|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 6 - Johannes Kastaja ja Jeesus
Johannes kastaja. Kun menemme Uuden Testamentin puolelle, on siellä ensimmäisiä henkilöitä, joka tulee eteemme, Johannes Kastaja - henkilö, joka sai lisänimensä "Kastaja" varmastikin juuri sen takia, että hän kastoi ihmisiä kun nämä ensin tekivät parannuksen ja tunnustivat syntinsä. Hän sai lisäksi valmistaa tietä Jeesuksen ensimmäiselle tulolle, koska hän sanoi ihmisille: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.' Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan." (1 Joh 1:29-31)Johanneksesta on mainittu myös muissa lähteissä. Ainakin juutalainen historioitsija Josefus on puhunut hänestä, hänen vangitsemisestaan, kuolemastaan sekä miten hän kastoi ihmisiä. Merkillepantavaa on, että tiedot, jotka Josefus tuo esille, antavat Johanneksesta aivan samanlaisen kuvan kuin se, mitä voimme lukea evankeliumien teksteistä:
"Monet juutalaiset pitivät kuitenkin Herodeksen joukkojen tappiota Jumalan johdatuksena: Hänen katsottiin rankaisevan Herodesta Johannes Kastajan vuoksi. Tämän oli Herodes antanut mestauttaa, vaikka hän oli vanhurskas mies. Johannes oli kehottanut juutalaisia elämään hyveellisesti ja noudattamaan oikeamielisyyttä lähimmäisiään kohtaan. Totellakseen Jumalaa heidän piti tulla kasteelle. Tässä mielessä kaste oli Jumalalle otollinen. Se merkitsi tosin vain ruumiin puhdistamista eikä sielun sovittamista; sielu oli jo pyhitetty oikeamielisen elämän ansiosta. Koska ihmiset virtasivat hänen tykönsä kaikkialta kokien saavansa rohkaisua hänen puheestaan, Herodes alkoi pelätä sellaisen miehen vaikutusta, jonka neuvoja kaikki tahtoivat noudattaa. Johannes voisi saada aikaan kapinan. Siksi Herodes piti parempana torjua uhkaavan vaaran, ettei joutuisi myöhemmin katumaan empimistään asioitten kehittyessä liian pitkälle. Epäluuloisena Herodes vangitutti Johanneksen ja lähetytti hänet Makairoksen linnaan, josta aiemmin oli puhe, ja siellä hänet mestattiin. Mutta juutalaiset olivat vakuuttuneita, että hänen kuolemansa oli syynä siihen, että Herodeksen sotajoukot olivat joutuneet Jumalan vihan kohteeksi."
Katsomme Raamatun jakeita, jotka puhuvat samasta asiasta, Johanneksen kasteesta. Nämä jakeet osoittavat, miten tunnettu asia Johanneksen kaste oli silloisessa yhteiskunnassa. Ne viittaavat siihen, että kyseessä todella on historiallinen asia:
- (Mark 1:4,5) niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. 5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
- (Joh 1:24-28) Ja lähetetyt olivat fariseuksia; 25. ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?" 26. Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. 27. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään." 28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
- (Joh 3:23,24) Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. 24. Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.
- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. 30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
- (Matt 21:23-27) Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?" 24. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. 25. Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' 26. Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." 27. Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä." Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.
- (Apt 1:5) Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
- (Apt 1:21,22) Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, 22. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
- (Apt 10:37) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
- (Apt 13:24,25) sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. 25. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.'
