LUKU
2 -
Ristiriidat
suhteessa
Jos elämme aviosuhteessa
puolison kanssa, on hyvin tavallista, että tunnemme pettymystä toista kohtaan,
koska toinen ei täytä odotuksiamme ja koska hän saattaa mielestämme toimia
väärillä tavoilla.
Joskus pettymys voi kasvaa jopa niin syväksi katkeruudeksi, että
kaikki myönteiset tunteet toista kohtaan tuntuvat kuin kokonaan kuolleen eikä
toisesta tunnu enää löytyvän mitään hyvää sanottavaa. Myös kommunikaatio
kumppanin kanssa voi olla täysin jäissä tai sitten voidaan kommunikoida
tavoilla, jotka eivät ainakaan edistä suhdetta millään muotoa.
Katsommekin seuraavassa joitakin tapoja, joilla voidaan ehkä
purkaa näitä umpisolmuja. Kaikki lähtee varmastikin siitä, että itse ensin
olemme halukkaita muuttumaan.
TUNNUSTA SYNTISI! Kun avioliitossa esiintyy ongelmia, on siis
tavallista, että petytään puolisoon. Ihmisen sisimpään voi silloin kasvaa
katkeruuden juuri, josta Hebrealaiskirjeessä puhutaan (Hebr 12:15) ja joka
helposti myrkyttää koko mielen. Se voi ilmetä mm. seuraavilla tavoilla:
- Tuomitaan ja paheksutaan
toisen tapoja eikä hyväksytä häntä sellaisenaan.
- Ärtyisyys toisen vikoja
kohtaan
- Sisäinen asianajaja,
joka yrittää osoittaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
- Samojen negatiivisten
asioiden hautominen yhä uudelleen ja uudelleen
- Ihmisellä voi olla
vaatimuslista eli samanlainen asenne kuin Matteuksen 18:n luvun armottomalla
palvelijalla, joka sanoi: "Maksa, minkä olet velkaa."
- Kieltäydytään rakastamasta
tai kunnioittamasta toista ellei tämä ensin muutu
Jos sinulla on
edelläolevan kaltainen tuomitseva asenne puolisoasi kohtaan, on sinun hyvä
kuitenkin huomata, että olet yhtä syyllinen Jumalan edessä kuin puolisosi, joka
on sinua laiminlyönyt. Sillä aina kun tuomitsemme puolisoamme ja lähimmäisiämme
sekä heidän vikojaan, toimimme Matteuksen 18:n luvun armottoman palvelijan
tavoin - eli palvelijan, jota sanottiin pahaksi juuri sen tähden, ettei hän
tahtonut antaa anteeksi. Hänen vikansa ei ollut siten rakastavien tunteiden
puuttuminen, vaan se, että hän ei tahtonut armahtaa kanssapalvelijaansa ja
hyväksyä tätä virheineen. Anteeksiantaminen on siis aina päätös, ei tunne,
mutta jota tunteet voivat kyllä seurata:
- (Matt 18:28-35)
Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli
hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja
sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.'
29. Niin hänen
kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen
minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.'
30. Mutta hän
ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän
maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen
kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja
menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen
herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä
annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin
olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua
armahdin?'
34. Ja hänen herransa
vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken,
minkä oli hänelle velkaa.
35. Näin myös minun
taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne
anteeksi."
Paras tapa, miten voit
vapautua edellisenkaltaisesta syyttävästä ja toista tuomitsevasta asenteesta,
on yksinkertaisesti se, että tunnustat Jumalalle syntisi ja pyydät häntä
vapauttamaan sinut väärästä asenteestasi, koska esim. 1 Joh 1:9 sanoo, että "Jos
me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa
meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Usein tosin ongelmana on, että emme aina huomaa väärää
asennettamme, vaan se voi olla salassa. Toisin sanoen saatamme nähdä vain rikan
lähimmäistemme silmissä, mutta emme malkaa omassa silmässämme (Matt 7:3). Tähän
viittaa seuraava lainaus, joka niin hyvin kuvaa monien ihmisten elämää:
"Yhtäkkiä
sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli,
että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän
ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta
nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja
vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta."(3)
VALITSE KIITOLLISUUS! Perusongelma, mikä voi tulla esiin useissa
ihmissuhteissa, mutta varsinkin avioliitossa, on se, että emme hyväksy toista
sellaisenaan, vaan että haluaisimme tämän olevan toisenlainen. Sillä tavallista
on, että aviopuolisot saattavat ärsyyntyä toistensa erilaisiin
luonteenpiirteisiin ja heikkouksiin siinä määrin, että alkavat syyttämään ja
tuomitsemaan toista siitä, ettei tämä täytä heidän odotuksiaan. Heidän
sanallinen ja sanaton vaatimuksensa toiselle on: "Sinun on muututtava,
muuten sinua ei voi hyväksyä!"
