy siinä mielessä, että juuri paholainenhan syyllistyi itsensä korottamiseen Jumalan vertaiseksi [Ks! Jes 14:12-14] Eli kun monet paavit ovat korottaneet itsensä samanvertaiseksi kuin Jumala, ovat he tässä seuranneet vain paholaisen jälkiä. He ovat silloin todellisuudessa "isästä perkeleestä", kuten Jeesus sanoi eräille aikansa uskonnollisille ihmisille, Joh 8:44.

   Sen sijaan kyllä osoitetaan, että Kristus on yhä seurakunnan pää ja että kaikki valta on hänellä kuten seuraavat jakeet osoittavat. Miten enää silloin sopii oppi paavista Kristuksen sijaisena?

- (Ef 1:22) Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,

- (Matt 28:18) Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Toisaalta jos paavi todella olisi Kristuksen sijainen, tulisi hänen elämänsä olla myös samanlaista kuin Kristuksen. Pietari varmastikin oli tällainen Kristuksen seuraaja, mutta eikö tosiasia ole, että monet paavit ja heidän seuraajansa ovat tosiasiassa täysin luopuneet Kristuksesta, vaikka ovat esiintyneet hänen edustajinaan tai sijaisinaan? Ainakin kirkkohistoriasta tiedetään, että lukemattomat paavit ovat eläneet syvällä irstaudessa ja ovat tapattaneet jopa miljoonia ihmisiä. Ehkäpä tällaisiin paaveihin sopii paremmin seuraava Paavalin lausuma ennustus, jossa hän puhui julmista susista:

- (Apt 20:29-32) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

32. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.

Seuraava entisen roomalaiskatolisen papin kertomus (Emmett McLough: Crime and Immorality in the Catholic Church) kuvaa myös sitä, miten monet paavit ja heidän seuraajansa ovat tosiasiassa täysin luopuneet Kristuksesta, vaikka ovatkin esiintyneet hänen edustajinaan tai sijaisinaan. On ymmärrettävää, ettei tällaisilla ihmisillä ole mitään tekemistä Kristuksen ja Jumalan kanssa, vaikka he toisin väittäisivätkin (Tai kuten Paavali sanoi, Tiit 1:16: He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät... ):

"Kolmetoista vuotta sitten, tutkittuani tiiviisti kaksikymmentä yksi vuotta roomalaiskatolisen kirkon historiaa ja toimittuani viisitoista vuotta yhtenä sen "oppineista" papeista, sain vähitellen tietää totuuden sen historiasta. Kokosin tuhansien markkojen arvosta historiankirjoja, joista monet painokset olivat kauan sitten loppuneet. Kolusin maan kirjastot etsien harvinaisia tekstejä, jotka olivat säästyneet Rooman sensuurilta.

   Minusta tuntui vähän samalta kuin ylpeän, ruhtinaallisen, kuuluisan ja kunnioitetun perheen jäsenestä, joka äkkiä löytää oikean sukupuunsa ullakon kirstusta. Melkein joka oksalla roikkui murhaajia, valehtelijoita, huijareita, rosvoja, kiristäjiä, roistoja, tyttökauppiaita, prostituoituja ja kaikenlaisia muita pahantekijöitä.

   Tuntui kuin olisin astunut historialliseen rikosmuseoon, ja vaeltelin huoneesta huoneeseen, vuosisadalta toiselle tässä kirkollisessa vahakabinetissa, ja joka puolella näin tyrmistyksekseni yhä uusia muunnelmia rikoksista, paheista ja moraalisesta rappiosta, niin että tämän rinnalla pakanallinen Rooma ja Kreikka näyttivät suorastaan enkelimäisiltä.

   Hahmottelen tässä menneisyyttä ihan lyhyesti vain osoittaakseni, että roomalaiskatolisen kirkon nykyinen rikosrekisteri on sen aitoa perintöä. Historian jokaiselta vuosisadalta löytyy vastaavaa..."

