EPÄUSKOISEN TEOLOGIN MAAILMANKUVA

 

 

 

Timo Eskola kirjoitti joitakin vuosia sitten kirjan ”Ateistit alttarilla”. Se kuvaa pappeja tai teologeja, jotka haluavat kokonaan hylätä perinteiset kristilliset opinkäsitykset ja korvata ne toisenlaisilla opetuksilla. He eivät usko sovitukseen, viimeiseen tuomioon tai helvettiin. Tai sitten he epäilevät ihmeitä ja Jeesuksen ylösnousemusta. He sanovat, että nämä asiat tapahtuivat vain ihmisten mielissä mutta eivät todellisessa historiassa.

   He myös käyttävät kristillistä sanastoa, mutta käytännössä antavat sille aivan uuden merkityksen. Esim. pelastus ei tarkoita enää helvetistä pelastumista ja pääsyä taivaaseen, vaan että ihminen löytää vapauden ja tarkoituksen elämälleen. Alkuperäinen merkitys on muutettu aivan toiseksi.

   Tässä kirjoituksessa tutkitaan tällaisten ihmisten maailmankuvaa ja miten se poikkeaa tavanomaisesta kristillisestä käsityksestä. On mielenkiintoista, että monet heidän argumenteistaan ovat aivan samanlaisia kuin mitä ateistitkin ovat käyttäneet. Kyseessä on maailmankatsomus, joka on lähellä deismiä ja naturalismia. Tätä lähdemme tutkimaan.

 

JÄRJEN KOROSTAMINEN. Käsitys omasta järjestä ja viisaudesta on yksi epäuskoisen teologin tavallisimpia käsityksiä. Hän pitää itseään kriittisenä ja järkiperäisenä ihmisenä – henkilönä, jolla on hyvä arvostelukyky ja joka on vailla ennakkoluuloja. Hän ajattelee hyvin usein, että hänellä on tieteellinen maailmankuva, ja siksi hän hylkää kaiken sen, mikä on ristiriidassa sen kanssa. Tällaisena hän pitää mm. Raamatussa esiintyviä ihmeitä, Jumalan toimintaa historiassa sekä Raamatun opetusta kaiken alusta. Hän ajattelee, että nämä asiat edustavat vanhoillista maailmankuvaa, johon ei kannata enää uskoa. Valistunut ihminen osaa päätellä, etteivät sellaiset asiat pidä paikkaansa nykytiedon valossa.

   Eräs esimerkki tällaista ajattelutavasta on tunnettu anglikaanipiispa John Spong. Hänen mielestään on heitettävä romukoppaan Raamatun alkukuvaukset ja kristinuskon ensimmäisen vuosisadan tulkinnat, koska ne edustavat vanhentunutta näkemystä ja ovat aikaansa sidottuja. Siksi hän hylkää syntiinlankeemuksen, sovituksen ja luomisen, ja uskoo niiden sijaan evoluutioteoriaan. Darwin on Spongin ajattelussa korkealla sijalla, ja se tulee ilmi hänen julkisissa teeseissään. Niissä hän on sanonut:

 

”Raamatun kertomus täydellisestä ja päättyneestä luomisteosta, jonka piiristä ihmiset lankesivat syntiin, on esi-darwinilaista mytologiaa ja jälki-darwinilaista hölynpölyä.”

 

Mistä järki on peräisin? Monet epäuskoiset teologit painottavat siis järkeään ja miten heillä on tieteellinen maailmankuva. He pitävät itseään viisaina ja edistyksellisinä, koska eivät usko Raamatun kuvaukseen ihmeistä tai että Jumala voisi puuttua tapahtumien kulkuun. Sen sijaan he uskovat kaiken syntyneen itsestään, ilman järkeä ja informaatiota. He ajattelevat maailmankaikkeuden ja elämän alkuperä olevan järjetön, ja että kaikki on kehittynyt itsestään. He uskovat mieluummin näihin tieteen standarditeorioihin kuin siihen, mistä Raamattu kertoo.

   Samassa ajattelutavassa on suuri ongelma: miten voi luottaa ihmisen järkeen, jos älylliset kykymme ovat peräisin alkeellisista elämänmuodoista tai jopa nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä? Onko mielekästä luottaa sellaiseen tietoon ja viisauteen? Miten sattumanvarainen kehitys voi antaa luotettavaa pohjaa ihmisen käsityksille, vaikka hän itse voi pitää niitä viisaina? Jos kaiken alkuperä on persoonaton, järjelliseltä päättelyltä katoaa pohja. Jos ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu vaan sattumanvaraisten prosessien tulosta, silloin on syytä epäillä hänen kaikkia ajatuksiaan ja niiden luotettavuutta. Ei voida olettaa, että epäuskoisen teologin tai muiden älylliset kyvyt olisivat luotettavia. Ne voivat tuottaa yhtä hyvin valheellista kuin totuudenmukaista tietoa.

   Mihin tämä johtaa? Jos epäuskoinen teologi tai kuka tahansa pitäytyy järjettömässä alussa ja sattumanvaraisissa prosesseissa, ajatellen samanaikaisesti itse olevansa viisas ja järkevä, on kyseessä ristiriita ja suuren itsepetoksen vaara. Kannattaako sellaiseen tietoon ja viisauteen luottaa? Myös Darwin myönsi saman asian. Hän totesi, että jos ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista, eivät hänen ajatuksensa ehkä ole luotettavia:

 

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia. (1)

 

Kannattaako Darwiniin luottaa? Edellä tuotiin esille, miten John Spong ja monet epäuskoiset teologit uskovat kehitysoppiin. He pitäytyvät mieluummin Darwinin teoriaan kuin siihen historialliseen käsitykseen, että Jumala loi kaiken ja että Raamatun alkuhistoria pitää paikkansa. He ajattelevat, että Raamatun alkuluvut esittävät vanhentunutta ja epätieteellistä maailmankuvaa, kun taas Darwinin teoria ja alkusynty itsestään ovat tieteellinen kuvaus siitä, miten maailma on kehittynyt nykyiseen tilaansa.

   Nämä teologit eivät ehkä kuitenkaan ole ajatelleet, että he ovat vaihtaneet yhden uskon toiseen. Sillä molemmissa käsityksissä – Raamatun kuvauksessa sekä sattumanvaraisessa elämänsynnyssä ja kehityksessä – on kysymys uskon asioista. Se johtuu yksinkertaisesta syystä: emme voi todistaa menneisyyden tapahtumia. Maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat kaikki uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa. Emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella asioita, joten jokainen on samassa asemassa ja veneessä.

   Tällaisia uskon asioita ”tieteen” alueella ovat seuraavat seikat. Niitä ei ole pystytty todistamaan vaikka muuta väitetään. On olemassa vain usko siihen, että niin on täytynyt tapahtua, koska ainut korvaava vaihtoehto on se, että Jumala on sittenkin luonut kaiken.

 

- Alkuräjähdys nuppineulan kokoisesta tilasta niin, että siitä syntyivät galaksit, aurinko, planeetat, meret, vuoret, ihmiset, kukat, perhoset, madot, kirahvit, linnut, gepardit, norsut ja kaikki mitä on olemassa.

 

- Galaksien syntyä ei ole pystytty todistamaan.

 

- Aurinkokunnan synty on arvoitus.

 

- Ei tiedetä, miten elämä sai alkunsa itsestään. Tähän asiaan uskotaan, vaikkei mikään havainto tai luonnontieteellinen tutkimus tue sitä.

 

Entä itse evoluutioteorian paikkansapitävyys? Epäuskoiset teologit uskovat siihen, mutta on mielenkiintoista, että evolutionistit itse ovat kirjoituksissaan tuoneet esille faktoja, jotka kumoavat teorian. Ne riittävät osoittamaan sen valheelliseksi.

