LUKU 2 -
Entä lasten kastaminen?
Kastetta on monissa
paikoissa saatettu soveltaa myös pieniin sylivauvoihin. On voitu kastaa pieniä
lapsia, joilla ei ole vielä voinut olla samanlaista sanan lupauksiin tarttuvaa
uskoa kuin vähän vanhemmilla ihmisillä. Tätä asiaa on saatettu perustella
ainakin seuraavantyyppisillä seikoilla:
"Älkääkä estäkö
heitä". Ensinnäkin
lapsikastetta on saatettu perustella sillä, ettei estettäisi lapsia tulemasta
Jeesuksen tykö, jos heitä ei kastettaisi. Tämän pohjana on käytetty mm.
evankeliumeissa olevia jakeita, jotka viittaavat kyseiseen asiaan:
- (Mark 10:13-16) Ja
he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset
nuhtelivat tuojia.
14. Mutta kun Jeesus
sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun
tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15. Totisesti minä
sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei
pääse sinne sisälle."
16. Ja hän otti
heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Kun ovat kyseessä nämä
jakeet, on kuitenkin hyvä panna merkille, ettei siinä ole kyse kasteesta, vaan
lasten siunaamisesta ja että Jeesus panisi kätensä heidän päällensä. Lasten
kastaminen ja heidän siunaamisensa ovat kaksi aivan eri asiaa.
Toisaalta jos Jeesus olisi todella halunnut kastaa edellisessä
tilanteessa olevat lapset, olisi siihen juuri silloin ollut hyvä tilaisuus. Hän
jätti sen kuitenkin tekemättä, vaikka Raamatussa kerrotaan hänen - tai
itseasiassa opetuslasten - kastaneen monia muita ihmisiä:
- (Joh 4:1,2) Kun nyt
Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja
kastoi useampia kuin Johannes
2. - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -
Matt 28:19,20. Toinen asia, jolla on saatettu perustella lasten
kastamista, on Jeesuksen lähetyskäsky Matteuksen 28. luvussa. Sillä joissakin
käännöksissä, kuten esim. v. 1938 Raamatun suomenkielisessä käännöksessä, voi
ymmärtää, että ihmisiä tehdään opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla. Tämä
lähetyskäsky kuuluu seuraavasti v. 1938 käännöksessä:
- (Matt 28:19,20)
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla
heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä
olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
On kuitenkin hyvä
huomioida, että alkukielellä nämä jakeet sisältävät kolme partisiippimuotoa,
jotka ovat tavallaan "samanarvoisia", eli jae kuuluu alkukielellä
seuraavasti:
"Mennen
siis opetuslapseuttakaa kaikki kansat, kastaen heidät nimeen Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettaen heidät pitämään kaikki, mitä
käskin teille."
Niinpä meidän täytyy
ymmärtää, että näissä jakeissa on kolme verbiä, jotka seuraavat
aikajärjestyksessä toisiaan. Kaksi viimeistä verbiä eivät ole
"alisteisia" ensimmäiselle verbille, vaan kyseessä on aikajärjestys (Ts.
ensin tehdään opetuslapsia, sitten kastetaan heitä ja lopuksi opetetaan).
