- (1 Moos 2:24) Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Jos yritetään selostaa miehen ja vaimon välistä suhdetta ja avioliittoa, on yksi parhaita jakeita ylläoleva 1 Moos 2:24, joka esiintyy jo luomiskertomuksen yhteydessä mutta myös Jeesuksen (Matt 19:4,5) ja Paavalin (Ef 5:31) opetuksessa.

   Huomioitavaa jakeessa on, että siinä esiintyy kolme periaatetta - luopuminen, liittyminen ja yhdeksi lihaksi tuleminen - jotka ovat voimassa tänäkin päivänä. Nämä periaatteet pitävät itse asiassa sisällään kaiken oleellisen avioliittoon liittyen. Muu Raamatun opetus tuo korkeintaan vahvistusta ja lisävalaistusta näihin periaatteisiin, mutta ei mitään mullistavaa uutta.

   Huomioitavaa myös on, että useimmat avioliitto-ongelmat johtuvat juuri siitä, että jollakin tavalla emme ole noudattaneet näitä periaatteita. Meillä on ollut elämässämme väärä tärkeysjärjestys - järjestys, jossa muut vähemmän tärkeät asiat ovat tulleet avioliiton edelle. Varsinkin se, ettei ole oikealla tavalla luovuttu vanhemmista ja muista tärkeistä sidonnaisuuksista, on seikka, joka hiertää monissa suhteissa.

   Seuraava lainaus antaa hyvän kuvan tästä alueesta. Se käsittelee yleistä ongelmaa luopumisen alueella eli tilannetta, jossa miehen äiti sekaantuu jatkuvasti avioliittoon. Hänestä tuntuu, ettei nuori morsian osaa pitää huolta hänen pojastaan ja ettei morsian tiedä, miten taloutta hoidetaan. Tämä "anoppiongelmaksi" nimitetty ongelma on yleisin malli siitä, miten irtautuminen entisistä sitovista ihmissuhteista ei ole päässyt terveellä tavalla toteutumaan:

Aviopari istui hiljaa useita minuutteja. Lopulta nuori vaimo tokaisi: "Olen kestänyt tätä neljä vuotta, ja nyt olen saanut tarpeekseni! Olen kurkkuani myöten täynnä! Mieheni ja itseni lisäksi perheessämme on kolmantena pyöränä hänen äitinsä. Ja jollet sinä osaa auttaa meitä, avioliittomme on kyllä lopussa!"

   Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän veti henkeä ja jatkoi luettelemalla syitä, joiden vuoksi hänestä tuntui siltä kuin hänestä tuntui. "Tonyn äiti soittaa hänelle joka päivä. Yhtään päivää ei jää väliin! Jos minä vastaan puhelimeen, hän vain pyytää Tonya ja odottaa tätä puhumatta mitään. En saa häntä puhumaan minulle. Aina kun hän tulee kylään, hän alkaa huomautella asioista, jotka ovat pielessä. 'Mikseivät lapset saa tehdä sitä tai tätä?' Hänen mielestään kaikki on minun syytäni. En kasvata lapsia oikealla tavalla. En kohtele Tonya niin kuin hyvän vaimon tulisi. Kaikki mitä teen on väärin, ainakin hänestä. Ja vain sen vuoksi että olen ulkomaalainen, hän puhuu minusta 'ulkomaisena miniänä'. Ja mieheni antaa sen vain jatkua ja jatkua. En saa häneltä minkäänlaista tukea. On siinä minulla aviomies! Tämän sanottuaan hän risti käsivartensa ja mulkaisi miestään...

   Kun keskustelimme yhdessä tuona ensimmäisenä kertana, sekä Tony että Joyce selittivät hämmentyneet tunteensa vanhemmista johtuviksi . Heidän lähdettyään toimistostani ajattelin kahta muuta avioparia, joiden kanssa olin  keskustellut samana päivänä ja joilla oli ongelmia vanhempiensa kanssa. Minusta tuntui, että olin joutunut vastakkain kulkutaudin kanssa. (1)

Vanhemmista luopuminen. Kun on kyseessä vanhemmista luopuminen, johon 1 Moos 2:24 kehoitti, on se yksi pääedellytyksistä uuden aviosuhteen luomiselle. Jos mies tai vaimo eivät ole terveellä tavalla luopuneet vanhemmistaan ja entisistä sitovista ihmissuhteistaan, ei uusi avioelämä voi yleensä kovin hyvin onnistua.

   Mitä vanhemmista luopuminen sitten tarkoittaa käytännön elämässä? On hyvä huomata, ettei se koskaan merkitse vanhempiensa kieltämistä tai pulaan jättämistä (Ks. esim. 1 Tim 5:8) eikä heidän hylkäämistään. Se ei myöskään tarkoita, että heitä pitäisi lakata kunnioittamasta, koska tämäkin käsky on yhä voimassa.

   Sen sijaan jokaisen omassa elämässä se voi merkitä sitä, että ihminen pitää sukunsa erillään avioliitosta niin, ettei se pääse häiritsemään suhdetta. Kun olemme liittyneet puolisoomme, on liitto hänen kanssaan kaikkein tärkein ihmissuhde maan päällä; sen jälkeen tulevat vasta muut ihmissuhteet. Jos asetamme suhteemme vanhempiin tämän suhteen edelle, emme ole vielä oikealla tavalla luopuneet heistä. Sama asia voi olla suurena uhkana läheisyyden luomiselle puolison kanssa. Se voi olla kitkana puolisoiden välisissä suhteissa.

   Seuraavassa on muutamia sellaisia riippuvuuden muotoja, joita ihmisillä on, jos he eivät ole oikealla tavalla luopuneet vanhemmista. Jos huomaat omassa elämässäsi niitä, on sinun hyvä kysyä itseltäsi, ovatko ne haittana liitollesi:

Aika. Puhutko joka päivä äitisi kanssa pitkiä puheluja tai käyt liian usein ostoksilla hänen kanssaan? Jos teet näin viikoittain tai vietät runsaasti aikaa vanhempiesi kanssa, saatat tehdä sen oman puolisosi ja liittosi kustannuksella. Kohtuus kaikessa on hyvä neuvo tälläkin alueella.

Yhdessä asuminen. Asutteko jommankumman vanhempien kotona ja saman katon alla heidän kanssaan? Joskus tämä voi onnistua ja joskus siihen voi olla käytännön pakko. Yleisesti ottaen kuitenkin kahden sukupolven yhdessä asuminen tuo mukanaan ongelmia, kuten:

• Vanhemmat sekaantuvat asioihin. Erityisen tavallista on, että miehen äiti puuttuu miniän taloudenhoitoon ja neuvoo, miten sitä hoidetaan.

• Kotona koko ajan asunut nuori voi kokea olonsa ristiriitaiseksi, koska voi tuntea velvollisuudentuntoa ja miellyttämisenhalua sekä vanhempiaan että puolisoaan kohtaan. Myös äiti voi tuntea olonsa haikeaksi, kun poika kotiin tullessaan menee ensimmäisenä nuoren vaimonsa eikä hänen luokseen.

• Jos kotona koko ajan asunut nuori viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa, voi taloon tullut puoliso tuntea helposti itsensä syrjäytetyksi ja ulkopuoliseksi.

• Vaikeita tilanteita voivat olla nuorelle parille tulleet kiistatilanteet ja riidat. Jos kotona koko ajan asunut nuori menee hakemaan kiistoissa tukea vanhemmiltaan tai moittii puolisonsa vikoja näille, lyö se kiilan nuoren parin väliin. Heidän pitäisi oppia tekemään yhdessä ratkaisuja eikä selostaa ongelmiaan vanhemmille tai muillekaan.

Taloudellinen riippuvuus. Oletteko taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistanne? Joskus sekin voi tulla kysymykseen ja vanhemmat voivat mielellään auttaa - esim. kun nuoren opinnot ovat vielä kesken ja ei ole muutakaan tulonlähdettä. Ongelmaksi asia muuttuu silloin, kun taloudelliseen tukeen liittyy ehtoja - ehtoja, joiden kautta vanhemmat voivat hallita nuoren parin elämää.

Luopumisen toinen puoli. Käsky luopua vanhemmista on ensisijaisesti annettu nuoremmalle polvelle ja varsinkin miehelle, jonka tulisi pitää sukunsa erillään avioliitostaan.

   Kuitenkin luopumisessa on myös toinen puoli; se on vanhempien osuus. Kun nuorten on luovuttava vanhemmistaan, on myös vanhempien annettava lastensa lähteä. Vanhempien ei pitäisi sitoa lapsia itseensä, sekaantua lasten elämään tai edes antaa neuvoja, ellei niitä erikseen pyydetä. (Tosin vanhempien halussa jakaa neuvoja on usein kyse vain siitä, että he haluavat auttaa ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Nuorten ei kannata tyrmätä näitä neuvoja saman tien.). Heidän tulisi antaa lastensa olla rauhassa ja olla ystävällisiä, mutta ei kuitenkaan tunkeilevia.

   Jos vanhempi sitoo lapsensa liian tiukasti itseensä, aiheuttaa se usein lapsissa suuria tunne-elämän taakkoja ja ristiriitaisuuksia - erityisesti siinä vaiheessa, kun he yrittävät irtautua kodista ja perustaa omaa perhettä. Varsinkin yksinhuoltajaperheissä ja perheissä, joissa vanhempien avioliitto on onneton, ovat väärät riippuvuudet mahdollisia. Vanhempi voi puolisonsa sijasta kääntyä lapsensa puoleen ja tehdä tästä uskotun ja luotettavan seuralaisen. Se voi aiheuttaa sen, että lapsen on myöhemmin vaikea irtautua vanhemmastaan vääränlaiseksi muodostuneen läheisyyden takia.

   Jos olet vanhempana tässä tilanteessa, on sinun hyvä huomata, ettet sido lapsiasi väärällä tavalla itseesi, vaan autat heitä vapautumaan itsestäsi. Voit kyllä kuunnella ja arvostaa jälkikasvuasi, mutta anna heidän kokea, että he voivat vapaasti ja hyvillä mielin lähteä, kun sen aika tulee.

Laita asiat tärkeysjärjestykseen! Edellä on puhuttu, miten vanhemmista luopuminen on välttämätöntä ja avioliiton perusedellytys. Jos se ei toteudu, ei suhde voi alkaa terveeltä pohjalta. Siinä esiintyy ongelmia alusta alkaen.

   Toisaalta, kun vanhemmista luopuminen on välttämätöntä, on puolisoiden luovuttava myös muista vähemmän tärkeistä suhteista ja siteistä, tai ainakin niiden on muutettava muotoaan. Monet avioliiton ongelmista johtuvat juuri siitä, että puolisot eivät ole kaikkein läheisimmät toisilleen; heillä on väärä tärkeysjärjestys elämässään. He ovat ehkä laittaneet sivuasiat toistensa edelle ja rinnalle, mikä on tuonut säröjä heidän suhteeseensa. Myöskään he eivät ole ymmärtäneet, että puolison pitäisi olla kaikkein läheisin henkilö ja asia maan päällä, ennen muita asioita.

   Katsomme joitakin sellaisia vääriä malleja ja arvojärjestyksiä, joita elämässämme voi esiintyä. Jos itse huomaat vääriä malleja elämässäsi, on sinun syytä laittaa asiat oikeaan järjestykseen.

Menevä mies tai nainen. Jos olet menevä mies tai nainen, joka käytät kaiken aikasi uran luomiseen, harrastuksiin ja muihin kiinnostuksen kohteisiin sen sijaan, että hoitaisit kunnolla suhdetta puolisoosi, olet valinnut väärän arvojärjestyksen. Aina kun annamme liian tärkeän aseman toissijaisille asioille, emmekä pidä yllä suhdetta rakkaimpaamme, olemme tehneet väärän valinnan.

   Rob Parsonsin kertoma esimerkki osoittaa hyvin asian yleisyyden. Siinä on kyse miehistä, koska he useimmiten laiminlyövät puolisonsa tällä tavoin. Nykyisin useat naisetkin voivat syyllistyä samaan. Onko elämässäsi kyse samanlaisesta tilanteesta, jossa sinulla on asioiden suhteen väärä arvojärjestys?

Anteeksi, jos tämä tuntuu liian tunteelliselta, mutta en pysty kirjoittamaan tästä miehestä tunteettomasti, sillä olen tavannut hänet niin usein saamissani kirjeissä ja olen tehnyt niin monia näistä samoista virheistä itsekin.

   Sanoisin, että puolet saamistamme kirjeistä kertovat siitä, miten puoliso on liian kiireinen ehtiäkseen kuunnella, saatikka puhua. Tavanomainen kirje kuulostaisi tällaiselta:

Mieheni on uskollinen aviomies ja isä, mutta hänellä on aina kiire. Hänellä on kokopäivätyö ja sen lisäksi hän on monien toimikuntien jäsen ja toimii aktiivisesti paikallisseurakunnassa. Lapset ja minä emme näe häntä kovinkaan paljon. Alan katkeroitua, mutta minusta tuntuu, etten voi kertoa kenellekään, millaiselta minusta tuntuu. En halua mieheni ajattelevan, etten tue häntä. Toiset vaimot näyttävät selviytyvän tällaisesta hyvin. Onko vika minussa? Kotona mieheni ei puhu paljon...(2)

Kokoukset. Asia, joka voi ottaa puolison paikan kokonaan, on hengellinen toiminta ja kokouksissa käyminen. Vaikka on oikein ahkeroida Jumalan valtakunnan työssä, on mahdollista, että tämäkin asia voi johtaa puolison laiminlyömiseen kuten monet maalliset asiat. Se voi johtaa siihen, että puoliso ja perhe jäävät taka-alalle hengellisen kiireen tai esim. kuorotoiminnan takia.

