LUKU 3 -

Lasten jumalasuhde

Kun ovat kyseessä hengelliset asiat, voi vanhempien toiveena olla se, että he saisivat myös lapsensa kiinnostumaan niistä. He saattavat voimakkaasti tahtoa lastensa tulevan osalliseksi hengellisestä elämästä ja pelastuksesta, mutta eivät aina tiedä, miten heidän tulisi toimia. He eivät käsitä, miten he saisivat välitetyksi samat asiat myös lapsilleen.

Aiomme seuraavaksi käsitellä tätä aluetta. Aiomme käsitellä varsinkin sitä, mitä asioita vanhemman kannattaa välttää ja mihin hänen kannattaa pyrkiä, jos haluaa saada lapsensa kiinnostumaan hengellisistä asioista. Nämä kaikki seikat, joita luettelemme, ovat tärkeitä siksi, ettei lapsi myöhemmin kääntäisi selkäänsä Jumalalle.

Esimerkin vaikutus on yksi suurimpia tekijöitä siihen, kiinnostuvatko lapset hengellisestä elämästä vai eivät. Yksi teko puhuu usein enemmän kuin tuhat sanaa, ja jos vanhempi itse ei noudata oikeita periaatteita omassa elämässään tai osoittaa huonoa esimerkkiä - on epärehellinen, ei rakasta puolisoaan lasten nähden, juoruaa toisten selän takana, rikkoo liikennesääntöjä tai viettää kaikki illat tv:n parissa - on epätodennäköistä, että lapsetkaan myöhemmin antaisivat arvoa oikeille periaatteille ja hengelliselle elämälle. He päinvastoin voivat kääntää selkänsä sille, jos näkevät vanhempien välinpitämättömän asenteen tai jopa tekopyhyyden.

Toisaalta jos vanhemmat osoittavat hyvää esimerkkiä - mm. arvostavat muita ihmisiä sekä haluavat rukoilla näiden puolesta - voi se vaikuttaa lapsiin positiivisella tavalla. Se tehoaa heihin varmasti paremmin kuin mitkään kehotukset ja neuvot yksinään.

Vältä lakihenkisyyttä! Joskus vanhemmilla voi olla väärä käsitys kristillisyydestä. He saattavat pitää sitä sääntökokoelmana ja saattavat siksi esittää hengellisiä vaatimuksia - "sinun pitää, sinun täytyy" - itselleen mutta myös lapsilleen (Vrt Jes 28:12,13). He saattavat pitää Jumalan rakkautta ehdollisena ja ajatella sen riippuvan siitä, miten hyvin he ovat elämässään onnistuneet.

Jumalan rakkaus ei kuitenkaan ole koskaan ehdollinen, vaan ehdoton. Hän on Jeesuksen kautta rakastava Isä silloinkin, kun lankeamme emmekä ole täydellisiä. Samoin me pelastumme yksinomaan Jumalan armosta ja olemme senkin jälkeen koko ajan Jumalan armossa. Itse asiassa koko evankeliumin ydin on siinä, että saamme rakkautta, jota meidän ei tarvitse ansaita - se tulee Jeesuksen Kristuksen kautta.

Niinpä lasten kasvatuksessakin on hyvä pitäytyä Jumalan rakkaudessa, armossa ja huolenpidossa eikä vaatimuksissa, jotka on jo Jeesuksen kautta täytetty. Meidän on enemmän keskityttävä Jumalan lunastavaan ja armahtavaan puoleen eikä synteihin ja virheisiin, koska vain silloin pysymme oikeilla linjoilla:

Moni äiti antaa lapselleen väärän ja harhaanjohtavan kuvan Jumalasta. Useasti olen kuullut vanhempien sanovan lapselle: "Jumala rakastaa sinua, jos olet kiltti, mutta jos olet häijy, niin hän ei rakasta sinua." Sellainen opetus on väärä. Jumala rakastaa lasta aina. Havaitsemme, että lapsi, joka kasvaessaan saa tuollaisen väärän käsityksen Jumalasta, joutuu, kun on tullut mieheksi, jolla on vaikeita kiusauksia ja taipumuksia, pitämään tätä todistuksena siitä, että Jumala vihaa häntä. Siksi että Jumala syntistä rakastaa, ei hän ole välinpitämätön hänen pahoista teistänsä. (22)

Kunnioita lastesi mielipiteitä! Edellä puhuttiin jo siitä, että vanhempien tulee kunnioittaa lastensa mielipiteitä ja näkemyksiä, vaikka ne poikkeaisivatkin heidän omistaan tai eivät miellyttäisi heitä. Tavallisesti mitä kunnioittavammin suhtaudumme lasten ja nuorten mielipiteisiin, sitä kunnioittavammin hekin suhtautuvat meidän näkemyksiimme. He eivät niin herkästi hylkää meille tärkeitä asioita, jos pystymme arvostamaan heidän näkökantojaan.