4. Perustivatko pietari ja paavali rooman seurakunnan? Pietarin, joka on monille katolilaisille rakas, uskotaan olleen myös Roomassa kirkon johtajana. On ajateltu, että hän olisi ollut siellä piispana jopa 20 vuoden ajan. Samoin on esitetty se ajatus, että Pietari yhdessä Paavalin kanssa olisi ollut tämän saman seurakunnan perustaja.

   Tämä jälkimmäinen käsitys tulee esille mm. Jan Aartsin kirjasta "Paavi" (s. 6). Siinä hän selostaa sitä uskomusta, että Pietari ja Paavali olisivat aikanaan olleet Rooman seurakunnan perustajia:

"Tällaisena hänet muistettiin myös apostolien jälkeisenä aikana ja tämä arvo siirtyi Rooman seurakunnalle ja piispanistuimelle, koska Pietari oli oleskellut siellä ja siellä kärsinyt marttyyrikuolemansa. Rooman seurakuntaa arvostettiin ensimmäisinä vuosisatoina suuresti sen vuoksi, että se oli Pietarin ja Paavalin perustama, heidän opetuksensa vahvistama ja heidän verensä pyhittämä..."

Mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa? Olivatko Pietari ja Paavali todella Rooman seurakunnan perustajia? Jos tutkimme Raamattua seuraavien seikkojen valossa, on sille vaikea löytää todisteita:

Roomassa seurakunta ennen Paavalin siellä käyntiä. Se, että Pietari ja Paavali olisivat yhdessä Rooman seurakunnan perustajia, ei pidä yhtä Roomalaiskirjeen kanssa. Sillä kun Paavali kirjoitti tämän kirjeen v. 57 tai 58 jKr., oli siellä täytynyt olla seurakunta jo pitkän aikaa; muuten hän ei olisi kirjoittanut seuraavalla tavalla, jossa mainitsi halustaan nähdä näitäkin ihmisiä:

- (Room 1:8-10) Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.

9. Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,

10. aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.

- (Room 1:13-15) Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.

14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;

15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.

- (Room 15:23) Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne,

Ei terveisiä Pietarille. Toinen huomio, mikä voidaan tehdä Roomalaiskirjeestä, on se, että kun Paavali tässä kirjeessä lähetti terveisiä Rooman seurakunnan jäsenille (Ks. Room 16:1-15), ei hän sanallakaan puhu Pietarista. Varmasti hän olisi myös Pietarille lähettänyt terveisiä, jos tämä siihen aikaan (Eli on selitetty, että Pietari oli Rooman seurakunnan perustaja ja asui siellä 20 vuotta.) olisi ollut Roomassa. Paavalin vaikeneminen asiasta on selvä merkki siitä, ettei Pietari ollut niihin aikoihin Roomassa.

Paavalin Roomasta lähettämät kirjeet. Kun Paavali aikanaan tuli Roomaan vankeutensa takia - ei suinkaan uutta seurakuntaa perustamaan - lähetti hän myös sieltä kirjeitä. Kuitenkin merkillepantavaa on, ettei hän näissäkään lähettämissään kirjeissä mainitse mitään Pietarista. Varmasti hän tämän olisi tehnyt, jos Pietari oli siihen aikaan Roomassa ja varsinkin jos he olivat yhdessä perustaneet Rooman seurakunnan. Paavalin vaikeneminen asiassa viittaa siihen, ettei Pietari niihinkään aikoihin ollut Roomassa.

Apostolien teoissa ei mainita.  Apostolien teot, jotka päättyvät n. vuoteen 62 jKr., ei mainitse myöskään mitään Pietarin oleskelusta Roomassa - siinä mainitaan ainoastaan Paavalin asuminen vuokra-asunnossaan kahden vuoden ajan.

   Tämä on sikäli merkittävää, että kun Pietari on yksi Apostolien tekojen keskushenkilöistä ja Roomassa oli jo seurakunta ennen Apostolien tekojen päättymistä (eli n. v. 62), niin ei ainakaan Pietari voinut olla tämän seurakunnan perustaja. Jos hän olisi tehnyt lyhyenkin visiitin Roomaan - puhumattakaan siitä, että hän olisi viettänyt siellä 20 vuotta - varmasti siitä olisi mainittu, koska onhan samassa kirjassa mainittu monia "vähäisempiä" Pietariin liittyviä tapahtumia. Miksi tästä asiasta ei puhuta mitään? Eikö se ole selvä todiste siitä, ettei Pietarilla voinut olla mitään tekemistä Rooman seurakunnan perustamisen kanssa?