Jos olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kuitenkin huomata,
että oikea järjestys kohdallasi ei ole yrittää muuttaa puolisoasi, vaan että
itse hyväksyt hänet sellaisenaan ja sopeudut häneen. Kun meitä kehotetaan jopa
vihamiehen rakastamiseen (Matt 5:44), onhan selvää, että saman pitäisi toteutua
myös puolison kohdalla, jolle ollaan vihoissaan tai joka ei täytä odotuksiamme.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa, on se, ettet laita
mitään ehtoja tai odottamaasi muutosta puolisosi täydelliselle arvostamiselle,
vaan että alat arvostaa ja ihailla häntä jo nyt, sellaisenaan - jokainen kaipaa
tulla hyväksytyksi ilman ehtoja. Meidän täytyy itseasiassa olla kiitollisia puolisostamme
sensijaan, että toistuvasti valittaisimme hänen vikojaan.
Ala sentähden siunaamaan puolisoasi ja kiitä Jumalaa niistä
asioista, jotka sinua juuri nyt ärsyttävät. Jos sinua ärsyttävät toisen
jatkuvat myöhästelyt, tuhlaava rahankäyttö, alkoholismi, epäsiisteys tai mikä
muu asia tahansa, ala kiittämään näistä asioista Jumalaa sensijaan, että
jatkuvasti napisisit ja olisit vihoissasi. Alussa tämä voi olla jokaiselle
vaikeata, mutta hyvä puoli on, että jos olemme Jumalalle kiitollisia kaikesta,
emme samanaikaisesti voi olla katkeria muita kohtaan:
- (1 Kor 10:10)
Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...
- (Room 12:14) Siunatkaa
vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
- (1 Tess 5:18)
Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden
Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ef 5:20) Kiittäen
aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
- (Ps 118:24) Tämä
on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen
Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7. juurtuneina häneen
ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja
olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
MITEN TEEMME ITSEMME
ONNETTOMIKSI? Jos jatketaan
edellisen kappaleen sanomaa, on eräs perussyy siihen, miksi teemme itsemme
onnettomiksi juuri se, että onnellisuutemme riippuu toisen ihmisen käytöksestä.
Sillä tosiasia on, että usein rakennamme onnemme toisen varaan tai selitämme
huonon tuulemme johtuvan puolisosta - "Se johtuu vaimostani... kaikki on
mieheni syytä..." - , emmekä ymmärrä, että se, mitä sanomme itsellemme
näistä olosuhteista, tosiasiassa aiheuttaa negatiiviset tunteemme. Me itse
asiassa valitsemme olla tyytymättömiä ja valittaa toisen vioista, vaikka
voisimme yhtä hyvin olla tyytyväisiä.
Mutta mikä sitten on avuksi kyseiseen ongelmaan? Miten se
voidaan selvittää?
Vastaukseksi tähän löytyy kuitenkin hyvin yksinkertainen neuvo -
neuvo, jota emme aina tahdo noudattaa - ja se on, että meidän on vain
hoidettava oma osuutemme ja lakattava odottamasta toiselta sellaista, mitä ei
kuitenkaan saavuteta. Sillä jos hartaat odotuksemme eivät ole täyttyneet, mitä
hyödyttää murehtia ja hautoa sellaista, mikä ei tähänkään asti ole muuttunut?
Jokaisen on kyllä helppo katsoa ympärilleen ja nähdä ero sen välillä, miten
asioiden tulisi olla ja miten ne todella ovat, mutta jos alamme pohtimaan sitä
liikaa, tekee se meidät vain onnettomiksi.
Paras mitä sentähden omalla kohdallasi voit tehdä, on, että
osoitat itse puolisollesi hyväksyntää ja arvostusta - sillä tavalla kuin
kykenet - mutta et kuitenkaan itse odota mitään toiselta tai että hän täyttäisi
tarpeesi ja odotuksesi. Voit elää hyvää ja tyydyttävää elämää, vaikka toinen ei
täyttäisikään juuri mitään odotuksistasi. Pääasiassa vain oma vaativa mielemme
tekee meidät onnettomaksi ja se, että asetamme onnemme vain toisesta
riippuvaiseksi.
