KYSYMYS
UUDELLEENAVIOITUMISESTA. Jos mennään
eteenpäin ja käsitellään uudelleenavioitumista, on selvä, että se puoliso, joka
jättää toisen avioituakseen jonkun muun kanssa, tekee aina huorin ja on Jumalan
tuomion alla. Hänen uusi avioliittonsa ei varmastikaan ole Jumalan tahdon
mukainen kuten edellä todettiin. Tämä asia yleisesti ymmärretään Raamatusta
selvästi.
Kysymys kuuluukin, entä miten se puoliso, joka on jäänyt yksin,
joka ei ole tehnyt aviorikosta ja jolla ei ole mahdollisuutta korjata enää
entistä avioliittoaan? Onko hänellä oikeus uuteen avioon vai pitääkö hänen
tyytyä elämään yksin koko elämänsä? Toisinaan on esitetty se vaihtoehto, ettei
hän voisi milloinkaan avioitua tai ei ainakaan ennen entisen puolisonsa kuolemaa,
mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa?
Lähdemmekin seuraavassa tutkimaan tätä asiaa ja joitakin
Raamatun esimerkkejä samalta alueelta. Ne tuntuvat osoittavan sen, että
yksinjääneellä puolisolla on sittenkin oikeus uuteen avioon. Siihen viittaavat
seuraavat esimerkit:
Alkuperäinen laki. Ensimmäisenä syynä uudelleenavioitumisen sallimiselle
aviorikostapauksissa voidaan mainita vanhan liiton alkuperäinen laki. Tähän
lakiin kuului, että kun jompikumpi puolisoista syyllistyi aviorikokseen,
tuomittiin hänet siitä heti kuolemaan. Kun avionrikkojapuoliso saatiin kiinni
itse teosta ja hänen syyllisyytensä todettiin, kivitettiin hänet välittömästi.
Se tapahtui tavallisesti kahden tai kolmen todistajan lausunnon nojalla.
Mitä tämä sitten merkitsi jäljellejääneen ja syyttömän puolison
kannalta, kuului siihen tietysti se, että hän oli silloin ilman muuta vapaa
avioitumaan uudestaan - kuolemahan oli jo lopettanut liiton (1 Kor 7:39 ja Room
7:2). Hän ei enää ollut sidottu aviorikoksen tehneeseen puolisoonsa, vaan oli
nyt lesken asemassa - tilanteessa, jossa hänellä oli mahdollisuus uuteen avioon
ilman avionrikkojan nimeä (Room 7:3).
Niinpä jos noudatetaan alkuperäisen lain merkitystä, voidaan
kysyä, eikö nytkin ole väärin sitoa yksinjäänyt osapuoli jatkuvasti
aviorikolliseen puolisoonsa, vaikka tämä olisi jo uudessa liitossa? Jos
alkuperäinen laki antoi syyttömälle mahdollisuuden uuteen avioon puolison
kuollessa, täytyy siihen olla nytkin mahdollisuus, varsinkin jos entiseen
liittoon ei ole enää paluuta:
- (Joh 8:3-5) Silloin
kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta
kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4. ja sanoivat
Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta
tekemästä.
5. Ja Mooses on
laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä
sanot?"
- (5 Moos 22:22) Jos
joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin
kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista
paha Israelista.
- (3 Moos 20:10) Jos
joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen
lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkojamies että
-nainen, rangaistakoon kuolemalla.
Historiallinen
käytäntö. Yksi todiste
uudelleenavioitumisen puolesta on se, ettei vanhan liiton puolella tunneta
mitään luvallista avioeron muotoa, johon ei samalla sisältyisi mahdollisuutta
solmia uutta avioliittoa. 5 Moos 24:1-4 ja Jer 3:1 osoittavat, että kun
virallinen ero tuli voimaan, oikeutti se myös uuteen avioon. Ajateltiin, että
jos toinen avioeron vuoksi oli vapaa, oli hänellä mahdollisuus mennä myös
toisen puolisoksi. Erokirja, joka kylläkin oli säädetty ihmisten
puutteellisuuden takia (Matt 19:3-9), osoitti tämän.
