LUKU 4 -
Ei passiivisuutta!
Kun
on kyseessä väärästä lähteestä oleva johdatus, on edellä jo mainittu asioita,
joita se pitää sisällään. On todettu, että siihen voi joutua mm. sitä kautta,
että ei koettele ääniä ja unia, eikä myöskään profetioita, joita sattuu
saamaan.
Yksi kanava väärään johdatukseen voi olla
myös mielen sekä ruumiin passiivisuuden tavoittelu. Ihminen voi ajautua väärien
henkien alaisuuteen, jos hän tavoittelee näitä tiloja, eikä tiedä, miten
todellinen Jumalan johdatus tapahtuu. Katsomme sekä mielen että ruumiin
passiivisuutta erikseen ja myös seurauksia, joita passiivisuudesta yleensä on:
Mielen passiivisuus. Ensinnäkin on mahdollista, että
ihminen joutuu väärään johdatukseen siten, että hän saattaa mielensä
passiiviseen tilaan esim. Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan tai
odottaessaan Pyhän Hengen puhuvan hänelle. Ihminen voi ajatella, että hänen
täytyy tyhjentää mielensä, tukahduttaa kaikki tietoisuutensa ja olla kuin
passiivisessa "kuoleman tilassa", jotta Pyhä Henki voi tulla häneen
ja vaikuttaa hänessä. Jotkut ovat Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan
saattaneet valvoa jopa vuorokausia, paastota sekä hokea tuhansia kertoja jotain
lausetta - kielilläpuhumisen lahjan saadakseen - kunnes heidän mielensä on
lopulta tullut aivan sekavaksi ja uupuneeksi ja passiiviseksi. He ovat
ajatelleet, että tällainen tyhjä tila ja heidän "heikkoutensa" on
edellytyksenä sille, että Jumala voi toimia. (Jos saat kielilläpuhumisen lahjan
tällä tavalla, ei todennäköisestikään kyseessä ole Jumalan lahja, vaan
jäljitelmälahja.)
On kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei
passiivisuus, sisäänpäin kääntyminen, "hiljentyminen", itsetajuntansa
ja mielensä luovuttaminen passiiviseen "kuoleman tilaan" (käyttäen
ehkä perusteena jaetta Gal 2:20 väärin) tai vääränlainen
"heikoksi" tuleminen ole koskaan Jumalan tahto. Hän ei halua meidän
passiivisuuttamme ja tyhjää mieltämme, vaan että olemme koko ajan täysissä
ruumiin ja sielun voimissa sekä mieli virkeänä (Ihmisen on syytä varoa
liiallista itsensä väsyttämistä, valvomista ja joskus ankaria paastojakin.
Meidän on pidettävä myös ruumiistamme huolta, ettemme rasittaisi sitä liikaa).
Lisäksi on hyvä huomata, että tyhjä mieli
ja passiivinen tila ovat yksi tärkein edellytys sille, että pahat henget voivat
toimia. Väärä voitelu vaatii aina passiivisuuden tilaa, jonka tähden esim.
meediot, henkiparantajat, kristallipalloon katsojat pyrkivät siihen itämaisten
mietiskelymuotojen, hengitys- ja keskittymisharjoitusten, visualisoinnin tai
muiden vastaavien menetelmien kautta - menetelmien, jotka johtavat vain pahojen
henkien alaisuuteen ja jotka eivät ole Jumalasta.
Ruumiin passiivisuus. Toinen käsitys, mikä voi
esiintyä, on se, että ihmisen on oltava kuin passiivinen automaatti, jotta
Jumala voi häntä käyttää, vaikuttaa hänessä ja että Jumalan elämä voi
"virrata" hänen kauttaan. Sillä on ajateltu, että ihmisen on
luovutettava itsensä ja ruumiinsa "Pyhälle Hengelle", ja että Jumala
sitten ikäänkuin liikuttaa häntä, tahtoo hänen puolestaan ja jopa puhuu hänen
kauttaan. Samoin on ajateltu, että Pyhä Henki ikäänkuin tulee ja valtaa ihmisen
niin, ettei tämä voi lainkaan kontrolloida itseään tai tiedä, mitä tekisi.
Kuitenkin myös tämä käsitys on väärä.