Pietari toimi oman kansansa parissa. Paavalin ja Pietarin erilaiset tehtävät eivät myöskään viittaa siihen, että Pietarilla olisi ollut paljoa tekemistä Rooman seurakunnan kanssa. Kun Paavali oli kutsuttu pakanoiden apostoliksi, toimi Pietari pääsääntöisesti vain oman kansansa, juutalaisten, parissa. Paavali kirjoitti heidän erilaisista tehtävistään seuraavalla tavalla:

- (Gal 2:6-9) Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,

7. vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -

8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -

9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.

Oliko Rooman seurakunnalla erikoisasema? Kun edellä tuotiin esille se ajatus, että Pietari ja Paavali olisivat olleet Rooman silloisen seurakunnan perustajia, niin on esitetty myös se, että tällä seurakunnalla olisi ollut erikoisasema jo apostolien aikana.

   Tähän voidaan kuitenkin sanoa, ettei sillä ollut sen erikoisempaa asemaa kuin muillakaan seurakunnilla. Se oli vain yksi seurakunta muiden joukossa ja ainut sen suurempi merkitys perustui siihen, että se vaikutti sen ajan suurkaupungissa. Jan Aarts on selostanut tätä asiaa hyvin ("Paavi, s. 46). Hän toteaa, että poliittiset tekijät alkoivat 300-luvulla paljolti vaikuttaa seurakunnan elämään:

Rooma oli keisarikunnan pääkaupunki ja täten sen poliittinen ja hallinnollinen keskus. Se oli myös kansainvälinen kulttuuri- ja kohtauspaikka. Nämä seikat vaikuttivat luonnollisesti Rooman seurakunnan merkitykseen, mutta ensimmäisinä vuosisatoina mikään ei osoita, että ne olisivat antaneet Rooman seurakunnalle erityisasemaa muiden paikalliskirkkojen joukossa. Vasta kun kristinuskosta tuli suosittu (v. 313) ja valtakunnan virallinen uskonto (v. 380), poliittiset tekijät alkoivat merkittävästi vaikuttaa kirkon elämään. Enemmän kuin Rooman asemaan ne vaikuttivat kuitenkin Konstantinopolin asemaan, josta vuonna 330 oli tullut uusi pääkaupunki.

5. Pappien naimattomuus. Yksi katolisen kirkon erikoisuus on sekä paavin että myös pappien ja nunnien naimattomuus, joka säädettiin paavi Bonifatius VII:n toimesta 1079. (Onkohan tässäkin esikuvana kirkon ikonin, sen luoman Maria-hahmon, oletettu ainainen neitsyys?) Katolisessa kirkossa naimattomuus on pakollinen kaikille kolmelle edelliselle ryhmälle, ja heidän jokaisen on lausuttava selibaattilupaus, jota ilman mitkään sakramentit eivät voi astua voimaan; tai jos he olisivat naimisissa, ei pyhien toimitusten suorittaminen olisi silloin soveliasta.

   Opettaako Raamattu kuitenkaan pappien tai muiden pakollista naimattomuutta? Perehdymme tähän asiaan eri raamatunkohtien avulla:

Haureuden synnin välttäminen. Jos katsomme Raamatun yleistä opetusta miehen ja naisen seksuaalisuudesta, osoittaa se hyvin selvästi, että miehellä ja naisella tulisi olla puoliso. Tämä ei tietenkään ole pakollinen toimenpide, mutta avioliitto on tarkoitettu nimenomaan haureuden syntien välttämiseksi että myös sukupuolisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Tämän opetuksen tuo hyvin selkeästi esille Paavali korinttolaiskirjeessään:

- (1 Kor 7:1,2) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

- (1 Kor 7:8,9) Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;

9. mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.