Toiseksi erokirja osoitti sen, että kun avioliitto oli kerran
lakannut olemasta uuden avioliiton tultua voimaan, lakkasi se olemasta sitä
myös Jumalan silmissä eikä siihen saanut enää palata. Se oli peruuttamattomasti
rikkoontunut, eikä käsitys siitä, että puolisot olivat sidottuja toisiinsa
vielä eron ja uuden liiton jälkeenkin - kuten nykyään toisinaan opetetaan -
pitänyt paikkaansa vanhan liiton puolella:
- (5 Moos 24:1-4)
"Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä,
sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa
hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,
2. ja jos nainen
sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,
3. ja myöskin tämä
toinen mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen
käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on
ottanut hänet vaimokseen, kuolee,
4. älköön hänen
ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan
vaimokseen, sittenkuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus
Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, sinun Jumalasi,
antaa sinulle perintöosaksi.
- (Jer 3:1) Sanottu
on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu
toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa
tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän
kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.
Matt 19:9
- (Matt 19:9) Mutta
minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja
nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
Eräs kohta, joka viittaa
uuden avioliiton mahdollisuuteen, ovat ylläolevat Jeesuksen sanat Matt
19:9:ssä. Jeesus osoitti tässä jakeessa selvästi, että jos ero tapahtuu
raamatullisin perustein - toisen huoruuden tähden - on uusi liitto silloin
mahdollinen. Tämä jae voitaisiin kääntää myös seuraavalla tavalla:
"Joka hylkää
vaimonsa huoruuden tähden ja nai toisen, se ei tee huorin."
Sentähden, kun on kyseessä
jakeessa oleva poikkeuslupa - "muun kuin huoruuden tähden" - täytyy
ymmärtää sen koskevan myös uutta liittoa. (Eli toisinaan on annettu
ymmärtää, että se antaisi mahdollisuuden vain eroon, mutta ei uuteen avioon.)
Tämä jae on järkevä vain, jos sitä sovelletaan molempiin asioihin
samanaikaisesti, eli eroon ja uudelleenavioitumiseen - muuten se ei ole
kieliopillisesti looginen. Stanley A. Ellisen on selostanut tätä Matteuksen
evankeliumissa esiintyvää poikkeuslupaa seuraavasti:
... Jotkut ovat
selittäneet poikkeusluvan liittyvän vain eroamiseen, mutta sekä logiikan että
kieliopin sääntöjen mukaan se koskee niin avioeroa kuin
uudelleenavioitumistakin. John Murrayta lainatakseni "Lauseopillisesti
tämän virkkeessä olevan poikkeusluvan merkitys katoaa, ellei sitä sovelleta
sekä uudelleenavioitumiseen että hylkäämiseen" (Divorce, s. 41). On
huomionarvoista, että poikkeuslupa ja verbi ovat lauseopillisesti tämän seikan
korostamisen kannalta juuri oikeassa paikassa. Jeesuksen sanoista käy selkeästi
ilmi kummallakin kerralla, että avioeron jälkeen on mahdollista avioitua
uudelleen, ja että se on hyväksyttävää tietyissä tapauksissa. Nämä tapaukset
eivät edellytä avioliittoa, mutta se on luvallinen vaihtoehto. Jeesus totesi,
että synti voi hajottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt avioliitossa. Se on
näissä tekstikohdissa hänen varoituksensa ja opetuksensa varsinainen ydin. (2)
1 Kor 7:27,28
- (1 Kor 7:27,28) Jos
olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä
itsellesi vaimoa.
28. Mutta jos
menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin,
ei hänkään tee syntiä...
Eräs kohta, joka näyttää
viittaavan uudelleenavioitumisen sallimiselle silloin, kun entiseen avioliittoon
ei ole paluuta, ovat Paavalin ylläolevat sanat 1 Kor 7:27,28:ssa.
