2. Kirkon virheet

 

Pettymys kristillisyyttä ja sen edustajia kohtaan on eräs syy, miksi ihmiset hylkäävät uskon ja Jumalan. Syynä voi olla pettymys johonkin läheiseen ihmiseen tai pettymys kirkkoa ja ”ahdasmielistä uskonnollisuutta” kohtaan. Monet eivät sen tähden voi sietää lainkaan puhetta uskosta ja Jumalasta, vaan torjuvat sen jyrkästi ja kapinoivat sitä vastaan.

   Mitä sitten tulee puutteellisuuteen ihmisissä, on totta, että sitä esiintyy. On totta, että harvat ovat hyviä esimerkkejä ja vielä harvemmat voivat sanoa Paavalin sanoin: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja” (1 Kor 11:1). Samoin uskonnollisuuskin voi olla sellaista, mikä ei edes lainkaan sisällä hengellistä elämää, vaan voi olla ulkokultaisuutta. Sitä vastaan taisteltiin jo alkuseurakunnan aikana ja mm. Johannes Kastaja sanoi määrätyille ihmisille:

 

- (Matt 3:7-9) Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?

8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

 

Jos kuitenkin otetaan esille kirkkojen virheet ja vääryydet, joita on tehty Jumalan nimissä vuosisatojen aikana, niin täytyy ottaa huomioon, mitä Jeesus ja ensimmäiset opetuslapset ovat opettaneet ja sanoneet. Sillä jos katsotaan heidän sanojaan, käy niistä hyvin selville, että ”väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa” ja ettei Jeesus ole koskaan tuntenut näitä väärintekijöitä. Samoin Paavali ennusti tällaisen kehityksen tapahtuvan lähtönsä jälkeen. Hän totesi, että silloin nousisi julmia susia, jotka eivät laumaa säästäisi.

   Toisin sanoen edellinen merkitsee, etteivät kaikki ihmiset, jotka ovat esiintyneet Jumalan ja Jeesuksen nimessä, ole sittenkään hänen omiaan, vaikka he toisin olisivat väittäneet (tai kuten Paavali sanoi, Tiit 1:16: He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät…) Jeesus sanoi vääristä profeetoista, että ”heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt 7:16), ja tämä on varmasti totta jokaisesta ihmisestä:

 

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

 

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

 

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…

 

Kuitenkin on hyvä huomata, että vaikka joku olisikin kääntynyt Jumalan puoleen, voi hänenkin elämässään olla vielä paljon vajavaisuutta. On eri tasoilla olevia ihmisiä ja esim. korinttolaiset olivat vielä pieniä lapsia Kristuksessa, koska Paavali kirjoitti, miten heidän keskuudessaan oli kateutta, riitaa ja muuta ongelmakäytöstä. Toisaalta Paavali saattoi kuitenkin itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17:

 

- (1 Kor 3:1-3) Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.

2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;

3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

 

Tili vain itsestämme. Toiseksi kun vedotaan kirkkojen tekemiin vääryyksiin historian aikana, kannattaa huomata, että jokainen meistä vastaa lopulta vain omista tekemisistään, ei muiden. Eli vaikka onkin totta, että on tehty monia vääriä asioita, emme voi varmastikaan vedota muiden virheisiin ja väärintekoihin ja sillä puolustella omaa käytöstämme. Jos laitamme oman elämämme kuntoon ja otamme ensin ”malan” pois omasta elämästämme (Matt 7:5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.), on siinäkin jo paljon tehtävää:

 

- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"

22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."

 

- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

 

- (Room 2:6) hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"

 

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

Jumalan vaikutus yhteiskuntaan. Kun kritisoidaan ns. kristillisyyttä, on siinä varmasti paljon aihetta, kuten todettiin. Sellaiset syytökset eivät ole aiheettomia.

   Tärkeätä on kuitenkin nähdä se, että kun Jumala koskettaa ihmistä, pitäisi tällaisen henkilön elämän muuttua. Jos se ei muutu yhtään paremmaksi, ja hän edelleen tappaa, varastaa ja rikkoo lakeja, on tämä ihminen eksyksissä, kuten edelliset jakeet osoittivat.

   Seuraava esimerkki kuvaa, mitä voi tapahtua, kun Jumala toisinaan vaikuttaa voimakkaammin yhteiskuntaan. Hän muuttaa silloin monien elämän. Kyseessä ei ole mikään isoveli-valvontayhteiskunta, joista on esimerkkejä historiassa, vaan siitä, että laajat kansanjoukot ovat sisäisesti muuttuneet. Kuvaus on 1800-luvulta:

 

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

   Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” …

   … Niin julkinen kuin persoonallinen vastustus väheni asteettain. Rochesterissa en siitä mitään tietänyt. Pelastuksella oli suuri vuoksiaikansa, herätykset olivat niin voimakkaita ja liikkuivat niin laajalti ja ihmiset ennättivät tutustua sekä niihin itseensä ja niiden tuloksiin siksi paljon, että heitä peloitti ryhtyä niitä vastustamaan niin kuin aikaisemmin. Papit niinikään ymmärsivät niitä paremmin, ja jumalattomat tulivat vakuutetuiksi siitä, että ne olivat Jumalan tekoja. Tämä käsitys niistä tuli miltei yleiseksi, niin ilmiselvä oli enimpäin kääntymysten terve luonne, niin todella uudistuneita, ”uusia luomuksia”, olivat kääntyneet, niin perinpohjainen muutos tapahtui sekä yksilöissä että yhteiskunnissa ja niin pysyviä ja epäämättömiä olivat hedelmät. (3)