LUKU 8 -
Uuden testamentin muita henkilöitä
Herodes. Jos pitäisi nimetä yksi Raamatun ja Uuden testamentin
julmimpia henkilöitä, on yksi sellainen varmastikin kuningas Herodes. Vaikka hän
oli suuri rakentaja - hän rakennutti mm. Jerusalemin temppelin, Antonian
linnan, Masadan vuorilinnoituksen sekä perusti Apostolien teoista tunnetun
Kesarean kaupungin - oli hän myös julma hallitsija.
Hänen pahuudestaan kertoo se, että hän surmautti monien muiden
henkilöiden lisäksi oman vaimonsa Mariammen, kolme poikaansa sekä muita
sukulaisiaan. Keisari Augustuksen kerrotaankin tämän johdosta sanoneen, että "on
parempi olla Herodeksen sikana (hys) kuin poikana (hyios)". Sen
Augustus sanoi siksi, koska Herodes ei syönyt sianlihaa.
Lisäksi löydämme historioitsija Josefukselta viittauksen
Herodeksen turmeltuneeseen luonteeseen. Hän mainitsee, miten tämä kuningas oli
"julmin tyranni, mikä milloinkaan on päässyt hallitsemaan", ja että
hän surmasi ja pahoinpiteli omia kansalaisiaan:
"Tämä ei
ollut mikään kuningas, vaan julmin tyranni, mikä milloinkaan on päässyt
hallitsemaan. Joukon ihmisiä hän surmasi, ja niiden kohtalo, joiden hän antoi
elää, oli niin surullinen, että surmatuita saattoi ylistää vielä onnellisiksi.
Hän ei ainoastaan kiduttanut yksityisiä alamaisiaan, vaan pahoinpiteli koko
valtiota. Kaunistaakseen ulkomaisia kaupunkeja hän ryösti omiaan ja lahjoitti
näitä vieraille kansakunnille, mikä kaikki maksettiin juutalaisten verellä. Sen
johdosta on entisen hyvinvoinnin ja vanhojen arvokkaiden tapojen tilalle
astunut täydellinen köyhyys ja kansan siveellinen turmelus. Ylipäänsä ovat
juutalaiset muutaman vuoden aikana saaneet kärsiä Herodeksen takia enemmän
ahdinkoa kuin heidän esi-isänsä pitkänä ajanjaksona Babylonista lähdön ja
Kserkseen aikana tapahtuneen paluun jälkeen."
- (Matt 2:13) Mutta
kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja
sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole
siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä
lasta surmatakseen hänet."
Nikodeemus
- (Joh 3:1-3) Mutta
oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2. Hän tuli Jeesuksen
tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi
tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita
sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3. Jeesus vastasi ja
sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny
uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."
Kun on kyseessä
Nikodeemus, josta ylläolevat jakeet kertovat, ja jonka kanssa Jeesus otti
puheeksi uudestisyntymisen, niin mainitaan tämä fariseus ja eräs kansan
johtomiehistä myös Talmudissa ja Josefuksen muistiinpanoissa. Nämä lähteet
kertovat miten tämä mies oli yksi Jerusalemin rikkaimpia miehiä ja saita
raha-asioissa. Samoin tiedetään, että hänen poikansa Joosef oli yksi
Jerusalemin puolustuksen johtajista ja osallistui roomalaisten varuskuntien
kanssa käytäviin antautumisneuvotteluihin vuosikymmeniä myöhemmin.
Kaifas ja Hannas. Mitä tulee ylipappi Kaifakseen ja hänen appeensa
Hannakseen, jotka olivat Jeesuksen suuria vastustajia, antavat myös
historioitsija Josefus ja Talmud heistä huonon kuvan. Nämä lähteet puhuvat
Hannaan ja muiden pappissukujen ahneudesta sekä miten he kiristivät rahaa
muilta. Talmudin mukaan Hannaan eräs synti oli "kuiskuttelu" eli se,
että hän manipuloi aikansa oikeutta.
Kaifaan historiallisuus on kuitenkin saanut vahvistuksen.
Jerusalemista on tehty luuarkkulöytö, jossa on n. 60-vuotiaan miehen luut.
