Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Ateismi, teismi ja yhteiskunta

 

 

 

LUKU 1 - Teismi tarkastelussa
LUKU 2 - Taustatekijöitä: natsismi ja kommunismi
LUKU 3 - Ateismin heikkoudet

 

 

 

 

LUKU 1 - Teismi tarkastelussa

Tässä kirjoituksessa pohditaan kristillistä teismiä ja ateismia sekä niiden vaikutusta yhteiskuntaan. Ne ovat kaksi erilaista maailmankatsomusta. Teismissä edellytetään, että on olemassa kaikkivaltias Jumala, joka on luonut kaiken ja että joudumme kerran vastaamaan elämästämme hänelle. Ateismissa sen sijaan ajatellaan, ettei ole olemassa Jumalaa, ei tilinteon päivää, ei ihmeitä eikä myöskään uskota, että elämämme jatkuu rajan takana. Tässä maailmankatsomuksessa materia on kaikki, mitä on olemassa.

   Miten nämä maailmankatsomukset vaikuttavat ihmisten ajatuksiin ja elämään? Ne, jotka ovat ateisteja, ovat vakuuttuneita siitä, että heidän näkemyksensä on oikea ja todenmukainen. He ajattelevat, että mitä enemmän yhteiskunnassa on ateisteja ja heidän laillaan ajattelevia, sitä parempi tulevaisuus on odotettavissa. Sen sijaan he pitävät kristilliseen teismiin pohjautuvaa käsitystä vanhanaikaisena, vahingollisena ja valheellisena. He torjuvat ajatuksen Jumalasta, joka voisi vaikuttaa ihmisten elämässä myönteisellä tavalla. Siksi lähdemme tutkimaan tätä aihetta mm. historian valossa. Aloitamme kristillisestä uskosta ja teismistä, jota katsomme seuraavan neljän aiheen kautta:

 

• Rikollisuus ja sen määrä

• Terveys ja hyvinvointi

• Talous

• Tiede

 

Rikollisuus ja sen määrä

 

- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

 

- (Luuk 18:20,21) Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."

21. Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".

 

- (Room 13:8,9) Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.

9. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

 

Rikollisuus ja sen määrä on yksi tärkeä tekijä kansakunnan hyvinvoinnin kannalta. Sillä mitä vähemmän on rikollisuutta, sitä korkeampi kokonaishyvinvointi yhteiskunnassa on. Sen sijaan sellainen yhteiskunta, jossa esiintyy korruptiota, ahneutta, ryöstöjä ja väkivaltaa, on epäinhimillinen omille kansalaisilleen. Monet kansalliset ongelmat ja rikollisuus eivät tarjoa myönteistä kasvuympäristöä lapsille ja nuorille.

   Miten kristillinen usko ja Raamattu liittyvät tähän aiheeseen? Tosiasiassa sillä on suuri merkitys. Jos noudatetaan suurinta käskyä lähimmäisen rakastamisesta, johon liittyvät myös muut käskyt, vähentää se rikollisuutta. Siellä, missä lähimmäistä rakastetaan ja arvostetaan, ei voi olla väärintekoa häntä kohtaan. Oikea lähimmäisen kohtelu on perusta sille, että rikollisuus ja lukuisat muut ongelmat vähenevät.

   Niinpä jos ihminen tulee Jumalan koskettamaksi, pitäisi sen saada aikaan myönteistä muutosta hänessä. Happamat ja katkerat henkilöt voivat muuttua myönteisemmiksi, narkomaani pystyy lopettamaan huumeiden käyttönsä ja varkaudet. Uhkapeluri saa muuta kiinnostusta kuin pelit tai terroristi voi lopettaa terroritoiminnan. Ne ovat muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti heidän itsensä ja muiden elämään. Jos usko on aitoa eikä pelkkää uskonnollisuutta, tällaiset muutokset ovat todennäköisiä.

   Eräs esimerkki on 1800-luvulla ollut herätys julistetun sanan johdosta. Se muutti myönteisesti monien elämän. Se johti rikollisuuden laskemiseen suhteessa 1/9: saan siitä, mitä se oli aiemmin ollut. Charles G. Finney, 1800-luvun yksi tunnetuimmista julistajista, kertoo:

 

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

   Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” … (1)

 

Entä kirkon virheet? Monet ateistit voivat väittää sitä vastaan, että kristillinen usko saisi myönteistä muutosta aikaan ja ottavat esiin tuhannet vääryydet, joita on tehty Jumalan nimissä vuosisatojen varrella. He ovat sen perusteella varmoja, ettei ole Jumalaa. He sanovat: ”Eikö ole järjetöntä uskoa Jumalaan, kun niin paljon vääryyttä on tehty hänen nimessään?”

   Kuitenkaan nämä ihmiset eivät ota huomioon,

 

• että väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö… (1 Kor 6:9)

• että Jeesus kieltäytyy tunnustamasta väärintekijöitä: Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. (Matt 7:23)

• että Jeesus, Johannes Kastaja ja apostolit julistivat parannusta. Jeesus myös sanoi, että ”ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte” (Luuk 13:3).

• että Jeesus varoitti miekkaan tarttumisesta ja kehotti vihamiesten rakastamiseen (Matt 26:52, 5:43,44).

• Monet eivät ota myöskään huomioon Paavalin sanoja, joissa hän varoitti julmista susista, jotka tulisivat hänen lähtönsä jälkeen. Näissä Paavalin sanoissa ilmenee hyvin historian kehitys. Ne kuvaavat niitä vuosisatoja ja Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, joita on tapahtunut. On mahdotonta kiistää, etteikö Paavali olisi osunut oikeaan. Lisäksi Paavali osoitti, että teot voivat todistaa ihmistä vastaan. Hän saattoi myös itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17.

 

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

 

- (Tiit 1:16) He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

 

Terveys ja hyvinvointi.

 

- 1 (Joh 3:11) Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme

 

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

 

Yksi mittari on terveys ja hyvinvointi, joka voidaan jakaa psyykkiseen ja ruumiilliseen alueeseen. Psyykkisessä hyvinvoinnissa yksi tärkeimmistä tekijöistä ovat varsinkin hyvät ihmissuhteet. Jos lapsella on kannustava kasvuympäristö, kavereita ja rakastavat vanhemmat, kasvaa hän kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi, joka hyväksyy itsensä ja muut. Hänen sielunsa ja mielensä voivat hyvin, koska häntä on arvostettu ja rakastettu. Samoin on tietysti aikuisten laita. Hekin voivat hyvin, kun heidät hyväksytään ja heitä arvostetaan.

   Mikä on kristillisen uskon vaikutus mielenterveyteen? Tällä alueella on tehty paljon tutkimusta. Yksi tärkeimmistä niistä on professori Andrew Simsin, entisen Royal Collage of Psychiatrists-järjestön puheenjohtajan kirja Is Faith Delusional (2). Sims on tutkinut asiaa useiden vuosien ajan ja päätynyt seuraavaan lopputulokseen, jossa tuodaan esiin hengellisyyden edut:

 

Uskonnollisen uskon ja hengellisyyden hyödylliset vaikutukset mielenterveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin ovat yksi psykiatrian ja yleensäkin lääketieteen tarkimmin varjeltu salaisuus. Jos tästä aiheesta tehdyn valtavan tutkimusmäärän tulokset olisivat viitanneet päinvastaiseen suuntaan ja olisi havaittu, että uskonto vahingoittaa mielenterveyttä, se olisi ollut etusivun uutinen jokaisessa maan sanomalehdessä.

 

Sims käyttää yhtenä todisteena American Journal of Public Health-lehden suurta meta-analyysia, joka on laadittu useiden aiheeseen liittyvien tutkimusten perusteella:

 

Useimmissa tutkimuksissa uskonnollinen osallistuminen korreloi hyvinvoinnin, onnellisuuden ja elämänilon, toivon ja optimismin, elämän tarkoituksen ja sisällön, paremman itsetunnon, paremman suuriin menetyksiin sopeutumisen, suuremman sosiaalisen tuen ja vähäisemmän yksinäisyyden, alhaisempien itsemurhalukujen ja vähäisempien itsemurhalle myönteisten asenteiden, vähäisemmän ahdistuneisuuden, vähempien psykoosien ja vähäisempien psykoottisten taipumusten, alhaisempien alkoholin- ja huumeidenkäyttö- sekä -väärinkäyttölukujen, vähäisemmän rikollisen toiminnan, suuremman avioliiton kestävyyden ja tyytyväisyyden - - kanssa. Päättelimme, että ihmisten suunnattomalle enemmistölle hartaan uskonnollisen uskon ja uskonharjoituksen silminnähtävät hyödyt ovat todennäköisesti riskejä suuremmat. (3)

 

Edellä käsiteltiin psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ihmisen hyvinvointi riippuu kuitenkin myös ruumiillisista, ei vain henkisistä tekijöistä. Jos häneltä puuttuu ruokaa, jos hänellä on huono terveys tai hän ei saa hoitoa ollessaan sairas, vähentää tämä hyvinvointia. Mikäli näihin asioihin ei tule apua, on ihmisen vaikea olla tyytyväinen. Näiden asioiden arvo huomataan usein vasta silloin, kun ne menetetään. Terveenä ja ravittuna niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

   Mikä on Raamatun ohje, kun ovat kyseessä vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset? Tästä aiheesta on Uuden testamentin puolella runsaasti opetusta ja jakeita. Ne esiintyvät sekä Jeesuksen että apostolien opetuksessa. Niissä kehotetaan köyhien, sairaiden tai ongelmissa olevien ihmisten auttamiseen. Ongelmana vain on, että olemme hitaita niitä toteuttamaan. Uskomme ei ole aina tarpeeksi käytännöllistä, että se ulottuisi lähimmäisiin asti:

 

- (Mark 14:7) Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.