Etsi sen tähden ennen kaikkea Jumalan suunnitelman toteutumista
elämässäsi ja pyri uudistamaan jumalasuhteesi, äläkä laita puolisoosi mitään
odotuksia. Lisäksi jos saat jumalasuhteesi uudelle tasolle voi se ehkä keventää
osan taakastasi tai ainakin antaa sinulle muuta ajateltavaa kuin puolisosi
toistuvat laiminlyönnit:
Katsoin tuota nuorta
vaimoa silmiin ja sanoin: "Mikä vahinko, että koko onnesi riippuu siitä,
mitä miehesi tekee. Jos hän on hyvä aviomies, hän kohtelee sinua haluamallasi
tavalla, viettää aikansa sinun seurassasi. Mutta kun hän hylkää sinun seurasi,
sinulla ei ole enää mitään jäljellä. Koko maailmasi on riippuvainen aviomiehesi
tekemisistä. Siksi tunnet itsesi niin tyhjäksi." Hän nyökkäsi myöntävästi
ja painoi sitten päänsä. Minä jatkoin: "Sinä et ole kokonainen persoona.
Olet vain puolikas. Et pysty elämään, jos onnesi riippuu jostakusta toisesta.
Oikea naisten vapautusliike merkitsee oman onnen löytymistä Jumalan avulla.
Sinun täytyy uskaltaa olla oma itsesi ja lakata olemasta riippuvainen
aviomiehestäsi tai kenestäkään muusta. Vasta sitten voit tulla onelliseksi."
Hän tiesi minun olevan oikeassa - olin
osunut naulan kantaan. Hän lupasi muuttaa ajattelutapaansa ja uskaltautua
elämään täysipainoisesti omaa elämäänsä. Kun he lähtivät luotani, olin
vakuuttunut siitä, että nuori aviovaimo oli vakaasti päättänyt irrottautua
henkisestä sidonnaisuudesta mieheensä ja löytää oman onnenlähteensä uudistuneen
Jumalasuhteen avulla. (4)
MUSTASUKKAISUUS. Yksi aviosuhdetta vaivaavista tekijöistä on
mustasukkaisuus, jonka syyn usein löydämme itsemme ulkopuolelta, ja jossa
tilanteessa meillä saattaa esiintyä hyvinkin rasittavia mielikuvia toisen
uskottomuudesta ja ettei hän enää rakasta meitä.
Kuitenkin tässäkin asiassa anteeksianto voi johtaa aivan
uudenlaiseen vapauteen. Sillä jos mustasukkaisena henkilönä suostut antamaan
puolisollesi anteeksi ja luovut syytöksistä - oli tämä sitten syyllinen tai ei
- voit itse silloin vapautua. Sinun tulee siis ennen kaikkea antaa puolisollesi
täysi vapaus ja hellittää kaikista vaatimuksistasi. Anna hänen olla sellainen
kuin hän on, äläkä esitä vaatimuksia siitä, miten hänen tulee rakastaa sinua
tai mitä hän saa tehdä ja mitä ei. Vasta jos tämän teet, voit kokea rauhan
omassa sydämessäsi:
- (Luuk 6:36,37)
Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
37.... Antakaa
anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
Toinen huomioitava asia
mustasukkaisuuden suhteen on se, että sen juuret juontavat usein
menneisyydestä. Sen juuret voivat juontaa menneisyyden hylkäämiskokemuksista kuten
seurustelusuhteen odottamattomasta päättymisestä tai vanhempien erosta -
varsinkin jos eri sukupuolta oleva vanhempi on ensin lähtenyt liitosta pois.
