RAAMATUN
ENSIMMÄISET LUVUT
Tässä kirjoituksessa
käsitellään ihmiskunnan alkuhistoriaa Raamatun valossa. Siinä puhutaan mm.
luomisesta, ihmisen erityisasemasta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta
ja kieltensekoituksesta, jotka kuuluvat oleellisina osina ihmiskunnan
alkuvaiheisiin. Ne ovat osa ihmiskunnan alkuhistoriaa, joista on tietoa
muissakin lähteissä.
Monille juuri edelliset asiat ovat ongelmallisia. He
ajattelevat, etteivät ne voi pitää paikkaansa, ja siksi he torjuvat
kaikenlaiset puheet hengellisistä asioista ja Jumalasta. He eivät ota niitä
vastaan, koska uskovat Darwinin teoriaan ja miljooniin vuosiin.
Seuraavaksi lähdemme tutkimaan tätä aluetta. Jo etukäteen
voidaan todeta, että monet todisteet sopivat paremmin yhteen sen kuvan kanssa,
minkä Raamattu esittää kuin sen kanssa, mitä yleisesti uskotaan. On erittäin
järkevää luottaa Raamatun ilmoitukseen myös näissä asioissa. Todisteita on sen
verran riittävästi, että niiden perusteella voidaan vetää oikeita
johtopäätöksiä maailman ja ihmiskunnan alusta.
1.
Luominen
2.
Lajiensa mukaan
3.
Ihmisen erityisasema
4.
Syntiinlankeemus
5.
Vedenpaisumus
6.
Ihmisen puhekyky, kieltensekoitus ja Baabelin torni
1.
LUOMINEN
- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan
-
(Room 1:19-22) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä
heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja
jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman
luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät
ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa
turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22.
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
- (Apt 17:22-27) Niin Paavali astui keskelle
Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti
kunnioitatte jumalia.
23.
Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin
myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä
te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
24.
Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on
taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
25.
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin
tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
26.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea
maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat
hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään
meistä;
Kun lähdemme liikkeelle
Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, edellyttää se ensiksikin, että Jumala on
luonut kaiken: taivaan ja maan sekä eläimet ja kasvit niihin. Me itse sekä
maailmankaikkeus, jonka näemme ympärillämme, ei ole syntynyt itsestään vaan
Jumalan kädestä. Muuten nämä asiat eivät olisi olemassa Raamatun mukaan.
Millaisia todisteita voimme sitten löytää luomisen puolesta?
Millaisia ne ovat ja kuinka vakuuttavia ne ovat, vai onko kysymys pelkästä teoreettisesta
vaihtoehdosta? Sitä lähdemme seuraavaksi tutkimaan.
Jotakin on olemassa. Ensinnäkin se seikka, että jotakin on olemassa,
viittaa luomiseen. Sillä jos tehdään tyhjäksi Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa
mainittu luominen, ei silloin pitäisi olla mitään olemassa; ei elotonta eikä
elävää maailmaa. Ei pitäisi olla tähtiä, kuuta, aurinkoa joka lämmittää,
vuoria, meriä, vettä, ihmistä, leijonia, kirahveja, elefantteja, hyttysiä,
lintuja, perhosia, matoja, kaloja, puita, kukkasia, porkkanoita, omenia,
mansikoita, appelsiineja eikä mitään muutakaan. Kaikkien näiden ja muiden
asioiden pitäisi olla olemattomia, jos luomista ei ole koskaan tapahtunut.
Ongelma on kuitenkin siinä, että jotakin on olemassa ja
edelliset asiat ovat myös olemassa. Se on niin suuri, mutta myös jokapäiväinen
seikka, ettei sitä usein edes ajatella. Tällaiset yksinkertaiset tosiasiat
edessämme pitäisi saada meidät heräämään unestamme. Niitä ei saisi pitää
itsestäänselvyyksinä:
Ensimmäinen
seikka, jonka jokainen meistä tajuaa ennen kuin alkaa ensinkään edes ajatella,
on se, että jotakin on olemassa. Toisin sanoen kaikki maailmankatsomukset
olettavat, että jotakin on olemassa sen sijaan, että mitään ei olisi. Tämä
otaksuma on alkeellisuudessaan niin perustava, että monet meistä eivät ole
siitä edes tietoisia. Pidämme sitä liian itsestään selvänä, että sitä
kannattaisi edes mainita. Tietysti jotakin on olemassa! Niin todella onkin. Ja
siinäpä se! Ellemme tätä oivalla, emme pääse mihinkään. Kuitenkin tämä seikka
saattaa olla äärimmäisen merkittävä, kuten monet yksinkertaiset ”tosiasiat”,
jotka ovat suoraan nenämme edessä. (1)
Mitään ei voi syntyä
itsestään. Kun jotakin on olemassa,
on seuraavaksi hyvä huomata, että nykyisellä maailmankaikkeudella ja elämällä
on täytynyt olla alku ja etteivät ne ole voineet syntyä itsestään. On täytynyt
olla hetki, jolloin aurinko on alkanut paistaa maan päälle ja elämä sykkiä,
koska ikuisia nämä asiat eivät voi olla. Muuten esim. auringon energiavarastot
olisivat loppuneet jo ajat sitten, ja lämpötila maapallolla olisi -273 astetta,
joka on mahdoton elämälle. Ainut mahdollisuus siis on, että auringolla,
elämällä ja maailmankaikkeudella on täytynyt olla alkuhetkensä jossakin
menneisyydessä – se on asia, joka selvästi viittaa luomiseen:
”Jos
joku haluaa kosmoksen olemassaolosta päätellä, että sillä täytyy olla jokin
alkusyy, hänen päättelynsä ei ole missään kohdin ristiriidassa tieteellisen
tietomme kanssa. Yhdelläkään tiedemiehellä ei ole käytettävissään ainoatakaan
todistetta tai minkäänlaista tosiasiaa, jolla voisi vastustaa sellaista
johtopäätöstä. Tämä on totta siinäkin tapauksessa, että alkusyytä täytyisi
etsiä kolmiulotteisen maailmamme ulkopuolelta.” (Kvanttimekaniikan
uranuurtaja ja fysiikan nobelisti Werner Heisenburg, 1901-1976) (2)
On tietysti totta, että
useat tiedemiehet eivät usko maailmankaikkeuden, maapallon sekä elämän siinä
saaneen alkunsa luomisen kautta, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. He
kyllä poikkeuksetta myöntävät, että maailmankaikkeudella sekä elämällä on alku,
mutta ajattelevat kaiken syntyneen itsestään ilman Jumalan osallisuutta asiaan.
