Etusivulle 
Jarin kirjoituksia
Jeesus ja katoliset


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






LUKU 5 -

Miten voidaan pelastua?

 

 

Pelastumisasiassa on tärkeätä, että meillä on oikea opetus ja käsitys siitä. Se on tärkeää sen takia, että jos laitamme turvamme asioihin, jotka eivät voi meitä pelastaa, voimmekin huomata eräänä päivänä olevamme kadotuksessa. Me voimme huomata olevamme kadotuksessa siksi, että olemme turvautuneet asioihin, jotka eivät kestä ajan rajan yli.

   Tutkimmekin seuraavassa pelastuksen asiaa, jotta se ei jäisi kenellekään epäselväksi. Tutkimme sitä siinä mielessä, että sinä, joka et ole vielä vastaanottanut iankaikkista elämää, pääsisit siitä osalliseksi.

 

Voiko kirkko pelastaa? Monien katolilaisten käsitys kirkostaan on se, että se on kuin "äiti" ja että ihmisen täytyy kuulua siihen voidakseen pelastua. He saattavat myös pitää sitä "ainoana oikeana kirkkona", eivätkä usko, että kukaan voi pelastua sen ulkopuolella. Katolisessa katekismuksessa tämä käsitys tulee hyvin esille:

 

Mikä seuraa siitä, että roomalais-katolisella kirkolla yksin on Kristuksen ainoan kirkon neljä tunnusmerkkiä?

Siitä seuraa, että roomalais-katolinen kirkko yksin on Kristuksen oikea kirkko. (s. 50)

 

Miksi kutsumme katolista kirkkoa syystä, että se yksin on saanut Kristukselta vallan ja välikappaleet johtaa ihmisiä iäiseen autuuteen?

Me kutsumme katolista kirkkoa siitä syystä ainoaksi autuuttavaksi kirkoksi. (s. 53)

Kun siis katolinen kirkko on ainoa autuuttava kirkko, niin mikä on kunkin ihmisen velvollisuus?

Jokainen, joka tuntee katolisen kirkon Kristuksen oikeaksi kirkoksi, on iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla velvollinen olemaan sen jäsen, uskomaan sen opin, nauttimaan sen sakramentteja ja olemaan sen vallalle alamainen. (s. 53)

 

Jos tutkimme Raamattua, on todettava, ettei siellä puhuta mistään kirkosta pelastuksen välikappaleena - siellä ei edes ole koko sanaa. Siellä ei puhuta siitä, että ihmisten olisi oltava jonkun erityisen seurakunnan jäseniä, jotta he sitten voisivat varmistaa sielunsa autuuden.

   Sensijaan hyvin selvästi meille osoitetaan, että pelastus on yksin Jeesuksessa. Hän on tie Isän Jumalan tykö ja taivaaseen, eikä mikään kirkko tai seurakunnan nimi. Miksi emme siis kääntyisi hänen tykönsä, koska vain hänessä on iankaikkinen elämä?

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 6:68,69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Joh 8:24) Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.'

12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

 

Allaoleva keskustelu osoittaa, mistä on kysymys. Me emme saa antaa uskonnollisen järjestelmän sokaista hengellisiä silmiämme, että meiltä jää oleellisin asia huomaamatta. Nämä kertomuksessa olevat henkilöt (kuvaus on kirjasta "Vihasta vapauteen", Raul Ries, s. 127) olivat myös katolilaisia, jotka ennen eivät osanneet erottaa oleellista epäoleellisesta:

 

   Isä näytti huojentuvan jonkin verran.

- Nii-in, niin oli. Ja kyllä minä sitä muuttumista tarvitsinkin. Joskus on vain aika vaikea myöntää, että uskonto, joka on aina ollut suvussa, ei olekaan niin hyvä kuin sitä on kuvitellut. Tai ainakaan se ei oikein ole toiminut. Se on vaikeaa, kun on aina ollut katolilainen...