Mikä seuraus on ollut siitä, ettei katolisessa kirkossa ole juurikaan noudatettu tätä Raamatun neuvoa? Sen osoittaa ehkä parhaiten seuraava lainaus eräästä lehtiartikkelista (Helsingin sanomat 10.4.1995, Jyrki Palo: Seksiskandaalit koettelevat katolista kirkkoa). Siitä käy ilmi, miten pappien naimattomuus on johtanut sukupuolisiin väärinkäytöksiin ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, ts. haureuteen. Se on ollut papeille tie siveettömyyteen, ei suinkaan puhtaampaan elämään:

... Katolinen kirkko vaatii papeiltaan ehdotonta selibaattia eli kieltää kaikki sukupuolisuhteet. Eräät naimisiin menneet papit arvioivat, että yli puolet heidän entisistä virkaveljistään elää tosiasiassa naisen kanssa avioliitonomaisessa suhteessa.

... Itävaltalaisessa Melkin luostarissa toimiva pappi Jeremia Eisenbauer on yksi, joka pitää pakkoselibaattia epäinhimillisenä. "On korkea aika taistella sellaista järjestelmää vastaan, joka lähes väistämättä johtaa (sukupuolisiin) väärinkäytöksiin", hän sanoo kirjeessä Profil-lehdelle.

   Eisenbauer myös arvostelee lujasti keskusjohtoisen kirkon valtahierarkiaa, "jossa vallanhimoiset henkilöt voivat nousta johtoasemiin hallitakseen muita".

Riivaajien oppeja. Kun Paavali edellisissä jakeissa viittasi siihen, miten on hyvä mennä naimisiin haureuden syntien välttämiseksi, puhuu hän toisaalla siitä, miten naimisiinmenon kieltäminen on yksi riivaajien opeista. Pakollinen naimattomuus ei ole mikään Jumalan säätämys, kuten katolisessa kirkossa on saatettu opettaa, vaan juuri sen vastakohta, riivaajien oppi, kuten Paavali aikanaan sanoi.

   Niinpä kun katolisessa kirkossa on kielletty naimisiinmeno, eikö juuri siinä ole täyttynyt Paavalin ennustus, jonka hän aikanaan lausui? Vai onko jossain muualla niin laajassa mitassa kielletty naimisiinmeno sen omilta työntekijöiltä kuin mitä katolisessa kirkossa on tapahtunut? Voimme rehellisesti sanoa, että Paavalin sanat soveltuvat kaikkein parhaiten juuri siihen:

- (1 Tim 4:1-3) Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.

Pietari oli naimisissa. Yksi hämmästyttävä tosiasia on, että Pietari, jota monet katolilaiset pitävät kirkon kalliona ja ensimmäisenä paavina, itse oli naimisissa. Hän todella oli naimisissa, koska muutamissa paikoissa puhutaan hänen anopistaan ja toisaalla Paavali sanoo suoraan sen, että Keefaalla, eli Pietarilla, oli vaimo. Hyvä kysymys on, miksi paavit, jotka ovat pitäneet itseään Pietarin seuraajina, eivät ole noudattaneet tätä neuvoa? Eikö heidän pitäisi olla Pietarin seuraajia myös siinä, että heillä olisi vaimo?

- (Matt 8:14,15) Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa.

15. Niin hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä; ja hän nousi ja palveli häntä.

- (Mark 1:30) Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat hänestä Jeesukselle.

- (1 Kor 9:5) Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?

Yhden vaimon mies. Eräs raamatunpaikka, joka viittaa seurakunnan kaitsijan ominaisuuksiin, antaa myös ymmärtää, että heillä yleensä tulisi olla vaimo. 1. Timoteuskirjeessään Paavali puhuu asiasta hyvin selvästi ja osoittaa, että seurakunnan kaitsijan tulisi tavallisesti olla yhden vaimon mies sekä kotinsa hyvin hallitseva. Hyvä kysymys on, miksi tätä neuvoa ei ole aina noudatettu ja miksi on kielletty naimisiinmeno, vaikka juuri tämä raamatunpaikka osoittaa sen olevan suotuisaa seurakunnan kaitsijan kohdalla?