He ovat selostaneet, miten pelkästään luonnolliset syyt ja sattuma ovat
aikaansaaneet nykyisen maailmankaikkeuden ja elämän. Tässä materialistisessa
maailmankatsomuksessa ei ole sijaa Jumalalle.
Mutta mihin tosiasiat viittaavat? Jos kaiken syntyminen
itsestään on niin yksinkertaista, niin missä ovat todisteet spontaanista
elämänsynnystä? Eikö tosiasia ole, kuten jokainen asioihin perehtynyt tiedemies
tietää, ettei elämän synnyn ongelmaa ole lainkaan ratkaistu. Laboratorioissa on
kyllä yritetty saada selvyyttä asiaan, mutta siinä on täysin epäonnistuttu.
Edelleen on syvä kuilu elävän ja elottoman aineen välillä eikä asiassa ole
yhtään edistytty viimeisen sadan vuoden aikana:
Paul
Davies: Kun aloin kirjoittaa tätä kirjaa, olin vakuuttunut, että tiede oli
selvittämäisillään elämän synnyn mysteerin. – Olen käyttänyt vuoden tai kaksi
tämän alan tutkimiseen ja olen nyt sitä mieltä, että tiedoissamme on valtava
aukko. Meillä on luonnollisesti hyvä käsitys elämän synnyn ajasta ja paikasta,
mutta itse tapahtumaketjun ymmärtämiseen on vielä pitkä matka. Tämä
ymmärryksemme aukko ei ole pelkkää tietämättömyyttä joistakin teknisistä
yksityiskohdista, vaan se on merkittävä käsitteellinen puute. …Monet tutkijat
varovat väittämästä julkisesti, että elämän synty on mysteeri, vaikka
suljettujen ovien takana he myöntävät avoimesti olevansa hämmentyneitä… (3)
Harvardin
yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen,
mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen
muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan,
joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä
alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä
missä olosuhteissa. (4)
Johtopäätös siis on, että on
erittäin järkevää uskoa luomiseen, joka mainitaan Raamatun alussa. Siihen on
paljon järkevämpää uskoa kuin kaiken syntymiseen itsestään, koska onhan
johdonmukaisempaa, että kaikella on tekijänsä. Tai jos itsestään synty on
tieteellistä, pitäisi todisteet sen puolesta tuoda esiin, muuten kaikki on vain
pelkkää puhetta ja sanahelinää, paljon melua tyhjästä. Kysymys ei ole
tieteestä, vaan sokeasta uskosta asiaan, jota ei voida todistaa ja jolle ei
löydy todisteita. On tietysti totta, ettei luomistakaan voi todistaa, koska
menneitä olosuhteita ei voi palauttaa, mutta ainakin on järkevämpää uskoa
siihen. Se on järkevämpää, koska se on ainoa mahdollinen vaihtoehto itsestään
synnyn rinnalla eikä todisteita jälkimmäisen puolesta ole kuitenkaan voitu
tuoda esiin.
2. LAJIENSA MUKAAN
-
(1 Moos 1:25) Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja
karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin
lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
Toinen seikka, mihin voidaan
kiinnittää huomiota Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, on, että Jumala teki eri
eläimet ja kasvit lajiensa mukaan. Toisin sanoen jos Jumala on tehnyt nämä
kasvit ja eläimet, ei Darwinin tunnetuksi tekemä evoluutioteoria voi silloin
pitää paikkaansa. Jompikumpi näistä vaihtoehdoista on silloin väärä.
Entä sitten todisteet? Viittaavatko ne Darwinin teoriaan, jonka
mukaan elämä on alkanut yksinkertaisesta solusta ja kehittynyt sitten yhä kohti
monimutkaisempia muotoja, vai viittaavatko ne siihen, että peruslajit olivat
valmiina jo alusta alkaen?
