Luku 1 -

Mormonin kirja

 

 

 

Kun aloitamme tutkimuksen mormonismista, on se hyvä aloittaa heidän pyhistä kirjoistaan, joita heille Raamatun lisäksi ovat ainakin Mormonin kirja, Opin ja liittojen kirja sekä Kallisarvoinen helmi. Nämä kolme kirjaa, joita ei tavata muissa kristillisissä piireissä, ovat heille tärkeimmät Raamatun ohella.

   Tässä luvussa aiomme tutkia Mormonin kirjaa, joka on tunnetuin ja merkittävin näistä kolmesta kirjasta. Sen teki tunnetuksi mormonien profeetta Joseph Smith. Hän löysi maasta kultalevyjä, jotka sisälsivät Mormonin kirjan tarinan reformoidulla egyptinkielellä. Näiden levyjen mukana löytyivät myös rintakilpi sekä siinä olevat uurim ja tummim, joita Joseph Smith saattoi käyttää apuna käännöstyössä, kun hän käänsi kirjaa englannin kielelle. Käännöstyössä hänellä kyllä oli apuna muitakin henkilöitä.

   Itse Mormonin kirja kertoo tarinan siitä, miten muinaiset Israelin heimot vaelsivat Amerikkaan, lisääntyivät siellä ja miten Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyi heille - perustaen heidän keskuuteensa myös kirkon. Nykyisten Amerikassa elävien intiaanien uskotaan olevan näiden muinaisten israelilaisten jälkeläisiä.

   Jos kuitenkin tutkimme Mormonin kirjan taustaa ja sisältöä, on siinä lukuisia ongelmia ja ristiriitaisuuksia. Niistä voimme mainita ainakin seuraavanlaisia asioita:

 

Reformoitu egyptinkieli. Ensinnäkin, kun on kyseessä kultalevyillä ollut teksti, piti sen Smithin väitteen mukaan olla reformoitua egyptinkieltä. Tähän voi kuitenkin kysyä, miksi juutalaiset olisivat käyttäneet egyptinkieltä ja kirjoittaneet sillä, kun heillä itsellään oli hebrean kieli, jota he puhuivat - tai he saattoivat käyttää myös arameaa. Miksi he olisivat käyttäneet heille itselleen vierasta kieltä, jota he yleisesti eivät osanneet? On epätodennäköistä, että näin olisi tapahtunut.

   Toisaalta kun on tutkittu Smithin kultalevyiltä kopioimaa tekstinäytettä, on havaittu, ettei Smithin kertoman kaltaista kieltä ole koskaan ollutkaan, vaan että kyseessä olisi petos. Esim. professori Charles Anthon - sama mies, jonka Smith väittää vakuuttuneen tekstihieroglyfien aitoudesta - selitti kirjeessään 17.2.1834 Mormonin kirjan alkuperää tutkineelle E.D. Howelle. Hän piti koko kielinäytettä huiputuksena:

 

"Koko kertomus siitä, että minä olisin selittänyt Mormonin kirjoituksen olevan reformoituja egyptiläisiä hieroglyfejä, on kokonaan väärä. Tulin pian siihen tulokseen, että se oli kokonaan huiputusta... Paperi sisälsi kaikkea muuta, mutta ei egyptiläisiä hieroglyfejä."(1)

 

Edelleen Uuras Saarnivaara on tarkistuttanut näytteen kultalevyjen tekstistä asiantuntijalla. Tämä asiantuntija ei tuntenut kyseistä "kieltä":

 

Tämän kirjoittaja lähetti vuoden lopulla 1960 mainitun Smithin kultalevyistä tekemäkseen väittämän jäljennöksen (Suomen mormonien Valkeus-lehdessä toukok. 1956, s.. 153 julkaistun) Lontooseen British Museumiin Egyptin muinaisuuden asiantuntijan tutkittavaksi ja pyysi lausuntoa siitä, onko tätä koskeva Joseph Smithin väite oikea. Sieltä tulleessa 9.1.1961 päivätyssä vastauksessa mainitun osaston johtaja (Keeper) I.E.S. Edwards kirjoittaa: "Voin vain sanoa, että noin kaksikymmenviisi-vuotisen kokemukseni aikana Egyptin kielessä en ole koskaan nähnyt yhtään ainoaa näistä kirjoitusmerkeistä missään egyptiläisessä muistomerkissä tai papyrus-asiakirjassa. Jos kirjoitus on, kuten Joseph Smith teidän kirjeenne mukaan väitti, 'reformoitua egyptinkieltä', se on reformoitu niin, ettei ole mitään mahdollisuutta tuntea sitä (egyptinkieliseksi)."(2)

 

Rintakilpi sekä uurim ja tummim. Kun Smith teki käännöstyötä, uskoi hän käyttäneensä siinä apuna rintakilpeä sekä niissä olevia uurimia ja tummimia. Mutta voimme kysyä, miten Smith on voinut saada käsiinsä kyseiset esineet, koska eikö niiden aikanaan pitänyt olla vain ylimmäisellä papilla Israelissa? Miten nämä tärkeät esineet olisivat voineet kulkeutua toiselle mantereelle? On aikamoinen sattuma, jos joku löytää nämä esineet parin-kolmen vuosituhannen jälkeen toiselta mantereelta, maan sisältä ja yli kymmenentuhannen kilometrin päästä.

 

- (2 Moos 28:30) Ja pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen. Ja niin kantakoon Aaron Jumalan vastaukset israelilaisille sydämensä päällä aina Herran edessä ollessaan.

 

Kultalevyille mahtuva kirjoitus. Yksi arvoitus on kultalevyjen koko ja niille mahtuva kirjoitus. Kun kultalevyjen yhteistilavuus oli n. 15 x18 x 20 cm ja tästä lopulta vain kolmannes muodosti itse Mormonin kirjan tekstin, on arvoitus, miten koko teksti on mahtunut näin pieneen pinkkaan kultalevyjä. Eikö sen pitäisi olla mahdotonta, koska nykyisessä Mormonin kirjassakin on satoja sivuja tiheätä tekstiä? Uuras Saarnivaara on selittänyt koko-ongelmaa:

 

Maamme mormonien lehdessä Valkeus käsitellään (kesäk.1960) kysymystä Mormonin kirjan levyjen painosta ja koosta. Levykirja oli Smithin mukaan n. 15 x 20 x 15 cm. Jos levyt olisivat olleet 8 karaatin kultaa, niiden paino olisi ollut yli 53 kiloa: raskas kantamus miehellekin! Suomenkielisessä Mormonin kirjassa on 545 sivua, sivujen ollessa n. 12,5 x 18 cm. Englanninkielisessä Mormonin kirjassa on 522 sivua. Smithin selityksen mukaan Mormonin kirja sisältää vain n. 1/3 kultalevykirjan koko tekstistä. Koko kultalevykirjan paino olisi täten ollut yli 150 kg. Miten olisi Smith voinut kantaa sitä? Ja olisiko ollut mahdollista kaivertaa Mormonin kirjan sisältämä teksti n. 15 cm. paksuiseen pinkkaan metallilevyjä? Paperille painettuna tämä kirja on lähes 2 cm. paksuinen. Kun ottaa huomioon, että kaiverrettaessa on pakko käyttää huomattavasti suurempia merkkejä, ja että metallilevyt ovat tuntuvasti paksumpia kuin paperi eivätkä painu niin tasaisesti yhteen, niin on ilmeistä, että tämänkokoisen kirjan tekstin kaivertaminen kaksi kertaakaan noin paksulle metallilevypinkalle on käytännöllinen mahdottomuus...

   Vaikka emme osaakaan tarkalleen sanoa, kuinka paljon tilaa vastaava egyptinkielinen teksti veisi, varmaa on, että Mormonin kirjan tekstiin olisi tarvittu suunnilleen 300-400 metallilevyä. Sellaisen "kirjan" nostamiseen olisi vaadittu - elefantti! (puhumattakaan koko kirjasta, joka Smithin mukaan oli n. kolme kertaa suurempi, sillä siinä oli kaksi kolmattaosaa "sinetöityä", jota hän ei saanut kääntää).(3)

 

Kultalevyjen näkeminen ja silminnäkijät. Kultalevyjen näkemiseen ja silminnäkijöihin liittyy monia merkillisyyksiä:

 

Ilmestys. Smithin kertoman mukaan hän kaivoi kultalevyt maasta v. 1827 ja piti niitä itsellään aina vuoteen 1838 asti, jolloin hän luovutti ne sanansaattaja Moronille. Tähän nähden on merkillistä, että v. 1829, jolloin Smithin piti näyttää kultalevyt kolmelle ensimmäiselle silminnäkijälle metsässä, ei hänellä siellä ollut niitä mukana, vaan heidän kaikkien piti rukoilla saadakseen asiasta ilmestyksen Jumalalta. Eikö tämä ilmestyksen rukoileminen todista, että kyseessä oli sittenkin vain hallusinaatio ja etteivät kultalevyt olleet todellisia?

 

Joseph kysyi Herralta ja ilmoitti sitten näille kolmelle, että jos he nöyrtyisivät, heidän osakseen saattaisi tulla oikeus nähdä muinainen aikakirja ja vastuu todistaa maailmalle siitä, mitä olivat nähneet.

   Kesällä 1829 Joseph Smith, Oliver Cowdery, Martin Harris ja David Whitmer vetäytyivät metsään lähelle Whitmerin kotia eteläisessä osassa New Yorkin valtiota. Kirkkaassa päivänvalossa he polvistuivat rukoilemaan Josephin rukoillessa ensin ja toisten vuorollaan seuratessa, mutta vaikka kaikki olivat rukoilleet, mitään vastausta ei saatu. He toistivat rukoukset, mutta jälleen tuloksetta. Tämän toisen epäonnistumisen jälkeen Martin Harris ehdotti, että hän vetäytyisi pois joukosta, sillä hänestä tuntui, että hän oli esteenä ilmoituksen saamiselle. Josephin suostumuksella hän lähti pois.

   Toiset kolme polvistuivat jälleen rukoukseen, ja samassa he näkivät yläpuolellaan ilmassa valon, ja enkeli seisoi heidän edessään. Hänellä oli levyt kädessään, ja hitaasti hän käänsi niitä lehti lehdeltä heidän silmiensä edessä, jotta he voisivat nähdä niissä olevat kaiverrukset. Sitten he kuulivat äänen yläpuolellaan sanovan: "Nämä levyt on ilmoitettu Jumalan voimasta ja ne on käännetty Jumalan voimasta. Niiden käännös, jonka olette nähneet, on oikea, ja minä käsken teidän todistaa siitä, mitä nyt näette ja kuulette." (Gordon B. Hinckley: Mitä on sanottava mormoneista?, s.65)

 

Todistajat luopuivat. Kun ovat kyseessä kultalevyt ja niiden silminnäkijät, niin mainitaan Joseph Smithin todistuksessa kahden eri silminnäkijäryhmän allekirjoittamasta todistuksesta. Ensin on kolmen miehen kertomus ja sitten kahdeksan miehen kertomus kultalevyjen näkemisestä. Molemmat ryhmät saivat oman kertomansa mukaan todistaa Jumalan ilmoitusta ja yhtä maailmanhistorian merkittävimmistä tapahtumista.

   Mutta olivatko nämä miehet kovin vakuuttuneita uskossaan? Sillä kun kolmesta ensimmäisestä todistajasta jokainen luopui, vaikka tosin kaksi palasi myöhemmin takaisin, ei tämä anna kovin vakuuttavaa kuvaa asiasta. Niinikään kahdeksasta muusta silminnäkijästä kolme luopui kirkosta kokonaan eikä palannut takaisin.

   Siksi, jos kultalevyt olivat todellisia ja olivat Jumalan ilmoitus, miten silminnäkijät saattoivat joidenkin pienten ristiriitaisuuksien takia uhrata oman iankaikkisuutensa ja pelastustoivonsa? Eikö se tunnu merkilliseltä ja eikö juuri silminnäkijöillä olisi pitänyt olla kaikkein suurin usko asiaan? Tämä avaintodistajien luopuminen ja välinpitämättömyys on yksi kultalevyihin liittyvä arvoitus, jota on vaikea selittää, jos kultalevyt todella olivat aitoja.

 

Tyyli. Kun Mormonin kirjan pitäisi olla kirjoitettu useiden vuosisatojen aikana ja eri kirjoittajien toimesta (yli kymmenen kirjoittajaa), pitäisi siinä näkyä myös usean eri kirjoittajan tyyli kuten Raamatussa. Kuitenkin tässä kohtaamme ongelman, koska mitään siihen viittaavaa ei ole näkyvissä, vaan Mormonin kirja vaikuttaa kokonaisuudessaan yhden ja saman kirjoittajan tekstiltä. Miten se on mahdollista, jos se on peräisin useamman eri kirjoittajan kynästä? Miksi jokainen heistä on käyttänyt suunnilleen samaa tyyliä?

 

Lainaukset King Jamesista ja Uudesta testamentista. Eräs erikoisuus Mormonin kirjassa on, että siinä esiintyy aivan samoja sanamuotoja kuin 1600-luvulla ilmestyneessä King James-raamatunkäännösversiossa. On arvioitu, että siinä olisi n. 25000 sanaa, jotka ovat aivan samat kuin King Jamesissa. Lisäksi siinä on sanatarkkoja lainauksia vuorisaarnasta Matteuksen evankeliumista (Matt 5-7 / 3. Nefi, luvut 12-14) sekä Paavalin kirjoittama luettelo armolahjoista (1 Kor 12:8-11 / Moroni 10:8-16).

   Hyvä kysymys on, miten muinaiset kirjoittajat Amerikan mantereella ovat voineet käyttää täsmälleen samoja sanamuotoja kuin mitä Matteus ja Paavalikin olivat käyttäneet ja mitä esiintyy vuosisatoja myöhemmin ilmestyneessä raamatunkäännöksessä? Miten he saattoivat vuosisatoja aiemmin käyttää täsmälleen samoja sanamuotoja? Eikö sen olisi pitänyt olla mahdotonta, koska Uusi Testamentti tuli Amerikkaan vasta yli 1000 vuotta myöhemmin kuin nämä ihmiset elivät?

 

Mormonin kirjaa alkuperää tutkineet ovat jonkin verran eri mieltä niistä lähteistä, joista kirjan kertomusrunko on saatu. Yksi on kuitenkin varmaa: tärkein lähde on Raamattu. Mormonin kirja sisältää paljon suoria lainauksia Raamatusta, ja lisäksi monet raamatunkertomukset löytyvät siitä muunneltuina. Joseph Smithin kääntämässä Mormonin kirjassa Raamatun lainaukset ovat englanninkielisestä King James-käännöksestä. Mielenkiintoista on se, että muinaiset miehet, jotka väittämän mukaan aikoinaan kirjoittivat kultalevyille egyptin kieltä, käyttivät samoja ilmaisuja, jotka esiintyvät King James -käännöksessä satoja vuosia myöhemmin...

   Paitsi että Mormonin kirja lainaa satoja jakeita lähes kirjaimellisesti King Jamesin Raamatusta, joka ilmestyi 1600-luvun alussa, Joseph Smith on liittänyt kirjaan myös koko joukon sellaisia teologisia ja käytännön seurakuntaelämään liittyviä asioita, jotka olivat pinnalla 1800-luvun Amerikassa. (4)

 

"Manuscript found". Kun Mormonin kirja kertoo tarinan siitä, miten jotkut Israelin heimot olisivat aikanaan vaeltaneet Amerikkaan ja että intiaanit olisivat heidän jälkeläisiään, on hyvä huomata, ettei tämä ole lajissaan mitenkään ainutlaatuinen tarina. Samoihin aikoihin esiintyi useampiakin vastaavia kertomuksia.

   Esim. Solomon Spauldingin (1761-1816) "Manuscript found" kertoo tällaisen tarinan, jossa esiintyi jopa samannimisiä henkilöitä kuin Mormonin kirjassa - Lehi-, Nefi- ja Moroni-nimiset miehet sekä laamanilaiset.

   Edellisen perusteella ja näiden yhteisten nimien perusteella onkin yleensä tultu siihen tulokseen, että "Manuscript found" on ollut pohjana Mormonin kirjan synnylle. Ainakin Solomon Spauldingin leski ja monet hänen ystävänsä väittivät muistavansa, miten Solomon elämänsä loppuvuosina oli lukenut heille käsikirjoituksen, jossa puhuttiin aivan samoista asioista kuin mitä on nykyisessä Mormonin kirjassa. Onko siis mahdollista, että Joseph Smith on saanut käsiinsä tämän kirjoituksen ja laatinut sen pohjalta Mormonin kirjan? Tätä mahdollisuutta ei voi ainakaan jättää huomioonottamatta.

 

Intiaanit. Kun Mormonin kirja kertoo, miten nykyisten Amerikan intiaanien pitäisi olla juutalaisten jälkeläisiä, on tälle vaikea löytää todisteita.

   Ensinnäkin kaikki antropologit ovat yleensä sitä mieltä, että Amerikan intiaanit kuuluvat mongolirotuun ja ettei heissä ole piirteitäkään seemiläisestä alkuperästä. Ulkonäön lisäksi intiaanien tavat ovat hyvin erilaisia kuin juutalaisten. Heidän paristaan ei ole löydetty synagoogia tai muita juutalaiseen uskontoon kuuluvia esineitä ja tapoja. Eikä heidän paristaan ole myöskään löydetty kristillisiä kirkkoja. Jos Mormonin kirjan väitteet pitävät paikkansa, eikö näitä jäänteitä täytyisi löytyä paljonkin? Miksi niitä ei kuitenkaan löydy, vai todistaako se siitä, ettei Mormonin kirja sittenkään pidä paikkaansa?

 

Jeesus Amerikassa. Yksi Mormonin kirjan ajatus on, että Jeesus saarnasi myös Amerikassa ylösnousemuksensa jälkeen ja perusti sinne kirkon - sen hän teki sitä varten, koska ei halunnut ilmoittaa itsestään vain yhdessä maassa, Israelissa.

   Saatamme kuitenkin kysyä, miksi Jumala siinä tapauksessa olisi syrjäyttänyt muut maanosat kuten Aasian, Afrikan, Euroopan sekä Australian ja valinnut vain Amerikan ilmoituksensa kohteeksi. Eikö Jeesus itse sanonut, että hänet oli lähetetty vain Israeliin ja saarnaamaan siellä? (Opin ja liittojen kirja, joka koostuu pääosin Joseph Smithin näyistä, esittää myös normaalista poiketen, että Aadam ei suinkaan asunut Lähi-idässä, kuten Raamattu osoittaa, vaan Amerikassa! Ks. 107:53 ja 116:1) Miksi hän lähtisi muuttamaan omia sanojaan tällä alueella?

 

- (Matt 15:24) Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."

 

On hyvä myös huomata, että kristillisessä historiassa ei tiedetä syntyneen yhtään kristillistä kirkkoa muuten kuin kristittyjen suorittaman lähetystyön kautta - tämä on ollut aina Jumalan säätämä järjestys. Jeesus antoi opetuslapsille tehtäväksi saarnata evankeliumia, eikä ole mitään esimerkkejä siitä, että hän itse, ylösnousemuksensa jälkeen, olisi suorittanut sitä. Mormonin kirja on siis vastoin sitä, miten Jumala on yleensä toiminut maailmassa:

 

- (Mark 16:15) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

 

Paikkojen nimet. Kun ovat kyseessä monet Raamatussa mainitut paikat, on useissa kaivauksissa ja arkeologisissa löydöissä saatu selville, että ne ovat todella olleet olemassa ja että sen maininnat historian tapahtumista ovat todellisia.

   Sensijaan Mormonin kirjan suhteen on aivan toisin. Niiltä seuduilta, jossa Mormonin kirjassa esiintyvien ihmisten olisi pitänyt asua, ei ole löytynyt yhtään paikkakunnan, järven, joen tai vuoren nimeä, joka edes muistuttaisi tässä kirjassa mainittuja paikkojen nimiä, vaikka yleensä nimet säilyvät muuttumattomina vuosituhansia. Eikä myöskään ole löydetty jäänteitä mistään kristillisistä kirkoista, vaikka niitäkin olisi pitänyt Mormonin kirjan perusteella esiintyä. Kun tämäntyyppisiä seikkoja esiintyy, ovat ne voimakkaita todisteita Mormonin kirjan historiallisuutta vastaan.