 

- (1 Joh 3:17,18) Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

 

- (Jaak 2:15-17) Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla

16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

 

- (Tiit 3:14) Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

 

Jotkut ovat kuitenkin noudattaneet edellisiä Raamatun opetuksia. Sen seurauksena monet hyväntekeväisyyteen keskittyneet kristilliset järjestöt ovat saaneet alkunsa. Esim. Punainen risti syntyi, kun lämminsydäminen kristitty Henri Dunant näki haavoittuneiden hätää taistelutantereella ja alkoi suunnitella keinoja sen lievittämiseksi. Samalla alueella toimi myös Florence Nightingale, hurskas kristitty joka uudisti sekä sotilas- että yleistä sairaanhoitoa. Samoin tunnettuja ovat Pelastusarmeijan perustaja William Booth ja Pelastakaa lapset -järjestön perustaja Eglantyne Jebb. Jälkimmäinen järjestö sai alkunsa, kun Jebb työskenteli nälkäänäkevien keskieurooppalaisten lasten hyväksi Ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

   Entä sairaalat ja orpokodit? Afrikassa ja Intiassa on satoja kouluja, sairaaloita ja orpokoteja, joita ei olisi olemassa ilman lähetystyötä. Se on saanut paljon myönteistä aikaan ongelmallisten tai hädässä olevien ihmisten hyväksi:

 

Vaikka kristillistä kirkkoa on arvosteltu paljon kautta koko historiansa, on se kuitenkin ollut edelläkävijä köyhien sairaanhoidossa, auttamassa vangittuja, kodittomia tai kuolevia ja parantamassa työolosuhteita. Intiassa parhaat sairaalat ja niiden yhteydessä toimivat oppilaitokset ovat seurausta kristillisestä lähetystyöstä jopa niin, että monet hindut käyttävät näitä sairaaloita enemmän kuin hallituksen ylläpitämiä tietäen saavansa sieltä parempaa hoitoa. On arvioitu, että toisen maailmansodan alkaessa Intian sairaanhoitajista 90 % oli kristittyjä, ja että 80 % heistä olisi saanut koulutuksensa lähetyssairaaloissa. (4)

 

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

 

Eräs esimerkki uskon käytännöllisyydestä on John Wesley, joka oli 1700-luvulla tunnettu julistaja ja metodistiliikkeen isä. Hänen vaikutuksestaan Englanti sai kokea todellista yhteiskunnallista uudistumista niin, että huomattavia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia parannuksia toteutui. Ne vähensivät yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä, nostaen tuhansien ihmisten elintasoa. Historioitsija J. Wesley Bready on jopa arvioinut, että Wesleyn veljesten uudistusliike esti Englannin ajautumisen samanlaiseen vallankumoukseen ja väkivaltaan, joka Ranskassa tapahtui:

 

Wesleyn sanomassa painottui evankeliumin kokonaisvaltaisuus. Ei riittänyt, että ihmisen sielu pelastui, vaan myös mielen, ruumiin ja ihmisten elinympäristön tuli muuttua.

   Wesleyn näkemyksen ansiosta hänen työnsä Isossa-Britanniassa oli paljon enemmän kuin evankeliointia. Hän avasi apteekin, kirjakaupan, ilmaisen koulun, turvakodin leskille ja nousi vastustamaan orjuutta jo kauan ennen kuin tunnetuin orjuuden vastustaja William Wilberforce oli syntynyt. Wesley edisti kansalais- ja uskonnonvapautta ja herätti ihmiset näkemään, miten julmasti köyhiä riistettiin. Hän perusti kehruu- ja käsityöpajoja sekä opiskeli itsekin lääketiedettä voidakseen auttaa puutteenalaisia.

   Wesleyn ponnistelut johtivat työntekijöiden oikeuksien paranemiseen sekä turvallisuussäännösten laatimiseen työpaikoille. Britannian entinen pääministeri David Lloyd George sanoi, että yli sadan vuoden ajan metodistit olivat ammattiyhdistysliikkeen pääasialliset johtajat.

   …Robert Raikes keksi aloittaa pyhäkoulut, koska halusi antaa työläisten lapsille mahdollisuuden koulunkäyntiin. Muut Wesleyn herätyksen koskettamat uudistivat orpokoteja, mielisairaaloita, sairaaloita ja vankiloita. Esimerkiksi Florence Nightingale ja Elizabeth Fry tulivat tunnetuiksi sairaanhoidon sekä vankilalaitoksen kehittämisestä ja uudistamisesta. (5)

 

Talous. Miten kristillinen usko vaikuttaa talouteen? Yleensä ne maat, joissa on ollut hengellistä herätystä ja joissa on annettu suuri arvo kymmenelle käskylle, Jeesuksen vuorisaarnalle sekä Uuden testamentin eettisille opetuksille, ovat menestyneet hyvin. Tällaisia valtioita ovat olleet mm. pohjoismaat, Pohjois-Amerikka, Länsi-Eurooppa ja Australia. Jos tarkastellaan niiden kehitystä pitkällä aikajaksolla eli vuosisatojen perspektiivillä, ovat ne menestyneet hyvin, paljon paremmin kuin valtiot, joissa on ollut ateistinen tai panteistinen maailmankatsomus vallalla.

   Seuraavat kommentit viittaavat siihen, ettei ole aivan sama, mitä uskomme ja ajattelemme. Se vaikuttaa talouteen ja elämään yhteiskunnassa:

 

Buenos Airesin kansallisen yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hallinto-opin professori Mariano Grondona sanoo, ettei yksikään maa idässä tai lännessä ollut ”kehittynyt maa” ennen 1600-lukua: ”Protestanttinen uskonpuhdistus oli se tekijä, joka toi taloudellisen kehityksen Pohjois-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.” (6) Hän myös huomauttaa, että talouden kasvu protestanttisissa maissa on taantunut osittain juuri sen takia, että maiden hengellinen elämä on laantunut. (7)

 

Keskiaikaa sanotaan englanniksi ’The Dark Ages’iksi. Tämän pimeän aikakauden aikana Jumalan sanan ei sallittu levittävän mitään valoa… Reformaatio ja protestanttisuuden syntyminen 1500-luvulla merkitsivät sitä, että kansa sai mahdollisuuden kuulla saarnattua Jumalan sanaa. Tämän mukana ei tullut vain herätys vaan myös taloudellinen kehitys. Sitä seurannutta aikaa tavataan sanoa merkantilismiksi, joka kiinnitti huomion kauppaan ja oli siten ensimmäinen läpimurto markkinataloudelle. (8)

 

Kun 18 amerikkalaista turistia vieraili Kiinassa, he tapasivat Kiinan Sosiaalitieteellisen akatemian tutkijan, joka hämmästytti vieraita arvioimalla lännen menestyksen syitä näin (9):

 

Luulimme aluksi, että kyse oli poliittisesta järjestelmästä. Sitten keskityimme talouteenne. Mutta kuluneiden 20 vuoden aikana me olemme tajunneet, että kulttuurinne ydin on uskonnossanne: kristinuskossa. Sen vuoksi länsi on niin voimakas. Kristillinen sosiaalisen ja kulttuurisen elämän moraalinen perusta oli se, mikä teki mahdolliseksi kapitalismin nousun ja sitten siirtymisen demokraattiseen politiikkaan. Meillä ei ole mitään epäilystä tästä. (10)

 

Seuraava esimerkki viittaa samaan aiheeseen. Siinä verrataan Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa toisiinsa, nimenomaan mennyttä historiaa. Periaatteessa Etelä-Amerikalla olisi ollut aivan samanlaiset mahdollisuudet kehittyä ja suuret luonnonvarat, mutta siellä ei ole ollut samanlaista vaurautta kuin pohjoisempana. Lainauksessa esitetään myös syy siihen, miksi toinen alue on vaurastunut ja toinen ei.

   Muuttuuko tilanne tulevina vuosina, kun Etelä-Amerikan hengellinen tilanne on muuttunut, kun taas esim. Yhdysvallat on ajautunut kauas pois siitä hengellisestä perinnöstä, joka sen isillä oli? Yhdysvalloista on tullut mm. suurin pornon tuottaja ja sen turmeleva viihdeteollisuus vaikuttaa kaikkialla maailmassa. On todennäköistä, että sen merkitys kansojen joukossa tulee hiipumaan ja sen parhaat päivät alkavat olla takanapäin. Muut valtiot tulevat rinnalle ja ohi kehityksessä.

 

Erään eteläamerikkalaisen kerrotaan kysyneen: Mistähän johtuu se, että Pohjois-Amerikka on menestynyt niin hyvin ja Etelä-Amerikka niin huonosti? Pohjois-Amerikka on maailman rikkain alue, Etelä-Amerikka sen köyhimpiä. Henkilö, jolle tämä kysymys esitettiin, vastasi: Se johtuu siitä, että espanjalaiset menivät Etelä-Amerikkaan etsimään kultaa (engl. gold), kun sitä vastoin englantilaiset menivät Pohjois-Amerikkaan etsimään Jumalaa (engl. God). Tosiasia on, että alkuaikoina Pohjois-Amerikkaan muutti huomattavalta osalta Euroopassa uskonsa tähden vainoa ja ahdinkoa kärsineitä protestantteja kristittyjä. (11)

 

Kuten todettiin, korkea elintaso ja hyvinvointi eivät ole itsestään selvyys. Silläkin voi olla yhteyttä siihen, mitä ajattelemme alkuperästämme. Se ei tarkoita, että maailmankatsomus vaikuttaa joka ainoaan siirtoon talouselämässä, mutta on sillä jotakin merkitystä.

   Jos ajatellaan tilannetta esim. Intiassa, niin yksi suuri syy tämän kauniin maan ongelmiin ja kärsimyksiin saattaa olla nimenomaan hindufilosofia. Kun ensimmäinen ja toinen käsky sanovat, ettei meidän tule pitää muita Jumalia ainoan todellisen Jumalan rinnalla eikä tehdä jumalankuvia (2 Moos 20:3,4: Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.), ei Intiassa ole noudatettu tätä. Sen sijaan siellä on suojeltu rottia ja muita tuhoeläimiä, koska niitä pidetään pyhinä. Vaikka ne tuhoavat runsaasti viljaa, niitä suojellaan. Tällaiset asiat vaikuttavat varmasti talouteen, koska ne pitävät miljoonia nälässä. Ilman filosofiaa, jossa rotat ja muut eläimet asetetaan ihmisten edelle, voisi Intia olla menestyneempi maa. K. P. Yohannan, itsekin intialainen, kertoo tilanteesta ja kotimaassaan esiintyvistä ongelmista:

 

En yritä vähätellä Aasian kansojen sosiaalisia ja aineellisia tarpeita, mutta on tärkeää korostaa uudelleen, että Aasian perusongelma on hengellinen. Länsimaisten medioiden keskittyessä lähes sataprosenttisesti nälkäongelmaan näyttäen TV:ssä kuvia nälkiintyneistä lapsista amerikkalaisten on vaikea välttyä saamasta sitä väärää kuvaa, että nälkä olisi suurin ongelma.

   Mutta mikä aiheuttaa nälän? Aasialaiset kristityt tietävät, että nämä kauheat tilanteet ovat vain oireita todellisesta ongelmasta – hengellisestä orjuudesta saatanallisiin filosofioihin. Avaintekijä – kaikkein unohdetuin sellainen – Intian nälkäongelman ymmärtämiseksi on hindu-uskonnon järjestelmä ja sen vaikutus ruoan tuotantoon. Useimmat ihmiset tuntevat ”pyhät lehmät”, jotka harhailevat vapaina syöden tonneittain viljaa lähistöllä olevien ihmisten nähdessä nälkää. Mutta vähemmän tunnettu ja pahempi syyllinen on toinen uskonnon suojeluksessa oleva eläin – rotta.