Vastaus on, että todisteita Darwinin teorian puolesta on yhtä vaikea
löytää kuin todisteita spontaanin elämänsynnyn puolesta. Kaikki ne esimerkit,
joilla yleensä on perusteltu lajien muutosta – Darwinin peipot, koivumittarit,
vastustuskykyiset bakteerit – ovat aina muutosta ja vaihtelua vain lajin
sisällä, mutta kyseessä ei ole kokonaan uuden lajin synty. Tällaisella pienellä
vaihtelulla, jota on havaittavissa, ei voida perustella makroevoluutiota eli
lajien muuttumista toiseksi. Todisteet sen puolesta puuttuvat edelleen, vaikka
eräät tutkijat eivät halua tätä hyväksyä.
On hyvä huomata, ettei Darwinkaan tuonut kirjassaan ”Lajien
synty” esille yhtään esimerkkiä uuden lajin synnystä, vaikka kirja tunnetaan
sillä nimellä. Hän ei siihen pystynyt, vaan osoitti hyviä esimerkkejä tavallisesta
vaihtelusta mm. linnuissa, aivan kuten ihmisissä voi esiintyä valtavia eroja
ulkonäössä, koossa ja kallonmuodossa. Esimerkit ns. evoluutiossa rajoittuvat
aina tälle alueelle. Encyclopedia Britannica toteaa asiasta:
On
painotettava, ettei Darwin koskaan väittänyt pystyneensä todistamaan
evoluutiota tai lajien alkuperää. Hän väitti, että jos evoluutio on tapahtunut,
monet selittämättömät tosiasiat saavat selityksensä. Evoluution puolesta puhuva
todistusaineisto on siis epäsuoraa.
Katsomme muutamia
lainauksia, jotka selvästi osoittavat, miten on syytä uskoa peruslajien olleen
valmiina heti alusta alkaen kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Sillä
kun välimuotoja ei löydy fossiiliaineistosta eikä nykyisestä eläimistöstä, ja
sata vuotta kestäneet mutaatiokokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä eivät
ole tuottaneet mitään tulosta, ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin se, jonka
Raamattu osoittaa. Perusryhmät ovat olleet valmiita alusta alkaen. Tätä monien
evolutionistien on uskomattoman vaikea myöntää, mutta jos todisteet osoittavat
toista, on ne syytä tuoda kaikkien nähtäville esim. valokuvan muodossa
(välimuodot sekä tietysti todisteet elämän synnystä). Asia on lopulta niin
yksinkertainen.
Johtopäätös siis on, että on erittäin perusteltua uskoa eri
peruslajien olleen erillisiä alusta alkaen kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja
osoittaa. Kasvit ja eläimet tehtiin omiksi lajeikseen, eikä niin, että ne
kehittyivät sellaisiksi asteittaisen kehityksen kautta, kuten Darwinin
teoriassa esitetään:
Brittiläinen
bakteriologi Alan Linton: Tieteentekijät
hylkäävät teoriat, jotka osoitetaan epätosiksi. Tältä pohjalta Elredge väittää,
ettei 150 vuoden jälkeen tiede ole onnistunut kumoamaan evoluutioteoriaa ja
siksi ”evoluutioteoria on voittanut. Toisin sanoen, evoluutioteoria lepää sen
varassa, ettei tiede ole osoittanut teoriaa vääräksi. Hän uskoo, että
evoluutioteoria voidaan testata tieteellisesti.
Mutta missä on kokeellinen
todistusaineisto? Tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään
todistusaineistoa siitä, että yksi laji olisi kehittynyt toisesta lajista.
Bakteerit ovat kaikkein yksinkertaisimpia esimerkkejä itsenäisestä elämästä ja
ne sopivat ihanteellisen hyvin tällaiseen tutkimukseen. Yhden sukupolven
elinikä on 20 – 30 minuuttia. Populaatio saavutetaan 18 tunnissa. Kuitenkaan
bakteriologian 150 vuoden historia ei tarjoa mitään todistusaineistoa siitä,
että yksi bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi lajiksi huolimatta siitä, että
populaatio on altistettu voimakkaille kemiallisille ja fysikaalisille
mutageeneille ja että ainoastaan bakteereilla on kromosomien ulkopuolisia
DNA-molekyylejä (plasmideja), jotka voivat siirtyä bakteerisuvusta toiseen.
Koska ei ole mitään todistusaineistoa lajimuutoksista yksisoluisen elämän
kaikkein yksinkertaisimmissa muodoissa, ei ole hämmästyttävää, ettei ole mitään
todistusaineistoa evoluutiosta esitumallisista aitotumallisiksi soluiksi,
puhumattakaan korkeampien monisoluisten organismien välisistä lajimuutoksista.
(5)
Paleontologi
Stephen Jay Gould: Välittävien
muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti
paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut
sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa.
Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta
- - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen
potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole
havaittu’ kallioissa…
… Useimpien fossiililajien historia
sisältää kaksi piirrettä, jotka ovat yhteensopimattomia asteittaisen
evoluutionäkemyksen kanssa: (1) Pysyvyys. Useimmilla lajeilla ei ole mitään
tietynsuuntaista muutosta elinaikanaan maan päällä. Ne ilmaantuvat
fossiiliaineistoon näyttäen hyvin samanlaisilta kuin kadotessaan sieltä. Morfologiset
muutokset ovat yleensä rajoittuneita ja ilman tiettyä suuntaa. (2) Yhtäkkinen
ilmaantuminen. Kullakin maantieteellisellä alueella laji ei saa alkuaan
asteittain esi-isiensä jatkuvien muutosten seurauksena. Se ilmaantuu yhtäkkiä
ja ’täysin muodostuneena’’. (6)
Niles
Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee
[kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko
ajan tiedämme, ettei se tue sitä.
…
Näyttää siltä, että jokainen uusi sukupolvi tuottaa muutaman nuoren
paleontologin, jotka ovat innokkaita dokumentoimaan esimerkkejä evolutiivisista
muutoksista fossiileissa. He ovat tietenkin aina etsineet muutoksia, jotka ovat
luonteeltaan asteittaisia ja kehittyviä. Useimmiten heidän ponnistelunsa ovat jääneet
vaille palkintoa – heidän fossiilinsa eivät ole ilmentäneet odotettua mallia,
vaan ne ovat pysyneet lähes muuttumattomina - - Tämä erikoislaatuinen pysyvyys
näytti kehityksellistä muutosta etsivästä paleontologista ikään kuin mitään
evoluutiota ei olisi tapahtunut. Niinpä tutkimuksia, jotka dokumentoivat
konservatiivista pysyvyyttä asteittaisen evolutiivisen muutoksen sijasta,
pidettiin epäonnistuneina ja useimmiten niitä ei edes julkaistu. Useimmat
paleontologit olivat tietoisia pysyvyydestä ja muutoksen puutteesta, jota
kutsumme nimellä stasis. (7)
3.
IHMISEN ERITYISASEMA
Kolmanneksi voidaan
kiinnittää huomio ihmisen erikoisasemaan muun luomakunnan joukossa. Ihminen ei
ole samalla tasolla eläinten kanssa, eikä ole polveutunut joistakin
apinankaltaisista olennoista kuten on opetettu evoluutioteoriassa. Sellaisia
mainintoja ihmisen alkuperästä ei esiintyne vanhoissa nuolenpääkirjoituksissa,
muissa teksteissä ja ihmisten perimätiedossa. Sen sijaan niissä mainitaan
useaan kertaan ihmisen luomisesta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta,
jopa kieltensekoituksesta, joista Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, joten
nämä tarinat ovat lähempänä Raamatun kirjoituksia, vaikka niissä onkin jonkin
verran eroja.
Miten ihmisen erityisasema sitten ilmenee ja miten hän poikkeaa
muusta luomakunnasta, voidaan ensiksi mainita se, että meidät luotiin Jumalan
kuvaksi. Me olemme jollakin tavalla Jumalan kaltaisia. Me olemme
persoonallisia, koska Jumala on persoona. Meillä on kyky asettua itsemme
ulkopuolelle ja itsetajunta, äly joka on eläinten yläpuolella, moraali (kyky
ymmärtää oikea ja paha) sekä luovuus – asioita, jotka olemme saaneet perintönä
jo luomisesta lähtien. Jumalan kuva on siis selvästi nähtävissä vielä
ihmisessä, vaikka se moraaliselta kannalta onkin vääristynyt
syntiinlankeemuksessa:
-
(1 Moos 5:1,2) Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki
hän hänet Jumalan kaltaiseksi.
2.
Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille
nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.
Nykyaikana ero ilmenee
siinä, että ihminen rakentaa, lentää lentokoneella ja raketeilla, kirjoittaa,
harjoittaa maanviljelystä, puhuu sekä käyttää useita teknisiä ratkaisuja. Jos
ihmisen alkuperä ei poikkeaisi muista eläimistä tai se sai alkunsa jostain alkusolusta
tai jopa nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä, eivät edellä
mainitut asiat olisi varmastikaan mahdollisia. Niitä olisi vaikea selittää
pelkällä sattumalla. Todennäköisempi on se vaihtoehto ja Raamatun opetus, että
ihminen on erityisasemassa Jumalan silmissä ja erillään eläimistä.
Tämä ihmisen erityisasema Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa
ilmenee myös siinä, että hän antoi nimet muille eläimille, mitä tapahtuu
nykypäivänäkin. Eläimet ja ihminen olivat siis mukana jo luomakunnan alkuvaiheissa
(Mark 10:6: Mutta luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät
mieheksi ja naiseksi) ja ihminen sitten nimesi kaikki eläimet. Tämä on
oikea historiallinen järjestys tapahtumille ja on osoituksena ihmisen erosta
muuhun luomakuntaan ja eläimiin nähden. Kysymys on erosta, joka oli olemassa jo
alusta eli luomisesta lähtien:
-
(1 Moos 2:19) Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan
linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja
niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
4.