   Tällaista aineistoa löytyy myös Darwinin kirjoituksista. Hän itse myönsi tai joutui myöntämään kolme asiaa, jotka asettavat hänen teoriansa kyseenalaiseksi. Jos Darwinin lausunnot otetaan sellaisenaan, ei hänellä ollut todisteita evoluution puolesta. Hänen tekemänsä havainnot, jotka sinänsä olivat hienoja ja tarkkoja kuvauksia luonnosta, viittaavat vain muunteluun peruslajien puitteissa.

 

1) Hänellä ei ollut suoraa aineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi:

 

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (2)

 

2) Nykyiset lajit ovat selvästi toisistaan erottuvia:

 

Tämän teorian mukaan lajien välillä on täytynyt esiintyä lukemattomia välimuotoja. Miksi niitä ei sitten löydy maankuoreen hautautuneena? Miksei koko luonto ole sekasorron tilassa sen sijaan että se koostuu, kuten näemme, selvästi määriteltävistä lajeista? Geologiset tutkimukset eivät ole paljastaneet niitä lukemattomia vähäisiä eroavaisuuksia menneiden ja nykyisten lajien välillä, joita tämä teoria edellyttää. Ja tämä on kaikkein ilmeisin niistä monista vastaväitteistä, joita sitä vastaan voidaan esittää. Vastaus on kuitenkin geologisten löydösten suuressa puutteellisuudessa. (3)

 

3) Fossiiliaineisto pani hänen uskonsa teoriaan kovalle koetukselle:

 

Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle. (4)

 

Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani. (5)

 

Darwinin aikalainen, vertailevan anatomian professori Richard Owen (1804-1892) kritisoi aikanaan Darwinia siitä, ettei tämä ottanut todistusaineistoa sellaisenaan. Darwin vetosi löydösten puutteellisuuteen, mutta Owen totesi, että ainoa peruste on käyttää hyväksi sitä aineistoa, mikä siihen asti on löydetty ja kaivettu esille. Sen perusteella voidaan ennustaa tulevaa. Jos se ei tue välimuotojen olemassaoloa, teoria tulee hylätä.

   Owenin lausunto myös osoittaa, että kysymys on siitä, mihin halutaan uskoa, ei todellisesta tiedosta. Darwinin teoria, jota epäuskoiset teologit pitävät tärkeänä, on vailla luotettavaa pohjaa. Se on uskoon perustuva käsitys kuten usko luomiseen, mutta todisteet sen puolesta ovat heikot. Darwinia seuraavat teologit eivät halua tätä myöntää.

 

Kestävät ja hyödylliset johtopäätökset on tähän mennessä tosiaankin rakennettu ainoastaan omistetun tiedon varaan. Nyt meitä pyydetään hyväksymään olettamus vetoamalla tiedon puutteeseen. Geologisten aikakirjojen sanotaan olevan niin epätäydellisiä! Mutta mikä inhimillinen aikakirja ei olisi epätäydellinen? -- Mutta kun herra Darwin viitatessaan fossiilisten välimuotojen puutteeseen, jota hänen olettamuksensa edellyttää -- niiden lukemattomien välimuotojen puutteeseen, joka ”luonnonvalinnan teorian” mukaan olisi täytynyt olla olemassa jossakin maailman historian vaiheessa – kun herra Darwin äänekkäästi julistaa, mitä voi olla tai ei voi olla löydettävissä vielä esiin kaivettavista kerroksista, me vastaisimme, että ainoa perusteemme ennustaa tulevaa on sen perusteella, mitä on jo tullut esille -- Onko yhtäkään tapausta todistettu havaittujen tosiasioiden pohjalta tällaiseksi välimuodoksi? Olemme turhaan etsineet käytettävissä olevaa todistusaineistoa tällaisten esimerkkitapausten löytämiseksi. (6)

 

”TIETEELLINEN RAAMATUNTUTKIMUS”. Kun useimmat epäuskoiset teologit uskovat kehitysoppiin ja Darwinin opetuksiin, on luonnollista, että he epäilevät Raamatun kuvausta kaiken alusta. Heidän on vaikea uskoa, että Jumala on luonut kaiken. He pitävät sattumaa sekä persoonatonta ja järjetöntä alkua tieteellisempänä selityksenä kuin sitä perinteistä käsitystä, että persoonallinen ja älykäs Jumala on kaiken takana.

   Sama asenne ilmenee suhteessa kaikkeen raamatuntutkimukseen. Epäuskoinen teologi ei tunnusta sitä, että Jumala voi puuttua maailman tapahtumiin. Hän ei hyväksy neitseestäsyntymistä, Jumalan ihmiseksi tuloa tai Raamatun kertomusta ihmeistä ja profetioista. Hän pitää niitä oman aikansa tuotteina. Ne edustavat myyttistä tai vanhaa maailmankuvaa, joka ei päde nykyaikana. Selväjärkinen kriittisyys estää häntä omaksumasta ja pitämästä näitä asioita totena. Tämä näkökanta ilmenee hyvin seuraavasta lainauksesta. Siinä puhuu David Friedrich Strauss, jota on pidetty naturalistisen raamattututkimuksen yhtenä uranuurtajana:

 

Kun siis kohtaamme kertomuksen tietyistä ilmiöistä tai tapahtumista, joista joko selvästi sanotaan tai oletetaan, että ne ovat suoraan Jumalan tai yliluonnollisia voimia omaavan ihmisen vaikuttamia, tällainen kertomus on tältä osin todettava epähistorialliseksi. (7)

 

Deistinen tai naturalistinen maailmankatsomus. Kun epäuskoinen teologi esittää, että neitseestäsyntyminen, Jumalan ihmiseksi tulo ja ihmeet ovat mahdottomia, on tämä helppo kumota yhdellä seikalla: jos kaikkivaltias Jumala on olemassa, edellä mainitut asiat eivät ole mikään ongelma. Ne ovat mahdollisia ja todennäköisiä, koska sellaista voi odottaa kaikkivaltiaalta olennolta. Siksi kysymys on viime kädessä hänen olemassaolostaan. Jos se ratkeaa, eivät edelliset asiat ole yllättäviä.

   Käytännössä epäuskoisilla teologeilla on deistinen tai naturalistinen maailmankatsomus. Niissä ei ole kysymys tieteestä vaan uskonnollisesta ennakkoasenteesta:

 

Deismissä oletetaan, että maailmankaikkeus on suljettu Jumalan vaikutukselta, koska hän ei ole siitä kiinnostunut. Hän on ainoastaan pannut sen alulle, mutta ei ole sen jälkeen vaikuttanut tapahtumiin. Siksi ei voi tapahtua ihmeitä eivätkä Raamatussa mainitut ihmeelliset asiat ole mahdollisia. Maailmankaikkeus on kuin suljettu laatikko, jonka sisältöön Jumala ei ole voinut vaikuttaa.

   Mikä on deismin heikkous? Se on asia, jota on mahdoton todistaa oikeaksi, koska olemme rajallisia olentoja. Jos joku tietäisi varmasti, ettei Jumala ole vaikuttanut tapahtumiin, täytyisi hänen itsensä olla kaikkitietävä olento ja tietää kaikki historian tapahtumat. Sellaista ei voi odottaa keneltäkään ihmiseltä, ei edes teologeilta. Vajavainen ihminen ei voi omata täydellistä tietoa. Deisti joutuu tyytymään omaan ennakkoasenteeseensa, ei tieteelliseen tietoon.

 

Naturalismi on uskomusjärjestelmä, jonka mukaan aine on kaikki, mitä on olemassa. Tämä sulkee pois Jumalan olemassaolon. Kaikki on syntynyt itsestään eikä siihen ole Jumalalla mitään osuutta. Lisäksi arvot ovat ihmisen luomia eikä kuoleman jälkeen ole mitään, joten naturalismi on käytännössä ateismia. Monet epäuskoiset teologit edustavat tällaista asennetta, vaikka he usein käyttävätkin kristillistä sanastoa. He ovat vain antaneet sille toisenlaisen merkityksen.

