6. Miksi on kadotus?

 

Kadotus on yksi asia, johon monet voivat kompastua. Heistä on vaikea käsittää sen olemassaoloa eivätkä he voi ymmärtää, miksi Jumala lähettää joitakin ihmisiä sinne ikuiseen tuomioon.

   Tällä alueella on kuitenkin hyvä ottaa huomioon seuraavia seikkoja, jotka ovat tärkeitä asian kannalta:

 

Jumalan hyvyys. Kun on kyseessä ajatus kadotuksesta, on monen siis vaikea hyväksyä sitä. He voivat pitää sitä epäoikeudenmukaisena ja ajatella, miten se sopii yhteen Jumalan hyvyyden kanssa. He saattavat voimakkaasti taistella tätä ajatusta vastaan.

   Sama asia voidaan kuitenkin nähdä myös siten, että Jumala ei olisi hyvä Jumala, jos hän antaisi anteeksi katumattomille vääryydentekijöille. Sillä jos vääryydentekijät, diktaattorit ja tyrannit, jotka nauttivat pahuudestaan - ehkä kiduttavat muita - eivätkä haluakaan muuttua, saisivat anteeksi, eikö se olisi vääryyden hyväksymistä? Eikö Jumala silloin antaisi suostumuksensa siihen, että nämä vääryydentekijät ovat tehneet pahaa muille? Siksi on syytä kysyä, miten sellainen Jumala voi olla hyvä, joka hyväksyy pahan ja joka antaa pahan saada voiton hyvästä? Sellaista ei voisi odottaa täydellisen hyvältä Jumalalta.

   (Sama asia on kyseessä myös Vt:n puolella. Kun siellä kerrotaan kanaanilaisista, jotka polttivat lapsiansa tulessa [5 Moos 12:31, 2 Aikak 28:3], ei tuomio kohdannut tätä kansaa sattumalta, vaan johtui siitä, että näiden ihmisten pahuus oli saavuttanut lakipisteensä ja syntivelka oli tullut täyteen [Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi - 1 Moos 15:16]. Vastaavasti myös israelilaiset vihoittivat myöhemmin Jumalan ja joutuivat kärsimään siitä.)

   Niinpä juuri se, että on tuomiopäivä ja kadotus väärintekijöille, saa uskomaan hyvyyden voittoon ja Jumalan hyvyyteen. Jos ei olisi mitään lopullista tuomiopäivää, jolloin epäoikeudenmukaiset saavat tuomionsa, ja ne jotka ovat kärsineet epäoikeudenmukaisesti, saavat hyvityksensä, ei Jumala varmastikaan olisi mikään hyvä Jumala - muutenhan hän hyväksyisi vääryyden ja antaisi sille suostumuksensa. Se että tuomiopäivä kuitenkin on, on osoituksena hyvyyden voitosta ja ettei paha saa lopullista sijaa. Se osoittaa, että Jumala on hyvän puolella ja pahaa vastaan.

 

Kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen. Toiseksi on hyvä ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse joutua kadotukseen. Sillä Jumala on rakkaus (1 Joh 4:8) eikä tahdo kenenkään joutuvan tähän paikkaan. Itse asiassa koko evankeliumin ydinopetus on siinä, että Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (Luuk 19:10: sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.) ja että synnit heitettiin hänen päälleen (Jes 53:6: …Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.) Kuka tahansa ihminen saa siis olla vapaa kadotustuomiosta Jeesuksen sovitustyön kautta, jos vain kääntyy hänen puoleensa ja katuu syntejään. Jokainen meistä voi saada iankaikkisen elämän lahjaksi:

 

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Luuk 15:3-7) Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?

5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.

6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'

7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

 

- (Hes 18:23,32) Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?
32. Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."

 

Ainut syy, miksi monet eivät pelastu, on se, että he kääntävät selkänsä Jumalan armolle ja kutsulle, kun hän vetää heitä puoleensa. Luukas 14:15-18 osoittaa sen: Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"  Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.' Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään…

   Tunnettu suomalainen saarnaaja Niilo-Ylivainio kirjoitti aikanaan samasta asiasta. Hän osoitti, miten ihmiset saattavat suhtautua yliolkaisesti Jumalan kutsuun ja miten hän yritti itse saada heidät ymmärtämään sen vakavuuden:

 

"Epäselvyys jäytää minua päivin ja öin. Sitä riittää.

Mutta enemmän vielä jäytävät helvettiin menijät. Minä näen ihmisten jonon, kansanjoukon joka menee vaan. Huuda niille, selitä niille, opeta niille, yritä huitoa ja selostaa, että te menette tuhoon! Niin mitä tapahtuu? Ne menee vaan! Ne kävelee vaan! Ne luisuu vaan! Ne nauraa ja kävelee kohti helvetin portteja!

Sinä ajattelet nyt 'vanhaa Niiloa', sen näkee sun naamastas. Sinä ajattelet, että niinhän mies puhuit ja saarnasitkin, ja mitä siitä seurasi.

Minun luontoni on armahtava, on se ollut sitä aina. Minä niin rakastaisin ihmiset taivaaseen, jos se auttaisi. Mutta kun olin nuorempi, minä yritin säikäyttää ihmiset uskoon.

Hyvää minä tarkoitin.

   Ihmiset sanovat, että julistus oli kovaa ja ankaraa, niinkuin se olikin. Hyvää minä tarkoitin. Ajattelin, että jos ihmisille oikein kuvaa tuomion kauheuden ja helvetin kuumuuden, niin ne siitä tokenee järkiinsä.

   Sitten yritin vielä pitkittää ratkaisuhetkeä. Kyselin ja kyselin, maanittelin, koetin voittaa aikaa ja antaa viimeiseen saakka mahdollisuuden...

   Kyllä niitä pelastui säikäyttämälläkin. Moniin se tepsi. Ne käsittivät, ettei tuo rahan takia pelottele, että se on tosissaan. Kovuudella, jos se on suoraa puhetta, on paikkansa. Minä olin kova, koska minulla oli hätä. Ajattelin, että se on nyt minusta kiinni, meneekö tämä väki taivaaseen vai helvettiin.

   Se oli sillä tavalla rehellistä työtä, että ihmisille rehellisesti kerrottiin, mihin ne olivat menossa. Se rehellisyys otti lujille. Se vei minulta jo nuorena voimat ja terveyden." (8)

 

1800-luvulla vaikuttanut Charles G. Finney kirjoitti samasta asiasta. Hän osoitti, minkälaista kohtelua Jumala sai ihmisiltä, vaikka hän oli lähettänyt ainoan Poikansa ja rakasti heitä. Monet ihmiset ovat suhtautuneet samalla tavalla kuin esimerkissä esiintyvät ihmiset. He ovat jatkuvasti torjuneet Jumalan rakkauden:

 

Minulla oli taskuraamattuni kädessä ja luin siitä tämän tekstin: "Niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kuka ikinä Häneen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän." En muista paljoa siitä, mitä sanoin, mutta sen tiedän, että mielessäni ahersi ennen kaikkea, millaista kohtelua Jumala saa ihmisiltä palkaksi rakkaudestaan. Tämä ajatus koski kovin omaan sydämeeni; siksi vuodatinkin heille koko sydämeni, kyynelten virratessa silmistäni.

   Näin siellä useita miehiä, joiden suusta olin kuullut edellisenä päivänä kauheata pilkkaa. Viittasin heihin kokouksessa ja kerroin, mitä he olivat sanoneet ja kuinka olivat toinen toiselleen Jumalan kadotustuomiota huutaneet. Purin heihin koko sydämeni. Sanoin, että he "haukkuivat pitkin katuja jumalanpilkkaa kuin helvetinkoirat", ja että olin tullut tänne kuin "helvetin partaalle". Kaikki tiesivät sanani tosiksi, ja se pani heidät vapisemaan. Mutta he eivät näyttäneet loukkaantuneilta, vaan itkivät niinkuin itsekin. Tuskinpa oli kuivaa silmää koko huoneessa.

   Ravintoloitsija oli kieltäytynyt avaamasta kokoushuonetta aamulla. Mutta tämän ensimmäisen kokouksen jälkeen hän nousi ja sanoi avaavansa sen iltapäivällä.

   Ihmiset hajaantuivat ja veivät tiedon joka haaralle, ja iltapuolella oli kokoushuone miltei yhtä täynnä kuin koulu aamulla. Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, olivat kokouksessa, ja Herra salli minun hyökätä heihin aivan ihmeellisellä tavalla. Saarnani tuntui olevan heille aivan uutta. Minusta itsestänikin tuntui tosiaan kuin olisin antanut sataa heidän päälleen rakeita ja rakkautta samalla kertaa eli toisin sanoen, rakeita kaikessa rakkaudessa. Pilkka ja häpäisy, jota he aivan kuin kasaamalla kasasivat Jumalan nimelle, näytti paisuttavan rakkauteni Häneen äärimmäiseksi tuskaksi. Nuhtelin ja kuritin heitä koko sydämestäni ja kuitenkin tuntien niin suurta myötätuntoa heitä kohtaan, etteivät he voineet siitä erehtyä. En ole koskaan kuullut heidän moittineen minua liiallisesta ankaruudesta, enkä ole kuitenkaan koskaan eläissäni puhunut luullakseni niin ankarasti.

   Tämän päivän työ johti siihen, että suuret joukot väestöstä tulivat kääntymykseen. Siitä lähtien, ilmoitinpa kokouksen missä tai milloin tahansa, tulivat ihmiset kuulemaan. Työ alkoi heti ja edistyi voimakkaasti. Saarnasin kahdesti kylän kirkossa, välillä pidin rukouskokouksen ja tavallisesti saarnasin jossakin lähistön koulussa kello viideltä iltapäivällä. (9)

 

 

Kutsu uuteen elämään

 

Edellä on tuotu esille niitä vastaväitteitä, joita ihmiset ottavat esille, kun heille yrittää puhua evankeliumista ja iankaikkisesta elämästä. Ne ovat tavallisia vastaväitteitä ja viisailta tuntuvia ajatuksia, joilla on saatettu torjua kaikki hengelliset asiat ja kääntyminen Jumalan puoleen. Niiden kautta on saatettu tehdä tyhjäksi se hyvä ajatus ja evankeliumin perusasia, että Jumala haluaa pelastaa meidät ja saattaa iankaikkiseen valtakuntaansa.

   Hänen puoleltaan kaikki onkin jo valmiina ja voimme saada iankaikkisen elämän lahjaksi, mutta voimme itse torjua hänen kutsunsa ja rakkautensa. Se on mahdollista, jos käännämme selkämme hänen iankaikkisen elämän lahjalleen:

 

- (Luuk 14:15-18) Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"

16. Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.

17. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.

18. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään…

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Seuraavassa aiotaan lyhyesti selvittää sitä, miten sinä itse voit pelastua ja vastata Jumalan kutsuun niin ettet torju sitä. Siihen liittyy seuraavia seikkoja:

 

1. Käänny Jeesuksen puoleen ja luovuta elämäsi hänelle

 

Ensimmäinen vaihe uudestisyntymisessä ja pelastuksesta osalliseksi tulemisessa on kääntyminen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen puoleen. Siinä voit kertoa olevasi syntinen, joka tarvitset pelastusta ja että tahdot Jumalan suunnitelman toteutuvan elämäsi varalle. Sinun ei tarvitse ensin yrittää tulla paremmaksi, vaan etsiydy hänen luokseen sellaisenasi, puutteittesi kanssa. Raamatun mukaan Jeesuksessa on iankaikkinen elämä ja siksi meidän täytyy kääntyä hänen puoleensa, jotta pääsemme siitä osalliseksi:

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 6:68,69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

 

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,

 

2. Vastaanottaminen

 

Kun vain Jeesuksessa Kristuksessa on iankaikkinen elämä, on luonnollista, että sinun on pyydettävä häntä elämääsi (voit yksinkertaisesti sanoa: "Herra, Jeesus, tule elämääni!). Raamatun mukaan hän jo seisoo sydämemme oven ulkopuolella, saadakseen astua elämäämme:

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt - riippumatta tunteistasi - kuten seuraavat jakeet osoittavat:

 

- (Joh 1:12,13) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 44

3. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 245, 246, 249

4. Gregory A. Boyd ja Edward K. Boyd: Epäilijän kirjeet, s. 26,27

5. J. Edwin Orr: 100 kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s. 59 - 60

6. Gregory A. Boyd ja Edward K. Boyd: Epäilijän kirjeet, s. 169

7. Floyd Mcclung: Elämää helvetin esikartanoissa, s. 186,187

8. Mauno Saari: Saarnaaja, s. 268,269

9. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 81,82