Etusivulle
Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!
















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

ARVOLIBERAALIT JA ihmisoikeudet

                                     

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään ihmisoikeuksia, moraalia ja yhteiskunnan kehitystä. Tarkoitus on tutkia kristillisen uskon vaikutusta yhteiskuntaan ja mitä merkitystä on sillä, kun siitä luovutaan. Lisäksi tarkoitus on tutkia maailmankatsomusten vaikutusta ihmisen käytökseen ja mitä menneistä kokemuksista voidaan oppia. Sillä yksi suurempia opetuksia historiasta on, että emme ota huomioon menneisyyden virheliikkeitä. Samat virheet toistetaan, koska emme ole perehtyneet historiaan tai koska kuvittelemme olevamme viisaampia kuin edelliset sukupolvet. Tämä voi kyllä olla totta teknisellä alueella, koska tekniikka on kehittyneempää kuin ennen, mutta tuskin moraalisessa mielessä. Ihmiset ovat varmasti samanlaisia sisimmässään nyt kuin he olivat 50, 100 tai 500 vuotta sitten. Jos tätä ei oteta huomioon, mennään metsään. Siksi kannattaa tutkia menneisyyttä ja ottaa siitä opiksi. Aloitamme kristillisen uskon vaikutuksesta historiaan.

 

KRISTILLISEN USKON VAIKUTUS HISTORIASSA

 

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö

 

- (2 Tim 2:19) Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".

 

- (Matt 22:35-40) ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:

36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

 

- (Matt 7:12) Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

 

- (Luuk 10:26-37) Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"

27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

28. Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

29. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

31. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

32. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

33. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

34. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

35. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.

36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"

37. Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

 

Yksi nykyajan mielikuvista länsimaissa on, että Jumalasta ja kristillisestä jumalauskosta luopuminen merkitsee moraalin ja kulttuurin kehitystä. Monet arvoliberaalit ja naturalistiseen maailmankuvaan taipuvaiset ihmiset saattavat ajatella, että maailma muuttuu olennaisesti paremmaksi sitä mukaa kun jumalauskosta päästään eroon. Se vie kohti vapautta, kohti sivistystä, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja kohti tilaa, jossa järki nostetaan arvoonsa. Ainakin näin monet kristillisen uskon hylkäävät henkilöt ajattelevat. Samalla he saattavat hyökätä kristinuskon nimissä tehtyjä vääryyksiä kohtaan ymmärtämättä, että ne ovat seurausta Jumalasta luopumisesta tai ettei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ne eivät johdu siitä, että olisi seurattu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vaan siitä, ettei niitä ole seurattu ja noudatettu.

   Mutta miten asia on? Onko kristillinen usko vaikuttanut myönteisesti vai kielteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisen arvoon? Katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien valossa kuten lukutaito, kirjakielen synty, ihmisoikeudet sekä koulujen, sairaaloiden ja saattohoitokotien perustaminen. Ne osoittavat, miten kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti monilla alueilla. Ne maat, joissa kristillinen usko on ollut tärkeällä sijalla, ovat myös niitä maita, joihin ihmiset kaikkein mieluiten muuttavat. Niissä ihmisoikeudet ja taloudelliset olot ovat olleet yleisesti ottaen paremmat kuin muualla.

 

Naisten asema. Ensiksi on hyvä kiinnittää huomiota naisten asemaan, koska jotkut ovat esittäneet väitteen kristinuskon haitallisesta vaikutuksesta naisten asemaan. He ovat hyökänneet kristillistä uskoa vastaan väittäen sen olevan patriarkaalista ja heikentäneen naisten asemaa. Tämän syytöksen ovat esittäneet varsinkin feministiliikkeen jäsenet ja muut samanlaisen ajatustavan omaksuneet. Nämä ihmiset ajattelevat naisen aseman riippuvan siitä, että hän toimii täsmälleen samoin kuin mies (esim. naispappeus) eikä siinä, että hän on arvokas itsessään ja varsinkin Kristuksen kautta. Tässä näkökannassa naisen arvo mitataan vain hänen samankaltaisuudellaan miehen kanssa eikä hänen identiteetillään pelkästään naisena.

   Kuitenkin on ristiriitaista, että samat feministiliikkeen jäsenet, jotka väittävät edustavansa naista, ajavat voimakkaasti aborttia, joka on todellisen naisellisuuden hylkäämistä. Todelliseen naisellisuuteen ei kuulu lapsen tappaminen äidin kohtuun tai sen ulkopuolelle. Sen sijaan äidin ja lasten välinen läheinen suhde ja lapsista huolehtiminen on tervettä naisellisuutta. Nykyiset feministiliikkeen johtajat ovat unohtaneet sen.

   Toinen ongelma, mikä on seurannut feministiliikkeen voimakkaan toiminnan aikana, on yksinhuoltajaäitien määrän kasvu. Tämäkin asia on yleistynyt vasta nykyisen sukupolven aikana, kun on luovuttu kristillisistä periaatteista ja avioliiton pysyvyydestä. Monet naiset ovat suuremman taakan alla kuin he olivat ennen nykyisen feministiliikkeen aikakautta. Se ei ole helpottanut, vaan pahentanut heidän asemaansa.

   Sitten historiaan ja naisten asemaan. Kuten todettiin, hyökkäävät monet kristillistä uskoa vastaan väittäen sen heikentäneen naisten asemaa.

   Tämä väite ei kuitenkaan kestä historiallista tarkastelua. Sillä verrattuna kreikkalaisten ja roomalaisten yhteiskuntien naisiin, oli kristittyjen naisten asema huomattavasti parempi.

   Eräs esimerkki antiikin maailmasta oli tyttövauvojen heitteillejättö. Rooman valtakunnassa oli yleisenä tapana harjoittaa perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä heitteille. Se koitui etenkin tyttöjen kohtaloksi. Tämän seurauksena miesten ja naisten suhdeluku oli vääristynyt, ja on arvioitu, että roomalaisessa yhteiskunnassa oli n. satakolmekymmentä miestä sataa naista kohti.

   Kristillinen usko kuitenkin muutti tilanteen ja paransi naisten asemaa. Kun kristityt kielsivät abortin ja vastasyntyneiden tappamisen, vaikutti se tyttölasten eloonjäämiseen. Tämä muutti miesten ja naisten suhdelukua tasaisemmaksi.

   Toinen esimerkki ovat lapsiavioliitot ja nuorena solmitut avioliitot. Antiikin yhteiskunnassa oli tavallista, että naiset joutuivat avioitumaan jo puberteetti-iässä tai sitä ennen. Kreikkalainen Cassius Dio, joka kirjoitti Rooman historian, totesi tytön olevan kypsä avioitumaan jo 12-vuotiaana: ”Tyttö, joka on avioitunut ennen 12 ikävuotta, tulee lailliseksi puolisoksi täyttäessään 12 vuotta.” Kristillinen usko vaikutti sen, että naiset saivat avioitua iäkkäämpinä ja valita itse puolisonsa.

   Kolmas esimerkki ovat naislesket, joiden asema oli huono antiikin maailmassa (aivan kuten nykyajan Intiassa, jossa naisleskiä on jopa poltettu). He olivat yksi avuttomimmista ja vähäosaisimmista ryhmistä, mutta kristillinen usko toi parannuksen heidänkin elämäänsä. Yhteisöä velvoitettiin huolehtimaan leskistä kuten heitteille jätetyistä lapsista. Tämä vaikutti kristillisen uskon leviämiseen Rooman valtakunnassa. Leskien asemasta puhutaan mm. Apostolien teoissa sekä kirjeissä (Apt 6:1, 1 Tim 5:3-16, Jaak 1:27).

   Neljänneksi Uudessa testamentissa on opetusta miehille, joiden tulee rakastaa vaimojaan kuten Kristuskin rakasti seurakuntaa. Jos tässä on jotain negatiivista naisten kannalta, tulisi nykyfeministien kertoa, mitä vikaa siinä on. Eikö miehen rakkaus vaimoaan kohtaan ole juuri se, mitä jokainen nainen toivoo avioliitossa?

 

- (Ef 5:25,28) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
 

Viidenneksi on otettava huomioon, että naisten osuus Jeesuksen seuraajista on aina ollut suuri. Näin oli ensimmäisten vuosisatojen aikana ja myöhemminkin. Jos kristillinen usko ei olisi tuonut parannusta heidän elämäänsä, miksi näin olisi tapahtunut? Miksi heitä veti puoleensa tämä asia, jos he tiesivät kristillisen uskon alistavan naista? Tosiasia on, että se yleisesti ottaen paransi heidän elämäänsä. Lisäksi tosiasia on, että naiset ovat olleet suuressa osassa monissa kristillisissä herätysliikkeissä. Hyvänä esimerkkinä ovat mm. helluntaiherätys ja pelastusarmeija. Heillä on ollut tärkeä asema ja he ovat levittäneet evankeliumia alueille, joihin ei ole riittänyt miehiä.

 

Sosiologian ja vertailevan uskontotieteen professori Rodney Stark on kirjoittanut kirjan kristinuskon kasvusta ja menestyksestä sekä analysoinut naisten merkitystä kristinuskon leviämisessä. Starkin mukaan kristittyjen naisten asema oli hyvä kristinuskon varhaisvaiheista alkaen. He nauttivat korkeampaa statusta ja turvallisuutta kuin esimerkiksi roomalaiset kanssasisarensa, joiden asema oli taas huomattavasti korkeampi kuin kreikkalaisten naisten. Kristillisissä yhteisöissä ei myöskään hyväksytty abortteja tai vastasyntyneiden tappamista – molemmat olivat ankarasti kiellettyjä. Niinpä kristinusko oli hyvin suosittua naisten keskuudessa, (Chadwick 1967; Brown, 1988) ja se levisi varsinkin yläluokkalaisten naisten kautta heidän miehilleen. (1)

 

Sitä paitsi on turha kieltää sitä, minkä jopa kristinuskon pakanalliset vastustajat avoimesti tunnustivat: että tämä uusi uskonto veti puoleensa epätavallisen paljon naisia ja että monet naiset saivat seurakunnan opeista sellaista lohtua, jota vanhat uskonnot eivät kyenneet antamaan. Kuten olen maininnut, Kelsos piti naisten suhteettoman suurta osuutta kristittyjen joukossa todisteena kristinuskon irrationaalisuudesta ja rahvaanomaisuudesta. Julianus moitti kirjoituksessaan Misopogon (Parranvihaaja) Antiokian miehiä siitä, että he antoivat vaimojensa tuhlata omaisuuttaan ”galilealaisille” ja köyhille, millä oli ollut se onneton seuraus, että kristittyjen ”ateismi” oli saanut osakseen yleistä ihailua. Ja niin edelleen. Varhaista kristinuskoa koskeva todistusaineisto ei suoraan sanoen jätä mitään sijaa epäilykselle siitä, etteikö tässä olisi kyse uskonnosta, joka veti voimakkaasti puoleensa naisia ja joka ei olisi levinnyt läheskään yhtä laajalle eikä yhtä nopeasti, jollei sillä olisi ollut piirissään niin paljon naisia. (2)

  

Entä naispappeus ja kielteinen suhtautuminen siihen? Monet kristityt ymmärtävät Raamatun perusteella, että tämä asia kuuluu vain miehille (1 Tim 3:1-7, Tiit 1:5-9). Siinä ei ole kysymys, että naista pidettäisiin vähempiarvoisena vaan että miehillä ja naisilla on erilaiset roolit. Tärkeää on myös huomata, miten Jeesus toimi. Yleensä ihmiset pitävät Jeesusta hyvänä, ja hän todella oli sitä. Hänellä oli mies- että naisseuraajia yhtä lailla. Kuitenkin tärkeä havainto on, että apostoleiksi Jeesus valitsi vain miehiä (Matt 10:1-4), ei naisia. Jeesus ei tässä noudattanut nykyfeministien mallia, vaikka hän varmasti rakasti kaikkia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta.

   Miksi siis kiinnittää huomiota Jeesuksen asettamaan malliin? Tärkein syy on se, että Jeesus ei ollut kuka tahansa ihminen vaan Jumala isolla J-kirjaimella. Hän oli Jumala, joka on luonut kaiken ja joka itse tuli taivaasta ihmiseksi (mm. Joh 1:1-3,14). Jeesus myös itse sanoi: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh 8:23,24).

   Niinpä jos Jeesus on Jumala, joka antoi mallin ensimmäisten apostolien suhteen, ei meidän pitäisi ohittaa tätä asiaa olankohautuksella ja väittää, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ne jotka nykyaikana puhuvat epätasa-arvosta tässä asiassa, tuntuvat hylkäävän muutkin opetukset, joita Jeesus toi esille. Monet heistä eivät usko helvettiin eikä muihinkaan Raamatun perusasioihin, joista Jeesus opetti. He väittävät niitä valheeksi ja ajattelevat olevansa viisaampia kuin Jeesus. Eikö tämä ole röyhkeä asenne? Tällaiselta ihmiseltä voi kysyä, että miksi olet seurakunnan tai kirkon jäsen, jos et usko edes perusasioita, joita Jeesus opetti? Tällaiset ihmiset ovat pikemminkin leipäpappeja ja samanlaisia "sokeita sokeiden taluttajia" kuin mitä esiintyi Jeesuksen aikana.

   Toisaalta jos olet sellainen ihminen, joka on eri mieltä tässä asiassa kuin muut, älä kuitenkaan sen takia jää iankaikkisen elämän ulkopuolelle! Jumala kutsuu sinua iankaikkiseen valtakuntaansa, joten älä hylkää tätä kutsua tällaisen asian takia!

 

Lasten asema. Toiseksi kristillinen usko paransi lasten ihmisoikeuksia. Jo edellä todettiin, miten ei-toivottujen vastasyntyneiden heitteillejättö oli yleistä antiikin yhteiskunnassa. Se oli tavallista kaikissa yhteiskuntaluokissa ja yleisenä käytäntönä oli, että ensimmäisen viikon aikana perheen isä päätti, jääkö lapsi eloon. Jos lapsi oli tyttö, vammainen tai ei-toivottu, saatettiin hänet jättää heitteille. Jotkut löytölapset saatettiin myöhemmin kasvattaa prostituoiduiksi, orjiksi tai kerjäläisiksi, mikä osoittaa heidän heikon asemansa.

   Kristillinen usko paransi lasten asemaa. Sen seurauksena sosiaalisen hylkäämisen tavoista alettiin luopua ja lapset alettiin nähdä henkilöinä, joilla on täysi ihmisyys ja täydet ihmisoikeudet. Hylättyjä lapsia kerättiin kaduilta ja heille annettiin uusi mahdollisuus elämään. Lopulta myös lainsäädäntö muuttui: v. 374 keisari Valentinianuksen aikana lasten heitteillejättö muuttui rikokseksi.

 

Orjuus. Kun kristillinen usko paransi naisten ja lasten asemaa, paransi se myös orjien asemaa ja lopulta vaikutti tämän instituution häviämiseen. Rooman valtakunnassa orjuus oli yleistä ja myös kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa yhteiskunnan jäsenistä 15-30 prosenttia oli orjia ilman kansalaisoikeuksia, mutta kristillinen usko toi muutoksen tilanteeseen. Monet kritisoivat nykyään keskiaikaa pimeänä aikakautena, mutta juuri sinä aikana orjuus katosi Euroopasta muutamia reuna-alueita lukuun ottamatta.

