Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!

Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

Arvokas ihminen

Tässä kirjoituksessa pohditaan ihmisten arvoa ja arvokkuutta. Se on asia, josta Raamattukin puhuu paljon, vaikka nykyihmiset eivät ota sitä huomioon. He päinvastoin ajattelevat, että mitä enemmän ihmiset luopuvat Jumalasta, sitä enemmän he kehittyvät älyllisesti ja moraalisesti. He pitävät kristillisen teismiin pohjautuvaa käsitystä vanhanaikaisena ja valheellisena, mutta kun yksittäinen ihminen vapautuu jumalharhasta, se vie yhteiskuntaa korkeammalle tasolle tiedossa, oikeudenmukaisuudessa ja sivistyksessä. He eivät usko, että kristillisestä uskosta luopuminen vähentäisi ihmisen arvoa ja arvokkuutta.

Miten oli menneisyydessä? Kun lähdetään pohtimaan ihmisten arvoa, on hyvä lähtökohta 2000 vuoden takainen maailma, kun kristillisyys alkoi vaikuttaa. Nykypäivänä monet kritisoivat kristillistä uskoa, mutta tosiasia on, että se vaikutti myönteisesti monien ihmisryhmien asemaan kuten naiset, lapset ja vammaiset. Antiikin maailmassa oli monia epäkohtia, mutta kristillisen uskon levitessä näiden ihmisten asema parani. Katsomme ensin naisten asemaa.

Naisten asema. Kun nykyaikana on esitetty väite kristinuskon haitallisesta vaikutuksesta naisten asemaan, ei se kestä historiallista tarkastelua. Päinvastoin antiikin maailmassa naisten asema oli monin tavoin heikko, mutta kristillinen usko toi siihen parannuksen. Esim. sosiologian ja vertailevan uskontotieteen professori Rodney Stark on tutkinut kristinuskon kasvua ja menestystä sekä analysoinut naisten merkitystä kristinuskon leviämisessä. Starkin mukaan kristittyjen naisten asema oli hyvä kristinuskon alkuvaiheista lähtien. Heidän tilanteensa oli parempi kuin roomalaisten kanssasisarten, jotka taas olivat huomattavasti paremmassa asemassa kuin kreikkalaiset naiset. Se vaikutti kristinuskon menestykseen ja leviämiseen Rooman valtakunnassa. Naisten asema oli heikko mm. seuraavilla tavoilla ennen kristillisen uskon leviämistä:

• Pienten tyttövauvojen heitteillejättö oli yleistä antiikin maailmassa. Rooman valtakunnassa oli yleisenä tapana harjoittaa perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä heitteille, mikä koitui etenkin tyttöjen kohtaloksi. Tämän seurauksena miesten ja naisten suhdeluku oli vääristynyt, ja on arvioitu, että roomalaisessa yhteiskunnassa oli n. satakolmekymmentä miestä sataa naista kohti. Kun kristityt kielsivät abortin ja vastasyntyneiden tappamisen, vaikutti se naisten aseman parantumiseen ja muutti miesten ja naisten suhdelukua.

• Nykyaikana joissakin kehitysmaissa ovat tavallisia lapsiavioliitot ja nuorena solmitut avioliitot. Niissä voidaan naittaa jopa alle 10-vuotiaita tyttöjä.

Sama tilanne oli yleinen Rooman valtakunnassa ennen kristillisen uskon ilmaantumista. Oli tavallista, että naiset joutuivat avioitumaan jo puberteetti-iässä tai sitä ennen. Kreikkalainen Cassius Dio, joka kirjoitti Rooman historian, totesi tytön olevan kypsä avioitumaan jo 12-vuotiaana: ”Tyttö, joka on avioitunut ennen 12 ikävuotta, tulee lailliseksi puolisoksi täyttäessään 12 vuotta.” Kristillinen usko vaikutti sen, että naiset saivat avioitua iäkkäämpinä ja valita itse puolisonsa.

• Naisten asema oli heikko avioeron tullessa. Mies sai avioeron naisesta erottamalla hänet kotitaloudesta. Samoin, jos nainen raiskattiin, oli aviomiehen otettava tästä ero.