Nämä ja muut negatiiviset kokemukset voivat yhdessä aiheuttaa sen, ettei
henkilö pidä itsestään, ja siksi hän epäilee toisen rakkautta itseään kohtaan
ja epäilee tämän olevan uskomaton hänelle. Seuraava lainaus viittaa hyvin
tällaiseen tilanteeseen:
Istuin eräillä
kutsuilla menestyvää kristittyä liikemiestä ja hänen kaunista vaimoaan
vastapäätä. Hämmästyin kovasti kun tämä melankolikkovaimo kysyi minulta:
"Voisitteko sanoa, miksi olen niin mustasukkainen miehestäni, vaikka
minulla ei ole mitään syytä." Aviomies oli vaimon kertoman mukaan
erottanut kolme sihteeriä peräjälkeen vaimonsa mustasukkaisuuden takia ja
palkannut lopulta tavallisimman näköisen naisen, jonka oli löytänyt, mutta
tämäkään ei ollut ratkaissut vaimon ongelmaa. "Ongelma ei ole miehessäsi,
vaan siinä ettet pidä itsestäsi." Nainen myönsi itkien, että hänen on
hyvin vaikea hyväksyä itseään. Myöhemmin aviomies kertoi heidän
rakkauselämästään: "Kun vaimoni perusteettomat epäilyt tekevät hänet
mustasukkaiseksi, en saa koskea häneen. Mutta kun hän sitten katuu syytöksiään,
hän voisi vaikka syödä minut. En koskaan tiedä mikä minua odottaa, juhla-ateria
vai paasto."(5)
TOIMI OIKEALLA TAVALLA! Kun on kyseessä avioliiton arkielämä, on
tavallista, että toimimme tavoilla, jotka eivät rakenna ja jotka johtavat
korkeintaan umpikujaan. Se voi tulla ilmi varsinkin siinä, millä tavalla
kommunikoidaan toisen kanssa, mutta myös siinä, mitä tärkeitä asioita jätetään
sanomatta. Samoin se voi tulla ilmi käytöksessämme, eli siinä, olemmeko
ystävällisiä ja kohteliaita silloinkin kun meitä vihastuttaa, vai emmekö ole.
Tutkimme seuraavassa joitakin tällaisia vääriä malleja, joita
jokaisella voi olla ja miten niitä voidaan parantaa. Jos huomaat vääriä
käytöstapoja omassa elämässäsi, voit alkaa niitä korjaamaan jo tänä päivänä.
Vältä sinä-lauseita ja
syytöksiä!
- (Jaak 1:26) Jos joku
luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää
sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
Ensinnäkin on tärkeää,
että kun esiintyy sinua ärsyttäviä ja vaivaavia asioita, että kerrot asiat vain
omalta kannaltasi etkä hyökkää toista vastaan.
Sillä useiden meidän virhe on, ettemme kerro asioita omalta
kannaltamme eli miltä meistä itsestämme tuntuu, vaan hyökkäämme toisen
luonnetta ja persoonallisuutta vastaan sekä ruodimme hänen ominaisuuksiaan.
Tällaisessa viestinnässä, jossa käymme toista vastaan, saatamme lisäksi käyttää
runsaasti sinä-lauseita niin, että sellaiset sanonnat kuin "Aina
sinä", "Sinä et koskaan" sekä "Mikset sinä" ovat
tyypillisiä.
Kommunikaation alueella on kuitenkin parempikin vaihtoehto
toimia. Sinä-lauseiden eli syytösten sijasta jokainen voi oppia käyttämään
minä-lauseita - "Minusta tuntuu, minä haluaisin, minua loukkaa kun,
minua harmittaa kun..." - joissa me yksinkertaisesti kerromme, miltä
meistä tuntuu ja miksi.
Periaatteena näissä lauseissa on, että emme asetu toisen
yläpuolelle tuomitsemaan ja syyttämään häntä, vaan esitämme vain avunpyynnön
hänelle. Pyydämme hänen apuaan ongelmaan, joka meitä vaivaa:
Monesti
rauhanneuvottelut kariutuvat sinä-lauseisiin, syytöksiin, jotka saavat puolisot
asettumaan toisiansa vastaan ja katkaisevat neuvottelut, ennen kuin ne ovat
päässeet kunnolla edes alkuun.
"Sinä et auta tarpeeksi
kotitöissä."
"Sinä vietät liikaa aikaa
työpaikallasi."
"Sinä et osaa käsitellä rahaa."
"Sinä et välitä."
Minusta tuntuu- lauseet eivät ole läheskään yhtä provosoivia, vaan
avaavat oven keskustelun jatkamiselle ja käytännölliselle ongelmanratkaisulle.
"Minusta tuntuu, etten kerta kaikkiaan
selviydy kotitöistä. Olen miettinyt, miten voisimme jakaa niitä tasapuolisemmin.
Haluaisitko kuulla, millaisia ehdotuksia minulla on?"
"Usein minusta tuntuu, että jään
elämäsi ulkopuolelle, koska vietät niin paljon aikaa töissä. Voisimmeko puhua
siitä?"
"Minusta tuntuu turhauttavalta, kun
rahat ovat aina lopussa. Voisimmeko miettiä yhdessä, miten saisimme rahankäytön
pysymään paremmin aisoissa?"
"Se sinun aamullinen kommenttisi
tuntui pahalta. Et varmaan loukannut minua tarkoituksella, mutta haluaisin
kertoa, miltä minusta tuntui."(6)
Puhu kuin parhaalle ystävällesi!