   Jos ollaan tässä tilanteessa, on hyvä muuttaa tärkeysjärjestystä sekä varata aikaa ja jakamatonta huomiota läheisilleen niin, ettei laiminlyö heitä minkään hengellisen tai maallisen asian takia. Tärkeysjärjestyksen tulisi olla sellainen, että suhde puolisoon on Jumalasta heti seuraava eli kakkossijalla; vasta sitten tulevat lapset sekä kokouksissa käyminen. Asiaa havainnollistaa seuraava luettelo:

1. Oma suhde Jumalaan

2. Puoliso

3. Lapset

4. Seurakunta sekä hengellinen ja maallinen työ

5. Muut asiat

Mistä sitten johtuu tämä järjestys? Mikä on syynä siihen, että meidän on asetettava puolisomme ja läheisemme niin tärkeälle sijalle ennen hengellistä työtäkin?

   Vastaus on yksinkertainen. Syy edelliseen järjestykseen on se, että oma puolisomme ja perheemme on tärkein seurakunta ja lähetyskenttä (Ks. esim. 1 Tim 3:2-5,12, 5:8, Tiit 1:5-9). Meillä on vastuu heistä ja heidän hyvinvoinnistaan ja jos otamme liian paljon muita velvollisuuksia kantaaksemme, voimme rikkoa tämän järjestyksen. Toinen syy on se, että jos puolisomme on tyytyväinen ja perheen asiat kunnossa, on hengellinen työkin silloin paremmalla pohjalla.

Lapset. Eräs tapa erehtyä tärkeysjärjestyksessä on myös se, kun jompikumpi vanhemmista laittaa lapsensa puolisonsa edelle ja antaa näille etusijan. Se voi tapahtua silloin, kun vaimo vauvan synnyttyä kiintyy enemmän tähän kuin mieheensä ja jolloin mies voi helposti tuntea itsensä tilanteessa ulkopuoliseksi. Lasten syntyminen voi tässä mielessä olla suhteelle kriisialtista aikaa. Tai sitten mahdollista on, että "isän pikku kullanmurut" ovat tärkeämpiä kuin oma vierellä oleva puoliso. Mies kiinnittää kaiken huomionsa pienokaisiin puolisonsa sijasta.

   Perheen tärkein suhde ei siis ole vanhemman ja lapsen välinen suhde, vaan miehen ja vaimon välinen suhde. Aina jos laitamme lapset puolison edelle, tuo se särön koko perhe-elämään. Lapset itsekin voivat huonosti. Sen sijaan, jos vanhempien välinen suhde on ehjä ja rakkaudellinen, tuntevat myös lapset olonsa turvatuiksi ja ovat onnellisia. Jokaisen kannattaa ensin satsata puolisoonsa, niin muutkin asiat hoituvat yleensä paremmin.

2. Ristiriidat suhteessa

Jos elämme aviosuhteessa puolison kanssa, on hyvin tavallista, että tunnemme pettymystä toista kohtaan. Toinen ei ehkä täytä odotuksiamme ja saattaa mielestämme toimia väärillä tavoilla.

   Joskus pettymys voi kasvaa jopa niin syväksi katkeruudeksi, että kaikki myönteiset tunteet toista kohtaan tuntuvat kuin kokonaan kuolleen eikä toisesta tunnu enää löytyvän mitään hyvää sanottavaa. Myös kommunikaatio kumppanin kanssa voi olla täysin jäissä tai sitten voidaan kommunikoida tavoilla, jotka eivät edistä suhdetta millään muotoa.

   Katsomme seuraavassa joitakin tapoja, joilla voidaan purkaa näitä umpisolmuja. Kaikki lähtee varmasti siitä, että itse ensin olemme halukkaita muuttumaan.

Tunnusta syntisi! Kun avioliitossa esiintyy ongelmia, on siis tavallista, että petytään puolisoon. Ihmisen sisimpään voi silloin kasvaa katkeruuden juuri, josta Hebrealaiskirjeessä puhutaan (Hebr 12:15) ja joka helposti myrkyttää koko mielen. Se voi ilmetä mm. seuraavilla tavoilla:

• Tuomitaan ja paheksutaan toisen tapoja eikä hyväksytä häntä sellaisenaan.

• Ärtyisyys toisen vikoja kohtaan

• Sisäinen asianajaja, joka yrittää osoittaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

• Samojen negatiivisten asioiden hautominen yhä uudelleen ja uudelleen

• Ihmisellä voi olla vaatimuslista eli samanlainen asenne kuin Matteuksen 18:n luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi: "Maksa, minkä olet velkaa."

• Kieltäydytään rakastamasta tai kunnioittamasta toista ellei tämä ensin muutu

Jos sinulla on edellisen kaltainen tuomitseva asenne puolisoasi kohtaan, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että olet yhtä syyllinen Jumalan edessä kuin puolisosi, joka on sinua laiminlyönyt. Aina kun tuomitsemme puolisoamme ja lähimmäisiämme sekä heidän vikojaan, toimimme Matteuksen 18:n luvun armottoman palvelijan tavoin - palvelijan, jota sanottiin pahaksi juuri sen tähden, ettei hän tahtonut antaa anteeksi. Hänen vikansa ei ollut rakastavien tunteiden puuttuminen, vaan se, että hän ei tahtonut armahtaa kanssapalvelijaansa ja hyväksyä tätä virheineen. Anteeksiantaminen on aina päätös, ei tunne, mutta tunteet voivat seurata myöhemmin:

- (Matt 18:28-35) Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.'

29. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.'

30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.

31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.

32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;

33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Paras tapa, miten voit vapautua edellisenkaltaisesta syyttävästä ja tuomitsevasta asenteesta, on yksinkertaisesti se, että tunnustat Jumalalle syntisi ja pyydät häntä vapauttamaan sinut väärästä asenteestasi. Esim. 1 Joh 1:9 sanoo: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

   Usein ongelmana on, että emme huomaa väärää asennettamme, vaan se voi olla salassa. Saatamme nähdä rikan lähimmäistemme silmissä, mutta emme malkaa omassa silmässämme (Matt 7:3). Tähän viittaa lainaus, joka niin hyvin kuvaa monien ihmisten elämää:

"Yhtäkkiä sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli, että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta."(3)

Valitse kiitollisuus! Perusongelma, mikä tulee esiin useissa ihmissuhteissa, varsinkin avioliitossa, on se, että emme hyväksy toista sellaisenaan, vaan että haluaisimme tämän olevan toisenlainen. Tavallista on, että aviopuolisot saattavat ärsyyntyä toistensa erilaisiin luonteenpiirteisiin ja heikkouksiin siinä määrin, että alkavat syyttämään ja tuomitsemaan toista siitä, ettei tämä täytä heidän odotuksiaan. Heidän sanallinen ja sanaton vaatimuksensa toiselle on: "Sinun on muututtava, muuten sinua ei voi hyväksyä!"

   Jos olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että oikea järjestys kohdallasi ei ole yrittää muuttaa puolisoasi, vaan että itse hyväksyt hänet sellaisenaan ja sopeudut häneen. Kun meitä kehotetaan jopa vihamiehen rakastamiseen (Matt 5:44), onhan selvää, että saman pitäisi toteutua myös puolison kohdalla, jolle ollaan vihoissaan tai joka ei täytä odotuksiamme.

   Käytännössä tämä tarkoittaa, ettet laita mitään ehtoja tai odottamaasi muutosta puolisosi täydelliselle arvostamiselle, vaan alat arvostaa ja ihailla häntä jo nyt, sellaisenaan - jokainen kaipaa tulla hyväksytyksi ilman ehtoja. Meidän täytyy olla kiitollisia puolisostamme sen sijaan, että toistuvasti valitamme hänen vikojaan.

   Ala sen tähden siunaamaan puolisoasi ja kiitä Jumalaa niistä asioista, jotka sinua juuri nyt ärsyttävät. Jos sinua ärsyttävät toisen jatkuvat myöhästelyt, tuhlaava rahankäyttö, alkoholismi, epäsiisteys tai mikä muu asia tahansa, ala kiittämään näistä asioista Jumalaa sen sijaan, että jatkuvasti napisisit ja olisit vihoissasi. Alussa tämä voi olla jokaiselle vaikeata, mutta hyvä puoli on, että jos olemme Jumalalle kiitollisia kaikesta, emme samanaikaisesti voi olla katkeria muita kohtaan:

- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...

- (Room 12:14) Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,

7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

Miten teemme itsemme onnettomiksi? Jos jatketaan edellisen kappaleen sanomaa, on eräs perussyy siihen, miksi teemme itsemme onnettomiksi juuri se, että onnellisuutemme riippuu toisen ihmisen käytöksestä. Tosiasia on, että usein rakennamme onnemme toisen varaan tai selitämme huonon tuulemme johtuvan puolisosta - "Se johtuu vaimostani... kaikki on mieheni syytä..." - , emmekä ymmärrä, että se, mitä sanomme itsellemme näistä olosuhteista, tosiasiassa aiheuttaa negatiiviset tunteemme. Me itse asiassa valitsemme olla tyytymättömiä ja valittaa toisen vioista, vaikka voisimme olla tyytyväisiä.

   Mikä sitten on avuksi tähän ongelmaan? Miten se voidaan selvittää?

   Tähän löytyy kuitenkin hyvin yksinkertainen neuvo - neuvo, jota emme aina tahdo noudattaa: meidän on vain hoidettava oma osuutemme ja lakattava odottamasta toiselta sellaista, mitä ei kuitenkaan saavuteta. Jos hartaat odotuksemme eivät ole täyttyneet, mitä hyödyttää murehtia ja hautoa sellaista, mikä ei tähänkään asti ole muuttunut? Jokaisen on kyllä helppo katsoa ympärilleen ja nähdä ero sen välillä, miten asioiden tulisi olla ja miten ne todella ovat, mutta jos alamme pohtimaan sitä liikaa, tekee se meidät vain onnettomiksi.

   Paras mitä sen tähden omassa elämässäsi voit tehdä, on, että osoitat itse puolisollesi hyväksyntää ja arvostusta - sillä tavalla kuin kykenet - mutta et kuitenkaan itse odota mitään toiselta tai että hän täyttäisi tarpeesi ja odotuksesi. Voit elää hyvää ja tyydyttävää elämää, vaikka toinen ei täyttäisi juuri mitään odotuksistasi. Pääasiassa vain oma vaativa mielemme tekee meidät onnettomaksi ja se, että asetamme onnemme vain toisesta riippuvaiseksi.

   Etsi sen tähden ennen kaikkea Jumalan suunnitelman toteutumista elämässäsi ja pyri uudistamaan jumalasuhteesi; älä laita puolisoosi mitään odotuksia. Lisäksi jos saat jumalasuhteesi uudelle tasolle voi se keventää osan taakastasi tai ainakin antaa sinulle muuta ajateltavaa kuin puolisosi toistuvat laiminlyönnit:

Katsoin tuota nuorta vaimoa silmiin ja sanoin: "Mikä vahinko, että koko onnesi riippuu siitä, mitä miehesi tekee. Jos hän on hyvä aviomies, hän kohtelee sinua haluamallasi tavalla, viettää aikansa sinun seurassasi. Mutta kun hän hylkää sinun seurasi, sinulla ei ole enää mitään jäljellä. Koko maailmasi on riippuvainen aviomiehesi tekemisistä. Siksi tunnet itsesi niin tyhjäksi." Hän nyökkäsi myöntävästi ja painoi sitten päänsä. Minä jatkoin: "Sinä et ole kokonainen persoona. Olet vain puolikas. Et pysty elämään, jos onnesi riippuu jostakusta toisesta. Oikea naisten vapautusliike merkitsee oman onnen löytymistä Jumalan avulla. Sinun täytyy uskaltaa olla oma itsesi ja lakata olemasta riippuvainen aviomiehestäsi tai kenestäkään muusta. Vasta sitten voit tulla onnelliseksi."

   Hän tiesi minun olevan oikeassa - olin osunut naulan kantaan. Hän lupasi muuttaa ajattelutapaansa ja uskaltautua elämään täysipainoisesti omaa elämäänsä. Kun he lähtivät luotani, olin vakuuttunut siitä, että nuori aviovaimo oli vakaasti päättänyt irrottautua henkisestä sidonnaisuudesta mieheensä ja löytää oman onnenlähteensä uudistuneen Jumalasuhteen avulla. (4)

Mustasukkaisuus. Yksi aviosuhdetta vaivaavista tekijöistä on mustasukkaisuus. Sen syyn löydämme usein itsemme ulkopuolelta, ja meillä saattaa esiintyä hyvinkin rasittavia mielikuvia toisen uskottomuudesta ja ettei hän enää rakasta meitä.

   Kuitenkin tässäkin asiassa anteeksianto voi johtaa aivan uudenlaiseen vapauteen. Jos mustasukkaisena henkilönä suostut antamaan puolisollesi anteeksi ja luovut syytöksistä - oli tämä syyllinen tai ei - voit itse silloin vapautua. Sinun tulee ennen kaikkea antaa puolisollesi täysi vapaus ja hellittää kaikista vaatimuksistasi. Anna hänen olla sellainen kuin hän on, äläkä esitä vaatimuksia siitä, miten hänen tulee rakastaa sinua tai mitä hän saa tehdä ja mitä ei. Vasta jos tämän teet, voit kokea rauhan omassa sydämessäsi:

- (Luuk 6:36,37) Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.