   Kun eurooppalaiset myöhemmin panivat orjuuden alulle uudessa maailmassa ja kun tämä instituutio oli suurimmillaan ns. valistuksen aikana, vaikuttivat varsinkin kveekarit ja metodistit siihen, että orjuus kiellettiin Englannissa ja muissa maissa. Se paransi ihmisoikeuksia:

 

Orjuus jatkui ja laajeni koko valistuksen kypsän kauden, 1700-luvun neljän viimeisen vuosikymmenen ajan. Vasta aivan vuosisadan lopulla tehtiin suurissa siirtomaavaltioissa ensimmäiset lakialoitteet orjakaupan lakkauttamisesta. Abolitionistinen liike syntyi Englannissa kahden kristillisen lahkon, kveekareiden ja metodistien aloitteesta. Niiden julistuksissa ja päätöksissä orjuus tuomittiin erityisenä syntinä eikä niinkään ihmisoikeuksien loukkauksena. (3)

 

Demokratia ja yhteiskunnan vakaus.

 

- (1 Tim 2:1,2) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

 

Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle kehotetaan rukoilemaan mm. esivallan puolesta, että saataisiin viettää rauhallista elämää. Se on parempi kuin että yhteiskunnassa on epäjärjestys, rajoittamaton diktatuuri tai jatkuva kapinointi hallitsijoita vastaan. On parempi taloudelliselle ja muulle kehitykselle, että johtomiehet pyrkivät hyvään.

   Eräät tutkijat ovat todenneet, että nimenomaan kristillisellä lähetystyöllä on ollut myönteinen merkitys demokratian kehitykselle ja yhteiskunnan vakaudelle. Näin on voitu nähdä tapahtuneen Afrikan ja Aasian maissa. Siellä, missä on ollut aktiivista lähetystyötä, on nykypäivänä parempi tilanne kuin alueilla, missä lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Se tulee esille sellaisissa asioissa kuin että lähetysalueilla talous on tänä päivänä kehittyneempää, terveystilanne suhteellisesti parempi, lapsikuolleisuus vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa kuin muilla alueilla. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sama kehitys on tapahtunut jo aiemmin, ja siinäkin kristillisellä uskolla on varmasti ollut oma vaikutuksensa. Kristillinen usko on vaikuttanut myönteisellä tavalla ihmisten asemaan ja ihmisoikeuksiin.

 

Tutkija: Lähetystyö synnytti demokratian

 

Texasin yliopiston apulaisprofessori Robert Woodberryn mukaan 1800- ja 1900-luvun alun protestanttisten lähetystyöntekijöiden vaikutus demokratian kehitykseen on ollut luultua merkittävämpi. Lähetystyöntekijät eivät olleetkaan demokratiakehityksen sivuroolissa, vaan he olivat oleellinen osa demokratian kehitystä monissa Afrikan ja Aasian maissa. Asiasta kertoo Christianity Today-lehti.

   Robert Woodberry on tutkinut lähetystyöntekijöiden ja demokratiaan vaikuttavien tekijöiden suhdetta lähes viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa siellä, missä protestanttiset lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet keskeisesti. Siellä talous on tänä päivänä kehittyneempää ja terveystilanne suhteellisesti parempi kuin alueilla, joilla lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Lähetystyöntekijöiden historiallisesti vahvoilla alueilla lapsikuolleisuus on tänä päivänä vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa, erityisesti naisille…

   Robert Woodberryn mukaan myönteinen vaikutus oli nimenomaan protestanttisilla herätyskristityillä. Sen sijaan valtioiden palkkaamalla papistolla tai katolisilla lähetystyöntekijöillä ennen 1960-lukua ei ollut samanlaista vaikutusta.

  Protestanttiset lähetystyöntekijät olivat riippumattomia valtion kontrollista. ”Yksi keskeinen stereotypia lähetystyössä on, että se liittyi kolonialismiin. - - Mutta protestanttiset työntekijät, jotka eivät olleet valtion rahoittamia, suhtautuivat jatkuvasti hyvin kriittisesti kolonialismiin”, Woodberry sanoo Christianity Todaylle.

   Woodberryn pitkäjänteinen työ on saanut kehuja. Muun muassa Baylorin yliopiston tutkimusprofessori Philip Jenkins on todennut Woodberryn tutkimuksesta, että ”yritin vaikka kuinka etsiä siitä aukkoja, mutta teoria kestää. Sillä on tärkeä vaikutus kristinuskon maailmanlaajaan tutkimukseen.” Christianity Today-lehden mukaan jo yli kymmenen tutkimusta on vahvistanut Woodberryn löydöt. (4)

 

Rikollisuuden määrällä on vaikutusta ihmisoikeuksiin. Mitä alhaisempi rikollisuus on, sitä todennäköisemmin yhteiskunta on vakaa eikä vääryyksiä muita kohtaan tehdä.

   Mikä on kristillisen uskon vaikutus rikollisuuteen? Jos se on aitoa, pitäisi sen vaikuttaa myönteistä muutosta ihmisessä ja vähentää vääryyksiä muita kohtaan. Monet valittavat yhteiskuntien pahuutta, mutta evankeliumissa ja kehotuksessa tehdä parannus (vrt. Jeesuksen sanat, Luuk 13:3: ”…mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.) on myönteinen muutosvoima.

   Pieni esimerkki osoittaa, miten Jumala voi muuttaa monien elämän. Kyseessä ei ole mikään isoveli-valvontayhteiskunta, joista on esimerkkejä historiassa, vaan siitä, että laajat kansanjoukot ovat sisäisesti muuttuneet. Kuvaus on 1800-luvulta ja Charles G. Finneyn kirjasta Ihmeellisiä herätyksiä.

 

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

   Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” …

   … Niin julkinen kuin persoonallinen vastustus väheni asteettain. Rochesterissa en siitä mitään tietänyt. Pelastuksella oli suuri vuoksiaikansa, herätykset olivat niin voimakkaita ja liikkuivat niin laajalti ja ihmiset ennättivät tutustua sekä niihin itseensä ja niiden tuloksiin siksi paljon, että heitä peloitti ryhtyä niitä vastustamaan niin kuin aikaisemmin. Papit niinikään ymmärsivät niitä paremmin, ja jumalattomat tulivat vakuutetuiksi siitä, että ne olivat Jumalan tekoja. Tämä käsitys niistä tuli miltei yleiseksi, niin ilmiselvä oli enimpäin kääntymysten terve luonne, niin todella uudistuneita, ”uusia luomuksia”, olivat kääntyneet, niin perinpohjainen muutos tapahtui sekä yksilöissä että yhteiskunnissa ja niin pysyviä ja epäämättömiä olivat hedelmät.

 

Koulutus ja lukutaito eivät suoraan liity ihmisoikeuksiin, mutta ne maat, joissa on mahdollisuus koulutukseen ja lukutaitoon, ovat tavallisesti edistyneet myös ihmisoikeuksissa.

   Miten sitten kristillinen usko liittyy aiheeseen? Tässä monilla on sokea piste. He eivät tiedä, että suuri osa Euroopan ja muiden maiden kirjakielistä kuten myös monet koulut ja yliopistot ovat syntyneet kristillisen uskon vaikutuksesta. Esim. täällä Suomessa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä, painatti ensimmäisen ABC-kirjan sekä Uuden testamentin ja osia muista Raamatun kirjoista. Kansa oppi niiden kautta lukemaan. Lukuisissa muissa kansoissa läntisessä maailmassa kehitys on tapahtunut samanlaisen prosessin kautta:

 

Kristinusko loi läntisen sivistyksen. Jos Jeesuksen seuraajat olisivat jääneet hämäräksi juutalaiseksi lahkoksi, useimmat teistä eivät olisi oppineet lukemaan ja loput olisivat lukeneet käsin kopioiduista kääröistä. Ilman järkeen, edistykseen ja moraaliseen tasa-arvoon sitoutunutta teologiaa koko maailma olisi nykyään missä ei-eurooppalaiset yhteiskunnat olivat suunnilleen vuonna 1800: Maailma lukuisine astrologeineen ja alkemisteineen, mutta vailla tiedemiehiä. Despoottinen maailma ilman yliopistoja, pankkeja, tehtaita, silmälaseja, savupiippuja ja pianoja. Maailma, missä useimmat lapset eivät eläisi viiden vuoden ikään ja missä monet naiset kuolevat synnytykseen – maailma, joka todella eläisi ”pimeitä aikoja”. Moderni maailma syntyi vain kristityissä yhteiskunnissa. Ei islamin piirissä. Ei Aasiassa. Ei ”sekulaarissa” yhteiskunnassa – koska sellaista ei ole ollut. (5)

 

Sairaalatkaan eivät suoraan liity ihmisoikeuksiin, mutta ne parantavat ihmisten asemaa ja hyvinvointia. Tällä alueella kristillisellä uskolla on ollut suuri merkitys, koska monet sairaalat (myös Punainen risti) ovat syntyneet sen vaikutuksesta. Jumalan antama lähimmäisenrakkaus ja halu auttaa ihmisiä ovat useimpien sairaaloiden taustalla:

 

Keskiajalla pelkästään benediktiiniläiset ylläpitivät läntisessä Euroopassa yli kahtatuhatta sairaalaa. 1100-luku oli tässä suhteessa erityisen huomattava, varsinkin siellä, missä Johanniittain ritarikunta toimi. Esimerkiksi vuonna 1145 perustettiin Montpellieriin suuri Pyhän Hengen sairaala, josta tuli pian lääketieteellisen koulutuksen ja vuonna 1221 Montpellierin lääketieteellisen tiedekunnan keskus. Lääkinnällisen hoidon lisäksi nämä sairaalat tarjosivat ruokaa nälkäisille, huolehtivat leskistä ja orvoista ja jakoivat almuja kaikille tarvitseville. (6)

 

Vaikka kristillistä kirkkoa on arvosteltu paljon kautta koko historiansa, on se kuitenkin ollut edelläkävijä köyhien sairaanhoidossa, auttamassa vangittuja, kodittomia tai kuolevia ja parantamassa työolosuhteita. Intiassa parhaat sairaalat ja niiden yhteydessä toimivat oppilaitokset ovat seurausta kristillisestä lähetystyöstä jopa niin, että monet hindut käyttävät näitä sairaaloita enemmän kuin hallituksen ylläpitämiä tietäen saavansa sieltä parempaa hoitoa. On arvioitu, että toisen maailmansodan alkaessa Intian sairaanhoitajista 90 % oli kristittyjä, ja että 80 % heistä olisi saanut koulutuksensa lähetyssairaaloissa. (7)

 

Muutamat esimerkit Afrikasta osoittavat, mikä merkitys on ollut kristillisellä uskolla. Monet kritisoivat lähetystyötä, mutta se on tuonut suuren muutoksen ja vakautta Afrikkalaisiin yhteiskuntiin. Sen seurauksena myös talous on lähtenyt kasvamaan ja ihmisten elintaso on noussut.

   Ensimmäinen kommenteista on Nelson Mandelan. Jälkimmäisen on kirjoittanut Matthew Parris, tunnettu brittipoliitikko, kirjailija ja toimittaja The Times-lehdessä otsikolla ”Ateistina uskon todella Afrikan tarvitsevan Jumalaa”, ja alaotsikolla ”Lähetystyöntekijät, ei avustusraha, ovat ratkaisu Afrikan suurimpaan ongelmaan – ihmisten musertavan passivoituneeseen ajattelutapaan.”

   Parris oli tullut tähän johtopäätökseen oleskeltuaan lapsuudessaan eri Afrikan maissa sekä tehtyään parikymppisenä laaja-alaisen matkan kautta koko maanosan. Hän itse on ateisti, mutta totesi lähetystyöllä olevan positiivisia vaikutuksia. Pelkkä sosiaalinen työ tai teknisen tietämyksen jakaminen eivät todennäköisesti tule onnistumaan, vaan jättävät maanosan Niken, noitatohtorin, kännykän ja viidakkoveitsen pahansuovan yhdistelmän armoille.

 

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

 

Matthew Parris: Se inspiroi minua uudistaen hiipuneen uskoni kehitysmaahyväntekeväisyyteen. Malawissa kulkeminen virkisti kuitenkin myös toista käsitystä, sellaista, jota olen koettanut karkottaa koko elämäni, mutta se on havainto, jota en ole voinut välttää Afrikassa viettämästäni lapsuusajasta lähtien. Se hämmentää ideologisia käsityksiäni, itsepäisesti kieltäytyy sopimasta maailmankuvaani ja on saattanut hämilleen kasvavan uskoni siihen, ettei Jumalaa ole.

   Nyt piintyneenä ateistina olen vakuuttunut siitä valtavasta vaikutuksesta, jonka kristillinen evankeliumin levittäminen saa aikaan Afrikassa – täysin erottautuen maallisista kansalaisorganisaatioista, hallitusten projekteista ja kansainvälisistä avustuspyrkimyksistä. Nämä eivät pelkästään riitä. Koulutus ja opettaminen eivät yksinään riitä. Afrikassa kristinusko muuttaa ihmisten sydämet. Se tuo hengellisen muutoksen. Uudestisyntyminen on todellista. Muutos on hyvä.

   …Sanoisin sen olevan sääli, että pelastus on osa pakettia, mutta niin valkoiset kuin mustat Afrikassa työskentelevät kristityt parantavat sairaita, opettavat ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan; ja vain kovimman luokan maallistunut ihminen pystyisi katsomaan lähetyssairaalaa tai koulua ja sanomaan, että maailma olisi parempi ilman sitä… Kristillisen evankeliumin levittämisen poistaminen Afrikka-yhtälöstä saattaa jättää maanosan Niken, noitatohtorin, kännykän ja viidakkoveitsen pahansuovan yhdistelmän armoille. (8)

 

MITÄ MERKITYSTÄ ON MAAILMANKATSOMUKSELLA? Kuten todettiin, saattavat arvoliberaalit ja monet naturalistiseen maailmankuvaan taipuvaiset ihmiset ajatella, että maailma muuttuu olennaisesti paremmaksi sitä mukaa kun jumalauskosta päästään eroon. Se vie kohti vapautta, kohti sivistystä, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja kohti tilaa, jossa järki nostetaan arvoonsa. Ainakin näin monet kristillisen uskon hylkäävät henkilöt saattavat ajatella ja pitää omaa ateistishumanistista maailmankatsomusta parhaimpana. Samalla he saattavat hyökätä kristinuskon nimissä tehtyjä vääryyksiä kohtaan ymmärtämättä, että ne ovat seurausta Jumalasta luopumisesta tai ettei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ne eivät johdu siitä, että olisi seurattu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vaan siitä, ettei niitä ole seurattu ja noudatettu.

   Mihin sitten naturalismi ja ateistinen maailmankatsomus johtaa? Johtaako se moraalin ja kulttuurin kehitykseen kuten tämän näkemyksen edustajat ajattelevat, ja mitä vaikutusta sillä on ihmisoikeuksiin ja muiden ihmisten kohteluun? Onko Jumalasta luopuminen ollut hyödyksi ihmisoikeuksien kannalta?