SYNTIINLANKEEMUS
Kun mennään eteenpäin
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, niin mainitaan sen kolmannessa luvussa
syntiinlankeemus, jonka monet rationalistit haluavat kieltää.
Huomattavaa kuitenkin on, että maailmassa esiintyy sairautta,
kärsimystä, kuolemaa ja pahuutta, jotka ovat tämän tapahtuman seurauksia.
Maailma ei ole sellainen paratiisi kuin monet toivovat, vaan se on hyvin
epätäydellinen. Se on juuri niin epätäydellinen ja vikaan mennyt maailma kuin
Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Sillä kun ihminen eli alun perin
ihmeellisen sopusoinnun kanssa yhdessä eläinten kanssa, muuttui tilanne, kun
syntiinlankeemus tapahtui. Silloin ihmisen järki pimeni, hänen tahtonsa taipui
pahaan ja hän menetti omantunnon rauhan. Jumalan kuva ihmisessä myös turmeltui,
ja synti sekä kuolema tulivat maailmaan, kuten Roomalaiskirjeessä osoitetaan.
On vaikea kiistää, etteikö maailma olisi siinä tilassa kuin Raamatussa
osoitetaan:
-
(Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli
maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien
ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
On merkillepantavaa, että
monilla kansoilla on samanlaisia kertomuksia menneestä kulta-ajasta, jolloin
kaikki meni hyvin. Se osoittaa, ettei paratiisikertomus ole ominainen vain
kristillisyydelle ja juutalaisuudelle, vaan se ilmenee muissakin uskonnoissa ja
kulttuureissa. Kysymys on ihmiskunnan yhteisestä perimätiedosta, koska sitä
tavataan eri puolilla maailmaa.
Burmassa asuvien karenien perimätieto kertoo
syntiinlankeemuksesta. Se on hyvin samanlainen kuin Raamatun kertomus. Eräässä
heidän lauluistaan mainitaan, miten Y'wa eli tosi Jumala aluksi loi maailman
(luominen), osoitti sitten "koetinhedelmän", mutta Mu-kaw-lee petti
kaksi ihmistä. Tällöin ihmiset tulivat alttiiksi sairaudelle, vanhenemiselle ja
kuolemalle. Kuvaus ei paljoa eroa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksesta:
Aluksi Y'wa antoi
maailmalle muodon.
Hän osoitti ruuan
ja juoman.
Hän osoitti
"koetinhedelmän".
Hän antoi tarkat
käskyt.
Mu-kaw-lee petti
kaksi ihmistä.
Hän sai heidät
syömään koetinhedelmää.
He eivät totelleet;
eivät uskoneet Y'waa...
Kun he söivät
koetinhedelmää,
he tulivat
alttiiksi sairaudelle, vanhenemiselle ja
kuolemalle (8)
Syntiinlankeemus on siis
todellisuutta maailmassa. Se ilmenee pahuudessa, kärsimyksessä, itsekkyydessä
ja kuolemassa, jotka ovat sen seurauksia. Samoin syntiinlankeemus ilmenee
siinä, että yhteiskunnissa tarvitaan poliisi- ja asevoimia. Niitä tarvitaan,
koska ei luoteta ihmisen hyvyyteen. Kysymys ei ole vain kasvatuksesta ja olosuhteista
vaan perisynnistä, joka asuu meissä. Näin Raamattu monissa paikoin opettaa.
Käytännön todistusaineisto on liian suuri, jotta syntiinlankeemus voitaisiin
kieltää:
- Professori Joad oli evankeliumin älykäs ja
sukkelasanainen vastustaja, pastori keskeytti hänet. Muistan miten Englannissa
ollessani kirkkoherra saarnasi aiheesta ”Jumala, paholainen ja professori
C.E.M. Joad”.
Kaikki purskahtivat nauruun.
Michael jatkoi puhettaan:
-
Professori Joad oli sitä mieltä, että ihmisluonnossa ei ole mitään vikaa, jota
korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi ympäristö eivät
parantaisi.
Sitten tuli sota. Kun Joad mietiskeli
tuskan ja hävityksen kurjuutta, hän tuli siihen tulokseen, että senhetkiset
tapahtumat ja historiakin ovat pitkä kertomus ihmisen epäinhimillisyydestä
toisia ihmisiä kohtaan. Hän tuli huomaamaan, että teologeilla oli eräs yhteinen
näkemys, jota filosofit eivät korostaneet, nimittäin se, että ihmisluonteessa on
jotain vikaa, ja tuota vikaa voitiin kutsua nimellä perisynti. Näistä
lähtökohdista Joad eteni synnistä pelastumisen tarpeeseen ja Vapahtajasta
Jumalaan, joka lähetti hänet sovittamaan ihmisten synnit. Joad koki älyllisen
kääntymyksen kristinuskoon ja hänestä tuli anglikaanisen kirkon jäsen.
”Korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi elinympäristö”, hän
lopulta sanoi, ”eivät ole nykyäänkään saaneet aikaan parempaa yhteiskuntaa,
kuten hyvinvointimaiden kasvavat rikostilastot osoittavat.” (9)
5.
