|
Tartu kiinni |
Jos ajatellaan sitä
mahdollisuutta, että Israel on nykyisen aikakauden loppuvaiheessa
sotatoimien kohteena, edellyttää se varmastikin sitä, että kansakunnilla
täytyy ensin esiintyä negatiivinen asenne sitä vastaan. Niiden täytyisi
jollain tavalla olla vihamielisiä tätä valtiota kohtaan, ennenkuin sanassa
ennustetut tapahtumat voisivat toteutua.
On mielenkiintoista havaita, että sensuuntaisia merkkejä on ollut havaittavissa jo Israelin itsenäistymisestä lähtien ja aina näihin päiviin asti. Näitä merkkejä ovat seuraavanlaiset asiat:
Sodat. Israelia vastaan käydyt sodat ovat esimerkki valtiota kohtaan olevasta vastustuksesta. Vaikka tässä valtiossa ei ole mitään suuria luonnonvaroja, kuten suuria öljyvarantoja, ja sen pinta-ala on mitätön ympäröiviin arabivaltioihin verrattuna, on se jo useaan kertaan ollut osallisena sodassa ja sitä vastaan on hyökätty. Sen olemassaolon valtiona ovat tahtoneet kieltää varsinkin ympäröivät arabimaat ja siksi ne ovat asettuneet sitä vastaan useamman kerran, varsinkin vuosina 1948, 1967 ja 1973, jolloin olivat suurimmat sodat. Maan olemassaolo oli niissä kaikissa suuresti uhattuna, mutta ihmeellisesti se niissä kuitenkin säilytti sen. Seuraava lainaus käsittelee vuoden 1973 sotaan liittyviä seikkoja:
Vuoden 1967 kuuden päivän sodan
lopputulosta pidetään ihmeenä, mutta se ei ollut mitään verrattuna
jomkippursotaan. Ja kun koko totuus valkenee edessä olevina vuosina, saamme
nähdä, että Israelin pelastuminen tuholta oli suorastaan järjenvastaista.
... Hyökkäykset molemmilla rintamilla
olivat laajamittaiset ja hirvittävät. Syyrian rintamalla oli enemmän
hyökkäysvaunuja kuin saksalaisten 1941 tekemässä hyökkäyksessä
Neuvostoliittoon, jolloin yli 300 kilometrin pituisella rintamalinjalla oli
1000 panssarivaunua. Syyrian rintamalla, Golanin kukkuloilla oli 1200
hyökkäysvaunua 33 kilometrin matkalla. Ja myöhemmin Siinaissa taisteltiin
maailmanhistorian suurin panssaritaistelu, joka oli mittavampi kuin El
Alameinin taistelu toisen maailmansodan aikana. Me englantilaiset olemme taipuvaisia imperialistisiin asenteisiin, sillä olemme esimerkiksi pitäneet Syyriaa mitättömän pienenä ja merkityksettömänä Lähi-idän valtiona, joka voidaan tuhota kertaiskulla. Kuitenkin Syyrialla oli tuossa alkuhyökkäyksessään enemmän tankkeja kuin Englannilla ja Ranskalla oli rintamalinjalla yhteensä... Lance Lambert: Taistelu Israelista, s. 9,13
Nykyisin ajatellaan
varsinkin länsimaissa, että jos Israel vain luovuttaisi lisää maata, se
toisi vakauden ja rauhan Lähi-itään. Ajatellaan, että palestiinalaisvaltio
olisi ratkaisu ongelmaan. Ei oteta huomioon, että kaikki nämä alueet ja
Jerusalem olivat ennen Israelin valtiota. Eikä oteta huomioon Balfourin
julistusta (1917), jonka kansainliitto hyväksyi, ja jonka mukaan nykyiset
kiista-alueet Juudea ja Samaria (= Länsiranta), Jerusalem sekä Gaza tulisi
sisällyttää juutalaisvaltioon. Ongelma on kuitenkin syvemmällä, ja se on Israelin valtion olemassaolo. Pelkkä tiettyjen maa-alueiden luovutus ei ole ratkaisu ongelmaan, koska arabit eivät tunnusta Israelin olemassaoloa ja haluavat tuhota sen. Vuosien 1948 – 1967 välisenä aikana Länsiranta, Gaza ja Itä-Jerusalem olivat arabien hallinnassa (Länsiranta ja Itä-Jerusalem kuuluivat Jordanialle, Gaza Egyptille), mutta se ei tuonut rauhaa, koska arabit halusivat kaiken. Silloin ei puhuttu palestiinalaisen valtion perustamisesta, joka olisi siinä vaiheessa ollut helppo toteuttaa, vaan tarkoitus oli tuhota koko Israelin valtio. Se on ollut ongelmien perimmäinen syy Lähi-idässä.