37.... Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Toinen huomioitava asia mustasukkaisuudessa on se, että sen juuret juontavat usein menneisyydestä. Sen juuret voivat juontaa menneisyyden hylkäämiskokemuksista kuten seurustelusuhteen odottamattomasta päättymisestä tai vanhempien erosta - varsinkin jos eri sukupuolta oleva vanhempi on ensin lähtenyt liitosta pois. Nämä ja muut negatiiviset kokemukset voivat aiheuttaa sen, ettei henkilö pidä itsestään. Siksi hän epäilee toisen rakkautta itseään kohtaan ja epäilee tämän olevan uskoton hänelle. Tällainen tilanne ilmenee seuraavassa lainauksessa:

Istuin eräillä kutsuilla menestyvää kristittyä liikemiestä ja hänen kaunista vaimoaan vastapäätä. Hämmästyin kovasti kun tämä melankolikkovaimo kysyi minulta: "Voisitteko sanoa, miksi olen niin mustasukkainen miehestäni, vaikka minulla ei ole mitään syytä." Aviomies oli vaimon kertoman mukaan erottanut kolme sihteeriä peräjälkeen vaimonsa mustasukkaisuuden takia ja palkannut lopulta tavallisimman näköisen naisen, jonka oli löytänyt, mutta tämäkään ei ollut ratkaissut vaimon ongelmaa. "Ongelma ei ole miehessäsi, vaan siinä ettet pidä itsestäsi." Nainen myönsi itkien, että hänen on hyvin vaikea hyväksyä itseään. Myöhemmin aviomies kertoi heidän rakkauselämästään: "Kun vaimoni perusteettomat epäilyt tekevät hänet mustasukkaiseksi, en saa koskea häneen. Mutta kun hän sitten katuu syytöksiään, hän voisi vaikka syödä minut. En koskaan tiedä mikä minua odottaa, juhla-ateria vai paasto." (5)

Toimi oikealla tavalla! Avioliiton arkielämässä on tavallista, että toimimme tavoilla, jotka eivät rakenna ja jotka johtavat umpikujaan. Se voi tulla ilmi varsinkin siinä, millä tavalla kommunikoidaan toisen kanssa, mutta myös siinä, mitä tärkeitä asioita jätetään sanomatta. Samoin se voi ilmetä käytöksessämme, siinä, olemmeko ystävällisiä ja kohteliaita silloinkin kun meitä vihastuttaa, vai emmekö ole.

   Tutkimme joitakin tällaisia vääriä malleja, joita jokaisella voi olla ja miten niitä voidaan parantaa. Jos huomaat vääriä käytöstapoja omassa elämässäsi, voit alkaa niitä korjaamaan jo tänä päivänä.

Vältä sinä-lauseita ja syytöksiä!

- (Jaak 1:26) Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

Ensiksi on tärkeää ärsyttävien ja vaivaavien asioiden esiintyessä, että kerrot asiat vain omalta kannaltasi etkä hyökkää toista vastaan.

   Virheemme usein on, ettemme kerro asioita omalta kannaltamme, miltä meistä itsestämme tuntuu, vaan hyökkäämme toisen luonnetta ja persoonallisuutta vastaan sekä ruodimme hänen ominaisuuksiaan. Viestinnässä, jossa käymme toista vastaan, saatamme lisäksi käyttää runsaasti sinä-lauseita niin, että sellaiset sanonnat kuin "Aina sinä", "Sinä et koskaan" sekä "Mikset sinä" ovat tyypillisiä.

   Kommunikaation alueella on kuitenkin parempikin vaihtoehto toimia. Sinä-lauseiden eli syytösten sijasta jokainen voi oppia käyttämään minä-lauseita - "Minusta tuntuu, minä haluaisin, minua loukkaa kun, minua harmittaa kun..." - joissa me yksinkertaisesti kerromme, miltä meistä tuntuu ja miksi.

   Periaatteena näissä lauseissa on, että emme asetu toisen yläpuolelle tuomitsemaan ja syyttämään häntä, vaan esitämme vain avunpyynnön hänelle. Pyydämme hänen apuaan ongelmaan, joka meitä vaivaa:

Monesti rauhanneuvottelut kariutuvat sinä-lauseisiin, syytöksiin, jotka saavat puolisot asettumaan toisiansa vastaan ja katkaisevat neuvottelut, ennen kuin ne ovat päässeet kunnolla edes alkuun.

   "Sinä et auta tarpeeksi kotitöissä."

   "Sinä vietät liikaa aikaa työpaikallasi."

   "Sinä et osaa käsitellä rahaa."

   "Sinä et välitä."

   Minusta tuntuu- lauseet eivät ole läheskään yhtä provosoivia, vaan avaavat oven keskustelun jatkamiselle ja käytännölliselle ongelmanratkaisulle.

   "Minusta tuntuu, etten kerta kaikkiaan selviydy kotitöistä. Olen miettinyt, miten voisimme jakaa niitä tasapuolisemmin. Haluaisitko kuulla, millaisia ehdotuksia minulla on?"

   "Usein minusta tuntuu, että jään elämäsi ulkopuolelle, koska vietät niin paljon aikaa töissä. Voisimmeko puhua siitä?"

   "Minusta tuntuu turhauttavalta, kun rahat ovat aina lopussa. Voisimmeko miettiä yhdessä, miten saisimme rahankäytön pysymään paremmin aisoissa?"

   "Se sinun aamullinen kommenttisi tuntui pahalta. Et varmaan loukannut minua tarkoituksella, mutta haluaisin kertoa, miltä minusta tuntui." (6)

Puhu kuin parhaalle ystävällesi!

- (Ef 4:31,32) Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä...

Usein avioliitossa on mahdollista, että kumppanukset ovat toisilleen kuin pahimpia vihamiehiä. He saattavat kantaa kaunaa toisilleen ja hautoa toisen laiminlyöntejä tai vääriä tekoja, jotka sitten saattavat purkautua toisen päälle erilaisina syytöksinä.

   Jos olemme tässä tilanteessa, on kuitenkin hyvä miettiä kielenkäyttöämme. Jos puoliso on kaikkein lähinnä oleva henkilö, tulisi häntä kohdella myös sillä tavalla. Meidän tulisi kohdella häntä kuin parhaana ystävänä tai kuin aivan vieraana henkilönä, jolle saatamme olla hyvinkin kohteliaita.

   Mitä tämä sitten merkitsee käytännössä sinun elämässäsi, tarkoittaa se sitä, että sinun tulisi joka kerta tarkastaa puhuessasi toiselle, onko puheesi ystävällistä vai ei. Et ehkä hetkessä voi muuttaa kielteisiä tunteitasi toista kohtaan, mutta ainakin voit yrittää korjata puhetapasi toisenlaiseksi. Siihen, kuin ystävälle puhumiseen, voi liittyä seuraavia piirteitä, jotka kannattaa huomioida:

• Sinulla eivät esiinny kovat kasvonpiirteet

• Sinulla ei ole kylmä ja syyttävä äänensävy

• Mielessäsi ei pyöri koko ajan "Aina sinä"- ja "Sinä et koskaan"-lauseita

• Et huuda etkä korota ääntäsi, vaan puhut rauhallisella tavalla

• Et nimittele toista

• Et kaivele vanhoja ja menneitä asioita (Ef 4:26: ...Älkää antako auringon laskea vihanne yli)

• Et mielessäsi keskity vain toisen virheisiin ja puutteisiin, vaan ajattelet ja ehkä puhutkin toiselle tämän myönteisistä piirteistä tai mitä positiivista tämä on tehnyt. (vrt. Room 12:10: "... toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" ja Fil 4:8: "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.")

Pyydä anteeksi toiselta!

- (Matt 5:25) Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa...

- (Jaak 5;16) Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Edellä puhuttiin siitä, miten synnit on tunnustettava Jumalalle, myös väärät asenteet.

   Aivan samoin on myös asuinkumppanin suhteen: voimme pyytää häneltäkin anteeksi ja ottaa vastuun niistä asioista, jotka olemme tehneet väärin. Näissä lausumissamme sanoissa ei itsessään ole mitään erikoista voimaa, mutta jos ollaan vilpittömiä, voivat ne usein avata rikkoutuneet kommunikaatiokanavat ja tuoda sovintoa suhteeseen.

   Kun ovat kyseessä sellaiset "täydelliset" henkilöt, jotka eivät koskaan näe virheitään, on heidän myös alettava ne nähdä ja pyydettävä anteeksi. Jos sinä itse olet sellainen henkilö, joka näet puolisosi virheet, mutta et omaa nalkutustasi ja jatkuvaa oikeassaolemistasi, niin voi juuri tämä olla se asia tai malka (vrt. Matt 7:1-5), joka sinun on tunnustettava puolisollesi. Eli jos olet esim. toraisa vaimo, josta Sananlaskuissa on osuvasti kirjoitettu - ja jonka kanssa on vaikea asua - on sinun tunnustettava tämä väärä asenteesi puolisollesi ja pyydettävä häneltä anteeksi:

- (San 21:9) Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.

- (San 27:15) Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.

Alkakaa keskustella! Eräs puoli avioliitossa on kommunikaation säilyttäminen tai sen aloittaminen, jos se ei ole vielä kunnolla alkanut. Useimpien avioliittojen ylivoimaisesti suurin pulma ovat kommunikaatio-ongelmat - ne ovat jopa kaksi kertaa yleisempiä kuin mikä tahansa muu pulma avioliitossa.

   Tässä ei ole kyse niinkään kommunikaation määrästä, vaan laadusta ja syvällisyydestä. Monet avioparit voivat helposti keskustella lasten tulevaisuudesta, koulunkäynnistä, sisustusratkaisuista tai uuden pesukoneen hankinnasta, mutta heti kun heidän elämäänsä syntyy täyttymättömiä tarpeita ja ongelmia tai asioita jotka loukkaavat heitä, on tavallista, että ne ikään kuin lakaistaan maton alle eikä niistä puhuta mitään. Silloin voidaan olla ärtyisiä ja katkeria puolisoa kohtaan, vaikkei tämä edes tarkalleen tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä muuttuakseen. Oletetaan, että toinen on selvillä kaikista asioista ja tarpeista, vaikkei hän tätä olekaan.

Eräs ystäväni, perheterapeutti, keskusteli viisitoista vuotta naimisissa olleen parin kanssa avioerosta. Hän kysyi vaimolta: "Miksi jätät miehesi?" Nainen vastasi: "Hän käyttäytyy aina tietyllä tavalla - ja minä inhoan sitä. En enää kestä sitä." Ystäväni kysyi: "Oletko koskaan kertonut tästä miehellesi?" "En ole." Terapeutti kääntyi miehen puoleen: "Onko sinulla ollut aavistustakaan tästä?" Ei ole. En ole tiennyt, että hänestä tuntuu tällaiselta." He olivat olleet naimisissa viisitoista vuotta, olivat nyt eroamassa eivätkä olleet käyneet perustavia keskusteluja siitä, mikä oli tuhonnut heidän rakkautensa.

   Toisessa tapauksessa eräs avioeron kynnyksellä oleva pari alkoi puhua oikeudessa siitä mahdollisuudesta, että pelastaisivat avioliittonsa. "Miten minun pitäisi muuttua?" mies kysyi. Hän odotti jotakin syvällekäypää. Mutta vaimo sanoi: "Haluan, että iltaisin otat minut lähellesi niin, ettei se aina pääty seksiin. Haluan, että sanot kohteliaisuuksia minusta ihmisten edessä ja sanot, että rakastat minua. Haluan, että annat joskus iltaisin puhelimen soida, kun minä puhun sinulle. Haluan, että saat minut tuntemaan, että haluat minut." Tämä tapahtui kolmetoista vuotta sitten. He ovat edelleen naimisissa, he rakastavat edelleen toisiaan, heissä tapahtuu yhä edelleen muuttumista. (7)

Mikä sitten on avuksi kommunikaation puuttumisen ongelmaan? Miten se voidaan ratkaista?

   Vastaus tähän on kuitenkin yksinkertainen, ja se on se, että on alettava keskustelemaan niistä asioista, jotka tähän asti on lakaistu maton alle. Tarkoitus ei ole, että kaikista asioista vaiettaisiin, vaan että ne selvitettäisiin.

   Jokaisen omalla elämässä se voi merkitä sitä, että aletaan keskustella puolison kanssa, jotta voidaan päästä selville hänen tarpeistaan ja jotta voidaan auttaa häntä. Meidän on pyrittävä auttamaan toista sillä tavoin, että asiat eivät jäisi maton alle, vaan että ne tulisivat sieltä pois.

   Asiasta voidaan ottaa esille ainakin seuraavia puolia:

Kysy toiselta! Ensimmäinen asia on varmasti se, että henkilön on päästävä selville toisen tarpeista: mitkä asiat häntä vaivaavat, mitkä ovat loukanneet häntä ja miten hän toivoo muutosta joihinkin asioihin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tulee kysyä puolisoltaan näitä asioita, koska puoliso itse ei kenties kehtaa niitä koskaan tuoda oma-aloitteisesti esille, ja koska myös itse olemme huonoja ajatustenlukijoita.

   Tätä tärkeää vaihetta ei kannata jättää väliin. Puolisolta kannattaa kysyä, mitä hän todella toivoo ja haluaa.

Ole valmis muuttumaan! Toinen tärkeä asia koskee suoranaisesti itseämme; olemmeko valmiit muutokseen. Jos toinen on esittänyt asioita, jotka voisivat olla toisin, on itsestämme kiinni, haluammeko todella muuttua. Kyseessä on valinta itsekkyyden ja sen vastakohdan välillä ja ollaanko halukkaita auttamaan toista. Jotkut toisen esittämät asiat saattavat olla vaikeita toteuttaa, mutta jos viitsitään edes yrittää, voi se viedä suhdetta uudelle tasolle.