Siten jae olisi hyvin voitu kääntää sillä tavalla, että kyseisten verbien
tilalla olisi lukenut: "Menkää... kastakaa... opettakaa." Tämä
järjestys, eli että ensin tehdään opetuslapsia, ja vasta sitten kastetaan ja
opetetaan pitämään heitä kaikki, käy ilmi myös muista käännöksistä. Siitä ovat
esimerkkinä allaolevat käännökset:
"Menkää siis ja
tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki mitä olen teille
käskenyt." (Aapeli Saarisalon käännös)
"Menkää siis ja
opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen." (Lutherin käännös Matt 28:19:sta)
"Teidän on siis mentävä
ja tehtävä kaikista kansoista opetuslapsia ja kastettava heidät Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen." (Phillipsin käännös)
Toisaalta jos opetuslapsia
todella tehtäisiin käyttämällä apuna kahta keinoa eli 1) kastamalla ja 2)
opettamalla pitämään heitä kaikki, tultaisiin silloin merkilliseen harhaoppiin,
jossa ihmisen täytyisi ensin, kasteen lisäksi, osata kaikki Jeesuksen käskyt
ennenkuin hän voisi pitää itseään opetuslapsena ja pelastettuna. Itseasiassa
pelastus perustuisi silloin ihmisen tekoon, ja kuinka hyvin hän on oppinut
Raamattua ulkoa. On selvä, että tämä ei ole Raamatun yleinen opetus, vaan me
voimme pelastua yksinkertaisesti vastaanottamalla Jeesuksen elämäämme, heti
välittömästi:
- (Joh 1:12) Mutta
kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Edelleen kun Matt 28:19,20
on Jeesuksen aikaisille opetuslapsille annettu lähetyskäsky, voidaan kysyä,
keitä he oikein olisivat kastaneet, jos evankeliumin julistus ja sitä seuraava
usko tuli vasta kasteen jälkeen? Eikö lähetyskäskyn noudattaminen olisi ollut
aivan mahdotonta senaikaisessa yhteiskunnassa, koska eihän aikuisia ihmisiä tai
heidän lapsiaan voitu heidän tahtomattaan kastaa ja näin tehdä opetuslapsiksi?
Niinpä meidän täytyy ymmärtää, että senaikaisessa yhteiskunnassa
ja nykyisissäkin lähetystilanteissa ei voida aloittaa kasteen kautta, vaan aina
ensin seuraa evankeliumin julistus (lähetystilanteessa, johon Jeesuksen
käsky viittaa, olisi asian toteuttaminen ollut kaikkein ongelmallisinta).
Julistuksen seurauksena ihmiset voivat sitten saada uskon ja käydä
kasteellakin, mutta kaste on aina vain uskon seuraus.
Perhekuntakasteet. Kolmas asia, jolla lapsikastetta on saatettu
perustella, ovat perhekuntakasteet. Sillä kun Uudessa testamentissa ei missään
suoraan mainita pikkulapsia kastetun - kuten on vaikea löytää mainintoja esim.
kummijärjestelmästä tai kasteen armosta -, on ehkä ajateltu, että
perhekuntakasteet voivat kuitenkin olla osoitus kyseisestä asiasta.
On kuitenkin hyvä nähdä, että vaikka helluntaina kastetuillakin
oli lapsia, niin kastettiin vain ne, jotka ottivat sanan vastaan - muiden
kasteesta ei puhuta mitään. Tai jos muitakin olisi kastettu, olisi se melko
pian, joidenkin vuosikymmenien kuluttua, johtanut siihen, että suurin osa
seurakunnan jäsenistä olisi ollut pelastuksesta ja uskosta osattomia:
- (Apt 2:41) Jotka
nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi
sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Samoin perhekuntakasteissa
huomaamme saman asian: kastetta edelsi aina ensin sanan vastaanottaminen. Tämä
mainitaan neljässä perhekuntakasteessa, kun niitä yhteensä on Uudessa
testamentissa viisi. Nämä kohdat esiintyvät Ut:ssa seuraavasti:
Korneliuksen perhekunta
(Apt 11:14) hän on
puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun
perhekuntasi.'
- (Apt 10:1, 2,
33, 43-48) Ja Kesareassa oli mies,
nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa
sotaväenosastossa.
2. Hän oli hurskas
ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi
paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.
33. Sentähden minä
lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis
tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt
sinun puhua."
43. Hänestä kaikki
profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi
hänen nimensä kautta."
44. Kun Pietari
vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Ja kaikki ne
uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana,
hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
46. sillä he
kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi:
47. "Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen
niinkuin mekin?"
48. Ja hän käski
kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä
viipymään siellä muutamia päiviä.
- (Apt 15:7,9) Ja kun
oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te
tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen
valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja
tulisivat uskoon.