   Tässä monilla kristinuskon kieltävillä ihmisillä on sokea piste. He näkevät uskonnon virheet mutta eivät sitä, mikä on seurauksena Jumalasta luopumisesta. Historian tosiasiat osoittavat selvästi, ettei naturalistinen ateismi ole ollut hyödyllistä ihmisoikeuksien kannalta.

   Hyvä esimerkki on 1900-luku. Se oli kokeilua maailmankuvissa ja sen aikana toteutettiin pahuutta, joka oli julmempaa kuin sitä edeltävät pahuuden muodot. Se oli yksi ihmiskunnan julmimpia vuosisatoja, ja pimeyden aika olisi sille paljon parempi nimitys kuin keskiajalle. Luopiokirkko ja Kristuksesta luopunut uskonnollisuus ei ole saanut niin paljon tuhoja aikaan monien vuosisatojen aikana kuin mitä tapahtui viime vuosisadalla ateismin vaikutuksesta. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi.

 

[Mitä sanot niille, jotka syyttävät uskontoja?] Koettaisin saada heidät ajattelemaan tuota hirvittävää 1900-lukua, jonka aikana todistimme enemmän tuhoa kuin lukemattomina vuosisatoina ennen sitä. Mahdollisesti juutalaisten tuhoamisen ohella suurimmat rikokset tehtiin vain kahden avoimesti ateistisen valtion toimesta. Neuvostoliitto oli ateismin museoineen yksi ja Maon Kiina toinen. Molemmat olivat sotaisesti ateistisia. Ja mitä ne tekivät? Ne tappoivat 70 miljoonaa omaa kansalaistaan. Miksi emme koskaan kuule, että tämä on sitä, mitä ateismi tuottaa? Siinä on jotakin kieroa. Miksi niin ankarasti arvostellaan uskonnon syntejä (niin kuin pitääkin), mutta ei kiinnitetä huomiota ateismin synteihin. (9)

 

Tri Paul Johnston, brittiläinen historioitsija: ”1900-luvulle ominaista ja sen kauhujen pääsyy on se, että suurta ruumiillista voimaa ovat hankkineet ihmiset, jotka eivät pelkää Jumalaa ja jotka eivät usko minkään ehdottoman käytössäännöstön rajoittavan itseään.” (10)

 

Valistuksen rooli 1900-luvun terrorissa pysyy sokeana pisteenä länsimaiden ymmärryksessä - - Kommunistiset hallitukset oli perustettu tavoiteltaessa utooppista ihannetta, jonka alkuperä oli valistuksen sydämessä - - sivutuotteena yrityksestä muokata elämä uudelleen. Esimodernit teokratiat eivät yrittäneet tehdä tätä - - Leninin harjoittaman terrorin kaltainen terrori ei ollut peräisin tsaareilta. (11)

          

Alexandr Solzenitsyn: Yli puolivuosisataa sitten ollessani vielä lapsi muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: ”Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” Sen jälkeen olen yli 50 vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta; sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (12

 

Kuten todettiin, oli 1900-luvun ihmisoikeusrikkomusten taustalla naturalistinen maailmankuva, jossa torjuttiin ajatus Jumalan olemassaolosta. 1900-luvun valtavat kärsimykset olivat seurausta epäuskosta Jumalaan ja tuomioon, eikä siitä, että olisi uskottu näihin asioihin.

   Mistä sitten johtuu, että naturalistinen ja ateistinen maailmankatsomus avaavat helposti ovet vääryyksille ja ihmisoikeuksien rikkomuksille? Miten ne voivat lisätä välinpitämättömyyttä ja vääryyksiä yhteiskunnissa?

   Siihen on olemassa pääasiassa kaksi syytä. Ensinnäkin se, että naturalismi ja ateismi eivät tarjoa tukevaa pohjaa moraalille. Toiseksi, jos ei uskota tuomioon tämän elämän jälkeen, voi ihmisen motivaatio hyvään käytökseen olla puutteellinen.

 

Ei pohjaa moraalille. Ensimmäinen ongelma on, että Jumalan olemassaolon kieltäminen ei anna moraalille tukevaa pohjaa. Ilman Jumalaa ei olisi kaikille yhteistä moraalilakia eli objektiivisia ja lopullisia arvoja. Oikea ja väärä olisivat vain henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen. Se ei tarkoita, etteikö joku yksittäinen ateisti voisi olla moraalinen, vaan ettei hänellä ole objektiivisia perusteita moraalilleen tästä ajatusmallista käsin. Ei voida sen enempää puhua pahuudesta kuin hyvyydestä, koska ne ovat henkilökohtaisia ja aikasidonnaisia käsityksiä. Jokainen voi määritellä itse omat arvonsa, koska etiikka ja moraali eivät ole yhteydessä Jumalaan. Tämä avaa helposti ovet vääryyksille.

   Dostojevski, suuri venäläinen kirjailija, pohdiskeli tulevaisuutta ja tätä aihetta jo yli sata vuotta sitten. Hän arvioi, että läntiseen rationalismiin kätkeytyy suunnaton tuhon siemen. Jos moraali ei ole kytketty Jumalan hyvään tahtoon, silloin kaiken mittana on ihminen ja se on vaarallista. Dostojevskin arviota tulevaisuudesta voidaan pitää oikeaan osuneena.

 

Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua. Läntiseen rationalismiin (järkeisoppiin) kytkeytyy suunnattoman tuhon siemen. Kun Jumala on selvitetty olemattomaksi ja poistettu maailmasta, kaiken mitta on ihminen. Ja sen jälkeen ei ole pahuutta, jota ei voisi järjellä puolustella. Jopa viattoman ihmisen surmaaminen voidaan selittää moraalisesti oikeutetuksi ja hyödylliseksi. (13)

 

Dostojevskin maamies Lenin kirjoitti myös samasta aiheesta. Hän oli ateisti ja uskoi siihen näkemykseen, ettei ole ikuista moraalia. Hän kielsi sen.

   Nyt, kun historiaa voidaan seurata taaksepäin, on mahdollista nähdä, mihin Leninin ja hänen seuraajiensa uskomukset johtivat. Mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat uskoneet päinvastoin, uskoneet Dostojevskin tavoin? Varmasti miljoonat heidän omat kansalaisensa olisivat säilyttäneet henkensä ja yhteiskunta olisi kulkenut mielekkäämpään suuntaan. Leninin esimerkki osoittaa, ettei ole aivan samantekevää, mihin uskotaan. Uskotaanko siihen, että Jumala on olemassa ja että ihminen on vastuullinen Hänelle vai onko kaiken mittana ihminen?

 

Moraalisuus määräytyy meille proletariaatin luokkataistelun etujen mukaan. Me emme usko ikuiseen moraaliin. Meidän humanismimme on absoluuttinen. Meille kaikki on luvallista, sillä me olemme ensimmäiset maailmassa, jotka nostamme miekkamme, ei orjuuttamaan, vaan vapauttamaan. Tieteellinen käsite proletariaatin diktatuuri ei tarkoita enempää eikä vähempää kuin valtaa, joka suoranaisesti perustuu väkivallalle ja jota ei rajoita mikään laki tai ehdoton säädös. (Lenin, Kootut teokset)

 

Tietoisuus tilivelvollisuudesta. Toiseksi, jos ihminen ei usko olevansa vastuussa mistään tekemisistään, on hänen helppo ajautua tekemään vääryyksiä muita kohtaan. Tämä näkökulma on looginen ja jokainen voi sen ymmärtää. Usko siihen, ettei tämän elämän jälkeen ole mitään, vaikuttaa varmasti käytökseen. Motivaatio hyvän tekemiseen ei välttämättä ole kovin korkea.

   Sen sijaan tietoisuus siitä, että Jumala on olemassa ja että teoillamme on merkitystä, pidättää jo itsessään vääryydestä. Jos todella uskomme siihen, että joudumme tekemään tiliä tekemisistämme ja siitä, miten olemme kohdelleet muita, emme ole niin herkästi nostamassa käsiämme toisia kohtaan. Se saa meidät toimimaan vähän paremmin. Se rajoittaa pahuutta tehokkaammin kuin oletus siitä, ettei ole Jumalaa eikä mitään tuomiota tämän elämän jälkeen.

   Krotialais-syntyinen Yalen yliopiston professori Miroslaw Volf, joka on nähnyt väkivallan Balkanilla, viittaa samaan havaintoon. Hän toteaa, ettei koston kierre Balkanilla johdu uskosta Jumalaan vaan koska ihmiset torjuvat ajatuksen Jumalan tuomiosta. Ainoastaan usko täydellisen oikeudenmukaiseen Jumalaan ja että tuomio ja kosto kuuluvat hänelle, voi saada ihmisen itsensä pidättäytymään kostosta, mikäli hänen omaisiaan on tapettu ja raiskattu:

 

Jos Jumala ei olisi vihainen vääryydestä ja vilpistä eikä lopettaisi väkivaltaa pysyvästi – sellainen Jumala ei olisi palvonnan arvoinen. - - Ainoa keino estää meitä itseämme turvautumasta koskaan väkivaltaan on se, että väitämme sitkeästi väkivallan olevan oikeutettua vain silloin kun se tulee Jumalalta, - - Teesini, että väkivallattomuuden harjoittaminen edellyttää uskoa jumalalliseen kostoon, on joutuva monien epäsuosioon - - länsimaissa. - - Mutta tarvitaan lähiökodin rauhaa sellaisen teesin syntymiseksi, että ihmisen väkivallattomuus johtuu uskosta siihen, että Jumala kieltäytyy tuomitsemasta. Auringon korventamassa maassa, joka on läpimärkä viattomien verestä - - se poikkeuksetta kuolee - - muiden vapaamielisen ajattelun miellyttävien vankien tavoin. (14)

 

Kun maailmassa esiintyy vääryyksiä, ovat tavallisimpia alueita ihmiskauppa, orjuus ja lapsityö, laittomat pidätykset sekä pakkoprostituutio (vrt. 1 Tim 1:9,10: ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan / 2 Moos 21:16: Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla.). On arvioitu, että niiden uhreina on miljoonia tai jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Suurin osa uhreista on naisia ja lapsia, varsinkin seksiteollisuudessa. Tällaiset ilmiöt ovat mahdollisia myös länsimaissa, varsinkin niissä maissa, jotka ovat laillistaneet prostituution, parituksen ja bordellit. Niissä ihmiskauppa ja seksiorjuus ovat mahdollisia, koska nämä toiminnot on helppo verhota lailliseksi liiketoiminnaksi.

   Miksi sitten maailmassa esiintyy vääryyksiä ja todellisia ihmisoikeusrikkomuksia? Yksi suuri syy on maailmankuvassa, kuten jo todettiin. Jos ihmiset eivät usko siihen Raamatun opetukseen, että he joutuvat kerran tekemään tiliä elämästään, on heidän helppo ajautua vääryyksiin. Seksikauppa ja siihen liittyvä ihmiskauppa ovat hyviä esimerkkejä. Niitä ylläpitää ihmisen itsekkyys, joka ilmenee kahdella tavalla, ihmisten himossa ja ahneudessa:

 

Himokkaat aikuiset, joiden himo on elämässä pääasia. He raiskaavat nuoria ja lapsia himonsa tähden. Näiden ihmisten elämäntavat osoittavat, että heillä käytännössä on maailmankatsomus, jossa he eivät usko tuomioon tämän elämän jälkeen.

 

- (Mark 4:18,19) Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,

19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

 

- (Jaak 1:14,15) Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

 

- (2 Tim 3:1-5) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,

4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

 

Ahneus on toinen syy. Pakkoprostituutio kukoistaa vain siellä, missä on ahneutta ja missä sitä suojellaan paikallisen poliisin toimesta. Lahjuksia ottavat viranomaiset pitävät rahaa tärkeämpänä kuin hyväksikäytettyjä ihmisiä. Raamatun valossa ihmiset kadottavat sielunsa ahneuden tähden.

 

- (Jes 1:23) Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita; kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.

 

- (Luuk 12:15-21) Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".

16. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

17. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'

18. Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;

19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.

20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'

21. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

 

- (1 Tim 6:9,10) Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.

10. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

 

Suurin syy vääryyksille on siis ihmisten pahuudessa ja itsekkyydessä sekä siinä, etteivät he usko tuomioon tämän elämän jälkeen.

   Yksi syy vääryyksien jatkumiselle on myös omassa itsessämme. Kun näemme kärsimystä, emme ole halukkaita auttamaan ja tekemään mitään, vaikka voisimme. Myötätunnon puute estää meitä toimimasta kärsivien lähimmäistemme hyväksi. Seuraavassa kommentissa kerrotaan aiheesta lisää ja tavallisista maailman ongelmista:

 

Mitä olen löytänyt? Valtavaa ihmisen aikaansaamaa tuhoa, joka ei kuulu menneeseen aikaan. Nämä asiat ovat historian murhenäytelmiä, jotka tapahtuvat silmiemme edessä. Yleisimmin tuhoa aiheuttaa maailmanlaajuinen ihmiskauppa, orjuus, laittomat pidätykset ja seksuaalinen väkivalta. Tämä luettelo ei missään tapauksessa ole kaikenkattava, mutta nämä ovat ne neljä tuhoa aiheuttavaa seikkaa, jotka olen nähnyt omin silmin, ja jotka loppujen lopuksi tuhoavat enemmän ihmisiä kuin Ruandan kansanmurha.

   Tällaisen valtavan kärsimyksen edessä on kysyttävä itseltään: Miksi näin paljon pahaa saa tapahtua maailmassa?

   Nähtyäni itse paljon tällaista kärsimystä uskon, että yhden suurimmista oivalluksista on muotoillut Edmund Burke noin kaksisataa vuotta sitten: ”Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon, on että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”

   Ruandan kansanmurhan tapauksessa tämä pitää varmasti paikkansa. Tämän päivän historiankirjoituksesta selviää yksi asia: Se olisi voitu pysäyttää. Emmekä me tehneet sitä.

   Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon, on että hyvät ihmiset eivät tee mitään.

   Jos tämä on totta, niin miksi hyvät miehet ja hyvät naiset eivät sitten tee mitään?

   Kun mietin tätä kysymystä, löydän kolme asiaa, joiden puute yhdessä saa minut ja hyvät lähimmäiseni pysymään sivussa suuressa taistelussa pahaa vastaan: myötätunnon puute, päämäärätietoisuuden puute ja toivon puute.

   …Mikä kuitenkin haastoi rajallisen myötätuntoni, olivat Jeesus Nasaretilaisen yksinkertaiset ja selkeät sanat. Luukkaan evankeliumin 10. luvussa Hän sanoo: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (Luuk 10:27) …se saa minut kysymään itseltäni: Mihin sydämeni on suuntautunut: sisäänpäin vai ulospäin? Kääntyykö se koko ajan tiukemmin oman itseni ympärille, jättäen ulkopuolelle yhä suuremman osan maailman ongelmista? (15)

 

Viime vuosisadan opetus. Laajimmat ihmisoikeusrikkomukset tehtiin siis viime vuosisadalla. Kymmenet miljoonat menettivät henkensä joko sodissa tai johtajien suorittamissa vainoissa. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi. Pahimpia tuhon aiheuttajia ovatkin olleet ateismiin perustuva kommunismi sekä natsismi-ideologia. Jos ne eivät olisi päässeet vallalle ja vaikuttaneet ihmisten mieliin, olisi monien yhteiskuntien kehitys muodostunut toisenlaiseksi ja rauhallisemmaksi. Nämä yhteiskunnat olisivat välttyneet monilta kärsimyksiltä, joihin nämä ideologiat johtivat.