Keskustelujen aloittaminen. Kun pyritään ratkaisemaan aikaisemmin "maton alla" olleita ongelmia, on yksi tapa se, että varaat puolisosi kanssa tietyn ajankohdan, jolloin teillä molemmilla on aikaa keskustella tärkeimmistä alueista.

   Jos kyseessä ovat esim. raha-asiat ja velkaantuminen (yksi suurimpia ongelmia suhteissa), täytyy teidän varata aikaa keskusteluun ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi. Rahankäytön alueella esiin voivat tulla mm. seuraavat vaihtoehdot, joita jokaisen kannattaa pohtia:

• Jos itse olet tuhlaavaisempi puoliso etkä kykene hallitsemaan rahankäyttöäsi, voitko antaa taloudenhoidon toisen, säästäväisemmän puolison, käsiin? Näin voidaan välttyä monilta turhilta ostoksilta.

• Vältä omalla kohdallasi mielijohdeostoksia ja turhaa velkaantumista (vrt. Room 13:8: Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte...)

• Pitäkää puolisonne kanssa kumpikin kirjaa menoistanne, joita teille on tullut viimeisen kuukauden aikana. Kumpikin voi laittaa omiin kirjoihinsa ylös kolme asiaa: 1) ostokset, 2) niiden ostopäivämäärä ja 3) mitä kukin ostos on maksanut. Kun pidetään tarkkaa kirjaa kuukauden aikana olevista menoista, voidaan paremmin olla selvillä, mihin kaikkeen rahaa on mennyt.

• Älä tee koskaan suuria ostoksia ilman toisen suostumusta ja hyväksyntää. Sinun kannattaa ensin keskustella toisen kanssa tai sopia siitä, minkä määrätyn summan kumpikin voi käyttää ilman yhteydenottoa toiseen. Monilta avioliiton riidoilta vältytään, jos tätä neuvoa jaksetaan noudattaa.

• Laadi puolisosi kanssa etukäteissuunnitelma siitä, mihin rahat käytetään ja yrittäkää sitten pysyä tässä suunnitelmassa.

Tärkeintä on, että alat keskustella puolisosi kanssa, olivat kyseessä raha- tai muut asiat, koska näitä asioita ei kannata lakaista maton alle. Niille voi löytyä jokin ratkaisu.

   Seuraava lainaus osoittaa hyvin, miten ratkaisujen löytämisessä on onnistuttu. Siinä on kyse raha-asioista ja ajankäytöstä, jotka ovat kaksi hyvin tavallista kiista-aluetta avioliitoissa:

Me riitelimme ennen paljon rahasta. "Miksi sinä tuollaiseen käytit rahaa?" "Minä luulin, että me säästämme tähän." "Sinähän sanoit, että tässä kuussa meidän täytyy olla hyvin säästäväisiä, ja katso nyt mitä olet itse ostanut." Lopulta tulimme siihen tulokseen, että meidän oli syytä laatia vuosibudjetti. Niinpä rukoilimme joustavuutta ja avointa mieltä ja aloitimme sitten budjettiriihen. Allekirjoitimme valmiin suunnitelman ja vannoimme pysyvämme siinä. Joka tammikuu käymme sen läpi ja muokkaamme sitä, eikä meillä ole vuosikausiin ollut vakavia riitoja rahasta.

   Kävimme samantapaisia keskusteluja myös ajankäytöstä. Koska aikataulumme olivat avioliittomme alkuvuosina niin epätasapainossa, koimme molemmat tällä alueella suurta mielipahaa ja turhautumista. Lopulta jouduimme laatimaan suunnitelman, jossa määriteltiin, kuinka monta iltaa viikossa kumpikin olisi poissa kotoa, kuinka paljon voisimme olla matkoilla, minä päivänä viikosta viettäisimme aikaa kahden kesken ja mitä tekisimme aikataulutörmäysten sattuessa. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen vapautti meidät toistuvista erimielisyyksistä ja pettymyksistä. (8)

Kun rakkaudentunne on kadonnut. Monissa avioliitoissa on tavallista, että eteen tulee tilanne, jolloin rakkaudentunteet toista kohtaan ovat lähes kuihtuneet tai jopa kokonaan kuolleet. Tässä tilanteessa (joka on hyvin tavallinen, koska missään suhteessa on mahdotonta olla aina tunteiden suhteen vuoren huipulla) ei saateta ehkä tuntea enää mitään myönteistä toista kohtaan, ja toisen viat voivat ärsyttää suunnattomasti. Ihmisellä voi olla myös käsitys siitä, ettei mitään ole enää korjattavissa tässä vaiheessa.

   Mikä on avuksi kyseiseen tilanteeseen? Miten se voidaan korjata?

   Vastaus on kuitenkin se, että sinun on itse alettava toimia ja käyttäytyä niin kuin välittäisit ja olisit kiinnostunut toisesta, vaikka sinulla ei olisi mitään suurta innostusta. Kun meitä kehotetaan jopa vihamiehen ruokkimiseen (Room 12:20) ja huolenpitoon, tulisi samaa laajentaa myös puolison alueelle - puolison, joka hänkin voi tuntua pahimmalta vihamieheltä.

   On kyllä totta, että tämä voi aluksi tuntua mahdottomalta, mutta Jumalan rakkaus, joka "on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta" (Room 5:5) voi tulla avuksi. Jos olemme vastaanottaneet Kristuksen elämäämme, olemme silloin tosiasiassa Pyhän Hengen temppeleitä (1 Kor 6:19) ja Jumala voi silloin vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil 2:13). Se voi tuoda aivan uuden näkökulman.

   Eräs lainaus liittyy aiheeseen (Älä kuitenkaan ota ajatusta erosta vakavasti!). Siitä käy ilmi, mikä merkitys on tahdolla toisen huomioonottamisessa. Esimerkistä käy myös ilmi, miten tunteet, vaikka ne olisivat kuolleet, voivat myöhemmin uudelleen muuttua parempaan suuntaan:

Sanomalehtimies ja pappi tri George Crane kertoo valaisevan esimerkin tästä: Eräs nainen tuli hänen toimistoonsa täynnä vihaa miestään kohtaan ja eropäätös mielessään. "En halua pelkästään päästä hänestä irti vaan myös maksaa potut pottuina. Ennen kuin otan eron, haluan loukata häntä niin syvästi kuin mahdollista sen vuoksi, mitä hän on tehnyt minulle." Tri Crane esitti nerokkaan suunnitelman: "Mene kotiin ja ajattele ja toimi, niin kuin todella rakastaisit miestäsi. Kerro hänelle, kuinka paljon hän merkitsee sinulle. Ihaile kaikkia hänen hyviä ominaisuuksiaan, kehu hänen jokaista siedettävää piirrettään. Yritä kaikin voimin olla niin ystävällinen, huomaavainen ja jalomielinen kuin mahdollista. Älä säästä vaivojasi, vaan anna itsesi hänelle kaikin tavoin miellyttääksesi häntä ja tehdäksesi hänen olonsa mukavaksi. Tee kaikki mahdollinen saadaksesi hänet uskomaan, että rakastat häntä. Kun olet saanut hänet vakuuttuneeksi kuolemattomasta rakkaudestasi ja siitä, ettet voi elää ilman häntä, voitkin pudottaa pommisi. Kerro hänelle, kuinka paljon häntä vihaat ja että aiot ottaa eron. Se kyllä loukkaa häntä suuresti."

   Koston kiilto silmissään nainen hymyili ja huudahti: "Mainiota, mainiota. Kyllä hän tulee hämmästymään!"

   Ja hän teki niin. Suurella innolla. Hän käyttäytyi "niin kuin". Kahden kuukauden ajan hän teki rakkaudellisia tekoja, osoitti ystävällisyyttä, kuunteli, antoi, rohkaisi, jakoi.

   Kun nainen ei tullutkaan uudelleen käymään, tri Crane soitti hänelle: "Oletko nyt valmis käymään eroprosessin?" "Avioeron?" nainen huudahti. "Ei ikinä! Huomasin, että todella rakastan häntä." Toiminta oli muuttanut tunteet. Kokeilusta oli tullut kokemus. (9) 

3. Järjestys puolisoille

- (Ef 5:22-25,28,33) Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset, niin-kuin Herralle;

23. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä...

28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä...

33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

Kun avioliitossa esiintyy ongelmia, ovat usein syynä edellisissä luvuissa mainitut asiat eli väärä tärkeysjärjestys sekä puolison huono hyväksyminen, mikäli tämä ei käyttäydy toivotulla tavalla. Nämä kaksi asiaa aiheuttavat suuren osan suhteessa esiintyvistä ongelmista.

   Yksi tärkeä asia avioliitossa on myös se, että ymmärrämme asemamme puolisoina oikealla tavalla. Raamattu opettaa selvästi, että kummallakin puolisolla on aivan erityinen roolinsa, jotka heidän pitäisi omaksua - roolit, joihin kuuluu vaimon kunnioitus ja alamaisuus miestään kohtaan sekä miehen rakkaus vaimoaan kohtaan, ja johon viittaavat mm. yllä olevat Raamatun jakeet. Jos emme ymmärrä miehen ja naisen erilaista asemaa avioliitossa tai emme halua toteuttaa sitä, voi se tuoda ristiriitoja suhteeseen.

   Tutkimmekin seuraavissa kappaleissa sitä, miten vaimon alamaisuus sekä miehen rakkaus voivat ilmetä käytännössä ja miten ne voidaan toteuttaa arkielämässä. Tälläkin alueella, jos pelkästään toinen puoliso on valmis muuttumaan, voi se tuoda uuden säväyksen koko suhteelle.

Vaimon tehtävä. Jos aloitetaan vaimon osuudesta puolisoiden välisessä suhteessa, on erilaisia huomioitavia seikkoja siinä, miten hän voi kunnioittaa miestään, olla tälle alamainen sekä miten suhtautua toiseen. Niistä osa koskee tavallista arkielämän asennetta ja toiset taas muita puolia samalta alueelta:

Oikea asenne. Ensinnäkin sinulla vaimona tulee olla oikea asenne miestäsi kohtaan. Sillä kun Raamattu kehottaa vaimoa kunnioittamaan miestään (Ef 5:33) sekä olemaan sopiva kumppani ja apu (1 Moos 2:18: Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.), tulee sinun antaa myös miehesi kokea tämä. Tehtäväsi vaimona on saada mies ennen kaikkea tuntemaan tunteissaan nämä asiat; miten hän on ihailtu ja arvostettu, miten hänellä on sopiva "apu", joka haluaa seistä hänen rinnallaan, miten hänen vaimonsa haluaa olla alamainen ja miten mies on myös "herra talossaan" kuten Esterin kirjassa (Ks! Ester 1:20-22) on osoitettu. Saarasta kerrotut esimerkit viittaavat samaan:

-(1 Piet 3:5,6) Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

-(1 Moos 18:12) Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha."

Kyseessä on ennen kaikkea tahdon asenne, jossa sinä vaimona haluat tehdä miehesi onnelliseksi ja arvostetuksi. Asiaan voi liittyä oman käytöksesi korjaaminen niin, että haluat palvella ja miellyttää miestäsi koko sydämestäsi, suostua tämän toiveisiin ja olemaan ennen kaikkea nalkuttamatta. Jos nämä asiat toteutuvat, voi se muuttaa suhdetta puolisoosi parempaan suuntaan.

Ei ehtoja. Toinen huomioitava piirre vaimon kunnioituksessa miestään kohtaan on, ettei se saisi koskaan olla ehdollista. Monien vaimojen ongelma on, että he odottavat miehensä ensin muuttuvan ennen kuin voivat kunnioittaa tätä. He voivat jatkuvasti nalkuttaa miehelleen tämän virheistä ja ajatella, ettei tämä ansaitse heidän kunnioitustaan tai ole tarpeeksi täydellinen siihen. He saattavat sanoa: "Sinä et tiedä, millainen mieheni on!"

   Jos olet vaimona tässä tilanteessa, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että olet tottelematon Jumalalle, jos asetat ehtoja kunnioitukselle tai odotat miehesi ensin muuttuvan. Vaimon ei tule kunnioittaa miestään siksi, että tämä on tehnyt jotakin ansaitakseen sen, vaan koska sana kehottaa siihen. Mies on vaimon pää silloinkin kun hän on puutteellinen tai ei ole sanalle kuuliainen:

- (1 Kor 11:3) Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.

- (1 Piet 3:1) Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

Kyseessä on ennen kaikkea kuuliaisuus Jumalalle ja tahdon asenne, joka ei ole valtavista tunteista riippuvainen, ja jossa joudut valitsemaan kahden eri vaihtoehdon välillä. Tunteet voivat joskus panna voimakkaastikin vastaan, mutta jos valitset miestäsi arvostavan, kunnioittavan, ihailevan sekä myötäilevän asenteen, voivat tunteet myöhemmin seurata.

Astu taustalle!

- (Ef 5:24) Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

- (Kol 3:18) Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa

Yksi alue, missä vaimon alamaisuuden pitäisi tulla ilmi, on myös päätöksenteko. Kun mies on vaimon pää ja vaimon tulee olla miehelleen alamainen, tulisi vaimon ymmärtää asemansa myös tällä alueella. Hänen tulee ymmärtää, ettei hän ole esillä väärällä tavalla tai ettei ota ohjaksia käsiinsä silloin, kun hänen pitäisi astua syrjään ja olla taustalla.

