Arvailun tielle

Toisinaan jotkut liberaalit tutkijat esittävät väitteitä, että on löytynyt jotain uutta, tärkeää aineistoa, joka on ristiriidassa Raamatun Jeesus-kuvan kanssa ja kumoaa sen. Usein tässä yhteydessä puhutaan Tuomaan evankeliumista, Markuksen salaisesta evankeliumista, Pietarin evankeliumista ja erityisesti ns. Q-lähteestä, joiden sanotaan kumoavan Uuden testamentin antaman kuvan Jeesuksesta.

Mitä tulee näihin lähteisiin, on niitä ja niiden luotettavuutta kuitenkin hyvä hieman erikseen tutkia. Tulemme huomaamaan, että niiden suhteen esiintyy lukuisia ongelmia, joista seuraavassa mainitaan muutamia:

Lähteiden löytyminen. Kun ovat kyseessä edellä mainitut neljä kirjoitusta, tiedetään niiden löytymisestä seuraavaa:

• Q-lähdettä ei ole koskaan löydetty. Se on pelkkä olettamukseen perustuva lähde, jonka arvellaan joskus olleen olemassa. Yhä useammat tutkijat ovat asettuneet vastustamaan ajatusta sen olemassaolosta.

• Markuksen salainen evankeliumi perustuu Morton Smith-nimisen henkilön väitteeseen, että hän olisi löytänyt Kleemens Aleksandrialaisen (n. 150-215) kirjeen, jossa olisi mainittu tästä teoksesta.

Ongelmana vain on, ettei kukaan ole koskaan nähnyt Markuksen salainen evankeliumi-nimistä teosta. Lisäksi ongelmana on, ettei kukaan ole koskaan nähnyt edellämainittua Kleemensin kirjettä; se hävisi jotenkin salaperäisesti siitä luostarista, josta Morton Smith väitti sen löytäneensä! Kun ovat kyseessä tällaiset todisteet, on niiden arvo yhtä tyhjän kanssa.

• Tuomaan evankeliumi ei ole missään vaiheessa ollut yleisesti tunnettu tai tunnustettu. Se löydettiin vasta reilut 50 vuotta sitten ja useimmat tutkijat ajoittavat sen vasta toisen vuosisadan puoliväliin. Tämä kokoelma, jossa on selviä gnostilaisia piirteitä (esim. naisen on tehtävä itsensä mieheksi päästäkseen taivasten valtakuntaan) sisältää jonkin verran myös evankeliumeista tuttuja Jeesuksen sanoja, mutta on syytä otaksua, että ne ovat vain myöhäisiä lainauksia Uuden testamentin evankeliumeista.

Itse asiassa tätä kirjoitelmaa ei voi edes pitää varsinaisena evankeliumina, koska siitä ei käy selville, milloin ja missä tilanteessa mitkäkin sanat on lausuttu. Se sisältää vain kokoelman irrallisia sanontoja ilman mitään historiallista viitekehystä.

• Tarumainen Pietarin evankeliumi löydettiin vasta reilut 100 v. sitten.

Tarumaisia. Monet edellämainituista lähteistä ja apogryfikirjoista ovat tarumaisia.

Pietarin evankeliumissa esiintyy Jeesus, joka ei tunne lainkaan kipua ollessaan ristillä. Kun hän tulee ulos haudasta, on hänen mukanaan kaksi miestä, joiden pää ulottuu lähes taivaaseen, kun taas hänen oma päänsä yltää taivaan yläpuolelle! Lisäksi heidän perässään haudasta tulee ulos puhuva risti!

Tuomaan lapsuusevankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus-lapsi leikeissään luo savesta eläviä varpusia. Samoin hän puusepänharjoittelijana venyttelee puisia hirsiä kuin ne olisivat kumia, ja tekee muitakin temppuja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Lisäksi luetteloa tältä alueelta voisi jatkaa pitempäänkin.

J.B. Phillips on kirjoittanut asiasta kirjassaan "Ring of truth: A Translator's Testimony" (1967, s. 95). Hän totesi kirjoituksista, jotka varhaiset isät olivat sulkeneet Uuden testamentin ulkopuolelle:

"En voinut kuin ihailla heidän viisauttaan. Ilmeisesti useimmilla ihmisillä ei ole ollut tilaisuutta lukea apokryfisiä 'evankeliumeja' ja 'kirjeitä', vaikka kaikki tutkijat ovat ne lukeneet. Tässä voin vain todeta, että näissä kirjoituksissa siirrymme magian ja uskottelun, myyttien ja mielikuvituksen maailmaan. Uutta testamenttia kääntäessäni en milloinkaan - - aistinut sitä aavemaista noituuden ja taikavoimien maailmaa, joka huokuu Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kirjoista. Juuri Uuden testamentin kirjoittajien todellisuudentajuinen usko sai minut vakuuttuneeksi heidän kirjoitustensa väärentämättömästä aitoudesta." (17)

Syntyaika. Sen lisäksi, että apogryfikirjat ovat tarumaisia ja mielikuvitukseen pohjautuvia, on niiden syntyajaksi ajoitettu yleensä vasta 2. tai 3. vuosisata tai sitäkin myöhemmät ajankohdat. Siten ne ovat kaukana alkuperäisistä tapahtumista eikä niissä muutenkaan ole Uuden testamentin kertomuksille ominaista silminnäkijäkuvauksen tuntua tai tarkkoja maantieteellisiä ja muita yksityiskohtia. Näiltä myöhään syntyneiltä kirjoituksilta puuttuvat kokonaan nämä ominaisuudet.