   Sielunvaellukseen uskovien mukaan rottaa on suojeltava, koska se todennäköisesti vastaanottaa sielun sen hengellisen evoluution matkalla kohti Nirvanaa. Vaikka monet eivät usko näin ja yrittävät myrkyttää rottia, laajamittaiset pyrkimykset sen tuhoamiseksi on torjuttu uskonnolliselta taholta. Eräs Intian valtiomiehistä on sanonut: ”Intian ongelmat eivät koskaan lopu ennen kuin sen uskonto muuttuu..”

   Rotat syövät tai tuhoavat 20 prosenttia Intian ruokaviljasta joka vuosi. Eräs äskettäin Pohjois-Intian viljankasvatusalueella Hapurissa tehty tarkastus osoitti, että jokaisessa talossa on keskimäärin kymmenen rottaa…

   Voisi olettaa, että rotan Intiassa aiheuttamat tuhot tekisi siitä halveksunnan kohteen. Sen sijaan ihmisten hengellisen sokeuden tähden rottia suojellaan joissakin paikoissa ja jopa palvotaan, kuten temppelissä, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä etelään Bikanerista Pohjois-Intiassa. (12)

 

Rabi Maharaj, entinen hinduguru viittaa samaan aiheeseen. Hän uskoi, että hinduismi, sen fatalistinen usko karmaan, reinkarnaatioon ja vääriin jumaliin, on Intian ongelmien perimmäinen syy.

 

On mahdotonta kuvata kuvailla Intiaa niille, jotka eivät ole sitä itse nähneet. Kurjuus, köyhyys, sairaudet ja taikausko ovat tyrmääviä. Kylät antavat jo järkyttävän kuvan, mutta niiden lukemattomien miljoonien elämä, jotka tungeksivat Intian kaupungeissa, herättää vieraassa silmitöntä kauhua…

   Sydämeeni koski, kun katsoin Intian kärsiviä kansanjoukkoja. Ihmettelin, miksi länsimaiden ihmiset etsivät hengellistä tietoa Intiasta. Kokemuksesta tiesin, että hinduismi, sen fatalistinen usko karmaan, reinkarnaatioon ja vääriin jumaliin, oli Intian ongelmien perimmäinen syy. Oli länsimaisten ihmisten sokeutta kääntyä etsimään valaistusta idän mystiikasta! Siinä ei ollut muuta kuin pimeyttä, ja Intian ahdinko todisti selvääkin selvemmin, miten syvää tämä pimeys oli. Semmoinen valtava petos saattoi olla peräisin vain siitä samasta pirullisen älykkäästä lähteestä, joka myös ajaa miljoonat ihmiset tuhoamaan itsensä huumeiden näennäisparatiisin takia. (13)

 

Tiede. Entä tiede? Tällä alueella monet haluavat erottaa kristillisen teismin ja tieteen toisistaan. Siinä he tekevät kuitenkin virheen eivätkä ota huomioon historian kehitystä. Sillä esim. nykyinen Eurooppa voisi muistuttaa hyvin paljon nykyistä Intiaa, jos kristillinen usko ei olisi vaikuttanut tässä maanosassa. Täällä voitaisiin palvoa jumalakuvia, pelätä henkien kostoa, pitää luontoa jumalallisena sekä elää samanlaisessa kurjuudessa, missä miljoonat hindut ovat vuosisatoja eläneet. Tällainen yhteiskunta ei olisi otollinen tieteen ja tutkimuksen kehitykselle.

   Hyvän kuvan siitä, millainen Eurooppa oli ennen evankeliumin leviämistä, löydämme Apostolien teoista. Siinä kohtaamme tilanteen, jossa Paavali julisti ateenalaisille evankeliumia. Tilanne Ateenassa muistutti nykyistä Intiaa, koska tässä kaupungissa oli runsaasti jumalakuvia:

 

- (Apt 17:16,17, 22-30) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

17. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.

22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

 

Kun palataan takaisin tieteeseen, ovat monet historioitsijat myöntäneet, että kristillinen maailmankuva, jossa luontoa ei tehdä jumalalliseksi, on vaikuttanut myönteisesti tieteen kehitykseen (Osler, Margaret & Barber, Paul Lawrence: Religion, Science and Worldwiew). Tässä käsityksessä luontoa voidaan tutkia, koska se on Jumalan kädestä lähtenyt taideteos ja jossa on matemaattiset lait. Sen sijaan panteistinen maailmankuva eli luonnon tekeminen jumalalliseksi, joka on yleistä hindulaisuudessa, luonnonkansojen parissa ja myös varhaisessa Euroopassa, voi olla este tutkimukselle. Luontoa ei haluta tutkia, koska sitä pidetään sopimattomana.

   Eräs tärkeä havainto on, että modernissa merkityksessä tiede on saanut alkunsa vain yhden kerran eli 1500-1700-lukujen Euroopassa, jossa vallitsi kristillinen teismi. Se ei saanut alkuansa sekulaarissa yhteiskunnassa, vaan nimenomaan yhteiskunnassa, jota kristillinen usko on inspiroinut. Lähes kaikki johtavat tieteentekijät uskoivat luomiseen. Heidän joukossaan olivat Francis Bacon, Robert Boyle, Isaac Newton, Johannes Kepler, Kopernikus, Galileo Galilei, Blaise Pascal, Michael Faraday, James Clerck Maxwell, John Ray, Louis Pasteur jne. He eivät olleet valistuksen vaan kristillisen teismin edustajia:

 

Nämä ovat yhden länsimaiden historian kaikkein pitkäaikaisimman ja tehokkaimman kiistakirjoituksiin perustuvan kampanjan käyttämiä iskulauseita. Mutta vaikka tällä kampanjalla on ollut hyvin merkittävä vaikutus älylliseen maailmaan yleisesti, se ei näytä tehneen mitään vaikutusta itse tieteentekijöihin. Tieteellisen vallankumouksen toteuttajat olivat tunnettuja uskostaan Jumalaan ja heidän edustamansa perinne on jatkunut tieteessä. Esimerkiksi lähes koko 1800-luvun ajan tieteen tekeminen pysyi yhtä paljon uskonnollisena kuin maallisena kutsumuksena – pyrkimykset Jumalan kätten työn ymmärtämiseen jatkuivat. (14)

 

Toiseksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei tieteellinen vallankumous syntynyt yhtäkkiä tyhjästä, vaan sitä edelsi pitkä suotuisa kehitys. Tässä tärkeässä roolissa olivat kristillisen kirkon tukemat yliopistot, joita oli vuoteen 1500 mennessä Euroopassa noin kuusikymmentä. Ne syntyivät keskiaikaisen kirkon aktiivisella tuella ja niissä luonnontieteen tutkimuksella ja tähtitieteellä oli huomattava asema. Niissä vallitsi huomattava tutkimuksen ja keskustelun vapaus, jota suosittiin. Näissä yliopistoissa oli satojatuhansia opiskelijoita, ja ne osaltaan valmistivat maaperää sille, että tieteellinen vallankumous oli mahdollinen Euroopassa 1500-1700-luvuilla. Se ei syntynyt yhtäkkiä tyhjästä, vaan sitä edelsi sille suotuisa kehitys:

 

Keskiaika loi perustan länsimaisen yhteiskunnan suurimmalle saavutukselle: modernille tieteelle. Väite, jonka mukaan tiedettä ei ollut ennen ”renessanssia”, on yksinkertaisesti epätosi. Tutustuttuaan klassisten kreikkalaisten tutkimuksiin keskiajan oppineet kehittivät ajattelusysteemejä, jotka veivät tiedettä paljon antiikin saavutuksia pitemmälle. Yliopistot, joissa akateemista vapautta varjeltiin hallitsijoiden vallankäytöltä, perustettiin 1100-luvulla. Nämä instituutiot ovat aina tarjonneet turvapaikan tieteelliselle tutkimukselle. Jopa kristillinen teologia osoittautui ainutlaatuisen sopivaksi rohkaisemaan luonnon tutkimista, jonka uskottiin olevan Jumalan luomusta. (15)

 

Karkea käsitys keskiajasta kristinuskon aikaansaamana pysähtyneisyyden vuosituhantena on suurelta osin hävinnyt aikakautta tuntevien tutkijoiden parista, mutta se jatkaa elinvoimaisena tieteen historian popularisoijien parissa – ehkä siksi, että viimeaikaiset popularisoijat ovat epäkriittisesti luottaneet edeltäjiinsä sen sijaan, että he olisivat tutustuneet aiheesta tehtyyn tutkimukseen. (16)

 

Entä nykyaika ja tiede? Monet ateistit ovat omineet tieteen. He ajattelevat, että he itse ovat tieteellisiä, ja vain ateismiin ja naturalismiin perustuva maailmankuva on tosi.

   He eivät ota kuitenkaan huomioon, että sekä ateismissa että teismissä joudutaan turvautumaan uskoon nimenomaan maailmankaikkeuden alkuperää koskevissa kysymyksissä. Ristiriitaa ei ole tavallisessa tieteessä, vaan menneisyyden tulkinnassa. Kumpi vaihtoehto on oikea: Onko kaikki syntynyt itsestään vai onko kaikella tekijänsä? Vain jompikumpi näistä kahdesta uskoon perustuvasta vaihtoehdosta on oikea.

   Uskon merkitys tulee esiin seuraavassa luettelossa, jossa esiintyviin asioihin kukaan ateismiin pohjautuva tiedemies ei voi antaa suoria vastauksia. Se johtuu siitä, että kukaan nykyihminen ei ole ollut niitä näkemässä. Voidaan keksiä erilaisia tarinoita siitä, miten ne ovat syntyneet itsestään tai mitä olisi pitänyt tapahtua, mutta kenelläkään ei ole suoria todisteita.

 

• Galaksien synty

• Aurinkokunnan synty

• Maapallon synty

• Elämän synty

 

Kun monet ateistit ovat omineet tieteen, eivät he ota myöskään huomioon, että tieteen piirissä monet uskovat toisin kuin he. Muutamat kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että monet tiedemiehet uskovat Jumalan olemassaoloon ja että hän vastaa rukouksiin. Tekeekö se heidän tieteen harjoittamisestaan huonompaa? Tuskin. Merkillepantavaa myös on, että USA, jossa kristilliset arvot ovat olleet tärkeitä, on ollut tieteen huippua. Valtiot, joissa ateismi on ollut pääuskomuksena, eivät ole yltäneet samaan.