   Isän ääni häipyi hänen vaipuessaan syviin mietteisiin. En voinut olla tuntematta myötätuntoa tietäessäni hänen ristiriitaiset tunteensa. Totta kai Jeesus oli hyvin tärkeä osa katolista uskontoa. Hän oli Vapahtaja, joka kuoli ristillä kaikkien syntien edestä. Hänet herätettiin kuolleista ja nyt Hän on taivaassa. Nuo seikat olivat aivan yhtä kalliita katolisuudelle kuin minullekin. Ja kuitenkin...

- Isä, ongelma on siinä, että anteeksiantoa ei voi saada uskonnollisesta järjestelmästä. On saatava anteeksianto Jeesukselta. Katolisuuteenhan liittyy niin paljon menoja ja ihmisen yritystä, että pääasia jää monelta ihmiseltä näkemättä. Nuo ihmiset eivät tule koskaan tuntemaan Jumalaa. Ja vielä tavallisempaa on, että he eivät koskaan saa tietää Jumalan todellisesti rakastavan heitä!

- Joo-o, isä nauroi, - minä en ollut ikinä varma, oliko Jumalaa olemassakaan ... saati sitten minua rakastavaa Jumalaa.

   Minäkin naurahdin.

 

Sakramentit vai usko? Toinen tavallinen asia, johon ihmiset - erityisesti monet katolilaiset - ovat saattaneet laittaa turvansa, ovat sakramentit. Katolisessa kirkossa näitä sakramentteja on seitsemän (kaste, ehtoollinen, konfirmaatio, rippi, viimeinen voitelu, papiksi vihkiminen ja avioliitto), ja yleisesti uskotaan, että Jumalan pelastava armo välittyy niiden kautta. Sakramentit ovat myös pakollisia - kahta viimeistä lukuunottamatta - katolisessa kirkossa, ja jos ihminen laiminlyö niiden käyttämisen, voi hän menettää armon. Niiden tärkeyden tässä kirkossa osoittaa ainakin katolinen katekismus. Siinä sanotaan sakramenteista seuraavaa:

 

Miten pyhittävä armo lisääntyy?

Pyhittävä armo lisääntyy

1) sakramentteja nauttimalla,

2) armon tilassa tehdyillä hyvillä töillä (s. 110)

 

Mikä on sakramentti?

Sakramentti on ulkonainen, Jeesuksen Kristuksen asettama merkki, jossa Jumala jakaa meille sisäistä armoa. (s. 112)

 

Minkä armon sakramentit vaikuttavat?

1) Sakramentit antavat pyhittävän armon taikka enentävät ennen saatua;

2) jokainen sakramentti sitäpaitsi antaa niitä armolahjoja, jotka vastaavat sen erityistä tarkoitusta. (s. 113)

 

Minkä kautta ihmisille jaetaan lunastuksen armolahjat?

Lunastuksen armolahjat jaetaan pääasiallisesti pyhän messu-uhrin toimituksella ja pyhien sakramenttien antamisella. (s. 52)

 

Mutta kun ovat kyseessä sakramentit, on todettava, etteivät ne itsessään voi ketään pelastaa. Mitkään toimitukset eivät voi tuoda meille Jumalan armoa itsessään. Sen sijaan oleellisempaa on se, onko meille syntynyt usko Jeesukseen. Kun vain Jeesuksessa on pelastus, saamme pelastuksen osallemme siten, että yksinkertaisesti uskomme eli panemme luottamuksemme ja turvamme häneen. Me emme enää luota muihin asioihin kuten sakramentteihin tai johonkin itsessämme olevaan, vaan panemme kaiken luottamuksemme yksin häneen. Vain sillä tavalla voimme pelastua:

 

- (Joh 3:14,15) Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,

15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Joh 6:40) Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

 

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

 

- (Gal 3:22) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

 

- (Ef 3:11,12) sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,

12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

 

- (1 Joh 5:13) Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Rippi - eli voiko ihminen antaa syntejä anteeksi? Kolmas asia, mihin monet katolilaiset saattavat laittaa turvansa, on rippi ja papin julistama synninpäästö. He ajattelevat, että kun he ensin tunnustavat papille syntinsä, niin papilla on valta antaa heille synnit anteeksi.

