LUKU 4 -

Ei passiivisuutta!

Edellä on mainittu asioita, joita väärästä lähteestä oleva johdatus pitää sisällään. On todettu, että siihen voi joutua mm. sitä kautta, että ei koettele ääniä ja unia, eikä myöskään profetioita, joita sattuu saamaan.

Yksi kanava väärään johdatukseen voi olla myös mielen sekä ruumiin passiivisuuden tavoittelu. Ihminen voi ajautua väärien henkien alaisuuteen, jos hän tavoittelee näitä tiloja, eikä tiedä, miten todellinen Jumalan johdatus tapahtuu. Katsomme sekä mielen että ruumiin passiivisuutta erikseen ja myös seurauksia, joita passiivisuudesta on:

Mielen passiivisuus. Ensinnäkin on mahdollista, että ihminen joutuu väärään johdatukseen siten, että hän saattaa mielensä passiiviseen tilaan esim. Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan tai odottaessaan Pyhän Hengen puhuvan hänelle. Ihminen voi ajatella, että hänen täytyy tyhjentää mielensä, tukahduttaa kaikki tietoisuutensa ja olla kuin passiivisessa "kuoleman tilassa", jotta Pyhä Henki voi tulla häneen ja vaikuttaa hänessä. Jotkut ovat Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan saattaneet valvoa jopa vuorokausia, paastota sekä hokea tuhansia kertoja jotain lausetta - kielilläpuhumisen lahjan saadakseen - kunnes heidän mielensä on lopulta tullut aivan sekavaksi ja uupuneeksi ja passiiviseksi. He ovat ajatelleet, että tällainen tyhjä tila ja heidän "heikkoutensa" on edellytyksenä sille, että Jumala voi toimia. (Jos saat kielilläpuhumisen lahjan tällä tavalla, ei todennäköisestikään kyseessä ole Jumalan lahja, vaan jäljitelmälahja.)

On kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei passiivisuus, sisäänpäin kääntyminen, "hiljentyminen", itsetajuntansa ja mielensä luovuttaminen passiiviseen "kuoleman tilaan" (käyttäen ehkä perusteena jaetta Gal 2:20 väärin) tai vääränlainen "heikoksi" tuleminen ole koskaan Jumalan tahto. Hän ei halua passiivisuuttamme ja tyhjää mieltä, vaan että olemme koko ajan täysissä ruumiin ja sielun voimissa sekä mieli virkeänä. Ihmisen on syytä varoa liiallista itsensä väsyttämistä, valvomista ja joskus ankaria paastojakin. Meidän on pidettävä myös ruumiistamme huolta, ettemme rasittaisi sitä liikaa.

On hyvä myös huomata, että tyhjä mieli ja passiivinen tila ovat yksi tärkein edellytys pahojen henkien toiminnalle. Väärä voitelu vaatii aina passiivisuuden tilaa, jonka tähden esim. meediot, henkiparantajat, kristallipalloon katsojat pyrkivät siihen itämaisten mietiskelymuotojen, hengitys- ja keskittymisharjoitusten, visualisoinnin tai muiden samanlaisten menetelmien kautta - menetelmien, jotka johtavat vain pahojen henkien alaisuuteen ja jotka eivät ole Jumalasta.

Ruumiin passiivisuus. Toinen väärä käsitys on se, että ihmisen on oltava kuin passiivinen automaatti, jotta Jumala voi häntä käyttää, vaikuttaa hänessä ja että Jumalan elämä voi "virrata" hänen kauttaan. Sillä on ajateltu, että ihmisen on luovutettava itsensä ja ruumiinsa "Pyhälle Hengelle", ja että Jumala sitten ikään kuin liikuttaa häntä, tahtoo hänen puolestaan ja jopa puhuu hänen kauttaan. Samoin on ajateltu, että Pyhä Henki ikään kuin tulee ja valtaa ihmisen niin, ettei tämä voi lainkaan kontrolloida itseään tai tiedä, mitä tekisi.