Tämän kauniisti koristellun arkun päällä on nimi "Kaifas" ja
lisäksi samasta haudasta on löydetty vuodelta 41/42 oleva raha. On
todennäköistä, että arkku kuuluu juuri ylipappi Kaifaalle, joka eli Jeesuksen
aikana. Ainakin ajankohta tuntuisi sopivalta.
- (Luuk 3:2) siihen
aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli
Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.
- (Joh 18:12,13) Niin
sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni
ja sitoivat hänet
13. ja veivät
ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna
ylimmäisenä pappina.
- (Matt 26:3) Silloin
ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin
palatsiin
- (Apt 4:5-7)
Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa
kokoontuivat Jerusalemissa,
6. niin myös ylimmäinen
pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka
olivat ylimmäispapillista sukua.
7. Ja he asettivat
heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän
teitte?"
Pilatus
- (Luuk 23:20,23,24) Niin
Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti.
23. Mutta he
ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja
heidän huutonsa pääsivät voitolle.
24. Niin Pilatus
tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.
- (Apt 3:13)
Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut
Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen
edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.
- (1 Tim 6:13)
Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka
Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen,
minä kehoitan sinua,
Kun on kyseessä Pilatus,
johon ylläolevat jakeet viittaavat, ja joka lopulta tuomitsi Jeesuksen
kuolemaan, kertovat tästä Samarian, Juudean ja Idumean maaherrasta (vuosina 26
- 36) useammatkin lähteet.
Siten historioitsija Josefus viittasi kirjoituksessaan
Jeesukseen, mutta myös Pilatukseeen. Hän kirjoitti:
"Tuohon
aikaan eli Jeesus... Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin
tuomitsi hänet kuolemaan ristillä."
- Roomalainen Tacitus
mainitsi Annaaleissaan sekä Jeesuksen että Pilatuksen:
"Nimi oli
annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pilatus tuomitsi ja
naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."
- Aleksandrian Filon, joka
eli n. vuosina 25 eKr - 50 jKr, on kirjoittanut Pilatuksen luonteesta. Hän
sanoi tämän olleen julma ja kovasydäminen, ja että hänen aikanaan vallitsivat
mielivalta ja epäoikeudenmukaisuus:
"Hän oli
julma ja hänen kovasydämisyytensä ei tuntenut sääliä. Hänen aikanaan
vallitsivat Juudeassa lahjonta ja väkivalta, ryöstöt, sorto, mielivalta, ilman
oikeudellista kuulustelua toimeenpannut mestaukset ja rajaton julmuus."
- Pilatuksen nimi tulee
esille eräästä kivilaatasta. Tämä kivilaatta sisältää keisari Tiberiuksen (Luuk
3:1) ja Pilatuksen nimen. Se löydettiin Kesareasta v. 1961 ja on erään keisari
Tiberiuksen kunniaksi pystytetyn rakennuksen omistuskirjoitus. Kivilaatassa
lukee:
"Kesarean
asukkaille Tiberiusta (kunnioittaen) Pontius Pilatus Juudean prefekti."
Simon Kyreneläinen
- (Mark 15:21) Ja
he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli
vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.
Eräs mies, johon on vain
pieni viittaus evankeliumeissa, on Simon kyreneläinen. Hänestä kerrotaan, miten
hän kantoi Jeesuksen ristiä ja miten hän oli myös Aleksanterin ja Rufuksen isä.
Tähän liittyen on mielenkiintoista todeta, että Jerusalemin
lähistöltä on löydetty hauta, johon oli kirjoitettuna: "Aleksander,
Simonin poika - Aleksander kyreneläinen." On mahdollista, että tämä
haudassa ollut henkilö saattoi olla juuri saman henkilön poika, joka kantoi
Jeesuksen ristiä.
Barabbas
- (Matt 27:20,21)
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan
Jeesuksen.
21. Ja maaherra puhui
heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille
päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan."
- (Apt 3:14) Te
kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,
Toinen mies, johon on vain
lyhyet viittaukset Uuden testamentin kirjoissa, on Barabbas. Hän oli henkilö ja
itseasiassa murhamies, jota ihmiset pyysivät vapaaksi Kristuksen sijasta -
asia, johon löydämme viittauksen niin evankeliumien teksteistä kuin myöhemmin
Pietarin puheesta kansalle.
Kuitenkaan Barabbas ei varmaankaan ollut ihan mikä tahansa
ryöväri tai murhamies. Sensijaan voidaan ymmärtää, että hän ilmeisesti oli
syyllistynyt kapinaan roomalaista hallintoa vastaan ja ajaakseen heidät pois maasta.
Hänet oli sitten vangittu yhdessä muiden kapinoitsijoiden kanssa, kun he olivat
syyllistyneet murhaan (Mark 15:7 Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin
Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat
tehneet murhan.).
Keisarit. Keisaritkin ovat niitä henkilöitä, joista mainitaan
Uuden testamentin puolella ja jotka olivat vallassa juuri Uuden testamentin
tapahtumien aikana. Niinpä Jeesuksen lapsuuden aikana mainitaan vallassa olleen
keisari Augustuksen, kun taas Tiberius oli vallalla silloin kun Johannes
Kastaja ja Jeesus aloittivat vaikutuksensa. Lisäksi keisarit tulevat esille
siinä kun fariseukset kiusoittelevat Jeesusta siitä, onko oikein maksaa
keisarille veroa vai ei, tai siitä kuinka Paavali vetosi keisariin asiansa
johdosta. Nämä kohdat osoittavat meille hyvin senaikaisen yhteiskunnan
tilanteen ja Rooman vallan laajuuden.
- (Luuk 2:1) Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari
Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.
- (Luuk 3:1)
Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius
Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen
veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias
Abilenen neljännysruhtinaana,
- (Matt 22:17-22)
Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai
ei?"
18. Mutta Jeesus
ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te
ulkokullatut?
19. Näyttäkää minulle
veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
20. Hän sanoi heille:
"Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"
21. He vastasivat:
"Keisarin." Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis
keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."
22. Kun he sen
kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.
- (Joh 19:15) Niin he
huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi
heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?"
Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari."
- (Apt 25:9-12) Niin
Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi:
"Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun
edessäni?"
10. Mutta Paavali
sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut
tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin
aivan hyvin tiedät.
11. Vaan jos muuten
olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään
kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan
voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin."
12. Silloin Festus,
neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet
vedonnut, niinpä mene keisarin eteen."
- (Fil 4:22) Tervehdyksen
lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin
huoneväkeä.
Gamaliel
- (Apt 5:34,35,38,39)
Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja,
jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.
35. Sitten hän sanoi
neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille
miehille.
38. Ja nyt minä sanon
teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos
tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;
39. mutta jos se
on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä
havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."
- (Apt 22:1-3)
"Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni
puhun."
2. Kun he kuulivat
hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän
sanoi:
3. "Minä olen
juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja
Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja
minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.
Apostolien teoissa
mainitaan Gamaliel-niminen henkilö, joka oli fariseus ja tunnustettu
lainopettaja.
Mielenkiintoista on todeta, että hänet mainitaan muissakin
lähteissä, niin että hänen oppilauselmiaan esiintyy rabbien kirjallisuudessa.
Esim. Pirket Avot (Pirket Avot meforashim me-et Eliezer Levi 5:17, s. 90)
sisältää lausunnon, joka muistuttaa Gamalielin sanoja Apostolien teoissa. Siinä
sanotaan:
"Jokainen
puolue (Hebr. mahloket eli
'jakautuma' tai 'kiistakysymys'), joka on perustettu Jumalan nimeen, tulee
pysymään; ja jos joku ei ole rakennettu Jumalan nimeen, se ei ole pysyvä."
Edelleen Talmudissa on
seuraavanlainen tunnustus Gamalielin merkittävästä asemasta:
"Kun Rabban
Gamaliel kuoli, lakkasi lain puhtauden ja pyhyyden kunnioitus."
Barnabas on eräs niistä uskovista, joka mainitaan mm. Apostolien
teoissa. Hän oli myös henkilö, joka auttoi Paavalia hänen hengellisen elämänsä
alkutaipaleella, ja joka toimi samaan aikaan Paavalin kanssa Antiokian
seurakunnassa. Sieltä heidät molemmat sitten lähetettiin
"ulkolähetystyöhön" eli apostoleiksi muille, uusille alueille.