   Tohtori Zachello, joka toimi pappina katolisessa kirkossa, kertoo, miten hän joutui tämän asian eteen rippituolissa ollessaan:

 

"Eniten minua vaivasivat epäilykset rippituolissa. Ihmiset tulivat luokseni, polvistuivat eteeni ja tunnustivat syntejään minulle. Ja minä lupasin ristin merkillä, että minulla oli valta antaa heidän syntinsä anteeksi. Minä, syntinen ihminen, otin Jumalan paikan. Jumalan lakeja vastaan ihmiset olivat rikkoneet, eivät minun. Siksi heidän olisi täytynyt myöskin tunnustaa syntinsä Jumalalle, ja rukoilla yksin Jumalalta anteeksiantoa." (11)

 

Mutta on hyvä huomata, ettei mikään ihmisten julistama synninpäästö voi korvata sitä anteeksiantamusta ja pelastusta, joka tulee yksin Jumalalta. Sillä "Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" (Mark 2:7); ja samoin Raamattu osoittaa, että "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta" (Ilm 7:10).

   Niinpä meidän on mahdollista saada anteeksiantamus yksin Jumalalta. Sen saamme yksinkertaisesti siten, että vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme ja käännymme hänen puoleensa. Vain hänessä on Jumalan lupaama anteeksiantamus eikä esim. pappien synninpäästökaavoissa:

 

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

 

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksi-antamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

 

- (Ef 1:7) jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

 

- (Kol 1:14) Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksi-saaminen,

 

- (1 Joh 2:12) Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.

 

Parhaansa tekeminen. Eräät ihmiset voivat panna toivonsa siihen, että he tekevät parhaansa ja voitavansa. He ajattelevat, että kun he ensin yrittävät parhaansa mukaan täyttää Jumalan tahtoa, niin Jumala lopulta antaa heille armonsa ja hyväksyntänsä. Luther on selittänyt tätä tapaa "Galatalaiskirjeen selityksessään" (s. 214):

 

Oikea vanhurskautustapa ei siis ole se, että alat tehdä voitavaasi, - tätä puheenpartta sofistit ja skolastiset opettajat näet käyttävät. Jos ihminen, he sanovat, tekee voitavansa, niin Jumala ehdottomasti antaa hänelle armonsa. Tämä sanonta on sofistien tärkeimpiä ja aivan uskonkohdan veroinen.

 

Mitä tulee siihen, että me teemme parhaamme, on kuitenkin todettava, ettei se riitä Jumalan edessä. Sillä Raamattu osoittaa, että "kukaan teistä ei lakia täytä" ja että sen tähden olemme kirottuja. Me olemme kirottuja, emmekä voi koskaan tulla Jumalan hyväksymäksi itsestämme käsin:

 

- (Joh 7:19) ...Ja kukaan teistä ei lakia täytä...

  

- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."

 

Ainut toivomme tulla Jumalan hyväksymäksi tapahtuu vain Jeesuksen kautta. Siihen, mihin me emme pysty, hän on jo tehnyt puolestamme. Hän täytti lain puolestamme eli kuroi umpeen sen kuilun, joka on Jumalan ja meidän välillä. Jeesus tuli välimieheksi edestämme:

 

- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,

5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

 

- (Room 8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,

 

- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

 

- (1 Tim 2:5,6) Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

 

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

 

Hyvitysteot ja katumusharjoitukset. Rippiin voivat kuulua myös papin määräämät hyvitysteot ja katumusharjoitukset. Niitä voivat olla mm. Ave Marian lausuminen kymmenen kertaa, Isä meidän-rukous ja muut rukoukset, paastoaminen, rahan antaminen, erilaiset hyvät teot, pidättäytyminen huvituksista sekä muut papin määräämät harjoitukset.

