|
|
|
Tartu kiinni |
Luku 2 - Kallisarvoinen helmi
Yksi mormonien pyhistä kirjoista on Kallisarvoinen helmi, joka koostuu ns. Aabrahamin kirjasta, Matteuksen 24. luvun käännöksestä (Osasiko Smith, oppimaton mies, myös kreikkaa?) sekä ns. Mooseksen kirjasta, jossa on Smithin saamia näkyjä ja unia. Mitä tulee erityisesti ns. Aabrahamin kirjaan, on sen syntytarina sellainen, että Smith ja hänen kirkkonsa sai Egyptistä, läheltä Theeben kaupunkia, käsiinsä löydettyjä muumioita, joiden mukana oli myös papyruskääröjä. Kun Smith sitten tarkasteli näitä kääröjä, totesi hän, että ne sisälsivät itsensä isä Aabrahamin omakätistä kirjoitusta! Näistä "Aabrahamin" omistamista kääröistä Smith itse myöhemmin suoritti käännöstyön ja liitti nämä kirjoitukset Kallisarvoiseen helmeen osaksi Mormonien pyhiä kirjoituksia. Mutta kuten Mormonin kirjan taustaan ja sisältöön liittyy lukuisia epäkohtia, on niitä myös Aabrahamin kirjan kohdalla. Niistä voimme mainita seuraavia seikkoja:
Smithin löydöt. Ensinnäkin se asia, että yksi ja sama henkilö, Joseph Smith, saa käsiinsä sekä uurimin ja tummimin että Aabrahamin itsensä kirjoittamaa tekstiä, on ihmeellistä. Se on ihmeellistä, koska uurim ja tummim olivat vain ylimmäisellä papilla Israelissa n. 3000 vuotta sitten, ja koska Aabraham oli henkilö, joka eli n. 4000 vuotta sitten, eikä kukaan muu ole löytänyt häneltä säilyneitä kirjoituksia. Sen tähden Smithin jälkimmäistä löytöä voidaan pitää yhtenä historian tärkeimmistä tapauksista tai suurimmista petoksista. Kumpi näistä sitten on oikea vaihtoehto, niin varmaan useimmat tutkijat kallistuvat jälkimmäiselle kannalle.
Osa kuolleiden kirjaa. Toinen ongelma liittyy itse kääröjen sisältöön. Kun kääröjen olisi pitänyt Smithin mukaan olla Aabrahamin kirjoittamia, on nyt jälkeenpäin (ne löydettiin uudelleen v. 1967) havaittu, ettei niissä ole mainittu sanaakaan itse Aabrahamista. Sen sijaan on voitu havaita, että nämä kääröt sisälsivät egyptiläisten epäjumalien nimiä ja olivat osa egyptiläisten kuolleiden kirjaa - sitä kutsuttiin Hengitysten kirjaksi. Tässä kirjassa oli tarkoitus antaa vainajalle loitsuja, jotka suojelivat häntä matkallaan haudantakaisessa maailmassa. Aabrahamin kanssa kirjalla ei ollut mitään tekemistä.
Käännöstyö on myös ongelma, koska joidenkin egyptiläisten merkkien kääntämiseen Smith tarvitsi jopa yli sata sanaa! Nämä esimerkit osoittavat, ettei Smith oppimattomana miehenä hallinnut tätä taitoa, vaikka hän itse muuta väitti. Hänen käännöstyönsä ei vastaa kääröissä olevaa sisältöä:
Kun sitten lähemmin tarkastellaan papyrustekstiä ja käännöstä, huomataan, että jonkin egyptiläisen merkin kääntämiseen Joseph tarvitsi 76 englanninkielistä sanaa; toisen merkin kääntämiseen 177, jonkin muun 130. Tämä tieto jo herättää epäilyksiä käännöstyön suhteen. Tiedetäänhän nykyään, että egyptin kirjoitus oli lähinnä sanakirjoitusta. Yhtä merkkiä tai merkkiryhmää vastaa yksi sana. Ainoastaan jotkin lyhenteet sisältävät enemmän kuin kyseiset merkit erikseen. Mutta yleensä egyptinkielisen merkin tai merkkiryhmän kääntäminen onnistuu muutamalla sanalla. Hyvä esimerkki Joseph Smithin käännöksestä on egyptiläinen merkki, joka tarkoittaa määräävää artikkelia. Tämän kääntämiseen Joseph tarvitsi 59 englanninkielistä sanaa, joista kaksi on erisnimiä. Tai toinen merkki, joka tarkoittaa vettä ja on osa lammikkoa tarkoittavasta sanasta, on käännöksessä tarvinnut 76 sanaa, joista erisnimiä on yhdeksän ja kuitenkin tuo egyptiläinen merkki koostuu neljästä suorasta viivasta! Koko lammikkoa tarkoittava merkkiryhmä on vaatinut 135 englanninkielistä sanaa. Suomalaisessa käännökses-sä niitä vastaa 95 sanaa! (5)
|