   Mutta miksi Euroopan ehkä sivistyneimmässä valtiossa, Saksassa, pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle? Ja miksi kommunismi-ideologia syntyi? Syiksi voidaan tietysti esittää talouden ja yhteiskunnan epävakautta sekä muita yhteiskunnallisia selityksiä, mutta niiden takana on myös syvällisempiä syitä. Varsinkin kristinuskosta luopuminen ja evoluutioteorian vaikutus ovat tärkeitä taustatekijöitä. Ihmisten maailmankuvassa tapahtui muutos suhteessa Jumalaan ja suhteessa ihmisen alkuperään.

 

Kristillisestä uskosta luopuminen. Eräs tärkeimmistä syistä, miksi Saksassa pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle, olivat yliopistoissa esiintyneet virtaukset kuten liberaaliteologia ja raamattukritiikki. Saksa oli johtava uskonnon kritiikin maa, ja siellä esiintyi useita tunnettuja teologeja, jotka kyseenalaistivat kristillisen uskon perusasiat. He kielsivät yliluonnolliset ilmiöt, Raamatun historiallisen paikkansapitävyyden ja hyökkäsivät kristillisen uskon juutalaisia juuria vastaan. Heitä loukkasi se, että kristinuskoa pidettiin juutalaisuuden perillisenä. Siksi he pyrkivät sitomaan sen länsimaalaisuuteen ja tiettyyn ihmisrotuun. He puhuivat arjalaisesta uskonnosta.

   Ajan kehitys tulee hyvin ilmi muutamasta lainauksesta. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten kristinuskosta luopumisen aalto lähti liikkeelle jo 1800-luvulla:

 

Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (16)

 

Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (17)

 

”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)

 

Viimeinen lainauksista osoittaa, miten jumalavastaisuus oli yleistä 1920-1930-luvuilla Saksassa. Ihmisiä luopui runsain mitoin kirkoista ja ateismi voitti alaa. Kirja on julkaistu vuonna 1934:

 

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (18)

 

Ihmisen alkuperä ja evoluutioteoria. Edellä kerrottiin, miten kristillisestä uskosta luovuttiin ennen natsismin ja kommunismin nousua. Esim. Saksassa esiintyi joukko liberaaliteologeja ja raamattukriitikkoja, jotka vaikuttivat kristillisen uskon merkityksen vähenemiseen. Nämä ”intellektuellit” opettivat oppejaan yliopistoissa ja kirjoittivat kirjoja, jotka tuhosivat useiden uskon. Sellainen kehitys oli vallinnut Saksassa useita vuosikymmeniä.

   Yksi suurimmista syistä kristinuskon merkityksen vähenemiseen oli myös evoluutioteoria. Sen merkitystä ihmisten maailmankuvan muutoksessa ei voi vähätellä. Se antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan ateismille ja Jumalan hylkäämiselle, mutta myös moraalin hylkäämiselle. Moraalille ei ollut enää mitään pysyvää perustaa, koska se ei ollut yhteydessä Jumalaan.

   Mitä tulee erityisesti ihmisoikeusrikkomuksiin ja vääryyksiin, joita tässä kirjoituksessa on käsitelty, ei evoluutioteoria itsessään johtanut näihin tekoihin. Sen sijaan tämä teoria vaikutti ihmisten maailmankuvaan niin, että he alkoivat kyseenalaistaa ihmiselämään pyhyyttä ja arvoa. Siihen liittyy mm. seuraavia tekijöitä:

 

Ihmisen raja eläimiin hämärtyi. Kun on kyseessä evoluutioteoria, perustuu se oletukseen, että kaikki nykyiset eliölajit ovat periytyneet yhdestä alkusolusta. Tähän teoriaan uskotaan, vaikka elämän syntyä ei ole todistettu ja vaikka ei ole tiedossa yhtään esimerkkiä todellisista lajimuutoksista. Esimerkkejä lajimuutoksista ei ole Darwinin kirjassa Lajien synty eikä muussakaan evoluutiokirjallisuudessa. Edes bakteerien ei ole havaittu muuttuvan toisiksi bakteerilajeiksi, puhumattakaan muiksi lajeiksi. Bristolin yliopiston bakteriologian professori Alan Linton on kirjoittanut aiheesta:

 

Koko bakteriologisen tutkimuksen 150 vuoden historian aikana ei ole mitään todisteita, että bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi. (19)

 

Miten sitten Darwinin teoria – vaikka sille ei löydy konkreettisia todisteita – vaikutti käsitykseen ihmisestä? Lyhyesti sanottuna se alensi ihmisen arvoa. Ihmiselämää ei enää pidetty laadullisesti erilaisena verrattuna muuhun luomakuntaan. Ihmisten ja eläinten välillä nähtiin olevan vain pieni aste-ero, koska ihmisten ajateltiin kehittyneen yksinkertaisista eliömuodoista vähittäisten muutosten kautta. Sen seurauksena oli vaikea vetää rajaa ihmisten ja muiden luontokappaleiden välillä. Ihmisen itsensäkin nähtiin olevan alituisen muutoksen kohteena kuten koko muu luonto. Viimeisen sadan vuoden aikana, kun on tapahtunut epäinhimillisyyksiä, on niiden taustalla juuri vääristynyt kuva ihmisestä:

 

Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (20)

 

Rotutiede ja tieteellinen rasismi. Toiseksi, kun Darwinin teoria tuli hyväksytyksi ja ihmisen oletettiin periytyneen alemmista eläimistä, johti se myös käsitykseen tiettyjen rotujen luontaisesta paremmuudesta. Ruvettiin ajattelemaan, että jotkut rodut ovat synnynnäisesti kyvykkäämpiä, älykkäämpiä ja paremmin sopeutuneita. Ihmiset luokiteltiin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Tämä sosiaalidarvinismiksi nimitetty näkemys oli yleinen 1900-luvun alkupuolella. Se hyväksyttiin monissa maissa. Evoluutioteoria tarjosi siten näennäistieteellisen perustelun rasismille ja ihmisten eriarvoisuudelle. Enää ei uskottu, että koko ihmissuku on peräisin yhdestä ainoasta pariskunnasta ja että kaikilla ihmisroduilla on sama lyhyt elinkaari. Tämä käsitys hylättiin Darwinin teorian takia.

   Myös natsit omaksuivat evoluutioteorian myötä syntyneen ajatuksen rotujen eriarvoisuudesta. 1930-1940-lukujen historiaa ja ihmisoikeusrikkomuksia ei voi erottaa natsien maailmankatsomuksesta, jossa rotu oli kaikki kaikessa. Tämä käsitys tulee hyvin esille saksalaisen rotubiologin Fritz Lenzin lausunnossa vuonna 1936. Hän totesi, että rotuoppeja päästään toteuttamaan käytännössä, koska

 

”meillä on kansallissosialismin myötä päässyt voitolle sellainen orgaaninen maailmankatsomus. Kansallissosialistinen valtio on perustajansa Adolf Hitlerin mukaan asettanut rodun yhteiskunnallisen elämän keskipisteeksi. Kansallissosialistisen maailmankatsomuksen perustana on usko rotuun. Se ei usko vain tieteelliseen tietoon rodun olemuksesta ja elämänlaista. Ensimmäisenä on pikemminkin halu puolustaa omaa rotua: tämä tahto edeltää kaikkea tieteellistä tietoa ja on sen yläpuolella. Rotubiologien tiedon merkitys on siinä, että se antaa käsiin välineet ja menetelmät rodun säilyttämiseen, parantamiseen ja täydellistämiseen.” (21)

 

Historia toistuu. Kun yhteiskunnassa on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut muutoksia, liittyvät monet niistä moraaliin. Erityisesti muutosta on tapahtunut suhteessa avioliittoon, sukupuolirooleihin ja seksuaalisuuteen. Vielä 1960-luvun alkupuolelle saakka länsimaisissa yhteiskunnissa olivat vallitsevia selvät sukupuoliroolit ja kestävät avioliitot. Uskottomuuteen suhtauduttiin kielteisesti, eroaminen oli vaikeaa ja puolison valintaan vaikuttivat muutkin tekijät kuin yksittäiset mielihalut. Periaatteena oli, että avioliitto on elinikäinen ja että puolisoilla on velvollisuuksia toisiaan kohtaan, kuten miehen ja naisen erilaiset roolit ja ettei toista saa pettää. Yleisesti nähtiin, että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välillä avioliitossa.

   Kun nykyaikana esiintyy virtauksia, on merkillepantavaa, että useat niistä ovat samoja kuin mitä natsit ja kommunistit harjoittivat, tai sitten samat virtaukset esiintyivät ennen kuin he pääsivät valtaan. Kun esim. Hitler pääsi valtaan ja kommunistivallankumous tapahtui Neuvostoliitossa, johti se molemmissa sellaisten asioiden hyväksymiseen, joita nyky-yhteiskunnassakin ajetaan ja puolustetaan voimakkaasti. Nämä jumalakielteiset yhteiskunnat olivat edeltäjiä kristillisen moraalin hylkäämisessä. Se, mitä nykyään pidetään modernina ja edistyksellisenä käytöksenä, oli tuttua jo silloin. Katsomme muutamia asioita, joissa nämä yhteiskunnat muuttivat moraalia.

 

Eutanasia. Kun nykyaikana eutanasia on saanut kannatusta, oli sama asia pinnalla 1900-luvun alkupuolella Saksassa. Tämä asia sai kannatusta yliopistopiireissä ja tärkeä etappi oli Leipziin yliopiston oikeustieteen professorin Karl Bindingin ja Alfred Hochen julkaisema kirja Die Freigabeder Vehrnichting lebensunwerten Lebens (Arvottoman elämän tuhoamisen vapauttaminen). Kirjassa tuotiin avoimesti esille se vaihtoehto, ettei kaikki ihmisen elämä ole arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Natsit omaksuivat vähän myöhemmin saman ajatuksen ja alkoivat puolustaa eutanasiaa mm. rakkauden ja taloudellisuuden nimissä. He näyttivät propagandafilmejä, jotta ihmiset suhtautuisivat asiaan myönteisesti. Samanlaista argumentteja kuin mitä natsit käyttivät propagandassaan, käytetään nykyäänkin tätä asiaa puolustettaessa.

   Eutanasiamurhat Saksassa alkoivat v. 1939 samanaikaisesti kuin sota alkoi. Siitä oli suora yhteys vähän myöhemmin tapahtuvaan holokaustiin, koska sama henkilökunta oli molempien surmatoimintojen toimeenpanijana.

 

Abortti, jossa ei kunnioiteta äidin kohdussa olevan lapsen arvoa, tuli melko pian lailliseksi kommunistihallinnon päästessä valtaan Neuvostoliitossa. Se tapahtui v. 1920.

 

Seksuaalisuus ja perhe. Monet lakisäädökset Neuvostoliiton kommunistihallinnon alkuvuosina liittyivät seksuaalisuuteen ja perhe-elämään. Avioero tehtiin helpoksi, avioliittoa ei tarvinnut rekisteröidä, aviorikos ei ollut enää rikos, samoin yritettiin poistaa erot avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneitten lasten välillä. Samoja lakisäädöksiä on tehty nykyaikanakin.

   Mikä oli lopputulos Neuvostoliiton perhekokeilusta? Ei kestänyt kuin 10-15 vuotta, niin se huomattiin vahingolliseksi yhteiskunnalle. Sosiaaliset ongelmat kasvoivat, taloudelliset kulut kasvoivat, syntyvyys väheni ja rikollisuus lisääntyi. Se johti siihen, että ateistihallinto muutti uudestaan lainsäädäntöä ja alkoi hyökätä aborttia ja vapaita sukupuolisuhteita vastaan. Käytäntö osoitti, miten oikean seksuaalimoraalin hylkääminen voi aiheuttaa sekaannusta yhteiskunnassa. Taloudelliset kulut ja muut ongelmat kasvoivat liian suuriksi.

 

Venäjän perheenhajottamistoiminta on suurin yritys, mitä tällä alalla koskaan on tehty. Kommunisti-kiina yritti alusta lähtien hävittää suurperheen, mutta venäläiset yrittivät päästä eroon koko perheestä. Merkille pantavaa on taas, että tämä radikaali yritys ei kestänyt kauempaa kuin yhden sukupolven. Vallankumous tapahtui 1917, ja 1930-luvun alkupuolella oli jo perusteet sille, että perhe-elämää olisi ruvettava jälleen vahvistamaan.

   Vallankumouksen varhaiset johtajat näkivät perheen sinänsä sosialistisen ideologian uhkaksi. He katsoivat perheen luonteenomaisesti taantumukselliseksi instituutioksi, jolla voi olla käyttöä ainoastaan kapitalistisen järjestelmän palveluksessa massojen riistämiseksi… Yhtä tärkeätä on havaita neuvostoliittolaisten oppineen, että perhe soveltuu hyvin täyttämään ihmiselämän erilaiset perustarpeet – ravinnon, vaatetuksen ja asunnon huolehtimisesta aina siihen, että nuoret opetetaan elämään vastuunalaisina ja tuottavina kansalaisina. (22)

 

Mistä Neuvostoliiton kommunistihallinto sai ideansa? Eräs tärkeä lähde on varmasti ollut kommunistinen manifesti (1848), jossa tuotiin samoja ajatuksia esille jo vuosikymmeniä aiemmin. Siinä mainittiin kommunistien kielteisestä suhtautumisesta kotiin, uskontoon ja isänmaahan.  Samanlaisia ajatuksia kuin mitä Marx esitti jo toistasataa vuotta sitten voimme kuulla myös nykypäivän keskustelussa. Monet ”viisaat” suhtautuvat ylimielisesti kodin, kristillisen uskon ja isänmaan merkitykseen tuoden siten esille samanlaisia ajatuksia kuin mitä Marx ja hänen kommunistiystävänsä edustivat toista sataa vuotta sitten. Seuraavassa lainauksessa kerrotaan lisää aiheesta:

 

Jos esim. sanakolmikko ”koti, uskonto ja isänmaa” saa sinut naurahtamaan halveksuvasti, olet oppinut reaktiosi marxilaisesta jatkumosta. Nuo arvot – yksityisomistus, perhe, isänmaallisuus ja näitä edistävät ideologiat – ovat jo Kommunistisessa manifestissa (1848) ilmilausuttuja vihollisia. Minäkin annoin itseni jo varhain ymmärtää, että näitä asioita tulee halveksia, koska ne ovat tyhmille… Aikuistuessaan ja järkevöityessään ihminen ymmärtää, että tällainen on vain mallioppimista, isompien poikien jäljittelyä. Mutta poliittinen marxismi mahdollisti kaiken tämän järkiperäistämisen. Se antoi oikeiden ja älykkäiden aikuisten ihmisten perustelut tälle kaikelle.