   Catholic Almanac on sanonut katumusharjoitusten merkityksestä seuraavasti:

 

"Katumusharjoitus on pelastuksen välttämätön edellytys... ja Kristus asetti sen syntien anteeksisaamiseksi" (s.269,559)

 

Mutta voivatko hyvitysteot tai katumusharjoitukset poistaa syntejämme tai pelastaa ketään? Vastaus tähän on, että eivät varmastikaan voi. Sen osoittavat seuraavat kolme asiaa:

 

Pelastus on lahja. Ensimmäinen seikka, joka puhuu sitä vastaan, että voisimme joillakin papin määräämillä hyvitysteoilla vaikuttaa pelastukseen, on se yksinkertainen seikka, että pelastus on lahja. Jos vähänkin joutuisimme maksamaan lahjasta tai tekemään tekoja sen eteen, ei kyseessä olisi enää mikään lahja, vaan enemmänkin ansio. Lahja on otettava vastaan sellaisenaan tai muuten sitä ei voi ottaa vastaan lainkaan. Ei ole mitään välimuotoa näiden kahden asian välillä:

 

- (Ef 2:8) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

 

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

 

- (Room 6:23) Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Ei tekojen kautta. Toinen asia joka todistaa sitä vastaan, että ihminen voisi katumusharjoituksillaan ja hyvitysteoillaan vaikuttaa pelastukseen, on se tosiasia, että emme pelastu tekojen kautta. Merkittävää on, että näin puhui mm. apostoli Paavali, joka saattoi todeta itsestään, että "enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt" (1 Kor 15:10). Eli jos Paavali piti tekojaan mitättömänä pelastuksen kannalta, kuinka mekään voisimme laittaa luottamustamme niihin? Ne eivät voi koskaan viedä ketään taivaaseen eivätkä yhtään hyödytä ketään pelastuksen kannalta:

 

- (Room 3:20) sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

 

- (Room 4:6) niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja

 

- (Gal 2:16) mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

 

- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."

 

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

- (2 Tim 1:9) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

 

- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

 

Teoilla on aivan toinen merkitys meidän kannaltamme. Sen sijaan että laittaisimme luottamuksemme niihin pelastuksen asiassa, tulisi niiden seurata itse pelastusta. Ne eivät ole pelastuksen väline, vaan ne voivat olla yksi sen myönteinen seuraus. Seuraava keskustelu mainitsee samasta asiasta:

 

- Ei, ei niin paljon siihen, vaan siihen mitä Jeesus on täyttänyt ristillä.

- Minkätähden luulet hänen kärsineen ristillä?

- Oi, minä tiedän sen nyt. Hän riippui siellä minun tähteni. Hän täytti sen, mikä ei ole minkään inhimillisen voiman suoritettavissa...

- Mutta kuinka käy nyt katumusharjoitustesi ja paastojesi ja valvomistesi kanssa ja kaikkien hyvien töitten näinä monina vuosina?

- Oi, älä puhu niistä. Ei mitään tarvitse lisätä siihen ihanaan lunastukseen ja sovitukseen, jonka Kristus on suorittanut. Sinähän olet lukenut minulle Hänen kuolemastaan ristillä minun syntieni tähden. Minulle ei jää mitään tekemistä...

   - Kuinka kummallista! Mikäli ymmärrän sanojasi, näyttää minusta siltä, kuin te protestanttisetkin uskoisitte, että on tunnustettava syntinsä ja että meillä on esirukoilija; niin, vieläpä näytätte olevan sitä mieltä, että on harjoitettava hyviä töitäkin, mutta vasta sitten, kun olette tulleet pelastetuiksi, eikä välikappaleina pelastukseen, ja te rukoilette Jumalaa Jeesuksen Kristuksen ettekä neitsyt Marian nimessä. (12)

 

Jeesuksen työ edestämme. Kolmas asia, joka tekee tyhjäksi ihmisten hyvitysteot tai muut teot pelastuksen välikappaleena, on tietysti se, että Jeesus kuoli puolestamme ja tuli sijaiseksi edestämme. Eli jos hän on tehnyt kaikki puolestamme ja edestämme, miten kukaan voi enää yrittää itsestään käsin vaikuttaa pelastukseen? Olemme siihen nähden lähes 2000 vuotta myöhässä:

 

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

 

- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

 

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

 

- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.

 

- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

 

- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

 

- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

 

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

 

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

 

- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

 

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

 

Paavin käsitys pelastuksesta

 

Vaikka useat Raamatun jakeet osoittavat, että pelastuksen perusta on ainoastaan Jeesuksen työ edestämme ja ettemme pelastu tekojemme kautta, niin kaikesta huolimatta useat paavit eivät ole ymmärtäneet tätä.