9. eikä tehnyt mitään
erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä
uskolla.
Lyydian perhekunta
- (Apt 16:13-15, 40)
Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle,
jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme
kokoontuneille naisille.
14. Ja eräs Lyydia
niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali
puhui.
15. Ja kun hänet
ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te
pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa
siellä." Ja hän vaati meitä.
40. Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä
he lähtivät pois.
Filippin vanginvartija
- (Apt 16:27, 31-34) Kun
vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa
ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
31. Niin he sanoivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun
perhekuntasi."
32. Ja he puhuivat
Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
33. Ja hän otti
heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja
kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
34. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko
hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Krispuksen perhekunta
- (Apt 18:5, 8) Ja
kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut
sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.
8. Mutta
synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja
myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät
kastettiin.
Stefanaan perhekunta
- (1 Kor 1:16,
16:15,16) Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä,
olenko ketään muuta kastanut.
15. Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte,
että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen.
16. Olkaa tekin
kuuliaisia heidän kaltaisilleen ja jokaiselle, joka heidän kanssaan työtä tekee
ja vaivaa näkee.
TIETOINEN ASIA JA
VALINTA. Kun Uudessa testamentissa puhutaan kasteesta, jopa
perhekuntakasteista, liittyy siihen siis kääntymys, parannus, usko ja
lupauksiin luottaminen sekä hyvän omantunnon pyytäminen Jumalalta. Ne ovat
kaikki asioita, joita ei pienillä sylilapsilla voi vielä olla, koska eihän
heillä voi olla samanlaista mielenmuutosta ja sanan lupauksiin tarttuvaa uskoa
kuin vähän vanhemmilla ihmisillä yleensä saattaa olla. He eivät vielä ymmärrä
näitä asioita kunnolla, eivätkä siksi voi olla samalla tavalla vastuullisia
kuin muut ihmiset.
Joka tapauksessa voimme löytää Uudesta testamentista hyvin sen
linjan, että apostolit aina ensin saarnasivat sanaa ja kehottivat ihmisiä
parannukseen, mielenmuutokseen suhteessa Jumalaan, joka sitten saattoi johtaa
siihen, että he lopulta menivät kasteellekin. Tämä oli heidän linjansa heti
alusta alkaen:
- (Luuk 24:47) ja
että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen
nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
- (Apt 2:37,38) Kun
he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille
apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38. Niin Pietari
sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän
Hengen lahjan.
- (Apt 3:19) Tehkää
siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
- (Apt 4:4) Mutta
monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten
luku nousi noin viiteentuhanteen.
- (Apt 8:12) Mutta kun
he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan
valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen,
sekä miehet että naiset.
- (Apt 11:20,21)
Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä,
jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat
evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
21. Ja Herran käsi
oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi
Herran puoleen.
- (Apt 17:2-4) Ja
tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena
sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,
3. selitti ne ja
osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi:
"Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus."
4. Ja muutamat
heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin
myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.
- (Apt 17:10-12)
Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he
olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
11. Nämä olivat
jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan
hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
12. Ja monet
heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja
miehet.
- (Apt 18:4,5) Ja hän
keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että
kreikkalaisia uskomaan.
5. Ja kun Silas ja
Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan
julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.
- (Apt 20:21) vaan
olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta
kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen
Kristukseen.
- (Apt 26:18-20)
avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja
saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja
perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
19. Sentähden,
kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,
20. vaan saarnasin
ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean
maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että
he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja
- (1 Piet 3:20,21)
20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti
Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on
kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
21. Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole
lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta -
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
MITÄ ONGELMIA SEURAA
LAPSIKASTEESTA? Jos pidämme kiinni
lapsikasteesta, seuraa sen käytöstä helposti erinäisiä ongelmia, koska sitä ei
ole säädetty Jumalan sanassa. Se voi johtaa ainakin siihen, että aletaan pitää
kirkkoa Kristuksen ruumiina, ja jolloin seurakunta olisi itseasiassa sama kuin
maailma. Tällöin ei ymmärretä sitä yksinkertaista tosiasiaa, että
alkuseurakunta koostui vain uskovista ja pyhistä (Room 1:7, 1 Kor 1:2, 2 Kor
1:1, Ef 1:1, Fil 1:1, Kol 1:2...), ja että se lisääntyi vain pelastuksen
vastaanottaneista (Apt 2:47) eikä suinkaan lihan mukaan syntyneistä (Joh 3:6).