 

Jotkut tutkimukset auttavat valottamaan hieman käsillä olevaa kysymystä. Taannoin vuonna 1916 ammattiaan harjoittavilta tiedemiehiltä kysyttiin, uskoivatko he Jumalaan – erityisesti Jumalaan, joka on aktiivisesti yhteydessä ihmiskuntaan, ja jota voi rukoilla ”odottaen saavansa vastauksen.” Tämän määritelmän mukaan deistit eivät usko Jumalaan. Lopputulos on kuuluisa: Suunnilleen 40 prosenttia uskoi tällaiseen Jumalaan, 40 prosenttia ei, ja 20 prosenttia ei ollut varma. Tutkimus uusittiin vuonna 1997 käyttäen tismalleen samaa kysymystä, ja tulos noudatti pitkälti samaa kaavaa, niiden määrän, jotka eivät uskoneet, kasvaessa vähäisesti (45 prosenttiin). (17)

 

Galileo Galilei. Keskustelu G. Galileista ja kysymys siitä, kiertääkö aurinko maata vai maa aurinkoa, on aihe, jota ei voi sivuuttaa. Se on useiden ateististen tiedemiesten lempiaihe. Se on nostettu esiin melkein aina ensimmäisenä, kun on haluttu hyökätä kristillistä uskoa vastaan.

   Tätä asiaa pitää kuitenkin lähestyä historian valossa. Pitää ottaa huomioon mm. seuraavat tekijät:

 

• Käsitys maapallokeskeisestä maailmankaikkeudesta on peräisin kreikkalaisesta maailmankuvasta. Uusi testamentti ei puhu, kuten ei Vanha testamenttikaan, tästä asiasta suoraan. Sen sijaan asian takana oli kreikkalainen tiedemies Ptolemaios ja hänen astronomiaa käsittelevä teoksensa. Se vaikutti astronomeihin vuosisatojen ajaksi:

 

Ptolemaioksen maailmankäsitys loi pohjan yleisesti hyväksytylle oletukselle, että Maa on maailmankaikkeuden keskipisteessä ja pysyy paikallaan… Ptolemaios viimeisteli maakeskisen mallinsa vuonna 150 jKr. teoksessaan Hẻ megalẻ syntaxis (Suuri kokoelma) Siitä tuli astronomian vaikutusvaltaisin teos vuosisadoiksi. Itse asiassa jokainen eurooppalainen astronomi sai siitä vaikutteita eikä kukaan heistä vakavissaan asettanut maakeskistä maailmankaikkeuden mallia kyseenalaiseksi. (Simon Sing: Big Bang, s. 36,38)

 

• Kun on esitetty, että Galileo Galilein tapauksessa oli kyse uskon ja tieteen välisestä taistelusta, ei oteta huomioon, että Galileo itse oli harras katolilainen, joka kirjoituksissaan kunnioitti Jumalaa. Hän piti ihmistä Jumalan kuvaksi luotuna, ja siksi ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa.

• Kun on esitetty, että Galileo Galilein tapauksessa oli kyse uskon ja tieteen konfliktista, ei oteta huomioon, että sekä tieteen että uskon edustajat jakautuivat suhtautumisessaan Galileon teoriaan. Jotkut kirkonmiehet olivat hänen puolellaan, toiset vastaan. Samoin jotkut tiedemiehet vastustivat hänen ajatuksiaan. Näin on aina uusien teorioiden ilmaantuessa.

   Aurinkokeskeisen mallin ymmärtäminen saattoi tuntua ja voi edelleen tuntua havaintojen vastaiselta. Esim. almanakoissa ja sanomalehdissä ei puhuta nykyäänkään maan, vaan auringon nousu- ja laskuajoista. Meistä näyttää siltä, että aurinko liikkuu, mutta maa pysyy paikallaan. Emme tunne jatkuvaa tuulta liikkeen johdosta tai että maa karkaisi jalkojemme alta. Tässä suhteessa on ymmärrettävää, että mielipiteet aurinkokeskeisyydestä jakautuivat vuosisatoja sitten. Yksi syy, miksi Galileo Galilei oli muita paremmassa asemassa, oli myös teleskooppi, joka oli aikansa tehokkain ja jota kaikilla ei ollut käytössä. Se oli uusi keksintö, joka vaikutti aurinkokeskeisen mallin esiintuloon.

 

• Jos käsitys maapallokeskeisestä maailmankaikkeudesta onkin väärä, voidaan myös nykyisestä ateistisesta tiedemaailmasta löytää huonosti perusteltuja tai suorastaan järjettömiä teorioita.

   Yksi tällainen teoria on alkuräjähdysteoria. Siinä oletetaan, että nuppineulan kokoisesta tilasta on syntynyt nykyinen maailmankaikkeus ja elämä. Monet aihetta käsittelevät kirjat ovat nimenomaan painottaneet, miten kaikki alkoi yhdestä pisteestä, jonka tilavuus oli nuppineulan koko tai vieläkin pienempi.

   Entä materialistisen selityksen järkevyys? Tätä teoriaa ja asiaa voi verrata siihen, että joku ottaa tulitikkurasian (se on paljon suurempi kuin nuppineula) käteensä, ja sanoo sitten, että sen sisältä tulee kaikenlaisia asioita. Hän väittää, että kyseessä on tieteellinen fakta eikä sitä kannata epäillä, koska kaikki järkevät tiedemiehet uskovat siihen. Niinpä, hänen sanojensa mukaan, rasian sisältä on mahdollista tulla rasiaa moninkertaisesti suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten: miljardit galaksit ja tähdet, aurinko joka lämmittää meitä, planeetat, vesi, kalliot, puut, karjuvat leijonat, monimutkainen ihminen, visertävät ja lentelevät linnut, inisevät hyttyset, vihreä ruoho, meressä liikkuvat valaat, karhut tai hyvältä maistuvat mansikat, mustikat, porkkanat, banaanit, pähkinät, herneet ja muut herkut.

   Voiko edellistä teoriaa epäillä? Varmasti voi. On maailman suurin ihme, jos kaikki edelliset ja ympärillämme olevat asiat ovat syntyneet itsestään rasian tai nuppineulan kokoisesta tilasta, joka on niitä monin verroin pienempi. Se on täysi mahdottomuus ja logiikan vastaista, vaikka muuta väitettäisiin. Tällaiseen teoriaan uskominen ei ole järkevää. Emme yhtään liioittele, jos pidämme sitä yhtenä maailman hulluimmista ajatuksista. Siihen sopivat hyvin seuraavat Paavalin sanat, joissa hän totesi tämän maailman viisauden olevan hullutus Jumalan silmissä:

 

- (1 Kor 1:19,20) Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".

20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?

 

- (Room 1:20-22) Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

 

- (1 Kor 3:18-20) Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.

19. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

20. ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".
 

LUKU 2 - Taustatekijöitä: Natsismi ja kommunismi

  

Jos pitäisi nimetä yksi historian verisimpiä ja julmimpia aikajaksoja, olisi viime vuosisata todennäköisin vaihtoehto. Kymmenet miljoonat menettivät henkensä joko sodissa tai johtajien suorittamissa vainoissa. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi. Pahimpia tuhon aiheuttajia ovatkin olleet ateismiin perustuva kommunismi sekä natsismi-ideologia. Jos ne eivät olisi päässeet vallalle ja vaikuttaneet ihmisten mieliin, olisi monien yhteiskuntien kehitys muodostunut toisenlaiseksi ja rauhallisemmaksi. Nämä yhteiskunnat olisivat välttyneet monilta kärsimyksiltä, joihin nämä ideologiat johtivat.

   Mutta miksi Euroopan ehkä sivistyneimmässä valtiossa, Saksassa, pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle? Ja miksi kommunismi-ideologia syntyi? Syiksi voidaan tietysti esittää talouden ja yhteiskunnan epävakautta sekä muita yhteiskunnallisia selityksiä, mutta niiden takana on myös syvällisempiä syitä. Varsinkin kristinuskosta luopuminen, liberaaliteologia ja evoluutioteorian vaikutus ovat tärkeitä taustatekijöitä. Siksi katsomme kehitystä alkaen jo 1700- ja 1800-luvuilta. Se on oleellista, koska mitkään ideologiat eivät yhtäkkiä synny tyhjästä, vaan niiden taustalla on yleensä pitempi kehitys. Aloitamme Saksasta ja siellä vallinneista virtauksista.

 

Liberaaliteologia ja raamattukritiikki Saksassa. Eräs tärkeimmistä syistä, miksi Saksassa pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle, olivat yliopistoissa esiintyneet virtaukset, joista yksi oli liberaaliteologia ja raamattukritiikki. Saksa oli johtava uskonnon kritiikin maa, ja siellä esiintyi useita tunnettuja teologeja, jotka kyseenalaistivat kristillisen uskon perusasiat. He kielsivät yliluonnolliset ilmiöt, Raamatun historiallisen paikkansapitävyyden ja hyökkäsivät kristillisen uskon juutalaisia juuria vastaan. Heitä loukkasi se, että kristinuskoa pidettiin juutalaisuuden perillisenä. Siksi he pyrkivät sitomaan sen länsimaalaisuuteen ja tiettyyn ihmisrotuun. He puhuivat arjalaisesta uskonnosta.

   Ajan kehitys tulee hyvin ilmi muutamasta lainauksesta. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten pitkälle Saksassa oltiin menty sillä alueella. Kritiikkiä harjoittivat ”intellektuellit”, joiden mielipiteet levisivät muuhun yhteiskuntaan.

 

Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (18)

 

Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (19)

 

”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)

 

Kun Saksassa esiintyi useita kristillisen uskon vastustajia tai raamattukriitikkoja, on seuraavassa listassa muutamia tärkeimmistä nimistä. He vaikuttivat suuresti siihen, että kristillinen usko Saksassa menetti merkitystään.

 

Johann Semler (1725-1791), Johann G. Fichte (1762-1814) ja Friedrich Schleiermacher (1768-1834) olivat teologeja, jotka pyrkivät erottamaan kristillisen uskon juutalaisista juuristaan ja sitomaan sen länsimaalaisuuteen. Friedrich Schleiermacheria on pidetty liberaaliteologisen ajattelun isänä.

 

Julius Wellhausen esitti 1870-luvun lopulla kuuluisan teoriansa Mooseksen kirjojen synnystä. Hän päätteli, että ne eivät voineet olla Mooseksen kirjoittamia, eikä Vanha testamentti missään merkityksessä Jumalan sanaa. Herman Günkel (1862-1932) yhtyi Wellhausenin näkemyksiin ja piti patriarkkakertomuksia taruina.

 

David Friedrich Strauss (1808-1874) oli yksi tunnetuimmista liberaaliteologeista 1800-luvulla. Hän hylkäsi Raamatun yliluonnolliset kertomukset ja piti niitä epähistoriallisina.

