Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Raamattu ja historia

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 8 -

Uuden testamentin muita henkilöitä

Herodes. Jos pitäisi nimetä yksi Raamatun ja Uuden testamentin julmimpia henkilöitä, on yksi sellainen varmastikin kuningas Herodes. Vaikka hän oli suuri rakentaja - hän rakennutti mm. Jerusalemin temppelin, Antonian linnan, Masadan vuorilinnoituksen sekä perusti Apostolien teoista tunnetun Kesarean kaupungin - oli hän myös julma hallitsija.

   Hänen pahuudestaan kertoo se, että hän surmautti monien muiden henkilöiden lisäksi oman vaimonsa Mariammen, kolme poikaansa sekä muita sukulaisiaan. Keisari Augustuksen kerrotaankin tämän johdosta sanoneen, että "on parempi olla Herodeksen sikana (hys) kuin poikana (hyios)". Sen Augustus sanoi, koska Herodes ei syönyt sianlihaa.

   Lisäksi löydämme historioitsija Josefukselta viittauksen Herodeksen turmeltuneeseen luonteeseen. Hän mainitsee, miten tämä kuningas oli "julmin tyranni, mikä milloinkaan on päässyt hallitsemaan", ja että hän surmasi ja pahoinpiteli omia kansalaisiaan:

"Tämä ei ollut mikään kuningas, vaan julmin tyranni, mikä milloinkaan on päässyt hallitsemaan. Joukon ihmisiä hän surmasi, ja niiden kohtalo, joiden hän antoi elää, oli niin surullinen, että surmatuita saattoi ylistää vielä onnellisiksi. Hän ei ainoastaan kiduttanut yksityisiä alamaisiaan, vaan pahoinpiteli koko valtiota. Kaunistaakseen ulkomaisia kaupunkeja hän ryösti omiaan ja lahjoitti näitä vieraille kansakunnille, mikä kaikki maksettiin juutalaisten verellä. Sen johdosta on entisen hyvinvoinnin ja vanhojen arvokkaiden tapojen tilalle astunut täydellinen köyhyys ja kansan siveellinen turmelus. Ylipäänsä ovat juutalaiset muutaman vuoden aikana saaneet kärsiä Herodeksen takia enemmän ahdinkoa kuin heidän esi-isänsä pitkänä ajanjaksona Babylonista lähdön ja Kserkseen aikana tapahtuneen paluun jälkeen."

- (Matt 2:13) Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet."

Nikodeemus

- (Joh 3:1-3) Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.

2. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."

3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Nikodeemus, josta yllä olevat jakeet kertovat, ja jonka kanssa Jeesus otti puheeksi uudestisyntymisen, oli fariseus ja yksi kansan johtomiehistä. Hänet mainitaan myös Talmudissa ja Josefuksen muistiinpanoissa. Nämä lähteet kertovat miten tämä mies oli yksi Jerusalemin rikkaimpia miehiä ja saita raha-asioissa. Samoin tiedetään, että hänen poikansa Joosef oli yksi Jerusalemin puolustuksen johtajista ja osallistui roomalaisten varuskuntien kanssa käytäviin antautumisneuvotteluihin vuosikymmeniä myöhemmin.

Kaifas ja Hannas. Mitä tulee ylipappi Kaifakseen ja hänen appeensa Hannakseen, jotka olivat Jeesuksen suuria vastustajia, antavat myös historioitsija Josefus ja Talmud heistä huonon kuvan. Nämä lähteet puhuvat Hannaan ja muiden pappissukujen ahneudesta sekä miten he kiristivät rahaa muilta. Talmudin mukaan Hannaan eräs synti oli "kuiskuttelu" eli se, että hän manipuloi aikansa oikeutta.

   Kaifaan historiallisuus on kuitenkin saanut vahvistuksen. Jerusalemista on tehty luuarkkulöytö, jossa on n. 60-vuotiaan miehen luut. Tämän kauniisti koristellun arkun päällä on nimi "Kaifas". Lisäksi samasta haudasta on löydetty vuodelta 41/42 oleva raha. On todennäköistä, että arkku kuuluu ylipappi Kaifaalle, joka eli Jeesuksen aikana. Ainakin ajankohta tuntuu sopivalta.