Jumala ei koskaan syrjäytä persoonallisuuttamme tai kävele ylitsemme. Hän ei myöskään
vaikuta ihmisessä sillä tavalla, että liikuttaisi tätä kuin passiivista
automaattia (mikä on tavallista meedioiden ja automaattikirjoittajien
kohdalla, joissa vieras henki valtaa heidät ja puhuu sekä kirjoittaa heidän
kauttaan), vaan hän haluaa aina ihmisen sielun- ja ruumiinkykyjen olevan
täydessä toiminnassa ja ihmisen omassa hallinnassa. Ja jos ihminen täyttyy
Pyhällä Hengellä, ei siinäkään olla passiivisia, vaan ihminen itse tahtoo,
rakastaa, puhuu, tekee päätöksiä, arvioi kaiken, rukoilee taivaassa olevaa
Jumalaa ja puhuu kielillä. Usein kun Pyhä Henki vaikuttaa, on vaikeaa huomata,
mikä on hänestä ja mikä ihmisestä itsestään.
Samaa asiaa selostavat Jessie Penn-Lewisin
erinomaiset esimerkit. Hän osoittaa, miten ihminen voi helposti vaipua väärään
passiivisuuteen odottaen, että Jumala alkaisi ikäänkuin liikuttaa häntä ja
vaikuttaa hänessä:
Seuraavassa luettelemme joitakin sellaisia harhaluuloja ja
vääriä päätelmiä, jotka johtavat uskovan passiiviseen mielentilaan:
(1) "Kristus
elää minussa", s.o. minä en nyt elä ollenkaan itse.
(2) "Kristus
elää minussa", t.s. olen kadottanut persoonallisuuteni, koska Kristus on
nyt persoonallisesti minussa, (väärä johtopäätös Gal 2:20:sta).
(3) "Jumala
toimii minussa", s.o. minun ei tarvitse toimia, ainoastaan luovuttautua ja
totella (Fil 2:13).
(4) "Jumala
tahtoo minun sijastani", t.s. minä en saa lainkaan käyttää tahtoani.
(5) "Jumala
yksin on tuomari", s.o. minä en saa käyttää arvostelukykyäni.
(6) "Minulla
on Kristuksen mieli", t.s. minulla ei saa olla mitään omaa mielipidettä (1
Kor 2:16).
(7) "Jumala
puhuu minulle", joten minä en saa "ajatella" tai
"päätellä", ainoastaan "totella", mitä hän puhuu minulle.
(8) "Minä
odotan Jumalaa" ja "minä en saa liikkua mihinkään, ennenkuin hän liikuttaa
minua."
(9) "Jumala
paljastaa minulle tahtonsa ilmestyksessä", joten minun ei tarvitse päättää
tai käyttää järkeäni ja omaatuntoani.
(10) "Minä
olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa", senvuoksi "minä olen kuollut"
ja minun on "harjoiteltava" kuolemaa, jonka minä kuvittelen olevan
tunteitten ja ajatusten ym. passiivisuutta. (24)
Mitä passiivisuudesta voi seurata? Kun on
kyseessä passiivisuus, saa se ihmisessä aina aikaan muutoksia, jotka eivät
pitemmän päälle ole hyviä. Aina kun ihminen tavoittelee mielensä ja ruumiinsa
passiivisuutta, joutuu hän sitä herkemmin alttiiksi pahoille hengille, jotka
voivat saada negatiivisia muutoksia aikaan.
Sellaiset asiat kuin rukouksen- ja Raamatun
luvun estyminen, ihmiselle tulee vääristynyt jumalakuva (usein synkän
uhkaava kuten monien unissasaarnaajien elämässä on esiintynyt), syntiin
ajautuminen äänien käskystä, lisääntyvä pakonomaisuus elämässä, tajuisuus- ja
muistikatkot, toistuva näkeminen henkimaailmaan, vääristellyt lahjat sekä myös
ruumiissa olevat aistielämykset voivat olla mahdollisia (Jessie Penn-Lewis
toteaa kirjassaan "Pyhien sota" näistä aistielämyksistä, että pahat
henget voivat hyvin antaa niitä jäljitellen Jumalan läsnäoloa. Ne voivat antaa
mm. väristyksiä, kosketuksia, "hehkua" ruumiin eri osissa, kylmän
tuntemuksia, puistatuksia, tuskia, jotka näyttävät olevan Kristuksen
kärsimysten osallisuutta tai "tuulen henkäystä", jota ihminen voi
pitää kauan kaipaamanaan Jumalan läsnäolona. Nämä aistielämykset, joita
saatetaan helposti pitää merkkinä siitä, että "Jumala on vallannut
ruumiin", johtuvat tavallisesti juuri siitä, että passiivisuuden ehdot on
jollakin tavalla täytetty ja on ehkä rukoiltu jotain muuta kuin taivaassa
olevaa Jumalaa ja Kristusta.).