 

Bruno Bauer (1809-1882) oli yksi johtavista liberaaliteologeista. Hän kielsi useita kristillisen uskon perusasioita, ja hänen kirjoittamansa kirja tuhosi mm. Friedrich Engelsin (kommunismin toinen perustaja Marxin ohella) uskon. On aivan ilmeistä, että hän oli tekemisissä demonin kanssa, joka orjuutti hänen elämäänsä. Se tulee ilmi hänen kirjeestään ystävälleen Arnold Rugelle joulukuun 6. 1841:

 

”Yliopistolla pitämiäni luentoja kuuntelee suuri yleisömäärä. Minä en tunne itseäni lausuessani kateederin takaa Jumalaa pilkkaavia sanojani. Sanani ovat niin kammottavia, että näiltä lapsilta, joita kenenkään ei pitäisi loukata, nousee tukka päässä pystyyn. Lausuessani Jumalan pilkkojani muistan samalla, kuinka hurskaasti kirjoitan saarnojani pyhistä kirjoituksista ja Ilmestyskirjasta. Olkoon mitä on, joka tapauksessa demoni, jonka vallassa olen niin useasti kuin nousen luennoimaan, on äärimmäisen paha, ja minä olen niin heikko, että minun on antauduttava sille… Jumalan pilkan henkeni saa tyydytyksensä vasta kun minut valtuutetaan saarnaamaan avoimesti ateistisen järjestelmän professorina.” (Marx-Engels, Historic – critic complete edition, Publishing House ME Archiv Verlagsgesellschaft, Frankfurt a. Main, 1927, vol. I, 1).

 

Kun Saksassa esiintyi useita tunnettuja henkilöitä, jotka suhtautuivat kielteisesti kristilliseen uskoon tai muihin uskontoihin, olivat heidän joukossaan Karl Marx (1818-1883) ja Ludwig Feuerbach. Heidän vaikutuksensa tulee ilmi Georg Jungin kirjeestä, jossa mainitaan myös edellä esiintyneen Bruno Bauerin nimi:

 

”Jos Marx, Bruno Bauer ja Feuerbach yhdessä aloittavat uskonnollis-poliittisen arvostelun, Jumalan olisi parasta ympäröidä itsensä kaikilla enkeleillään ja antautua itsesäälin valtaan, sillä nämä kolme ajavat hänet varmasti pois taivaasta. (D. McLellan: Marx before Marxism, McMillan)

 

A. Drews oli yksi 1900-luvun alun liberaaleja professoreja. Hän kirjoitti kirjan Kristus-taru, jossa hän väitti, että on erehdys pitää kristillisen kirkon alkukohtana historiallista Jeesusta.

 

Friedrich Delitzsch, joka vaikutti 1900-luvun alussa, ei uskonut Vanhan testamentin ilmoitusluonteeseen. Hän halusi korvata sen germaanisilla sankaritaruilla.

 

Rudolf Bultmann oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista liberaaliteologeista Saksassa. Hänen vaikutuksensa on ulottunut meidän aikaamme asti. Hän piti mahdottomana ihmeitä ja että olisi mitään yliluonnollista. Lisäksi hän totesi eräässä v. 1933 ilmestyneessä artikkelissa, että ”Vanha testamentti ei sellaisenaan ole meille Jumalan sanaa eikä Israelin historia ylipäätänsä ole meille mitään ilmoitusta”.

 

Sigmund Freud (1856-1939) on tunnettu psykologina, mutta hän oli myös ateisti ja piti uskoa Jumalaan toiveajattelun synnyttämänä harhakuvana. Hän vaikutti maailmankuvan muutokseen Saksassa, aivan kuten Darwin oli tehnyt muutamia vuosikymmeniä aiemmin.

 

Evoluutioteoria. Darvinismin ja evoluutioteorian vaikutusta Saksassa ja Euroopassa ei sovi unohtaa. Tämä teoria aiheutti mullistuksen filosofiassa, psykologiassa, biologiassa ja politiikassa. Se muutti ihmisten maailmankuvan ja vaikutti Hitlerinkin ajatteluun. Hitler uskoi evoluutioon ja hänen suhtautumisensa juutalaisiin ja muihin kansanryhmiin voidaan lukea ainakin osittain tämän uskon syyksi. P. Hoffman kirjoitti kirjassaan Hitler’s Personal Security tästä aiheesta: ”Hitler uskoi darvinististen periaatteiden mukaiseen taisteluun ihmiselämässä, jonka pakottamana kaikkien ihmisten täytyy yrittää hallita toisiaan. Ilman taistelua he rappioituisivat ja tuhoutuisivat… Jopa oman tappionsa edessä huhtikuussa Hitler ilmaisi uskonsa vahvimpien eloonjäämiseen ja julisti slaavilaisten ihmisten todistaneen olevansa vahvempia.” (20)

   Darwinin teoria siis muutti ihmisten maailmankuvaa. Se antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan ateismille ja Jumalan hylkäämiselle, mutta myös moraalin hylkäämiselle. Moraalille ei ollut enää mitään pysyvää perustaa, koska se ei ollut yhteydessä Jumalaan.

   Samoin evoluutioteoria vaikutti ihmisen arvoon. Ennen evoluutioteoriaa ajateltiin, että ihmiset ovat vastuussa Jumalalle, joka on heidät luonut. Samoin ihmisten ajateltiin olevan tasa-arvoisia luomistyön perusteella ja tärkeitä siksi, että heidät on tehty Jumalan kuviksi, mutta Darwinin teoria romutti tämän näkemyksen. Se johti ihmisten vertaamiseen eläimiin. Lisäksi tuli esille se vaarallinen näkemys, sosiaalidarvinismi, että jotkut rodut ovat arvokkaampia ja kehittyneempiä kuin toiset rodut; eli ihmiset luokiteltiin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Näkemys rotujen erilaisuudesta vaikutti siihen, että ihmisten oli myöhemmin helpompi omaksua Hitlerin opetukset arjalaisrodun ylemmyydestä.

   Hyvän kuvan siitä, miten sosiaalidarvinismiksi nimitetty näkemys, tieteellinen rasismi, oli yleinen Euroopassa mutta varsinkin Saksassa, antaa Richard Weikart. Hän kirjoitti kirjassaan From Darwin to Hitler, että vuoteen 1890 mennessä ”melkein kaikki vaikutusvaltaiset darvinistiset antropologit ja etnologit – kuten myös useimmat darvinistiset biologit ja popularisoijat – omaksuivat tieteellisen rasismin”. (21)

   Historioitsija H. G. Wells jatkaa samasta aiheesta. Hän kirjoitti v. 1924, miten sosiaalidarvinistinen ajattelu sekä jumalauskon ja moraalin hylkääminen pääsivät vallalle v. 1859 jälkeen, kun Darwin oli julkaissut Lajien synty -kirjansa. Lainaus osoittaa, miten suuresti Darwinin teokset vaikuttivat ihmisten maailmankuvaan ja käytökseen. Ei ole samantekevää, mitä uskomme alkuperästämme:

 

Darvinismi oli viralliselle kristinuskolle äkillinen yllätys… Tämän suuren riidan välitön vaikutus… oli sangen vahingollinen. Uusi biologinen tiede ei ollut vielä aikaansaanut mitään rakentavaa, joka olisi voinut korvata vanhat siveyslait. Seurauksena oli todellinen moraalin häviäminen… Vuoden 1859 jälkeen on tapahtunut todellista uskon vähentymistä. Uskonnon todellinen kulta heitettiin monessa tapauksessa pois sen kuluneen kukkaron mukana, jossa sitä oli niin kauan säilytetty, eikä sitä saatu takaisin. Yhdeksännentoista vuosisadan lopulla vaikutusvaltaiset ja mahtavat henkilöt uskoivat valtansa perustuvan ’taisteluun olemassaolosta’, jossa voimakas ja ovela voittaa heikon ja luottavaisen. (22)

 

De Beerin teoksesta Charles Darwin voidaan myös nähdä, miten Darwinin opetukset olivat suosittuja Saksassa. Niitä sovellettiin yhteiskuntaan ja politiikkaan. Darwin itse piti tällaisia ajatuksia typeränä. Kuitenkin hänen esittämänsä teoria vaikutti siihen, että sosiaalidarvinismi levisi yhteiskuntaan:

 

Darwinin historiallisen tajun puute sai hänet epäilemättä kirjoittamaan hämmästyttävän naiivin kirjeensä paroni von Scherzerille: ’Miten typerä käsitys Saksassa vallitseekaan sosialismin ja luonnonvalintaan perustuvan kehitysopin yhteydestä.’ Se tapahtui joulukuun 26. päivänä 1879, ja vuotta myöhemmin hänen on täytynyt saada shokki, kun hän sai Karl Marxilta kirjeen, missä tämä pyytää häneltä lupaa saada omistaa kirjansa Das Kapital [Pääoma] englanninkielisen painoksen hänelle. (23)

 

Pari kommenttia osoittaa vielä, miten Darwinin teoria johdatti sosiaalidarvinismiin sen aikaisessa yhteiskunnassa. Se johti näkemykseen, jossa ihmiselämän pyhyys kyseenalaistettiin. Niin ei olisi tarvinnut tapahtua, mutta koska evoluutioteoria ei tarjoa mitään moraalisia perusteita, se oli yksi mahdollinen kehityssuunta:

 

On selvää, että polku darvinismista, wagnerismista, nietzscheläisyydestä ja jopa rasismista ja antisemitismistä natsismiin ei ollut koskaan yksinkertainen ja suora. Eri tiet johtivat tietysti eri suuntiin. kuitenkin, kaikesta mutkikkuudestaan huolimatta yksi tie itse asiassa johti Auschwitziin. Olivatpa päämäärähakuisen ajattelun vaarat kuinka suuria tahansa, näiden vaarojen ei tulisi heikentää päättäväisyyttämme ymmärtää niitä prosesseja ja vaikutteita, jotka ainakin yhdessä tapauksessa johtivat tähän päämäärään. Uskon, että monimutkaisuuden pelko on huono syy luopua kulttuurihistorian tutkimuksesta. (24)

 

Vaikka meidän tulisi varoa kuvaamasta Darwinia ihmisenä, joka on vastuussa maallistuneen aikakauden alkamisesta, meidän tulisi yhtä lailla varoa aliarvioimasta kehitysopillisen ajattelun tärkeyttä ihmiselämän pyhyyden kyseenalaistamisessa. (25)

 

Vaikuttajia Saksassa. Edellä kerrottiin, miten Saksassa esiintyi joukko liberaaliteologeja ja raamattukriitikkoja, jotka vaikuttivat kristillisen uskon merkityksen vähenemiseen. Nämä ”intellektuellit” opettivat oppejaan yliopistoissa ja kirjoittivat kirjoja, jotka tuhosivat useiden uskon. He johdattivat ihmisiä pois jumalauskosta. Sellainen kehitys oli vallinnut Saksassa useita vuosikymmeniä.