   Mitä Marx ja kumppanit halusivat? Näin sen kiteytti kommunardi Gaveau vuonna 1871:

 

”Tehdä puhdasta jälkeä ja rakentaa kaikki uudelleen, se on kansainvälisen työväenliiton kannattajien tehtävä. Perustaa yhteiskunta, joka ei tunne hallitusta eikä armeijaa, ei myöskään uskontoa; joka toteuttaa kansan lainsäädännön kansan kautta, maapohjan siirtämisen yhteisomistukseen, pääoman ja tuotantovälineiden yksityisen perimysoikeuden lakkauttamisen ja lakkauttaa avioliiton poliittisena, uskonnollisena ja oikeudellisena instituutiona. Loppujen lopuksi yhteiskunta, joka lakkauttaa pysyvät sotajoukot ja kaataessaan kaikki rajat ja poistaessaan isänmaan ajatuksen, liittää koko maailman työläiset aitoon solidaarisuuteen.” (23)

 

Kielteinen suhde uskontoon oli ominaista kommunisteille ja natseille – asia, jota myös nykyajan ateistit ajavat. Esim. edellisessä lainauksessa mainittiin kommunistinen manifesti (1848). Siinä tuotiin uskontokriittisyyttä esille Marxin ja hänen kumppaniensa toimesta jo vuosikymmeniä ennen varsinaisia kommunistiyhteiskuntia. Marxin kotimaassa Saksassa uskonto tarkoitti kristillistä uskoa. Kommunistien tavoitteena oli ”Perustaa yhteiskunta, joka ei tunne … uskontoa”.

   Tätä aihetta ei tarvitse sen syvemmin käsitellä. On tunnettua, että kommunistit tukahduttivat uskonnonvapauden ja lukuisat muut vapaudet, ja miljoonat kuolivat sen seurauksena. Näin tapahtui Kiinassa, Neuvostoliitossa ja lukuisissa Afrikan, Euroopan ja Aasian kommunistimaissa, jotka seurasivat Marxin opetuksia. He halusivat rakentaa globaalin työläisten paratiisin ilman Jumalaa, mutta sen seurauksena suuret kansanjoukot joutuivat kärsimään. Tähän sopii hyvin tunnetun Nobel-kirjailijan Alexandr Solzenitsyn kommentti: ”Jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (24)

 

Globaalisuus-aate ei ole myöskään vain nykyihmisten uusi idea, vaan se esiintyi jo varhaisten kommunistien ajattelussa. Aiemmassa lainauksessa mainittiin Marxin ja hänen kumppaniensa toimesta, että Loppujen lopuksi yhteiskunta, joka lakkauttaa pysyvät sotajoukot ja kaataessaan kaikki rajat ja poistaessaan isänmaan ajatuksen, liittää koko maailman työläiset aitoon solidaarisuuteen.”

   Mikä on sitten globaalisuuden vaara? Se, että tuodaan esille ajatus yhdestä maailmankansalaisuudesta ja siihen liittyvästä yhdestä maailmanhallituksesta , voi aluksi näyttää hyvältä. Tulevassa Jumalan valtakunnassakin on yhtäläisyyksiä samaan asiaan, koska Jumala hallitsee siellä eikä siellä ole eroja kansallisuuksien välillä tai muita erimielisyyksiä. Ilmestyskirjan luvut 21 ja 22 ovat osoitus tämän valtakunnan ihmeellisyydestä.

   Kuitenkin sama asia voi muodostua tragediaksi, jos valta keskittyy liikaa yhdelle joukolle tai yhdelle johtajalle ja näiden tarkoitusperät ovat pahat. Mitä enemmän valtaa jokin ryhmä tai henkilö saa, sitä suurempaa vahinkoa he voivat saada aikaan, mikäli heidän tarkoituksensa eivät ole hyvät. Kun maailmassa esiintyy vääryyksiä, ne voivatkin tulla kahdelta taholta; joko tavallisesta kansasta tai päättäjien taholta. Jos sitten vertaa sitä, kumpi näistä kahdesta on haitallisempaa, niin ilman muuta jälkimmäinen vaihtoehto on pahempi. Syy on siinä, että jos päättäjät ovat pahuuteen taipuvaisia, voivat he aiheuttaa kansalle suurempaa vahinkoa. Natsismi ja kommunistijohtajien väärinkäytökset kansalaisiaan kohtaan ovat hyviä esimerkkejä. Niiden seurauksena kuoli miljoonia ihmisiä. Tyypillistä tällaisissa yhteiskunnissa myös on, että oppositio tukahdutetaan, ei ole sananvapautta, uskonnonvapautta ja että tehdään mielivaltaisia pidätyksiä.

   Miten sitten voi parantaa yhteiskunnan ihmisoikeuksia ja yhteiskunnan tilaa? Yksi parhaimmista tavoista on suojella pienten yksiköiden kuten perheiden, kirkkojen ja koulujen oikeuksia. Totalitaarisessa valtiossa on ominaista, että valtio hallitsee kaikkia elämän alueita – esim. kommunistivaltioissa vanhemmilta edellytettiin, että he eivät opeta mitään sellaista, mikä on valtion ja puolueen vastaista – mutta hajautettu valta suojelee suuremmilta väärinkäytöksiltä. Vahvat itsenäiset ryhmät rajoittavat valtion valtaa.

 

Althius puolusti yhteiskuntalohkojen autonomiaa, joka estää vallan keskittymisen valtiovallalle. Aito pluralismi syntyy erilaisten yhteiskunnallisten suhteiden organisoituessa omalakisesti. Juuri niiden välinen jännite turvaa yksilön vapauden. Yksi parhaimmista tavoista suojella yksilön oikeuksia on suojella perheiden, kirkkojen, koulujen, liikeyritysten ja vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuvien yhdistysten oikeuksia – irralliset yksilöt ovat hyvin haavoittuvia totalitaariselle kontrollille, kuten Hannah Arendt osoittaa kirjassa The Origins of Totalitarianism. Vahvat itsenäiset ryhmät rajoittavat valtion valtaa: kukin yhteiskunnallinen instituutio ottaa vastuun omasta toimintasektoristaan – valtio ei hallitse elämän kaikkia osa-alueita. (25)

 

Homoseksuaalisuus.  Kuten tiedossa on, ovat monet arvoliberaalit innokkaita homoseksuaalisen käytöksen puolustajia. He puoltavat tätä asiaa tasa-arvon ja rakkauden nimissä, eivätkä usko kyseessä olevan samanlainen synti kuin esim. avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet. Kuitenkin sama ajatussuunta sai kannatusta jo viime vuosisadan alun Saksassa. Suomen Seta-liikkeen perustajäseniin kuulunut henkilö selostaa asian taustoja:

 

On tosiasia, että yhdysvaltalaisilla vaikutteilla niin homoseksuaalien sairaaksi leimaamisessa kuin toisaalta myös homoseksuaalien tasavertaisuutta ajavien vapautusliikkeiden esikuvana on huomattava vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa ja koko toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa… Vaikka homoseksuaalien kansainvälinen vapautusliike alkoi Ulrichsin antamasta mallista ja Hirschfeldin johdolla vuosisadan alun Saksassa, sen moderni muoto joukkoliikkeenä on kuitenkin kehittynyt etupäässä Yhdysvalloissa 1960-luvulta lähtien. (26)    

 

Arvoliberaalit ja ihmisoikeudet. Kuten todettiin, on yhteiskunnassa viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut muutoksia. Monet niistä liittyvät moraaliin. Erityisesti muutosta on tapahtunut suhteessa avioliittoon, sukupuolirooleihin ja seksuaalisuuteen. Vielä 1960-luvun alkupuolelle saakka länsimaisissa yhteiskunnissa olivat vallitsevia selvät sukupuoliroolit ja kestävät avioliitot. Uskottomuuteen suhtauduttiin kielteisesti, eroaminen oli vaikeaa ja puolison valintaan vaikuttivat muutkin tekijät kuin yksittäiset mielihalut. Periaatteena oli, että avioliitto on elinikäinen ja että puolisoilla on velvollisuuksia toisiaan kohtaan, kuten miehen ja naisen erilaiset roolit ja ettei toista saa pettää. Yleisesti nähtiin, että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välillä avioliitossa.

   Viimeisten vuosikymmenten aikana on siis tapahtunut lukuisia muutoksia näillä alueilla. Avioliitto ei ole enää itsestäänselvyys ja seksuaalisen vallankumouksen myötä seksistä on tullut hyväksyttyä ennen avioliittoa ja sen ulkopuolella. Samoin on tullut radikaalifeminismiä, abortti on hyväksytty ja homoseksuaalinen elämäntapa on tullut muotiin. Myös eutanasia on saanut kannatusta.

   Kysyä kuitenkin voidaan, kannattaako kaikkiin virtauksiin mennä mukaan? Radikaalit ja uudet ideologiat eivät aina ole hyödyksi ja voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille. Ne ovat haitallisia yhteiskunnalle taloudellisesti ja sosiaalisesti. Varsinkin lapset joutuvat kärsimään aikuisten itsekkäistä valinnoista, vaikka uutta moraalia usein puolustetaan rakkauden nimissä. Seksuaalinen vallankumous, abortti, sukupuolineutraali avioliitto, yksinäisten naisten hedelmöityshoidot ja huumeet ovat muutamia esimerkkejä asioista, joita ns. arvoliberaalit ajavat, mutta jotka voivat olla vahingollisia varsinkin lapsille:

 

٠ Seksuaalisen vallankumouksen – se alkoi 1960-luvun loppupuolella - ideana oli, että on oikein olla sukupuoliyhteydessä ilman aviollista sitoutumista. Asiaa puolustettiin sanoen, että ”ei kai siinä mitään väärää ole, jos molemmat henkilöt rakastavat toisiaan”.

   Mikä on ollut ja mikä on seuraus siitä, jos lapsi syntyy tällaiseen tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät ole sitä ennen sitoutuneet toisiinsa?

   Onnellisin on tietysti vaihtoehto, jossa vanhemmat sitoutuvat heti toisiinsa ja lapsi syntyy kotiin, jossa hänellä on molemmat vanhemmat.

   Käytäntö on kuitenkin usein toinen. Vanhemmat saattavat tehdä abortin tai sitten he eroavat toisistaan ja lapsi elää yksinhuoltajaäidin (tai yksinhuoltajaisän) hoivassa. Yhä useampi perhemalli onkin yksinhuoltajaäiti lastensa kanssa niin, että isä puuttuu perheestä. Lisäksi kun perheet hajoavat, lisää se yhteiskunnan kuluja. Seuraava lainaus kertoo, miten väärät elämänmallit aiheuttavat ongelmia ja lisäävät yhteiskunnan kuluja:

 

Edellä kuvatut ongelmat ovat yleisiä kaikissa läntisissä teollisuusmaissa. Brittiläinen lääkäri ja kirjailija Theodore Dalrymple on kuvannut tuotannossaan sitä seksuaalista kaaosta, jota hän on joutunut todistamaan englantilaisen alaluokan parissa ammattiaan harjoittaessaan. Hän kertoo teiniraskauksista, jotka saavat alkunsa satunnaisista yökerhotapaamisista, ja aviottomiin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, josta ovat yleensä vastuussa biologisen isän häivyttyä kuvioihin astuneet isäpuolet ja äitien poikaystävät. Hän kirjoittaa 12-vuotiaista prostituoiduista, joille terveysviranomaiset jakavat kondomeja, jotta he edes harrastaisivat ”turvaseksiä”.

   Purettujen avioliittojen raunioille syntyneillä uusperheillä, joita on mainostettu edistyksellisinä vaihtoehtoina ydinperhestandardille, on pimeät puolensa varsinkin lasten kannalta. Alkukeväästä 2011 useat suomalaiset sanomalehdet uutisoivat siitä, että osa uusperheiden vanhemmista luopuu aiemmista liitoista syntyneistä lapsistaan vapaaehtoisesti, jotta nämä eivät olisi tiellä uutta suhdetta rakennettaessa. Tämä on yhtenä syynä sille, että huostaanotettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta lähtien ja on nyt lähes 18 000. (27)

 

٠ Avioliiton romuttaminen. Kuten todettiin, eivät arvoliberaalit pidä tärkeänä perinteisiä perherakenteita. He ajavat vapaata seksuaalisuutta kuten varhaiset Neuvostoliiton kommunistit. He ajattelevat olevansa edistyksellisiä, mutta he suosivat näitä aiemmin esiintyneitä malleja, jotka havaittiin haitallisiksi. Samoin he suosivat homoseksuaalisia suhteita, jotka Raamatun valossa ovat synnillisiä valintoja.

   Monet arvoliberaalit kannattavat myös helppoja avioeroja, avoliittoja ja yleensä liittoja, joista on helppo lähteä pois. Joissakin tilanteissa, kuten vakava väkivalta, voi ero tosiaan olla ainoa järkevä vaihtoehto, mutta yleisesti ottaen perheiden helppo hajoaminen tuottaa yhteiskunnalle runsaasti taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Lisäksi lapset joutuvat kärsimään aikuisten valinnoista.

   Eräs merkkipaalu avioliiton romuttamisessa esim. Suomessa oli vuoden 1987 avioliittolaki. Se osoittaa, miten lainsäädännöllä on merkitystä. Aiemmin avioliiton ymmärrettiin olevan elinikäinen liitto, jonka purkamiseen oikeutti vain puolison aviorikos, väkivaltaisuus tai hylkääminen. Sen sijaan uuden lain mukaan avioero voitiin myöntää kumman tahansa puolison hakemuksesta ilman erityisperusteita. Kumpi tahansa saattoi hakea eroa yksin ja saada sen voimaan.

   Seuraava lainaus osoittaa, mitä seurauksia oli tällä uudella lailla. Vahingollinen lainsäädäntö, jota arvoliberaalit ovat ajaneet, on johtanut samanlaisiin seurauksiin kuin Neuvostoliiton kommunistien perhekokeilussa jo vuosikymmeniä aiemmin. Varsinkin lasten kannalta tilanne on jatkuvasti huonontunut. Yksinhuoltajaperheissä olevien lasten määrä on kasvanut kuten Neuvostoliitossa aikanaan. (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun...    Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.../  Samoin Aamulehti raportoi 3.3.2013: Syrjäytynyt nuori maksaa 1,8 miljoonaa. Jos yksikin saadaan takaisin yhteiskuntaan, tulos on plussalla.). Lapset ovat joutuneet eroon toisesta vanhemmastaan, koska lainsäädäntö on mahdollistanut helpot erot heidän vanhemmilleen:

 

Avioliittolain muutoksen myötä avioliiton julkinen merkitys muuttui: avioliitosta tuli sopimus, jonka yksilö saattoi solmia ja purkaa mistä tahansa haluamastaan syystä. Kun aiemmin avioliitto perustui periaatteeseen ”kunnes kuolema meidät erottaa”, muutti muutettu avioliittolaki tältä osin avioliittolupauksen sisältämää viestiä muotoon: ”kunnes väsymme toisiimme”. Avioliiton ytimeksi tuli näin ollen rakkauden tunne sen sijaan, että se olisi merkinnyt elinikäistä moraalista sitoumusta kohdella puolisoa ja lapsia itseisarvoisina olentoina…

   Avioliittolain eroamista koskevan muutoksen ajateltiin helpottavan vaikeiden, usein väkivaltaisten avioliittojen purkamista ja jättävän muut avioliitot ennalleen. Toisin kuitenkin kävi. Kun puolison hylkääminen lainmuutoksen myötä tuli juridisesti helpommaksi, tuli eroaminen lain opetusvaikutuksen seurauksena myös psykologisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi.