- (Luuk 3:2) siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.

- (Joh 18:12,13) Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet

13. ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.

- (Matt 26:3) Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin

- (Apt 4:5-7) Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,

6. niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.

7. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"

Pilatus

- (Luuk 23:20,23,24) Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti.

23. Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle.

24. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.

- (Apt 3:13) Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.

- (1 Tim 6:13) Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,  

Kun on kyseessä Pilatus, johon ylläolevat jakeet viittaavat, ja joka lopulta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan, kertovat tästä Samarian, Juudean ja Idumean maaherrasta (vuosina 26 - 36) useammatkin lähteet.

   Historioitsija Josefus viittasi kirjoituksessaan Jeesukseen, mutta myös Pilatukseeen. Hän kirjoitti:

"Tuohon aikaan eli Jeesus... Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä."

Roomalainen Tacitus mainitsi Annaaleissaan sekä Jeesuksen että Pilatuksen:

"Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."

Aleksandrian Filon, joka eli n. vuosina 25 eKr - 50 jKr, on kirjoittanut Pilatuksen luonteesta. Hän sanoi Pilatuksen olleen julma ja kovasydäminen, ja että hänen aikanaan vallitsivat mielivalta ja epäoikeudenmukaisuus:

"Hän oli julma ja hänen kovasydämisyytensä ei tuntenut sääliä. Hänen aikanaan vallitsivat Juudeassa lahjonta ja väkivalta, ryöstöt, sorto, mielivalta, ilman oikeudellista kuulustelua toimeenpannut mestaukset ja rajaton julmuus."

Pilatuksen nimi tulee esille eräästä kivilaatasta. Tämä kivilaatta sisältää keisari Tiberiuksen (Luuk 3:1) ja Pilatuksen nimen. Se löydettiin Kesareasta v. 1961 ja on erään keisari Tiberiuksen kunniaksi pystytetyn rakennuksen omistuskirjoitus. Kivilaatassa lukee:

"Kesarean asukkaille Tiberiusta (kunnioittaen) Pontius Pilatus Juudean prefekti."

Simon Kyreneläinen

- (Mark 15:21) Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.

Eräs mies, johon on vain pieni viittaus evankeliumeissa, on Simon kyreneläinen. Hänestä kerrotaan, miten hän kantoi Jeesuksen ristiä ja miten hän oli Aleksanterin ja Rufuksen isä.

   On mielenkiintoista, että Jerusalemin lähistöltä on löydetty hauta, johon oli kirjoitettuna: "Aleksander, Simonin poika - Aleksander kyreneläinen." On mahdollista, että tämä haudassa ollut henkilö saattoi olla juuri saman henkilön poika, joka kantoi Jeesuksen ristiä.

Barabbas

- (Matt 27:20,21) Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.

21. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan."

- (Apt 3:14) Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,

Toinen mies, johon on vain lyhyet viittaukset Uuden testamentin kirjoissa, on Barabbas. Hän oli murhamies, jota ihmiset pyysivät vapaaksi Jeesuksen sijasta - asia, johon löydämme viittauksen niin evankeliumien teksteistä kuin myöhemmin Pietarin puheesta kansalle.

   Kuitenkaan Barabbas ei ollut ihan mikä tahansa ryöväri tai murhamies. Hän ilmeisesti oli syyllistynyt kapinaan roomalaista hallintoa vastaan ja ajaakseen heidät pois maasta. Hänet oli vangittu yhdessä muiden kapinoitsijoiden kanssa, kun he olivat syyllistyneet murhaan

- (Mark 15:7) Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan.

Keisarit ovat niitä henkilöitä, joista mainitaan Uuden testamentin puolella ja jotka olivat vallassa Uuden testamentin tapahtumien aikana. Jeesuksen lapsuuden aikana mainitaan vallassa olleen keisari Augustuksen, kun taas Tiberius oli vallalla silloin kun Johannes Kastaja ja Jeesus aloittivat vaikutuksensa. Lisäksi keisarit tulevat esille siinä kun fariseukset kiusoittelevat Jeesusta siitä, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei, tai siitä kuinka Paavali vetosi keisariin asiansa johdosta. Nämä kohdat osoittavat meille hyvin senaikaisen yhteiskunnan tilanteen ja Rooman vallan laajuuden.