Kuitenkin myös tämä käsitys on väärä. Jumala ei koskaan syrjäytä persoonallisuuttamme tai kävele ylitsemme. Hän ei vaikuta ihmisessä sillä tavalla, että liikuttaisi tätä kuin passiivista automaattia (mikä on tavallista meedioiden ja automaattikirjoittajien kohdalla, joissa vieras henki valtaa heidät ja puhuu sekä kirjoittaa heidän kauttaan). Sen sijaan hän haluaa ihmisen sielun- ja ruumiinkykyjen olevan täydessä toiminnassa ja ihmisen omassa hallinnassa. Ja jos ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä, ei siinäkään olla passiivisia, vaan ihminen itse tahtoo, rakastaa, puhuu, tekee päätöksiä, arvioi kaiken, rukoilee taivaassa olevaa Jumalaa ja puhuu kielillä. Usein kun Pyhä Henki vaikuttaa, on vaikeaa huomata, mikä on hänestä ja mikä ihmisestä itsestään.

Samaa asiaa selostavat Jessie Penn-Lewisin erinomaiset esimerkit. Hän osoittaa, miten ihminen voi helposti vaipua väärään passiivisuuteen odottaen, että Jumala alkaisi ikään kuin liikuttaa häntä ja vaikuttaa hänessä:

Seuraavassa luettelemme joitakin sellaisia harhaluuloja ja vääriä päätelmiä, jotka johtavat uskovan passiiviseen mielentilaan:

(1) "Kristus elää minussa", s.o. minä en nyt elä ollenkaan itse.

(2) "Kristus elää minussa", t.s. olen kadottanut persoonallisuuteni, koska Kristus on nyt persoonallisesti minussa, (väärä johtopäätös Gal 2:20:sta).

(3) "Jumala toimii minussa", s.o. minun ei tarvitse toimia, ainoastaan luovuttautua ja totella (Fil 2:13).

(4) "Jumala tahtoo minun sijastani", t.s. minä en saa lainkaan käyttää tahtoani.

(5) "Jumala yksin on tuomari", s.o. minä en saa käyttää arvostelukykyäni.

(6) "Minulla on Kristuksen mieli", t.s. minulla ei saa olla mitään omaa mielipidettä (1 Kor 2:16).

(7) "Jumala puhuu minulle", joten minä en saa "ajatella" tai "päätellä", ainoastaan "totella", mitä hän puhuu minulle.

(8) "Minä odotan Jumalaa" ja "minä en saa liikkua mihinkään, ennenkuin hän liikuttaa minua."

(9) "Jumala paljastaa minulle tahtonsa ilmestyksessä", joten minun ei tarvitse päättää tai käyttää järkeäni ja omaatuntoani.

(10) "Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa", senvuoksi "minä olen kuollut" ja minun on "harjoiteltava" kuolemaa, jonka minä kuvittelen olevan tunteitten ja ajatusten ym. passiivisuutta. (24)

Mitä passiivisuudesta voi seurata? Passiivisuus saa ihmisessä aina aikaan muutoksia, jotka eivät pitemmän päälle ole hyviä. Aina kun ihminen tavoittelee mielensä ja ruumiinsa passiivisuutta, joutuu hän alttiiksi pahoille hengille, jotka saavat negatiivisia muutoksia aikaan.

Sellaiset asiat kuin rukouksen- ja Raamatun luvun estyminen, ihmiselle tulee vääristynyt jumalakuva (usein synkän uhkaava kuten monien unissasaarnaajien elämässä on esiintynyt), syntiin ajautuminen äänien käskystä, lisääntyvä pakonomaisuus elämässä, tajuisuus- ja muistikatkot, toistuva näkeminen henkimaailmaan, vääristellyt lahjat sekä myös ruumiissa olevat aistielämykset voivat olla mahdollisia (Jessie Penn-Lewis toteaa kirjassaan "Pyhien sota" näistä aistielämyksistä, että pahat henget voivat hyvin antaa niitä jäljitellen Jumalan läsnäoloa. Ne voivat antaa mm. väristyksiä, kosketuksia, "hehkua" ruumiin eri osissa, kylmän tuntemuksia, puistatuksia, tuskia, jotka näyttävät olevan Kristuksen kärsimysten osallisuutta tai "tuulen henkäystä", jota ihminen voi pitää kauan kaipaamanaan Jumalan läsnäolona. Nämä aistielämykset, joita saatetaan helposti pitää merkkinä siitä, että "Jumala on vallannut ruumiin", johtuvat tavallisesti juuri siitä, että passiivisuuden ehdot on jollakin tavalla täytetty ja on ehkä rukoiltu jotain muuta kuin taivaassa olevaa Jumalaa ja Kristusta.).

