LUKU 6 -
Johannes Kastaja ja Jeesus
JOHANNES KASTAJA
Kun menemme Uuden
Testamentin puolelle, niin on siellä ensimmäisiä henkilöitä, joka tulee
eteemme, Johannes Kastaja - henkilö, joka sai lisänimensä "Kastaja"
varmastikin juuri sen takia, että hän kastoi ihmisiä kun nämä ensin tekivät
parannuksen ja tunnustivat syntinsä. Hän sai lisäksi valmistaa tietä Jeesuksen
ensimmäiselle tulolle, koska hän sanoi ihmisille: "Katso, Jumalan
Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun
jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen
kuin minä.' Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki
Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan." (1 Joh 1:29-31)
Johanneksesta on mainittu myös muissa lähteissä. Ainakin
juutalainen historioitsija Josefus on puhunut hänestä, hänen vangitsemisestaan,
kuolemastaan sekä miten hän kastoi ihmisiä. Lisäksi merkillepantavaa on, että
tiedot, jotka Josefus tuo esille, antavat Johanneksesta aivan samanlaisen kuvan
kuin se, mitä voimme lukea evankeliumien teksteistäkin:
"Monet
juutalaiset pitivät kuitenkin Herodeksen joukkojen tappiota Jumalan
johdatuksena: Hänen katsottiin rankaisevan Herodesta Johannes Kastajan vuoksi.
Tämän oli Herodes antanut mestauttaa, vaikka hän oli vanhurskas mies. Johannes
oli kehottanut juutalaisia elämään hyveellisesti ja noudattamaan
oikeamielisyyttä lähimmäisiään kohtaan. Totellakseen Jumalaa heidän piti tulla
kasteelle. Tässä mielessä kaste oli Jumalalle otollinen. Se merkitsi tosin vain
ruumiin puhdistamista eikä sielun sovittamista; sielu oli jo pyhitetty
oikeamielisen elämän ansiosta. Koska ihmiset virtasivat hänen tykönsä
kaikkialta kokien saavansa rohkaisua hänen puheestaan, Herodes alkoi pelätä
sellaisen miehen vaikutusta, jonka neuvoja kaikki tahtoivat noudattaa. Johannes
voisi saada aikaan kapinan. Siksi Herodes piti parempana torjua uhkaavan
vaaran, ettei joutuisi myöhemmin katumaan empimistään asioitten kehittyessä
liian pitkälle. Epäluuloisena Herodes vangitutti Johanneksen ja lähetytti hänet
Makairoksen linnaan, josta aiemmin oli puhe, ja siellä hänet mestattiin. Mutta
juutalaiset olivat vakuuttuneita, että hänen kuolemansa oli syynä siihen, että
Herodeksen sotajoukot olivat joutuneet Jumalan vihan kohteeksi."
Katsomme myös useita
Raamatun jakeita, jotka puhuvat samasta asiasta, Johanneksen kasteesta. Nämä
jakeet osoittavat, miten tunnettu asia Johanneksen kaste oli silloisessa
yhteiskunnassa. Ne näyttävät viittaavan siihen, että kyseessä todella on
historiallinen asia:
- (Mark 1:4,5) niin
Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien
anteeksisaamiseksi.
5. Ja koko Juudean
maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi
heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
- (Joh 1:24-28) Ja
lähetetyt olivat fariseuksia;
25. ja he kysyivät
häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole
Kristus etkä Elias etkä se profeetta?"
26. Johannes vastasi
heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän,
jota te ette tunne.
27. Hän on se, joka
tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen
päästämään."
28. Tämä tapahtui
Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
- (Joh 3:23,24) Mutta
Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon
vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
24. Sillä
Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.
- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki
kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja
antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
30. Mutta
fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan
eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
- (Matt 21:23-27) Ja
kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan
vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja
kuka sinulle on antanut tämän vallan?"
24. Jeesus vastasi ja
sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle
siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
25. Mistä
Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he
neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo
meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
26. Mutta jos
sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki
pitävät Johannesta profeettana."
27. Ja he vastasivat
Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä." Niin hänkin sanoi heille:
"Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.
- (Apt 1:5) Sillä
Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä,
ei kauan näitten päivien jälkeen."
- (Apt 1:21,22) Niin pitää
siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen
ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,
22. Johanneksen
kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin
ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
- (Apt 10:37) sen
sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen
jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
- (Apt 13:24,25) sittenkuin
Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen
kastetta kaikelle Israelin kansalle.