- (Apt 18:24,25) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. 25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
Jeesus. Evankeliumien teksteissä sekä Uuden testamentin kirjeissä kaikkein keskeisin hahmo on ilman muuta Jeesus. Hänen elämästään täällä maan päällä kertovat varsinkin neljä evankeliumia, kun taas kirjeet selostavat pääasiassa hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitystä meidän ihmisten kannalta. Voidaan sanoa, että jos hän ei olisi elänyt maan päällä, ei mitään näistä teksteistä olisi kirjoitettu. Ne olisivat jääneet syntymättä. Kun sitten lähdemme tutkimaan Jeesuksen historiallisuutta, voimme siitä löytää jonkin verran todisteita. Niitä on säilynyt sekä hänen seuraajiltaan, kuten varhaisilta kirkkoisiltä, että myös hänen vastustajiltaan. Molemmissa niistä viitataan joihinkin hänen elämänsä puoliin. Aiomme seuraavassa lähteä tutkimaan hänen historiallisuuteensa viittaavia lähteitä. Ne näyttävät selvästi osoittavan meille yhden asian; sen, että Jeesus on todella elänyt maan päällä:
Josefuksen muistiinpanot. Juutalainen historioitsija Josefus on maininnut Jeesuksesta. Kun hänen muistiinpanoissaan esiintyy useita Raamatun henkilöitä - Johannes Kastaja, Herodes, Pilatus, Kyrenius, Arkelaus, Jerusalemin papisto... - kertoo hän myös eräässä paikkaa, miten suuri neuvosto kutsuttiin koolle ja sen tuomittavaksi asetettiin "Jaakob, joka oli Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veli". Hän siis viittasi Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, Marian ja Joosefin lapseen, ja joka oli yksi Jerusalemin seurakunnan "peruspylväistä". Tämä joutui suuren neuvoston tuomittavaksi sen tähden että seurasi Jeesusta Kristusta. Samoin Josefukselta on säilynyt toinen pidempi lausunto Jeesuksesta. Siinä yhteydessä hän mainitsee Pilatuksen tuominneen Jeesuksen sekä puhuu ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Lisäksi hän sitä ennen mainitsee Jeesuksen opettaneen, tehneen ihmeitä ja miten hänellä oli seuraajia:
"Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi."
Roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus on eräs niistä, joka on maininnut Jeesuksen kuolemasta että myös Rooman v. 64 palosta. Hän mainitsee kirjoituksissaan, että Jeesus kuoli ristillä - aivan kuten evankeliumeissa kerrotaan - keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37 jKr) ja Pontius Pilatuksen (26-36 jKr) ollessa tuomitsijana. Samoin hän tuo esille sen seikan, miten kristillinen usko oli siihen aikaan levinnyt jo Roomaan Juudeasta - asia, jonka voimme nähdä myös Uuden testamentin teksteistä - josta se oli alunperin peräisin:
"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa."
Samarialaissyntyinen Thallukselta löytyy maininta Jeesuksesta. Hän viittasi historiankirjoissaan jo n. 52 jKr., että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.
Talmudista voimme löytää kohtia, joista useat ovat yhteneväisiä evankeliumien kanssa. Niinpä siinä kerrotaan, miten Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen; hän sanoi ettei hän ollut tullut lakia kumoamaan eikä sitä täyttämään; hän pilkkasi oppineita, jotka tulkitsivat lakia farisealaisten tavalla; hänen tekemänsä ihmeet selitettiin noituudeksi (sama asia tulee esille evankeliumeissakin, kun fariseukset syyttivät Jeesusta.) ja hänen sanottiin johdattavan kansaa harhaan; hänet ristiinnaulittiin pääsiäisaattona kansan villitsijänä; hänellä oli viisi opetuslasta; opetuslapset kertoivat Jeesuksen opetuksesta muille; hänen opetuslapsensa paransivat sairaita hänen nimessään, mutta heihin ei saanut turvautua edes kuolemanhädässä.
Roomalainen Suetonius, joka oli historioitsija Tacituksen aikalainen, viittaa Jeesukseen. Kirjassaan "Keisarin elämä" hän puhuu sekä keisari Klaudiuksesta (keisarina 41-54) että myös Jeesuksesta. Hän, kuten Tacitus, viittaa siihen, miten kristillinen usko oli jo niihin aikoihin edennyt Roomaan asti, mutta että Klaudius karkotti juutalaiset, koska niin monet heistä uskoivat Kristukseen (vrt. Apt 18:2 Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.):
"Klaudius karkoitti juutalaiset Roomasta, koska heistä oli tullut Kristuksen vaikutuksesta pysyvä epäjärjestyksen aihe."
Eräässä toisessa paikkaa Suetonius puhuu keisari Neron (keisarina 54-68) kohdistamista vainotoimenpiteistä kristittyjä kohtaan. Hän tuo esille sen, miten siihen aikaan, 50-60 -luvulla, sanoma Jeesuksesta oli vielä verrattain uusi asia:
"Hänen (Neron) hallituskaudellaan monet väärinkäytökset rangaistiin ankarasti ja lakkautettiin, ja yhtä paljon uusia lakeja säädettiin... Rangaistusten kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä."
