LUKU 3 -
Lasten jumalasuhde
Kun
ovat kyseessä hengelliset asiat, voi monien vanhempien toiveena olla se, että
he saisivat myös lapsensa kiinnostumaan tästä alueesta. He saattavat
voimakkaasti tahtoa lastensa tulevan osalliseksi hengellisestä elämästä ja
pelastuksesta, mutta eivät aina tiedä, miten heidän tulisi toimia. He eivät
käsitä, miten he saisivat välitetyksi samat asiat myös lapsilleen.
Aiomme seuraavaksi käsitellä tätä aluetta.
Aiomme käsitellä varsinkin sitä, mitä asioita vanhemman kannattaa välttää ja
mihin hänen kannattaa pyrkiä, jos haluaa saada lapsensa kiinnostumaan
hengellisistä asioista. Nämä kaikki seikat, joita seuraavassa luettelemme, ovat
tärkeitä sen kannalta, ettei lapsi myöhemmin kääntäisi kokonaan selkäänsä
Jumalalle.
Esimerkin vaikutus. Ensinnäkin esimerkin vaikutus on
yksi suurimpia tekijöitä siihen, kiinnostuvatko lapset hengellisestä elämästä
vai eivät. Sillä yksi teko puhuu usein enemmän kuin tuhat sanaa, ja jos
vanhempi itse ei noudata oikeita periaatteita omassa elämässään tai osoittaa
huonoa esimerkkiä - on epärehellinen, ei rakasta puolisoaan lasten nähden,
juoruaa toisten selän takana, rikkoo liikennesääntöjä tai viettää kaikki illat
tv:n parissa - on epätodennäköistä, että lapsetkaan myöhemmin antaisivat arvoa
oikeille periaatteille ja hengelliselle elämälle. He päinvastoin voivat kääntää
selkänsä sille, jos näkevät vanhempien välinpitämättömän asenteen tai jopa
tekopyhyyden.
Toisaalta jos vanhemmat osoittavat hyvää
esimerkkiä - mm. arvostavat muita ihmisiä sekä haluavat rukoilla näiden
puolesta - voi se vaikuttaa lapsiin hyvin positiivisella tavalla. Se tehoaa
heihin varmasti paremmin kuin mitkään kehotukset ja neuvot yksinään.
Vältä lakihenkisyyttä! Joskus vanhemmilla voi olla väärä
käsitys kristillisyydestä. He saattavat pitää sitä enemmänkin sääntökokoelmana
ja saattavat siksi esittää hengellisiä vaatimuksia - "sinun pitää, sinun
täytyy" - itselleen mutta myös lapsilleen (Vrt Jes 28:12,13). He saattavat
pitää myös Jumalan rakkautta ehdollisena ja ajatella sen riippuvan siitä, miten
hyvin he ovat elämässään onnistuneet.
On kuitenkin hyvä ymmärtää, että Jumalan
rakkaus ei ole koskaan ehdollinen, vaan ehdoton. Hän on Jeesuksen kautta
rakastava Isä silloinkin, kun lankeamme emmekä ole täydellisiä. Samoin me
pelastumme yksinomaan Jumalan armosta ja olemme senkin jälkeen koko ajan
Jumalan armossa. Itse asiassa koko evankeliumin ydin on siinä, että saamme
rakkautta, jota meidän ei tarvitse ansaita - se tulee Jeesuksen Kristuksen
kautta.
Niinpä kun siirrymme takaisin lasten kasvatukseen, on meidän
siinäkin hyvä pitäytyä pikemmin Jumalan rakkaudessa, armossa ja huolenpidossa
eikä vaatimuksissa, jotka on jo Jeesuksen kautta täytetty. Meidän on enemmän
keskityttävä Jumalan lunastavaan ja armahtavaan puoleen eikä synteihin ja
virheisiin, koska vain silloin pysymme oikeilla linjoilla:
Moni äiti antaa lapselleen väärän ja harhaanjohtavan kuvan
Jumalasta. Useasti olen kuullut vanhempien sanovan lapselle: "Jumala
rakastaa sinua, jos olet kiltti, mutta jos olet häijy, niin hän ei rakasta
sinua." Sellainen opetus on väärä. Jumala rakastaa lasta aina.
Havaitsemme, että lapsi, joka kasvaessaan saa tuollaisen väärän käsityksen
Jumalasta, joutuu, kun on tullut mieheksi, jolla on vaikeita kiusauksia ja
taipumuksia, pitämään tätä todistuksena siitä, että Jumala vihaa häntä. Siksi
että Jumala syntistä rakastaa, ei hän ole välinpitämätön hänen pahoista
teistänsä.(22)
Kunnioita lastesi mielipiteitä! Edellä
puhuttiin jo siitä, että vanhempien tulee kunnioittaa lastensa mielipiteitä ja
näkemyksiä, vaikka ne poikkeaisivatkin täysin heidän omistaan tai eivät
miellyttäisi heitä. Tavallisesti mitä kunnioittavammin suhtaudumme lasten ja
nuorten mielipiteisiin, sitä kunnioittavammin hekin yleensä suhtautuvat meidän
näkemyksiimme - he eivät silloin niin herkästi hylkää meille tärkeitä asioita,
jos edes vähän pystymme arvostamaan heidän näkökantojaan.
Toisaalta jos vanhempi tuomitsee lastensa
näkemykset, heidän kaverinsa tai kiinnittää kohtuuttoman suuren huomion
pikkuasioihin - tukkamuoti, pukeutuminen... - johtaa tämä usein päinvastaiseen
ja että lapset kääntävät vanhemmille selkänsä. Näin tapahtuu hyvin helposti,
mikäli emme osaa pysyä rauhallisina kyseisissä tilanteissa.