- (1 Tim 3:2-5) Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

Katolisen kirkon ongelma

Kun edellä on puhuttu pappien naimattomuudesta, Pietarista Kristuksen sijaisena, paavin asemasta tai Marian olemisesta välittäjänä, on todettu, ettei näitä asioita mainita Raamatussa. Niistä ei puhuta siellä mitään, vaan ne ovat kirkon itsensä myöhemmin keksimiä oppeja.

   Juuri tässä on eräs katolisen kirkon suurimmista ongelmista. Kun sen opeille ei haeta tukea Raamatusta, on tähän kirkkoon voinut virrata yhä uusia, Raamatun ulkopuolisia oppeja. Niitä on tullut vuosisatojen aikana yhä lisää ja lisää, niin että nykyään ollaan melko pahasti harhassa. Näistä uusista opeista, joita on tullut matkan varrella koko ajan lisää, on muodostunut myös jo vakiintuneita "perinnäissääntöjä", jotka ovat korvanneet Jumalan sanan. 

   Erikoista on, että kirkossa on myös virallisesti vahvistettu perimätiedon eli perinnäissääntöjen merkitys. Tämä käy ilmi katolisen kirkon omista julkaisuista eli Katolisesta katekismuksesta (1953) sekä kirjasta "Katolisen uskon perusteet" (Katolinen tiedotuskeskus, Helsinki, 1992). Niissä annetaan perimätiedolle eli perinnäissäännöille vahva sija: 

Riittääkö, että uskotaan ainoastaan se, mikä on pyhässä raamatussa?

Ei; meidän pitää uskoa muistotietokin, sillä perimätieto on kirjoittamaton raamattu. (Kat. katekismus, s. 9)

Mitä siis kristityn pitää ylimalkaan uskoa?

Kristityn pitää uskoa kaikki, minkä Jumala on ilmoittanut ja katolinen kirkko asettaa uskottavaksi, joko se sitten on pyhään raamattuun kirjoitettu tai ei. (Kat. katekismus, s. 10)

... Katolinen kirkko korostaa Raamatun ja tradition yhteenkuuluvuutta... (Kat. uskon perusteet, s. 157)

... Katolinen kirkko vaatii itselleen oikeuden tunnustaa jokin raamatuntulkinta oikeaksi tai torjua tulkinta, joka vääristää perittyä uskoa. (Kat. uskon perusteet, s. 83)

Se että katolisessa kirkossa asetetaan perimätieto ja perinnäissäännöt Jumalan sanan rinnalle tai käytännössä sen tilalle, on kuitenkin suuri tragedia. Se on huono asia sen vuoksi, että nämä uudet perinnäissäännöt syrjäyttävät Jeesuksen, Jumalan Pojan, aseman ainoana pelastajana, jota hän sanoi itsestään (mm. Joh 14:6 ja Joh 10:9) ja asettavat tilalle asioita, jotka johtavat ihmisiä vain harhaan ja kadotukseen. Eli on merkillistä, että vaikka katolilaiset voivat kunnioittaa Jeesusta Jumalan Poikana ja apostoleja pyhimyksinä, eivät he kuitenkaan kunnioita sitä kirjoitettua sanaa, joka on tullut heidän kauttaan. He asettavat omat myöhemmin tulleet perinnäissääntönsä niiden tilalle.

   Perinnäissääntöjen arvostus katolisessa kirkossa on periaatteessa täysin samanlaista kuin oli Jeesuksen aikaisten fariseusten arvostus samalle asialle. Nämäkin henkilöt, jotka tosiasiassa olivat evankeliumin ja Jeesuksen suurimpia vastustajia, syyllistyivät siihen, että asettivat perinnäissääntönsä ja ihmiskäskynsä Jumalan sanan tilalle. Jeesus kuitenkin nuhteli näitä ulkokullattuja henkilöitä heidän rikkomuksestaan:

- (Matt 15:1-3, 6-9) Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:

2. "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."

3. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?

6. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:

8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"