VEDENPAISUMUS
Yksi huomattava tapahtuma,
josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, on vedenpaisumus. Siinä edellytetään,
että kyseessä on historiallinen tapahtuma eikä vain pelkkä tarina kuten monet
rationalistit ajattelevat. Lisäksi on syytä huomata, että Jeesuskin puhui
vedenpaisumuksesta ja Nooan päivistä. Hän piti itsestään selvänä, että kyseiset
asiat olivat tosia ja historiallisia. Jos ne eivät olisi olleet sitä, olisi
hänen täytynyt erehtyä puheissaan:
-
(Matt 24:37-39) Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on
Ihmisen Pojan tulemus oleva.
38.
Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta:
söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni
arkkiin,
39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus
tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
Entä mihin todisteet
viittaavat? Onko vedenpaisumusta ollut ja todistavatko mitkään seikat sen
puolesta vai onko se pelkkä kertomus?
Vastaus on, että todisteita on tuhansittain, jos niitä haluaa
vain etsiä. Niitä on sekä ihmisten perimätiedossa että luonnossa. Niistä
voidaan ottaa esille seuraavia seikkoja:
Vedenpaisumuskertomuksia on tavattu ympäri maailmaa ainakin 140-150
kappaletta, joka viittaa sen historiallisuuteen ja miten kansoilla on ollut
tietoa siitä. Monet näistä kertomuksista ovat tietenkin värittyneet ja
muuttuneet matkan aikana, mutta olennaista niissä kaikissa kuitenkin on, että
vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Vastaavia kertomuksia esim. jääkaudesta ei
tunnettane yhtään. Lisäksi samoissa kansantarinoissa kerrotaan
syntiinlankeemuksesta, ihmisen luomisesta ja kielten sekoituksesta, joten on
syytä uskoa niiden olevan historiallisia tapahtumia ja osa ihmiskunnan
alkuhistoriaa:
Jollei
yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut
kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret
lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa.
Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden
parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista
erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta
yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes
vastaansanomattomat. (Earth-teos)
Edelleen on melkein
kaikilla kansoilla yhtäpitävä kertomus vedenpaisumuksesta. Tässä suhteessa on
sangen ihmeellistä, miten maapallon vastakkaisilla äärillä asuvat kansat
kuitenkin niin tarkkaan kertovat samaa, suuresta tulvasta, joka peitti kaikki
vuoret, suuresta laivasta, jossa pelastui kahdeksan tai neljä ihmistä, vieläpä
monessa yksityiskohdassaan yhtäpitävästi. Niinpä tapasivat eurooppalaiset
Pohjois-Amerikassa intiaaniheimon, joka pitää villiä kyyhkystä pyhänä lintuna
eikä tapa sitä; ja kun heiltä kysyttiin syytä tähän, niin he selittivät, että
juuri tämä lintu suuren tulvan aikana toi heidän isälleen pajupuunlehden
suureen laivaan. Pajupuunlehti on muodoltaan, kooltaan ja väriltään hyvin
öljypuun lehden näköinen. Eikö tämä selvästi todista samaa muinaiskertomusta Nooasta
ja hänen pojistaan? (10)
Merenjäänteet nyt kuivilla alueilla – usein tuhansien kilometrien
päässä merestä – ovat osoituksena siitä, että vesi on peittänyt nämä alueet.
Niitä tavataan kaikilla kuudella mantereella ja kaikissa korkeissa vuoristoissa
(Himalaja, Andit, Alpit, Kalliovuoret, Ural, Altai…), joten se on selvä
osoitus vedenpaisumuksesta. Seuraavat pari kuvausta maallisten geologien
kirjoista ovat osoituksena asiasta. Vastaavia esimerkkejä esiintyy paljon
samantyyppisissä kirjoissa, mutta tutkijat eivät ole osanneet tai halunneet
yhdistää niitä vedenpaisumukseen maailmankatsomuksensa takia (Sellaisen
henkilön olisi hyvä kysyä itseltään, mitkä ovat riittäviä todisteita, jotta hän
muuttaisi käsityksensä asiasta. Jos sitä eivät ole kaikilla korkeilla vuorilla
olevat meren jäänteet, niin mitkä sitä ovat?):
Harutaka Sakai
japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston
merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet
varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten
merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme
kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja
planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...
Kahden
kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen
aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden
laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka
syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden
planeetta, s. 55)
On
syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien
alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä
pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä
voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai
huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää
kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti
venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia
kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat
merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä
ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on
edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on
sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita
sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
6.