Varaa aikaa lapselle! Se että vanhempi varaa aikaa ja
jakamatonta huomiota lapsilleen, on yksi tärkeä osa-alue. Toisinaan se voi
merkitä sitä, että vanhempi varaa aikaa leikkimiseen lasten kanssa, ottaa nämä
mukaan omiin toimintoihinsa tai sitten vaikka sitä, että vanhempi
yksinkertaisesti kuuntelee keskittyneesti, kun lapsella on jotakin kerrottavaa
ja kysyttävää.
Päämääränä tällaisessa vanhempien
toiminnassa pitäisi olla se, että lapsi kokisi olevansa varauksetta rakastettu
ja hyväksytty. Jos hän näin kokee ja jos vanhempien ja lapsen välinen suhde on
muutenkin hyvä, omaksuu lapsi silloin paljon todennäköisemmin vanhempien
tarjoamat mallit ja arvot.
Pyydä anteeksi! Yksi huono piirre monilla vanhemmilla
on, että he eivät koskaan näe omia virheitään. He saattavat esiintyä
täydellisinä ja tuomita muita, mutta eivät kuitenkaan huomaa malkaa omassa
silmässään, vaikka heidän lapsensakin pystyvät sen näkemään. Nämä vanhemmat
saattavat lisäksi pelätä tunnustaa virheitään ja pyytää anteeksi, koska
pelkäävät menettävänsä viimeisenkin kunnioituksen ja arvostuksen itseään
kohtaan.
Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Jos
vanhempi puolustelee itseään ja esiintyy täydellisenä, vaikka ei sitä
kuitenkaan ole, on se yksi parhaista tavoista menettää arvovaltaa ja lasten
kunnioitusta. Lapset tietävät varsin hyvin virheemme, ja jos kaikesta
huolimatta esiinnymme täydellisinä, olemme silloin teeskentelijöitä heidän
edessään.
Sensijaan asia muuttuu heti toiseksi, jos
vanhemmat nöyrtyvät ja pyytävät lapsiltaan anteeksi - esim. kiivastumista tai
jos on kohdellut lapsia väärin - niin juuri tämä voittaa heidät paremmin
puolelleen kuin mikään muu. Sillä silloin, kun emme yritä teeskennellä jotain
sellaista, mitä emme ole, vaan myönnämme aidosti virheemme ja miten
kamppailemme niiden kanssa, arvostavat lapset tällaista rehellisyyttä. He
ottavat silloin paljon herkemmin vastaan muutkin asiat, jotka ovat meille
tärkeitä.
VIITTAUKSET:
1. Ross Campbell: Rakkaudesta lapseen, s. 37
2. Kesler Jay: Avaimet käteen, s.87-88.
3. Rob Parsons: Tahdon rakastaa, kaikesta huolimatta,
s.60-61.
4. Ross Campbell: Rakkaudesta lapseen, s. 48-49.
5. Adele Faber / Elaine Mazlish: Meillä on mukavaa,
s. 53, 54
6. Thomas Gordon: Viisaat vanhemmat, s. 91,92
7. Keijo Tahkokallio: Myönteinen ajattelu lasten
kasvatuksessa, s. 137
8. Rob Parsons: Kuudenkymmenen minuutin isä, s. 61
9. Irene Kristeri: Haavoittunut vanhemmuus, s. 50
10. Adele Faber / Elaine Mazlish: Meillä on mukavaa,
s. 123, 124
11. Thomas Gordon: Viisaat vanhemmat kertovat, s.
131,132
12. Thomas Gordon: Viisaat vanhemmat kertovat, s. 132
13. Paul W. Robinson: Kenen käsissä perheen ohjat, s.
141,142
14. James Dobson: Rakastava kuri, s. 55,56
15. Paul W. Robinson: Kenen käsissä perheen ohjat, s.
140
16. Bruce Narramore: Mainio, mahdoton lapseni, s.156
17. Bruce Narramore: Mainio, mahdoton lapseni, s.
162,163
18. Jennifer Rees Larcombe: Minä en parantunut,
s.143-144.
19. Kasvatusviisauden kirja, koonnut Janne Tarmio, s.
93
20. Larry ja Nordis Christenson: Kristitty koti,
s.103-104.
21. Larry Christenson: Kristitty perhe, s.139-140.
22. D.L. Moody.: Kristinuskon rikkaus, s.88-89.
LÄHDEKIRJALLISUUS:
Brusko Marlene: Palaako pinna - nuorten ja
vanhempien?
Campbell Ross: Rakkaudesta lapseen
Campbell Ross: Rakkaudesta murkkuun
Christenson Larry: Kristitty perhe
Christenson Larry ja Nordis: Kristitty
koti
Dobson James: Rakastava kuri
Faber Adele / Mazlish Elaine: Meillä on
mukavaa
Gordon Thomas: Viisaat vanhemmat
Gordon Thomas: Viisaat vanhemmat kertovat
Kesler Jay: Avaimet käteen
Narramore Bruce: Mainio, mahdoton lapseni
Parsons Rob: Kuudenkymmenen minuutin isä
Robinson, Paul W.: Kenen käsissä perheen ohjat?
Ruthe Reinnhold: Kun sielu huutaa
Tahkokallio Keijo: Myönteinen ajattelu lasten
kasvatuksessa