Lisäksi naisleskien asema oli huono antiikin maailmassa (aivan kuten nykyajan Intiassa, jossa naisleskiä on jopa poltettu). He olivat yksi avuttomimmista ja vähäosaisimmista ryhmistä, mutta kristillinen usko toi parannuksen heidänkin elämäänsä. Yhteisöä velvoitettiin huolehtimaan leskistä kuten heitteille jätetyistä lapsista. Tämä vaikutti kristillisen uskon leviämiseen Rooman valtakunnassa. Leskien asemasta puhutaan mm. Apostolien teoissa sekä kirjeissä (Apt 6:1, 1 Tim 5:3-16, Jaak 1:27)

Orjuus pois. Kun kristillinen usko paransi naisten asemaa, paransi se myös orjien asemaa ja lopulta vaikutti tämän instituution häviämiseen. Monet kritisoivat nykyään keskiaikaa pimeänä aikakautena, mutta juuri sinä aikana orjuus katosi Euroopasta muutamia reuna-alueita lukuun ottamatta. Se oli suuri muutos antiikin aikaan verrattuna. Esim. kreikkalaisia kaupunkivaltioita on kutsuttu ensimmäisiksi demokratioiksi, mutta tämä näkemys on kyseenalainen, koska n. 15-30 % yhteiskunnan jäsenistä oli orjia ilman kansalaisoikeuksia. Kaikilla ei ollut samoja mahdollisuuksia, vaan ihmiset olivat eriarvoisessa asemassa. Kristillinen usko toi muutoksen tilanteeseen.

Lasten asema

Älä surmaa lähdettämällä, äläkä tapa lasta kun se on syntynyt (Barnabaan kirje 19, 5)

Älä tee aborttia, äläkä surmaa vastasyntynyttä (Tertullianus, Apologeticum,9,8:PL 1, 371-372)

Jo edellä todettiin, miten ei-toivottujen vastasyntyneiden heitteillejättö oli yleistä antiikin yhteiskunnassa. Se oli melko tavallista kaikissa yhteiskuntaluokissa ja yleisenä käytäntönä oli, että ensimmäisen viikon aikana perheen isä päätti, jääkö lapsi eloon. Jos lapsi oli tyttö, vammainen tai ei-toivottu, saatettiin hänet jättää heitteille. Jotkut löytölapset saatettiin myöhemmin kasvattaa prostituoiduiksi, orjiksi tai kerjäläisiksi, mikä osoittaa heidän heikon asemansa.

Kristillinen usko paransi lasten asemaa. Sen seurauksena sosiaalisen hylkäämisen tavoista alettiin luopua ja lapset alettiin nähdä henkilöinä, joilla on täysi ihmisyys ja täydet ihmisoikeudet. Hylättyjä lapsia kerättiin kaduilta ja heille annettiin uusi mahdollisuus elämään. Lopulta myös lainsäädäntö muuttui: v. 374 keisari Valentinianuksen aikana lasten heitteillejättö muuttui rikokseksi.

Paluu menneeseen. Edellä todettiin, miten ihmisen arvo oli vähäinen antiikin maailmassa reilut 2000 vuotta sitten. Mm. lasten heitteillejättö oli yleistä. Ei-toivotut lapset, yleensä tytöt saatettiin jättää kuolemaan. Sen seurauksena miesten ja naisten suhdeluku oli vääristynyt. Samoin naisten, vammaisten ja orjien asema oli heikko roomalaisessa yhteiskunnassa. Vasta kristillinen usko toi vähitellen myönteisen muutoksen näiden ihmisryhmien elämään.

Nyt, kun kristillisestä uskosta ollaan luopumassa länsimaissa, ollaan yhä enemmän palaamassa siihen kulttuuriin, jossa vanhemmilla on oikeus päättää lapsen elämästä ja missä ihmisen arvo on vähentynyt. Palataan siihen, mistä aloitettiin ja noudatetaan samanlaista mallia kuin esim. natsi-Saksassa, jossa ihmisen arvo määräytyi ominaisuuksien, ei olemassaolon perusteella. Kehityksen suuntaa ilmenee lausunnoissa ja käytännön toimissa. Katsomme muutamia esimerkkejä. Aloitamme Darwinista, koska hänellä oli suuri vaikutus ihmisen arvon vähenemiseen.