Plinius Secundukselta, joka yleisimmin tunnetaan Plinius nuorempana, ja joka oli Tacituksen ja Suetoniuksen aikalainen (61 - 120 jKr.), voimme löytää maininnan Jeesuksesta. Eräässä kirjeessään keisari Trajanukselle hän puhuu kristityistä ja heidän jumalanpalveluksestaan:
"Heillä oli tapana kokoontua määrättynä päivänä ennen päivän koittoa, ja he esittivät vuorollaan ylistyslaulun Kristukselle ikäänkuin kuninkaalle ja he sitoutuivat valalla olemaan liittymättä mihinkään rikolliseen toimintaan vaan pikemminkin siihen, etteivät he varasta, ryöstä tai tee huorin eivätkä petä luottamusta tai kieltäydy antamasta takaisin heidän haltuunsa uskottujen varoja, jos niin vaaditaan. Tämän tehtyään he hajaantuivat ja sitten he kokoontuivat taas myöhemmin yhteiselle aterialle, mutta ruoka oli aivan tavallista ja harmitonta."
Edelleen Plinius pitkässä kirjeessään on kuvaillut evankeliumin leviämistä. Hän tuo esille sen jo aiemmin mainitun seikan (vrt. Tacituksen ja Suetoniuksen maininnat samasta asiasta.), miten evankeliumi oli levinnyt niihin aikoihin Rooman valtakunnan alueelle:
"... Tuo kulkutaudin tavoin tarttuva usko oli levinnyt kaupunkeihin ja pikkukyliin, niin että niissä olevat epäjumalien temppelit tyhjentyivät ihmisistä.
Yksi mahdollinen viittaus Jeesukseen on syyrialaisen Mara Bar-Sarapion kirjoittama kirje, jonka syntyajaksi arvioidaan muutama vuosi Jerusalemin hävityksen jälkeen (70 jKr.). Tässä kirjeessä puhutaan aluksi Sokrateen ja Pythagoraan tappamisesta ja sen jälkeen juutalaisten kuninkaasta sekä hänen kuolemastaan. Tämän viisaan kuninkaan henkilöllisyyttä ei mainita, mutta se tuntuu sopivan hyvin Jeesukseen:
"Mitä hyötyä ateenalaisille oli siitä, että he tappoivat Sokrateen, mikä heille sitten kostettiin nälänhädällä ja kulkutaudilla? Tai Samoksen asukkaille Pythagoraan polttamisesta, koska sen seurauksena koko heidän maansa peittyi hetkessä hiekkaan? Tai juutalaisille viisaasta kuninkaasta (ts. hänen tappamisestaan), minkä tähden he siitä lähtien ovat olleet ilman valtakuntaa? Jumala kosti oikeudenmukaisesti näiden kolmen viisaan kuoleman: ateenalaiset kuolivat nälkään, samoslaiset eivät saaneet apua, kun meri peitti heidät, ja juutalaiset surmattiin ja ajettiin pois valtakunnastaan, ja he elävät kaikkialla hajaannuksessa. Sokrates ei ole kuollut, kiitos Platonin, Pythagoras ei ole kuollut, kiitos Heran patsaan, eikä viisas kuningas, kiitos antamiensa uusien lakien." (16)
Kvadratuksen katkelma. Yksi maininta Jeesuksen maanpäällisestä elämästä esiintyy ns. Kvadratuksen katkelmassa. Hän oli henkilö, joka vaikutti toisen vuosisadan alkupuoliskolla ja laati keisaria varten puolustuskirjoituksen kristinuskon hyväksi. Hän kirjoitti keisarille mm. siitä, miten Jeesus maan päällä ollessaan oli tehnyt terveiksi ja herättänyt kuolleista ihmisiä, joista jotkut olivat vielä silloinkin elossa:
"Meidän Vapahtajamme teot olivat aina saapuvilla, sillä ne olivat tosia. Niitä olivat terveytensä saaneet ja kuolleista nousseet ihmiset. Ei ainoastaan ollut nähty, kun heidät parannettiin ja kun he nousivat kuolleista, vaan he olivat myös aina saapuvilla, eivät ainoastaan silloin kun Vapahtaja täällä maan päällä eli, vaan myös hänen täältä lähdettyään he elivät maan päällä pitkän aikaa, niin että muutamat heistä ovat eläneet meidän aikoihimme asti."