-  (Luuk 2:1) Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

- (Luuk 3:1) Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana,

- (Matt 22:17-22) Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?

19. Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.

20. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"

21. He vastasivat: "Keisarin." Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."

22. Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

- (Joh 19:15) Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari."

- (Apt 25:9-12) Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"

10. Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät.

11. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin."

12. Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen."

- (Fil 4:22) Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.

Gamaliel

- (Apt 5:34,35,38,39) Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.

35. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille.

38. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;

39. mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

- (Apt 22:1-3) "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun."

2. Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi:

3. "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.

Apostolien teoissa mainitaan Gamaliel-niminen henkilö, joka oli fariseus ja tunnustettu lainopettaja.

   Mielenkiintoista on, että hänet mainitaan muissakin lähteissä, niin että hänen oppilauselmiaan esiintyy rabbien kirjallisuudessa. Esim. Pirket Avot (Pirket Avot meforashim me-et Eliezer Levi 5:17, s. 90) sisältää lausunnon, joka muistuttaa Gamalielin sanoja Apostolien teoissa. Siinä sanotaan:

"Jokainen puolue (Hebr. mahloket eli 'jakautuma' tai 'kiistakysymys'), joka on perustettu Jumalan nimeen, tulee pysymään; ja jos joku ei ole rakennettu Jumalan nimeen, se ei ole pysyvä."

Talmudissa on seuraavanlainen tunnustus Gamalielin merkittävästä asemasta:

"Kun Rabban Gamaliel kuoli, lakkasi lain puhtauden ja pyhyyden kunnioitus."

Barnabas on eräs niistä uskovista, joka mainitaan Apostolien teoissa. Hän oli henkilö, joka auttoi Paavalia hänen hengellisen elämänsä alkutaipaleella, ja joka toimi samaan aikaan Paavalin kanssa Antiokian seurakunnassa. Sieltä heidät molemmat lähetettiin "ulkolähetystyöhön" eli apostoleiksi muille, uusille alueille.

   Erikoista kuitenkin on, että nämä kaksi tärkeää apostolia riitautuivat melko pienestä asiasta; siitä, tuliko heidän ottaa mukaansa Markus vai ei. Tämän seurauksena heidän tiensä sitten erkanivatkin. Tämä osoittaa, että hekin olivat vajavaisia ihmisiä. He eivät olleet sen kummempia kuin muutkaan, vaikka Jumala toimikin voimallisesti heidän kauttaan.

- (Apt 9:27) Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.

- (1 Kor 9:6) Vai ainoastaanko minulla ja Barnabaalla ei ole oikeutta olla ruumiillista työtä tekemättä?

 - (Apt 15:2) Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.

- (Gal 2:1) Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.

- (Apt 15:37-39) Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.

38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

Johannes Markus. Edellä puhuttiin, miten Paavali ei tahtonut ottaa Markusta mukaansa, kun tämä oli yhden kerran lähtenyt pois kesken kaiken.

   Mielenkiintoista kuitenkin on, että myöhemmässä vaiheessa Markus, Barnabaan serkku, tekee evankeliumin työtä yhdessä Paavalin kanssa. Hänet mainitaan yhdessä muiden, mm. Luukkaan, kanssa hänen työtoverinaan.

- (Apt 13:13) Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.

- (Apt 15:37-39) Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.

38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

- (Kol 4:10) Teille lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serk-ku, josta olette saaneet ohjeita - jos hän tulee teidän tykönne, niin ottakaa hänet vastaan-

- (2 Tim 4:11) Luukas yksin on minun kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne, sillä hän on minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen.

- (Filem 23,24) Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa,

24. Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani.

Sergius Paulus

- (Apt 13:6,7) Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.

7. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.

Sergius Paulus oli eräs niistä henkilöistä, joita Paavali tapasi yhdellä monista lähetysmatkoistaan. Tämä mies oli arvoltaan käskynhaltija ja oli suuresti kiinnostunut kuuntelemaan Jumalan sanaa.