IHMISEN PUHEKYKY, KIELTENSEKOITUS JA BAABELIN TORNI
Eräs erottava tekijä ihmisen
ja eläinten välillä on kieli ja puhe. Kun eläimillä ei ole puhekykyä ja siihen
liittyvää kielenkäyttöä, niin ihmisellä se esiintyy. Kun on tutkittu maailman
kansanheimoja, on tehty havainto, ettei ole olemassa yhtään heimoa, jolla ei
olisi sanastossaan tuhansia sanoja ja omaa monimutkaista järjestelmää sanojen
käytössä eli kielioppia. Siitä ei tunneta yhtäkään poikkeusta. Jopa kaikkien
”alkukantaisten” kansojen kielenkäyttö on hyvin korkeatasoista, usein jopa
korkeatasoisempaa kuin monien nykyisten ”sivistyskansojen”. On siis syytä
uskoa, että kieli ja puhekyky ovat jo alun perin olleet valmiina ihmisellä
eivätkä ole kehityksen tulos kuten Darwinin kehitysteoriassa edellytetään. Se
sopii yhteen Raamatun kuvauksen kanssa, jossa mainitaan ihmisellä olleen nämä
ominaisuudet alusta alkaen. Samaan aikaan ilmaantuivat maailmaan myös sellaiset
asiat kuin rakennusten teko ja kaupunkien rakentaminen, metallien käyttö,
keramiikka sekä maanviljelys. Niistä ei suinkaan ole miljoonia tai
satojatuhansia vuosia, vaan ne ovat verrattain ”tuoreita” asioita, vain
joidenkin vuosituhansien päässä.
Samaan johtopäätökseen – ihmisen puhekyky on ollut valmiina
alusta alkaen - ovat tulleet eräät evoluutiotutkijat kallon 1470 perusteella.
Se johtuu siitä, että sen sisällä on todisteita Brocan alueesta eli siitä
osasta aivoja, joka liittyy ihmisen puheeseen. Kallon on oletettu kuuluneen
yhdelle ihmisen varhaisista esi-isistä:
Kaksi Yhdysvaltojen eturivin ihmisaivojen evoluution
asiantuntijaa – Dean Falk (New Yorkin valtionyliopisto, Albany) ja Ralph
Holloway (Columbian yliopisto) – ovat yleensä eri mieltä asioista, mutta jopa
he ovat samaa mieltä siitä, että Brocan alue on havaittavissa Itä-Turkanasta
peräisin olevassa kallossa, joka tunnetaan numerolla 1470. Philip Tobias…
tunnettu eteläafrikkalainen aivojen asiantuntija, on samaa mieltä. Siis jos
puhekyvyn vaatimat aivot ovat oleellinen asia, niin ilmeisesti ihmisellä on
ollut ne alusta alkaen. (11)
Kieltensekoitus
ja Baabelin torni
-
(1 Moos 11:1,4, 6-9) Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi
puheenparsi.
Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja
heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja
nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
4.
Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni,
jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme
hajaantuisi yli kaiken maan".
6.
Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi
kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole
mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
7.
Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei
toinen ymmärrä toisen kieltä."
8.
Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat
kaupunkia rakentamasta.
9.
Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan
kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.
Kun Ensimmäinen Mooseksen
kirja tuo esille ihmisen puhekyvyn, mainitsee se myös kieltensekoituksesta ja
Baabelin tornista sen 11. luvussa. Monet tiedemiehet pitävät näitä asioina vain
tarinoina, mutta tosiasiassa on hyviä syitä uskoa niiden historiallisuuteen.
Yksi syy on tietysti se, että maailmassa on edelleen
lukemattomia kieliä kuten voi olettaakin Ensimmäisen Mooseksen kirjan
perusteella. Ei ole vain yhtä kieltä tai muutamia, vaan niitä on jopa tuhansia,
joka sopii yhteen Raamatun kuvauksen kanssa. Myös Paavali kirjoitti puhuessaan
armolahjoista lähes 2000 vuotta sitten, miten on useita kieliä. On tietysti
mahdollista, että kaikki nykyiset kielet eivät ole suoraa seurausta kieltensekoituksesta.
Osa kielistä on voinut olla yhtä ja samaa kieltä, mutta kun ihmiset ovat
hajaantuneet toisistaan, on niistä voinut tulla sen verran erilaisia, että
niitä nykyään pidetään eri kielinä. Tällaisia sukulaiskieliä on paljon
olemassa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että monet kielet eroavat
toisistaan hyvin paljon, eikä niillä ole juuri mitään yhteistä.
Kielten moninaisuuteen viittasi myös Paavali, kun hän puhui
armolahjoista lähes 2000 vuotta sitten:
- (1 Kor 14:10,11) Maailmassa on, kuka tietää,
kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole
ymmärrettävissä.
11. Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä
puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.
Joka tapauksessa seuraavaksi
lähdemme tutkimaan historian mainintoja kieltensekoituksesta ja Baabelin
tornista. Niistä mainitaan mm. seuraavissa lähteissä:
- Meksikon historiasta (Mexican
antiquity, 9. osa, s. 321) on säilynyt kertomus, josta voidaan löytää monia
yhtymäkohtia Raamatun tekstiin. Siinä kuvataan vedenpaisumusta, ihmisten
lisääntymistä sen jälkeen, tornin rakentamista sekä kielten sekoitusta.