Sillä näissä jakeissa esiintyy verbi lelysai, joka
tarkoittaa "olla erotettu" tai "olla päästetty",
eli kyse on puretun avioliiton tapauksesta. Tähän kohtaan Paavali antaa neuvon
"älä pyydä itsellesi vaimoa", mutta Paavali myös lisää, että jos
ihminen meneekin naimisiin, ei hän tee syntiä; samoin kuin neitsyt - henkilö,
joka ei ole ollut aiemmin naimisissa - ei tee syntiä avioon mennessään.
Tämä kohta, 1 Kor 7:27,28, voitaisiin kääntää alkukielestä myös
seuraavalla tavalla:
27. " Jos
olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa. Jos olet erotettu vaimosta, älä pyydä
itsellesi vaimoa.
28. Mutta jos
menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään
tee syntiä..."
Kuka on hyljätty?
- (Matt 5:32) Mutta
minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden,
saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
- (Matt 19:9) - (Matt
19:9) Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden
ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
- (Luuk 16:18)
Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai
miehensä hylkäämän, tekee huorin.
Kun Raamattu sanoo, että
"joka nai hyljätyn, se tekee huorin", on usein tätä kohtaa käytetty
perusteena sille, ettei uudelleenavioituminen olisi mahdollista. On sanottu,
ettei yksinjääneellä uskollisena pysytelleellä puolisolla ole enää
mahdollisuutta uuteen avioon, koska hän on hyljätty. Häneltä on evätty tämä
mahdollisuus.
Mutta pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa? Tarkoitetaanko
hyljätyllä todella uskollisena pysynyttä puolisoa vai sitä, joka on tehnyt
aviorikoksen? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Vain yksi luvallinen
syy hylkäämiseen. Ensinnäkin on hyvä
ymmärtää, että Jeesuksen sanojen mukaan on vain yksi luvallinen syy
hylkäämiseen: toisen huorinteko. Eli jos toinen on tehnyt aviorikoksen ja elää
jatkuvassa uskottomuudessa, on tällainen henkilö mahdollisuus hyljätä jo ennen
kuin tämä itse eroaa. Vain uskollisena pysytelleellä puolisolla on lupa siihen.
Tämän valossa täytyy ymmärtää, että hyljätty on nimenomaan
avionrikkojapuoliso, joka on mahdollisuus jättää jo ennen kuin tämä itse eroaa
- muutenhan hyljättyjä olisi periaatteessa kahdenlaisia: sekä yksinjäänyt
puoliso että hänen avionrikkojapuolisonsa, joka on lupa hylätä. On kuitenkin
todennäköistä, että sillä tarkoitetaan koko ajan vain jälkimmäistä, koska se
soveltuu paremmin vanhan liiton alkuperäiseen lakiin:
Jeesuksen esille
tuoman ajatuksen mukaan meillä on siis vain yksi hylkäämisen ja hyljätyksi
nimittämisen sekä hyljättynä pitämisen syy. Näin ei ole, jos tulkitsemme
syyttömän, syyllisestä eron ottaneen, puolison myös "hyljätyksi".
Meillä on silloin kaksi syytä hyljätä...
Mikä tapauksessa on saattanut olla
surkeinta, on se, että miehen valittua porttonsa itselleen elämän kumppaniksi,
pitävät jotkut entistä vaimoa hyljättynä. "Voi pyhä yksinkertaisuus",
ei voi muuta noiden hyljättynä pitäjien mielipiteestä sanoa. Uskollinen
vaimohan olisi voinut miehensä muuttumista odotellessaan jo ennen miehensä eroa
hyljätä hänet aviorikollisena. Jeesuksen sanojen mukaan aviopuolisoa ei voida
hyljätä muun kuin haureuden tähden, eikä vaimo ollut tehnyt haureutta, joten
mies ei Uuden testamentin mukaan voi häntä hyljätä. Vaimolla olisi ollut
Jeesuksen antama oikeus hyljätä aviorikollinen miehensä, mutta ei miehellä.
Jeesuksen kehoituksen mukaan meidän olisi annettava oikea tuomio. Joh 7:24. (3)
Alkuperäinen laki. Toinen syy ymmärtää se, että hyljätyllä tarkoitetaan
avionrikkojapuolisoa, on vanhan liiton alkuperäinen laki. Tähän lakiin kuului,
että kivitetyksi joutui vain kaksi henkilöä: avionrikkojapuoliso sekä
sivullinen joka nai hänet. Tuomion alaisiksi eivät siis joutuneet syytön
puoliso ja hänet ehkä joku myöhemmin naiva henkilö, vaan aviorikokseen
syyllistyneet henkilöt. Vain he olivat tehneet väärin.