Darwinin vaikutus. Kun lukee Raamattua, käy selväksi, että ihminen on erikoisasemassa Jumalan silmissä ja erillään muusta luomakunnasta. Hänet luotiin Jumalan kuvaksi, ja ihminen myös antoi nimet kaikille eläimille. Se osoittaa hänen eronsa muuhun luomakuntaan:

- (1 Moos 1:26,27) Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

- (1 Moos 2:19,20) Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

20. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

Darwinin teoria romutti edellisen näkökannan ihmisten mielistä. Se johti heidät ajattelemaan, että ihminen ei ole sen kummallisempi kuin mikään muukaan olento. Sillä jos ihminen on periytynyt alemmista eläimistä, miksi silloin pitäisi tehdä ero muuhun luomakuntaan? Ihmisen merkityksen ja arvon väheneminen muun luomakunnan tasolle on siten darvinismin looginen seuraus.

Tästä näkökannasta nousi esille myös sosiaalidarvinismiksi kutsuttu aate – ajatus siitä, että toiset rodut ovat arvokkaampia kuin toiset. Nykyaikana tästä ei niin paljoa puhuta, mutta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sellainen ajattelu oli yleistä. Ajateltiin, että rotuja ja ihmisryhmiä voidaan luokitella kehittyneisyyden mukaan. Se johti ihmisen arvon inflaatioon ja ettei jokaista ihmistä nähty arvokkaana Jumalan kuvana. Ei uskottu, että maailman kaikki ihmiset ovat peräisin yhdestä ihmisparista kuten Raamattu osoittaa (Apt. 17:24-26: Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat), ja tasa-arvoisia sen perusteella. Darwinin teoria romutti ajatuksen ihmisten samanarvoisuudesta ja antoi ”tieteellisen” oikeutuksen ihmisten luokittelulle kykyjen tai rodun mukaan.

Sosiaalidarvinismi oli myös Hitlerin ajattelun keskiössä. Hän uskoi Darwinin teoriaan, arjalaisen rodun ylemmyyteen ja että luonnossa on käynnissä eloonjäämisen taistelu. Hän hyökkäsi sitä vastaan, että jokaisella ihmisellä on arvo sellaisenaan.

Johdonmukainen seuraus Hitlerin ja natsien uskomuksista oli, että he alkoivat suunnitella kehitysvammaisten, mielisairaiden, taloudellista taakkaa tuottavien sekä ei-arjalaisten rotujen surmaamista. Ensin tehtiin propagandaa eutanasian puolesta ja opastettiin, mikä on ihmisarvoista elämää. Surmahankkeet toteutettiin vasta sotavuosina. Tuhansia ja lopulta miljoonia ihmisiä tapettiin, koska pidettiin joitakin ihmisryhmiä vähempiarvoisina. Pohjalla oli usko evoluutioteoriaan ja että ihmisten arvo määräytyy ominaisuuksien eikä olemassaolon perusteella.

Vaikka Darwinin Lajien synty tuskin on vastuussa kaikesta rodullisesta luokittelusta, kansallismielisestä intoilusta ja kovaotteisesti ilmaistuista ennakkoluuloista, se tarjosi selvää biologista taustatukea ihmisten sodankäynnille ja käsityksille rodullisesta paremmuudesta. (1)

Ihmisten luokitteleminen ”arvokkaiksi” ja ”arvottomiksi”, ihmisten näkeminen pelkkinä muuttujina, joita voidaan manipuloida jotakin ”korkeampaa tarkoitusta” varten, kuten Schallmayer ja kaikki saksalaiset rodunjalostusopin kannattajat tekivät, merkitsi sellaisen näkökulman omaksumista, joka johti monien mutkien jälkeen Auschwitzin orjatyövoima- ja kuolemanleireihin. (2)

Feminismi ja abortti. Toinen virstanpylväs on feminismin muuttuminen. 1800-luvulla feminismi oli aivan erilaista kuin nykyaikana. Sen alullepanijoihin kuului naisia, jotka kunnioittivat kristillisiä moraalisia arvoja ja jotka antautuivat auttamaan syrjäytyneitä, heikkoja, sairaita ja köyhiä. Heidän toimestaan pyrittiin mm. vähentämään nuorisorikollisuutta, lievittämään prostituution aiheuttamia ongelmia, tukemaan yksineläviä äitejä sekä vaikuttamaan lasten ja äitien suojeluun. Feminismin tavoitteet olivat hyödyllisiä ja auttoivat syrjäytyneitä.