Siirtokuntarakentaminen liittyy samaan aiheeseen. Monet ulkopuoliset valtiot
eivät hyväksy tätä asiaa ja ajattelevat, ettei Israelilla ole oikeutta
rakentaa. He eivät ota huomioon sitä, että esim. Vanha Jerusalem, joka on
yksi kiistan aihe, oli muinaisen Israelin valtion keskuspaikka, ja että
samassa kaupungissa oli juutalaisenemmistö jo 1800-luvulla (v.1896 tässä
kaupungissa oli 45 420 asukasta; heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 %
kristittyjä ja 18,8 % muslimeja.). Ulkopuoliset valtiot johtajineen
eivät myöskään halua hyväksyä sitä, että Israel on itsenäinen valtio, jolla
on oikeus rakentaa omien rajojensa sisäpuolella kuten millä tahansa muulla
valtiolla (Tämä ei tarkoita, etteikö voitaisi etsiä jonkinlaista
neuvotteluratkaisua nykyisiin ongelmiin palestiinalaisten ja juutalaisten
välillä). Monet sekaantuvat siten maan sisäisiin asioihin. Tällaista
sekaantumista ei yleensä tapahdu muiden valtioiden kohdalla, vaikka
niissäkin on vastaavia ongelmia. Psalmi 83 tuntuu olevan kuin kuvaus nykytilanteesta, jolloin Israel on naapurimaidensa ahdistama ja halveksima. Monilla arabeilla on nykyään samanlainen asenne - asenne, joka on hyvin Israel-vastaista ja joka toistuvasti tulee ilmi heidän puheissaan ja propagandassaan. Sama Psalmi on myös kuin kuvaus PLO:n perustamisasiakirjasta, koska siinä on ollut samanlainen pykälä Israelin valtiosta.
- (Ps 83:2-6) Jumala, älä ole
niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.
3. Sillä, katso, sinun
vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.
4. Heillä on kavalat hankkeet
sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.
5. He sanovat: "Tulkaa,
hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."
6. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan
Arabijohtajien lausunnot. Kun puhutaan samasta aiheesta, halusta hävittää Israelin valtio, tulee se esille arabijohtajien puheista, joista eräs esimerkki on seuraava Hamas-johtajan lausunto. Monet näistä ääriryhmän edustajista eivät hyväksy Israelia valtiona, vaan haluavat kaiken itselleen. Juuri se on syynä lukuisiin aseellisiin iskuihin, joita he suorittavat Israelin alueelle. Samat iskut aiheuttavat myös heille itselleen vahinkoa, koska Israel yrittää jäljittää näiden iskujen tekijät, jonka takia myös nykyinen turva-aita on rakennettu. [Kuvaavaa asialle on, että kun Israelissa on 46 000 (!) vartijaa iskuilta suojautumisen takia, ovat monet heistä nyt joutumassa työttömäksi aidan takia. / Etelä-Suomen Sanomien artikkeli 24.6.2004]. Kun tilanne ja asenteet ovat tällaisia, ei varmastikaan voida puhua rauhasta. Sitä on mahdotonta saavuttaa nykytilanteessa:
Hamas-johtaja ei suostu tulitaukoon Tavoitteena yhä Israelin hävittäminen
Palestiinalaisjärjestö Hamas ei kaavaile
tulitaukoa Israelin kanssa, järjestön johtaja Mahmoud al-Zahar sanoi
sunnuntaina. Hänen mukaansa järjestön tavoitteena on edelleen Israelin
valtion hävittäminen.
- Tulitauosta ei keskustella nyt.
Strategianamme on vapauttaa kaikki palestiinalaisalueet, hän sanoi viitaten
Länsirantaan, Gazaan ja itse Israeliin.