Sentähden kun siirrytään Uuden testamentin puolelle, on syytä
uskoa, että ylläolevat Uuden testamentin jakeetkin koskevat vain aviorikokseen
syyllistyneitä henkilöitä: avionrikkojapuolisoa, joka on lupa hyljätä, sekä
sivullista, joka nai tämän hyljätyn eli avionrikkojapuolison. Ainakin tämä
sopii paremmin yhteen alkuperäisen lain kanssa.
Outoja tilanteita. Jos uskollisena pysytelleellä ja yksinjääneellä
puolisolla ei olisi oikeutta uuteen avioon kuin vasta entisen puolisonsa
kuollessa (on saatettu sanoa, että "hän on yhä moraalisesti naimisissa
entisen puolisonsa kanssa"), seuraisi siitä melko erikoisia tilanteita.
Niistä voidaan mainita seuraavanlaisia mahdollisia tapauksia:
Kaksi henkilöä
- Toinen on ollut monessa
avoliitossa ja irtosuhteessa ja elää nyt yksin ja tulee uskoon. Tavallisen
opetuksen mukaan hän saa avioitua, vaikka on elänyt paljon haureudessa. Hänelle
aukenevat myös kaikki hengellisen työn virat.
- Toinen henkilö on elänyt
vain yhdessä avioliitossa eikä ole milloinkaan harrastanut irtosuhteita ja
haureutta. Sitten toinen puoliso jättää hänet jonkun muun tähden. Henkilö jää
yksin asumaan ja tulee pian uskoon. Edellämainitun opetuksen mukaan - "hän
on yhä moraalisesti naimisissa entisen puolisonsa kanssa" - hän ei voi
enää avioitua, vaikka ei ole elänyt haureudessa kuten ensimmäinen henkilö. Joskus
häneltä saatetaan kieltää myös hengellinen palvelutyö uudelleenavioitumisen
seurauksena.
Tilanne, jossa mies on jättänyt 20-vuotiaan nuorikkonsa
jonkun muun tähden. Edellämainitun opetuksen mukaan tyttö joutuu elämään
seuraavat vuosikymmenet yksin, siihen asti kuin tämä mies kuolee, ehkä
vanhuuteensa saakka. Hän joutuu koko ajan tarkkailemaan ja odottamaan entisen
puolisonsa kuolemaa, että hän voi itse mennä avioon jonkun muun kanssa.
Tilanne, jossa edellisen kertomuksen mies on nyt avioliitossa
uuden naisensa kanssa. Sitten molemmat tulevat uskoon. Yleisen opetuksen mukaan
heidän nyt sallitaan jatkaa liitossaan (1 Kor 7:20). Silti edellisen
kertomuksen yksin jäänyt joutuu edelleen olemaan yksin, vaikka oli syytön, eikä
voi enää avioitua entisen miehensä kanssa.
Tilanne, jossa mies on jättänyt vaimonsa jonkun muun naisen
tähden ja molemmat muuttavat toiselle mantereelle. Yksin jääneen on vaikea
tietää, milloin toisella mantereella asuva mies kuolee; sillä edellämainitun
opetuksen mukaan hänen on odotettava toisen kuolemaa ennenkuin voi avioitua.
Miten tiedon saanti voi onnistua toiselta mantereelta käsin?
Tilanne, jossa mies ja vaimo eroavat toisistaan ja kumpikin
ottaa itselleen uuden puolison. Pitkän ajan kuluttua tapahtuu, että mies tapaa
entisen vaimonsa ja rakastelee tämän kanssa. Kuitenkaan edellämainitun
opetuksen mukaan he eivät tee aviorikosta, koska ovat yhä moraalisesti
naimisissa keskenään. Pikemminkin he tekevät aviorikoksen maatessaan nykyisten
puolisoidensa kanssa, vaikka olisivat olleet jo kauan naimisissa näiden kanssa.