   Mikä on naturalismin heikkous? Se on sama kuin deismissäkin: kukaan ei voi todistaa oman rajallisen kokemuksensa ja tietonsa pohjalta, etteikö Jumala olisi olemassa ja vaikuttanut maailman tapahtumiin. Jos ihminen tietää vain yhden prosentin kaikesta tiedosta, voi Jumala sijoittua siihen 99:n prosentin sektoriin, mistä hänellä ei ole kokemusta tai tietoa. Tällaisen vajavaisen tiedon perusteella on selvää, että naturalismissa ei ole kysymys tieteellisyydestä ja varmasta tiedosta vaan uskonnollisesta ennakkoasenteesta. Jokaisella on jonkinlainen ennakkoasenne.

 

Mihin todisteet viittaavat? Kun tehdään historian tutkimusta, on ainut tieteellinen tapa silminnäkijähavainnot ja näiden ihmisten haastattelut. Ainoastaan sitä kautta voidaan olla kosketuksissa menneisyyden tapahtumiin. Ne muodostavat linkin, jonka kautta tiedetään menneisyydestä.

   Uuden testamentin kuvauksissa tämä ehto toteutuu hyvin, koska kirjoittajat itse olivat nähneet tapahtumat tai haastatelleet silminnäkijöitä. Lisäksi kerrotaan, että he puhuivat totta, eivät valhetta, joten sitä parempaa lähtökohtaa tapahtumien selvittämiseen ei löydy. Se on tieteellisin tapa, mitä on olemassa.

   Mikä seuraus on sitten siitä, että epäuskoinen teologi ei hyväksy edellistä lähtökohtaa eli silminnäkijähavaintoja ja -haastatteluja? Yksinkertainen vastaus on, että hän itse ajautuu epätieteellisyyteen ja mielikuvituskertomuksiin. Hän luulee tietävänsä jälkeenpäin, 2000 vuotta myöhemmin, ”mitä todellisuudessa tapahtui”, mutta se on aivan järjetön oletus. Hän ei siihen pysty vaan joutuu turvautumaan ainoastaan arvauksiin ja mielikuvitukseen, koska hänellä ovat samat lähteet käytettävissä kuin muillakin. Nämä varhaiset lähteet eivät ole yhtäpitäviä hänen oletustensa kanssa.

 

- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

                             

- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

 

- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

 

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

 

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

 

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

 

Se, että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa vahvistusta myös muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan naturalistinen ennakkoasenne, jollainen epäuskoisella teologilla on, estää hyväksymästä tätä käsitystä.

 

Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa.

   Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?

   Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…

   – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.

   McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (8)

 

EPÄUSKOISEN TEOLOGIN RAAMATTUNÄKEMYS. Edellä on tuotu esille joitakin piirteitä epäuskoisen teologin raamattunäkemyksestä. On todettu, että hänellä on deistinen tai naturalistinen maailmankatsomus, jonka mukaan hän tulkitsee Raamatussa mainittuja asioita. Samoin on todettu, miten hän pitää suuressa arvossa omaa järkeään, mutta epäilee monia Raamatun tapahtumia.

   Tässä kappaleessa käsitellään lisää epäuskoisen teologin raamattunäkemystä. Tarkoitus on ottaa esille sen tärkeimpiä piirteitä ja miten se eroaa perinteisestä kristillisestä näkemyksestä. Yleensä tällainen raamattunäkemys pitää sisällään seuraavia tekijöitä:

 

Ei ylösnousemusta, ei enkeliä eikä henkeä. Kuten todettiin, on monilla epäuskoisella teologilla maailmankatsomus, jossa maailmankaikkeus on suljettu Jumalan toiminnalta ja yliluonnollisilta asioilta. Siksi epäillään Raamatun ihmekertomuksia tai että Jumala voisi ilmoittaa itsensä kirjoitetun sanan kautta.

   Mielenkiintoista on, että Uudessa testamentissa esiintyy lähes samanlainen ryhmä kuin nykyajan epäuskoiset teologit: saddukeukset. Heidän käsityksensä ei paljoa poikennut nykyajan epäuskoisista, koska heillä oli suljettu maailmankaikkeus. He sanoivat, ettei ollut ylösnousemusta, enkeliä eikä henkeä. Heitä esiintyi sekä Jeesuksen aikana että myöhemmin Paavalin toiminnan yhteydessä:

 

- (Matt 22:23-30) Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
24. sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.

25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.

26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.

28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."

29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

 

- (Apt 23:6-11) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"
10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

11. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

 

Toinen samanlainen kohtaus esiintyy Apostolien teoissa, kun Paavali kohtasi kreikkalaisia filosofeja. Heilläkin oli lähes samanlainen maailmankatsomus kuin saddukeuksilla ja nykyajan epäuskoisilla, koska he torjuivat ylösnousemuksen mahdollisuuden:

 

- (Apt 17:16-23, 30-33) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

17. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.

18. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

19. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?

20. Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."

21. Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.

22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.

 

Onko Jumala todella sanonut? (1 Moos 3:1) Yksi tavallisimmista epäuskoisen teologin ajatusmalleista on, että Raamattu ei ole Jumalan sana. Kiistetään se kuten saatana teki paratiisissa. Ajatellaan, että se on vain ihmisten tulkintoja ja mielipiteitä Jumalasta; heidän tunteitaan, ajatuksiaan ja käsityksiään. Tai sitten selitetään, että ”sen sanoi Pietari”, ”sen sanoi Paavali”, mutta ei kuitenkaan yhdistetä sitä Jumalan puheeseen meille. Epäily hallitsee kaikkea, ja harvoin tällainen ihminen haluaa edes päästä selvyyteen (Jeesus sanoi: ”etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan”, Matt 7:8 sekä ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani”, Joh 7:17). Hänen epäilynsä voi olla kuin suojavaate itsekkyydelle:

 

Juuri tämä epäily esittäytyy ”rehellisenä” ja ”totuutta rakastavana”. Sillähän on loistava looginen julkisivu, se on rakennettu hienon ”tieteellisen ajattelutavan” avulla. Juuri tämä epäily saa ilmauksensa Pilatuksen kysymyksessä: ”Mikä on totuus?”

   Kaikesta huolimatta myös tämän epäilyn taakse kätkeytyy voimakas itsekkyys, joka vain on kääntynyt omaa suurta ”minää” tai ”ihmiskunnan minää” kohti ja keskittynyt niiden ympärille. Voimme tässä puhua älystä, joka ei etsi Jumalan kasvoja.

   …En halua kieltää, etteikö ole olemassa rehellistä epäilyä, joskin uskallan väittää, että se on suunnattoman harvinaista. Selvä tuntomerkki epäilijän rehellisyydestä on, että hän haluaa vapautua epäilystä ja on halukas kokeilemaan niitä teitä, jotka johtavat siitä pois. Jos hän ei ole kiinnostunut tästä, silloin hänen epäilynsä ei ole mitään muuta kuin itsekkyyden suojanaamio. (9)

 

Toinen lainaus osoittaa, miten epäuskoiset teologit tai uskonnolliset liberaalit ajattelevat. Heidän mielestään totuus on suhteellista ja kaikki hengelliset näkökulmat yhtä hyviä. He ajattelevat, että uskonnossa tärkeää ei ole oppi vaan miten uskonto auttaa elämäämme. Tämän seurauksena he hylkäävät kaikkein tärkeimmät asiat – Jumalan olemassaolo ja olemus, armo, synti, taivas ja helvetti – epäolennaisena. Jos tätä ei voi pitää järjettömänä asenteena, mikä sitten on sitä? Syynä tällaiseen asenteeseen ei varmastikaan voi olla mikään muu kuin epäusko. Ateistifyysikko Steven Weinberg on kirjoittanut osuvasti:

 