   Edellisten opettajien lisäksi oli muutamia tunnettuja henkilöitä, jotka vaikuttivat evoluutioteorian ja sosiaalidarvinismin hyväksymiseen. Heistä tärkeimpiä olivat Ernst Haeckel, Friedrich Nietzshe ja englantilaissyntyinen Houston Stewart Chamberlain. Heillä oli oma osuutensa siihen, että natsismin kaltainen ideologia sai kannatusta:

 

Ernst Haeckel (1834-1919) oli ”darvinismin apostoli” Saksassa ja nautti valtavaa kansansuosiota aikalaistensa keskuudessa. Hän on tullut tunnetuksi sosiaalidarvinistisista opetuksistaan ja väärennetyistä sikiökuvistaan (hän joutui myöhemmin myöntämään petoksensa). Vuonna 1921 fysiologi Max Verworn kuvasi sitä, millainen vaikutus Haeckelilla oli sen aikaisessa yhteiskunnassa:

 

On mahdollista väittää liioittelematta, ettei yhdelläkään tieteentekijällä ole ollut suurempaa vaikutusta aikamme maailmankatsomuksen kehitykseen kuin Haeckelilla. (26)

 

Friedrich Nietzshe (1844-1900) oli Saksan kuuluisimpia filosofeja 1800-luvun loppupuolella. Hän oli teologian ylioppilas, mutta keskeytti opintonsa luettuaan Darwinin kirjan Lajien synty. Hän oli kristinuskon ankara vastustaja ja julisti teistisen Jumalan kuolemaa. Hän julisti, ettei ole oikeaa ja väärää ja ettei millään ole tarkoitusta. Hän on tunnettu myös antisemitismistään ja yli-ihminen -ajattelustaan. Itse hän kuitenkin sairasti parantumatonta mielisairautta elämänsä viimeiset kymmenen vuotta.

   Nietzshen merkitys on siinä, että hän oli Hitlerin lempifilosofi. Hitler oli tämän filosofin suuri ihailija ja jakoi valiomiehilleen omistuskirjoituksella varustettuna Nietzshen Yli-ihminen -kirjaa. Saiko Hitler Nietzsheltä myös antisemitistisen maailmankuvansa ja käsityksen Jumalan kuolemasta? Varmasti Nietzshen opeilla on ollut jokin merkitys. Hitler itse totesi: ”Saksan kirkko ja saksalainen kristinusko on kouristus. – Joko ihminen on kristitty tai saksalainen; molempia hän ei voi olla.” (27) Vuoden 1937 jälkeen natsit lakkasivat viettämästä myös joulua.

 

Houston Stewart Chamberlain (1855-1927) ei ollut saksalainen vaan englantilaissyntyinen ajattelija, mutta häntä on pidetty yhtenä kansallissosialismin merkittävimmistä isistä. Hän ihastui jo nuorena saksalaiseen kulttuuriin ja avioitui tunnetun saksalaisen säveltäjän Richard Wagnerin tyttären kanssa.

   Chamberlainin merkittävin anti kansallissosialismille oli hänen v. 1899 ilmestynyt kirjansa Die Grundlagen des 19. Jahrhunderts. Tässä kirjassa Chamberlain lainaa Darwinin Lajien synnyn aatemaailmaa. Hän sovelsi Darwinin teoriaa yhteiskuntaa koskevaksi, eli kyseessä oli sosiaalidarvinismi. Chamberlain piti rotua historian ja kaiken sivistyksen pohjana. Historia oli taistelua rotujen välillä.

   Chamberlain muutti myös kristillistä uskoa. Koska hänen kirjansa oli antisemitistinen, yritti hän todistella, että Jeesus ei ollut juutalainen vaan arjalainen. Kristinusko sopisi tällöin hyvin arjalaisten uskonnoksi.

   Mikä voima oli Chamberlainin, kansallissosialismin henkisen isän taustalla, käy ilmi seuraavasta lainauksesta. William L. Shirer kuvaa, miten tämä hermoromahduksille altis, neuroottinen mies näki demoneja ja hänen oli usein vaikea tunnistaa kirjojaan omaksi tekstikseen. Hän oli varmasti valheellisten voimien vallassa:

 

”Yliherkkä, neuroottinen ja tavantakaisille hermoromahduksille altis Chamberlain näki demoneja, jotka hänen oman kuvauksensa mukaan ajoivat häntä säälimättä tutkimaan uusia tiedonaloja ja kirjoittamaan eriskummallisia asioita. Näky toisensa jälkeen pakotti hänet vaihtamaan biologian botaniikaksi, taiteiksi, musiikiksi, filosofiaksi, biografiaksi tai historiaksi. Kun hän kerran vuonna 1898 oli palaamassa Italiasta, demonin läsnäolo kävi niin voimakkaaksi, että hän nousi junasta Gardonessa, sulkeutui hotellihuoneeseen kahdeksaksi päiväksi, jätti sikseen keskeneräisen musiikkityönsä ja ryhtyi kirjoittamaan kuumeisesti biologista väitöstä, kunnes hän loi teeman, jonka ympärillä kaikki hänen myöhemmät teoksensa pyörivät: rotu ja historia.

   Koska Chamberlain tunsi olevansa demonien hallinnassa, hän kirjoitti kirjansa (Wagnerista, Goethesta, Kantista, kristinuskosta ja rodusta) kovassa kuumeessa, jonkinlaisessa transsitilassa, eräänlaisessa itse aikaansaamassaan humalassa. Hän tunnustaa omaelämäkerrassaan Lebenswege (Elämän teitä), että hänen oli usein vaikea tunnistaa kirjojaan omaksi tekstikseen.

   Mutta Kolmannessa valtakunnassa, joka perustettiin vasta kuusi vuotta Chamberlainin kuoleman jälkeen mutta jonka syntymisen mies tiesi ennalta, tämän englantilaisen vaikutus tuntui voimakkaimpana. Natsit, jotka julistivat Chamberlainin yhdeksi profeetoistaan, omaksuivat hänen rotuteoriansa ja ennustuksensa saksalaisten ja Saksan kohtalosta. Hitlerin hallituskautena painot syytivät kirjoja, pamfletteja ja artikkeleita, jotka ylistivät kansallissosialistisen Saksan ’henkistä perustajaa’.” (28)

 

Kommunismi ja darwin. Kun ihmisellä on maailmankuva, saa hän ainekset siihen yleensä muiden puheista, kirjallisuudesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunnassa esiintyvät virtaukset vaikuttavat siihen, millaiseksi hänen näkökantansa muodostuu. Kukaan ei elä tyhjiössä niin, ettei hän saisi mistään vaikutteita.

   Myös Charles Darwin sai vaikutteita muilta. Ainakin kolme tunnettua kirjaa tai henkilöä vaikutti suuresti hänen pääteoksensa Lajien synty ja muiden kirjojen syntyyn. Jos hän ei olisi lukenut näitä kirjoja, olisivatko Lajien synty ja Darwinin muut kehitysoppiin liittyvät kirjat jääneet ilmestymättä? Jälkeenpäin näitä asioita voidaan vain arvuutella.

   Thomas Malthus (1766-1834) ja hänen kirjansa Väestön lisääntymisestä vaikutti Darwiniin. Tässä kirjassa painotetaan väestönkasvun ja ravintotarpeiden välistä suhdetta, ja miten vähäisistä ravintotarpeista seuraa olemassaolon taistelu. Nykyään kirjan ajatukset on hylätty vanhentuneina, mutta ne antoivat sysäyksen Darwinille. Luonnonvalinta-käsite (natural selection), jota Darwin usein käytti, esiintyi jo Malthusin tuotannossa.

   Sosiaalifilosofi Herbert Spencer (1820-1903) on toinen ajattelija, joka vaikutti Darwiniin. Häneltä Darwin sanoi itse saaneensa käsityksen vahvimman eloonjäämisestä (survival of the fittest).

   Charles Lyell vaikutti suuresti Darwiniin. Hän oli geologi ja Darwin luki hänen teoksiaan. Varsinkin ajatus siitä, että kaikki prosessit maan päällä ovat tapahtuneet hitaasti, vuosimiljoonien aikana, oli Lyellin esittämä opetus. Lyell uskoi, että on tarvittu vuosimiljoonia maan pinnan kerrostumien syntyyn eikä ottanut huomioon, että suuri katastrofi kuten vedenpaisumus voi muutamassa viikossa saada aikaan samanlaisia muutoksia.

   Darwin itse kertoo kirjassaan Lajien synty (s. 422), miten Lyellin kirjoitukset vaikuttivat häneen. Niistä Darwin sai käsityksensä vuosimiljoonista:

 

”Ken ei myönnä kuluneiden aikakausien ääretöntä pituutta luettuaan sir Charles Lyellin suurenmoisen teoksen ’Principles of Geology’ – jonka tulevaisuuden historioitsijat varmasti tunnustavat aikaansaaneen vallankumouksen luonnontieteiden alalla – hänen olisi paras heti laskea syrjään tämä teokseni”.

 

Entä kommunismi ja Darwin? Kun edellä todettiin, että Darwin sai vaikutteita muilta, on tosiasia, että myös kommunismin perustajat ja johtajat saivat vaikutteita Darwinilta tai liberaaliteologiasta. (Trotsky jopa sanoi, että ”Laajasti ymmärrettynä materialistisessa ja dialektisessä mielessä marxismi on darvinismin soveltamista ihmisyhteiskuntaan.” 29) Jotkut heistä omasivat jonkinlaisen uskon Jumalan olemassaoloon, mutta Darwinin teokset tai liberaaliteologinen opetus lopetti heidän uskonsa. Jos samat henkilöt olisivat välttyneet Darwinin teoksilta ja liberaaliteologisilta vaikutteilta, millaiseksi maailma olisi muodostunut? Jälkeenpäin sitä voi arvuutella. Ehkä miljoonat ihmiset olisivat säästäneet henkensä.

 

Karl Marx (1818-1883), jota voidaan nimittää kommunismin isäksi, uskoi Darwinin opetuksiin. Luettuaan Lajien synnyn Marx kirjoitti Friedrich Engelsille: ”Tämä on se kirja, joka tarjoaa luonnontieteellisen perustan meidän näkemyksillemme.” Vallankumoukselliselle ystävälleen Lassallelle hän kirjoitti riemuissaan, että Jumalalle oli nyt luonnontieteiden kautta vihdoin annettu ”kuolinisku” ja jatkoi: ”Darwinin kirja on hyvin tärkeä ja tarjoaa minulle perustan luokkataistelulle.”  (30) Tunnettua myös on, että Marx halusi omistaa tärkeimmän teoksensa Pääoma Darwinille. Darwin kuitenkin kieltäytyi vedoten kohteliaasti perhesyihin.

