Etusivulle 
Jarin kirjoituksia
Julistustyöntekijät


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






LUKU 2 -

Työntekijät seurakunnassa

 

 

Tässä luvussa tutkimme vanhimpien ja työntekijöiden luonnetta, koska se on oleellinen tekijä seurakunnan terveyden kannalta. Jos ihmiset ovat Jumalan valitsemia ja heillä on sopusuhtainen luonne, vaikuttaa se suotuisasti kehitykseen ja voidaan odottaa muiden edistyvän uskossaan. Päinvastaisessa tilanteessa voi käydä päinvastoin.

   Ihanne siitä, millainen työntekijän tulee olla, löytyy mm. 1. Timoteuskirjeen kolmannesta luvusta ja kirjeessä Tiitukselle. Niissä tuodaan esille useita piirteitä, jotka ovat tärkeitä ja joiden tulisi esiintyä työntekijän elämässä (Samoja piirteitä tulisi tietysti olla jokaisen ihmisen elämässä). Jos niitä ei ole lainkaan, ei sellaisen ihmisen tulisi toimia vastuullisissa tehtävissä.

   Niissä mainitaan sellaisia asioita kuin henkilön kotielämä ja että hänellä on hyvä todistus ulkopuolella olevilta ihmisiltä. Samoin mainitaan moitteettomuus, raittius, säädyllisyys, vieraanvaraisuus ja ettei henkilö saa olla rahanahne tai pikavihainen. Lisäksi varoitetaan, ettei seurakunnan vanhin saa olla äskenkääntynyt, koska hänellä on vaara ylpistyä, jos hän joutuu liian pian vastuulliseen asemaan. Se voi johtaa lankeemukseen. Yksi ominaisuus on myös kyky opettaa sanaa. On vaikea toimia vanhemman tai työntekijän asemassa, jos ei kykene opettamaan edes uskon perusasioita. Tietenkään jokaisen vanhimman ja työntekijän ei tarvitse olla julistustehtävässä, mutta hänellä tulisi olla tarpeellinen Raamatun tuntemus voidakseen auttaa ja neuvoa muita:

 

- (1 Tim 3:1-7) Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.

2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.

7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

 

- (Tiit 1:5-9) Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,

6. jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.

7. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,

8. vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;

9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

 

Bill Hybels on ottanut saman asian esille. Hän ei puhu suoranaisesti seurakunnan vanhimmista vaan eri työmuodoista, ja miten ihmisen luonne ja hengellisyys on tärkein ominaisuus. Se nousee ohitse pätevyyden ja lahjakkuuden. Kyseessä ovat samantyyppiset tekijät kuin mitä Paavali mainitsi edellisissä jakeissa. Jos ihmisen luonteessa ei näy merkkejä rehellisyydestä, nöyryydestä, luotettavuudesta, työetiikasta, itsekurista ja muista hyvistä piirteistä, on syytä olla varovainen. Jos henkilö ei tähän mennessä ole osoittanut näitä myönteisiä piirteitä, hän tuskin hetkessä muuttuu.

   Lisäksi Bill Hybelsin luettelossa on mielenkiintoinen kolmas piirre luonteen ja lahjakkuuden lisäksi: henkilökemia. Se tarkoittaa, että jos henkilöt aikovat työskennellä yhdessä vuosikausien ajan, on parempi, että he viihtyvät toistensa parissa. Tämä voi tuntua lihalliselta valintakriteeriltä, mutta niin me yleensä valitsemme kavereita ja puolisonkin. Siksi henkilökemiaa ei voi laiminlyödä. Hengellinen työ sujuu paremmin, jos tiimin jäsenet viihtyvät toistensa parissa.

 

Minun valintaprosessini perustuu kolmeen asiaan: ensin luonne, sitten pätevyys ja viimeksi henkilökemia kanssani ja muiden ryhmän jäsenten kanssa. Luonne. Pätevyys. Kemia. Kokeiltuani erilaisia valintakriteereitä vuosien aikana olen päätynyt näihin kolmeen juuri siinä järjestyksessä kuin ne on mainittu.