Uskonnollisesti vapaamieliset ovat tietyssä mielessä hengeltään etäämpänä tiedemiehistä kuin fundamentalistit ja muut uskonnolliset konservatiivit. Konservatiivit sentään kertovat tiedemiesten tapaan, että he uskovat mihin uskovat, koska se heidän mielestään on totuus, ei että se tekee heidät onnellisiksi ja hyviksi. Monet uskonnolliset liberaalit tuntuvat ajattelevan, että eri ihmiset voivat uskoa aivan erilaisiin asioihin ilman että kukaan heistä olisi väärässä, kunhan vain heidän uskonsa ”heidän omasta mielestään toimii”. Yksi uskoo jälleensyntymiseen, toinen taivaaseen ja helvettiin, kolmas uskoo sielun tuhoutumiseen kuoleman yhteydessä, mutta kenenkään heistä ei voi sanoa olevan väärässä, niin kauan kuin heidän uskonsa sävähdyttää heitä hengellisesti. - -

   Wolfgang Paulilta kysyttiin kerran, oliko eräs erityisen huonosti laadittu julkaisu väärässä. Hän sanoi tämän ilmaisun olevan liian kohtelias – kirjoitelma ei ollut edes väärässä. Minä ajattelen, että uskonnolliset konservatiivit ovat väärässä siinä mihin he uskovat, mutta joka tapauksessa he eivät ole unohtaneet, mitä uskominen johonkin tarkoittaa. Uskonnolliset liberaalit eivät minusta näytä olevan edes väärässä.

   Usein kuulee sanottavan, että uskonnossa tärkeää ei ole teologia, vaan se miten uskonto auttaa elämäämme. Onpa outoa, että Jumalan olemassaolo ja olemus, armo ja synti, taivas ja helvetti eivät muka olisi tärkeitä! Arvelisin, että ihmiset eivät pidä oman oletetun uskonsa teologiaa tärkeänä, koska he eivät halua tunnustaa itselleen, etteivät he usko siihen vähääkään. (10)

 

Ensimmäinen Mooseksen kirja. Kriittinen suhtautuminen Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan on tyypillistä epäuskoiselle teologille, ja se johtuu varmasti evoluutioteoriasta niin kuin jo todettiin. Hän epäilee luomista ja kaiken alkua sillä tavalla kuin Raamattu sen esittää.

   Onko epäuskoinen teologi kuitenkaan ajatellut asiaa kovin syvällisesti? Ehkä hän ei ole ottanut huomioon seuraavia seikkoja:

 

- Molemmissa näkökannoissa – sekä Raamatun kuvauksessa että sattumanvaraisessa elämän synnyssä ja kehityksessä – on kysymys uskon asioista. Ne ovat menneisyyteen liittyviä uskomuksia, joita kumpaakaan ei voi täydellisesti todistaa oikeaksi. Syy on se, että emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella tapahtumia.

 

- Ateistinen filosofia sisältää mm. sellaiset asiat kuin alkuräjähdys, galaksien synty, aurinkokunnan synty, elämän synty ja että on välimuotoja eri peruslajien välillä. Näistä galaksien syntyä ei ole voitu todistaa, aurinkokunnan synty on arvoitus, samoin elämän synty, eikä ole löydetty välimuotoja peruslajien väliltä. Lisäksi alkuräjähdys, jossa nuppineulan kokoisesta tilasta syntyivät itsestään monet kauniit eläimet, kasvit, meret, tähdet ja aurinko sekä kaikki muu, on loogisesti ajateltuna järjetön idea.

 

- Ensimmäinen Mooseksen kirja sisältää luomisen lisäksi kuvauksen syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta ja kieltensekoituksesta.

   Luomisesta todistaa luonnon kauneus ja monimutkaisuus. Myös ihmisen järki ja ero eläimiin on Raamatun kuvauksen mukainen: ihminen poikkeaa muusta luomakunnasta mm. siinä, kun tämä on nimennyt kaikki eläimet (1 Moos 2:20).

   Samoin merkittävää on, että syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja kieltensekoitus esiintyvät toistuvasti kansojen perimätiedossa, ja että vedenpaisumuksesta on merkkejä kaikissa korkeissa vuoristoissa. Käytännön havainnot sopivat selvästi paremmin Raamatun kuvaukseen kuin ateistiseen filosofiaan.

 

- Kun epäuskoinen teologi kieltää Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvauksen, kieltää hän samalla Jeesuksen tai väittää häntä valehtelijaksi tai tietämättömäksi. Sillä Jeesus puhui luomisesta, vedenpaisumuksesta että myös ihmisen luomisesta jo heti luomakunnan alkuvaiheissa – ei vasta pitkiä aikoja sen jälkeen. Hän piti niitä tositapahtumina:

 

- (Matt 19:3-6) Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"

4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

- (Mark 10:6-9) Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.

7. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.

8. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.

9. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

- (Matt 24:36-39, 44) Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.

37. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.

38. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,

39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
44. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

 

Sanan hylkääminen on ominaista epäuskoiselle teologille. Hän suhtautuu siihen nurjasti eikä usko siihen.

   Kuitenkin Jeesus opetti yhdessä vertauksessaan aivan samoin. Hän puhui ihmisryhmistä, joissa Sanan siemen ei pääse vaikuttamaan. Yksi näistä ryhmistä oli se, joiden sydämestä perkele heti otti Sanan pois, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Jeesuksen sana näyttää sopivan kaikkein parhaiten tällaisiin ihmisiin, jotka voivat lukea Sanaa, mutta eivät usko siihen, ja joiden elämään Jumala ei pääse vaikuttamaan:

 

- (Matt 13: 3-9,18-23) Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään.

4. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

5. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.

6. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.

7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.

8. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
9. Jolla on korvat, se kuulkoon."

18. Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:

19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.

20. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;

21. mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.

22. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.

23. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."

 

- (Luuk 8:11,12) Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

 

MORAALI. Käsiteltäessä moraalia täytyy ensin ymmärtää kristillisen moraalin perusta: se perustuu siihen, että on olemassa kaikkivaltias Jumala, joka on luonut maailmankaikkeuden ja ihmisen. Jos tätä ei käsitetä, ei voida puhua teismistä ja kristillisestä moraalista. Kysymys ihmisen ja luonnon alkuperästä täytyy ensin ratkaista, niin ratkeaa kysymys oikeasta ja väärästä.

   Edellinen tarkoittaa, että kun teismissä uskotaan Jumalan luoneen kaiken, on hän myös moraalisen maailman alkulähde. Etiikka on tuonpuoleista, ja sen mittapuuna on ääretön ja persoonallinen Jumala, nimenomaan hänen hyvä luonteensa. Hyvää on se, mitä Jumala on ja mikä on tullut ilmi erityisesti Jeesuksen elämässä sekä Raamattuun kirjoitetuissa laissa ja opetuksissa. Sellaisia ovat kymmenen käskyä vanhasta liitosta, Jeesuksen vuorisaarna sekä Uuden testamentin kirjeiden eettinen opetus. Ihminen voi niiden avulla tietää, mikä on oikeaa ja väärää.

   Epäuskoisen teologin käsitys moraalin perustasta on erilainen, koska hänen näkemyksensä perustuu deistiseen tai naturalistiseen maailmankuvaan ja jossa Darwinin opetukset näyttelevät tärkeää osaa. Niinpä hän ei usko, että moraalissa on mitään tuonpuoleista. Hän ei usko, että on olemassa mitään objektiivista totuutta tai yleispäteviä ja ikuisesti voimassa olevia käyttäytymismalleja ihmistä varten. Etiikan sisältö löytyy muualta kuin Raamatusta.

   Sen sijaan tällainen ihminen uskoo, että arvot ovat ihmisen luomia, ilman yhteyttä tuonpuoleiseen. Tämä on looginen seuraus, kun ei hyväksytä Jumalaa luojana, ja kun uskotaan järjen ja moraalin kehittyneen asteittaisesti prosessien tuloksena. Humanistinen manifesti II tuo ilmi tämän naturalistisen käsityksen, mihin epäuskoinen teologi yleisesti uskoo:

 

”Väitämme, että moraaliset arvot ovat peräisin inhimillisestä kokemuksesta. Etiikka on omalakista ja tilanteisiin perustuvaa, eikä se tarvitse mitään teologista eikä ideologista vahvistusta.”