Suuri muutos tapahtui kuitenkin 1960- ja 1970-luvuilla, kun radikaalifeministit luopuivat syntymättömien lasten oikeudesta elää. He alkoivat vaatia vapaata aborttia pitäen sitä ihmisoikeutena ja väittäen, että naisilla on oikeus päättää omasta ruumiistaan. He hylkäsivät selvät tieteelliset faktat, koska sikiö ei ole osa äidin ruumista vaan äidin sisällä kasvava lapsi. Tämän osoittavat mm. ultraäänikuvaukset sekä abortoidut lapset, joilla on aivan samat ruumiin jäsenet kuin vastasyntyneillä: silmät, kädet, jalat, suu, nenä, korvat… Samoin feministit hylkäsivät lasten ihmisoikeudet ja oman naisellisuutensa. He alkoivat pitää syntymätöntä lasta vihollisenaan. J. Budziszewski kuvaa kehitystä feminismiliikkeessä. Hyvä asia voi muuttua huonoksi, vaikka sitä puolustetaan sellaisilla argumenteilla kuin ihmisoikeus ja tasa-arvo.

Jopa hyvän puolesta taistelevasta liikkeestä tulee paha, kun se tekee rauhan jonkin perustavan pahuuden kanssa. Ajattele feminismin kohtaloa. Olivatpa 1800-luvun feministifilosofian vahvuudet ja heikkoudet mitä tahansa, feminismi oli silloin olennaisesti sitä, mitä se väitti olevansa: pyrkimys suojella naisia väärin kohtelulta, ja varmistaa heille suurempi mahdollisuuksien alue. Se ei koskaan pyrkinyt erottamaan äidin etua lapsen edusta, ja se tunnusti, ettei naisen tappamisessa kohtuun ole mitään naisen edun mukaista. Susan B. Anthony kutsui aborttia ”lapsen murhaamiseksi” ja kirjoitti siitä näin: ”Syyllinen? Kyllä. Tämän teon tekevä nainen on hirvittävän syyllinen riippumatta siitä, onko teon motiivina rakkaus helppoon elämään vai halu suojella syntymätöntä viatonta lasta kärsimykseltä. Se taakoittaa hänen omaatuntoaan hänen eläessään, ja se taakoittaa hänen sieluaan hänen kuollessaan. Mutta voi! Kolminkertaisesti syyllinen on se, joka ajoi hänet siihen epätoivoon, joka vei hänet rikokseensa.” ⁽³⁾

Mutta feminismi oli tuomittu siitä päivästä, jolloin se omaksui tämän selkäpiitä karmivan pahantahtoisuuden. Kaikki sen hyvät tarkoitukset kääntyivät päinvastaisiksi, ja liikkeen todelliseksi tarkoitukseksi tuli pian kaiken sen halventaminen, mikä on erityistä naisellisuudessa, erityisesti äidin ja lapsen välisen suhteen tuhoaminen. (4)

Sikiöseulonnat. Kun abortti on kerran hyväksytty, ovat mukaan tulleet myös sikiöseulonnat. Se tarkoittaa, että tutkimuksilla pyritään selvittämään, onko sikiössä jotain vammaa, esim. Downin syndroomaa, joka voisi haitata elämää. Ajatellaan, että jos lapsi ei synny täysin terveenä, se olisi suuri onnettomuus. Vanhemmat laitetaan valinnan paikalle, jossa he ovat ikään kuin kaupassa valitsemassa, ottavatko he lapsen vastaan:

Tutkijat ovat tuoneet lääketieteelliseen sanastoon uuden termin: koeluontoinen raskaus. Se tarkoittaa, että odottava äiti ei voi iloita alkaneesta raskaudesta ennen kuin sikiön kehitystä seuraamalla päättää, saako se edes syntyä. Se ei ole enää ehdotonta vanhemmuutta, vaan ollaan ikään kuin ”valintatalossa” miettimässä, millainen tuote otetaan tai mikä kelpaa. (5)

Mikä on ongelmana edellisessä ajattelutavassa? Siinä jäävät huomioonottamatta seuraavat seikat:

• Ensinnäkin sikiöseulonnat viestittävät sanoman, että vammaiset ovat arvottomia ja ei-toivottuja. Vain terveitä pidetään arvollisina elämään. Tehdään samanlaista rodunjalostusta kuin natsi-Saksassa, jossa ihmisten arvo määräytyi ominaisuuksien eikä olemassaolon perusteella.