   Käytännössä tämä merkitsee, että sinun vaimona tulee asettaa aina miehesi ratkaisu etusijalle ja antaa sille viimeinen sana (Ks! 4 Moos 30:11-16). Jos ette ole päässeet yksimielisyyteen, tulee sinun aina taipua miehesi ratkaisuun ja päätökseen, mikäli se ei selvästi ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Voit kyllä esittää ajatuksesi ja toiveesi miehellesi, mutta lopullisen päätösvallan tulisi olla hänellä, vaikka hän tekisi joitakin vääriäkin ratkaisuja (muista silloin olla nalkuttamatta!). Sinun tulisi ennen kaikkea oppia tyytymään miehesi tahtoon vaikeissakin tilanteissa eikä vain silloin kun olet samaa mieltä.

   Bob Mumford kertoo asiasta hyvän esimerkin kirjassaan. Kyseessä on nainen, joka ymmärsi sen tosiasian, että mies on vaimon pää:

Eräällä tuntemallani naisella on kaunis lauluääni. Häntä pyydetään usein laulamaan kirkossa tai kokouksissa. Hänen aviomiehensä haluaa vaimonsa mieluummin pysyvän enimmäkseen kotona, sillä heillä on monta pientä lasta. Kerran kysyin häneltä: "Miten laulamisesi sujuu?"

   Hän vastasi hymyillen: "Alan lopultakin oppia laulamaan vain silloin, kun Herra haluaa minun laulavan."

   - "No, miten sinä tiedät, milloin Herra haluaa sinun laulavan ja milloin ei?", minä vastasin.

   Hän nauroi ja vastasi iloisen varmasti: "Jumala on antanut minulle aviomiehen pääksi. Minä vain kysyn Jimiltä. Jos Jim kieltää, tiedän, ettei Herra halua minun laulavan. Jos hän vastaa myöntävästi, olen varma siitä, että Herra haluaa käyttää minua ja ääntäni. Niin yksinkertaista se on, ja se toimii todella hienosti." (10)

Miehen ilahduttaminen

-(1 Kor 7:34) ... mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä.

Avioliiton arkielämässä on usein se vaara, että puolisot keskittyvät vain omiin tarpeisiinsa ja odottavat toisen täyttävän ne. He odottavat, että toinen ilahduttaisi heitä ja tekisi heidät onnelliseksi.

   Kuitenkin jos vaimona olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kääntää asetelma ylösalaisin ja alkaa itse ilahduttaa ja miellyttää miestäsi. On useita tapoja, joilla voit miellyttää miestäsi ja tehdä hänet tyytyväisemmäksi. Näitä voivat olla seuraavat asiat:

Suostu miehesi pyyntöihin! Jos miehesi on pyytänyt jotain palvelusta tai esittänyt jonkin toiveen, ei sinun tule niistä aina kieltäytyä. Voit myös kysyä puolisoltasi, onko joitakin sellaisia asioita, joita voit tehdä hänen hyväkseen tai miellyttääksesi häntä. Yksi alue on tietysti se, että suostut iloiten seksiin, kun miehesi pyytää sitä sinulta.

Tunnusta tottelemattomuutesi! Jos olet ollut tottelematon miehellesi - eli et ole ollut alamainen - tai olet käyttäytynyt muutoin sopimattomasti, voit tunnustaa miehellesi väärän asenteesi ja kertoa halustasi muuttua samalla alueella.

Älä nalkuta! Eräs tärkeä asia on, ettet nalkuta miehellesi tai puhu hänen virheistään muille. Yritä sen sijaan olla ymmärtäväinen ja myötätuntoinen miestäsi kohtaan, ja kuuntele tarkasti, kun hän puhuu.

Tee sitä, mistä mies nauttii! Eräs tapa ilahduttaa miestäsi on, että teet jotain, mistä hän nauttii. Se voi olla hänen mieliruokansa, jonka valmistat. Tai sitten se voi olla suudelma ja lämmin vastaanotto, kun hän tulee kotiin. Tai sitten se, että kiinnostut miehesi elämästä ja osallistut samoihin harrastuksiin - monet miehet ainakin pitävät siitä, että heidän vaimonsa osallistuu samoihin asioihin.

   Toiset miehet voivat myös arvostaa sitä, että suot heille ylimääräisen vapaapäivän esim. kalareissua varten. Voit silloin valmistaa hänelle eväät ja lähettää hänet hyvillä mielin matkaan.

Omasta ulkoasusta huolehtiminen on tärkeätä. Varmasti jokainen mies haluaa, että hänen vaimonsa hoitaa itseään. Sinun ei tarvitse olla kauneuskuningatar, mutta varmasti eduksi on, jos pidät huolta hiuksistasi ja ulkoasustasi myös häiden jälkeen.

Siisti ja puhdas koti sekä tiskatut astiat ovat asioita, jotka tuovat viihtyisyyttä ja jota mies arvostaa. Niiden arvon huomaa viimeistään silloin, kun ne puuttuvat. Älä kuitenkaan tee tästä asiasta niin tärkeää, että se nousee kaiken muun edelle!

Ymmärrä miestäsi! Miehet ja naiset suhtautuvat eri tavalla stressiin.

   Kun vaimojen tavallisin stressin purkamistapa on puhuminen - hän puhuu tunteistaan ja ongelmistaan miehelleen ja saa siitä helpotusta - kaipaa mies taas yksityisyyttä ja että saa rauhassa selvitellä asioitansa; hän ei poista stressiä puhumalla.

   Mitä tämä sitten merkitsee sinun kannaltasi vaimona, on se, ettei sinun tule vaatia miestäsi puhumaan, ilmaisemaan tunteitaan tai yrittää auttaa häntä erilaisia ratkaisuja ehdottamalla. Jos yrität saada miestäsi puhumaan - "Kerro kaikki" - niin se vain lisää hänen stressiään ja tuntuu kiusalliselta, koska hän kaipaa siinä hetkessä rauhaa. Hän voi silloin, jos yrität saada häntä avautumaan, vetäytyä vain syvemmälle kuoreensa.

   Paras, mitä voit tehdä, on, että olet vain lämmin ja ystävällinen miehellesi ja annat hänen rauhassa selvitellä ajatuksiaan. Anna miehesi kokea, että hänen on mukava tulla kotiin, jossa hänet hyväksytään ja jossa hän saa olla ilman "kuulusteluja". Älä siis yritä väkisin tunkeutua hänen sisäiseen elämäänsä, vaan hyväksy hänen senhetkinen tilansa. Jossain vaiheessa, kun hän tulee takaisin ulos kuorestaan, hän saattaa puhua sinullekin:

Luolaan menosta kielii esimerkiksi tällainen sananvaihto: "Mikä hätänä?" "Ei mikään." Mies ei sano: "Olen hermostunut ja minun täytyy saada olla vähän aikaa yksin." Hän vain lakkaa puhumasta. Naisen ei kannata ottaa tätä henkilökohtaisesti, vaan ymmärtää, että mies tarvitsee yksinäisyyttä selvittääkseen stressin aiheensa. Rakentavan keskustelun aika on sitten, kun mies tulee omasta aloitteestaan ulos luolasta. Jos nainen tässä vaiheessa syyttää miestä luolaan menosta, vetäytyy mies sinne takaisin.

   ... Nainen voi kokeilla, miten pitkälle hänen luolamiehensä on pohdinnoissaan päässyt. Hän voi esimerkiksi sanoa: "Sitten, kun olet puhetuulella, haluaisin viettää vähän aikaa kahden kesken. Ilmoittele, milloin on sopiva hetki."

   Kun mies kokee, että nainen vaatii häntä puhumaan, hänen mielensä tyhjenee. Hän ei löydä mitään sanottavaa. Hän on kovan paikan edessä. Nainen saa miehen tuntemaan vastahakoisuutta kuulustelemalla häntä. Jos miestä paheksuu puhumattomuudesta, varmistaa sen, ettei tällä ole mitään sanottavaa. Jos sen sijaan mies saa tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, hän vähitellen avautuu. (11)

Uskomaton puoliso. Alue, johon vaimon tulee kiinnittää huomiota, on myös uskomaton puoliso ja ettei vaimo toimi hänen kanssaan väärällä tavalla.

   Hyvin tavallista on, että kun vaimo tulee uskoon, hän yrittää heti puheillaan saada miestään kiinnostumaan uskonasioista sekä saada tätä muuttamaan elämäntapansa ja käytöksensä. Vaimolla voi olla käännyttävä ja vaativa asenne: "Muutu!" Samoin hän voi ajatella, että voi saarnoillaan ja valituksellaan kääntää miehensä kiinnostuksen ja pelastaa tämän.

   Jos olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kuitenkin tietää, ettei tämä ole oikea toimintatapa. Jos alat saarnata ja puhua miehellesi uskonasioista, herättää se hänen vastustuksensa ja ärtymyksensä. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että mies on luotu perheen hengelliseksi johtajaksi ja vaimo hänen seuraajakseen.

   Paras, mitä tässä tilanteessa voit tehdä, on se, että pysyt vaiti etkä puhu sanaakaan miehellesi hengellisistä asioista - tai korkeintaan lyhyesti vastaat, jos hän kysyy jotain. Jos tämän teet, eli et puhu sanaakaan, voi miehesi helpottua suuresti, eikä hänen vastustuksensa ole enää niin suuri. Raamattu opettaa aiheesta:

- (1 Tim 2:11,12) Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.

- (1 Piet 3:1) Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin.

Tärkeämpää on huolehtia siitä, että itse olet miehellesi alamainen vaimo ja haluat ilahduttaa ja miellyttää häntä. Sinun täytyy pyrkiä tekemään miehesi olo mukavaksi eikä keskittyä käännyttämään häntä. Samoin sinun täytyy varoa sitä, ettet vietä liian paljon aikaa kristittyjen ystäviesi kanssa tai mene koskaan kokouksiin ilman miehesi tahtoa. Parempi olisi, jos se tapahtuisi vain niinä aikoina, kun ette ole muutenkaan yhdessä.

Miehen tehtävä. Kun edellä on puhuttu siitä, miten vaimo voi parantaa avioliittoa pyrkimällä parantamaan omaa elämäänsä, pätee varmasti sama myös miehen kohdalla - hänkin voi vaikuttaa siihen, että suhde edistyisi parempaan suuntaan.

   Mitä mies voi sitten tehdä liittonsa parantamiseksi, liittyy siihen varmasti useitakin keinoja ja tapoja. Ehkä kuitenkin asiat, joita seuraavassa tutkitaan, ovat tärkeimmästä päästä:

Mies rakastakoon vaimoansa

- (Ef 5:25,33) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

- (Kol 3:19) Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.

Ensimmäinen perusasia on rakkaus. Miehen tulisi rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa, kuten yllä olevassa jakeessa osoitetaan.

   Käytännössä se merkitsee sitä, että miehen tulee rakastaa vaimoaan joka tilanteessa ja ilman ehtoja. Hänen tulee hyväksyä vaimonsa silloinkin, kun tämä ei täytä hänen odotuksiaan tai kun tämä on puutteellinen. Samoin hänen tulee arvostaa nalkuttavaa, laiskaa ja hankalaa vaimoa; aivan kuten vaimon tulisi kunnioittaa yhtä vaikeaa miestä.

   On kyllä totta, että tällainen ilman ehtoja tapahtuva välittäminen voi olla vaikeaa, mutta juuri siihen tulee avuksi Jumalan Pyhä henki. Hän voi vaikuttaa ihmisessä sen, mihin hän ei muuten pystyisi tai mihin hänellä ei muuten ole halua:

- (Room 5:5) mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Toinen asia, mikä sinun miehenä tulee huomioida, on, että vaimosta välittämisesi olisi jatkuvaa. Monien miesten virhe on siinä, että he, varmistuttuaan unelmiensa tytön olevan heidän, ajautuvat sen jälkeen eräänlaiseen lepovaiheeseen. He ajautuvat lepovaiheeseen, jossa heille tulee liian varma olo, he muuttuvat huolimattomiksi ja laiskoiksi vaimonsa suhteen tai ehkä uppoutuvat työhönsä - kaikki asioita, jotka ajan myötä voivat johtaa suhteen säröilyyn tai jopa sen rikkoutumiseen:

Osallistuimme hiljattain pieneen seminaariin, jossa oli mukana lukuisia 50-60-vuotiaita pariskuntia. Totesimme, että monet miehet olivat poikkeuksellisen huomaavaisia vaimojaan kohtaan. Koska olimme parhaillaan kirjoittamassa tätä kirjaa, kysyimme heiltä, mistä se johtui. Miltei poikkeuksetta miehet sanoivat: "Tämä on minun toinen vaimoni. Ensimmäisen avioliittoni aikana hyppäsin niin innokkaasti uraputkeen, etten antanut vaimolleni lainkaan huomiota. Loukkasin häntä syvästi vuosikausia, ja lopulta hän ei enää kestänyt sitä. Tällä kertaa teen toisin. Menetin ensimmäisen vaimoni, mutta en aio sotkea asioita enää toista kertaa." (12)

Jos haluat miehenä välttää edellisenkaltaisen virheen, ala uudestaan kiinnittämään huomiota vaimoosi. Taistele itsekkyyttäsi ja laiskuuttasi vastaan, jotka lienevät pahimmat viholliset tällä alueella. Jos voitat nämä ominaisuutesi ja jaksat uudestaan lähestyä puolisoasi, voit saada vähemmän ristiriitoja sisältävän suhteen.

Mies vaimon päänä

- (1 Kor 11:3) Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.

- (Ef 5:23) sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

Kun on kyseessä miehen asema vaimon päänä perheessä, johon yllä olevat jakeet viittaavat, kuuluu se Jumalan säätämään järjestykseen, joka on ollut voimassa jo luomisesta asti. Jos tästä järjestyksestä poiketaan, on se aina vääristymä eikä ole Jumalan tahto.