25. Mutta kun
Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua
luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole
arvollinen jaloista riisumaan.'
- (Apt 18:24,25) Ja
Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta,
puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
25. Tälle oli
opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin
Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
JEESUS
Kun lähdemme tutkimaan
evankeliumin tekstejä sekä Uuden testamentin kirjeitä, niin on niiden keskeisin
hahmo ilman muuta Jeesus. Hänen elämästään täällä maan päällä kertovat
varsinkin neljä evankeliumia, kun taas kirjeet selostavat enemmänkin hänen
kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitystä meidän ihmisten kannalta. Voidaan
itseasiassa sanoa, että jos hän ei olisi elänyt maan päällä, ei mitään näistä
teksteistä olisi kirjoitettu, vaan ne olisivat jääneet syntymättä.
Kun sitten lähdemme tutkimaan Jeesuksen historiallisuutta, niin
voimme siitä löytää jonkin verran todisteita. Niitä on säilynyt sekä hänen
seuraajiltaan, kuten varhaisilta kirkkoisiltä, että myös hänen vastustajiltaan.
Molemmissa niistä viitataan joihinkin hänen elämänsä puoliin.
Aiomme seuraavassa lähteä tutkimaan hänen historiallisuuteensa
viittaavia lähteitä. Ne näyttäisivät selvästi osoittavan meille yhden asian;
sen, että Jeesus on todella elänyt maan päällä:
Josefuksen
muistiinpanot. Ensinnäkin
juutalainen historioitsija Josefus on maininnut Jeesuksesta. Kun hänen
muistiinpanoissaan esiintyy useita Raamatun henkilöitä - Johannes Kastaja,
Herodes, Pilatus, Kyrenius, Arkelaus, Jerusalemin papisto... - kertoo hän
myös eräässä paikkaa, miten suuri neuvosto kutsuttiin koolle ja sen
tuomittavaksi asetettiin "Jaakob, joka oli Kristukseksi kutsutun
Jeesuksen veli". Hän siis viittasi Jaakobiin, Jeesuksen veljeen,
Marian ja Joosefin lapseen, ja joka oli yksi Jerusalemin seurakunnan
"peruspylväistä". Tämä joutui suuren neuvoston tuomittavaksi
sentähden että seurasi Jeesusta Kristusta.
Samoin Josefukselta on säilynyt toinen pidempi lausunto
Jeesuksesta. Siinä yhteydessä hän mainitsee Pilatuksen tuominneen Jeesuksen
sekä puhuu ristinkuolemasta ja ylösnousemuksestakin. Lisäksi hän sitä ennen
mainitsee Jeesuksen opettaneen, tehneen ihmeitä ja miten hänellä oli seuraajia:
"Tuohon
aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan
ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien
niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja
kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme
yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne,
jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan.
Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan
lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä
julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään
hänen mukaansa kristityiksi."
Roomalainen
historioitsija Cornelius Tacitus on
eräs niistä, joka on maininnut Jeesuksen kuolemasta että myös Rooman v. 64
palosta. Hän mainitsee kirjoituksissaan, että Jeesus kuoli ristillä - aivan kuten
evankeliumeissa kerrotaan - keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37 jKr) ja
Pontius Pilatuksen (26-36 jKr) ollessa tuomitsijana. Samoin hän tuo esille sen
seikan, miten kristillinen usko oli siihen aikaan levinnyt jo Roomaan Juudeasta
- asia, jonka voimme nähdä myös Uuden testamentin teksteistä - josta se oli
alunperin peräisin:
"Pysyvä huhu
arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa
huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen
jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi
oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus
tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen
lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se
on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset
asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa."
Samarialaissyntyinen
Thallukselta löytyy maininta
Jeesuksesta. Hän viittasi historiankirjoissaan jo n. 52 jKr., että Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut
auringonpimennyksestä.
Talmudista voimme löytää kohtia, joista useat ovat yhteneväisiä
evankeliumien kanssa. Niinpä siinä kerrotaan, miten Jeesus tunnettiin
nimellä Jeesus Nasaretilainen; hän sanoi ettei hän ollut tullut lakia kumoamaan
eikä sitä täyttämään; hän pilkkasi oppineita, jotka tulkitsivat lakia
farisealaisten tavalla; hänen tekemänsä ihmeet selitettiin noituudeksi (sama
asia tulee esille evankeliumeissakin, kun fariseukset syyttivät Jeesusta.) ja
hänen sanottiin johdattavan kansaa harhaan; hänet ristiinnaulittiin
pääsiäisaattona kansan villitsijänä; hänellä oli viisi opetuslasta;
opetuslapset kertoivat Jeesuksen opetuksesta muille; hänen opetuslapsensa
paransivat sairaita hänen nimessään, mutta heihin ei saanut turvautua edes
kuolemanhädässä.
Roomalainen Suetonius, joka oli historioitsija Tacituksen aikalainen,
viittaa Jeesukseen. Kirjassaan "Keisarin elämä" hän puhuu sekä
keisari Klaudiuksesta (keisarina 41-54) että myös Jeesuksesta. Hän, kuten
Tacitus, viittaa siihen, miten kristillinen usko oli jo niihin aikoihin edennyt
Roomaan asti, mutta että Klaudius sitten karkoitti juutalaiset, koska niin
monet heistä uskoivat Kristukseen (vrt. Apt 18:2 Siellä hän tapasi erään
Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut
Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien
juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.):
"Klaudius
karkoitti juutalaiset Roomasta, koska heistä oli tullut Kristuksen
vaikutuksesta pysyvä epäjärjestyksen aihe."
Samoin Suetonius eräässä
toisessa paikkaa puhuu keisari Neron (keisarina 54-68) kohdistamista
vainotoimenpiteistä kristittyjä kohtaan. Hän tuo esille sen, miten siihen
aikaan, 50-60 -luvulla, sanoma Jeesuksesta oli vielä verrattain uusi asia:
"Hänen
(Neron) hallituskaudellaan monet väärinkäytökset rangaistiin ankarasti ja
lakkautettiin, ja yhtä paljon uusia lakeja säädettiin... Rangaistusten kohteena
olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia
ihmisiä."
Plinius Secundukselta, joka yleisimmin tunnetaan Plinius nuorempana, ja
joka oli Tacituksen ja Suetoniuksen aikalainen (61 - 120 jKr.), voimme löytää
maininnan Jeesuksesta. Eräässä kirjeessään keisari Trajanukselle hän puhuu
kristityistä ja heidän jumalanpalveluksestaan:
"Heillä oli
tapana kokoontua määrättynä päivänä ennen päivän koittoa, ja he esittivät
vuorollaan ylistyslaulun Kristukselle ikäänkuin kuninkaalle ja he sitoutuivat
valalla olemaan liittymättä mihinkään rikolliseen toimintaan vaan pikemminkin
siihen, etteivät he varasta, ryöstä tai tee huorin eivätkä petä luottamusta tai
kieltäydy antamasta takaisin heidän haltuunsa uskottujen varoja, jos niin vaaditaan.
Tämän tehtyään he hajaantuivat ja sitten he kokoontuivat taas myöhemmin
yhteiselle aterialle, mutta ruoka oli aivan tavallista ja harmitonta."
Edelleen Plinius pitkässä
kirjeessään on kuvaillut evankeliumin leviämistä. Hän tuo esille sen jo aiemmin
mainitun seikan (vrt. Tacituksen ja Suetoniuksen maininnat samasta asiasta.),
miten evankeliumi oli levinnyt niihin aikoihin Rooman valtakunnan alueelle:
"... Tuo
kulkutaudin tavoin tarttuva usko oli levinnyt kaupunkeihin ja pikkukyliin, niin
että niissä olevat epäjumalien temppelit tyhjentyivät ihmisistä.
Yksi mahdollinen viittaus Jeesukseen on syyrialaisen Mara
Bar-Sarapion kirjoittama kirje, jonka syntyajaksi arvioidaan muutama vuosi
Jerusalemin hävityksen jälkeen (70 jKr.). Tässä kirjeessä puhutaan aluksi
Sokrateen ja Pythagoraan tappamisesta ja sen jälkeen juutalaisten kuninkaasta
sekä hänen kuolemastaan. Tämän viisaan kuninkaan henkilöllisyyttä ei kylläkään
mainita, mutta se tuntuu sopivan hyvin Jeesukseen:
"Mitä hyötyä
ateenalaisille oli siitä, että he tappoivat Sokrateen, mikä heille sitten
kostettiin nälänhädällä ja kulkutaudilla? Tai Samoksen asukkaille Pythagoraan
polttamisesta, koska sen seurauksena koko heidän maansa peittyi hetkessä
hiekkaan? Tai juutalaisille viisaasta kuninkaasta (ts. hänen tappamisestaan),
minkä tähden he siitä lähtien ovat
olleet ilman valtakuntaa? Jumala kosti oikeudenmukaisesti näiden kolmen viisaan
kuoleman: ateenalaiset kuolivat nälkään, samoslaiset eivät saaneet apua, kun
meri peitti heidät, ja juutalaiset surmattiin ja ajettiin pois valtakunnastaan,
ja he elävät kaikkialla hajaannuksessa.
Sokrates ei ole kuollut, kiitos Platonin,
Pythagoras ei ole kuollut, kiitos Heran patsaan, eikä viisas kuningas, kiitos
antamiensa uusien lakien." (16)
Kvadratuksen katkelma. Kun jatkamme mainintoja Jeesuksen maanpäällisestä
elämästä, niin esiintyy yksi niistä ns. Kvadratuksen katkelmassa. Hän oli
henkilö, joka vaikutti toisen vuosisadan alkupuoliskolla ja laati keisaria
varten puolustuskirjoituksen kristinuskon hyväksi. Hän kirjoitti keisarille mm.
siitä, miten Jeesus maan päällä ollessaan oli tehnyt terveiksi ja herättänyt
kuolleista ihmisiä, joista jotkut olivat vielä silloinkin elossa:
"Meidän
Vapahtajamme teot olivat aina saapuvilla, sillä ne olivat tosia. Niitä olivat
terveytensä saaneet ja kuolleista nousseet ihmiset. Ei ainoastaan ollut nähty,
kun heidät parannettiin ja kun he nousivat kuolleista, vaan he olivat myös aina
saapuvilla, eivät ainoastaan silloin kun Vapahtaja täällä maan päällä eli, vaan
myös hänen täältä lähdettyään he elivät maan päällä pitkän aikaa, niin että
muutamat heistä ovat eläneet meidän aikoihimme asti."
Ns. apostoliset isät, jotka vaikuttivat vuosina 80 - 180 jKr., ovat myös
maininneet Jeesuksesta. Mm. Rooman piispalta, Kleemensiltä, on säilynyt kirje,
joka on tarkoitettu korinttolaisille ja joka on ajoitettu vuoteen 96 jKr..
Tässä kirjeessään hän viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen ja
osoittaa sen olevan merkkinä siitä, että muutkin kokevat saman. Samoin hän
puhuu siitä, miten Kristus lähetti apostolit ja miten he Pyhän Hengen voimassa
julistivat evankeliumia. Lopuksi hän viittaa asioista tärkeimpään, miten Jeesus
antoi itsensä meidän edestämme:
"Pankaamme
merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on tulevaisuudessa
on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on tehnyt Herran
Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (24:1)
"Jumala siis
lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä
järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä
saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen
ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät
liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan
valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he
julistivat sanomaansa... " (42:2-4)
"Rakkaudessa
Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen
Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta
verensä meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä, samoin
sielunsa meidän sielumme edestä." (49:6)
Ignatios, joka toimi Antiokeian piispana ja joka koki
marttyyrikuoleman ilmeisesti v. 110 tai hieman sitä ennen, on useissa
kirjeissään puhunut Jeesuksen elämästä. Kirjeessään Efesolaisille hän kirjoitti
siitä, miten Jeesus oli Mariasta syntynyt, kärsimyksen alainen, ristiinnaulittu
ja ylösnoussut. Ne ovat kaikki myös asioita, jotka evankeliumien tekstit liittävät
Jeesuksen elämään:
"Yksi on
lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut
Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta
syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus,
meidän Herramme." (7:2)
"Jos nyt ne
jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa
enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka puolesta
Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut saastaiseksi ja
hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä kuulee." (16:2)
"Jos Jeesus
Kristus teidän rukoustenne ansiosta katsoo minut sen arvoiseksi ja niin on
Jumalan tahto, selitän teille vielä toisessa kirjoitelmassa, jonka aion teille
kirjoittaa, tarkemmin sitä, minkä olen pannut alulle, Jumalan armotaloutta,
jossa on kysymys uudesta ihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, uskosta häneen ja
rakkaudesta häneen, hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan." (20:1)
Kirjeessään magnesialaisille
Ignatios kirjoitti edelleen siitä, miten Jumala oli ilmoittanut itsensä
Jeesuksen kautta, miten Jeesus oli mieliksi lähettäjälleen, miten hän kärsi ja
ylösnousi Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämä viimeinen, viittaus Pontius
Pilatukseen ja hänen maaherrakauteensa, esiintyy useamman kerran Ignatioksen
kirjeissä:
"Profeetatkin,
jotka olivat Jumalan miehiä jos ketkä, ovat eläneet Kristuksen Jeesuksen
mukaan. Sen tähden heitä vainottiinkin. Olihan heissä hänen armonsa henki,
jotta he kykenisivät saamaan tottelemattomat täysin vakuuttuneiksi siitä, että
on olemassa yksi ainoa Jumala, hän joka on ilmoittanut itsensä Poikansa
Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on hänen hiljaisuudesta lähtenyt sanansa ja
on kaikessa ollut mieliksi lähettäjälleen." (8:2)
"... Sen
sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä
ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella.
Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän
toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (11:1)
Kirjeessään
trallislaisille Ignatios viittasi siihen, miten Jeesus oli Daavidin sukua,
Mariasta syntynyt, eli Pontius Pilatuksen aikana ja miten hänet herätettiin
kuolleista. Nämä, kuten monet muut edellämainitut asiat, ovat niitä, joista
Raamattukin puhuu:
"Olkaa siis
kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta,
joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi,
todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella
ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, 2.
hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet
herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös
meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää
olekaan." (9:1,2)
Kirjeessä Smyrnalaisille
Ignatios on viitannut moniin Jeesuksen elämässä olleisiin asioihin. Hän mainitsee,
miten Jeesus oli syntynyt Daavidin suvusta ja neitsyestä, oli Johanneksen
kastama, kärsi Pontius Pilatuksen ja Herodeksen aikana, miten hänet
ristiinnaulittiin ja miten hän nousi ylös:
"... Edelleen
te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on
syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja
voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi
kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas
Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä
me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä -
jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin
pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa
yhdessä ainoassa ruumiissa." (1:1,2)
"On siis
oikein pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja
julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin evankeliumiin,
jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus toteen
käyneenä..." (7:2)
Kirjeessään
Polykarpokselle Ignatios on maininnut, miten Jeesus alistui meidän tähtemme
kärsimykseen ja miten hän sitä ennen tuli näkyväiseksi eli otti ihmisen muodon:
"... Odota
häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän
tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on
kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja
joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (3:2)
Smyrnan piispa
Polykarpos. Kun jatketaan
apostolisten isien mainintoja Jeesuksesta, on Smyrnan piispa Polykarpos
kirjoittanut samasta asiasta. Tämä piispa oli henkilö, joka nuoruudessaan ehti
olla myös apostoli Johanneksen oppilaana ja lisäksi edellämainittu Ignatios
lähetti hänelle yhden kirjeistään. Polykarpos itse kirjoitti kirjeessään
Filippiläisille mm., miten Jeesus kävi kuolemaan syntiemme tähden, miten hänet
herätettiin kuolleista, miten olemme armosta pelastetut, miten evankeliumi
annettiin apostolien kautta ja miten Jeesus kantoi syntimme, jotta me saisimme
hänessä elämän. Polykarpokselle on lisäksi ominaista, että hän käyttää
runsaasti Uuden testamentin jakeita kirjeensä osana:
"... meidän
Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi
kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi
tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet,
sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän
tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan
tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (1:2,3)
"... Me näet
elämme Herran ja Jumalan silmien edessä, ja kaikkien meidän pitää ilmestymän
Kristuksen tuomioistuimen eteen ja meidän jokaisen on tehtävä tili itsestämme.
3. Näin siis palvelkaamme häntä pelolla ja kaikella arkuudella niin kuin hän
itse on käskenyt, samoin myös apostolit, joilta olemme evankeliumin saaneet, ja
profeetat, jotka ennalta julistivat Herramme tulemusta..." (6:2,3)
"Pitäytykäämme
taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on
Kristus Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puulle,
hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää. Mutta hän
kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän." (8:1)
Barnabaan kirjeessä, joka on peräisin 2. vuosisadan alkupuolelta, on
myös kirjoitettu Jeesuksesta. Tässä kirjeessä puhutaan mm. siitä, miten Herra
on alistunut kärsimään puolestamme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra,
joka oli mukana jo luomisessa. Samoin kirjeessä viitataan siihen, miten
profeetat olivat ennustaneet Jeesuksesta, miten hän ilmaantui lihassa, mutta
kukisti kuoleman ylösnousemuksellaan ja miten hän myös teki suuria tunnustekoja
ja ihmeitä sekä osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta:
"Sitten on
vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän
tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman
luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän
on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli
armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi
ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen
kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen
täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen
uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan
toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti,
opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti
Israelille aivan erityistä rakkautta." (5:5-8)
Kirjeessä
Diognetokselle, jonka kirjoittajaa
tosin ei tunneta, viitataan myös jonkin verran Jeesukseen sekä apostoleihin.