• Suurin syy terveysperusteisiin abortteihin, joihin sikiöseulontojen kautta päädytään, on yleensä Downin syndrooma.

Se ei kuitenkaan elämisen kannalta ole vakava ongelma. Kehitysvammaliiton tutkimusjohtaja Heikki Seppälä, joka on ollut tekemisissä Down-aikuisten kanssa, on huomauttanut, että ”maailmassa on hirvittävän paljon pahempia kohtaloita kuin syntyä ylimääräisen kromosomin kanssa. Down-lapsen odotettavissa oleva elämä voi olla hyvin palkitseva.” (HS 30.1.2011)

• Kun Suomessa puuhailtiin muutosta aborttilakiin, ottivat siihen kantaa myös kehitysvammaiset. He puhuivat elämän puolesta ja aloittivat julkilausumansa sanoen:

”Meillä on oikeus elämään. Jos olisimme saaneet päättää, kyllä itse olisimme halunneet syntyä.”

• Perinteiseen lääkärietiikkaan on aina kuulunut elämän suojeleminen, mutta nyt monet ovat alkaneet luopua näistä tärkeistä ja arvokkaiksi havaituista perinteistä ja periaatteista. Mm. Hippokrateen valassa, jota on pidetty lääketieteen etiikan perusmallina, tämä tärkeä elämän suojelun periaate tulee esille. Siinä vakuutetaan: ”En tule antamaan kenellekään mitään kuolettavaa myrkkyä - - samoin en tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Maailman Lääkäriliitto antoi samanlaisen julkilausuman Genevessä v. 1948, kun natsilääkärien epäeettiset toiminnat olivat paljastuneet. Tässä lausunnossa todettiin ihmiselämän alkavan hedelmöityksestä, ja että sitä tulee pitää arvossa heti siitä hetkestä alkaen: ”Pidän ihmiselämää hedelmöityksestä lähtien mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.” Mistä johtuu, että näistä tärkeistä periaatteista luovutaan?

• Jos asetetaan ihmisen arvon mitaksi ja elinkelpoisuuden ehdoksi täydellinen terveys, on se huono mittari. Sikiöseulonnoissa voidaan toimia näin, mutta tavallisessa arkielämässäkin kuka tahansa meistä voi sairastua vakavasti, saada tartuntataudin tai vammautua autokolarissa. Ihmisestä voi tulla muista riippuvainen, joten kärsimys ja riippuvuus voi koskettaa jokaista ihmistä jossakin elämän vaiheessa. Kärsimys ja vajavaisuus tulisikin hyväksyä osana tätä maailmaa. Tulevassa Jumalan valtakunnassa ei Raamatun mukaan ole enää syntiä, sairautta ja vajavaisuutta, mutta täällä sitä on. Joku voi tietysti parantua, mutta niin ei tapahdu kaikille. Meidän tulisi oppia arvostamaan ihmisiä huolimatta siitä, millaisia heidän ominaisuutensa ovat. Jos arvostamme ainoastaan terveitä ja menestyviä henkilöitä, toimimme väärin. Jaakob varoitti meitä tällaisesta toiminnasta (Jaak 2:1): ”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.”

Alastair MacIntyre kuuluu aikamme tunnetuimpiin moraalifilosofeihin. Hän korostaa, että vanhempien tulisi sitoutua lapsiinsa siitä riippumatta, millaisia ominaispiirteitä lapset kantavat (MacIntyre 1999,130). Tässä mielessä vakavasti vammaisen lapsen vanhemmat ovat esimerkkejä hyvistä äideistä ja isistä. MacIntyre korostaa, että yhteiskunnan tulisi pitää itsestään selvänä ihmisen vammaisuutta ja riippuvuutta muista ihmisistä, koska jokainen ihminen kokee vammaisuutta jossakin elämänsä vaiheessa. Jo biologia asettaa ihmiselle rajat siinä mielessä, että elämä päättyy joskus ja jokaisen on kohdattava oman ruumiinsa rappeutumiseen liittyvät rajoitteet. Jos ihmisten tarpeiden täyttäminen muodostuu koko yhteiskunnan intressiksi, heikkojen ja haavoittuvien ihmisten kohtaaminen sisältyy käsitykseen yleisestä ja yhteisestä hyvästä sekä siitä, että kärsimys, vaiva ja riippuvuus yhdistävät jokaista ihmistä. Rajoitteet eivät siten liity vain niihin ihmisiin, joilla on elimellisiä vammoja. (Vehmas 2005,194.) Nuoruudessaan terve ihminen voi sairastua myöhemmin elämässään vakavaan syöpään tai vammautua autokolarissa. (6)