   Esim. nykyinen paavi Johannes Paavali ll:kaan ei ole käsittänyt tätä asiaa, vaan on tuonut niiden tilalle oman pelastusoppinsa, johon kuuluu mm. tupakasta ja alkoholista luopuminen. Näiden asioiden - jotka sinänsä voivat olla hyviä - kautta hän sitten ajattelee ihmisten saavan syntejä anteeksi. Tämä paavin lausunto, joka on selvästi ristiriidassa edellisten Uuden testamentin jakeiden kanssa, käy ilmi seuraavasta lehtikirjoituksesta. Se on muutaman vuoden takaa. Kun paavi opettaa syntien anteeksisaamista mm. tupakasta luopumisen kautta, on se tosiasiassa Jeesuksen työn hylkäämistä ja pitämistä tyhjän arvoisena. Paavi valitettavasti johtaa myös muita harhaan ja kadotukseen, kun hän opettaa heitä luottamaan asioihin, jotka eivät koskaan voi heitä pelastaa. Tämä hänen käsityksensä johtuu varmastikin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei evankeliumi ole vielä kirkastunut ja tullut selväksi hänelle:

 

Tupakoinnin lopettaminen tuo taivaspaikan lähemmäksi

 

Nyt se on kirkossa kuulutettu - oikein Vatikaanissa ja itsensä paavin suulla: se, joka lopettaa tupakanpolton, kerää arvokkaita lisäpisteitä taivaspaikkansa lunastamiseksi.

   Kristinuskon 2000-vuotisjuhlia varten julkaisemassaan virkakirjeessä eli bullassa paavi Johannes Paavali ll luettelee ne hyvät työt, joiden avulla ihmiset voivat vuonna 2000 saada synninpäästön itselleen tai helpotusta jo kiirastulessa oleville rakkailleen.

   Päivänkin mittaisella tupakkalakolla voi saada monta syntiä anteeksi. Mitä pitempään pössöttelystä pidättäytyy, sitä lähemmäksi taivaspaikka tulee.

   Paavin listan katumusharjoituksiin kuuluu niinikään alkoholista luopuminen. Kun jättää pullon korkkaamatta, pääsee taas muutaman askeleen lähemmäs paratiisia.

   Paheiden säästymisestä säästyvät rahat pitää tietysti lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

... Hyväksi työksi katsotaan myös muistomessun ostaminen edesmenneelle omaiselle. Varsinaista hintaa messulla ei ole, vaan kukin saa maksaa mitä haluaa. Tavallisesti kirkolle lahjoitetaan ainakin 150 markkaa.

   Sillä tavoin autetaan myös jo henkimaailmaan siirtynyttä omaista, jonka kiirastuliaika lyhenee.

... Ensi vuonna kukin voi lyhentää syntilistaansa tekemällä merkittäviä rahalahjoituksia kirkolle tai sosiaaliseen toimintaan, ripittäytymällä ja osallistumalla ehtoollisen viettoon.

   Kunnon katolinen käy usein kirkossa sekä rukoilee nimenomaan paavin esittämien asioiden puolesta, joihin kuuluu myös pitkä ikä hänelle itselleen...(13)

 

Pyhäksi tuleminen. Eräs katolisen kirkon erikoisuus on "pyhimykseksi julistaminen". Kirkossa on sellainen käytäntö, että siinä on julistettu jo kuolleita ihmisiä pyhimyksiksi eli ajateltu heidän olevan jollakin erityisellä tavalla Jumalan valittuja. Esim. nykyinen paavi Johannes Paavali ll on julistanut pyhimykseksi lähes 500 ihmistä, yhteensä enemmän kuin hänen edeltäjänsä sitten 1500 -luvun (Helsingin sanomat 6.10.2003).