Toisaalta jos vanhempi tuomitsee lastensa näkemykset, heidän kaverinsa tai kiinnittää kohtuuttoman suuren huomion pikkuasioihin - tukkamuoti, pukeutuminen... - johtaa tämä usein päinvastaiseen ja että lapset kääntävät vanhemmille selkänsä. Näin tapahtuu helposti, mikäli emme osaa pysyä rauhallisina kyseisissä tilanteissa.

Varaa aikaa lapselle! Se että vanhempi varaa aikaa ja jakamatonta huomiota lapsilleen, on yksi tärkeä osa-alue. Se voi merkitä sitä, että vanhempi varaa aikaa leikkimiseen lasten kanssa, ottaa nämä mukaan omiin toimintoihinsa tai sitten sitä, että vanhempi kuuntelee keskittyneesti, kun lapsella on jotakin kerrottavaa ja kysyttävää.

Päämääränä tällaisessa vanhempien toiminnassa pitäisi olla se, että lapsi kokisi olevansa varauksetta rakastettu ja hyväksytty. Jos hän näin kokee ja jos vanhempien ja lapsen välinen suhde on muutenkin hyvä, omaksuu lapsi paljon todennäköisemmin vanhempien tarjoamat mallit ja arvot.

Pyydä anteeksi! Yksi huono piirre monilla vanhemmilla on, että he eivät koskaan näe omia virheitään. He saattavat esiintyä täydellisinä ja tuomita muita, mutta eivät kuitenkaan huomaa malkaa omassa silmässään, vaikka heidän lapsensakin pystyvät sen näkemään. Lisäksi nämä vanhemmat saattavat pelätä tunnustaa virheitään ja pyytää anteeksi, koska pelkäävät menettävänsä viimeisenkin kunnioituksen ja arvostuksen itseään kohtaan.

Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Jos vanhempi puolustelee itseään ja esiintyy täydellisenä, vaikka ei sitä ole, on se yksi parhaista tavoista menettää arvovaltaa ja lasten kunnioitusta. Lapset tietävät varsin hyvin virheemme, ja jos kaikesta huolimatta esiinnymme täydellisinä, olemme silloin teeskentelijöitä heidän edessään.

Asia muuttuu heti toiseksi, jos vanhemmat nöyrtyvät ja pyytävät lapsiltaan anteeksi - esim. kiivastumista tai jos on kohdellut lapsia väärin. Juuri tämä voittaa heidät paremmin puolelleen kuin mikään muu. Silloin kun emme yritä teeskennellä jotain sellaista, mitä emme ole, vaan myönnämme aidosti virheemme ja miten kamppailemme niiden kanssa, arvostavat lapset tällaista rehellisyyttä. He ottavat paljon herkemmin vastaan muutkin asiat, jotka ovat meille tärkeitä.

VIITTAUKSET:

1. Ross Campbell: Rakkaudesta lapseen, s. 37

2. Kesler Jay: Avaimet käteen, s.87-88.

3. Rob Parsons: Tahdon rakastaa, kaikesta huolimatta, s.60-61.

4. Ross Campbell: Rakkaudesta lapseen, s. 48-49.

5. Adele Faber / Elaine Mazlish: Meillä on mukavaa, s. 53, 54

6. Thomas Gordon: Viisaat vanhemmat, s. 91,92

7. Keijo Tahkokallio: Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa, s. 137

8. Rob Parsons: Kuudenkymmenen minuutin isä, s. 61

9. Irene Kristeri: Haavoittunut vanhemmuus, s. 50

10. Adele Faber / Elaine Mazlish: Meillä on mukavaa, s. 123, 124

11. Thomas Gordon: Viisaat vanhemmat kertovat, s. 131,132

12. Thomas Gordon: Viisaat vanhemmat kertovat, s. 132

13. Paul W. Robinson: Kenen käsissä perheen ohjat, s. 141,142

14. James Dobson: Rakastava kuri, s. 55,56

15. Paul W. Robinson: Kenen käsissä perheen ohjat, s. 140

16. Bruce Narramore: Mainio, mahdoton lapseni, s.156

17. Bruce Narramore: Mainio, mahdoton lapseni, s. 162,163

18. Jennifer Rees Larcombe: Minä en parantunut, s.143-144.

19. Kasvatusviisauden kirja, koonnut Janne Tarmio, s. 93

20. Larry ja Nordis Christenson: Kristitty koti, s.103-104.

21. Larry Christenson: Kristitty perhe, s.139-140.

22. D.L. Moody.: Kristinuskon rikkaus, s.88-89.