Ns. apostoliset isät, jotka vaikuttivat vuosina 80 - 180 jKr., ovat myös maininneet Jeesuksesta. Rooman piispalta, Kleemensiltä, on säilynyt kirje, joka on tarkoitettu korinttolaisille ja joka on ajoitettu vuoteen 96 jKr.. Tässä kirjeessään hän viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen ja osoittaa sen olevan merkkinä siitä, että muutkin kokevat saman. Samoin hän puhuu siitä, miten Kristus lähetti apostolit ja miten he Pyhän Hengen voimassa julistivat evankeliumia. Lopuksi hän viittaa asioista tärkeimpään, miten Jeesus antoi itsensä meidän edestämme:
"Pankaamme merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (24:1)
"Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he julistivat sanomaansa... " (42:2-4)
"Rakkaudessa Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta verensä meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä, samoin sielunsa meidän sielumme edestä." (49:6)
Ignatios, joka toimi Antiokeian piispana ja joka koki marttyyrikuoleman ilmeisesti v. 110 tai hieman sitä ennen, on useissa kirjeissään puhunut Jeesuksen elämästä. Kirjeessään Efesolaisille hän kirjoitti siitä, miten Jeesus oli Mariasta syntynyt, kärsimyksen alainen, ristiinnaulittu ja ylösnoussut. Ne ovat kaikki asioita, jotka myös evankeliumien tekstit liittävät Jeesuksen elämään:
"Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme." (7:2)
"Jos nyt ne jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka puolesta Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut saastaiseksi ja hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä kuulee." (16:2)
"Jos Jeesus Kristus teidän rukoustenne ansiosta katsoo minut sen arvoiseksi ja niin on Jumalan tahto, selitän teille vielä toisessa kirjoitelmassa, jonka aion teille kirjoittaa, tarkemmin sitä, minkä olen pannut alulle, Jumalan armotaloutta, jossa on kysymys uudesta ihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, uskosta häneen ja rakkaudesta häneen, hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan." (20:1)
Kirjeessään magnesialaisille Ignatios kirjoitti siitä, miten Jumala oli ilmoittanut itsensä Jeesuksen kautta, miten Jeesus oli mieliksi lähettäjälleen, miten hän kärsi ja ylösnousi Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämä viimeinen, viittaus Pontius Pilatukseen ja hänen maaherrakauteensa, esiintyy useamman kerran Ignatioksen kirjeissä:
"Profeetatkin, jotka olivat Jumalan miehiä jos ketkä, ovat eläneet Kristuksen Jeesuksen mukaan. Sen tähden heitä vainottiinkin. Olihan heissä hänen armonsa henki, jotta he kykenisivät saamaan tottelemattomat täysin vakuuttuneiksi siitä, että on olemassa yksi ainoa Jumala, hän joka on ilmoittanut itsensä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on hänen hiljaisuudesta lähtenyt sanansa ja on kaikessa ollut mieliksi lähettäjälleen." (8:2)
"... Sen sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (11:1)
Kirjeessään trallislaisille Ignatios viittasi siihen, miten Jeesus oli Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, eli Pontius Pilatuksen aikana ja miten hänet herätettiin kuolleista. Nämä, kuten monet muut edellämainitut asiat, ovat niitä, joista Raamattukin puhuu:
"Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, 2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää olekaan." (9:1,2)
Kirjeessä Smyrnalaisille Ignatios on viitannut moniin Jeesuksen elämässä olleisiin asioihin. Hän mainitsee, miten Jeesus oli syntynyt Daavidin suvusta ja neitsyestä, oli Johanneksen kastama, kärsi Pontius Pilatuksen ja Herodeksen aikana, miten hänet ristiinnaulittiin ja miten hän nousi ylös:
"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (1:1,2)
"On siis oikein pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin evankeliumiin, jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus toteen käyneenä..." (7:2)
Kirjeessään Polykarpokselle Ignatios on maininnut, miten Jeesus alistui meidän tähtemme kärsimykseen ja miten hän sitä ennen tuli näkyväiseksi eli otti ihmisen muodon:
"... Odota häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (3:2)
Smyrnan piispa Polykarpos on maininnut Jeesuksesta. Tämä piispa oli henkilö, joka nuoruudessaan ehti olla myös apostoli Johanneksen oppilaana. Lisäksi edellä mainittu Ignatios lähetti hänelle yhden kirjeistään. Polykarpos itse kirjoitti kirjeessään Filippiläisille mm., miten Jeesus kävi kuolemaan syntiemme tähden, miten hänet herätettiin kuolleista, miten olemme armosta pelastetut, miten evankeliumi annettiin apostolien kautta ja miten Jeesus kantoi syntimme, jotta me saisimme hänessä elämän. Polykarpokselle on ominaista, että hän käyttää runsaasti Uuden testamentin jakeita kirjeensä osana:
"... meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (1:2,3)
"... Me näet elämme Herran ja Jumalan silmien edessä, ja kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen ja meidän jokaisen on tehtävä tili itsestämme. 3. Näin siis palvelkaamme häntä pelolla ja kaikella arkuudella niin kuin hän itse on käskenyt, samoin myös apostolit, joilta olemme evankeliumin saaneet, ja profeetat, jotka ennalta julistivat Herramme tulemusta..." (6:2,3)
"Pitäytykäämme taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on Kristus Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puulle, hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää. Mutta hän kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän." (8:1)
Barnabaan kirjeessä, joka on peräisin 2. vuosisadan alkupuolelta, on myös kirjoitettu Jeesuksesta. Tässä kirjeessä puhutaan mm. siitä, miten Herra on alistunut kärsimään puolestamme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, joka oli mukana jo luomisessa. Samoin kirjeessä viitataan siihen, miten profeetat olivat ennustaneet Jeesuksesta, miten hän ilmaantui lihassa, mutta kukisti kuoleman ylösnousemuksellaan ja miten hän myös teki suuria tunnustekoja ja ihmeitä sekä osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta:
"Sitten on vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (5:5-8)
Kirjeessä Diognetokselle, jonka kirjoittajaa ei tunneta, viitataan jonkin verran Jeesukseen sekä apostoleihin. Siinä mainitaan mm. nimi "Sana", joka esiintyi Johanneksen evankeliumissakin. Samoin kirjeessä viitataan siihen, miten apostolit julistivat häntä, ja niin pakanat uskoivat häneen:
"Voiko kukaan, joka on saanut oikeaa opetusta ja joka on mieltynyt sanaan, muuta tehdä kuin pyrkiä selkeästi oppimaan sitä, mikä sanan kautta on ilmi tuotu opetuslapsille? Heille sana ilmestyttyään sen ilmaisi julkisesti opettaen. Epäuskoiset eivät tosin häntä käsittäneet, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken. Heidät hän katsoi luotettaviksi ja niin he saivat oppia tuntemaan Isän salaisuudet. 3. Siitä syystä Isä lähettikin sanan, että tämä ilmaantuisi maailmalle. Tosin hänen kansansa ei ottanut häntä vastaan. Mutta apostolit julistivat häntä ja niin pakanat uskoivat häneen." (11:2,3)
Jeesuksen kuolema
- (Matt 27:50,51) Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. 51. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
Eräs mielenkiintoinen vahvistus Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksestä löytyy vanhoista juutalaisista lähteistä. Niissä kerrotaan jotakin "erikoista" tapahtuneen 40 v. ennen temppelin hävitystä (temppelin hävitys 70 jKr.) eli v. 30 jKr., jota yleisesti pidetään Jeesuksen kuolinvuotena. Niinpä Mishna Sanhedrin ja Avoda Zara kertovat kumpikin, miten 40 v. ennen temppelin tuhoa on tapahtunut jotain "järkyttävää", kun yhtäkkiä "uhrit ovat kadottaneet voimansa ja kaikkeinpyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään". Nämä merkit osoittavat jotain yliluonnollista tapahtuneen temppelissä juuri Jeesuksen kuoleman aikoihin. Talmudista (Yoma 39:B) voimme löytää viittauksen samaan asiaan. Siinäkin puhutaan, miten 40 vuotta ennen temppelin hävitystä (siis vuonna 30) oinas lakkasi olemasta yliluonnollinen, koska villalanka, joka yleensä muuttui valkoiseksi - anteeksiannon merkkinä - ei enää muuttunutkaan. Samoin siinä mainitaan samoista yliluonnollista merkeistä kuin edellisissä lausunnoissa eli miten mm. "kaikkeinpyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään":
"Neljäkymmentä vuotta ennen kuin pyhä temppeli tuhottiin, tapahtui seuraavaa: suurena sovituspäivänä oinas lakkasi olemasta yliluonnollinen; punainen villaköysi, joka yleensä muuttuu valkoiseksi, pysyi nyt punaisena eikä muuttunut; ja pyhäkön kynttelikön lännen puoleinen kynttilä ei suostunut palamaan, kun pyhän temppelin ovet avautuivat itsestään."
Mitä nämä erikoiset merkit sitten merkitsevät? On todennäköistä, että ne johtuvat siitä, että Jeesus toi uuden liiton ja oli itse uhri edestämme. Kun hän meni taivaalliseen kaikkeinpyhimpään ja Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme, maallisia esikuvia ei enää tarvittu. Ne menettivät merkityksensä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa myötä:
- (Hebr 9:24) Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
|