 

Miten sitten epäuskoisen teologin moraalikäsitys poikkeaa käytännössä perinteisestä kristillisestä käsityksestä? Onko siinä suuria eroja?

   Lyhyesti voidaan todeta, että yhteneväisyyksiä on paljon eikä se ole mikään yllätys. Sillä kun ihminen luonnostaan tietää eron oikean ja väärän välillä, kuten Roomalaiskirje osoittaa, eivät erot muodostu kovin suuriksi. Jokainen suorittaa jatkuvasti eettisiä arviointeja eli tekee eron oikean ja väärän välillä yksinkertaisesti sen tähden, että olemme eettisiä olentoja:

 

- (Room 2:14,15) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -

 

Kuitenkin poikkeamia on, ja ne näyttävät lisääntyvän. Kun epäuskoinen teologi seuraa kehitystä yhteiskunnassa, muuttuvat myös hänen moraalikäsityksensä. Koska hän ei usko Raamatun eettisten ohjeiden olevan enää ajankohtaisia, ottaa hän mieluummin ohjeekseen yhteiskunnassa esiintyvät arvostukset ja arvot kuin Raamatun ilmoituksen. Näin on mm. suhteessa homoseksuaalisuuden harjoittamiseen sekä esiaviollisiin ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, joissa hän haluaa olla ”suvaitseva, maltillinen ja rakkaudellinen”. Hän ei usko niiden olevan syntiä, jotka vievät ihmisen eroon Jumalasta vaan pitää niitä hyväksyttävinä asioina. Esim. tunnettu piispa John T. Robinson kirjoitti aikanaan eräässä kirjassaan:

 

Ei ole mitään kerta kaikkiaan väärää. Emme voi esimerkiksi lähteä väitteestä, että suhteet ennen avioliittoa tai avioerot olisivat sellaisinaan vääriä tai syntisiä. - -  - Kristityllä ei ole olemassa mitään ’valmiiksi pakattuja’ moraalisia ratkaisuja. (11)

 

Edellinen esimerkki osoitti, miten suhteellisen moraalin ja Raamatun välinen ero tulee esiin varsinkin seksuaalisuuden alueella. Siinä esiintyy hyvin paljon sekaannusta, kun ei enää uskota Jumalan ilmoitukseen Raamatussa.

   Kuitenkin tässä asiassa on jälleen hyvä palata kaiken alkuun, luomistyöhön. Seksuaalietiikan hyvä perusta löytyy jo ihmisen luomisesta ja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, jonka ihmiset tahtovat kieltää. Jeesus viittasi siihen, kun hän puhui avioerosta. Tämän opetuksen mukaan avioliitto on tarkoitettu pysyväksi suhteeksi, jota ei pitäisi purkaa. Samasta kohdasta käy ilmi, että Jumala teki miehen ja naisen täydentämään toisiaan. Hän ei tehnyt kahta miestä tai kahta naista vaan eri sukupuolet. Nykypäivänä, kun ei uskota Raamatun ilmoitukseen, on tämä tahdottu kieltää ja asettaa tilalle toisenlaisia malleja. Epäuskoinen teologi seuraa mieluummin näitä uusia malleja kuin sitä mallia, joka on ilmoitettu Jeesuksen kautta ja joka ilmeni jo luomistyön yhteydessä.

 

- (Matt 19:3-6) Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"

4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

EPÄUSKOISEN TEOLOGIN KÄSITYS PELASTUKSESTA. Epäuskoisella teologilla on myös jonkinlainen käsitys pelastuksesta, mutta se poikkeaa selvästi perinteisestä kristillisestä näkemyksestä. Yleensä se pitää sisällään seuraavia tekijöitä, joita lähdemme erikseen tutkimaan:

 

- Monta totuutta ja tietä

- Uskonto mitataan vain moraalisin perustein

- Universalismi

 

Monta totuutta ja tietä. Yksi epäuskoisen teologin väitteistä on, että totuus on suhteellista tai että on monta erilaista totuutta. Hän ei usko yhden totuuden olemassaoloon, joka löytyy vain Raamatusta vaan pitää sellaisen näkemyksen esittämistä ahdasmielisyytenä. Sen sijaan tässä näkemyksessä ei ole niin väliä, mihin kukin uskoo. Jokainen voi valita itseään miellyttävän kristillisyyden tai ehkä muun uskonnollisuuden muodon. Mikään käsitys ei ole toista parempi. Olennaista on vain moraalisten ihanteiden tai rakkauden toteuttaminen elämässä. Ihminen voi olla hyvä muslimi, juutalainen, kristitty tai olla uskomatta mihinkään, koska kaikki tiet ovat yhtä hyviä. Uskonto mitataan vain moraalisin perustein eikä muulla – kuten Jeesuksen sovituskuolemalla, synnillä, taivaalla tai helvetillä – ole merkitystä.

   Jotain tästä näkemyksestä tulee hyvin esille seuraavasta lainauksesta. Siinä esitetään, että kaikki tiet päätyvät huipulle eli Jumalan luo, ja ettei ole niin väliä mihin uskoo. Sitä pidetään suvaitsevaisena ajatuksena, mutta tosiasiassa se on filosofinen näkemys, jota on vaikea osoittaa todeksi. 

 

Sokrates: Mistä tiedät, että ne kaikki päätyvät huipulle?

Sanna: Mistä tiedätte, että ne eivät päädy?

Sokrates: En tiedäkään. Enkä väitä tietäväni. Mutta sinä väität tietäväsi, että ne päätyvät. Mistähän voit tämän tietää, jollet seiso huipulla?

Sanna: Ei, en ole huipulla. Sitä en oleta.

Sokrates: Oletat ilmeisesti kyllä jotain muuta - oletat, että tiedät kaikkien uskontojen olevan inhimillistä alkuperää, että ne pikemminkin ovat ihmisen teitä Jumalan luo kuin Jumalan tie ihmisen luo. Näin sinä ajattelet uskonnoista, eikö niin?

Sanna: Niin.

Sokrates: Mistähän mahdat tuon tietää? Kuinka tiedät, että asia ei olekin toisinpäin, kuten oma uskontosi - Raamattunne - väittää sen olevan, että Jumala etsiikin ihmistä ennemmin kuin ihminen Jumalaa?

Sanna: En tiedäkään. Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?

Sokrates: Jos se on Jumalan keksintö eikä meidän - huomaa, etten tiedä onko se vai ei - silloin olisi järkevää, että on vain yksi tie, yksi Jumalan tekemä tie. Jos toisaalta uskonto on ihmisestä peräisin, silloin on järkevää, että on monia teitä, koska on monia ihmisiä, kansoja ja kulttuureita. Ja jos uskonto on ihmisestä lähtöisin, on järkevää, että kaikki uskonnot ovat periaatteessa samanarvoisia, koska ne ovat inhimillisiä, rajallisia hyvän ja pahan sekoituksia. Jos uskonto on Jumalasta lähtöisin, olisi järkevää, että muut uskonnot, inhimilliset uskonnot, olisivat alempiarvoisia verrattuna Jumalan uskontoon, koska inhimilliset seikat ovat alempiarvoisia kuin jumalalliset. (12)

                        

Toinen asia, mitä epäuskoinen teologi ei huomaa, on hänen näkemyksensä yhteneväisyys hindulaisuuden kanssa. Kun hän ajattelee, että on monia samanarvoisia teitä Jumalan yhteyteen, opettaa hindulaisuus samoin. Onko epäuskoinen teologi siis hindu? Ainakin hänen näkemyksensä muistuttaa hyvin paljon tätä uskontoa. Eräässä hindujen pyhässä kirjassa sanotaan:

 

"Oi Paartha, kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät vastaan; miltä tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni" (13)

 

Jeesuksen sanat. Kun epäuskoinen teologi on esittänyt ajatuksen kaikkien teiden ja uskomusten samanarvoisuudesta, on sellainen opetus vastoin Jeesuksen sanoja. Hän ei opettanut, että Jumalan yhteyteen on monta tietä vaan ainoastaan yksi tie: hän itse. Hän sanoi olevansa myös totuus. Jeesuksen suora puhe sulkee pois muut vaihtoehdot ja voi tuntua ahdasmieliseltä ihmisestä, jolla on liberaali ajattelutapa, mutta tätä asiaa pitää lähestyä siltä kannalta, onko kyseessä totuus vai valhe. Jos Jeesus puhui totta kaikessa siinä, mitä hän väitti itsestään ja iankaikkisesta elämästä, ei sitä voi ohittaa. Ihminen, joka ei usko Jeesuksen puhuneen totta, väittää häntä valehtelijaksi ja tietämättömäksi. Epäuskoinen teologi on tällainen henkilö.

