Luku 6 -

Kaste kuolleiden puolesta

 

 

 

Kaste kuolleiden puolesta on toinen tärkeä toimitus, iankaikkisen avioliiton ohella, jota suoritetaan mormonitemppeleissä. Se perustuu siihen mormonien käsitykseen, että parannuksenteko on mahdollinen vielä kuoleman jälkeen, mutta kaste on mahdollinen vain tässä ajassa, jonka tähden tarvitaan nyt maan päällä elävien sijaiskasteita. Tätä asiaa on perusteltu mm. parilla 1. Pietarin kirjeen kohdalla:

 

- (1 Piet 3:18-20) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

19. jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,

20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

 

- (1 Piet 4:6) Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

 

Samoin sitä on perusteltu lyhyellä maininnalla Korinttolaiskirjeessä, jossa Paavali ohimennen viittaa siihen:

 

- (1 Kor 15:29) Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?

 

Edellämainitun opetuksen, kasteiden kuolleiden puolesta, haittana ovat kuitenkin tietyt seikat. Niitä ovat seuraavat asiat:

 

- Jos kaste kuolleiden puolesta olisi ollut niin tärkeä kuin mitä ajatellaan, niin varmasti Raamattu olisi puhunut siitä paljon ja kehottanut siihen (Sama ongelma on tietysti muidenkin mormonismin oppien kohdalla.). Mitään tällaista ei kuitenkaan ole havaittavissa, vaan on vain yksi Paavalin mainitsema lyhyt viittaus asiaan. Siinäkään Paavali ei puhu "meistä" eli itsestään ja seurakuntalaisista, vaikka koko luku käsittelee vain "meitä", vaan hän puhuu "niistä" eli joistakin muista, vieraista henkilöistä, jotka harjoittivat sitä. Kyseinen asia ei siksi varmastikaan ollut mikään yleinen seurakunnan käytäntö ja toimintatapa.

 

- Kun ajatellaan sitä mormonien käsitystä, että parannus on mahdollista vielä kuoleman jälkeen, on taas Raamatun yleinen opetus se, että ihmisellä on mahdollisuus pelastua vain tämän elämän aikana. Sen jälkeen tulee tuomio, ei uutta pelastusmahdollisuutta. Mormonien käsitys on tässä suhteessa samanlainen kuin katolinen kiirastulioppi, jossa siinäkin tarjotaan ihmiselle pelastusmahdollisuutta vielä kuoleman jälkeen - asia, jota ei kuitenkaan selvästi opeteta Raamatussa:

 

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

 

- Kun käytetään perusteluina 1. Pietarin kirjeen jakeita kuolleille saarnaamisesta, on huomioitavaa, että nämä jakeet ovat menneessä aikamuodossa. Niissä ei siis puhuta mitään siitä, että se olisi jatkuva käytäntö. Eikä niissä puhuta myöskään siitä, että se koskisi nykyään kuolevia. Sentähden nämä jakeet eivät välttämättä lainkaan liity nykyaikaan.

 

- Kun ovat kyseessä MAP-kirkon käsitykset, kuuluu siihen myös se, että opetuslapset kuten Pietari, Paavali ja muut tulevat kuolemansa jälkeen saarnaamaan evankeliumia henkimaailmassa.

   Voidaan kuitenkin kysyä, mistä Raamatusta löytyy tällainen opetus? Eikö esim. Paavali sanonut menevänsä suoraan Herran tykö kuoltuaan? Hän ei uskonut menevänsä mihinkään välitilaan tai alkanut uudelleen julistamaan, vaan hän uskoi menevänsä suoraan Herran tykö:

 

- (2 Kor 5:8) Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

 

- (Fil 1:23) Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;

 

- (2 Tim 4:5-8) Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.

6. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.

7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.

8. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.