• Jotkut saattavat perustella aborttia sillä, että sikiö ei tunne kipua ja on vain jonkinlainen kudosmöykky äidin kohdussa.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jo pieni sikiö voi tuntea kipua ja peräytyä kohdun perälle, jos se aistii sitä kohtaavan vaaran. Näin on voitu havaittu tapahtuvan abortointitilanteissa, kun metallinen instrumentti lähestyy lasta. Lapsi vaistoaa sitä uhkaavan vaaran ja yrittää perääntyä siitä.

Selvästi on myös tiedossa, että abortoiduilla sikiöillä on aivan samat ruumiinosat kuin vastasyntyneillä. Niillä on kädet, jalat, silmät ja suu, joten ne ovat aivan samanlaisia kuin tavalliset lapset. Vain niiden koko on pienempi. Petämme itsemme, jos yritämme väittää, ettei sikiössä oleva lapsi ole todellinen ihminen.

Sairaalassa minulla oli lääkärikollega, jonka kanssa keskustelimme abortista. Hän puolusti aborttia naisen oikeutena, minä taas vastustin sitä lapsen elämän loukkauksena. Kerran keskellä työpäivää tapasin hänet kalpeana nojailemassa seinään ja tiedustelin, onko hän sairas. Hän kertoi olleensa juuri suorittamassa raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Hän oli alkanut voida pahoin ja huokaili: ”Tämä on pyövelin hommaa.” (7)

• Kun tehdään abortteja, oli syy mikä tahansa – lapsen väärä sukupuoli, vammaisuus tai että lapsi on muulla tavoin ei-toivottu – on kyseessä murha, vaikka monet väittävät vastaan. Murhaajat eivät peri Jumalan valtakuntaa:

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Vastasyntyneet. Kun abortti on kerran hyväksytty, on seuraava askel vastasyntyneiden surmaaminen, joka on paluuta menneeseen. Sitä on alettu puolustaa julkisessa keskustelussa joissakin maissa. Samoin on jo saatettu surmata vastasyntyneitä, joilla on jokin vamma, tai jätetty heidät kuolemaan ilman ravintoa – asia, jossa ei ole juuri mitään eroa natsi-Saksan rodunjalostustoimintaan. Tällaiset ihmiset ovat kadottaneet eron oikean ja väärän välillä. He voivat jopa puolustaa tekojaan rakkauden nimessä niin kuin natsitkin tekivät propagandaa eutanasia-ohjelmansa puolesta.

Rakkauden puute. Kuten todettiin, abortin ja vastasyntyneiden surmaamisen syyksi saatetaan esittää myötätunto. Sanotaan, että on parempi säästää lapsi kärsimyksiltä ja tappaa hänet kuin antaa hänen elää.

Tällä perusteella voitaisiin kuitenkin selittää myös muiden ihmisten surma. Kun lähes kaikilla ihmisillä on elämänsä aikana kärsimyksiä, johtaisi sama periaate myös heidän surmaamiseensa. Kun kerran lähdetään vääryyden tielle, on siltä yhä vaikeampi palata. Kun hyväksyy yhden vääryyden, johtaa se helposti yhä pahempaan.

Tosiasiassa suurin syy abortteihin ja kuoleman kulttuurin esilletuloon on varmasti ihmisten itsekkyydessä ja rakkaudettomuudessa. Jos meillä todella olisi rakkautta, sitoutuisimme rakastamaan lapsia emmekä ajattelisi liikaa itseämme. Jos lapsi on ei-toivottu, ei oikea ratkaisu siten ole lapsen surmaaminen vaan että aletaan rakastaa enemmän. Hyviä vanhempia ovat ne, jotka sitoutuvat lapsiinsa riippumatta siitä, millaisia ominaisuuksia lapsilla on ja mitä vaivoja he tuottavat.