   Yhteiskunnallisella lainsäädännöllä on opetusvaikutusta: laki muokkaa kulttuuria, joka vaikuttaa ihmisten käsityksiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Laki on ikään kuin opettaja. Niinpä avioerolainsäädännön muutosta seurasi avioerojen määrän voimakas kasvu, ja suurin osa avioeroista koski avioliittoja, joissa ei ollut vakavia ongelmia. Sekä aikuisten että lasten kannalta tällaiset erot ovat turhia ja vahingollisia: ne lisäävät omalta osaltaan sekä lasten että aikuisten pahoinvointia. Avioliittolain muutoksen seurauksena yksinhuoltajavanhempien hoidossa kasvavien lasten määrä on noussut jyrkästi (Anderson 2015:40). (28)

 

Toinen lainaus osoittaa vielä, mitä merkitystä huonolla lainsäädännöllä on taloudellisessa mielessä. Huono lainsäädäntö voi tulla kalliiksi, ei vain yksilöille vaan myös yhteiskunnalle, koska pitää maksaa enemmän asumis- ja toimeentulotukia:

 

Avioerot tulevat kalliiksi monille

 

Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksi avioerojen taloudellisista vaikutuksista keskustellaan niin vähän, vaikka erot ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset suuria yksilöiden kannalta.

   Pankin tekemä tutkimus antaa viitteitä siitä, että avioero laskee perheiden elintasoa jopa työttömyyttä enemmän. Kyse on erittäin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sillä suurin piirtein joka toinen avioliitto päättyy nykyisin eroon.

   – Avioerot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, arvioi toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo Yhden vanhemman perheiden liitosta.

   Hänen mukaansa peräti neljäsosa yksinhuoltajista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Koko väestöstä luku on alle 10 prosenttia ja kahden vanhemman perheissä vielä vähemmän.

   Nordean viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan lapsiperheistä vain hieman yli kolmannes arvioi pystyvänsä pitämään vanhan asuntonsa, kun toinen vanhemmista lähtee omille teilleen. Lasten kanssa yksin jäävän vanhemman tilantarve ei olennaisesti vähene, sillä makuuhuoneita pitää olla yhtä monta kuin ennenkin…

   – Kiinteät kustannukset nousevat, Sorjonen toteaa.

   Hän kiinnittää huomiota myös ajankäyttöön. Lasten viemiset ja hakemiset pitää hoitaa yksin, kun aiemmin vanhemmat pystyivät jakamaan vastuun keskenään. Se laskee arjen elintasoa ja uhkaa hänen mukaansa jopa työntekokykyä, kun päiväkotien aukioloajat eivät jousta työaikojen mukaisesti. (Etelä-Suomen Sanomat, 25.01.2011)

 

٠ Abortti voi olla yksi seuraus seksisuhteista. Se on seurauksena siitä, että nainen tulee raskaaksi ja etteivät vanhemmat halua lasta. Arvoliberaalit ovat voimakkaasti kannattaneet aborttia, kuten on tiedossa. He ovat puhuneet ihmisoikeudesta abortin yhteydessä, mutta eivät ole puolustaneet lapsen oikeutta elää.

   Entä abortin eettisyys? On merkillepantavaa, että abortti hyväksyttiin vasta seksuaalisen vallankumouksen yhteydessä. Siihen mennessä sitä pidettiin yleisesti vääränä valintana ja murhana. Esim. Maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa vuonna 1948, kun natsilääkärien epäeettinen toiminta oli paljastunut, lausuttiin: ”Pidän ihmiselämää hedelmöityksestä lähtien mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.”

   Mistä sitten johtuu, että monet torjuvat lasten ja muiden ihmisten surmaamisen, mutta hyväksyvät abortin? Tähän on kuitenkin yksinkertainen syy: He kieltävät kohdussa olevan sikiön vastaavan moraalisesti lasta. Vaikka sikiöllä on täsmälleen samat ruumiinjäsenet jalat, kädet, silmät, suu, nenä jne., he väittävät, ettei äidin kohdussa oleva sikiö ole syntyvän lapsen veroinen. Jos he myöntäisivät kehittyvän sikiön vastaavan lasta, silloin he myös myöntäisivät abortin vastaavan moraalisesti lastenmurhaa:

 

Jos on nimittäin niin, että kehittyvä sikiö vastaa moraalisesti lasta, silloin abortti vastaa moraalisesti lapsenmurhaa. Vain harva olisi sitä mieltä, että hallituksen pitäisi antaa vanhempien päättää itse, tappavatko he lapsensa… Niiden, jotka ovat valmiita puolustamaan naisten oikeutta päättää itse raskauden keskeyttämisestä, tulisi ottaa kantaa väitteeseen, jonka mukaan kehittyvä sikiö vastaa ihmistä, ja yrittää näyttää, miksi väite on väärä. Ei riitä, että sanoo, että lain tulisi olla neutraali moraalisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä. Abortin sallimisen puolustaminen ei ole sen neutraalimpaa kuin sen kieltämisen vaatiminen. Kummallakin kannalla olevat olettavat taustalla piilevään moraaliseen ja uskonnolliseen kiistaan jonkin vastauksen. (29)

 

٠ Moniavioisuus on asia, jota monet arvoliberaalit ovat kannattaneet ja joka on ollut yleinen joissakin maissa – varsinkin muslimimaissa, joissa miehellä on ollut oikeus useampaan vaimoon. Kuitenkin on havaittu, että tämä käytäntö tuo eriarvoisuutta ja ongelmia yhteiskuntaan.

   Ensinnäkin, jos joku ei aikoisi naimisiin mennessään ottaa toista vaimoa tai miestä, mikään ei takaa, päätyykö hänen puolisonsa samaan ratkaisuun. Avioliitto, joka alun perin solmittiin kahden henkilön välillä, voi muodostua kolmen henkilön liitoksi, vaikka toinen alkuperäisistä puolisoista ei sitä haluaisi. Tämänkaltainen epäsuotuisa tilanne voi olla erittäin mahdollinen ja muslimimaissa se on jokapäiväistä todellisuutta. Muslimimiehen vaimo ei voi koskaan olla varma, ottaako hänen miehensä vielä toisen tai kolmannen vaimon perheeseen. Hän elää turvattomassa tilanteessa, koska ei voi olla varma omasta asemastaan aviovaimona.

   Entä sosiaaliset ongelmat moniavioisuuden seurauksena? Seuraava lainaus viittaa siihen, miten tämä käytäntö saattaa johtaa rikollisuuteen, väkivaltaan, köyhyyteen ja eriarvoisuuteen yhteiskunnassa:

 

Antropologien mukaan useimmissa yhteiskunnissa ainakin osa miehistä on ollut moniavioisia, vaikka suurin osa miehistä olisikin joutunut tyytymään vain yhteen vaimoon. Monivaimoisuuden hyväksyvissä kulttuureissa miesten keskinäinen kilpailu kuitenkin johtaa yleisempään rikollisuuteen, väkivaltaan ja köyhyyteen sekä suurempaan sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen kuin yhteiskunnissa, jotka ovat institutionalisoineet yksiavioisuuden. Näin väittää Brittiläisen Kolumbian yliopiston professori Joseph Henrich. (30)

 

٠ Sukupuolineutraali avioliitto. Monet arvoliberaalit kannattavat sukupuolineutraalia avioliittoa, mutta lasten kannalta se on ongelmallinen. Sillä jos lapsia hankitaan tällaisessa liitossa keinotekoisten menetelmien tai väliaikaisten heterosuhteiden kautta, jättää se lapsen tilanteeseen, jossa häneltä puuttuu ainakin toinen biologisista vanhemmistaan kodissa. Lapsesta tehdään isätön ja äiditön vain siksi, että aikuisten mielihalut toteutuisivat. Aikuisten vapaus ja seksuaaliset mieltymykset menevät sen perusoikeuden edelle, että lapsilla on mahdollisuus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Lisäksi lasten isän tai äidin kaipuuta loukataan ja pidetään vähäpätöisenä asiana, vaikka on tiedossa, miten hylätyt lapset kokevat puuttuvan vanhemman, isän tai äidin, kaipuuta. Mm. televisio-ohjelmat ovat usein kertoneet siitä, miten lapset haluavat löytää sen biologisen vanhempansa, jota he eivät ole tavanneet ja joka on kadonnut heidän elämästään. Heillä on kaipuu löytää omat juurensa ja tavata se biologinen isä tai äiti, joka heiltä on kadoksissa. Tämä on tullut nykyaikana yhä yleisemmäksi mm. lisääntyneiden erojen takia.

   Seuraava lainaus viittaa aiheeseen. Se osoittaa, miten aikuisille sukupuolta pidetään tärkeänä tekijänä, mutta lapsille sitä ei pidetä tärkeänä. Ei pidetä tärkeänä, että lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat. Anthony Esolen on kiinnittänyt huomiota tähän epäjohdonmukaisuuteen, jossa aikuisten tunteet ja mielihalut ovat tärkeämpiä kuin lasten:

 

Emme voi sanoa yhtä aikaa: ’Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa. (31)

 

Entä sitten käsitteet rakkaus ja tasa-arvo, jotka tavallisesti tulevat esiin keskusteltaessa sukupuolineutraalista avioliitosta. Onko asia todella näin eli onko kysymys uhrautuvasta rakkaudesta vai onko kysymys todellisuudessa itsekkyydestä, koska hylätään lasten oikeus isään ja äitiin? Lesbokodissa kasvanut Robert Oscar Lopez on kiinnittänyt huomiota tällaiseen retoriikkaan:

 

Saamme usein kuulla, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on rakastavat kodit ja että he rakastavat lapsia. Minua tämä ei vakuuta, koska rakkaus merkitsee sitä, että teet uhrauksia toisen ihmisen puolesta sen sijaan, että odotat toisten uhrautuvan sinun puolestasi. Jos olet homoseksuaali ja rakastat lasta, sinä joko uhraat homoutesi ja kasvatat lapsen kodissa, jossa hänellä on äiti ja isä, tai luovut vanhemmuuden unelmasta ja hyväksyt sen, että adoptiolapsille annetaan koti, jossa heillä on sekä äiti että isä. Jos lapsi on orpo, erityislapsi tai valtion laitokseen hylätty asukki, tarvitsee tällainen lapsi äidin ja isän enemmän kuin kukaan muu, sillä hän tarvitsee vakautta ja normaaliutta oman traumansa takia. Et voi pyytää lasta sinun takiasi uhraamaan jotakin niin yleismaailmallista kuin äidin ja isän. (32)

 

٠ Yksinäisten naisten hedelmöityshoidot kuuluvat samaan luokkaan kuin edellinen asia. Lapsesta tehdään tarkoituksella isätön varhaisesta lapsuudesta alkaen. Häneltä puuttuu elämänsä alusta lähtien toinen omista vanhemmista eli isä.

   Mikä on sitten seuraus siitä, että lapselta on riistetty mahdollisuus tuntea oma isänsä? Monet tätä kautta syntyneet lapset ovat kertoneet avoimesti identiteettiongelmistaan ja kaipuusta tavata biologinen isänsä (sperman lahjoittaja), jota he eivät ole koskaan nähneet. Seuraava lainaus ja esimerkki kertoo aiheesta lisää:

 

Katrina Clark syntyi yksinäiselle äidille, joka käytti keinohedelmöitystä ja tuntematonta luovuttajaa. Äiti kertoi aina avoimesti tyttärelleen asiasta ja heillä oli läheinen ja rakkaudellinen suhde. Kasvaessaan vanhemmaksi tytär alkoi kuitenkin kamppailla identiteettikysymysten kanssa ja alkoi tarkkailla ystäviään, joilla oli molemmat vanhemmat. Washington Post -lehdelle 20 vuoden iässä kirjoittamassaan kolumnissa hän kirjoittaa: ”Silloin tyhjyyden tunne otti minut valtaansa. Ymmärsin olevani eräässä mielessä kummallisuus. Minulla ei koskaan tulisi olemaan isää. Ymmärsin lopulta, mitä tarkoittaa olla nimettömän luovuttajan avulla tuotettu lapsi, ja vihasin sitä.” (33)

 

٠ Rodunjalostus. Kun elettiin natsi-Saksassa, oli yksi natsien päämääristä rodunjalostus. He pyrkivät puhtaaseen arjalaiseen rotuun, joka myöhemmin johti eutanasiaohjelmaan. Sen seurauksena tuhannet vammaiset sekä vähän myöhemmin ei-saksalaiset saivat surmansa tuhoamislaitoksissa.

   Monet arvoliberaalit ovat samanlaisia rodunjalostuksen kannattajia kuin natsit. Kyseessä ovat nimenomaan sikiöseulonnat ja se, missä tapauksessa lapsi on arvollinen jäämään eloon. Jos sikiöseulonnoissa havaitaan jotain vikaa lapsessa tai tämä on väärää sukupuolta, pitävät arvoliberaalit oikeana lapsen surmaamista. Lasta ei siten enää rakasteta sellaisenaan, vaan hänen täytyy olla tarpeeksi laadukas voidakseen jäädä eloon. Lapsesta tulee kuin tavara, joka voidaan hylätä tai ottaa vastaan laatukriteerien perusteella. Tapio Puolimatka on selostanut tällaista tapaa muodostaa perheitä:

 

Hyväksyessämme sen, että aikuiset voivat kyhätä kokoon DNA:n “tehdäkseen” lapsen, joka täyttää heidän tunnetarpeensa, muutamme tapaa nähdä ihmiset. Vaatiessamme oikeutta tuottaa lapsia näemme lapsen esineenä, tuotteena, oman elämäntapamme lisätarvikkeena, samalla tavalla kuin näemme lomaosakkeen. Seuraavaksi alamme vaatia ‘parasta’ laatua aivan kuin olisimme ostamassa autoa. Täysin mahdotonta on hyväksyä ajatusta, että lapsitehtaan tuottamalla lapsella voisi olla Downin oireyhtymä. Tällaiseen lapseen isketään sikiöseulontojen pohjalta virheellisen tuotteen leima ja hänet heitetään roskikseen. “’Se kuuluu kaatopaikalle’, sanovat vanhemmat ja tuottajat – no, he eivät sano sitä, koska se on alaluokkien tyyliä, mutta se on todellisuus” (Esolen 2014: 161).