- (Ef 4:31,32) Kaikki
katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon
kaukana teistä.
32. Olkaa sen sijaan
toisianne kohtaan ystävällisiä...
Usein avioliitossa on
mahdollista, että kumppanukset ovat toisilleen kuin pahimpia vihamiehiä. He
saattavat kantaa kaunaa toisilleen ja hautoa toisen laiminlyöntejä tai vääriä
tekoja, jotka sitten saattavat purkautua toisen päälle erilaisina syytöksinä.
Jos olemme tässä tilanteessa, on kuitenkin hyvä miettiä
kielenkäyttöämme. Sillä jos puoliso on kaikkein lähinnä oleva henkilö, tulisi
häntä kohdella myös sillä tavalla. Meidän tulisi itseasiassa kohdella häntä
kuin parhaana ystävänä tai kuin aivan vieraana henkilönä, jolle saatamme olla
hyvinkin kohteliaita.
Mitä tämä sitten merkitsee käytännössä sinun elämässäsi,
tarkoittaa se sitä, että sinun tulisi joka kerta tarkastaa puhuessasi toiselle,
onko puheesi ystävällistä vai ei. Sillä et ehkä hetkessä voi muuttaa kielteisiä
tunteitasi toista kohtaan, mutta ainakin voit yrittää korjata puhetapasi
toisenlaiseksi. Siihen, kuin ystävälle puhumiseen, voi liittyä mm. seuraavia
piirteitä, jotka kannattaa huomioida:
- Sinulla eivät esiinny
kovat kasvonpiirteet
- Sinulla ei ole kylmä ja
syyttävä äänensävy
- Mielessäsi ei pyöri koko
ajan "Aina sinä"- ja "Sinä et koskaan"-lauseita
- Et huuda etkä korota
ääntäsi, vaan puhut rauhallisella tavalla
- Et nimittele toista
- Et kaivele vanhoja ja
menneitä asioita (Vrt. Ef 4:26: ...Älkää antako auringon laskea vihanne yli)
- Et mielessäsi keskity
vain toisen virheisiin ja puutteisiin, vaan ajattelet ja ehkä puhutkin toiselle
tämän myönteisistä piirteistä tai mitä positiivista tämä on tehnyt. (vrt.
Room 12:10: "... toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa
keskenänne" ja Fil 4:8: "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta,
mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä
hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä
ajatelkaa.")
Pyydä anteeksi
toiselta!
- (Matt 5:25) Suostu
pian sopimaan riitapuolesi kanssa...
- (Jaak 5;16) Tunnustakaa
siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te
parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Edellä puhuttiin siitä, miten
synnit on tunnustettava Jumalalle, myös väärät asenteet.
Toisaalta aivan samoin on myös asuinkumppanin suhteen: voimme
pyytää häneltäkin anteeksi ja ottaa vastuun niistä asioista, jotka olemme
tehneet väärin. Näissä lausumissamme sanoissa ei itsessään ole mitään erikoista
voimaa, mutta jos ollaan vilpittömiä, voivat ne usein avata rikkoutuneet
kommunikaatiokanavat ja tuoda uutta sovintoa suhteeseen.
Toisaalta kun ovat kyseessä sellaiset "täydelliset"
henkilöt, jotka eivät koskaan näe virheitään, on heidän myös alettava ne nähdä
ja pyydettävä anteeksi. Jos sinä itse olet sellainen henkilö, joka näet
puolisosi virheet, mutta et omaa nalkutustasi ja jatkuvaa oikeassaolemistasi,
niin voi juuri tämä olla se asia tai malka (vrt. Matt 7:1-5), joka sinun on
tunnustettava puolisollesi. Eli jos esim. olet toraisa vaimo, josta
Sananlaskuissa on osuvasti kirjoitettu - ja jonka kanssa on vaikea asua - on
sinun tunnustettava tämä väärä asenteesi puolisollesi ja pyydettävä häneltä
anteeksi:
- (Sananl 21:9) Parempi
asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.
- (Sananl 27:15)
Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.
ALKAKAA KESKUSTELLA! Eräs puoli avioliitossa on kommunikaation
säilyttäminen tai sen aloittaminen, jos se ei ole vielä kunnolla alkanut. Sillä
useimpien avioliittojen ylivoimaisesti suurin pulma ovat komminikaatio-ongelmat
- ne ovat jopa kaksi kertaa yleisempiä kuin mikä tahansa muu pulma
avioliitossa.