MITEN SYYLLISEN TULEE
MENETELLÄ? Kun edellisissä
kappaleissa on käsitelty pääasiassa aviorikokseen syyllistymättömän henkilön
mahdollisuuksia eron jälkeen, on mahdollista, että eteen tulee myös kysymys
siitä, miten aviorikollisen henkilön tulee menetellä. Joskus tällainenkin
henkilö saattaa tulla uskoon, katua nyt tekoaan sekä haluaa korjata elämänsä
Jumalan tahdon mukaiseksi, niin miten hänen tulee silloin menetellä? Tähän
yritetään löytää vastauksia seuraavanlaisten esimerkkitapausten valossa:
- Jos eteen tulee tilanne,
jossa aviorikokseen syyllistynyt henkilö on jo uudessa avioliitossa, varmasti
järkikin sanoo, että hänen tulee pysyä siinä, ettei syntyisi uusia eroja (1 Kor
7:20: Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.).
Myös jos tällainen henkilö on tunnustanut väärät tekonsa
Jumalalle, on hän saanut ne anteeksi eikä hän enää elä synnissä uudessa
avioliitossaan. Aviorikos ei ole sen kummempi synti kuin muutkaan synnit, vaan
siihenkin saadaan Jumalan anteeksianto.
- Jos kyseessä on
avioliiton omainen avoliitto, jossa on syntynyt lapsiakin, on se varmasti syytä
vahvistaa avioliitolla. Uusi ero ei auttaisi tilanteessa mitään, vaan
päinvastoin pahentaisi asiaa. Entiset teot on tunnustettava syntinä Jumalalle
ja on jatkettava uudelta avioliiton pohjalta.
- Mikäli kyseessä on vasta
lyhyen aikaa kestänyt seurustelusuhde, on se purettava ja palattava entisen
puolison luo niin kauan kuin se on mahdollista. Jos entinen puoliso on
kuitenkin jo aviossa, ei syyllisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi
puoliso tai sitten elää yksin.
- Jos syyllinen on nyt
yksin, voi hän palata entisen puolisonsa luo niinkauan kuin se on mahdollista.
Jos kuitenkin entinen puoliso on jo aviossa, ei syyllisellä ole muuta
vaihtoehtoa kuin etsiä uusi puoliso tai sitten elää yksin.
TOISEN TAKAISIN
VOITTAMINEN. Jos aviorikos on
tapahtunut, on hyvä huomata, ettei sen itsessään tarvitse koskaan lopettaa
liittoa. Päinvastoin, se ei koskaan riko suhdetta itsessään ja lopeta sitä,
vaan sen tekee vasta toisen uusi liitto. Niin kauan kuin toinen on vielä kahden
vaiheilla, on joitakin toiveita pelastaa puolisoiden välinen suhde.
Käymmekin seuraavassa läpi joitakin sellaisia toimenpiteitä,
joita ihmisen kannattaa tehdä ja joita hänen kannattaa välttää tilanteessa,
jossa puoliso on syyllistynyt uskottomuuteen. Joskus nämä toimenpiteet voivat
eheyttää jo särkymäisillään olevan suhteen:
- Näe oma osuutesi. Koska uskottomuus useimmiten on oire avioliiton ongelmista,
ei niiden syy, tulisi henkilön itse nähdä oma osuutensa ongelmiin. Niinpä, jos
itse olet laiminlyönyt puolisoasi, ollut välinpitämätön häntä kohtaan etkä ole
ihaillut häntä, on juuri tämä voinut ajaa häntä etsimään arvostusta muualta.
Hän on etsinyt sitä muualta, koska ei ole saanut sitä sinulta. Sinun tulisi
siis ennen kaikkea tunnustaa omat laiminlyöntisi ja virheesi puolisollesi ja
kertoa halustasi muuttua:
Eräs surullinen
kotiäiti kertoo: "Kun katselen taaksepäin, huomaan, että monta kertaa
mieheni janosi läheisyyttä ja ymmärtämystä, mutta minä en antanut niitä.