   On tietysti totta, että näitäkään asioita ei voi aukottomasti todistaa. Kuitenkin Jeesuksen puheet tekee merkittäväksi hänen puhdas ja pyhä elämänsä, jonka sekä vastustajat että opetuslapset myönsivät, sekä useat täyttyneet profetiat. Siinä on hyvä pohja hänen puheidensa totuudellisuudelle.

 

- (Joh 8:44-46) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

45. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

 

Uskonto mitataan vain moraalisin perustein. Yksi epäuskoisen teologin ajatusmalleista on, että uskonto mitataan vain moraalisin perustein. Kristinuskon ydin määritellään etiikaksi, ja siksi olennaista ei ole enää Kristus ja hänen sovitustyönsä vaan oikeat arvot ja pyrkimys eettisesti arvokkaaseen elämään. Juuri korkeasta moraalista löytyy kirkon sanoma nykyiselle maailmalle. Siksi ei ole niin väliä, mihin ihminen uskoo vaan ainoastaan se, miten hän elää. Ihminen voi uskoa Kristukseen tai olla uskomatta eikä sillä ole suurta merkitystä.

   Samasta syystä epäuskoinen teologi pitää eroja uskontojen välillä olemattomina. Kun hän ajattelee, että uskonto mitataan vain moraalisin perustein, ei kristinusko tai mikään muu uskomus voi olla toista parempi. Siksi uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa, vaikka ne päällisin puolin voivat näyttää erilaisilta. Ihminen voi olla minkä tahansa uskonnon edustaja eikä se haittaa, koska vain moraalilla ajatellaan olevan merkitystä. Kaikki tiet ovat samanarvoisia Jumalan yhteyteen.

 

Moraali on yleismaailmallinen asia. Jos ajatellaan epäuskoisen teologin käsitystä moraalista, on hän aivan oikeassa siinä, että se on ominaista eri uskontojen opetuksissa. Se esiintyy hindulaisuuden karman laissa, buddhalaisuuden kahdeksanosaisessa tiessä, kungfutselaisuudessa ja muissa uskonnoissa. Ei voida kieltää, etteikö niissä olisi samoja piirteitä kuin Jeesuksen vuorisaarnassa ja Uuden testamentin eettisissä opetuksissa. Kun Jeesus kehotti kohtelemaan ja rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään, ei asiassa sinänsä ole mitään uutta. (Matt 22:35-40: ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."). Se on tiedetty kautta aikojen, vaikka usein sitä ei ole noudatettu. Lisäksi maallisetkin lait sisältävät piirteitä, joissa erotellaan asioita moraalisesti.

   Mutta mikä on hyvien tekojen ja moraalin puute? Vaikka ne ovat arvokkaita ja hyviä asioita, on niissä yksi suuri heikkous: ne eivät tuo pelastusvarmuutta kenellekään. Ihminen ei koskaan tiedä, onko hän tehnyt niitä tarpeeksi, onko hän tarpeeksi hyvä ja hyväksyykö Jumala hänen ponnistelunsa. Hän ei löydä varmuutta itseään tarkkailemalla tai tekemällä parhaansa. Tämä on tosiasia kaikissa suurissa uskonnoissa, mukaan lukien kristillisyys, jossa ei oteta vakavasti Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Paul Little kertoo havaintonsa:

 

Pelastusvarmuutta ei islamilaisillakaan ole. Olen usein kysynyt hinduilta, muslimeilta ja buddhalaisilta, pääsevätkö he nirvanaan tai menevätkö he paratiisiin, kun he kuolevat. Kukaan heistä ei ole osannut vastata varmasti. He ovat pikemminkin viitanneet elämänsä epätäydellisyyteen, joka on esteenä tämän päämäärän toteutumiselle. (14)

 

Syy, miksi ihminen ei löydä pelastusvarmuutta itsestään, on yksinkertainen: olemme itsessämme synnillisiä ja epätäydellisiä olentoja kuten seuraavat jakeet osoittavat. Kun emme ole sataprosenttisen täydellisiä, on tältä pohjalta mahdoton löytää varmuutta:

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

Mikä on ratkaisu pelastusvarmuuden puuttumiseen? Se on sama vanha asia, jonka epäuskoinen teologi tahtoo kieltää ja jota hän halveksii: Jeesuksen Kristuksen sovitustyö edestämme (1 Kor 1:18: Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.). Sillä kun epäuskoinen teologi on kieltänyt sovitustyön ja anteeksiantamuksen, on hän tuonut tilalle vain lakiuskontoa ja eettisiä ihanteita – asioita, jotka eivät tarjoa ihmisille pelastusvarmuutta, eikä edes toivoa. Ne itsessään johtavat vain umpikujaan.

  Sen sijaan evankeliumin ydin on Jeesus Kristus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan on antanut meille syntien anteeksiantamuksen ja pääsyn Jumalan yhteyteen. Kyse ei ole ihmisen rakentamista teistä Jumalan luo kuten uskonnoissa esiintyy vaan siitä, että Jumala rakkaudessaan lähestyi meitä, sovitti meidät Kristuksen kautta ja antaa lahjaksi iankaikkisen elämän. Pelastus ei enää riipu teoistamme vaan siitä, mitä toinen on tehnyt edestämme. Katsomme aiheeseen liittyviä jakeita.

 

Jumala oli aloitteen tekijä

 

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (2 Kor 5:18-20) Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 

Jeesus kuoli ja kantoi synnit edestämme

 

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

 

- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

 

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

 

- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.

 

- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

 

- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

 

- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

 

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

 

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

 

- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

 

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

 

Pelastus on lahja

 

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja –

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

Universalismi, oppi kaikkien pelastuksesta, on yleinen epäuskoisen teologin uskomus. Tässä opissa ihmisten hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön. Rakkaus muuttuu Jumalan ainoaksi ominaisuudeksi ja siksi ei voida hyväksyä tuomiota ja helvettiä. Niitä pidetään yhteensopimattomina Jumalan hyvyyden kanssa. ”Lopulta kaikki kuitenkin pelastuvat”, sanotaan.

 

Mistä tieto tulee? Kun epäuskoinen teologi uskoo käsitykseen kaikkien pelastuksesta, on asiassa suuri ongelma: hänellä ei ole varmaa tietoa tästä aiheesta eikä Raamattu opeta tätä oppia. Kysymys on hänen mielikuvituksestaan ja mihin hän haluaa uskoa eikä varmasta tiedosta. Sellaisella tiedolla ei ole suurta merkitystä.

   Edellinen johtuu siitä, että jos joku on elänyt muutamia vuosikymmeniä, ja vain maan päällä, ei sellainen ihminen voi tarkasti tietää, mitä on rajan takana. Hänellä voi olla mielipiteitä mutta ei henkilökohtaista kokemusta kuolemanjälkeisestä elämästä, joten on kyseenalaista luottaa sellaisen henkilön varmoihin väitteisiin ja mielipiteisiin. Jos niihin luotetaan, on kyseessä samanlainen asia kuin jos kysytään opastusta New Yorkin kaupungista kiinalaiselta tai afrikkalaiselta maanviljelijältä, joka ei ole koskaan siellä käynyt. Sellainen henkilö ei voi antaa oikeaa tietoa, koska hän ei tunne näitä seutuja.