Tässä ei niinkään ole kyse kommunikaation määrästä, vaan
ainoastaan laadusta ja syvällisyydestä. Monet avioparit voivat kyllä helposti
keskustella lasten tulevaisuudesta, koulunkäynnistä, sisustusratkaisuista tai
uuden pesukoneen hankinnasta, mutta heti kun heidän elämäänsä syntyy
täyttymättömiä tarpeita ja ongelmia tai asioita jotka loukkaavat heitä, on
tavallista, että ne ikäänkuin lakaistaan maton alle eikä niistä puhuta mitään.
Silloin voidaan olla ärtyisiä ja katkeria puolisoa kohtaan, vaikkei tämä edes
tarkalleen tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä muuttuakseen. Oletetaan, että toinen
on selvillä kaikista asioista ja tarpeista, vaikkei hän tätä olekaan. Juuri
tämäntyyppiseen tilanteeseen viittaa osuvasti allaoleva lainaus:
Eräs ystäväni,
perheterapeutti, keskusteli viisitoista vuotta naimisissa olleen parin kanssa
avioerosta. Hän kysyi vaimolta: "Miksi jätät miehesi?" Nainen
vastasi: "Hän käyttäytyy aina tietyllä tavalla - ja minä inhoan sitä. En
enää kestä sitä." Ystäväni kysyi: "Oletko koskaan kertonut tästä
miehellesi?" "En ole." Terapeutti kääntyi miehen puoleen:
"Onko sinulla ollut aavistustakaan tästä?" Ei ole. En ole tiennyt,
että hänestä tuntuu tällaiselta." He olivat olleet naimisissa viisitoista
vuotta, olivat nyt eroamassa eivätkä olleet käyneet perustavia keskusteluja
siitä, mikä oli tuhonnut heidän rakkautensa.
Toisessa tapauksessa eräs avioeron
kynnyksellä oleva pari alkoi puhua oikeudessa siitä mahdollisuudesta, että
pelastaisivat avioliittonsa. "Miten minun pitäisi muuttua?" mies
kysyi. Hän odotti jotakin syvällekäypää. Mutta vaimo sanoi: "Haluan, että
iltaisin otat minut lähellesi niin, ettei se aina pääty seksiin. Haluan, että
sanot kohteliaisuuksia minusta ihmisten edessä ja sanot, että rakastat minua.
Haluan, että annat joskus iltaisin puhelimen soida, kun minä puhun sinulle.
Haluan, että saat minut tuntemaan, että haluat minut." Tämä tapahtui
kolmetoista vuotta sitten. He ovat edelleen naimisissa, he rakastavat edelleen
toisiaan, heissä tapahtuu yhä edelleen muuttumista.(7)
Mikä sitten on avuksi
kommunikaation puuttumisen ongelmaan? Miten se voidaan ratkaista?
Vastaus tähän on kuitenkin yksinkertainen, ja se on se, että on
alettava keskustelemaan niistä asioista, jotka tähän asti on lakaistu maton
alle. Tarkoitus ei varmastikaan ole, että kaikista asioista vaiettaisiin, vaan
että ne selvitettäisiin.
Niinpä jokaisen omalla kohdalla tämä voi merkitä sitä, että
aletaan keskustella puolison kanssa, jotta voidaan päästä selville hänen
tarpeistaan ja jotta voidaan auttaa häntä. Meidän on pyrittävä auttamaan toista
sillä tavoin, että asiat eivät jäisi maton alle, vaan että ne tulisivat sieltä
pois.
Asiasta voidaan ottaa esille ainakin seuraavia puolia:
Kysy toiselta! Ensimmäinen
asia on varmastikin se, että henkilön on päästävä selville toisen tarpeista;
mitkä asiat häntä vaivaavat, mitkä ovat loukanneet häntä ja miten hän toivoo
muutosta joihinkin asioihin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tulee kysyä
puolisoltaan näitä asioita, koska hän ei kenties itse kehtaa niitä koskaan
tuoda oma-aloitteisesti esille, ja koska myös itse olemme huonoja
ajatustenlukijoita.
Tätä tärkeää vaihetta ei kannata jättää väliin, vaan puolisolta
kannattaa kysyä, mitä hän todella toivoo ja haluaa.
Ole valmis muuttumaan! Toinen
tärkeä asia koskee suoranaisesti itseämme, sitä, olemmeko valmiit muutokseen.