   Kun tällainen tapa muodostaa perheitä ja tuottaa lapsia on saanut lain siunauksen, mikään ei enää pidätä meitä monista rodunjalostusopin paheista, kuten kloonauksesta, ”viallisten” poisseulomisesta, eri ”vanhempien” geenien sekoittamisesta, jopa uudenlaisten ihmistyyppien suunnittelusta ja rakentamisesta. Kun valtio ottaa itselleen oikeuden määritellä, mitä perhe on ja minkälaisia lapsia se voi tuottaa, se saa täyden hallinnan ja määräysvallan tulevasta sukupolvesta. (34)

 

٠ Huumeet ja alkoholi.  Arvoliberaalit ajavat usein mietojen huumeiden vapaata saantia, mutta siinä on ongelmansa. Ns. porttiteoria pitää edelleen paikkansa eli miedoista huumeista on helppo ajautua kovempiin huumeisiin. Noin 80 - 90 % kaikista heroiinin väärinkäyttäjistä on aloittanut miedoilla huumeilla. Kun ne eivät tehoa ja niiden vaikutus pienenee, tulee heille halu saada voimakkaampia aineita. Miksi pitää tarkoituksella mennä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa huumeiden käyttöön on helppo ajautua?

   Lisäksi jos huumeidenkäyttäjille syntyy lapsia, on heillä sairauksia todennäköisemmin kuin muilla lapsilla. Näin on myös niillä lapsilla, joiden vanhemmat käyttävät alkoholia. Esim. Suomessa syntyy satoja lapsia, joilla on vakavia sairauksia vanhempien alkoholin käytön takia. Toinen ongelma lasten kannalta on se, että vanhempien huumeriippuvuus ja huumeiden käyttö ei ole hyödyksi lapsille, kuten ei alkoholin käyttökään. Huumeriippuvaisten vanhempien on vaikeampi pitää huolta lapsistaan.

   Arvoliberaalit ajavat usein myös alkoholin entistä vapaampaa saantia. Kuitenkin aina kun alkoholin hinta on alentunut ja saatavuus helpottunut, on se lisännyt alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia. Näin tapahtui Suomessa v. 1969 keskioluen tullessa kauppoihin ja Ruotsissa 1955. Rikollisuus, pahoinpitelyt ja muut liikakäyttöön liittyvät ongelmat kasvoivat selvästi. Suomessa rikollisuus kasvoi 27 % v. 1969 ja kasvu jatkui seuraavina vuosina.

   Huume- ja alkoholiriippuvuudet ovat suuri syy myös yhteiskunnan kulujen kasvamiseen. Mitä enemmän narkomaaneja ja alkoholisteja on, sitä enemmän perheet hajoavat, ihmiset syrjäytyvät, joutuvat pois työelämästä ja sairauksien määrä lisääntyy. Kaikki nämä asiat tulevat taloudellisesti kalliiksi. On arvioitu, että esim. Suomessa alkoholista aiheutuu vuodessa suoraan miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle ja epäsuorasti jopa viisi miljardia euroa (Kauppalehti 16.9.2011). Sadattuhannet ovat riippuvaisia alkoholista.

 

Moderni vai vanhoillinen? Uutta moraalia ajavat arvoliberaalit tekevät usein luokitteluja itsestään ja niistä, jotka ajattelevat eri tavalla. Yksi tavallisimmista käsityksistä arvoliberaaleilla on itsestään, että he ovat edistyksellisiä sekä edustavat suvaitsevaisuutta ja ihmisoikeuksia. He ajattelevat olevansa etujoukoissa sillä alueella. Sen sijaan eri tavalla ajattelevia he saattavat pitää ahdasmielisinä konservatiiveina, jotka elävät menneisyydessä eivätkä pysty hyväksymään sitä, ettei kelloja voi kääntää taaksepäin.

   Kysyä kuitenkin voidaan, mikä on konservatiivista ja mikä ei? Kaikki riippuu ajankohdasta, jossa elämme. Vaikka nykyaikana on muodikasta puhua esim. seksuaalivähemmistöistä myönteisesti, niin vielä 1900-luvun alkupuolella esiintyivät aivan toisenlaiset virtaukset. Silloin, sata vuotta sitten mm. kommunismi edusti uutta, modernia ja radikaalia ajatustapaa ja levisi moniin maihin, mutta nykyään sama ajattelutapa ei ole kovinkaan suosiossa. Maat toisensa jälkeen ovat luopuneet kommunismista. Tämä aatesuuntaus oli suosiossa noin yhden ihmisiän verran.

   Kaikki riippuu siis ajankohdasta jossa elämme. On mahdollista. että nykyajan virtaukset tuntuvat naurettavilta ja typeriltä niistä, jotka elävät meidän jälkeemme. Tämä on tavallinen havainto historiasta. Jokainen sukupolvi voi pitää omia näkemyksiään parhaimpana, mutta myöhemmin samat näkemykset ja ideologiat voivat menettää suosionsa.

   Kysyä myös voidaan, kannattaako kaikkiin virtauksiin mennä mukaan? Radikaalit ja uudet ideologiat eivät aina ole hyödyksi ja voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille. Siksi on useimmiten järkevämpää pysyttäytyä vanhoissa arvoissa, jotka on todettu hyödyllisiksi ja kestäviksi. Ne, jotka pitävät itseään moderneina ja edistyksellisinä, ajavat usein asioita, jotka eivät ole hyödyksi yhteiskunnalle. Seuraavat lainaukset liittyvät hyvin aiheeseen. Kaikki uusi ei ole aina hyvää vaan se voi muodostua vahingolliseksi:

 

Media esittää liberaalit ja konservatiivit vastapooleina, vaikka todellisuudessa arvokonservatiivi ja klassinen liberaali ovat useimmissa kysymyksissä varsin lähellä toisiaan. Suvaitsevaiston propagandassa konservatiivi on jonkinlainen protofasisti, joka on vain askeleen päässä natsismista. Natsismia voi kuitenkin luonnehtia konservatismin sijaan pikemminkin radikaaliksi ideologiaksi, joka joutui ensin siirtämään syrjään sellaisia konservatiivisia instituutioita kuin kirkon ja klassiset käsitykset ihmisarvosta.

   Konservatiivit taistelivat natseja vastaan – vai eikö Winston Churchill ollut konservatiivi? Kaikkien hämmästykseksi Saksa rakensi pian sodan jälkeen vakaan demokratian ja talousihmeen, jonka perustana olivat konservatiiviset arvot. Liittotasavallan ensimmäinen kansleri oli konservatiivipuolueesta CDU ja hänen vaalilauseensa vuonna 1957 oli Keine Experimente – Ei (yhteiskunnallisia) kokeiluja. Konservatismi oli kansallissosialismin vastainen aate ennen vuotta 1933, vuosina 1933-1945 ja vuoden 1945 jälkeen. (35)

 

Ymmärryksen puutteessa konservatismista on ollut tarjolla lähinnä olkinukkeja. On syytä nostaa näitä pöydälle ja vastata, mitä konservatismi ei ole. Konservatismi ei ole kaiken muutoksen pakonomaista vastustamista. Sellainen on jääräpäisyyttä ja muutosvastarintaa. Vaikka konservatiivi usein omaa tällaisen asenteen luontaisesti ja kunnioittaa ihmisenemmistön luontaista taipumusta ja halua jatkaa elämäänsä sellaisena kuin se sen tuntee, älykäs konservatiivi ymmärtää, ettei muutoksen karttaminen aina ole mahdollista tai edes toivottavaa. Joskus putket pitää remontoida ennen kuin koko talo hajoaa. Konservatiivi painottaa silti: se, että jokin asia on vanha, on vahva todistus sen puolesta, että asia on hyödyllinen jollakin tavalla, jota emme välttämättä nyt ymmärrä.

   Sen lisäksi monet asiat ovat hyödyllisiä jo siksi, että ne ovat meille entuudestaan tuttuja. Esimerkiksi vakiintuneet käytöstavat saattavat olla arbitraarisia ja epärationaalisia, mutta se ei muuta niiden hyödyllisyyttä. Jos kaikki käytös pitäisi neuvotella joka tilanteessa uudelleen, seurauksena olisi anomaalinen kaaos, jossa emme vaikkapa toisia ihmisiä kohdatessamme tietäisi kätelläkö vai ei ja miten ja mistä toisille puhua.

   Konservatiiville on myös turha opettaa, ettei kelloa voi kääntää taaksepäin ja että kaikki muuttuu. Konservatiivi nimittäin tietää piinallisen hyvin, että kaikki muuttuu ja ajan virta tuhoaa kaiken. Tämän takia hän onkin konservatiivi. Hän koettaa pelastaa tuholta sen, mikä on säilyttämisen arvoista. Kun kylä palaa, konservatiivi juoksee palaviin taloihin pelastamaan tärkeitä asioita (päiväkirjoja, kirjoja, taidetta, perintökalleuksia), kun taas toiset lähinnä ihailevat roihua. (36)

 

Tunnettu tosiasia myös on, että arvoliberaalit hyökkäävät kristillistä uskoa vastaan. Kuitenkin he ovat unohtaneet, että sillä on ollut tärkeä merkityksensä monissa yhteiskunnissa. Kun tutkii esim. pohjoismaiden, Pohjois-Amerikan, useiden Euroopan maiden ja muiden maiden historiaa, voidaan nähdä, että kristillinen usko ja opetus olivat arvossaan näissä maissa. Kristillistä uskoa pidettiin yhtenä yhteiskunnan tukipilareista, ja sitä kannattivat myös kansojen johtajat. Olisivatko nämä maat menneet parempaan suuntaan, jos ne olisivat olleet täysin ateistisia kuten esim. kommunismivaltiot? Tuskinpa. Jos vertaa kehitystä ateistissa valtioissa ja niissä valtioissa, joissa kristillistä uskoa on arvostettu, on siinä huomattava ero.

   Eräs esimerkki tältä alueelta on Norjan kuninkaan Kristian V:n laki vuodelta 1687. Siinä nostetaan suureen arvoon Raamatun kirjoitukset ja apostoliset uskontunnustukset. Tällaiset näkemykset olivat siihen aikaan yleisiä myös muissa Euroopan maissa.

 

Kuninkaan valtakunnissa ja maissa vallitkoon yksin se uskonto, joka vastaa pyhiä Raamatun kirjoituksia, Apostolista, Nikean ja Atanasiuksen uskontunnustusta ja muuttamatonta, vuonna tuhat viisisataa kolmekymmentä annettua Augsburgin Tunnustusta sekä Lutherin Vähää Katekismusta. (37)

 

Toinen esimerkki liittyy myös Norjaan, yhteen maailman rikkaimmista maista. Siinä kerrotaan, miten kristillisten asioitten opetus kuului erottamattomasti lasten kasvatukseen menneinä vuosikymmeninä:

 

Uskonpuhdistuksen tullessa julistettiin, että kirkko on pyhien yhteisö. Kaikkinainen pakko uskonasioissa julistettiin pannaan. Kiinnitän huomiota siihen, että tämä oli erityisen selvää Eidsvoldiin kokoontuneille miehille…

   He halusivat kuitenkin pitää kiinni uskonpuhdistuksen velvoituksesta, että kansalle on annettava kristillinen kasvatus lapsuusvuosista lähtien. Elävä kristillisyys on protestanttisen käsityksen mukaan henkilökohtainen asia, johon yksityinen ihminen saa suhtautua oman harkintansa mukaan. Mutta lain ”ensimmäinen käsky” kuului kaikille. Jumalan laki on elämän laki, ja tämän elämänlain on Norjan valtio valinnut kansalaistensa ohjenuoraksi. Sen tähden kasvatus kristinuskoon kuuluu erottamattomasti lasten kasvatukseen Norjassa. (38)

 

Esimerkki Suomesta ja Kokoomuspuolueen vaaliohjelmasta vuodelta 1922 osoittaa vielä, mikä merkitys kristillisellä uskolla oli aikaisemmin. Kristillisiä arvoja ja opetusta pidettiin tärkeinä esim. koululaitoksessa. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut muutosta päinvastaiseen suuntaan. Jos arvoliberaalit tuovat tilalle jonkun uuden ideologian, onko se parempi kuin se opetus, jota aikaisemmat sukupolvet edustivat? Vai johtaako arvoliberaalien opetus samanlaisiin yhteiskuntiin, jota jumalankielteiset kommunistivaltiot ja natsismi edustivat? Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, koska historia usein toistuu samanlaisena. Emme välttämättä opi mitään historiasta.

 

Kallis on se perintö, minkä kansamme nykyinen sukupolvi on edeltäjiltänsä saanut. Sukupolveen toisensa jälkeen on istutettu kristillinen usko ja siveellinen elämänkäsitys. Menneet sukupolvet ovat siitä etsineet sydäntensä syvimmälle kaipuulle tyydytystä, ohjausta elämän tärkeimmissä kysymyksissä, johtoa ja voimaa siveelliseen vaellukseen.

   Nykypolven tärkeä tehtävä on sisällisesti omistaa ja tulevien polvien hyväksi kartuttaa sitä hyvää, mikä täten oli sen osalle tullut. Kristillisen uskon ja siveellisen maailmankatsomuksen turvissa on kansamme perhe-elämä kehittynyt yhteiskuntarakennuksen lujaksi perustaksi.

   Kysymyksessä koulujen uskonnonopetuksessa Kansallinen Kokoomuspuolue pitää oikeana, että niin kansa- kuin oppikoulujen oppilaille on annettava oppilaiden enemmistön tunnustuksen mukaista kristinuskon opetusta. Suuremmille oppilasryhmille on valtion toimesta hankittava heidän uskontunnustuksensa mukaista kristinuskonopetusta. Pienten oppilasryhmäin kristinuskonopetuksesta pitävät huolta asianomaiset uskontokunnat, jotka tarpeen vaatiessa voivat sitä varten saada valtion avustusta. Mihinkään uskontokuntaan kuulumattomien lasten siveysopetuksesta on huolehdittava. Uskonnonopetusta on yleisissä oppilaitoksissa annettava. (39)

 

YKSI ASKEL JOHTAA TOISEEN

 

- (Jer 16:12) Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.

 

Tässä kirjoituksessa on hiukan sivuttu niitä hirmutekoja, joita natsit tekivät juutalaisia ja muita kansallisuuksia kohtaan. Suurin osa surmista tapahtui vuosien 1941-1945 aikana.

   Nämä joukkosurmat eivät kuitenkaan olleet irrallisia aikaisemmasta kehityksestä, vaan holokausti toteutui sitä edeltävien askelten summana. Se oli prosessi, joka ensimmäisten epämääräisten askelten jälkeen eteni kohti lopullista maalia. Tämä prosessi olisi ollut mahdollista pysäyttää alkuvaiheessa, mutta kun siihen ei ajoissa puututtu, johti se traagisiin seurauksiin. Tähän prosessiin sisältyi mm. seuraavia vaiheita:

• Juutalaisiin kohdistunut propaganda, jota oli jatkunut vuosikausien ajan, mutta joka yleistyi 1930-luvulla

• Juutalaisiin liikkeisiin kohdistunut boikotti 1933-1938. (On mielenkiintoista, että monet arvoliberaalit toimivat nykyään samalla tavalla kuin natsit. He ajavat boikottia maailman ainoata juutalaisvaltiota, Israelia kohtaan. Mistä tämä johtuu, vaikka Israelin alueella asuvat palestiinalaiset ovat saaneet lukuisia parannuksia omaan elämäänsä ollessaan Israelin kansalaisia? Varmasti tässä asiassa on taustalla myös hengellinen syy, ei vain maalliset syyt – aivan kuten natsien ideologian taustalla.)