   Kyprokselta, vanhan Pafoksen kaupungin luota, on löydetty piirtokirjoitus, joka on ajoitettu Paavalin aikoihin ja jossa puhutaan samannimisestä henkilöstä. Siinä lukee "prokonsuli Pauluksen aikana". Henkilön täytynee olla sama kuin Apostolien teoissa mainittu Sergius Paulus, jota Raamattu kutsuu ymmärtäväiseksi mieheksi.

Gallion

- (Apt 18:12-16) Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen

13. ja sanoivat: "Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa lainvastaisella tavalla."

14. Ja kun Paavali aikoi avata suunsa, sanoi Gallion juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai häijy ilkityö, olisi kohtuullista, että minä kärsivällisesti kuuntelisin teitä, juutalaiset.

15. Mutta jos teillä on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne teidän huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla."

16. Ja hän ajoi heidät pois tuomioistuimen edestä.

Apostolien teoissa mainitaan myös eräs toinen käskynhaltija Sergius Pauluksen ohella, nimeltään Gallion.

   Vanhasta Delfoista, Kreikasta, on löytynyt keisari Klaudiuksen (41-54 jKr; Klaudius mainitaan Ap. teoissa 11:28 ja 18:2) kirje, joka osoittaa, että Gallionin on täytynyt olla n. 51 - 52 jKr. Korintossa. Tähän kalkkikiveen kaiverrettuun käskykirjeeseen on kirjoitettuna:

"Lucius Junius Gallio, ystäväni ja Akaian prokonsuli..."

Akylas ja Priskilla. Eräitä Paavalin työtovereita oli pariskunta, joiden nimet olivat Akylas ja Priskilla. He olivat juutalaisia kuten Paavali, mutta joutuivat poistumaan Roomasta Klaudiuksen käskyn johdosta. Tämä pariskunta mainitaan Paavalin kirjeissä useaan kertaan:

- (Apt 18:18) Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkun aikaa; sitten hän sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen.

- (Room 16:3) Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa,

- (1 Kor 16:19) Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.

- (2 Tim 4:19) Tervehdys Priskalle ja Akylaalle ja Onesiforuksen huonekunnalle.

Ylipappi Ananias

- (Apt  23:1-5) Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."

2. Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta.

3. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?"

4. Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?"

5. Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'."

Ylipappi Ananias oli eräs sen ajan turmeltuneista ylipapeista.

   Häneen on viitannut useampaankin kertaan historioitsija Josefus kertoen tämän mielivallasta ja raakuudesta. Samoin Talmud kertoo hänen olleen syömäri ja juomari sekä varastaneen temppelin kymmenyksiä ja varoja omaan käyttöönsä.

Feeliks

- (Apt 24:24-27) Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen.

25. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas."

26. Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.

27. Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin.  

Maaherra Feeliks oli eräs niistä henkilöistä, joka kuulusteli Paavalia hänen vankeutensa aikana. Häneen on viitannut mm. historioitsija Tacitus annaaleissaan (Xll.54.). Tacitus kirjoitti Feeliksistä:

"Hän käytti kuninkaan valtaa orjan mielellä."

Apollos oli yksi parhaimpia julistajia, joka Raamatussa mainitaan, sillä hän oli "puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa". Hän toimi usein samoissa paikoissa kuin apostoli Paavali, ainakin Korintton ja Efeson seurakunnissa.

   Näistä ensimmäisessä, Korintton seurakunnassa, ilmeni kuitenkin puoluemieltä, jota varmasti nykyäänkin tavataan. Ihmiset alkoivat vertailla toisiinsa Jumalan palvelijoita, asettaa heitä paremmuusjärjestykseen ja syntyipä vieläpä puolueitakin tämän tähden. Paavali kuitenkin varoitti heitä moisesta käytöksestä:

- (Apt 18:24) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.

- (1 Kor 3:4-6) Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?

5. Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.

6. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.

- (1 Kor 16:12) Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii.

- (Tiit 3:13) Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.

Tiitus oli yksi Paavalin työtovereista. Hän oli kreikkalainen syntyään ja hänet mainitaan useissa Paavalin kirjeissä:

- (2 Kor 8:23) Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia.

- (Gal 2:1) Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.

- (2 Tim 4:10) Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.

- (Tiit 1:4) Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!