Jos toinen on esittänyt asioita, jotka voisivat olla toisinkin, on itsestämme
kiinni, haluammeko todella muuttua. Kyseessä on valinta itsekkyyden ja sen
vastakohdan välillä ja ollaanko halukkaita auttamaan toista. Jotkut toisen
esittämät asiat saattavat lisäksi olla vaikeita toteuttaa, mutta jos viitsitään
edes yrittää, voi se viedä suhdetta uudelle tasolle.
Keskustelujen
aloittaminen. Kun pyritään
ratkaisemaan aikaisemmin "maton alla" olleita ongelmia, on yksi tapa se,
että varaat puolisosi kanssa tietyn ajankohdan, jolloin teillä molemmilla on
aikaa keskustella tärkeimmistä alueista.
Jos kyseessä ovat vaikka raha-asiat ja velkaantuminen (yksi
suurimpia ongelmia suhteissa), täytyy teidän varata aikaa siitä keskusteluun ja
miettiä erilaisia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi. Niinpä rahankäytön
alueella esiin voivat tulla mm. seuraavat vaihtoehdot, joita jokaisen kannattaa
pohtia:
- Jos itse olet
tuhlaavaisempi puoliso etkä kykene hallitsemaan rahankäyttöäsi, voitko antaa
taloudenhoidon toisen, säästäväisemmän puolison, käsiin? Näin voidaan välttyä
monilta turhilta ostoksilta.
- Vältä omalla kohdallasi
mielijohdeostoksia ja turhaa velkaantumista (vrt. Room 13:8: Älkää olko
kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte...)
- Pitäkää puolisonne
kanssa kumpikin kirjaa omista menoistanne, joita teille on tullut viimeisen
kuukauden aikana. Kumpikin voi laittaa omiin kirjoihinsa ylös kolme asiaa: 1)
ostokset, 2) niiden ostopäivämäärä ja 3) mitä kukin ostos on maksanut. Näin,
kun pidetään tarkkaa kirjaa kuukauden aikana olevista menoista, voidaan
paremmin olla selvillä, mihin kaikkeen rahaa on mennyt.
- Älä tee koskaan suuria
ostoksia ilman toisen suostumusta ja hyväksyntää; eli sinun kannattaa aina ensin
keskustella toisen kanssa tai sopia siitä, minkä määrätyn summan kumpikin voi
käyttää ilman yhteydenottoa toiseen. Monilta avioliiton riidoilta vältytään,
jos tätä neuvoa jaksetaan noudattaa.
- Laadi puolisosi kanssa
etukäteissuunnitelma siitä, mihin rahat käytetään ja yrittäkää sitten pysyä
tässä suunnitelmassa.
Joka tapauksessa tärkeintä
on, että alat keskustella puolisosi kanssa, olivat sitten kyseessä raha- tai
muut asiat, koska näitä asioita ei kannata lakaista maton alle, ja koska niille
voi löytyä jokin ratkaisu.
Seuraava lainaus osoittaa hyvin, miten ratkaisujen löytämisessä
on onnistuttu. Siinä on kyse raha-asioista ja ajankäytöstä, jotka ovat kaksi
hyvin tavallista kiista-aluetta avioliitoissa:
Me riitelimme ennen
paljon rahasta. "Miksi sinä tuollaiseen käytit rahaa?" "Minä
luulin, että me säästämme tähän." "Sinähän sanoit, että tässä kuussa
meidän täytyy olla hyvin säästäväisiä, ja katso nyt mitä olet itse
ostanut." Lopulta tulimme siihen tulokseen, että meidän oli syytä laatia
vuosibudjetti. Niinpä rukoilimme joustavuutta ja avointa mieltä ja aloitimme
sitten budjettiriihen. Allekirjoitimme valmiin suunnitelman ja vannoimme
pysyvämme siinä. Joka tammikuu käymme sen läpi ja muokkaamme sitä, eikä meillä
ole vuosikausiin ollut vakavia riitoja rahasta.