Gazassa toimittajille puhuneen al-Zaharin
lausunto kumosi toisen Hamas-johtajan sovinnollisemmat puheet. Äärijärjestön
Länsirannan johtaja Hassan Jussef sanoi perjantaina, että äärijärjestö voisi
hyväksyä palestiinalaisvaltion perustamisen Länsirannalla ja Gazaan ja
tulitauon Israelin kanssa. Hamasin järjestämissä itsemurhaiskuissa ja aseellisissa hyökkäyksissä on kuollut satoja israelilaisia. Palestiinalaishallinnossa pelätään, että väkivallan jatkuminen saattaisi vaikeuttaa presidentti Jasser Arafatin seuraajan valintaa tammikuussa. (Etelä-Suomen Sanomat 6.12.2004)
Saman asian ja asenteen arabimaissa tuo esille seuraava lyhyt lainaus artikkelista "Uusi antisemitismin aalto arabimaissa" (Etelä-Suomen Sanomat, 28.9.2003) Siinä todetaan nykytilanteesta ja kehityksestä arabimaissa:
Mitä kätkeytyy määritelmän uusi antisemitismi taakse ja miten laajalle levinnyttä se on? Toisin kuin klassisessa antisemitismissa, joka suuntautui juutalaisia vastaan yksilöinä ja kansana, uuden antisemitismin kohteena on myös juutalaisvaltio Israel. Äärimmäisissä tapauksissa uusi antisemitismi kyseenalaistaa Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen. Uusi antisemitismi onkin saanut yhä enemmän ulottuvuutta islamilaisessa maailmassa ja arabimaissa...
Seuraava joitakin
vuosia vanha lehtiartikkeli puhuu myös samasta aiheesta. Kysymys on
Iranista, joka Raamatun mukaan tulee olemaan yksi niistä valtioista, jotka
hyökkäävät Jerusalemiin. Se on ollut yksi voimakkaampia Israelia vastustavia
valtioita:
Mielenosoittajat vaativat Iranissa tuhoa Israelille
Kymmenettuhannet mielenosoittajat
julistivat Iranin pääkaupungissa Teheranissa perjantaina tukeaan
palestiinalaisille. Marssijat huusivat iskulauseita "kuolema Israelille" ja
"kuolema Yhdysvalloille".
Mielenosoituksessa kannatettiin Iranin
presidenttiä Mahmud Ahmadinejadia, joka vaati muutama päivä sitten
julkisesti Israelin "pyyhkimistä kartalta".
Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla
Iranissa. Jyrkät muslimit järjestivät marssit niin sanottuna Jerusalemin
päivänä, jota vietetään Iranissa muslimien paastokuukauden ramadanin
viimeisenä perjantaina.
Israelilla ei Iranin mielestä ole
olemassaolon oikeutta. Teheranin hallitus kiistää kuitenkin Yhdysvaltain
syytökset, että Iran tukee Arabien ja Israelin rauhaa vastustavia aseellisia
muslimiryhmiä. Iran sanoo antavansa ryhmille vain moraalista tukea.
Teheranissa marssineet mielenosoittajat
polkivat jalkoihinsa Israelin lippuja ja polttivat sekä Israelin että
Yhdysvaltain lippuja. Marsseihin osallistuivat useimmat Iranin johtajat,
myös presidentti Ahmadinejad.
Iranin johdon lausunnot tuomittiin heti
jyrkästi Euroopan unionissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Israel vaati, että
Iran pitäisi erottaa Yhdistyneistä kansakunnista.
"Ahmadinejad puhuu kaikkien iranilaisten
puolesta. Olemme kaikki valmiit kuolemaan Palestiinan puolesta, sanoi
25-vuotias Mohammad Mirzayi, joka kuuluu Basiji-järjestöön. Se pitää
voimassa yhteiskunnallisia säännöksiä kuten naisten pukeutumismääräyksiä. Tuki palestiinalaisille on Iranin ulkopolitiikan perustuksia.
KIISTA JERUSALEMISTA. Israelin ympärillä oleva kiista tulee hyvin esiin varsinkin arabijohtajien lausunnoista Jerusalemista. Kun mainittiin, että viimeisen kiistan keskeisin aihe olisi Jerusalem, on se täysin yhtäpitävä nykyisen maailmantilanteen, YK:n istuntojen sekä arabijohtajien lausuntojen kanssa. Jos pyydettäisiin joltakin asiantuntijalta arviota siitä, mitä hän pitäisi todennäköisimpänä monikansallisten joukkojen sotatoimien kohteena, hän todennäköisesti ehdottaisi Jerusalemia. Arvionsa hän varmasti perustaisi nykyiseen poliittiseen tilanteeseen. Tästä kaupungista, vaikka maailmassa on tuhansia muita kaupunkeja, on tullut kiistan keskeisin aihe ja "juovuttava malja" sekä "väkikivi" monille kansoille kuten Sakarjan kirjassa on ennustettu.