   Joka tapauksessa Marx lähetti Darwinille omistuskirjoituksella varustetun kappaleen, jota Darwin näytti ystävälleen Julian Huxleylle. Siinä oli Marxin omalla käsialalla kirjoitettuna: ”Herra C. Darwinille. Vilpittömältä ihailijalta Karl Marxilta. Lontoossa 16. kesäk. 1873.”  (31)

   Merkillistä kuitenkin on, että Marx nuorempana uskoi Jumalaan. Hän oli juutalaiskristitty, jonka usko tuhoutui kahden liberaaliteologin, Bruno Bauerin ja David Straussin vaikutuksesta (Richard Wurmbrandt: Kristus juutalaisella tiellä, s. 99). Kun hänellä oli vielä usko Jumalaan, hän kirjoitti mm. Johanneksen evankeliumin selitysteoksen. Se oli hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä ja oli nimeltään ”Uskollisten liitto Kristuksen kanssa”. Siinä olivat seuraavat kauniit sanat (allaoleva lainaus). Mitä olisi tapahtunut, jos Marx olisi säilynyt kristittynä? Ehkä kommunismi ei olisi syntynyt ja miljoonat ihmiset olisivat säästäneet henkensä.

 

Kristuksen rakkauden kautta käännämme sydämemme veljiimme, jotka sisäisesti on meihin sidottu ja joiden puolesta Hän antoi itsensä uhriksi… Yhteys Kristuksen kanssa voi antaa sisäisen mielenylevyyden, lohdutuksen surussa ja sydämen, joka on vastaanottavainen inhimilliselle rakkaudelle, kaikelle suurelle ja jalolle, ei kunnianhimon eikä kunnian vuoksi vaan yksinomaan Kristuksen vuoksi. (Marx-Engels, Collected Works, osa I, New York, 1974)

 

Friedrich Engels oli myös henkilö, joka luopui jumalauskosta. Hän oli alkanut epäillä kristinuskoa luettuaan liberaaliteologi Bruno Bauerin kirjan, joten se osoittaa jälleen kerran, miten pienestä kehitys yhteiskunnassa on kiinni. Vapaamielinen liberaaliteologia on osasyyllinen kommunismi-ideologian syntyyn ja miljooniin uhreihin.

   Engelsin usko Jumalaan ilmenee eräässä kauniissa runossa, jonka hän kirjoitti nuoruudessaan. Myöhemmin, menetettyään uskonsa, hän kirjoitti yhdessä Marxin kanssa Kommunistisen manifestin, joka sisälsi marxismin pääperiaatteet:

 

Herra Jeesus Kristus, Jumalan ainokainen Poika,

Astu alas taivaalliselta valtaistuimeltasi

Ja pelasta sieluni minulle

Tule alas kaikkine siunauksinesi,

Isäsi pyhyyden valo.

Salli minun valita Sinut.

 

Ihmeellinen, loistava, vailla surua on ilomme,

Vapahtaja, Sinulle on kiitoksemme…

 

Ihmiskunnan vapauttamiseksi Sinä tulit,

tulit tekemään vapaaksi kuolemasta ja sairaudesta,

vapauttamaan siunausten ja onnen osallisuuteen.

Ja nyt, sen tiedän, kerran vielä sinä laskeudut

ja tulosi maan päälle muuttaa kaiken:

jokaiselle maksat palkan. (32)

 

Lenin uskoi evoluutioon kuten muut kommunistijohtajat. Lokakuun vallankumouksen sotilasjohtaja Trotski totesi:

 

Leninin ajattelun tärkein vetohihna oli aina syvä ja järkkymätön usko ihmisen kehityksen valtaviin näkymiin, joista voi ja pitää maksaa mikä hinta hyvänsä uhreina ja kärsimyksinä. (33)

 

Stalin. Kuten todettiin, Darwinin Lajien synty sai aikaan suuren muutoksen 1800-luvun yhteiskunnassa. Se aiheutti mullistuksen filosofiassa, psykologiassa, biologiassa, politiikassa ja moraalissa. Se muutti ihmisten maailmankuvaa niin, että jumalausko menetti merkitystään.

   Neuvostoliiton johtaja Josef Stalin oli yksi niistä, joihin Darwinin teos Lajien synty vaikutti. Stalinin elämänkerrassa, jonka on kirjoittanut Stalinin hyvä ystävä E. Yaroslavsky, kerrotaan, kuinka uskonnollisen kasvatuksen saanut ja teologiaa opiskellut Stalin tulee ateistiksi luettuaan Darwinin teoksen. Se tapahtui 13-vuotiaana. Sen jälkeen hän alkoi käännyttää ystäviäänkin ”uuteen uskoon” lainaamalla heille Darwinin kirjoja. Jälkeenpäin voi arvuutella, mitä olisi tapahtunut, jos Darwinin kirjaa ei olisi ollut tai Stalin ei olisi saanut sitä käsiinsä. Ehkä historia olisi muodostunut aivan toisenlaiseksi.

 

 

 

 

LUKU 3 - Ateismin heikkoudet

  

Monet ateistit ovat vakuuttuneita, että jos ateismi olisi yhteiskunnan vallitseva katsomus, se johdattaisi yhteiskuntaa parempaan suuntaan. He ajattelevat, että mitä enemmän yhteiskunnassa on ateisteja ja heidän laillaan ajattelevia, sitä parempi tulevaisuus on odotettavissa. Sen sijaan he suhtautuvat torjuvasti kristilliseen teismiin, jota he pitävät vanhanaikaisena ja valheellisena näkemyksenä. Mielellään he ottavat esille myös Jumalan nimessä tehdyt tuhannet vääryydet eivätkä ymmärrä, että ne ovat seuraus Jumalasta luopumisesta tai että ihmiset eivät ole noudattaneet Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ne eivät johdu siitä, että olisi seurattu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vaan siitä, ettei niitä ole seurattu ja noudatettu.

   Mutta onko ateismi itsessään järkevä ja hyödyllinen maailmankatsomus? Vaikka ateistit uskovat niin, on siinä todellisuudessa perustavanlaatuisia ongelmia. Niistä suurimpia ovat sellaiset asiat kuin, ettei ateismi tarjoa pohjaa järjelle eikä moraalille. Siksi tutkimme tarkemmin näitä aiheita.

 

Ei pohjaa järjelle. Jos keskustelee ateistien kanssa (kirjoittaja on itsekin entinen ateisti ja evoluutiouskova), huomaa hyvin pian, että he pitävät itseään tieteellisinä, edistyksellisinä ja viisaina. Se on myös yksi syy, miksi he kääntävät selkänsä kristilliselle uskolle. Ateistit eivät usko, että kristillinen usko on järkevää ja paikkansapitävää ja että Jumala on luonut kaiken. Sen sijaan he uskovat maailmankaikkeuden ja elämän syntyneen itsestään, ilman järkeä ja informaatiota. He ajattelevat, että maailmankaikkeuden ja elämän alkuperä on järjetön ja että olemme kehittyneet – sen jälkeen, kun elämä oli ensin syntynyt itsestään – alemmista eläimistä.

   Samassa ajattelutavassa on kuitenkin suuri ongelma. Jos olemme kehittyneet alemmista eläimistä kuten kaloista, matelijoista tai apinankaltaisista olennoista, on melko kyseenalaista luottaa kenenkään ihmisen päättelykykyyn ja tietoon. Vaikka ihminen, esim. ateisti, voi pitää itseään älykkäänä ja järkevänä, on silloin syytä epäillä hänen ajatustensa järkevyyttä. Hänen oletettu viisautensa voi olla harhapäättelyä. Jos älylliset kykymme eivät ole peräisin persoonalliselta Jumalalta, joka on ne alunperin ihmiselle antanut, on silloin kyseenalaista luottaa kenenkään ihmisen tietoon ja viisauteen. Se koskee ateisteja ja jokaista ihmistä maan päällä.

   Vielä suurempi ongelma syntyy, jos olemme peräisin alkuräjähdyksestä, jossa tilassa ei ollut elämää, tunteita eikä mitään järkeä. Ateistit olettavat tämän käsityksen pitävän paikkansa, mutta on vaikea selittää, miten kiven kaltainen eloton aine alkaa puhua, tuntea tunteita (ilo, suru, viha, pelko, ihastuminen, rakkaus...) sekä ajatella järkeviä ajatuksia. Ateistit pitävät itseään viisaina, mutta jos tätä asiaa ajattelee maalaisjärjen kautta, ei siinä ole kovin paljon järkeä. Kivet ja elottomat aineet eivät itsestään muutu tunteviksi ja järkeviksi (tai ala syömään ja lisääntyä). Ateismi ja oletus jonkun ateistin järkevyydestä on siten itsensä kumoava oppi.

   Saman asian joutui myöntämään myös Darwin. Hän totesi, että jos ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista, eivät hänen vakaumuksensa ehkä ole luotettavia:

 

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia. (34)

 

Ei pohjaa moraalille. Luvussa kaksi käsiteltiin syitä, jotka johtivat natsismin ja kommunismin nousuun. Todettiin, että liberaaliteologia ja evoluutioteoria vaikuttivat voimakkaasti ihmisten mieliin, kun taas kristillinen usko menetti merkitystään. Kuvaavaa sen aikaiselle kehitykselle oli, että esim. Saksassa erosi kirkosta valtavia ihmisjoukkoja kuten seuraava lainaus vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta osoittaa. Se myös osoittaa, miten ateistinen maailmankatsomus ja moraali voittivat alaa ihmisten mielissä.

 

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (35)

 

Muut lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ne osoittavat, miten ateismi oli taustalla viime vuosisadan suurissa vääryyksissä, jotka ylittivät aikaisempien vuosisatojen vääryydet. Monilla ateisteilla on tällä alueella sokea piste. He pystyvät näkemään uskonnon virheet – joita on tehty luopiokirkon toimesta ja koska ei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia – mutta eivät sitä, mikä on seurauksena Jumalasta luopumisesta. Tunnettuja viime vuosisadalta ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi.