   Joten kun etsimme opastusta New Yorkin kaupungista, kysymme sitä henkilöltä, joka on ollut tässä kaupungissa ja tuntee alueen. Vain sellainen henkilö voi antaa tietoa, joka on luotettavaa. Vain hän tuntee tarkasti, millainen New Yorkin kaupunki on ja missä kukin nähtävyys tai jokin sen alue sijaitsee. Hän voi opastaa meitä ja antaa oikeaa tietoa.

   Iankaikkisuuden suhteen on samoin. Sillä alueella yksi henkilö tietää ja tuntee kuolemanjälkeisen elämän. Hän on Jeesus, joka tuli iäisyydestä ja meni takaisin iäisyyteen. Hänellä ei ole epäselvyyttä, mitä rajan takana on, koska hän on Jumalan Poika ja on ollut Isän Jumalan kanssa ennen maan päälle tuloaan. Hän on varmasti parhain ja luotettavin asiantuntija, jonka puoleen voimme kääntyä. Hän sanoi itsestään ja olemassaolostaan iäisyydessä seuraavasti. Samoin hän puhui kadotuksesta ja taivaasta. Epäuskoinen teologi, joka ei yleensä usko seuraavia sanoja todeksi, väittää Jeesusta valehtelijaksi tai tietämättömäksi näistä asioista. Siksi kysymys on siitä, kumman arvovalta ja tieto on suurempi näistä asioista, epäuskoisen teologin vai Jeesuksen:

 

- (Joh 6:38-43,47) Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";

42. ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"

43. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

 

- (Joh 7:32-36) Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.

33. Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt.

34. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."

35. Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?

36. Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"

 

- (Joh 16:27,28) sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

28. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö."

 

(Joh 17:3-5) Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.

 

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

 

Kadotus

 

- (Matt 16:25,26) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

 

- (Matt 5:21,22) Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.

22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

 

- (Matt 7:13,14) Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

 

- (Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;

12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

 

- (Matt 10:28) Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

 

- (Matt 25:41,46) Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

 

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

- (Ilm 21:7,8) Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Taivas

 

- (Matt 5:20) Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

 

- (Matt 6:1) "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

 

- (Matt 7:20,21) Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

 

- (Matt 6:19-21) Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

 

- (Matt 19:21-24) Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

22. Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

23. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.

24. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

 

- (Matt 18:2-4) Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

4. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

 

- (Ilm 21:1-6) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

Seuraava keskustelu viittaa samaan aiheeseen. Kun epäuskoinen teologi pitäytyy universalismissa, on sitä vaikea perustella Raamatulla. Hänen käsityksilleen ei löydy tukea tästä kirjasta. Siksi hän joutuu turvautumaan sellaiseen ajatusmalliin, jota hän ei voi todistaa oikeaksi, ja joka perustuu hänen mielikuvitukseensa tai siihen, mihin hän haluaa uskoa. 

   Lisäksi kannattaa huomioida, että kun epäuskoinen teologi esiintyy mielellään muiden uskontojen puolestapuhujana, niin mainitaan myös niissä helvetistä ja tuomiosta. Sellaisia uskontoja ovat esim. buddhalaisuus ja islamin usko. Niissäkin tunnustetaan, että ihminen joutuu vastaamaan kerran teoistaan.

 

Kylän hotellinomistaja lukeutui universalisteihin. Seuraavana aamuna lähdin liikkeelle kutsuakseni, kuten tavallisesti, ihmisiä kokoukseen ja puhellakseni heidän kanssaan heidän sielunsa asiasta. Kylässä vallitsi kiihtymys. Puhuteltuani muutamia menin erääseen räätälinliikkeeseen, missä tapasin joukon ihmisiä keskustelemasta eilisestä saarnastani. Hotellinomistajasta en ollut siihen asti kuullut, mutta tapasin hänet tuossa räätälinliikkeessä toisten joukossa puolustamassa mielipiteitään. Sisään astuttuani aiheuttivat heti tekemäni huomautukset keskustelun. Hotellinomistaja astui esille nähtävästi koko toveripiirinsä kannattamana väitelläkseen minun esittämästäni kannasta ja puolustaakseen sen vastakohtana oppia kaikkien ihmisten pelastuksesta. Joku esitti hänet minulle. Sanoin: ”Keskustelisin mielelläni kanssanne mielipiteistänne, mutta siinä tapauksessa on meidän ensin sovittava väittelytavasta.”

   Näin sovittuamme näistä valmistavista toimenpiteistä aloitimme todistelumme. Ei kestänyt kauan, ennen kuin kumosin kussakin kohdassa kannan, jolle hän asettui. Hän tunsi hyvin vähän Raamattua, ja hänellä oli oma omituinen tapansa käytellä oman muistinsa mukaan niitä raamatunlauseita, joilla pääasiallisesti vastustetaan universalismia. Mutta niin kuin yleensä universalistit hän pysähtyi pääasiassa kysymykseen iäisen kadotuksen ehdottomasta epäoikeudenmukaisuudesta.

   Pian osoitin hänelle ja hänen tovereilleen, että jos Raamattu otetaan lukuun, hänellä oli sangen vähän pohjaa mihin nojata. Silloin hän äkkiä asettui kannalle, että sanokoon Raamattu mitä tahansa, iäinen kadotus on sittenkin epäoikeudenmukainen, ja että jos Raamattu uhkasi ihmisiä iäisellä kadotuksella, se ei voinut olla tosi. Tämä ratkaisi kysymyksen mitä Raamattuun tulee. Itse asiassa minun oli helppoa huomata, että he olivat kaikki epäilevällä kannalla eivätkä tahtoneet myöntyä siksi, että huomasivat mielipiteensä Raamatun vastaiseksi. Sitten taistelin hänen kanssaan iäisen kadotuksen oikeudenmukaisuudesta. Huomasin, että hänen ystävänsä kävivät levottomiksi, ja minusta tuntui, että pohja alkoi heidän jalkainsa alla horjua. Pian lähti yksi ulos, ja kun jatkoin, lähti toinen, ja lopuksi he jättivät hänet kaikki huomatessaan, niin kuin kai oli laita, toinen toisensa jälkeen, että hän oli kokonaan väärässä.

   Hän oli ollut heidän johtajansa, ja Jumala antoi minulle tilaisuuden väsyttää hänet kokonaan hänen kannattajiensa läsnä ollessa. Kun ei ollut enää mitään sanottavaa, teroitin hänelle, että pelastuskysymykseen oli heti kiinnitettävä huomio, sekä toivotin hyvin ystävällisesti hyvää huomenta ja lähdin pois ollen varma, että saisin pian kuulla lisää tästä keskustelusta. …Hänen tuskansa kävi yhä kovemmaksi, ja kun lopuksi saattoi purkaa sydäntään, hän ensin antautui synninhätäänsä ja sitten ilmaisi uskonsa Kristukseen. Muutamissa päivissä hänen toverinsakin tulivat uskoon, kunnes luullakseni herätys teki heistä puhdasta jälkeä. (15)

 

Mielikuvitusjumala. Kun epäuskoinen teologi uskoo käsitykseen kaikkien pelastuksesta, on suurin syy siihen se, että hänellä on mielikuvitusjumala. Hän on valinnut mielessään sellaisen jumalan, joka sattuu miellyttämään häntä ja pitäytyy sitten tässä ajatuksessa. Hän hyväksyy Jumalasta vain itseään miellyttävät asiat, mutta torjuu erityisesti tuomion mahdollisuuden. Mitään konkreettisia todisteita hän ei voi esittää ajatuksilleen eikä hän osaa kertoa, mistä hänen tietonsa on peräisin.