   Kuitenkin jokaisen miehen on hyvä ottaa huomioon pari asiaa, jotka liittyvät alueeseen ja omaan käyttäytymiseen. Nämä asiat ovat:

Ei diktaattorina olemista. Ensinnäkin sinun on hyvä huomata, että vaimon päänä oleminen ei tarkoita diktaattorina olemista, pakkovallan käyttöä tai että komentelet vaimoasi. (On kyllä totta, että monet miehet ovat kiusoitellen testanneet vaimoaan ja vaatineet alamaisuutta, mutta tämä ei ole oikein. Ainut kohta, jonka he muistavat Raamatusta, saattaa olla juuri se, että vaimon tulee olla miehelleen alamainen.) Sillä vaimo ei tarvitse mitään edellisenkaltaista, vaan hän haluaa, että mies kulkisi hänen edellään ja tekisi päätöksensä hyvänä johtajana - sellaisena, joka ajattelee seuraajiaan - ei diktaattorina. Tässä asiassa on suuri ero.

   Sinun ensisijainen tehtäväsi miehenä ei ole saada vaimoasi tottelemaan - hän voi yhä valita kapinallisuuden - ja pitää hänelle puheita alamaisuudesta, vaan sinun tulee ajatella hänen parastaan ja välittää hänestä - johon varmasti kuuluu sekin, että mies kyselee vaimonsa mielipiteitä ja neuvoa eri asioihin ja tekee päätöksensä vasta sitten. Vaimon ensisijainen tehtävä on kyllä alamaisuus miehelleen, mutta miehen tehtävänä on rakastaa puolisoaan.

Jumalan tahto. Toinen huomioitava asia jokaiselle miehelle on, että kun Kristus on miehen pää (1 Kor 11:3), niin tulee miehen ensisijaisesti etsiä hänen ja Jumalan tahtoa oman elämänsä varalle. Mies on toisen vallan alainen (Matt 8:9) ja hänen tulisi siksi yrittää päästä selville Jumalan tahdosta ja hänen johdatuksestaan sekä suunnitelmastaan elämän varalle.

   Käytännön arkielämän kannalta se johtaa varmasti siihen, että mies joutuu usein valitsemaan oman tahtonsa ja mukavuutensa sekä Jumalan tahdon välillä, aivan kuten Jeesuskin joutui valitsemaan oman tahtonsa ja Isän tahdon välillä (Matt 26:39). Tähän asiaan, joka voi olla meille kaikkein vaikein, viittaavat hyvin seuraavat jakeet:

- (Matt 6:9,10) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

- (Room 12:2) Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Vaimon ilahduttaminen

- (1 Kor 7:33) mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi.

- (1 Piet 3:7) Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Edellä puhuttiin siitä, miten vaimo voi ilahduttaa ja miellyttää miestään, ja todettiin, miten siihen löytyy useita keinoja ja tapoja - tapoja, jotka voivat auttaa avioliiton uuteen alkuun.

   Samoin on miehen suhteen. Hänkin voi ilahduttaa ja miellyttää vaimoaan ja tehdä hänet tyytyväiseksi. Seuraavassa katsotaan joitakin tavallisimpia keinoja, joita mies voi käyttää saadakseen vaimonsa tyytyväiseksi ja miellyttääkseen tätä. Jos hän jaksaa miehenä ensin tehdä aloitteen, voi se uudistaa jo kuihtumaisillaankin olevan suhteen.

Suostu vaimon toiveisiin! Ensimmäinen tapa, millä mies voi kohottaa suhdetta vaimoonsa, on suostua tämän esittämiin toiveisiin. Jos vaimo on esittänyt joitakin realistisia toiveita, ei niistä tule aina kieltäytyä. Asian edistämiseksi mies voi kysyä vaimoltaan, onko joitakin sellaisia asioita, joita hänen hyväkseen voi tehdä ja joilla voi miellyttää häntä. Epätietoisuuteen ei kannata jäädä.

Ajan antaminen ja jakamattoman huomion osoittaminen vaimolle on hyvä tapa välittämisen osoittamiseksi. Monien miesten ongelma on, että he ovat enemmän naimisissa uransa ja työnsä sekä harrastustensa kanssa kuin puolisonsa kanssa.

   Miehen tulisi siksi ymmärtää, että vaimo kaipaa yhdessäoloa ja asioiden tekemistä yhdessä. Se voi merkitä myös yhteisiä retkiä, ulkona syömistä tai arkirutiineista irrottautumista, jotta voi yhdessä tehdä jotakin erikoista. Mitkään tavarat tai rahalahjat eivät voi korvata aikaa ja jakamatonta huomiota:

Erään menestyvän, liike-elämälle kaikkensa antaneen miehen vaimo vuodatti katkeria kyyneliä vastaanotollani ja kertoi: - Hän antaa minulle jatkuvasti rahapalkkioita, ja joka kerta mietin, kuinka paljon parempi olisi saada hänen aikaansa ja rakkauttaan. Tohtori Wheat, minä en halua kaikkia niitä tavaroita. Tahtoisin vain, että hän kiinnittäisi minuun joskus vähän huomiota.

   Niiden kahdenkymmenenviiden vuoden aikana, jotka olen neuvonut ihmisiä, olen huomannut, että kun mies asettaa liiketoimintansa tai uransa vaimonsa edelle, hän ei voi rahalla ostaa mitään, mistä vaimo todella iloitsisi.

   Luopumisessa voi epäonnistua monella tavalla ja samalla epäonnistua oikean avioliiton rakentamisessa...(13)

Huomionosoitukset kuten tuliaiset matkoilta, pikkulahjat tai kukat voivat olla eräs osoitus siitä, että "toinen on muistanut minua". Monet naiset arvostavat näitä asioita, varsinkin kukkia (miesten on usein vaikea ymmärtää, mitä naiset niissä näkevät), ja jos niitä saadaan muinakin kuin tavallisina juhlapäivinä. Toisaalta jos mies unohtaa perinteiset juhlapäivätkin, voi se suuresti loukata naista.

Tee tekemättömät työt! Se, että mies suorittaa kodissa esiintyvät tekemättömät työt - lampunvaihto, autonpesu, ruohonleikkuu ym. - eikä siirrä niitä, on eräs tapa osoittaa välittämistä. Monet naiset antavat suurta arvoa sille, että heidän miehensä hoitavat nämä tavalliset arkiaskareet, ilman puolen vuoden odotusta ja ilman että niistä tarvitsee muistuttaa useaan kertaan. Niiden suorittaminen mahdollisimman pian tai johonkin sovittuun aikaan (esim. seinällä oleva lista näistä töistä voi olla avuksi) tuo varmasti viihtyisyyttä kotiin.

Fyysinen kosketus ja hyväily ilman ajatusta seksistä on useimmille naisille tärkeä. He kaipaavat fyysistä kosketusta - hyväilyä, hierontaa, halaamista suukkoja ym. - ilman, että se aina johtaa seksiin. Useimmille miehille nämä kaksi asiaa - hellyys ja seksi - ovat yksi ja sama, eivätkä he osaa erottaa niitä toisistaan, mutta naisille asia on toisin. He pitävät tällaisia fyysisiä hellyydenosoituksia merkkinä siitä, että mies on kiinnostunut myös heistä itsestään eikä vain pelkästä seksistä heidän kanssaan. Toisaalta naisen seksuaalinen halu pysyy paremmin vireillä silloin, kun hän saa riittävästi huomionosoituksia myös tavallisessa arkielämässä eikä vain seksin yhteydessä.

Sanat, joita mies lausuu vaimolleen, ovat tärkeitä (tämä koskee tietysti myös vaimojen lausumia sanoja), koska ne voivat sammuttaa tai herättää rakkauden.

   Jos mies ei kunnioita puolisonsa arkoja paikkoja sekä lausuu vitsejä puolison ruoanlaitosta, taloudenhoidosta, ulkonäöstä tai sukulaisista, ovat ne sanoja, jotka voivat helposti sammuttaa rakkauden. Samoin jos mies vertailee vaimoaan omaan äitiinsä tai arvostelee häntä muiden kuullen, voivat nekin tuottaa vahinkoa. Vaimo tulee hyvin äkkiä kylmäksi miestään kohtaan tällaisessa arvostelun aallokossa ja myös hänen seksuaalinen kiinnostuksensa voi lopahtaa.

   Mies voi myönteisillä sanoillaan vaikuttaa rakkauden herättämiseen hyvinkin paljon. Hän voi käyttää kauniita ja helliä sanoja sekä keskittyä vaimon hyveisiin ja kertoa niistä toiselle (saman voi tehdä kirjeenkin kautta). Samoin hän voi kertoa, mistä asioista hän nauttii toisessa, mitä arvostaa tai kertoa olevansa kiitollinen niistä asioista, joita toinen tekee hänen puolestaan (ruoanlaitto ym.).

   Jos mies käyttää näitä myönteisiä sanoja paljon, voivat ne johtaa siihen, että vaimon kiinnostus ja myös seksuaalinen halu herää uudelleen - hän saattaa syttyä uudella tavalla - mutta jos niitä ei koskaan käytetä, voivat ne saada suhteen jopa hajoamaan:

Sara kirjoitti sielunhoidon päätyttyä: "Minun on vaikea luopua rakkaudesta, jota olen tuntenut toista miestä kohtaan, ja sanoa ei ensimmäiselle ihmiselle, joka todella on kuunnellut minua. Kolmentoista avioliittovuotemme ajan minulla on ollut tunne, ettei Bruce rakasta eikä halua minua. Hän ei koskaan huomaa, millaista ruokaa laitan, miltä näytän, kuinka yritän pitää kotia kauniina häntä varten. Hän ei ikinä kiinnitä huomiota minuun. Kuulun kalustoon. En mitenkään voi uskoa olevani hänelle tärkeä." (14)

Kuuntelu on yksi tapa osoittaa huomiota vaimolle, ja se on alue, jonka tärkeyttä miehet eivät aina ymmärrä. (Kun eräässä tutkimuksessa kyseltiin 4500 naiselta, mikä heitä suututti partnerissaan eniten, niin 77 % vastasi: "Mies ei kuuntele", 84 % sanoi ettei mies tunnu kuulevan tai haluavan kuulla ja 41 % naisista sanoi, että miehet kielsivät heitä tuntemasta siten kuin he tunsivat. - Shere Hite: Women and Love [Lontoo: Viking, 1987] ss. 11-15) Tällä alueella kannattaa huomioida ainakin seuraavia tekijöitä, jotta kuuntelu onnistuisi:

• Kuunteluun keskittyminen. Ensimmäinen tekijä kuuntelussa on siihen keskittyminen. Jos mies murahtelee jotakin sanomalehtensä takaa eikä käänny edes katsomaan vaimoaan tämän puhuessa, on se suuri loukkaus. Se osoittaa, ettei mies todellisuudessa ole lainkaan kuuntelussa mukana.

   Laiminlyönnin ongelma on korjattavissa melko pienellä toimenpiteellä. Jos mies käyttää myönteistä katsekontaktia (silmiin katsomalla) sekä myönteisiä äännähtelyjä toisen puhuessa, on se selvä osoitus siitä, että hän on kuuntelussa mukana. Se on hyvin pieni vaiva, mutta sillä voi olla suuri vaikutus suhteelle. Vaimo ymmärtää silloin, että mies ainakin yrittää keskittyä häneen ja että hänen kertomansa asia on tärkeä. Hän kokee itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi, koska hänen miehensä jaksaa kuunnella häntä.

• Ymmärrä tunteita. Toinen puoli kuuntelussa on ymmärtää naisen tunteita eikä vähätellä tai yrittää poistaa niitä. Hyvin tavallista on, että kun vaimo kertoo tunteistaan (huoli, masennus...) ja ongelmistaan, mies alkaa heti työntää neuvojaan ja saarnata vaimolleen, tai sitten hän alkaa vähätellä ongelmia ja vaimon tunteita. Hän saattaa yrittää ratkaista kaikki ongelmat tai vähätellä niitä - "Eihän siinä mitään ole... , miten sinä voit tuntea noin tai olla noin masentunut kun..., turhaan sinä hermoilet...” – sen sijaan, että hän keskittyisi vain myötämieliseen ja osaaottavaan kuunteluun.

   On hyvä käsittää, että vaimo ei kaipaa niinkään neuvoja ja ratkaisuja, vaan että mies ymmärtäisi, miltä hänestä tuntuu. Hänen tapansa naisena on purkaa stressiä puhumalla ja siksi miehen pitäisi kuunnella häntä kärsivällisesti ja kiinnostuneena loppuun. Jos hän saa rauhassa kertoa asiansa ja kokee tulleensa ymmärretyksi, voi mies sillä auttaa suuresti vaimoaan:

Vaimoni Sally kertoi minulle kerran turhautumistaan joidenkin henkilökohtaisten ongelmiensa takia. Aloin neuvoa häntä, kuinka selvittää nuo ongelmat. En koskaan unohda hänen vastaustaan: "En tullut puhumaan sinulle sentähden, että opettaisit minua tai saarnaisit minulle", hän sanoi. "Tiedän kyllä, mitä minun tulee tehdä. Kun alat opettaa, minusta tuntuu, kuin et kuuntelisi etkä välittäisi lainkaan. Haluan, että joku kuuntelee minua. Jos en voi puhua sinulle, niin kenelle sitten?"