   Kun etsin jotakuta vapaaehtoisryhmään tai palkkatyöhön, muistutan itseäni: luonne ensin. Tällä tarkoitan, että minulla on oltava luottamus henkilön kulkemiseen Jeesuksen kanssa. Minun on tiedettävä, että he ovat sitoutuneita hengellisiin kurinalaisuuksiin. Minun on nähtävä todistus rehellisyydestä, opettamiseen kykenemisestä, nöyryydestä, luotettavuudesta, terveestä työetiikasta ja halukkuus vastata pyyntöihin.

   En ole aina asettanut luonnetta pätevyyden yläpuolelle, mutta teen niin nyt. Olen oppinut, että seurakuntatyössä satunnainen lipsahdus pätevyydestä voidaan hyväksyä. Mutta luonteen virheet saavat aikaan ongelmia, joilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

   … Mutta 30 vuoden optimismin jälkeen minun on ollut myönnettävä tappio. Kohdattava se. Jokainen aikuinen, joka on tulossa avaintehtävään, on jo viettänyt 25,30, 35 vuotta luonteen muovausprosessissa. Sen jälkeen ei muutu enää paljon. Niinpä etsin luonnetta, joka on jo muovautunut myönteisesti.

   … Niinpä teen valintaprosessin aikana hyvin kovasti työtä erottaakseni ehdokkaan luonteen. Tarkistan suositukset. Puhun kauan ihmisten kanssa, jotka tuntevat hyvin kyseisen henkilön. Etsin heikkouksia luonteesta. Minun on parempi löytää ristiriitaisuuksia nyt kuin pakottaa koko ryhmä löytämään niitä myöhemmin. (9)

 

Välittää ihmisistä, ei kärsimätön. Yksi hyvän työntekijän piirre on, että hän välittää ihmisistä. Kenestäkään ei tule paimenta tai työntekijää vain siksi, että saa sellaisen viran, vaan että hän käytännössä osoittaa välittävänsä ihmisistä. Se tarkoittaa, että vaikka kukaan ei ole puhunut hänelle asiasta, hänellä on halu auttaa ihmisiä, hän on sielujenvoittaja ja hänellä on lämmin sydän syrjässä olevia ja luopioita kohtaan. Se osoittaa, että hän on Jumalan kutsuma henkilö.

   Käytännössä meillä pitäisi olla samanlainen asenne kuin mitä Jumalalla on ollut ihmiskuntaa kohtaan. Kun hän on rakastanut kaikenlaisia ihmisiä kuten evankeliumin vastustajia, saatananpalvojia, homoseksualisteja, paatuneita tai kirkon palvelijoita, jotka torjuvat meille tärkeät arvot, tarvitsemme samanlaista asennetta. Se tarkoittaa myönteistä ja arvostavaa asennetta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Watchman Nee on opettanut asiasta:

 

Herran työtä tekevien ihmisten tulisi rakastaa paitsi toisia kristittyjä, myös kaikkia ihmisiä…Ihmisten rakastaminen ja rakkauden osoittaminen heille on nimittäin olennainen ominaisuus Jumalan palvelemisessa. Kaikki, jotka suhtautuvat ihmisiin ärtymyksellä ja halveksivat heitä, ovat ilman muuta sopimattomia Herran palvelijoiksi.

   …Monilla Jumalan työssä olevilla on se vakava puute, että heiltä puuttuu täysin rakkaus ihmiskuntaa kohtaan. Heiltä puuttuu oikeanlaista kunnioitusta ihmisiä kohtaan, ja heiltä puuttuu myös tieto ihmisen arvosta Jumalan silmissä… Jumalan on laajennettava meitä niin, että alamme käsittää kaikkien ihmisten ansaitsevan rakkautta ja arvonantoa. Se, menestytkö tulevassa työssäsi Jumalalle vai et, riippuu pääasiassa asenteestasi ihmisen arvoa kohtaan. Työsi syvyys mitataan sillä, miten kiinnostunut olet ihmisistä ja mitä tunnet heitä kohtaan. (10)

 