Minulla oli aina tärkeämpää tekemistä - ompelua, jääkaapin sulatusta tai
puutarhan kitkemistä. Muistan, että hän usein kyseli haikeana, miksi emme
lähtisi kahdestaan jonnekin pariksi päiväksi, tai miksen hanki uutta mekkoa,
tai miksemme joskus vain laiskottele ja ole nuoria. En sanonut: 'Älä ole tyhmä,
me olemme aikuisia', mutta haluttomuuteni näkyi kyllä." Eräs kristitty
nainen oppi jotain muuta: "Minua hävettää hirveästi. Olin varmaan kovin
määräilevä ja tekopyhä, en koskaan tajunnut mitä tein."
Jättäessään uskovan vaimonsa ei-kristitty
mies sanoi suoraan: "Tämä tyttö ei ole yhtä kaunis kuin sinä eikä edes
kovin siisti. Ilman minua hän olisi alkoholisti, mutta hän on ainoa ihminen,
joka on koskaan tarvinnut minua ja hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Hän
antaa minulle jotain, mitä sinä et koskaan antanut." (4)
- Toisen kiinnostavuus. Mikäli halutaan voittaa uskoton puoliso takaisin,
täytyy hänet ennenkaikkea saada vakuuttuneeksi siitä, että hän on henkilöistä
arvokkain puolisonsa silmissä. Toisin sanoen sinun kannaltasi tämä voi merkitä
sitä, että puolisosi pitäisi kokea, että olet kiinnostunut hänestä vain hänen
itsensä eikä minkään muun takia. Sellaiset syyt, että "se olisi parasta
lapsille" tai että "se olisi oikein" eivät ehkä lainkaan vakuuta
häntä. Tällaisiin "järkisyihin" vetoaminen voi työntää häntä jopa
kauemmas. Sensijaan heti jos puolisosi saa vilpitöntä ihailua ja arvostusta
omana itsenään, voi se vaikuttaa häneen paljon syvemmin.
- Älä sano vääriä
asioita. Jos vaimo sanoo
"rakastatko minua yhä?" tai alkaa arvostella miehen naisystävää,
johtavat nämä sanat vain umpikujaan. Ne saavat miehen epämiellyttävän valinnan
eteen tai saavat hänet vain puolustelemaan naisystäväänsä. Vältä siksi kokonaan
arvostelemasta toisen uutta ystävää sekä myös puolisoasi itseään tai
asettamasta hänelle kiusallisia kysymyksiä. Älä myöskään levitä puolisosi
hairahdusta kaikille tutuillesi, koska se tekee hänelle vain entistä
vaikeammaksi palata luoksesi.
- Unohda menneet. Jos haluat hyväksyä puolisosi sellaisenaan, tulee
sinun myös unohtaa menneet ja olla ottamatta samaa asiaa, puolisosi
uskottomuutta, enää uudelleen esille. Voit kertoa toiselle, että sinun
puoleltasi mennyt on mennyttä ja haluat keskittyä tulevaan. Samoin se
merkitsee, että sinun tulee lopettaa turhat kyselyt yksityiskohdista asian
tiimoilta. Korkeintaan voit kysyä puolisoltasi, mitä asioita itse voisit tehdä
häntä ilahduttaaksesi ja ollaksesi parempi puoliso toiselle.
- Anna toisen viihtyä
kotona. Eräs tärkeä asia on saada
toinen puoliso viihtymään kotona ja tulemaan sinne aina mielellään. Hänen
täytyy tuntea, että siellä on mukava olla ja sinne on mukava tulla, koska juuri
tämän asian puuttuminen on seikka, joka voi erottaa puolisot toisistaan.
Käytännössä tämä voi merkitä vaimon kannalta sitä, että hän ei
enää nalkuta miehelleen, vaan kunnioittaa tätä joka tilanteessa - hänen tulee
olla miehelleen alamainen vaimo (kuten miehen tulisi samassa tilanteessa
arvostaa ja ilahduttaa vaimoaan). Samoin se voi merkitä sitä, että hän tarjoaa
miehelleen tämän lempiruokaa ja pyrkii kaikin tavoin ilahduttamaan tätä. Hän
toimii juuri sillä tavalla kuin rakastunut ihminen toimisi puolisoaan kohtaan,
toista arvostaen ja toista ilahduttaen. Hän ei anna miehelleen etikkaa vaan
hunajaa.
- Kirjoittaminen. Yksi vaihtoehto on kirjoittaa puolisolleen niistä
asioista, joita on arvostanut avioliitossaan, hyvistä hetkistä ja puolison
hyvistä ominaisuuksista. Samalla voidaan kertoa omista virheistä ja halusta
muuttua. Joskus tällaiset rehelliset kirjeet, joissa ei hyökätä toista vastaan,
vaan kerrotaan asioista myönteisessä sävyssä, voivat vaikuttaa syvästi toiseen.
KUN EI-USKOVA LÄHTEE. Kun edellä on puhuttu siitä, miten avioliitto voi
purkautua kuoleman ja toisen aviorikoksen kautta, on silti myös kolmas syy,
joka voi sen purkaa; se on tilanne, jossa ei-uskova puoliso lähtee pois
avioliitosta eikä halua enää jatkaa sitä. Seuraavat Paavalin kirjoittamat sanat
viittaavat tähän mahdollisuuteen:
- (1 Kor 7:12,13,15)
Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei
usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13. samoin älköön
vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen
kanssaan, hyljätkö miestänsä...
15. Mutta jos se,
joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa
tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Hyvä kysymys tässä
tilanteessa - kun uskomaton puoliso on lähtenyt - on, että onko enää
mahdollisuutta uuteen avioon ja mitä Paavalin mainitsema sana
"orjuutetut" (tulee sanasta duloo - tehdä orjaksi, orjuuttaa) tässä
lauseessa tarkoittaa. Antaako se mahdollisuuden uuteen avioon vai tarkoittaako
se yksinjääneen puolison kannalta jotakin rajatumpaa vapautta?
Tähän voidaan kuitenkin todeta, että kun vertaamme muita
Paavalin mainitsemia kohtia orjuudesta, mainitsee hän sen vastakohdaksi aina
vapauden. Vastakkainasettelu tulee esille samassa 1 Kor 7:ssä luvussa ja samoin
samassa 7:ssä luvussa Paavali mainitsee, että ihminen on vapaa menemään avioon,
jos häneltä on puoliso kuollut.
Niinpä voimme olettaa näiden jakeiden perusteella, että kun
uskomaton puoliso vaatii eroa, ei uskovainen enää ole orjuutettu lakiin, joka
sitoo hänet avioliittoon puolisonsa kuolemaan asti. Sensijaan hänellä pitäisi
olla oikeus mennä naimisiin, koska entinen side on katkennut:
- (1 Kor 7:21,22) Jos
olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi,
niin ole ennemmin siinä osassasi.
22. Sillä joka orjana
on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen
orja.
- (1 Kor 7:39) Vaimo
on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain
tapahtuu Herrassa.
- (Ef 6:8) tietäen,
että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja
tai vapaa.
- (Gal 5:1) Vapauteen
Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa
itseänne orjuuden ikeeseen.
Kuitenkin samasta asiasta
voidaan ottaa esille seuraavia seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Jos
emme huomioi niitä, vaan olemme liian hätäisiä, voimme syyllistyä suuriin
virheisiin:
- Ensinnäkin on syytä huomioida,
ettei pelkkä erillään asuminen lopeta liittoa. Jos uskomaton puoliso muuttaa
vain asumaan toiseen asuntoon joksikin aikaa, ei se merkitse suhteen loppua.
Uskovan pitäisi tässä tilanteessa vain kärsivällisesti odottaa toista, koska
tämä saattaa hyvin pian palata. Jos toiselta suljetaan ovi liian pikaisella
uudella liitolla, teemme silloin varmasti väärin myös Jumalan silmissä.
Sensijaan tilanne muuttuu erilaiseksi siinä tapauksessa jos
toisen poissaolo on jatkunut jo pitkään, esim. vähintään pari vuotta, eikä
hänestä ole mitään tietoa. Silloin liiton voidaan katsoa varmasti loppuneen, ja
ehkä toinen on sinä aikana syyllistynyt myös haureuteen, joka usein muutenkin
lopettaa liiton.
- Toinen huomioitava asia
on, että jos uskovan puolison oma huono käytös ja laiminlyönnit ovat johtaneet
ei-uskovan puolison poislähtöön, voidaan katsoa, että hän silloin itseasiassa
on suurempi syyllinen syntyneeseen tilanteeseen.
Niinpä jos tällainen tilanne on päässyt syntymään, on paras
pyrkiä korjaamaan se mahdollisimman pikaisesti. Anteeksipyyntö ja että pyrkii
voittamaan toisen takaisin rakkaudellaan, ovat niitä asioita, joita tässä
tilanteessa kannattaa tehdä.
VAIKEAT TILANTEET. Joskus avioliittoon voi tulla tilanne, että
yhdessäasuminen voi kertakaikkiaan tuntua mahdottomalta. Alkoholismi,
huumeriippuvuus ja väkivalta ovat sellaisia asioita, jotka saattavat tehdä
yhdessäasumisen lähes mahdottomaksi. Oma mielenterveys ja henki voivat silloin
olla myös vaarassa.
Hyvä kysymys edellisenkaltaisessa tilanteessa on, mitä siinä
voidaan tehdä. Sillä jos oma tai lasten henki on vaarassa, onko pakko jatkaa
yhdessäoloa väkivaltaisen kumppanin kanssa? Onko Raamatulla mitään sanottavaa
asiaan?
Kuitenkin ehkä juuri tähän kysymykseen löytyy selvä vastaus
Paavalin kirjeestä korinttolaisille. Hän osoitti, että tietyissä tilanteissa
erilläänasuminen voi olla yksi vaihtoehto. Hän kirjoitti korinttolaisille:
- (1 Kor 7:10,11)
Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei
vaimo saa erota miehestään;
11. mutta jos hän
eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa
hyljätä vaimoansa.
Niinpä jos eteen tulee
edellisenkaltaisia tilanteita, ei aina ole varmaankaan viisasta jatkaa niissä,
vaan joskus erilleen muuttaminen voi näyttää ainoalta sopivalta vaihtoehdolta.
Kuitenkin on hyvä huomata, ettei pelkkä erilläänasuminen lopeta
avioliittoa tai vapauta menemään naimisiin jonkun muun kanssa. Sentähden
Paavali mainitsee, että vaimon ainoa vaihtoehto on pysyä naimattomana tai
sitten sopia jälleen miehensä kanssa. Hyvin mahdollista myös on, että mies,
joka on ollut alkoholisti tai väkivaltainen, voi kokea täydellisen muutoksen.
Hänestä voi muutoksen koettuaan tulla entistä parempi aviomies.
ONKO AVIOLIITTOA OLLUT? Joskus eteen voi tulla myös tilanteita, joissa
avioliiton olemassaolo on kyseenalainen. Sillä jos avioliitto on solmittu vain
sitä varten, että päästäisiin muuttamaan toiseen maahan, mutta ei sen jälkeen
olla missään tekemisissä toisen kanssa, on avioliitto silloin kyseenalainen.
On sentähden hyvä ymmärtää, ettei tämänlaatuisia sopimuksia voi
pitää varsinaisina avioliittoina. Ne eivät ole sitä, koska ne eivät täytä niitä
ehtoja, joita avioliitolla yleensä on kuten fyysistä suhdetta eli yhdeksi
lihaksi tulemista ja yhdessäasumista, jotka kuuluvat tavalliseen avioliittoon.
Ne ovat enemmänkin paperiavioliittoja.
VIITTAUKSET:
1. David Wilkerson:
Pasuuna soi (Set the Trumpet to thy mouth), s. 55
2. Stanley A. Ellisen: Kunnes kuolema erottaa?, s.
133,134
3. Veikko Lähde: Avioliitto evankeliumin valossa, s.
38,39
4. Daniel Nylynd: Luova uskollisuus, s. 84 / Lainaus
kirjasta Myytti vihreämmästä ruohosta / Allan Petersen