 

[Mitä sanot niille, jotka syyttävät uskontoja?] Koettaisin saada heidät ajattelemaan tuota hirvittävää 1900-lukua, jonka aikana todistimme enemmän tuhoa kuin lukemattomina vuosisatoina ennen sitä. Mahdollisesti juutalaisten tuhoamisen ohella suurimmat rikokset tehtiin vain kahden avoimesti ateistisen valtion toimesta. Neuvostoliitto oli ateismin museoineen yksi ja Maon Kiina toinen. Molemmat olivat sotaisesti ateistisia. Ja mitä ne tekivät? Ne tappoivat 70 miljoonaa omaa kansalaistaan. Miksi emme koskaan kuule, että tämä on sitä, mitä ateismi tuottaa? Siinä on jotakin kieroa. Miksi niin ankarasti arvostellaan uskonnon syntejä (niin kuin pitääkin), mutta ei kiinnitetä huomiota ateismin synteihin. (36)

 

Tri Paul Johnston, brittiläinen historioitsija: ”1900-luvulle ominaista ja sen kauhujen pääsyy on se, että suurta ruumiillista voimaa ovat hankkineet ihmiset, jotka eivät pelkää Jumalaa ja jotka eivät usko minkään ehdottoman käytössäännöstön rajoittavan itseään.” (37)

 

Valistuksen rooli 1900-luvun terrorissa pysyy sokeana pisteenä länsimaiden ymmärryksessä - - Kommunistiset hallitukset oli perustettu tavoiteltaessa utooppista ihannetta, jonka alkuperä oli valistuksen sydämessä - - sivutuotteena yrityksestä muokata elämä uudelleen. Esimodernit teokratiat eivät yrittäneet tehdä tätä - - Leninin harjoittaman terrorin kaltainen terrori ei ollut peräisin tsaareilta. (38)

 

Alexandr Solzenitsyn: Yli puolivuosisataa sitten ollessani vielä lapsi muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: ”Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” Sen jälkeen olen yli 50 vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta; sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (39)

 

Yksi ateismin ongelma, ja minkä viime vuosisata osoitti todeksi, onkin moraalisen perustan heikkous. Jos ei ole Jumalaa eikä uskota häneen, ei ole mitään objektiivisia ja lopullisia arvoja. Ateismissa ei ole mitään ihmisen ulkopuolella olevaa auktoriteettia, kun taas esim. kristillisessä uskossa on kaikkia sitovat eettiset ohjeet (Jeesuksen ja apostolien opetus). Tämä ei tarkoita, etteikö ateisti voisi olla moraalinen, vaan ettei hänellä ole objektiivisia perusteita moraalilleen tästä ajatusmallista käsin. Ei voida sen enempää puhua pahuudesta kuin hyvyydestä, koska ne ovat henkilökohtaisia ja aikasidonnaisia käsityksiä (”Minun moraalini, sinun moraalisi jne…”). Jokainen voi määritellä itse omat arvonsa, koska etiikka ja moraali eivät ole yhteydessä Jumalaan. Kuka voi silloin sanoa, että esim. Saddam Husseinin moraali on ollut parempi tai huonompi kuin muiden?

   Dostojevski, suuri venäläinen kirjailija, pohdiskeli tulevaisuutta ja tätä aihetta jo yli sata vuotta sitten. Hän arvioi, että läntiseen rationalismiin kätkeytyy suunnaton tuhon siemen. Jos moraali ei ole kytketty Jumalan hyvään tahtoon, silloin kaiken mittana on ihminen ja se on vaarallista. Dostojevskin arviota tulevaisuudesta voidaan pitää oikeaan osuneena.

 

Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua. Läntiseen rationalismiin (järkeisoppiin) kytkeytyy suunnattoman tuhon siemen. Kun Jumala on selvitetty olemattomaksi ja poistettu maailmasta, kaiken mitta on ihminen. Ja sen jälkeen ei ole pahuutta, jota ei voisi järjellä puolustella. Jopa viattoman ihmisen surmaaminen voidaan selittää moraalisesti oikeutetuksi ja hyödylliseksi. (40)

 

Dostojevskin maamies Lenin kirjoitti myös samasta aiheesta. Hän oli ateisti ja uskoi siihen näkemykseen, ettei ole ikuista moraalia. Hän kielsi sen.

   Nyt, kun historiaa voidaan seurata taaksepäin, on mahdollista nähdä, mihin Leninin ja hänen seuraajiensa uskomukset johtivat. Mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat uskoneet päinvastoin, uskoneet Dostojevskin tavoin? Varmasti miljoonat heidän omat kansalaisensa olisivat säilyttäneet henkensä ja yhteiskunta olisi kulkenut mielekkäämpään suuntaan. Leninin esimerkki osoittaa, ettei ole aivan samantekevää, mihin uskotaan. Uskotaanko siihen, että Jumala on olemassa ja että ihminen on vastuullinen Hänelle vai onko kaiken mittana ihminen?

 

Moraalisuus määräytyy meille proletariaatin luokkataistelun etujen mukaan. Me emme usko ikuiseen moraaliin. Meidän humanismimme on absoluuttinen. Meille kaikki on luvallista, sillä me olemme ensimmäiset maailmassa, jotka nostamme miekkamme, ei orjuuttamaan, vaan vapauttamaan. Tieteellinen käsite proletariaatin diktatuuri ei tarkoita enempää eikä vähempää kuin valtaa, joka suoranaisesti perustuu väkivallalle ja jota ei rajoita mikään laki tai ehdoton säädös. (Lenin, Kootut teokset)

 

Ateismin heikkous on siis se, ettei se tarjoa pohjaa moraalille. Ateismissa ei ole mitään kaikkia sitovia, objektiivisia ja lopullisia arvoja. Ne puuttuvat.

   Toinen ongelma ateismin kannalta moraalin alueella on se, että ihmiset kaikesta huolimatta uskovat siihen, että on olemassa kaikkia ihmisiä sitovia moraalisia arvoja. Vaikka monet saattavat aluksi esittää, että jokaisen pitäisi itse määritellä moraalinsa, he hyvin pian kumoavat sen, jos heitä hiukan haastattelee. Tämä usko kaikkia ihmisiä sitoviin moraalisiin arvoihin viittaa hyvin vahvasti siihen, että on olemassa moraalitodellisuus, joka ei ole ihmisestä riippuvainen ja on ulkopuolelta peräisin. Tämä viittaa hyvin selvästi Jumalan suuntaan ja että hän on alun perin laittanut moraalilain eli käsityksen oikeasta ja väärästä ihmisen sisimpään (kuten hän on tehnyt meistä tuntevia ja ajattelevia olentoja). Se on lisäksi vahva viesti siitä, että Jumala on kerran tuomitseva jokaisen ihmisen. (vrt. Room 2:14-16 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.).

   Timothy Keller kertoo lisää samasta aiheesta:

 

Se suosittu käsitys, että meidän kaikkien pitäisi määrittää itse oma moraalimme, perustuu uskomukseen, että hengellinen maailma ei ole lainkaan sellainen kuin muu maailma. Uskooko kukaan tosissaan noin? Monien vuosien ajan jäin aina aamu- ja iltajumalanpalveluksen jälkeen vielä tunniksi saliin vastailemaan kysymyksiin. Paikalle jäi satoja ihmisiä ajatustenvaihtoa varten. Yksi kaikkein yleisimmin kuulemistani väitteistä oli: ”Jokaisen ihmisen on määritettävä itse, mikä on oikein ja mikä väärin.” Vastasin väitteen esittäjille aina kysymällä: ”Onko maailmassa juuri nyt ketään, joka tekee sellaista, mitä hänen sinun mielestäsi pitäisi lakata tekemästä huolimatta siitä, mitä hän henkilökohtaisesti uskoo käytöksensä oikeellisuudesta?” Väitteen esittäjät vastaavat poikkeuksetta: ”Ilman muuta.” Sitten kysyn: ”Eikö se merkitsekin sitä, että sinä sittenkin uskot, että on olemassa jonkinlainen moraalitodellisuus, joka ei ole meidän määrittämämme ja jota täytyy noudattaa huolimatta siitä, mitä ihminen tuntee ja ajattelee?” Melkein aina vastauksena on hiljaisuus – joko mietteliäs tai ärtyisä. (41)

 

 

 

Viittaukset:

 

1. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 245, 246

2. Andrew Sims, Is Faith Delusional? Why Religion is Good For Your Health, London, Continuum, 2009

3. Sama, s. 100

4. Lennart Saari: Haavoittunut planeetta, s. 104

5. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 41

6. Mariano Grondona: A Cultural Typology of Economic Development, in Culture Matters, ed. Lawrence E. Harrison and Samuel P. Huntington, s. 54,55

7. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 95

8. Jan-Gunnar Eurell & Per-Olof Eurell: Raamatun talous (Kan Man Tjäna Pengar och Tjäna Gud!?), s. 266

9. Markku Ojanen: Uudistava usko, s. 51,52

10. D. Aikman: The Delusion of Disbekief, s. 168. Carol Stream, Illinois.: Saltriver.

11. Uuras Saarnivaara: He elivät Jumalan voimassa, s. 289

12. K. P. Yohannan: Haaste, joka lähtee sydämestä (Revolution in World Missions), s. 130,131

13. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema, s. 190

14. Rodney Stark, (2004), s. 172

15. James Hannam: The Genesis of Science: How the Christian Middle Ages Launched the Scientific Revolution

16. Michael H. Shank: “That the Medieval Christian Church Suppressed the Growth of Science, teoksessa Numbers (toim.) 19-27

17. Alister Mc Grath ja Joanna Collicutt McGrath, Dawkins-harha? (The Dawkins Delusion), s. 47

18. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2

19. Toht. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 2

20. Peter Hoffman: Hitler’s Personal Security, s. 264

21. Richard Weikart: From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics and Racism in Germany, s. 114

22. H.G. Wells: Historian ääriviivat 1924, s. 746, 747

23. De Beer: Charles Darwin, s. 266

24. Steven Ascheim E.: In Times of Crisis: Essays on European culture, Germans and Jews, s. 111

25. Nick D. A. Kemp: ”Merciful Release” The History of the British Euthanasia Movement, s. 19

26. Richard Weikart: From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics and Racism in Germany, s. 11

27. Risto Santala: Raamatusta taistellaan, s. 6, 7

28. William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho

29. D. Robertson: The Dawkins Letters, s. 76

30. G.G. Simpson: The Major Features of Evolution, s. 381

21. J. Huxley: Charles  Darwin and His World

32. Richard Wurmbrand: Saatana ja Marx (Was Marx a Satanist?), s. 26

33. HS 3.11.1990

34. Charles Darwin: The Life and Letter of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. (1887, 1: 315-316), Toim. Fancis Darwin. London: John Murray.

35. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

36. P. Cousineau: Conversations with Houston Smith on the spiritual life, s. 259

37. Michael Green & Gordon Carckner: Kymmenen myyttiä kristinuskosta, s. 18

38. John Gray: Black Mass, Apocalyptic Religion and the Death of Utopia, 2007. London: Penguin, s. 36,39

39. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34

40. Suomen kuvalehti 13/9.96 H Hakamies

41. Timothy Keller: Mihin Jumalaa tarvitaan (The Reason for God), s. 71