Siinä mainitaan mm. nimi "Sana", joka esiintyi Johanneksen
evankeliumissakin. Samoin kirjeessä viitataan siihen, miten apostolit julistivat
häntä ja niin pakanat uskoivat häneen:
"Voiko
kukaan, joka on saanut oikeaa opetusta ja joka on mieltynyt sanaan, muuta tehdä
kuin pyrkiä selkeästi oppimaan sitä, mikä sanan kautta on ilmi tuotu
opetuslapsille? Heille sana ilmestyttyään sen ilmaisi julkisesti opettaen.
Epäuskoiset eivät tosin häntä käsittäneet, mutta opetuslapsilleen hän selitti
kaiken. Heidät hän katsoi luotettaviksi ja niin he saivat oppia tuntemaan Isän
salaisuudet. 3. Siitä syystä Isä lähettikin sanan, että tämä ilmaantuisi maailmalle.
Tosin hänen kansansa ei ottanut häntä vastaan. Mutta apostolit julistivat häntä
ja niin pakanat uskoivat häneen." (11:2,3)
JEESUKSEN KUOLEMA
- (Matt 27:50,51)
Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
51. Ja katso, temppelin
esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot
halkesivat,
Kun puhutaan Jeesuksen
kuolemasta ja ylösnousemuksen merkityksestä, niin eräs mielenkiintoinen
vahvistus samaan asiaan tulee vanhoista juutalaisista lähteistä. Niissä kerrotaan
jotakin "erikoista" tapahtuneen 40 v. ennen temppelin hävitystä (temppelin
hävitys 70 jKr.) eli v. 30 jKr., jota yleisesti pidetään Jeesuksen
kuolinvuotena.
Niinpä Mishna Sanhedrin ja Avoda Zara kertovat kumpikin, miten
40 v. ennen temppelin tuhoa on tapahtunut jotain "järkyttävää", kun
yhtäkkiä "uhrit ovat kadottaneet voimansa ja kaikkeinpyhimmän ovet ovat
avautuneet itsestään". Nämä merkit osoittavat siis jotain
yliluonnollista tapahtuneen temppelissä juuri Jeesuksen kuoleman aikoihin.
Talmudista (Yoma 39:B) voimme löytää viittauksen samaan asiaan.
Siinäkin puhutaan siitä, miten 40 vuotta ennen temppelin hävitystä (siis vuonna
30) oinas lakkasi olemasta yliluonnollinen, koska villalanka, joka yleensä
muuttui valkoiseksi - anteeksiannon merkkinä - ei enää muuttunutkaan. Samoin
siinä mainitaan samoista yliluonnollista merkeistä kuin edellisissäkin
lausunnoissa eli miten mm. "kaikkeinpyhimmän ovet ovat avautuneet
itsestään":
"Neljäkymmentä
vuotta ennen kuin pyhä temppeli tuhottiin, tapahtui seuraavaa: suurena
sovituspäivänä oinas lakkasi olemasta yliluonnollinen; punainen villaköysi,
joka yleensä muuttuu valkoiseksi, pysyi nyt punaisena eikä muuttunut; ja
pyhäkön kynttelikön lännen puoleinen kynttilä ei suostunut palamaan, kun pyhän
temppelin ovet avautuivat itsestään."
Mitä nämä erikoiset merkit
sitten merkitsevät, niin on todennäköistä, että ne johtuvat vain siitä, että
Jeesus toi uuden liiton ja oli itse uhri edestämme. Kun hän meni taivaalliseen
kaikkeinpyhimpään ja Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme, niin maallisia
esikuvia ei enää tarvittu. Ne menettivät merkityksensä hänen kuolemansa ja
ylösnousemuksensa myötä:
- (Hebr 9:24) Sillä
Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen
oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen
eteen meidän hyväksemme.