   Silloin päätin, että haluan olla sellainen aviomies, joka antaa vaimolleen ja muille ihmisille vapauden ja turvallisuuden kertoa omista tunteistaan pelkäämättä arvostelua, saarnaamista tai kostotoimenpiteitä. Olen joutunut opettamaan muitakin tällaiseen myönteiseen ja hyväksyvään kuuntelemiseen. (15)

Keskustelu. Se, että mies keskustelee vaimonsa kanssa, on tärkeää. Yksi tavallisimpia naisten valituksia on se, ettei mies puhu mitään. Se on ehkä kaikkein yleisin valitus. Tällainen mies saattaa kieltäytyä kaikista keskustelun alueista - "En puhu siitä... , ei kiinnosta... , en minä tiedä, mitä sinä kyselet niin paljon?" - ja tehdä suuren laiminlyönnin vaimoaan kohtaan. Hän saattaa myös elää omaa elämäänsä ikään kuin omalla saarella avioliiton keskellä - saarella, jota vaimo yrittää turhaan valloittaa.

   Tämä asia voidaan korjata yksinkertaisesti sillä, että sinun miehenä pitäisi alkaa kiinnostua pienistä asioista - asioista, jotka ehkä sinulle ovat pieniä, mutta vaimollesi tärkeitä. Sinun kannattaa kysellä ja keskustella vaimosi kanssa tätä kiinnostavista asioista. Samoin kun vaimo kyselee sinulta, tulisi sinun kärsivällisesti selittää asia niin hyvin kuin voit, eikä vain lyhyesti ohittaa sitä. Jo pelkästään miehen oikea asenne ja että hän viitsii yrittää, voi saada suhteessa ihmeitä aikaan.

Yhteinen rukous. Monet vaimot kaipaavat yhteistä rukousta. He toivovat, että heidän miehensä rukoilisi heidän kanssaan ja heidän puolestaan sekä olisi kodin hengellinen johtaja.

   On kyllä totta, että monille harvasanaisille miehille tämä voi olla vaikeaa ja jotkut heistä rukoilisivat mieluummin koko ajan yksin, mutta ainakin sitä kannattaa yrittää. Ehkä paras aika vuorokaudesta tähän voi olla joko aamulla heti herättäessä tai sitten illalla ennen nukkumaanmenoa. Silloin molemmat puolisot voivat tuoda Jumalan eteen yhteisiä rukousaiheitaan, jotka koskettelevat heidän kotiaan, läheisiään, hengellistä elämäänsä tai vaikka hengellistä työtä. Lista rukousaiheista ja jossa rukoillaan jokaisen rukousaiheen puolesta n. 5 minuuttia kerrallaan, voi olla eräs keino tähän. Toinen keino voi olla mm. raamattukasettien kuuntelu, johon on yhdistetty rukous.

4. Avioliiton sukupuolielämä

Edellisissä luvuissa on käsitelty avioliiton tavallisimpia ongelmia ja niiden selvittelyä. Samat asiat vaikuttavat myös avioliiton sukupuolielämään. On huomattu, että jos parilla on vaikeuksia suhteensa muilla alueilla, heijastuvat ne hyvin pian myös sukupuolielämään, joka voi olla koko suhteen ilmapuntari. Se ei ehkä tyydytä heitä enää samalla tavalla, koska ilmapiiri suhteessa voi olla negatiivinen. Tai sitten he saattavat olla kokonaan harjoittamatta sitä, mikä sekään ei ole kovin epätavallista.

   Tutkimme tulevissa kappaleissa joitakin tavallisimpia sukupuolielämän ongelmia. Useat ongelmista ovat juuri sellaisia, jotka saattavat häipyä sen jälkeen, kun puolisot saavat puhevälit toistensa kanssa uudelleen kuntoon.

Erityisesti vaimoille:

Anna itsesi kokonaan ja iloiten miehellesi!

Eräs asia, mihin naiset erityisesti syyllistyvät, on seksin käyttäminen aseena. Jos mies ei ole täyttänyt naisen ehtoja - unohtanut jonkin asian, ei ole peseytynyt kunnolla tai ei ole täyttänyt osuuttaan suhteessa - voi vaimo kostaa miehensä laiminlyönnin kylmyydellään eli kieltäytymällä seksistä. Hän saattaa kääntää selkänsä miehensä seksuaalisille tarpeille ja kieltäytyä täyttämästä niitä.

   Jos sinä naisena olet käyttäytynyt tällä tavalla, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että teet väärin ja olet tottelematon Jumalalle. Raamatun selvä opetus on, että kumpikin puolisoista on velvollinen täyttämään toisen seksuaaliset tarpeet kuten 1 Kor 7:3-5 osoittaa. Itse asiassa sinä vaimona naimisiin mennessäsi menetät hallintavallan omaan ruumiiseesi, ja siksi sinun tulee myös käytännössä antaa se kokonaan miehellesi. Tämä sama on tietysti totta myös miehen kohdalla:

- (1 Kor 7:3-5) Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

Toinen huomioitava asia on, että sinun tulisi oppia suhtautumaan "velvollisuutesi täyttämiseen" ilolla eikä vain alistuneesti, velvollisuudentuntoisesti ja hampaat irvessä. Moni mies kaipaa sitä, että heidän vaimonsa olisi aktiivisempi - joka voi merkitä esim. reagoimista mieheen sekä kosketuksia ja hyväilyä - sekä osoittaisi enemmän myönteistä ja iloista suhtautumista koko asiaan. On kyllä totta, että tämä voi olla vaikeata, mutta jos rukoillaan Jumalalta oikeata asennetta, voi hän antaa sen ihmiselle.

Ymmärrä seksuaalisuus oikein! Eräs väärä seksuaalisuuteen liittyvä käsitys monilla naisilla ja myös miehillä voi olla se, että se on likaista, häpeällistä ja inhottavaa, ja jota ei ole tarkoitettu nautinnon kokemiseen. Heistä on voinut tuntua jopa siltä, että mitä pyhempiä ja hartaampia he ovat, sen vähemmän heidän tulee olla kiinnostuneita tästä alueesta, tai ainakin se on ohitettava mahdollisimman nopeasti ja eleettömästi.

   Sukupuolivietti ei kuitenkaan itsessään ole paha asia - kuten ei moni muukaan asia - vaan ainoastaan sen väärinkäyttö. Tällainen seksuaalikielteinen käsitys on enemmänkin ympäröivästä kulttuurista tullut piirre (vrt. 1 Tim 4:3,4), mutta ei Raamatun opetus. Ainut rajoitus seksuaalisuuden suhteen on se, että sen pitäisi tapahtua avioliitossa miehen ja vaimon välillä. Siinä aviovuode, tai tosiasiassa sukupuoliyhdyntä (alkukielellä coitus), on saastuttamaton (Ks. myös 1 Kor 7:1-5). Jos aviopuolisot eivät ymmärrä tätä tärkeää asiaa, voi se estää heitä antautumasta vapautuneesti sukupuolielämään ja myös nautinto voi jäädä vähäisemmäksi:

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Sen tähden jos sinulla vaimona tai miehenä on edellä oleva käsitys, hylkää se epäraamatullisena. Ymmärrä, että sukupuolisuus on Jumalan lahja, josta sinä voit nauttia yhdessä puolisosi kanssa. Se ei ole tarkoitettu vain lasten saamiseen, vaan että siinä voitaisiin täyttää kummankin sukupuoliset tarpeet ja että se olisi kummankin iloksi. Antaudu siihen täysin vapautuneesti!

Erityisesti miehille:

Ymmärrä vaimoasi!

Edellä puhuttiin siitä, että vaimon tulisi antaa itsensä kokonaan ja iloiten miehelleen. Samoin on tiettyjä asioita, joihin erityisesti miehen kannattaa kiinnittää huomiota. Tosiasia on, ettei mies aina ymmärrä vaimonsa erilaisuutta seksuaalisuudessa ja hän voi siksi toimia väärällä tavalla. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin, joihin monet vaimot toivovat muutosta:

Arki makuuhuoneen ulkopuolella. Miehen on hyvä ymmärtää, että vaimon kaikkein tärkein alue seksuaalisesti on hänen sydämensä. Hänelle seksuaalisuus on kokonaisvaltaista niin, että tärkeää on myös se, mitä tapahtuu makuuhuoneen ulkopuolella. Jos hän makuuhuoneen ulkopuolella saa arvostusta, aikaa ja helliä sanoja, syttyy hän helposti seksuaalisestikin, mutta jos nämä tarpeet jäävät täyttymättä, voi häneltä lopahtaa koko seksuaalinen kiinnostus ja hän voi tulla kylmäksi.

   Tämä merkitsee, että sinun aviomiehenä tulisi korjata tämä asia. Sinun tulisi satsata vaimoosi myös jokapäiväisessä arkielämässä eikä vain makuuhuoneen sisäpuolella, koska hän kaipaa sitä ja koska hän voi muuten tulla välinpitämättömäksi asiaa kohtaan. Aluksi tämä voi vaatia vaivaa, mutta etuna on se, että vaimon seksuaalinen halu voi uudelleen herätä.

"Mieheni on liian nopea". Toinen asia, mikä miehen kannattaa huomioida, on, ettei hän ole liian hätäinen vaimonsa kanssa. Kun hän itse syttyy tosi nopeasti - pelkkä vähäpukeisen naisen näkeminen voi sytyttää hänet hetkessä - ja menee helposti "suoraan asiaan", ei hänen vaimonsa ehdi aina kunnolla mukaan tähän nopeaan toimintaan. Silloin voi tapahtua, että mies on jo tyydytyksensä saanut, kun vaimo on vasta heräämässä seksuaalisesti.

   Tämä asia voidaan korjata siten, että sinun miehenä tulee hieman odottaa vaimoasi ja hyväillä ja "lämmitellä" häntä tarpeeksi kauan, että hänkin pääsee kunnolla mukaan. Älä vie siitintä liian pikaisesti emättimeen ja yritä myös pidättää siemensyöksyäsi niin kauan, että vaimosikin ehtii kunnolla syttyä. Myös jälkitilanteessa sinun on hyvä huomata, ettet liian pikaisesti käännä selkääsi vaimolle ja nukahda, koska vaimo saa osan tyydytyksestä vielä huippukokemuksen jälkeenkin toisen läheisyydestä. Jos käännät liian nopeasti selkäsi, voi se olla suuri loukkaus vaimoasi kohtaan ja vähentää hänen seksuaalista kiinnostustaan.

Tarpeiden selvittäminen. Avioliiton sukupuolielämässä kuten myös tavallisessa arkielämässä on mahdollista eräänlainen puhumattomuus ja että asioista vaietaan. Itse asiassa on hyvin tavallista, että avioliitossa voi joskus kulua vuosia tai jopa vuosikymmeniä ilman että tiedetään, miten toinen haluaa seksin tapahtuvan. Puolisot voivat olla hyvin selvillä toisen muista mielipiteistä ja ajatuksista, mutta tämä alue voi olla heiltä salassa. He ehkä pelkäävät, että jos he puhuvat epämiellyttävistä kokemuksistaan sukupuolielämässään, he voivat pilata senkin hyvän, mikä siitä on vielä jäljellä.

   Jos tämä tilanne on päässyt syntymään, on kuitenkin hyvä aloittaa keskustelu silläkin alueella. Tosiasia on, ettei kukaan tunne täysin toisen kehoa eikä ymmärrä hänen tarpeitaan ja mieltymyksiään - olemme varsin huonoja ajatustenlukijoita.

   Meidän on kysyttävä puolisoltamme, mistä asioista hän tykkää ja mistä ei sekä kuinka usein hän haluaa olla sukupuoliyhteydessä - toisen voi olla vaikea innostua seksistä, jos hän joutuu jatkuvasti "aterioimaan ilman ruokahalua". Ehkä seuraava luettelo, joka on lainaus Larry ja Nordis Christensonin kirjasta "Kristitty koti" (s. 54,55) auttaa tämän asian selvittelyssä:

Eräänä kotiläksynä perhe-elämän seminaareissamme on se, että pyydämme aviopareja kirjoittamaan paperille eräitä asioita omasta sukupuolisuhteestaan, ja sitten keskustelemaan niistä keskenään. Jotkut ovat kirjoittaneet meille jälkeenpäin, että "noista kahdeksasta kysymyksestä keskusteleminen avasi uuden vaiheen meidän sukupuolielämässämme..."

1. Puolisosi tekee sukupuolisen kanssakäymisenne aikana varmasti jotain sellaista mistä erityisesti pidät. Mitä? - Voit mainita parikin seikkaa. (Kun joku tekee jotakin oikein, häntä tulisi rohkaista jatkamaan!)

2. Voitko mainita sukupuolisesta kanssakäymisestänne yhden kumppanisi tekemän asian mistä et erityisemmin pidä tai nauti? (Selitä lyhyesti miksi et.)

3. Milloin tai millä tavalla saat sukupuolisesta kanssakäymisestänne eniten mielihyvää?

4. Teetkö sukupuolisessa kanssakäymisessänne jotain mikä näyttää tuottavan puolisollesi erityistä mielihyvää?

5. Onko jotain mistä itse pidät, mutta mistä puolisosi ei näytä pitävän?

6. Miten usein haluaisit olla sukupuoliyhteydessä? Miten usein puolisosi näyttää sinusta haluavan?

7. Milloin haluaisit mieluiten olla sukupuoliyhteydessä? Milloin vähiten mielelläsi?

8. Mistä pidät sukupuolisessa kanssakäymisessänne eniten? Mistä vähiten?

Jännittyneisyys sekä erilaiset suorituspaineet voivat myös haitata avioparin sukupuolisuhdetta - erityisesti se, pystyykö mies tyydyttämään vaimon ja saako vaimo orgasmin. Sillä tosiasia on, että monilla pareilla, erityisesti heidän suhteensa alkuaikoina, on paineita, jotka voivat estää heitä antautumasta seksiin ja nauttimasta siitä. Heillä voi olla kiusaantuneisuus omasta ulkonäöstä ja kehosta sekä liian voimakas itsetaju, joka voi haitata asiaan kunnolla paneutumista. Samoin he saattavat olla niin keskittyneitä itseensä ja suoritukseensa, että koko pääasia saattaa jäädä varjoon ja olla ikään kuin taustalla.