Kanaanilaisten synti. Kun verrataan nykyistä aikaa Kanaanin epäjumalanpalvelukseen, on siinä paljon yhteistä. Nyt lapsia surmataan äidin kohtuun tai sen ulkopuolelle. Sen sijaan Kanaanin uskonnonharjoituksessa lapsia uhrattiin Molokille ja Baalille tulessa polttamalla. Onko näissä toiminnoissa paljoakaan eroa? Tuskinpa.

Kanaanilaisille annettiin pitkä aika parannuksen tekoon: ”Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi." (1 Moos 15:16). He eivät kuitenkaan tehneet parannusta, ja niin Joosua myöhemmin toi israelilaiset Egyptistä heille luvattuun maahan. Lasten uhraaminen, Jumalan edessä raskas synti, levisi kuitenkin myös israelilaisten keskuuteen, kun he uhrasivat lapsiaan Baalille. Se johti Jumalan rangaistukseen kansaa kohtaan:

- (3 Moos 18:21) Älä anna lapsiasi poltettaviksi uhrina Molokille, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra.

- (5 Moos 18:10-12) Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,

11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.

12. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.

- (Ps 106:37-39) Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

38. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

39. Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

Miten ihmisen arvo mitataan?

- (Matt 12:11,12) Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?

12. Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää."

Jos tutkitaan sitä, miten ihmisen arvo määräytyy Raamatun mukaan, poikkeaa se yleisestä ajattelusta. Sillä kun nyky-yhteiskunnassa annetaan suuri arvo sellaisille asioille kuin saavutukset, kyvyt, kauneus, urheilullisuus ja rikkaus, ovat ne vähemmän arvokkaita asioita Raamatun näkökulmasta. Syy siihen on yksinkertainen: ihminen on iankaikkisuusolento ja edelliset asiat ovat vain väliaikaisia. Ne ovat itsessään hyviä, mutta eivät voi antaa iankaikkista elämää. Sen saamme ainoastaan, kun käännymme Jumalan puoleen ja vastaanotamme hänen rakkautensa, joka ilmeni hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän, Jeesus Kristus, tuli maailmaan ja kantoi syntimme, että saisimme anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjaksi. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor 5:19), jotta saisimme nämä asiat. Älä siis torju Jumalan rakkautta vaan ota se vastaan.

- (Joh 3:16-18) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Tunnettu suomalainen julistaja, Niilo Yli-Vainio selitti vuosikymmeniä sitten saarnassaan raviradalla ihmisen arvoa. Ihminen on arvokas, koska hän on iankaikkisuusolento ja hänet on luotu Jumalan yhteyteen. Mikään rahasumma ei vastaa yhden ihmisen sielun arvoa:

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon”.

Tässä Jeesus tuo esille, miten arvokas yksi ihminen on. Miten arvokas yksi ainut ihminen on Jumalalle. Miten arvokas yhden ainoan ihmisen sielu on Jumalalle…Yksi ihminen on arvokkaampi Jumalalle kuin kaikki maailman aarteet yhteensä!!!

Oi minkälaista kuulijakuntaa minulla on tänä iltana tässä! Ajattele, ettei koko maailman kultavarannot vastaa tätä pientä poikaa, joka tässä istuu… Timohan se oli tämä komia poika… Jumalalle kiitos!!!

Minä puhun arvokkaalle väelle tänä iltana. Ajattele, ettei koko maailman tavara yhteensä ole niin arvokas kuin sinä! Yhtenä ainoana ihmisenä tässä pyörivässä maailmassa! Sellaisen arvon Jumala antaa sinun sielullesi. (8)

VIITTAUKSET:

1. Janet Brown: Darwinin Lajien synty (2009), s. 147

2. Sheila Faith Weiss: Race Hygiene and National Efficiency: The Eugenics of Wilhelm Schallmayer. (1987) Berkeley: University of California Press

3. Susan B. Anthony: The Revolution 4:1 (8 July 1869), 4

4. J. Budziszewski: Tätä emme voi olla tietämättä (What We Can’t Not Know. Aguide), s. 267

5. K. Honkanen: Kasvun vuodet – isyyspäiväkirja, s. 246