   Katsomme lainausta, joka viittaa samaan aiheeseen. Se osoittaa, miten ihminen voi valita mielessään sellaisen Jumalan, joka sattuu häntä miellyttämään. Hän hyväksyy vain Raamatun opetukset rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta, mutta ei tuomiota katumattomille. Tällainen teologia on ominaista monille epäuskoisille teologeille. He ottavat Raamatusta vain mukavat asiat, mutta torjuvat ne, jotka eivät heitä miellytä. Silloin on syytä kysyä, miksi he yleensä lukevat Raamattua tai muuta kirjallisuutta, jos he ovat jo ennalta päättäneet omista mielipiteistään. Kaikki lukeminen on silloin turhaa.

 

Sanna: Tarkoitatte, että meidän ei pitäisi tulkita kirjaa uskomustemme mukaan?

Sokrates: Tietenkään ei! Se sekoittaa kaksi asiaa, tulkinnan ja uskon.

Sanna: Voi

Sokrates: Sitäpaitsi, jos teet niin, miksi tarvitset Raamattua ollenkaan?

Sanna: Mitä tarkoitatte?

Sokrates: Jos se on samaa mieltä kanssasi, se on tarpeeton, ja jos ei, se on väärässä. Miksi lukea kirjaa, jonka täytyy olla tarpeeton tai väärässä? Itse asiassa, miksi lukea tai kuunnella mitään tai ketään? Kaikkihan on kuitenkin tarpeetonta ja väärää... Onko sinulla mitään perustetta sille, että Jumala antaa anteeksi?

Sanna: Ei.

Sokrates: Joten ainoastaan Jeesuksen kautta ja Raamatusta tiedät, että Jumala on anteeksiantavainen.

Sanna: Niin.

Sokrates: Sanovatko nämä kaksi tietolähdettä mitään Jumalan rangaistuksesta, oikeudesta ja tuomiosta, tai helvetistä?

Sanna: Kyllä.

Sokrates: Kaikki nämä kolme asiaa opetetaan Raamatussa?

Sanna: Kyllä.

Sokrates: Opettaako Jeesuskin nämä kaikki kolme asiaa?

Sanna: No kyllä, vertauksissa, mutta tulkitsen sen...

Sokrates: Taruksi?

Sanna: Niin.

Sokrates: No miksi sitten et tulkitse Jeesuksen opetusta rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta myös taruksi?

Sanna: En yksinkertaisesti voi uskoa, että Jumala on anteeksiantamaton...

Sokrates: Ainoa syy, miksi teet näin, on se, että kirjaimellinen Jumalan tuomio on ristiriidassa uskomustesi kanssa... Uskomuksesi, että Jumala antaa anteeksi, mutta ei tuomitse, on vähän niinkuin suklaalevy, eikö vain? Se on ihana ajatus, ajatus siitä, että ollessamme Jumalan kanssa tekemisissä me kohtaamme vain toisen puolen oikeudenmukaisuudesta. Sen, että Jumala palkitsee hyvyyden, mutta ei rankaise pahuutta – eikö tämä ajatus olekin ihana ja haluttava? Eikö se vedäkin sinua puoleensa samoin kuin suklaalevy?…

Sanna: Hyvä on, antakaa minun opettaa teille yksi asia. Sokrates, yhden asian tiedän varmasti. Jumala on rakkaus, ei tuomitsija. Jumala on hiljainen pieni ääni, ei maanjäristys.

Sokrates: En aio nyt kysyä, mistä tiedät tuon. Mutta tätä sinulta kysyn: miksi ei Jumala voisi olla molempia?

Sanna: Miten se voisi olla mahdollista?

Sokrates: Eikö rakkaus tee omia arviointejaan? Eikö rakkaudella ole silmiä? Eikö rakkaus ole yhtä hyvin maanjäristys kuin hiljainen, pieni ääni? Itse asiassa, eikö rakkaus ole kaikkein suurin maanjäristys?

Sanna: En tiedä mihin Jumalaan te uskotte, mutta minä pidän parempana rauhan Jumalaa.

Sokrates: Voi, mutta kun ensi kädessä ei ole kysymys siitä, mitä pidät parempana, vaan siitä, mikä on totuus.

Sanna: On kysymys siitä, mihin jumalaan minä valitsen uskoa.

Sokrates: Valitsetko uskomuksesi samoin kuin suklaalevysi?

Sanna (hämmentyneenä): No tietenkään en… En tiedä enää…

Sokrates: Haa, maagiset sanat! (16)

 

EPÄUSKOISEN TEOLOGIN ONGELMA. Yksi epäuskoisen teologin uskomuksista on, ettei perisyntiä ole. Hän ei usko, että tiettynä ajankohtana ja tietyssä paikassa on tapahtunut syntiinlankeemus, joka on vaikuttanut nykyisiinkin sukupolviin. Hän ei usko todeksi Raamatun kuvausta, vaikka se hyvin vastaa ympäröivän maailman todellisuutta. (Room 5:12: Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.) Se käy ilmi, kun lukee lehtiotsikoita perheväkivallasta, sodista ja laittomuuksista, tai kun ihmiset sairastavat ja kuolevat.

   Sama ongelma on epäuskoisen teologin omassa tilassa. Hän ei ole koskaan nähnyt itseään syntisenä, kadotettuna ja ihmisenä, joka on erossa Jumalasta. Hän ei tiedä, mitä on nähdä itsensä Jumalan valossa ja miten laki osoittaa synnin, ja siksi hän ei ymmärrä anteeksiantamuksen ja pelastuksen tarvettakaan. Päinvastoin hän usein kokee itseriittoisuutta ja ylpeyttä ja pitää itseään edistyksellisenä, tieteellisenä ja suvaitsevaisena, muita parempana. Hän vertaa itseään ja omaa viisauttaan muihin, vaikka Raamattu varoittaa, että Jumala on ylpeitä vastaan:

 

- (Jaak 4:6) Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

 

Mikä on Raamatun neuvo tällaiseen asenteeseen?

   Vastaus on, että meidän tulee nöyrtyä Jumalan edessä ja tunnustaa ylpeytemme synniksi. Jos sen teemme, voimme saada Jumalalta anteeksiannon. Tunnusta siis syntisi ja ylpeytesi Jumalalle, pyydä häntä antamaan ne anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin ne sinulle anteeksi annetaan.

 

- (1 Piet 5:5) Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

6. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Käänny myös koko sydämestäsi Jeesuksen Kristuksen puoleen, koska vain hänessä on iankaikkinen elämä. Pyydä häntä elämääsi ja luovuta itsesi hänelle:

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

Niinpä jos olet kääntynyt hänen puoleensa ja vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

                                             

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Charles Darwin: The Life and Letter of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. (1887, 1: 315-316), Toim. Fancis Darwin. London: John Murray.

2. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

3. Charles Darwin: The origin of species, vol 2, 6 th ed., p. 49 - Sit. kirjasta "Evoluution romahdus", Scott M. Huse.

4. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 446

5. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 457

6. Richard Owen; sit. Søren Løvtrup (1987) Darwinism: The Refutation of a Myth. London: Croom Helm

7. David Friedrich Strauss: The Life of Jesus Critically Examined. London: SCM, 1973

8. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 132-134,136

9. Olav Valen-Sendstad: Ihminen kohtaa Jumalan (Ordet og troen), s. 28, 31

10. Steven Weinberg: Unelmia viimeisestä teoriasta, s. 242,243, New York: Basic

11. John T. Robinson: Rehellinen Jumalan edessä (Honest to God)

12. Peter Kreeft: Sokrates & Jeesus, s. 62,63

13. Bhagavadagita (IV:11)

14. Paul Little: Tiedä miksi uskot (Know Why You Believe), s. 129

15. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 101 – 104

16. Peter Kreeft: Sokrates & Jeesus, s. 34-36

 

Linkki: http://www.kotipetripaavola.com/papistojokakumoaaJumalansanan.html