• Synagogien tuhoaminen, omaisuuteen kohdistuneet juutalaisvastaiset teot ja ensimmäiset vangitsemiset 1938-1939

• Juutalaisilta otetaan pois kaikki oikeudet ja heitä siirretään itään 1939-1941

• Surmat tuhoamisleireillä 1941-1945

 

Entä nykyaika ja moraalin kehitys? Monet näkevät, että arvoliberaalien ajamat asiat ovat osa samanlaista prosessia, joka oli viime vuosisadan alkupuolella. Silloinkin lähdettiin pienestä liikkeelle mutta mentiin koko ajan pahempaan suuntaan. Esim. natsit kannattivat eutanasiaa, joka nykyaikanakin on saanut yhä enemmän kannatusta, koska arvoliberaalit ajavat tätä asiaa.

   Jos joku ei usko, että moraali on muutoksessa, ei hänen tarvitse muuta kuin verrata TV-ohjelmia eri aikakausina. Suunta on se, että lähetetään yhä ”rohkeampia” ja väkivaltaisempia ongelmia. Tämän voi huomata jokainen, joka on tuijottanut kuvaruutua pelkästään 20-30 vuoden aikana. Asian havaitsemisen ei pitäisi olla vaikeaa.

   Suunta siis on, että yhä uusia vääryyksiä juurtuu yhteiskuntaan. Ne eivät ilmaannu yhdessä hetkessä vaan vaativat vuosikymmenten tai vuosien prosessin. Esim. avioero, haureellisuus, abortti, eutanasia, sikiökokeet ja homoseksuaalisuuden asettaminen samanveroiseksi ovat juurtuneet vähitellen yhteiskuntaan, kun arvoliberaalit ovat rummuttaneet samoja asioita vuosikausien ajan, yleensä tasa-arvon ja rakkauden nimissä.

   Mutta kuten todettiin, ei kehitys pysähdy paikalleen, vaan johtaa aina johonkin suuntaan. Yleensä suunta on sama kuin sata vuotta sitten. Niinpä jos nykyaikana suhtaudumme myönteisesti yhteen pahuuden muotoon, emme voi odottaa muiden muotojen pysyvän paikoillaan. Ne ovat sidoksissa toisiinsa eikä niitä voi erottaa toisistaan. Jos olemme ottaneet ensimmäisen askeleen, on sen jälkeen helppo ottaa toinen ja kolmas askel samaan suuntaan. Olemme prosessissa, jota emme aina huomaa.

   Eräs esimerkki kehityksestä ovat myönteiset puheet pedofiliaa kohtaan, joka on jälleen osoitus aikuisten itsekkyydestä lapsia kohtaan. Tätä ei ole tapahtunut kaikissa maissa, mutta Hollannissa, joka on ollut ”edelläkävijä” mm. myönteisessä suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen, se on jo todellisuutta. (Hollannissa on jo ollut perusteilla pedofiilipuolue). Sielläkään tätä asiaa ei tuotu esille esim. 30-40 vuotta sitten vaan vasta sen jälkeen, kun oli ensin suhtauduttu myönteisesti homoseksuaaliseen käytökseen. Hollannin esimerkki osoittaa hyvin, miten olemme kaltevalla pinnalla, josta kehitys kulkee yhä alemmas ja jossa yksi askel johtaa toiseen. Näin tapahtuu, jos olemme kerran lähteneet kulkemaan väärään suuntaan. Hollannin lisäksi pedofiliaa ovat tuoneet aktiivisesti esille mm. akateemiset homolehdet kuten seuraavat lainaukset osoittavat:

 

Viime vuosikymmenien aikana olemme havainneet kuinka yhden seksiin liittyvän rajan, tabun, yhteiskunnallinen murtuminen on raivannut tietä seuraavan vakavamman tabun hyväksymiselle. 1960-luvulta lähtien esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on enenevässä määrin tullut julkisesti hyväksytyksi. 1990-luvulla vuorossa ovat olleet homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus. Enää jäljellä on pedofilia ja pederastia.

   Tätä ajatusta pidetään yleensä liioitteluna ja pelotteluna. Lisäksi homoliikkeet vastustavat homouden ja pedofilian sekoittamista toisiinsa. Asiaa ei voi kuitenkaan sivuuttaa kevyesti. Suurin osa tavallisista homoista ei edes tunne kansainvälisen homoliikkeen toimintaa tai keskustelua, jota käydään akateemisissa homolehdissä. (40)

 

Vaikka suurelle yleisölle ei levitetäkään sitä, mitä he puhuvat keskenään, se ei ole salaisuus ja se varmasti voidaan levittää suurelle yleisölle. Kieltävätkö esim. abortin puolustajat julkisesti vihamielisyytensä äitiyttä kohtaan? Julkaise Eileen L. McDonaghin kuvaus syntymättömästä lapsesta aggressiivisena tunkeutujana, joka on syyllinen raskauden aiheuttamiseen. Kieltävätkö homoseksuaaliaktivistit julkisesti homoseksuaalisuuden ja pedofilian välisen yhteyden? Julkaise Journal of Homosexuality -lehden kaksoisnumero aiheesta “Miespuolinen sukupolvien välinen rakkaus”, joka on täynnä artikkeleita, joissa ylistetään ”rakastavaa pedofiiliä”. Voidaan ehkä sanoa, että jokaisella yhteiskunnallisella liikkeellä on nolostuttavia liittolaisia. Aivan niin, mutta tässä tapauksessa on perustava epäsymmetria. Asialliset yhteiskunnalliset liikkeet torjuvat ystäviksi pyrkivät, jotka sanovat pahoja asioita. Moraalittomuutta ajavat liikkeet ottavat ne rinnalleen, koska ne eivät pidä niiden sanomia asioita pahoina. Tämä puhuu kovalla äänellä, jos meillä on vain korvat kuulla. (41)

 

Olemme kaikki puutteellisia

 

- (1Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

Kun tässä lopussa on tuotu esille arvoliberaalien ajamia asioita yhteiskunnassa, on sen jälkeen hyvä kohdistaa huomio omaan itseemme. Arvoliberaalit eivät ole ainoita puutteellisia ihmisiä vaan kaikki ovat sitä Jumalan silmissä. Jotkut ovat ehkä olleet hiukan parempia kuin muut, mutta ei kukaan ole täydellinen. Olemme kaukana täydellisyydestä, jos olemme rehellisiä.

   Kaikesta huolimatta Jumala on rakastanut kaikkia ihmisiä, myös arvoliberaaleja, huorintekijöitä, väkivallantekijöitä tai homoseksuaalisuuden harjoittajia. Ei ole ainoatakaan ihmistä, jota hän ei olisi rakastanut. Onhan mm. kirjoitettu seuraavasti:

 

- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

Jos Jumala on rakastanut ihmistä, niin miten ihminen voi tulla osalliseksi tästä rakkaudesta ja iankaikkisesta elämästä?

   Edelliseen on helppo vastaus: ihmisen täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja katua syntejään kuten tuhlaajapoika seuraavassa vertauksessa. Sillä Jumala ei koskaan anna anteeksi katumattomalle henkilölle, joka ei halua luopua synneistään. Se on mahdotonta, koska muussa tapauksessa hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Se sotii Jumalan hyvyyttä vastaan. Niinpä käänny Jumalan puoleen ja tunnusta syntisi hänelle! Laita myös luottamuksesi Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, koska hänen kauttaan me voimme saada syntimme anteeksi:

 

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

 

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

Entä katumattomat henkilöt? Vaikka Jumala on rakkaus (1 Joh 4:8 …sillä Jumala on rakkaus), hän kaikesta huolimatta on myös tuomari. Niinpä kun tässä kirjoituksessa on käsitelty vääryyksiä ja kun vuosisatojen aikana on tapahtunut suuria ihmisoikeusrikkomuksia, niin viittaa viimeinen tuomio siihen, että muita epäinhimillisesti kohtelevat katumattomat väärintekijät eivät pääse vastuuta pakoon. He eivät pääse kuin koira veräjästä. Nykyaikana monet kritisoivat tuomiota ja kadotusta, mutta jos väärintekijät eivät joudu vastuuseen, hyväksyisi Jumala vääryyden. Hän hyväksyisi diktaattoreiden ja muiden väärintekijöiden teot eikä sellainen Jumala voi olla hyvä. Monet haluaisivat uskoa, että Jumala olisi sellainen mukava ukko, joka istuu pilven reunalla ja ummistaa silmänsä kaikelta, mutta sellainen käsitys ei ole totta Raamatun valossa. Jokainen joutuu tekemään tiliä tekemisistään. Aril Edvardsen havainnollistaa tätä tärkeää aihetta eräässä kirjassaan. Hän keskustelee toisen henkilön kanssa tuomiopäivästä ja kadotuksesta.

 

Annoin hänen puhua sanomatta vastaan. ”No, ehkä minä uskon, että on olemassa Luoja”, hän jatkoi. ”Mutta en voi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, kun Raamattu opettaa, että on olemassa helvetti ja tuomiopäivä.”

   ”Oletko sitä mieltä? sanoin. ”Minä ajattelen juuri päinvastoin. En voisi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, jos ei olisi sitä, mitä kutsut helvetiksi – lopullista maksupäivää ihmisille, jolloin kaikkien on tehtävä tili teoistaan tässä elämässä, sekä hyvistä että pahoista.

   Hän katsoi hämmästyneenä minua ja sanoi: ”Et kai ole tosissasi!”

   ”Kyllä olen!” vastasin. ”Tarkoitan juuri sitä, mitä sanoin. Jos tyrannit, diktaattorit, terroristit ja pahat ihmiset, jotka ovat kiduttaneet ja tuhonneet muita tässä elämässä, eivät joutuisi maksamaan ja selvittämään ennemmin tai myöhemmin tekemisiään, niin minä en voisi uskoa, että on olemassa oikeudenmukainen Jumala.” Lääkäri katsoi ihmeissään minua, ja jatkoin: ”Ajattele Adolf Hitleriä ja Adolf Eichmannia, jotka kiduttivat ja tappoivat miljoonia ihmisiä keskitysleireillä – eläen itse loisteliaasti koko toisen maailmansodan ajan. Pääsisivätkö he pois noin vain – kuula kalloon ja köysi kaulaan? Koko juttu olisi ohi muutamassa sekunnissa, ja sitten ei enää mitään, kun monet tavalliset ihmiset tässä kaupungissa kuolevat paljon pahempiin kärsimyksiin kuin nuo kaksi – syöpään ja muihin sairauksiin.

   Pääsisivätkö Hitler ja Eichmann helpommalla pois maailmasta kuin nämä toiset – ja kuoleman jälkeen ei olisi enää mitään? Ei minkäänlaista tilintekoa? …Ei, silloin minä en voisi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan.”

   ”Jatka”, hän sanoi, ja minä jatkoin:

   ”Raamattu opettaa, että Jumala on sekä rakkaudellinen että oikeudenmukainen, ja sen tähden tuomiopäivä on kohtaava meitä kaikkia, ja silloin jokaisen meistä on tehtävä tili itsestään. Silloin epäoikeudenmukaiset saavat tuomionsa ja ne, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesti, saavat hyvityksensä.

   Koko ihmiselämä, kuolema ja iankaikkisuus olisivat täysin vailla merkitystä, jos ihminen ei uskoisi tuomiopäivään, oikeudenmukaisuuden päivään.”
   Kunnanlääkäri istui hiljaa ja kuunteli. Yhtäkkiä hän katsoi minuun, aivan kuin olisi keksinyt jotain täysin uutta.

   ”Olet tosiaankin oikeassa!” hän huudahti. ”Tätä en ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Sehän on loogista. Olet aivan oikeassa, totta tosiaan. Elämä täällä maan päällä on usein kovaa ja epäoikeudenmukaista monille. Ihmisten elämä tuhoutuu, ja toisten ihmisten pahuus saa aikaan vahinkoa niin avioliitossa, perheessä, työpaikoilla, pakolaisleireillä kuin taistelukentilläkin.

   Jos ei olisi maksun ja tilinteon päivää tämän elämän jälkeen – kaikesta siitä, mitä ihminen on tehnyt sekä hyvää että pahaa – silloin ei todellakaan voisi olla rakastavaa ja oikeudenmukaista Jumalaa. Tätä täytyy ajatella!” hän mutisi. (42)

 

PELASTUSRUKOUS: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Mia Puolimatka: Minkä arvoinen on ihminen?, s. 130

2. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 224,225

3. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä, s. 77

4. Matti Korhonen, Uusi tie 6.2.2014, s. 5

5. Rodney Stark: The victory of reason. How Christianity led to freedom, capitalism and Western Success. New York, Random House (2005), s. 233

6. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 65

7. Lennart Saari: Haavoittunut planeetta, s. 104

8. Parris, M., As an atheist, I truly believe Africa needs God, The Times Online, www.timesonline.co.uk, 27 December 2008

9. P. Cousineau: Conversations with Houston Smith on the spiritual life, s. 259

10. Michael Green & Gordon Carckner: Kymmenen myyttiä kristinuskosta, s. 18

11. John Gray: Black Mass, Apocalyptic Religion and the Death of Utopia, 2007. London: Penguin, s. 36,39

12. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34

13. Suomen kuvalehti 13/9.96 H Hakamies

14. Miroslav Volf: Exclusion and Embrace. A Theological Exploration of Identity, Otherness, and Reconciliation, s. 303,304. Abingdon 1996.

15. Gary A. Haugen, Gregg Hunter: Viattomina vietellyt (Terrify no more), s. 49,50

16. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2

17. Toht. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 2

18. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

19. Linton AE, Times Higher Education Supplement (20.4.2001), s. 29

20. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 112,113

21. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Historian lisälehtiä, s. 178

22. Gerald R. Leslie: The Family in Social Context, s. 142

23. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 54,55

24. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34

25. Tapio Puolimatka: Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa, s. 346

26. Olli Stålström: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu

27. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 212

28. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 11,12

29. Michael J. Sandel: Oikeudenmukaisuus (Justice. What’s the Right Thing to Do?), s. 283,284

30. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 205

31. Anthony Esolen: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity (2014), Charlotte, NC: Saint Benedict Press, s. 149

32. Robert Oscar Lopez, s. 114

33. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 109

34. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 100

35. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 17,18

36. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 35

37. Raamattuun voimme luottaa (Vi lan stole på Bibelen), s. 53

38. Raamattuun voimme luottaa (Vi lan stole på Bibelen), s. 54

39. Veikko Pöyhönen: Uskonnonopetus uhattuna, s. 38,39

40. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 166

41. J. Budziszewski: Tätä emme voi olla tietämättä (What We Can,t Not Know. A Guide), s. 278,27

42. Aril Edvardsen: Rakkauden terapia (Kjaerlighetens Terapi), s. 68-70

 

 

 

 

 

 

 

 

 




free hit counters