Entä sielunhoito? Yksi hyvä hengellisen työntekijän piirre on lempeys ja kyky kuunnella ihmisten ongelmia, ja sitä tarvitaan sielunhoidossa. Yleinen vika on, että olemme kärsimättömiä kuuntelemaan, kun ihmiset esittävät näkemyksiään, ajatuksiaan tai huoliaan. Joskus voimme olla kylmiä jääpuikkoja muiden ongelmien edessä, jopa syyttää heitä ja osoittaa heidän virheitään. Emme rohkaise heitä, vaan lannistamme heitä syytöksillämme. Varsinkin sellaiset ihmiset, jotka itse ovat kurinalaisia ja perfektionisteja, syyllistyvät tähän ja ovat kärsimättömiä muita kohtaan (yleensä nämä ominaisuudet kulkevat käsi kädessä.). Tai sitten alamme heti neuvomaan ja opettamaan ihmisiä ennen kuin olemme kunnolla selvillä heidän ongelmistaan. Se on aika tavallista ja silloin ei voi odottaa, että ihmiset saavat apua. Turhaan ei Jaakobin kirjeessä sanota (Jaak 1:19): Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.

   Kovuus sielunhoidossa ja ihmissuhteissa voi olla myös yksi tekijä siihen, miksi ihmiset eivät viihdy seurakun-nassa. Syynä siihen, että he lähtevät pois seurakunnasta, ei ole aina synti, vaan kylmyys seurakunnassa. Ei ole pystytty luomaan läheisiä kontakteja ihmisiin tai lähestymään ja auttamaan heitä myönteisillä tavoilla.

 

Sielunhoitajan on ehdottomasti voitettava hoidettavan luottamus. Se pitää hankkia! Ilman sitä ei voi puhua minkäänlaisesta todellisesta auttamisesta. Sanon kaiken uhallakin: monet sielunhoitajat ovat niin urautuneet rooliinsa, että kasvu ja elämän liikkuvuus ovat jääneet heidän kohdallaan toteutumatta. Heistä tulee kylmiä moralisteja, joiden sietokyky ihmisten ongelmien suhteen on rajoittunut ja paikalleen jähmettynyt. Monet ”hengelliset kuolemat” ovat nopeutuneet, koska ihmiset eivät ole saaneet asiaankuuluvaa sielunhoitoa. Kun jäsen on jäänyt pois seurakuntayhteydestä, se on nähty vain maallistumisena ja haluna palata syntielämään. Vähäiselle huomiolle on jäänyt hoitajan mahdollinen kovuus ja kylmyys, joka on ajanut hoidettavan kauemmaksi seurakunnasta (Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että sielunhoidossa ei läheskään aina tarvitse olla kysymys synnistä.) (11)

 

Oikeassa asenteessa muita kohtaan ei varmastikaan kukaan ole täydellinen. Siitä ollaan kaukana. Toisilla tietysti voi olla luonnonlahjana leppoisa luonne. He osaavat olla ystävällisiä, rauhallisia ja arvostaa kanssaihmisiään ilman sen suurempaa ponnistelua. He ovat taitavia siinä ja pystyvät kertomaan evankeliumin luontevalla tavalla.

   Sen sijaan monilla meistä voi olla intoa, mutta ei taitoa, ja se voi aiheuttaa vahinkoa. Jos ihmiset pettyvät itseemme ja vääriin asenteisiimme, torjuvat he usein myös Jumalan (onneksi anteeksipyytämisellä voidaan korjata monia tilanteita). Niin helposti tapahtuu.

   Kun katsomme jälleen Raamattua, voimme nähdä 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa hyvän mallin, miten suhtautua toisiin. Siihen suuntaan pitäisi pyrkiä. Lisäksi voimme nähdä yhden esimerkin Paavalissa, jonka sydän ihmisiä kohtaan oli paljon laajempi kuin mitä meillä on koskaan ollut. Nykyseurakunnassa on harvoin samanlaista asennetta kuin mikä Paavalilla oli:

 

- (1 Kor 13:1-4) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

 

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

 

- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

 

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

 

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

 

Ei herroina halliten

 

- (1 Piet 5:2,3) kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,

3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,

 

Yksi hyvä työntekijän piirre on, että hän on Kristuksen palvelija, joka ei sido ihmisiä itseensä, yritä hallita heitä ja kontrolloida heidän elämäänsä. Todellinen johtajuus on laumalle esikuvana ja paimenena, ei herrana olemista, koska Kristus on ainoastaan seurakunnan pää ja Herra (Kol 1:18), muutenhan henkilö varastaa Kristukselta tämän aseman.

   Esikuvana jokaisella työntekijällä tulisi olla itse Hyvä Paimen, Jeesus Kristus, joka ei ”tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." (Matt 20:28). Hän myös sanoi, että suurin on se, joka palvelee. Tämä on täysi vastakohta monille ei-kristillisille lahkoille (esim. moonilaisuus), joissa yksi johtaja kontrolloi muiden elämää, rahan käyttöä, ihmissuhteita tai uhkaa tuomioilla, jos muut eivät tottele häntä ja arvosta hänen opetuksiaan. Mukana voi olla lakihenkistä opetusta, ”profetian” lahjan väärinkäyttöä kontrolloimiseen; kaikki asioita, jotka eivät koskaan kuulu todelliseen paimenuuteen, josta Jeesus opetti. Jos mukana on edellisenkaltaisia piirteitä, on se merkki vinoutumasta. Raamattu ei opeta sellaista mallia:

 

- (Luuk 22:26,27) Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.

27. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.

 

- (Matt 23:11,12) Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

 

Kun on kyseessä oikea johtajuus, pitäisi pyrkimyksenä olla, ettei johtaja sido ihmisiä itseensä, vaan rohkaisee heitä riippuvuuteen Jumalasta ja etsimään häntä. Se on ainoa oikea järjestys, koska Kristus on seurakunnan pää eikä kukaan muu. Jos tällaista mallia noudatetaan ja annetaan ihmisten kasvaa rauhassa ja Jumalan armossa, sekä autetaan heitä löytämään kutsumuksensa Kristuksen ruumiissa, johtaa se yleensä terveeseen seurakuntaan. Ihmiset kasvavat terveellä tavalla, ja ilmapiiri sellaisten johtajien ympärillä on tavallisesti rento, optimistinen ja ystävällinen. Siksi tarvitsemme enemmän johtajia, jotka ovat todellisia isähahmoja, jotka vahvistavat ihmisiä heidän palvelustehtävissään ja auttavat heitä eteenpäin. Se on yksi avaimista seurakunnan terveelle kehitykselle.

 

Anna ihmisille tilaa tehdä omat päätöksensä. Tapaatko työssäsi ja lähipiirissäsi vastauskoontulleita? Haluatko auttaa heitä kasvamaan kohti kypsyyttä? Tässä vinkki: anna heidän kasvaa tavallaan. Anna heidän oppia omassa tahdissaan, niin kuin sinäkin opit, virheistä ja epäonnistumisista. Jos todella tahdot armon heräävän, älä vaadi heiltä niin paljon kuin sinulta vaadittiin. Älä päätä heidän puolestaan – anna heille runsaasti tilaa. Älä tunkeudu heidän asioihinsa, vaan anna heidän olla. Äläkä missään tapauksessa yritä hallita ja ohjailla heitä toimimaan sinun tahtosi mukaan. (12)

 

… Nuoret ovat energisiä, voittajia, jotka voivat saavuttaa suuria asioita. Mutta he eivät ole isiä eivätkä joukkueen rakentajia. He tahtovat sydämessään saada voitelun palvelutehtäväänsä ja olla siinä vahvoja, mutta heillä ei ole sydäntä toisten ihmisten palvelutehtävien tekemiseen vahvoiksi ja aikaansaaviksi. Tällainen sydän on vain isähahmoilla. Kuinka paljon me tarvitsemmekaan isätyyppejä Kristuksen ruumiissa! He riemuitsevat, kun nuoret vapautuvat, ovat Jumalan käytössä ja menestyvät. Isät eivät katso vain omiin tehtäviinsä vaan myös muiden tehtäviin ja koko Kristuksen ruumiiseen. He ovat todellisia yhteyden rakentajia. (13)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce