1. ”Olen tieteellinen”

 

Ensinnäkin käsitys omasta tieteellisyydestä ja viisaudesta on syy, miksi monet kääntävät selkänsä Jumalalle ja kristilliselle uskolle. Se tarkoittaa, että nykymaailma pitää tiukasti kiinni objektiivisuudestaan ja on omaksunut luonnontieteellisen näkemyksen. Jokainen haluaa uskoa, että hän on raitis ja järkevä, että hänen näkemyksensä on puolueeton, intohimoton ja tosiasioihin perustuva. Kukaan ei ainakaan halua myöntää, että hän on mikään uskonnollinen fanaatikko tai esim. fundamentalisti, jota nimitystä jotkut lehdet ja toimittajat mielellään käyttävät (monet niputtavat yhteen kaiken uskonnollisuuden ja myös Islamin tähän joukkoon). Melkein jokainen erottaa uskon ja tieteen toisistaan, ja että ihminen itse on vapaa kaikista ennakkoluuloista ja mieltymyksistä. Seuraava erään vapaa-ajattelijan kirjoitus kuvaa hyvin tällaista asennetta:

 

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi. (1)

 

Jokainen uskoo. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on aivan samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Me tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

 

- Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

- Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

- Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

- Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan.

 

Onko uskolle perusteita? Ihminen, joka pitää itseään tieteellisenä, mainitsee samassa yhteydessä tavallisesti sen, miten hän ajattelee maailmankaikkeuden ja elämän saaneen alkunsa itsestään. Hän pitää näitä asioita tosina.

   Mutta on hyvä huomata, että tällaiset asiat kuuluvat uskon alueelle. Niitä ei voida todistaa jälkeenpäin. On vain oletus siitä, että niin on tapahtunut, mutta todisteet puuttuvat. Tällaisia uskon asioita tieteellisen ihmisen mielessä voivat olla seuraavat seikat:

 

Maailmankaikkeuden synty. Tavallisin teoria lähtee siitä, että maailmankaikkeus sai alkunsa nuppineulan kokoisesta tilasta. Siitä saivat alkunsa galaksit, tähdet, aurinko, planeetat, meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset, kukat ja kaikki mitä on olemassa. Jokainen voi miettiä, kuinka mahdollista se on ja kuinka järkevää on uskoa siihen.

 

Galaksien syntyä ei ole pystytty todistamaan. Usko niiden syntyyn itsestään on hataralla pohjalla.

 

Aurinkokunnan synnystä on useita teorioita, mutta kaikki ovat epävarmoja.

 

Elämän syntyä ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa. Elävän ja elottoman aineen välillä on valtava kuilu.

 

Makroevoluutiota, lajien muuttumista toisiksi lajeiksi ei ole pystytty todistamaan. Naturalistinen filosofia perustuu uskoon, että niin on tapahtunut, vaikka sitä on ollut mahdoton havaita. Kaikkien muutosten on todettu aina tapahtuneen perusryhmien sisällä. Fossiileista, vaikka niitä on kaivettu maasta kymmeniä miljoonia, ei ole myöskään löydetty tukea samalle asialle.

 

Ennakko-oletukset ohjaavat. Jos puhuu ateistille, agnostikolle tai tieteelliselle ihmiselle siitä, että Raamatun kuvaus kaiken alusta sopii hyvin yhteen tosiasioiden kanssa, ei se yleensä herätä vastakaikua. Jos yrittää kertoa, miten havainnot luonnosta ja historiasta ovat ristiriidassa naturalistisen näkemyksen kanssa, saa huomata hyvin pian, että on seinä vastassa. Ihminen ei halua ottaa sellaista informaatiota vastaan.

   Syy tällaiseen toimintaan on ennakkoasenteissamme ja maailmankatsomuksessa. Jokaisella on ennakko-oletuksia ja -käsityksiä, joiden mukaan hän toimii. Niinpä jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Hänen on myös helppo uskoa ihmeisiin, koska ajattelee Jumalan olevan olemassa.

   Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja evoluution, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Jos hänelle tarjoaa toisenlaista aineistoa, joka on ristiriidassa hänen maailmankuvansa kanssa, hän torjuu sen yleensä oikopäätä. Hän ei ota sitä helpolla vastaan, koska ajattelee olevansa oikeassa ja että hänellä on tieteellinen näkökulma asioihin. Hän pitää toisenlaisia näkemyksiä epäjärkevinä tai uskonnollisina.

   Seuraava lainaus koskettelee samaa aihetta. Kun kysymys kaiken alkuperästä ja elämän historiasta on suorien tieteellisten todisteiden ulkopuolella, niin määräävät ennakko-oletukset ja maailmankatsomus, miten samaa aluetta tulkitaan. Faktat ovat kyllä olemassa ja ovat kaikille samat, mutta ihmisen maailmankatsomus vaikuttaa siihen, miten hän tulkitsee niitä:

 

Vaihdoin sitten menetelmää ja opetin tieteen todellista luonnetta – mitä tiede voi tehdä ja mitä se ei voi tehdä. Tarkastelimme yksityiskohtaisesti niitä rajoituksia, joita tiedemiehillä on tutkiessaan menneisyyttä. Oppilaille kerrottiin, että kaikilla tiedemiehillä on ennakko-oletuksia (uskomuksia), joita he käyttävät todisteita tulkitessaan. Kerroin heille uskostani Raamattuun mitä tulee luomiseen, syntiinlankeemukseen, vedenpaisumukseen sekä muihin aiheisiin ja siitä kuinka tältä pohjalta voi rakentaa tieteellisiä malleja. Osoitin heille kuinka todisteet sopivat johdonmukaisesti luomismalliin, mutta eivät evolutionistien malliin. Olin alkanut käyttää ennakko-oletuksiin pohjautuvaa lähestymistapaa. Ero oli valtava. Kun oppilaat menivät toisille tunneille ja opettajat yrittivät tulkita todisteet uudelleen, oppilaat kykenivät tunnistamaan opettajien käyttämiä oletuksia. Oppilaat tunnistivat opettajien uskomusten määrittäneen sen miten he suhtautuivat todisteisiin. Kysymys alkuperästä oli suorien tieteellisten todisteiden ulkopuolella.

   Tämä hämmensi joitakin opettajia niin, että kerrankin eräs naisopettaja tuli luokseni ja totesi ärtyneenä, että olin tuhonnut hänen uskottavuutensa. Hän oli opettanut oppilaille kivihiilen muodostuneen soissa miljoonien vuosien aikana. Minä taas olin opettanut oppilaille, että oli olemassa erilaisia teorioita siitä kuinka kivihiili olisi voinut muodostua. Koska tämä opettaja ei ollut kertonut tieteen rajoituksista ja oli vain opettanut suoteoriaansa tosiasiana, hänen uskottavuutensa oppilaiden silmissä oli romahtanut. Syy hänen vihaisuuteensa oli se, että hänen uskottavuutensa ei ollut enää palautettavissa ja hän tiesi sen. Ja niin tiesivät oppilaatkin.

   Vetoan kaikkiin niihin, joilla on mahdollisuus opettaa luominen/evoluutio-aihealuetta. Tarkastelkaa huolellisesti opetusmenetelmiänne. Varmistakaa, että oppilaat ymmärtävät koko filosofisen alueen, toisin sanoen käytetyt oletukset ja ennakko-oletukset. Tämän tuloksena oppilaat eivät ainoastaan ymmärrä tätä kysymystä paremmin vaan heistä tulee myös parempia ajattelijoita ja tiedemiehiä. (2)

 

Voiko apinan aivoihin luottaa? Kun esiintyy näkemyksiä tieteellisyydestä, tarkoitetaan sillä tavallisesti kehitysoppia, jonka opetuksia ovat kehitys yksinkertaisista elämänmuodoista ja ihmisen polveutuminen apinankaltaisista olennoista. Tai jos mennään tarpeeksi pitkälle evolutionistisessa ajatusmallissa, johtaa se siihen, että ihminenkin on syntynyt alkuräjähdyksen seurauksena pienestä nuppineulan kokoisesta tilasta. Näin saatetaan ajatella tässä naturalistisessa ajatusmallissa.

   Mutta samassa ajattelutavassa on suuri ongelma. Se on, miten voi luottaa ihmisen arvioihin, jos hän on peräisin apinasta tai vieläkin alkeellisemmasta elämänmuodosta? Jos hänen alkuperänsä ja aivonsa ovat seurausta vain sattumanvaraisista prosesseista, onko mielekästä antaa arvoa sellaiselle tiedolle? Eikö hänen järjellisyydeltään katoa pohja, jos se on peräisin jostain apinankaltaisesta olennosta tai jopa alkuräjähdyksestä? Järjellinen päättely, käsitys omasta tieteellisyydestä ja älykkyydestä on kyseenalaista, jos ihmisen tausta on sellainen. Kyseessä voi olla suuri itsepetos ja harhautumisen vaara. Tämä mahdollisuus kannattaa huomioida, jos olemme peräisin sattumanvaraisista prosesseista:

 

Muistan kuinka eräässä seminaarissa nuori mies sanoi: ”En voi uskoa luomiseen, uskon alkuräjähdykseen. Olemme vain sattuman ja umpimähkäisten tapahtumien tulosta. Ei ole Jumalaa. Mitä sanot siihen?”

   Vastasin: ”No, jos olemme sattuman tulosta, myös aivosi ovat sattuman tulosta. Siksi ajattelumallisi, jotka määrittävät logiikkasi, ovat myös sattuman tulosta. Jos logiikkasi on tulosta satunnaisista tapahtumasarjoista, et voi olla varma siitä, että se on kehittynyt oikealla tavalla. Sinä et voi olla varma edes siitä oletko kysymässä oikeita kysymyksiä, koska et voi luottaa omaan logiikkaasi.”

   Hän oli sanaton. Myöhemmin hän tuli luokseni ja kysyi parhaita aiheeseen liittyviä kirjoja sanoen, että hänen täytyisi ajatella vakavasti tätä asiaa. Hän oli alkanut ymmärtää, että ilman absoluuttia (Jumalaa) hänellä ei olisi mitään. (3)