Yksi mahdollinen mielen ja ruumiin passiivisuuden seuraus voi olla myös turha ja selittämätön kärsimys, joka ei johda mihinkään. Sen lisäksi, että pahat henget voivat saada aikaan tavallista ahdistusta, puristusta, raskasta oloa ja että kuin rautavanne sitoisi ihmistä, voivat ne lisäksi aiheuttaa turhaa kärsimystä, joka vain paaduttaa ihmisen eikä johda häntä uudistuneeseen jumalasuhteeseen. Esim. "sijaiskärsimykset muiden puolesta" sekä "osallisuus Kristuksen kärsimyksiin", jotka kuitenkin todellisuudessa ovat vain henkimaailman hyökkäyksiä ihmistä kohtaan, voivat olla sellaisia turhia kokemuksia.

Ominaista turhille kärsimyksille on vihamielinen ankaruus sekä se, että ne synnyttävät kauhua Jumalaa kohtaan ja saavat ihmisen orjamaisen pelon vallassa tekoihin, jotka tehdään vastoin omaa tahtoa ja ymmärrystä. (Sen tähden jos koet tällaisia asioita, on sinun hyvä tietää, etteivät ne ole Jumalasta ja että sinä voit myös vapautua niistä. Se tapahtuu siten, että käännyt taivaassa olevan Kristuksen puoleen ja vastustat hänen nimessään perkelettä, joka yrittää antaa sinulle näitä valheellisia kokemuksia.)

Samaa asiaa selostaa Jessie Penn-Lewis. Hän toteaa sen seikan, ettei pahasta henkimaailmasta oleva kärsimys johda yleensä hyvään, vaan siitä puuttuu tulos hedelmänä ja hengellisenä kasvuna:

Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on erotettavissa Kristuksen todellisen seuraamisen aiheuttamista kärsimyksistä siinä, että siltä täydelleen puuttuu tulos joko hedelmänä, voittona tahi hengellisenä kasvuna. Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on täysin tarkoitukseton. Toisaalta taas Jumala ei tee mitään ilman tiettyä päämäärää. Hän ei nauti kärsimyksen aiheuttamisesta kärsimyksen vuoksi, mutta saatana kyllä nauttii. Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on usein äkillinen ja vihamielinen luonteeltaan, eikä henkilöllä ole Hengen sisällistä todistusta siitä, että hänen kärsimyksensä ovat Jumalan kädestä. Tarkkasilmäinen voi selvästi huomata, että ne ovat pahoista hengistä, samoin kuin taitava lääkäri voi erottaa sielunsairauden ruumiillisesta kivusta.

Pahojen henkien aiheuttama kärsimys voi olla (1) hengellistä, aiheuttaen äkillistä tuskaa hengessä ja syösten henkeen vastenmielisiä ja tuskallisia "tuntemuksia"; (2) sielullista, kuten ymmärryksen äkillistä pimentymistä, hämmennystä, kaaosta ja kauhua; tuskallisia, veitsenpistoja muistuttavia kipuja sydämessä tai muissa ihmisen tärkeissä sisäelimissä tai (3) ruumiillista missä kehon osassa tahansa.

Alkusyy tällaiselle pahojen henkien toiminnalle voidaan löytää niistä ajoista, jolloin uskovainen, uskotellen antautuvansa Jumalalle täydellisesti "ristin tielle", vapaaehtoisesti tahtoi hyväksyä Jumalan antamat kärsimykset. Hän teki tietämättään tilaa viholliselle hyväksyessään tiettyjä kärsimyksiä Jumalan antamina, vaikkakin ne tosiasiassa tulivat pahoista hengistä. Jumalan luonne on tällä tavoin usein tehty pahansuopaiseksi Jumalan lasten silmissä. Petolliset henget tekevät parhaansa nostattaakseen kapinan Jumalaa vastaan teoilla, jotka ovat niiden itsensä aikaansaamia. (25)