Kävimme samantapaisia keskusteluja myös
ajankäytöstä. Koska aikataulumme olivat avioliittomme alkuvuosina niin
epätasapainossa, koimme molemmat tällä alueella suurta mielipahaa ja
turhautumista. Lopulta jouduimme laatimaan suunnitelman, jossa määriteltiin,
kuinka monta iltaa viikossa kumpikin olisi poissa kotoa, kuinka paljon voisimme
olla matkoilla, minä päivänä viikosta viettäisimme aikaa kahden kesken ja mitä
tekisimme aikataulutörmäysten sattuessa. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen vapautti
meidät toistuvista erimielisyyksistä ja pettymyksistä. (8)
KUN RAKKAUDENTUNNE ON
KADONNUT. Monissa avioliitoissa on
tavallista, että eteen tulee tilanne, jolloin rakkaudentunteet toista kohtaan
ovat ikäänkuin kuihtuneet tai jopa kokonaan kuolleet. Tässä tilanteessa (joka
itseasiassa on hyvin tavallinen, koska missään suhteessa on mahdotonta olla
aina tunteiden suhteen vuoren huipulla) ei saateta ehkä tuntea enää mitään
myönteistä toista kohtaan ja toisen viat voivat ärsyttää suunnattomasti.
Ihmisellä voi olla myös käsitys siitä, ettei mitään ole enää korjattavissa
tässä vaiheessa.
Mikä sitten on avuksi kyseiseen tilanteeseen? Miten se voidaan
korjata?
Vastaus tähän on kuitenkin se, että sinun on itse alettava
toimia ja käyttäytyä niinkuin välittäisit ja olisit kiinnostunut toisesta,
vaikka sinulla ei olisikaan mitään suurta innostusta. Kun meitä kehotetaan jopa
vihamiehen ruokkimiseen (Room 12:20) ja huolenpitoon, tulisi samaa laajentaa
myös puolison alueelle - puolison, joka hänkin voi tuntua pahimmalta
vihamieheltä.
On kyllä totta, että tämä voi aluksi tuntua mahdottomalta, mutta
Jumalan rakkaus, joka "on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta"
(Room 5:5) voi tulla avuksi. Jos olemme vastaanottaneet Kristuksen elämäämme,
olemme silloin tosiasiassa Pyhän Hengen temppeleitä (1 Kor 6:19) ja Jumala voi
silloin vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil 2:13). Se voi tuoda
asiaan aivan uuden näkökulman.
Seuraava lainaus viittaa tähän asiaan (Älä kuitenkaan ota
ajatusta erosta vakavasti!). Siitä käy ilmi, mikä merkitys on tahdolla toisen
huomioonottamisessa. Samoin esimerkistä käy ilmi, miten tunteet, vaikka ne
olisivat kuolleet, voivat myöhemmin uudelleen muuttua parempaan suuntaan:
Sanomalehtimies ja
pappi tri George Crane kertoo valaisevan esimerkin tästä: Eräs nainen tuli
hänen toimistoonsa täynnä vihaa miestään kohtaan ja eropäätös mielessään.
"En halua pelkästään päästä hänestä irti vaan myös maksaa potut pottuina.
Ennen kuin otan eron, haluan loukata häntä niin syvästi kuin mahdollista sen
vuoksi, mitä hän on tehnyt minulle." Tri Crane esitti nerokkaan
suunnitelman: "Mene kotiin ja ajattele ja toimi, niin kuin todella
rakastaisit miestäsi. Kerro hänelle, kuinka paljon hän merkitsee sinulle.
Ihaile kaikkia hänen hyviä ominaisuuksiaan, kehu hänen jokaista siedettävää
piirrettään. Yritä kaikin voimin olla niin ystävällinen, huomaavainen ja
jalomielinen kuin mahdollista. Älä säästä vaivojasi, vaan anna itsesi hänelle
kaikin tavoin miellyttääksesi häntä ja tehdäksesi hänen olonsa mukavaksi. Tee
kaikki mahdollinen saadaksesi hänet uskomaan, että rakastat häntä. Kun olet
saanut hänet vakuuttuneeksi kuolemattomasta rakkaudestasi ja siitä, ettet voi
elää ilman häntä, voitkin pudottaa pommisi. Kerro hänelle, kuinka paljon häntä
vihaat ja että aiot ottaa eron. Se kyllä loukkaa häntä suuresti."
Koston kiilto silmissään nainen hymyili ja
huudahti: "Mainiota, mainiota. Kyllä hän tulee hämmästymään!"
Ja hän teki niin. Suurella innolla. Hän
käyttäytyi "niin kuin". Kahden kuukauden ajan hän teki rakkaudellisia
tekoja, osoitti ystävällisyyttä, kuunteli, antoi, rohkaisi, jakoi.
Kun nainen ei tullutkaan uudelleen käymään,
tri Crane soitti hänelle: "Oletko nyt valmis käymään eroprosessin?"
"Avioeron?" nainen huudahti. "Ei ikinä! Huomasin, että todella
rakastan häntä." Toiminta oli muuttanut tunteet. Kokeilusta oli tullut
kokemus. (9)