Erikoinen yhtymäkohta on myös se, että vuoret olivat 15 kyynärän korkuisen
veden peitossa ja vallassa, aivan kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassakin
mainitaan (1 Moos 7:20):
Pelottavat sateet
ja salamat taivaasta hävittivät ihmiset ja myös koko maan ilman mitään
poikkeusta, ja korkeimmatkin vuoret olivat viidentoista kyynärän korkuisen
veden peitossa ja vallassa. Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset lisääntyivät maan
päällä ja rakensivat sangen korkean zacualin (tornin) etsiäkseen siitä turvaa
siltä varalta, että toinen maailma hävitettäisiin. Pian sen jälkeen heidän
kielensä sekoitettiin, ja kun he eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan, he
hajaantuivat maan eri osiin. (12)
- Yksi viittaus kielten
sekoitukseen on Baabelista löydetty kertomus, jossa puhutaan tornin
tuhoutumisesta ja kielten sekoituksesta Raamattua muistuttavalla tavalla. Ainut
suurempi ero on se, että tarina kerrotaan monijumalisesti.
Mielenkiintoista sekä tässä että edelläolevassa kertomuksessa
(joka myös Raamatussa esiintyy) on ihmisten hajaantuminen eri puolille
maapalloa, koska he eivät enää ymmärtäneet toisiaan. Niinpä on hyvä huomata, että
sama asutusliike ja ihmisten lisääntyminen on jatkunut näihin päiviin asti
niin, että sellaiset alueet kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Australia ovat
tulleet pääosin asutetuiksi vasta viimeisen 200-300 vuoden aikana. Sitä ennen
ne olivat melko harvaan asuttuja. Se on osoitus siitä, ettei ihminen ole ollut
kovin kauaa maan päällä. Jos ihminen olisi ollut maan päällä jo satojatuhansia
tai miljoonia vuosia sitten, olisi maapallo tullut tiuhaan asutetuksi jo ajat
sitten, mutta niin ei suinkaan ole.
Tämän temppelin
rakentaminen loukkasi Jumalia. Yhdessä yössä he heittivät maahan, mitä oli
rakennettu. He hajoittivat heidät eri maihin ja tekivät heidän puheensa
oudoksi. He estivät työn edistymisen. (13)
- Kun sumerilaisia on
pidetty ensimmäisenä tunnettuna historiallisena kansana Lähi-idässä, on
heiltäkin säilynyt tietoa ihmiskunnan alkutapahtumista. Niistä on yksi heidän
runonsa, joka liittyy ihmiskunnan alkuhistoriaan. Siinä puhutaan ajasta ennen
kielten sekoitusta, kun kaikki ihmiset ylistivät ylijumala Enliliä yhdellä
kielellä. Sekin sopii yhteen sen Raamatun kuvauksen kanssa, että aluksi ”
kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi” (1 Moos 11:1):
Olipa kerran aika,
jolloin ei ollut käärmettä,
ei ollut
skorpionia,
ei ollut hyenaa,
ei ollut leijonaa,
ei ollut pelkoa, ei
ollut kauhua,
ihmisellä ei ollut
kilpailijaa.
Olipa kerran aika,
jolloin Suburin ja Hamazin maat
(sittemmin)
monikielinen Sumer, prinsiyden jumalal-
listen lakien
suuri maa,
Uri, jolla oli
kaikki, mikä asiaan kuuluu,
Martun maa, joka
lepäsi turvallisuudessa,
koko maailma,
ihmiset kaikki yhdessä
ylistivät
ylijumala Enliliä yhdellä kielellä. (14)
- Eräs erikoinen viittaus
muinaiseen Baabelin torniin löytyy Nabopolassarilta, joka oli
Uus-babylonialaisen valtakunnan perustaja (626-605 eKr.) ja kuulun Nebukadnessarin
isä. Hänen lausunnossaan puhutaan Baabelin tornista ja sen rakentamisesta:
Siihen aikaan
käski Marduk minua pystyttämään Baabelin tornin, joka oli muinoin tuhoutunut,
laskemaan maahan lujan perustuksen tornin huipun yltäessä taivaaseeen.
Samoin hänen poikansa
Nebukadnessar on jatkanut samasta asiasta ja puhunut tornin kilpailemisesta
taivaan kanssa:
Minä rakensin
edelleen Etemenankin tornille niin että se kilpaili taivaan kanssa.
VIITTAUKSET:
1. James W. Sire: Missä maailmassa? (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog),
s. 14
2. siteeraus Hans Kungin kirjassa Does God exist.
3. Paul Davies: Viides ihme, 1999, s. 14,15
4. Andy Knoll (2004)
PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004,
sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the
World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne
5. Alan Linton: ”Scant
Search for the Maker”, Times Higher Education Supplement, April 20, 2001
6. Stephen Jay Gould:
The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.
7. Niles Eldredge
(1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective”
teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian
Perspectives on Evolution
8. Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämissään,
s. 96.
9. J. Edwin Orr: 100
kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s. 59 - 60
10. Fr. Bettex: Raamatun ensimmäinen lehti, s. 5
11. ”AnthroQuest”, The Leakey
Foundation News nro 43 (kevät 1991): 13
12. Sit. kirjasta: "Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki
mahdollinen?", Toivo Seljavaara, s. 6,7.
13. Joseph P. Free: Archaeology and Bible history,
12. p. 1973 - Sit. kirjasta: "Voiko Raamattuun luottaa", Uuras
Saarnivaara, s. 187.
14. Armas Salonen: Sumeri ja sen henkinen perintö
(Keuruu 1962), s. 138,139.)