   Mitä tulee kuitenkin pyhäksi ja vanhurskaaksi tulemiseen, voi itse asiassa jokainen olla sellainen - ei tosin itsensä vaan Kristuksen kautta. Tähän liittyy seuraavia asioita, joita tulevilla riveillä tutkitaan:

 

1. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

2. Ei päämäärä johon vähitellen päästään

3. Perusta Kristuksen kuuliaisuus

4. Ei eroja ihmisten välillä

 

1. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Monet katolilaiset ja uskonnolliset ihmiset yleensä ajattelevat, että ihmisen täytyy olla ensin tarpeeksi hyvä, ennen kuin Jumala julistaa hänet vanhurskaaksi. He saattavat ajatella, että ihmisellä täytyy ensin olla tarpeeksi ansioita ja hyviä tekoja, niin vasta sitten hän on kelvollinen ja vanhurskas Jumalan edessä. He pitävät ihmisen muutosta ja hyväksi tulemista ehtona sille, että vanhurskaaksi julistaminen toteutuu.

   Tämä käsitys on kuitenkin aivan väärä. Jumala ei vanhurskauta ihmisen vaellusta ja tekoja, vaan ihmisen itsensä ja ansiotta. Raamattu vieläpä sanoo, että Jumala julistaa vanhurskaaksi jumalattoman eli sellaisen ihmisen, jolla ei voi olla mitään edeltäviä ansioita (Tällä emme halveksi hyviä tekoja. Ne voivat ja niiden onkin hyvä seurata itse pelastuksen vastaanottamisen jälkeen, mutta itsessään ne eivät voi ketään pelastaa.) Tämä kaikki tapahtuu sillä hetkellä kun käännymme Jumalan puoleen Jeesuksen kautta:

 

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

- (Room 4:5) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

 

- (Room 4:6) niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

 

- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

 

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

 

2. Ei päämäärä johon vähitellen päästään. Vanhurskaus ja pyhäksi tuleminen ei ole myöskään prosessi. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ensin "pyhittävän armon vaikutuksesta" (Yleensä uskonnolliset ihmiset selostavat parhaimmankin vaelluksen johtuvan Jumalan armosta.) tekee riittävästi hyviä tekoja sekä kantaa hengen hedelmää, niin Jumala sitten lopulta julistaa hänet vanhurskaaksi.

   Sen sijaan ihminen tulee aina yhdessä hetkessä pyhäksi ja vanhurskaaksi Jumalan edessä, kun hän kääntyy Jeesuksen Kristuksen puoleen. Seuraavat jakeet puhuvat siitä, miten ihmisillä on jo vanhurskaus, ei siitä, miten he vähitellen tulevat sen saamaan. Ja vaikka esim. Korintton seurakuntalaisetkin olivat hyvin puutteellisia, olivat he silti vanhurskaita ja pyhiä Jumalan edessä:

 

- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

 

- (Room 5:9) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

 

- (1 Kor 6:11) Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

 

- (1 Kor 1:2) Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

 

- (1 Kor 3:16,17) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.

 

3. Perusta Kristuksen kuuliaisuus. On tavallista, että monet uskonnolliset ihmiset voivat puhua suureen ääneen omista uskonnollisista saavutuksistaan ja voivat myös vertailla itseään muihin, pitäen itseään muita parempana.

   Mitä tulee vanhurskauden saamiseen, ei sillä kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, jos olemme muita parempia. Ainoa mahdollisuus jokaisella ihmisellä tulla vanhurskaaksi on vain siinä, että Kristus itse oli kuuliainen lain edessä. Vasta silloin kun ymmärrämme tämän asian eli että pelastuksemme ja vanhurskautemme perusta on ulkopuolellamme Kristuksessa, joka itse oli kuuliainen lain edessä, voimme todella tulla pelastuksesta osalliseksi:

 

- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

 

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

 

4. Ei eroja ihmisten välillä. Kun vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme, on eräs seuraus se, että me saamme hänen vanhurskautensa. Meistä tulee silloin tosiasiassa yhtä otollisia Jumalan edessä kuin hän itsekin on ja voimme siksi rukoilla luottavaisesti. Tämä vanhurskaus ei myöskään vaihtele päivittäin niin kuin vuorovesi, vaan se pysyy koko ajan, ellemme itse luovu Jumalasta. Eihän kyseessä ole meidän oma vaan Kristuksen kautta saatava vanhurskaus. Tähän asiaan on Raamatussa useita viittauksia, joista seuraavassa muutamia:

 

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

 

- (Room 3:22,24,26) se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

 

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

 

Lisäksi kun ihminen vastaanottaa Kristuksen vanhurskauden, ei ole silloin mitään eroa ihmisten välillä. Ei ole eroa esim. Paavalin ja nykyisten uskovien välillä. Samoin Elia, suuri uskonsankari, ei ollut yhtään sen vanhurskaampi kuin kukaan meistäkään. Nämä ihmiset olivat ja ovat Kristuksen kautta aivan samanlaisia ja yhtä vanhurskaita kuin mekin:

 

- (Jaak 5:16,17) Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

17. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

 

Jolla poika, sillä elämä. Edellä on puhuttu siitä, miten ihmisillä voi olla vääriä perustuksia pelastuksen asiassa. Tällaisia voivat olla mm. tekoihinsa luottaminen, sakramentit tai Mariaan ja pyhimysten apuun luottaminen.

   On kuitenkin vain yksi asia, jonka ihminen tarvitsee saadakseen iankaikkisen elämän ja tullakseen pelastuksesta osalliseksi, ja se on se, että hän on vastaanottanut Jumalan Pojan eli Jeesuksen elämäänsä. Kukaan ei pelastu edellisten asioiden kautta, vaan ainoastaan sillä, että hänellä on Jumalan Poika. Jos ihmisellä ei häntä ole, eli Jeesus ei ole saanut vielä astua hänen elämäänsä, ei hänellä silloin ole vielä iankaikkista elämää. Niin yksinkertaista asia on:

 

- (1 Joh 5:12) Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

 

Jos sinä haluat päästä iankaikkisesta elämästä osalliseksi, voi se toteutua sinun kohdallasi nyt heti. Siihen liittyy seuraavia puolia:

 

1. Käänny Jumalan puoleen ja luovuta elämäsi hänelle. Ensimmäinen vaihe pelastuksessa osalliseksi tulemisessa on tietenkin kääntyminen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen puoleen. Siinä sinä voit kertoa olevasi syntinen, joka tarvitset pelastusta ja että tahdot Jumalan suunnitelman toteutuvan elämäsi varalle. Sinun ei tarvitse ensin itse yrittää tulla paremmaksi, vaan etsiydy Jumalan luo sellaisenasi, puutteittesi kanssa.

 

2. Vastaanottaminen. Kun vain Jeesuksessa Kristuksessa on iankaikkinen elämä, on luonnollista, että sinun on pyydettävä häntä omaan elämääsi. Voit yksinkertaisesti sanoa: "Herra, Jeesus, tule elämääni! Raamatun mukaan hän jo seisoo ihmisen sydämen oven ulkopuolella, saadakseen astua hänen elämäänsä:

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Siteeraus Paavo Hiltusen kirjasta "Marian kolmet kasvot", s. 110,111.

2. (Pius lX, Ubi Primum, sit. Mark Miravalle: Introduction to Mary. The Heart of Marian Doctrine and Devotion. Queenship Publishing Co., Santa Barbara 1993)

3. (Leo Xlll, Octori mense, sit. Mark Miravalle: Introduction to Mary. The Heart of Marian Doctrine and Devotion. Queenship Publishing Co., Santa Barbara 1993)

4. Siteeraus Leo Mellerin kirjasta "Vatikaani profetiassa", s. 53,54.

5. Raul Ries: Vihasta vapauteen, s. 125, 126

6. Nicky Cruz: Juokse henkesi edestä, s. 19

7. Paavo Hiltunen: Marian kolmet kasvot, s. 82

8. Päivi Setälä: Keskiajan nainen, s. 42

9. Hjalmar Holmquist: Kyrkohistoria 1., s. 152

10. Raul Ries: Vihasta vapauteen, s. 108

11. Berry Harold J. tai Boettner Loraine: Roman Catholicism, s. 203

12. Mrs Cyril Bird: Missä vietät iäisyytesi?, s. 43,44.

13. Etelä-Suomen sanomien artikkeli n. vuodelta 2000, kirjoittanut Leena Sirkiä

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce