LUKU 5 -
Arvailun tielle
Toisinaan
jotkut liberaalit tutkijat esittävät väitteitä, että on löytynyt jotain uutta,
tärkeää aineistoa, joka on ristiriidassa Raamatun Jeesus-kuvan kanssa ja kumoaa
sen. Usein tässä yhteydessä puhutaan Tuomaan evankeliumista, Markuksen
salaisesta evankeliumista, Pietarin evankeliumista ja erityisesti ns.
Q-lähteestä, joiden sanotaan kumoavan Uuden testamentin antaman kuvan
Jeesuksesta.
Mitä tulee kuitenkin näihin lähteisiin, on
niitä ja niiden luotettavuutta hyvä hieman erikseen tutkia. Tulemme huomaamaan,
että niiden suhteen esiintyy lukuisia ongelmia, joista seuraavassa mainitaan
muutamia:
Lähteiden löytyminen. Kun ovat kyseessä edellämainitut
neljä kirjoitusta, tiedetään niiden löytymisestä seuraavaa:
-
Q-lähdettä ei ole koskaan löydetty. Se on pelkkä olettamukseen perustuva lähde,
jonka arvellaan joskus olleen olemassa. Yhä useammat tutkijat ovat asettuneet
vastustamaan ajatusta sen olemassaolosta.
-
Markuksen salainen evankeliumi perustuu Morton Smith-nimisen henkilön väitteeseen,
että hän olisi löytänyt Kleemens Aleksandrialaisen (n. 150-215) kirjeen, jossa
olisi mainittu tästä teoksesta.
Ongelmana vain on, ettei kukaan ole koskaan
nähnyt Markuksen salainen evankeliumi-nimistä teosta. Lisäksi ongelmana on,
ettei kukaan ole koskaan nähnyt edellämainittua Kleemensin kirjettä; se hävisi
jotenkin salaperäisesti siitä luostarista, josta Morton Smith väitti sen
löytäneensä! Kun ovat kyseessä tällaiset todisteet, on niiden arvo yhtä tyhjän
kanssa.
-
Mitä tulee Tuomaan evankeliumiin, ei se missään vaiheessa ole ollut yleisesti
tunnettu tai tunnustettu. Se löydettiin vasta reilut 50 vuotta sitten ja
useimmat tutkijat ajoittavat sen vasta toisen vuosisadan puoliväliin. Tämä
kokoelma, jossa on selviä gnostilaisia piirteitä (esim. naisen on tehtävä
itsensä mieheksi päästäkseen taivasten valtakuntaan) sisältää jonkin verran
myös evankeliumeista tuttuja Jeesuksen sanoja, mutta on syytä otaksua, että ne
ovat vain myöhäisiä lainauksia Uuden testamentin evankeliumeista.
Itse asiassa tätä kirjoitelmaa ei voi edes
pitää varsinaisena evankeliumina, koska siitä ei käy selville, milloin ja missä
tilanteessa mitkäkin sanat on lausuttu. Se sisältää vain kokoelman irrallisia
sanontoja ilman mitään historiallista viitekehystä.
-
Tarumainen Pietarin evankeliumi löydettiin vasta reilut 100 v. sitten.
Tarumaisia. Monet edellämainituista lähteistä ja
apogryfikirjoista ovat tarumaisia.
Edellämainitussa Pietarin evankeliumissa
esiintyy Jeesus, joka ei tunne lainkaan kipua ollessaan ristillä. Kun hän tulee
ulos haudasta, on hänen mukanaan kaksi miestä, joiden pää ulottuu lähes
taivaaseen, kun taas hänen oma päänsä yltää aina taivaan yläpuolelle! Lisäksi
heidän perässään haudasta tulee ulos vielä puhuva risti!
Tuomaan lapsuusevankeliumissa taas
kerrotaan, miten Jeesus-lapsi leikeissään luo savesta eläviä varpusia. Samoin
hän puusepänharjoittelijana venyttelee puisia hirsiä kuin ne olisivat kumia, ja
tekee muitakin temppuja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Lisäksi luetteloa
tältä alueelta voisi jatkaa pitempäänkin.
J.B. Phillips on kirjoittanut asiasta
kirjassaan "Ring of truth: A Translator's Testimony" (1967, s. 95).
Hän totesi kirjoituksista, jotka varhaiset isät olivat sulkeneet Uuden
testamentin ulkopuolelle:
"En voinut kuin ihailla heidän viisauttaan. Ilmeisesti
useimmilla ihmisillä ei ole ollut tilaisuutta lukea apokryfisiä 'evankeliumeja'
ja 'kirjeitä', vaikka kaikki tutkijat ovat ne lukeneet. Tässä voin vain todeta,
että näissä kirjoituksissa siirrymme magian ja uskottelun, myyttien ja
mielikuvituksen maailmaan. Uutta testamenttia kääntäessäni en milloinkaan - -
aistinut sitä aavemaista noituuden ja taikavoimien maailmaa, joka huokuu Uuden
testamentin ulkopuolelle jätetyistä kirjoista. Juuri Uuden testamentin
kirjoittajien todellisuudentajuinen usko sai minut vakuuttuneeksi heidän
kirjoitustensa väärentämättömästä aitoudesta." (17)
Syntyaika. Sen lisäksi, että apogryfikirjat ovat
tarumaisia ja mielikuvitukseen pohjautuvia, on niiden syntyajaksi ajoitettu
yleensä vasta 2. tai 3. vuosisata tai sitäkin myöhemmät ajankohdat. Siten ne
ovat kaukana alkuperäisistä tapahtumista eikä niissä muutenkaan ole Uuden
testamentin kertomuksille ominaista silminnäkijäkuvauksen tuntua tai tarkkoja
maantieteellisiä ja muita yksityiskohtia. Näiltä myöhään syntyneiltä
kirjoituksilta puuttuvat kokonaan nämä ominaisuudet.