   Jos te avioparina olette tässä kierteessä, on teidän kuitenkin syytä heti alkuun katkaista tämä kierre. Jos suhtaudutte asiaan liian vakavasti, ette varmastikaan menettele järkevästi.

   Antakaa sen tähden toisillenne mahdollisuus epäonnistua ja olla epätäydellisiä tälläkin alueella. Älkää näytelkö tyydyttynyttä tai täydellistä rakastajaa, vaan olkaa vapaat olemaan sitä, mitä olette ja mitä tunnette. Hyväksykää myös toistenne puutteelliset kehot ja ymmärtäkää, että jokainen haluaa tulla hyväksytyksi juuri sellaisenaan - vikojensa kanssa. Lisäksi on ennen kaikkea syytä aloittaa keskustelu näistäkin asioista. Sellaiset asiat kuin omat pelot, oma ulkonäkö ja muut kiusalliset asiat on syytä selvittää niin, etteivät ne turhaan vaivaa mielessä.

 Anna anteeksi vanhemmillesi! Asia, joka on tärkeä aviosuhteen onnistumisen kannalta, on se, että kumpikin puolisoista antaa anteeksi vanhemmilleen. Toistuvasti voidaan nähdä, että ne henkilöt, jotka eivät ole antaneet sydämestään anteeksi vanhemmilleen - erityisesti eri sukupuolta olevalle vanhemmalleen - tavallisesti siirtävät kaunaisen perustunteensa avioliittoon ja sukupuolisuhteeseen. He ovat ehkä tietämättään kaunaisia puolisoaan kohtaan ja tuntevat tätä kohtaan epäluuloa.

   Niinpä jos nainen on kaunainen isälleen, voi hän tuntea epäluuloa miestään kohtaan tai jopa seksuaalista vastenmielisyyttä - hänestä hänen oman miehensä lähentelyt voivat tuntua samalta kuin jos hänen oma isänsä lähestyisi häntä. Samoin hän ei ehkä ymmärrä, että perussyy hänen kielteiseen asenteeseensa juontaa jo varhaisista ihmissuhdekokemuksista, jotka nyt ohjaavat hänen elämäänsä. Hän ei ymmärrä, että vasta kun hän pääsee oikeaan mielenasenteeseen suhteessa vanhempiinsa, voi hänen suhteensa puolisoonkin muuttua paremmaksi.

   Mikä sitten on parannuskeino ja avain menneisyyden siteistä vapautumiseen, löytyy tähän selvä ja selkeä vastaus: anteeksianto. Jos itse koet jääneesi vaille hyväksyntää lapsena tai olet ehkä kokenut jopa seksuaalista hyväksikäyttöä, tulee sinun antaa anteeksi niille ihmisille, jotka ovat sinua väärin kohdelleet. Sinun tulee luopua kaikista syytöksistä ja tuomitsevasta asenteestasi heitä kohtaan. Jos tämän teet, eli suostut luopumaan syytöksistäsi ja kaunastasi, voi se johtaa sukupuolisuhteesi uudelle ja paremmalle tasolle.

Kuulemme aivan liian usein tarinoita siitä, miten lapsena koettu ahdistelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö saa naisessa aikaan psykologisen torjunnan kaikkea seksuaalista kohtaan. Eräs koleerikkonainen tunnusti, että hän oli "täysin kuollut seksuaalisesti. En tunne mitään kun mieheni rakastelee minua. Ihan kuin olisin seksuaalisesti täysin tunteeton". Asiaa kyseltyäni hän paljasti, että hänen isäpuolensa oli pakottanut hänet sukupuolisuhteeseen säännöllisesti kuusivuotiaasta siihen saakka kun tyttö oli seitsemäntoistavuotias ja tarpeeksi kypsä pannakseen lopun tilanteelle. Mikä aiheutti hänen tunteettomuutensa? Sokea viha! Nainen oli vihannut isäpuoltaan niin paljon, että viha tappoi hänen kykynsä rakastaa ketään muuta. Voin tyytyväisenä todeta, että nainen on tänä päivänä täysin normaali, mutta parantuminen vaati aikaa ja paljon anteeksiantoa. (16)

Ehkäisy avioliitossa. Asia, joka useimmille aviopareille nousee jossakin vaiheessa esiin, on kysymys lasten lukumäärästä ja ehkäisystä. Jos heillä ennestään on jo useita lapsia tai heidän taloudelliset ja muut voimavaransa ovat rajalliset, joutuvat he tämän kysymyksen eteen. He joutuvat miettimään, miten menetellä, kun heidän voimavaransa eivät tunnu enää riittävän enempään.

   Katsommekin seuraavilla riveillä ehkäisyä, joka jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi kyseisessä tilanteessa (Tämä sen takia, koska avioliitossa on vaikea elää pidättyvää elämää toisen ollessa koko ajan läsnä - vrt. 1 Kor 7:5). Katsomme varsinkin sitä, onko kyseessä ehkäisymenetelmä vai ei, koska kaikki menetelmät eivät ole sitä. Ne ovat jopa abortoivia. Jos itse kamppailet tämän asian kanssa, kannattaa sinun tutustua seuraaviin riveihin.

Onko kyseessä ehkäisymenetelmä? Kun puhuttiin siitä, että jotkut menetelmät eivät ole ehkäisymenetelmiä, vaan todellisuudessa abortoivia menetelmiä, on tämä mahdollista. Se voi olla totta mm. seuraavien menetelmien kohdalla:

- Kierukka ei ehkäise itse hedelmöitystä, vaan se estää jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdun seinämään. Se on abortoiva menetelmä, joka saa aikaan keskenmenon hyvin varhaisessa vaiheessa.

- Ehkäisypillerit ja -kapselit ovat yleensä hyviä ja luotettavia ehkäisymenetelmiä. Ne estävät munasolua irtoamasta munasarjasta. Kuitenkin niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa munasolu pääsee kaikesta huolimatta irtautumaan ja hedelmöittyminen tapahtuu, voivat nekin aiheuttaa varhaisen keskenmenon, kun hedelmöittynyt munasolu ei pääse kiinnittymään kohdunseinämään. Tässä tapauksessa nämäkin menetelmät voivat toimia samoin kuin kierukka.

- Katumuspillerit ovat periaatteessa samanlaisia kuin ehkäisypillerit, paitsi että niissä on moninkertaisesti suurempi hormoniannos. Kuitenkaan nämä pillerit eivät ole mikään ehkäisymenetelmä, vaan menetelmä, joka estää jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdun seinämään. Se on siten abortoiva menetelmä.

Eri menetelmiä. Vaikka monet eri menetelmät voivat olla abortoivia, on myös todellisia ehkäisykeinoja ja -tapoja. Niistä voidaan mainita seuraavia menetelmiä:

- Kondomi on eräs yleisimmistä ehkäisymenetelmistä. Se on melko varma menetelmä, ellei kondomi satu repeytymään.

- Pessaari on samanlainen estemenetelmä kuin kondomi. Se laitetaan naisen emättimen pohjalle kohdunsuun eteen estämästä siittiöitä pääsemään pidemmälle. Sen yhteydessä tai myös erillään voidaan käyttää ehkäisypuikkoja tai ehkäisysieniä, joissa on siittiöitä lamauttavia aineita. Nekin asetetaan naisen emättimeen ennen yhdyntää.

- Keskeytetty yhdyntä on kaikkein tavallisin menetelmä. Sen haittana on, että se tuo molemmille psykologisen pettymyksen, koska huippukohta jää kokematta. Menetelmänä se on myös epäluotettava, koska siemensyöksy saattaa tapahtua ennakoitua nopeammin ja siittiöitä voi päästä munasolun luo.

- Sterilisaatio eli naisen munanjohtimen tai miehen siemenjohtimen sitominen on yksi menetelmä. Sen haittana on, että se tavallisesti on peruuttamaton ja sopii yleensä vanhemmille ihmisille. Se on helpompi tehdä miehelle kuin naiselle, ja esim. Suomessa sen saavat tehdä ilman viranomaisen lupaa vain yli 30-vuotiaat tai vähintään kolmen lapsen vanhemmat. Sen peruuttamattomuuden takia sitä ei voi kovin monelle suositella.

- Varmat päivät. Yksi yhä enemmän suosiota saava menetelmä on se, että ei harjoita sukupuoliyhteyttä niinä päivinä, jolloin on mahdollista tulla raskaaksi. On todettu, että hedelmöittyminen voi tapahtua ainoastaan tiettynä aikana eli kuukautiskierron puolivälissä, jolloin naisen munasolu irtoaa munasarjasta ja kulkeutuu munatorveen. (Kuukautiskierto lasketaan alkavaksi aina kuukautisten alkamispäivästä ja se loppuu seuraavien kuukautisten alkamispäivään.).

   Sen tähden jos vältetään sukupuoliyhteyttä tänä irtoamispäivänä kuukautiskierron puolivälissä sekä muutamina päivinä sen molemmin puolin (Munasolu elää vain noin vuorokauden verran ja siittiöt elävät elimistössä noin 3-4 vuorokautta), ei tapahdu hedelmöitystä. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kuukautiskierron päivät 1-7 sekä 20-28 ovat hedelmättömiä, kun taas päivät 8-19 ovat aikaa, jolloin on mahdollista tulla raskaaksi. Jos naisen kuukautiskierto on kovin epäsäännöllinen, voi se tietenkin muuttaa näitä lukuja.

   On tiettyjä merkkejä, joista voi tunnistaa munasolun irtoamishetken eli ajan, jolloin raskaus on mahdollista. Näitä merkkejä ovat:

1. Yksi merkki on se, että ruumiinlämpö munasolun irtoamisen yhteydessä kohoaa noin 0,5 astetta ja pysyy tällä uudella tasolla aina seuraavien kuukautisten alkuun asti. Jos ruumiinlämpö on mitattu joka aamu ja se on ollut tällä uudella tasolla kolmena peräkkäisenä aamuna, ovat sitä seuraavat päivät hedelmättömiä.

   Tämän menetelmän ongelma on, että munasolun irtoamisen lisäksi myös muu asia kuten nuha ja tartuntatauti voi nostaa ruumiin lämpöä.

2. Peruslämmön kohoamisen lisäksi toinen merkki on, että emättimestä peräisin olevassa limassa tapahtuu muutos. Kun lima, jolla ei ole tekemistä kuukautisvuodon kanssa, on pian kuukautisvuodon jälkeen valkeahkoa, sameaa ja kuivaa, niin se munasolun irtoamisen aikana muuttuu kirkkaaksi, selvästi liukkaammaksi sekä juoksevammaksi. Tätä läpikuultavaa limaa erittyy vain muutaman päivän ajan, kunnes se jälleen muuttuu valkeammaksi. Jos sukupuoliyhteyttä ei tapahdu näiden muutamien päivien aikana, hedelmöityskin jää tapahtumatta.

3. Kun vatsanpohjassa esiintyy terävää kipua, on se usein merkki munasolun irtoamisesta. Kun yhdistää tämän merkin kahteen edelliseen merkkiin, saadaan melko suuri varmuus.

Viittaukset:

1. Daniel Nylynd: Hankalat suhteet, s.118-119 / Lainaus kirjasta In-Laws, Outlands,  NORMAN WRIGHTin artikkeli.

2. Rob Parsons: Tahdon rakastaa, kaikesta huolimatta, s.39-40.

3. Merlin Carothers: Taivasta maan päälle, s.32

4. David Wilkerson: Jumalan paras sinua varten, s. 22,23

5. Tim Lahaye: Luonteesi ja sen mahdollisuudet, s. 238

6. BILL ja LYNNE HYBELS: Rakkaudesta rakennettu, s.138-139.

7. Rob Parsons: Tahdon rakastaa, kaikesta huolimatta, s.235.

8. BILL ja LYNNE HYBELS: Rakkaudesta rakennettu, s.140.

9. Daniel Nylynd: Luova uskollisuus, s.108, 109 / Lainaus kirjasta Myytti vihreämmästä ruohosta / Allan Petersen

10. Bob Mumford: Onnellisina elämän loppuun asti, s. 40

11. Maiju Kuhanen: Minä nainen, s. 159-162

12. BILL ja LYNNE HYBELS: Rakkaudesta rakennettu, s. 155

13. Ed Wheat: Onnellisina yhdessä, s.26-27.

14. Daniel Nylynd: Luova uskollisuus, s. 41 / Lainaus kirjasta Myytti vihreämmästä ruohosta / Allan Petersen

15. Floyd Mcclung, Jr. :Jumalan Isänsydän, s. 84

16. Tim Lahaye: Luonteesi ja sen mahdollisuudet, s. 226

Lisää aiheesta:

Mitä Raamattu sanoo avioerosta ja uudelleenavioitumisesta? Miksi avioliittoon kannattaa suhtautua vakavasti? Miten yksinjääneen tulee menetellä?

Lasten kasvatuksessa voi tulla esiin monenlaisia tilanteita. Tässä kirjoituksessa otetaan esille vääriä ja oikeita tapoja toimia

Seksuaalisuuden alkuperä: Jumalasta vai evoluution tulos? Väärä seksuaalikäytös johtaa kärsimykseen

Seksuaalisuus, rakkaus ja tasa-arvo - onko kaikki seksuaalinen käytös oikein?