Yksi mahdollinen mielen ja ruumiin passiivisuuden
seuraus voi olla myös turha ja selittämätön kärsimys, joka ei johda mihinkään.
Sen lisäksi, että pahat henget voivat saada aikaan tavallista ahdistusta,
puristusta, raskasta oloa ja että kuin rautavanne sitoisi ihmistä, voivat ne
lisäksi aiheuttaa turhaa kärsimystä, joka vain paaduttaa ihmisen eikä johda
häntä uudistuneeseen jumalasuhteeseen. Esim. "sijaiskärsimykset muiden
puolesta" sekä "osallisuus Kristuksen kärsimyksiin", jotka
kuitenkin todellisuudessa ovat vain henkimaailman hyökkäyksiä ihmistä kohtaan,
voivat olla sellaisia turhia kokemuksia.
Ominaista näille turhille kärsimyksille on
vihamielinen ankaruus sekä se, että ne synnyttävät kauhua Jumalaa kohtaan ja
saavat ihmisen orjamaisen pelon vallassa tekoihin, jotka tehdään vastoin omaa
tahtoa ja ymmärrystä. (Sentähden jos koet tällaisia asioita, on sinun hyvä
tietää, etteivät ne ole Jumalasta ja että sinä voit myös vapautua niistä. Se
tapahtuu siten, että käännyt taivaassa olevan Kristuksen puoleen ja
vastustat hänen nimessään perkelettä, joka yrittää antaa sinulle näitä
valheellisia kokemuksia.)
Samaa asiaa selostaa Jessie Penn-Lewis. Hän
toteaa sen seikan, ettei tällainen pahasta henkimaailmasta oleva kärsimys johda
yleensä hyvään, vaan siitä puuttuu tulos hedelmänä ja hengellisenä kasvuna:
Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on erotettavissa
Kristuksen todellisen seuraamisen aiheuttamista kärsimyksistä siinä, että siltä
täydelleen puuttuu tulos joko hedelmänä, voittona tahi hengellisenä
kasvuna. Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on täysin tarkoitukseton.
Toisaalta taas Jumala ei tee mitään ilman tiettyä päämäärää. Hän ei nauti
kärsimyksen aiheuttamisesta kärsimyksen vuoksi, mutta saatana kyllä nauttii.
Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on usein äkillinen ja vihamielinen luonteeltaan,
eikä henkilöllä ole Hengen sisällistä todistusta siitä, että hänen
kärsimyksensä ovat Jumalan kädestä. Tarkkasilmäinen voi selvästi huomata, että
ne ovat pahoista hengistä, samoin kuin taitava lääkäri voi erottaa
sielunsairauden ruumiillisesta kivusta.
Pahojen henkien
aiheuttama kärsimys voi olla (1) hengellistä, aiheuttaen äkillistä
tuskaa hengessä ja syösten henkeen vastenmielisiä ja tuskallisia
"tuntemuksia"; (2) sielullista, kuten ymmärryksen äkillistä
pimentymistä, hämmennystä, kaaosta ja kauhua; tuskallisia, veitsenpistoja
muistuttavia kipuja sydämessä tai muissa ihmisen tärkeissä sisäelimissä tai (3)
ruumiillista missä kehon osassa tahansa.
Alkusyy
tällaiselle pahojen henkien toiminnalle voidaan löytää niistä ajoista, jolloin
uskovainen, uskotellen antautuvansa Jumalalle täydellisesti "ristin
tielle", vapaaehtoisesti tahtoi hyväksyä Jumalan antamat kärsimykset. Hän
teki tietämättään tilaa viholliselle hyväksyessään tiettyjä kärsimyksiä Jumalan
antamina, vaikkakin ne tosiasiassa tulivat pahoista hengistä. Jumalan luonne on
tällä tavoin usein tehty pahansuopaiseksi Jumalan lasten silmissä. Petolliset
henget tekevät parhaansa nostattaakseen kapinan Jumalaa vastaan teoilla, jotka
ovat niiden itsensä aikaansaamia. (25)