- (Sak 12:1-3) Ennustus, Herran sana
Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan
ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:
2. Katso, minä teen Jerusalemin
juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan
kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.
3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.
Seuraava lainaus viittaa samaan asiaan. Siinä on kyse Jasser Arafatin lausunnoista eri aikakausina Israelin ja Jerusalemin suhteen. Toiseksi viimeisin niistä on puhuttu hänen kannattajilleen moskeijassa Johannesburgissa vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun hän allekirjoitti rauhansopimuksen Israelin kanssa ja jonka seurauksena hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Hän lupasi siinä, rauhansopimuksesta huolimatta, jatkaa aseellista taistelua. Se osoittaa, miten usein saamme länsimaissa aivan erilaista informaatiota kuin mitä samat johtajat puhuvat suljettujen ovien takana omille kannattajilleen.
Arafatin lausunnot
eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia, vaan samanlaisia lausuntoja on
toistuvasti kuultu muiden arabijohtajien suusta ja se on vahvistettu heidän
yhteisissä konferensseissaan. Nämä johtajat eivät hyväksy sitä, että
Jerusalemin kaupunki on juutalaisomistuksessa (alleviivaukset lisätty).
- Maaliskuu 1970, The
Washington Post.
"Vastarintamme lopullinen tavoite on Israelin loppu eikä siitä voi tehdä
minkäänlaista kompromissia."
- Helmikuu 1980, Caracas Venezuela, lehti
El Mundo. "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."
- Toukokuu 1994, Johannesburg,
Etelä-Afrikka. "Minulle tämä sopimus (Oslo) ei merkitse sen enempää kuin
profeetalle (Muhammed) merkitsi al-Hudaybiyah'in sopimus qurayshien kanssa.
Jihad - pyhä sota - tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää, että meidän
taistelumme päämäärä on Jerusalem. Se ei ole heidän pääkaupunkinsa vaan
meidän." - Syyskuu 1995, Jerusalem Post lehti. "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisenkin poikansa ja tyttärensä siksi kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." Sit. kirjasta "Harmagedon", Pekka Sartola, s. 155
Se, mihin
edellämainitut lausunnot ja asenteet lopulta johtavat, on Raamatussa
ennustettu. Jos katsomme Sakarjan kirjaa, Ilmestyskirjaa ja Jooelin kirjaa,
voimme niistä nähdä maininnat kansakuntien hyökkäyksestä Jerusalemiin ja sen
olemisesta pakanain tallattavana tietyn ajanjakson verran (Jeesuksen
sanat pakanain ajan päättymisestä [Luuk 21:24] eivät sittenkään ole vielä
täysin täyttyneet.).
Huomio, joka voidaan tehdä viimeisistä näistä Raamatun kohdista (Jooel 3), on siinä oleva maininta "pyhästä sodasta", joka on täysin muslimien ajatustavan mukainen. Tämä maininta voi siis hyvin viitata muslimeihin, koska he usein käyttävät tätä sanontaa ja koska islamilaisessa maailmassa ollaan jo nyt hyvin Israel-vastaisia. Samoissa jakeissa mainitaan myös Jerusalemista, kansan hajaannuksesta sekä auringon ja kuun käymisestä mustiksi, joka mahdollisesti voi olla viittaus ydinsotaan:
- (Ilm 11:1,2) Ja minulle annettiin sauvan
kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari
ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.
2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.
- (Sak 13:8-14:3,16) Ja näin on käyvä
koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta
kolmas osa siitä jää jäljelle.
9. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen;
minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin
kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille.
Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani."
1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun
saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
2. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan
Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset
raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle
jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.
3. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja
sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun
päivänä. 16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
- (Jooel 3:1,2,9-16) 1. Sillä katso,
niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin
kohtalon,
2. minä kokoan kaikki pakanakansat, vien
ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani
ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen
pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani
9. Julistakaa tämä pakanakansain seassa,
alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt,
hyökätkööt kaikki soturit.
10. Takokaa vantaanne miekoiksi ja
vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari."
11. Käykää avuksi, tulkaa, kaikki
kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra,
sankariesi astua sinne alas.
12. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt
kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa
kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita.
13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on
kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat
ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.
14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja
ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.
15. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi,
ja tähdet kadottavat valonsa.
16. Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä
kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa
suoja, Israelin lasten turva. |