Erikoista kuitenkin on, että nämä kaksi tärkeää apostolia
riitautuivat melko pienestä asiasta; siitä tuliko heidän ottaa mukaansa Markus
vai ei. Tämän seurauksena heidän tiensä sitten erkanivatkin. Tämä osoittaa
hyvin, että hekin olivat vain vajavaisia ihmisiä, jotka eivät olleet sen
kummempia kuin muutkaan, vaikka Jumala toimikin voimallisesti heidän kauttaan.
- (Apt 9:27) Mutta Barnabas
otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka
Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka
hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.
- (1 Kor 9:6) Vai
ainoastaanko minulla ja Barnabaalla ei ole oikeutta olla
ruumiillista työtä tekemättä?
- (Apt 15:2) Kun siitä syntyi riita ja kun
Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin
ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän
riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.
- (Gal 2:1) Sitten,
neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan
kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
- (Apt 15:37-39) Niin
Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.
38. Mutta Paavali
katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä
Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.
39. Ja he
kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa
Markuksen ja purjehti Kyproon.
Johannes Markus. Edellä puhuttiin siitä, miten Paavali ei tahtonut
ottaa Markusta mukaansa, kun tämä oli yhden kerran lähtenyt pois kesken kaiken.
Mielenkiintoista kuitenkin on huomata, että myöhemmässä
vaiheessa Markus, Barnabaan serkku, tekee evankeliumin työtä yhdessä Paavalin
kanssa. Hänet mainitaan yhdessä muiden, mm. Luukkaan, kanssa hänen
työtoverinaan.
- (Apt 13:13) Ja kun
Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä
Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.
- (Apt 15:37-39) Niin
Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.
38. Mutta Paavali
katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä
Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.
39. Ja he
kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa
Markuksen ja purjehti Kyproon.
- (Kol 4:10) Teille
lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan
serkku, josta olette saaneet ohjeita - jos hän tulee teidän tykönne,
niin ottakaa hänet vastaan-
- (2 Tim 4:11) Luukas
yksin on minun kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne, sillä hän on
minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen.
- (Filem 23,24)
Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa
Jeesuksessa,
24. Markus,
Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani.
Sergius Paulus
- (Apt 13:6,7) Ja kun
he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään
juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.
7. Hän oleskeli käskynhaltijan,
Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui
luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
Sergius Paulus oli eräs
niistä henkilöistä, joita Paavali tapasi yhdellä monista lähetysmatkoistaan.
Tämä mies oli arvoltaan käskynhaltija ja oli suuresti kiinnostunut kuuntelemaan
Jumalan sanaa.
Tähän liittyen on mielenkiintoista todeta, että Kyprokselta,
vanhan Pafoksen kaupungin luota, on löydetty piirtokirjoitus, joka on ajoitettu
Paavalin aikoihin ja jossa puhutaan samannimisestä henkilöstä. Siinä lukee
"prokonsuli Pauluksen aikana". Henkilön täytynee siis olla
sama kuin Apostolien teoissa mainittu Sergius Paulus, jota Raamattu kutsuu
ymmärtäväiseksi mieheksi.
Gallion
- (Apt 18:12-16) Mutta
Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti
nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen
13. ja sanoivat:
"Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa lainvastaisella tavalla."
14. Ja kun Paavali
aikoi avata suunsa, sanoi Gallion juutalaisille: "Jos olisi tehty
rikos tai häijy ilkityö, olisi kohtuullista, että minä kärsivällisesti
kuuntelisin teitä, juutalaiset.
15. Mutta jos teillä
on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne teidän
huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla."
16. Ja hän ajoi
heidät pois tuomioistuimen edestä.
Apostolien teoissa
mainitaan myös eräs toinen käskynhaltija Sergius Pauluksen ohella, nimeltään
Gallion.
Häneen liittyen voidaan mainita, että vanhasta Delfoista,
Kreikasta, on löytynyt keisari Klaudiuksen (41-54 jKr; Klaudius mainitaan
Ap. teoissa 11:28 ja 18:2) kirje, joka osoittaa, että Gallionin on täytynyt
olla n. 51 - 52 jKr. Korintossa. Tähän kalkkikiveen kaiverrettuun
käskykirjeeseen on kirjoitettuna:
"Lucius
Junius Gallio, ystäväni ja Akaian prokonsuli..."
Akylas ja Priskilla. Eräitä Paavalin työtovereita oli
pariskunta, joiden nimet olivat Akylas ja Priskilla. He olivat juutalaisia
kuten Paavali, mutta joutuivat poistumaan Roomasta Klaudiuksen käskyn johdosta.
Tämä pariskunta mainitaan Paavalin kirjeissä useaan kertaan:
- (Apt 18:18) Mutta
Paavali viipyi siellä vielä jonkun aikaa; sitten hän sanoi veljille jäähyväiset
ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; hän oli
leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen.
- (Room 16:3) Tervehdys
Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa
Jeesuksessa,
- (1 Kor 16:19)
Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät
teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
- (2 Tim 4:19) Tervehdys
Priskalle ja Akylaalle ja Onesiforuksen huonekunnalle.
Ylipappi Ananias
- (Apt 23:1-5) Niin Paavali loi katseensa
neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä
omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."
2. Mutta
ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta.
3. Silloin Paavali
sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä;
istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä
minua?"
4. Niin ne, jotka
seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?"
5. Ja Paavali sanoi:
"En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä
kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'."
Ylipappi Ananias oli eräs
sen ajan turmeltuneista ylipapeista.
Häneen on viitannut useampaankin kertaan historioitsija Josefus
ja on kertonut tämän mielivallasta ja raakuudesta. Samoin Talmud kertoo hänen
olleen syömäri ja juomari sekä varastaneen temppelin kymmenyksiä ja varoja
omaan käyttöönsä.
Feeliks
- (Apt 24:24-27)
Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka
oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta
Kristukseen Jeesukseen.
25. Mutta kun Paavali
puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta,
peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun
minulle sopii, kutsutan sinut taas."
26. Sen ohessa hän
myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti
hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.
27. Mutta kahden
vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks
tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin.
Maaherra Feeliks oli eräs
niistä henkilöistä, joka kuulusteli Paavalia hänen vankeutensa aikana. Häneen
on viitannut mm. historioitsija Tacitus annaaleissaan (Xll.54.). Tacitus
kirjoitti Feeliksistä:
"Hän käytti
kuninkaan valtaa orjan mielellä."
Apollos oli varmastikin yksi parhaimpia julistajia, joka
Raamatussa mainitaan, sillä hän oli "puhetaitoinen mies ja väkevä
raamatuissa". Hän toimi usein samoissa paikoissa kuin apostoli Paavali,
ainakin Korintton ja Efeson seurakunnissa.
Näistä ensimmäisessä, Korintton seurakunnassa, ilmeni kuitenkin
puoluemieltä, jota varmasti nykyäänkin tavataan. Ihmiset alkoivat vertailla
toisiinsa Jumalan palvelijoita, asettaa heitä paremmuusjärjestykseen ja
syntyipä vieläpä puolueitakin tämän tähden. Paavali kuitenkin varoitti heitä
moisesta käytöksestä:
- (Apt 18:24) Ja
Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin
Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
- (1 Kor 3:4-6) Kun
toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen
Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
5. Mikä Apollos
sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette
tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille
kullekin antanut.
6. Minä istutin,
Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
- (1 Kor 16:12) Mitä
veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien
kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan
tulee, kun hänelle sopii.
- (Tiit 3:13) Varusta
huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään
puuttuisi.
Tiitus oli yksi Paavalin työtovereista. Hän oli
kreikkalainen syntyään ja hänet mainitaan useissa Paavalin kirjeissä:
- (2 Kor 8:23) Jos
siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini
teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat
Kristuksen kunnia.
- (Gal 2:1) Sitten,
neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan
kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
- (2 Tim 4:10) Sillä
tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti
Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.
- (Tiit 1:4) Tiitukselle,
oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä
Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!
