1. ”Olen tieteellinen”

 

Käsitys omasta tieteellisyydestä ja viisaudesta on yksi syy, miksi monet kääntävät selkänsä Jumalalle ja kristilliselle uskolle. Ihminen haluaa ajatella, että hänellä on tieteellinen näkemys, että hän on raitis ja järkevä, ja että hänen näkemyksensä on puolueeton, intohimoton ja tosiasioihin perustuva. Kukaan ei ainakaan halua myöntää, että hän on mikään uskonnollinen fanaatikko tai esim. fundamentalisti, jota nimitystä jotkut lehdet ja toimittajat mielellään käyttävät (monet niputtavat yhteen kaiken uskonnollisuuden ja myös Islamin tähän joukkoon). Melkein jokainen erottaa uskon ja tieteen toisistaan, ja että ihminen itse on vapaa kaikista ennakkoluuloista ja mieltymyksistä. Erään vapaa-ajattelijan kirjoitus kuvaa hyvin sellaista asennetta, jossa ihminen pitää itseään tieteellisenä:

 

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi. (1)

 

Entä miten tieteellisyys ymmärretään? Melkein aina sillä tarkoitetaan sitä ateistista filosofiaa, johon kuuluu maailmankaikkeuden synty itsestään, elämän synty itsestään sekä käsitys siitä, että kaikki nykyiset lajit ovat kehittyneet yksinkertaisesta alkusolusta, joka oli meressä. Kun joku sanoo olevansa tieteellinen, on kysymys yleensä näistä teorioista, jotka käsittelevät menneisyyttä. Emme tässä lähde kovin syvällisesti käsittelemään niiden paikkansapitävyyttä. Sen sijaan lähestymme aihetta toisesta näkökulmasta.

 

Tieteellisyys vai usko? Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on aivan samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Me tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

 

- Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

- Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

- Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

- Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

- Maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa.

   Niinpä kun otetaan käsittelyyn kolme peruspylvästä – maailmankaikkeuden alku, elämän alku ja evoluutio-opetus – ns. tieteellisessä maailmankuvassa, päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:

 

- Käsitys siitä, miten maailmankaikkeus sai alkunsa, perustuu uskoon. Kaksi yleisintä käsitystä ovat sen synty itsestään tai että maailmankaikkeus on Jumalan aikaansaannosta. Ongelmana on, että emme voi todistaa kumpaakaan näistä käsityksistä tieteellisesti, koska emme voi palata menneisyyteen. Jos joku on tieteellinen tällä alueella, olisi hänen todellisuudessa pitänyt olla katsomassa maailmankaikkeuden alkuhetkiä, mutta se on mahdotonta. Siksi me uskomme jompaankumpaan teoriaan, mutta aukottomia todisteita ei ole kenelläkään. Jos muuta väitämme, olemme erehtyneet.

 

- Elämän synty on samanlainen asia. Kukaan ei ollut todistamassa sitä. Siksi tämä käsitys perustuu myös uskoon. Toistaiseksi ei ole pienintäkään todistusta sen puolesta, että elämä olisi voinut saada itsestään alkunsa.

 

- Evoluutioteoria perustuu uskoon siihen, että menneisyydessä on tapahtunut kehitystä yksinkertaisista elämänmuodoista kohti monimutkaisempia muotoja. Kukaan ei ole ollut todistamassa sitä, onko niin todella tapahtunut. Monet tunnetut paleontologit ovat kieltäneet jyrkästi sen, että fossiiliaineistossa esiintyisi välimuotoja perusryhmien välillä.

 

Voiko apinan aivoihin luottaa? Kun esiintyy näkemyksiä tieteellisyydestä, tarkoitetaan sillä tavallisesti kehitysoppia, jonka opetuksia ovat kehitys yksinkertaisista elämänmuodoista ja ihmisen polveutuminen apinankaltaisista olennoista. Tai jos mennään tarpeeksi pitkälle evolutionistisessa ajatusmallissa, johtaa se siihen, että ihminenkin on syntynyt alkuräjähdyksen seurauksena pienestä nuppineulan kokoisesta tilasta. Näin saatetaan ajatella tässä naturalistisessa ajatusmallissa.

   Mutta samassa ajattelutavassa on suuri ongelma: miten voi luottaa ihmisen arvioihin, jos hän on peräisin apinasta tai vieläkin alkeellisemmasta elämänmuodosta? Jos hänen aivonsa ja ajattelunsa ovat seurausta vain sattumanvaraisista prosesseista, onko mielekästä antaa arvoa sellaiselle tiedolle? Eikö hänen järjellisyydeltään katoa pohja, jos se on peräisin jostain apinankaltaisesta olennosta tai jopa alkuräjähdyksestä? Järjellinen päättely, käsitys omasta tieteellisyydestä ja älykkyydestä on kyseenalaista, jos ihmisen tausta on sellainen. Kyseessä voi olla suuri itsepetos ja harhautumisen vaara. Emme voi luottaa tieteellisyyteemme, jos alkuperämme on järjetön ja persoonaton. Joka muuta väittää, ei itse ole tieteellinen.

 

Muistan kuinka eräässä seminaarissa nuori mies sanoi: ”En voi uskoa luomiseen, uskon alkuräjähdykseen. Olemme vain sattuman ja umpimähkäisten tapahtumien tulosta. Ei ole Jumalaa. Mitä sanot siihen?”

   Vastasin: ”No, jos olemme sattuman tulosta, myös aivosi ovat sattuman tulosta. Siksi ajattelumallisi, jotka määrittävät logiikkasi, ovat myös sattuman tulosta. Jos logiikkasi on tulosta satunnaisista tapahtumasarjoista, et voi olla varma siitä, että se on kehittynyt oikealla tavalla. Sinä et voi olla varma edes siitä oletko kysymässä oikeita kysymyksiä, koska et voi luottaa omaan logiikkaasi.”

   Hän oli sanaton. Myöhemmin hän tuli luokseni ja kysyi parhaita aiheeseen liittyviä kirjoja sanoen, että hänen täytyisi ajatella vakavasti tätä asiaa. Hän oli alkanut ymmärtää, että ilman absoluuttia (Jumalaa) hänellä ei olisi mitään. (2)

 

Kysymys Jumalan olemassaolosta. Kun ihmisellä on ”tieteellinen maailmankuva”, voi hän kieltää myös Jumalan olemassaolon. Tässä ateistisessa näkemyksessä esitetään itsevarmasti, ettei ole mitään Jumalaa, joka on luonut kaiken, ja johon ihminen voi olla yhteydessä. Uskoa Jumalaan pidetään vain toiveajatteluna, johon järkevät ja tieteelliset ihmiset eivät sorru.

   On selvä, että tätä ateistista näkemystä on vaikea todistaa todeksi. Jos joku sanoo: ”Jumalaa ei ole”, se ei silti todista ettei hän olisi olemassa. Kysymys on uskonnollisesta ennakkoasenteesta, ei varmasta tiedosta, koska kenelläkään ei ole rajatonta tietoa kaikkeudesta. Se edellyttäisi täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista asioista, mutta se on meille mahdotonta. Mistä henkilö tietää, ettei Jumala jää siihen sektoriin, mistä hänellä itsellään ei ole mitään tietoa? Se on hyvin mahdollista, koska jokainen ihminen on rajallinen olento. Siksi meille jää jäljelle vain usko tai epäusko Jumalan olemassaoloon.

   Raamatun mukaan Jumalasta voidaan kuitenkin tietää jotain. Se tulee ilmi ainakin kolmella alueella, joita aiomme katsoa.

 

Luonto, sen kauneus ja monimutkaisuus todistavat Luojasta. Samoin ihmisen persoonallisuus, järki, tunteet sekä ero eläimiin on yhteensopiva Raamatun kuvauksen kanssa. Nämä eivät ole aukottomia jumalatodisteita, mutta niistä voidaan päätellä se Raamatun opetus, että Jumala on luonut kaiken ja tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen. Nämä todisteet sopivat paremmin teistiseen maailmankatsomukseen kuin siihen, että kaiken alku on persoonaton, järjetön ja sattumanvarainen.

 

- (Ps 19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

 

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

 

Entä se mahdollisuus, että luonto ei ole syntynyt kaikkivaltiaan Jumalan kädestä? Tässä ateistisessa mallissa kohdataan suuria ongelmia, joihin ei ole löytynyt ratkaisua. Raamatun malli kaikkivaltiaasta Luojasta on paljon järkevämmältä tuntuva käsitys.

 

- Alkuräjähdysteoria on yksi uskomattomimmista teorioista. Ajatus, että nuppineulan kokoisesta tilasta ovat tulleet sadat miljoonat galaksit ja tähdet, maapallo ja muut planeetat, meret, kalliot, kirahvit, elefantit, ihminen, kukat, puut, perhoset, linnut, hyttyset, kalat ja muu luomakunta, on täysin järjetön idea. Tähän asiaan voidaan uskoa, mutta kovin viisaalta teorialta se ei vaikuta.

 

- Kuten todettiin, ei elämän syntyä ole voitu todistaa. Mitä enemmän tietoa on kertynyt, sitä suuremmaksi ongelmaksi asia on havaittu.

 

- Välimuotojen puuttuminen viittaa siihen, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen. Tämä tosiasia sopii paremmin yhteen Raamatun kuvauksen kuin ateistisen mallin kanssa.

 

Historia. Historiantutkimus on toistuvasti vahvistanut Raamatun kuvausten paikkansapitävyyden. Ainakin 30 Uuden testamentin henkilöä mainitaan muissa lähteissä, joten kysymys on historiallisista henkilöistä ja asioista. Tämä ei tietenkään itsessään todista Raamatun sisäistä opetusta todeksi, mutta antaa hyvän syyn ottaa asioista selvää.

 

Jumalan ilmoitus.   Entä suoremmat todisteet Jumalan olemassaolon puolesta? Ne, jotka ovat ateisteja ja agnostikkoja, esittävät usein sen väitteen, että jos Jumala on olemassa, miksei hän paljasta itseään meille? ”Näytä meille Jumala, niin me uskomme”, he sanovat.

   Raamatun ilmoitus on kuitenkin siinä, että hän on jo tehnyt sen. Koko Uuden testamentin ilmoitus perustuu siihen, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksen Kristuksen kautta, eli synnittömän elämän ihmisenä, vei syntimme ristille ja avasi meille pääsyn yhteyteensä. Jumala teki aloitteen ja lähestyi meitä ihmisen muodossa kuten Uusi testamentti osoittaa. Jeesus itse sanoi, ettei hän ollut tästä maailmasta niin kuin muut ihmiset, ja että hän oli tullut taivaasta tekemään Isänsä tahdon. Tämä asia, Jumalan ilmoitus, ilmenee hyvin seuraavissa jakeissa:

 

- (Hebr 1:1,2) Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,

2. on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut

 

- (Joh 1:18) Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.

 

- (2 Kor 5:19,20) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 

Jumala on siis jo ilmoittanut itsensä ja tehnyt tiettäväksi suunnitelmansa ja tahtonsa jokaista ihmistä kohtaan.

   Yksi asia estää kuitenkin ihmisiä ymmärtämästä tätä asiaa: epäusko. Kun Hebrealaiskirje sanoo, että ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, on tämä totta ateisteista ja agnostikoista, jotka eivät halua uskoa Raamatun ilmoitukseen.

   Jumala on kyllä ilmoittanut itsensä ja on Raamatun mukaan olemassa, mutta epäusko ja asenne, jossa ihminen ei edes halua löytää totuutta – monet sulkevat etukäteen pois sen mahdollisuuden, että Jumala voisi ilmoittaa itsestään – estää heitä pääsemästä selvyyteen ja varmuuteen. Kun Jeesus sanoi, että ”etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan” (Matt 7:8), eivät monet ole valmiita edes etsimään. Silloin heidän on mahdotonta mitään löytääkään. Raamattu puhuu vääristä asenteista, epäuskosta, uskosta ja Jumalan löytämisestä seuraavalla tavalla. Onko sinulla epäuskoinen sydän niin, että torjut etukäteen sen mahdollisuuden, että Jumala on olemassa ja että hän haluaa ihmisen yhteyteensä:

 

- (Hebr 3:12) Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

 

- (Ilm 21:8) Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

- (Hebr 11:6) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

 

- (1 Joh 5:10) Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

 

- (Hebr 4:2) Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

 

- (2 Kor 5:7) sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

 

- (Room 4:3-5) Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

4. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,

5. mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

 

- (Mark 4:39,40) Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

40. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"