Luku 3 -

Aaronin ja Melkisedekin pappeus

Kun menemme eteenpäin mormonismin opeissa, kannattaa seuraavaksi ottaa esille Aaronin pappeus sekä Melkisedekin pappeus, jotka ovat tärkeitä tekijöitä mormonismissa, ja joiden palauttamisesta Joseph Smith sai omat erityiset ilmoituksensa.

Aaronin pappeuden palauttaminen tapahtui siten, että Smithille ja Oliver Cowderylle ilmestyi sanansaattaja - Johannes Kastaja nimeltään - ja joka ilmoitti tämän viran palauttamisesta. Sanansaattaja sanoi:

"Teille kanssapalvelijoilleni minä Messiaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin ja syntien anteeksisaamiseksi tapahtuvan upotuskasteen avaimia; eikä sitä oteta enää milloinkaan pois maan päältä, niin että vihdoin Leevin pojat uhraavat jälleen uhrin Herralle vanhurskaudessa."(Profeetta Joseph Smithin todistus, s. 19)

Melkisedekin pappeuden palauttaminen tapahtui vähän myöhemmin, kun Smith ja Cowdery olivat Susquehanna-joen rannalla. Tällöin heille ilmestyivät Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka antoivat Melkisedekin pappeuden avaimet eli valtuudet sekä asettivat heidät "apostoleiksi ja erityisiksi todistajiksi."

Mutta opettaako Raamattu näistä pappeuksista juuri siten kuin mormonikirkossa ajatellaan, vai opettaako se aivan toista? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Leevin sukua. Ensinnäkin, jos ihminen omistaisi Aaronin pappeuden, tulisi hänen olla syntyperäinen juutalainen ja Leevin sukua, koska aiemmin tähän virkaan kelpuutettiin vain sellaisen sukuhaaran omaavat. Kuinka moni nykyisistä mormonikirkon jäsenistä todella omistaa tällaisen sukuhaaran. Eikö tosiasia ole, että hyvin harvalla heistä on tällainen tausta? Ensimmäinen perusedellytys, oikea sukuhaara, todistaa sen puolesta, ettei mormoneilla voi olla alkuperäistä Aaronin pappeutta:

- (Hebr 7:5) Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet;

Uhritoimitukset. Toinen edellytys pappeudelle tulisi olla se, että mormonit suorittaisivat uhritoimituksia toimiakseen raamatullisen pappeuden mukaisesti. Eikö tämä kuitenkin ole myös sellainen asia, jota mormonikirkossa ei ole tähän päivään mennessä noudatettu? Tämä todistaa myös sen puolesta, ettei heidän pappeutensa ole alkuperäisen mallin mukainen:

- (Hebr 10:11) Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

11. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

Pappeus katosi. Kun Kristus tuli, tapahtui se asia, että aaronilainen pappeus katosi hänen myötään. Se katosi, koska hän toi uuden liiton ja uhrit lakkasivat olemasta voimassa. Jos sen tähden halutaan edelleen pitäytyä aaronilaiseen pappeuteen, olisi se paluuta vanhaan liittoon, jota ei enää ole voimassa. Se tekisi myös turhaksi Jeesuksen sovitustyön merkityksen, koska hän oman itsensä kautta otti kertakaikkiaan pois syntimme:

- (Hebr 7:11,12,18) Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?

12. Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.

18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön

- (Hebr 8:13) Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.

- (Hebr 10:12) mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

Ei eri asteita. Jos edellytetään, että alkuseurakunnan aikana olisi vallinnut aaronilainen pappeus, jossa olisi ollut eri asteita (Diakoni 12 v. iässä, opettaja 14 v. iässä ja pappi 16 v. iässä), varmaankin siitä olisi mainittu Raamatussa. Samoin jos alkuseurakunnan jäsenillä olisi ollut Melkisedekin pappeus, olisi varmasti siitäkin mainittu.

Kuitenkin, jos tutkimme Raamattua, ei siellä puhuta näistä asioista, vaan se puhuu vain yleisestä pappeudesta, joka tulee jokaisen Kristuksen vastaanottaneen osalle:

- (1 Piet 2:9) Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

- (Ilm 1:5,6) a Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

6. ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

Kristus pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Mitä tulee Melkisedekin pappeuteen, sanoo Uusi testamentti sen selvästi koskevan vain Kristusta, joka on pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tämä johtaa siihen, ettemme me tavalliset ihmiset nykypäivänä voi omistaa sitä. Tämä varmasti koskee myös mormoneita, jotka uskovat omistavansa sen.

- (Hebr 5:5,6,10) Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";

6. niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."

10. hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan."

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.