Itse kirkko-sanaa ei niinikään silloin edes tunnettu, vaan se
tuli vasta sen myötä, kun käsitteet maailma ja seurakunta menivät sekaisin, ja
kun luopumus tuli seurakuntaan. Nykyinen kirkkokäsitys, jolloin lähes kaikki
jonkun paikkakunnan uskosta osattomatkin jäsenet kuuluvat kirkkoon tai
"seurakuntaan", on siten helposti nähtävissä vain tämän luopumuksen
loogiseksi seuraukseksi.
Kuitenkin pahin asia ihmisten kannalta on, että he voivat
ajatella olevansa taivaskelpoisia pelkästään lapsikasteensa - tämä vaara on
tietysti mahdollinen muulloinkin suoritetun kasteen perusteella - pohjalta. He
voivat tuudittautua väärään rauhaan, koska heidät on joskus pienenä kastettu.
Seuraava 1800-luvulla vaikuttaneen Charles G. Finneyn kertoma
esimerkki ("Ihmeellisiä herätyksiä" s. 211) kuvaa tätä tilannetta
hyvin. Siinä ihmiset luulivat olevansa kristittyjä kasteen ja varsinkin Herran
ehtoollisen kautta, vaikkeivät he olleet kokeneet mitään uudestisyntymistä.
Asia oli esteenä sille, että heidän oli vaikea ottaa pelastusta vastaan:
Monessa suhteessa
tapahtui tässä herätyksessä paljon liikuttavaa ja kiintoisaa. Sehän liikkui
väestön keskuudessa, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä hengellisistä
herätyksistä. Saksalaiset kuvittelivat olevansa "kristityitä"
kasteensa ja varsinkin Herran ehtoollisen nauttimisen pohjalla. Melkein kaikki,
joilta kysyttiin, tahtoivatko he tulla uskovaisiksi, vastasivat silloin ja
silloin nauttineensa ehtoollista sen tai sen saksalaisen papin jakamana. Ja kun
kysyin, oliko tämä heidän mielestään "uskontoa", he vastasivat niin
ajattelevansa. Ja niin ajatteli heidän pastorinsakin. Kun astuin hänen
rinnallaan tohtori Greerin hautajaisissa, hän kertoi minulle tämän seurakunnan
papina ollessaan kasteen ja Herran ehtoollisen nauttimisen kautta
"tehneensä" 160 kristittyä. Hän ei näyttänyt itsekään tuntevan muuta
tietä kristillisyyteen kuin katkismuksen opetuksen, kasteen ja Herran
ehtoollisen. Tähän käsitykseen herätys joutui törmäämään.
Myös seuraava esimerkki
kuvaa hyvin, miten ihmisille voidaan uskotella heidän olevan Jumalan lapsia
kasteensa perusteella, vaikka he myöhemmin voivat täysin kieltää Jumalan
eivätkä elä hänelle. Tämä esimerkki, jonka tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio
kertoo ("Kristitty vai käännynnäinen", s. 35), ei ole edes mitenkään
epätavallinen, vaan se kuvaa hyvin sen kansan tilaa, joka lapsena on saanut kasteen.
Se osoittaa, että vaikka olisimme saaneet lapsena kasteen, ei siitä ole ollut
meille hyötyä suuntaan eikä toiseen:
Molemmat todistajat
vakuuttivat voimakkaasti kuulijoilleen, miten heidät oli lapsena kastettu ja he
olivat Jumalan lapsia.
Puheitten jälkeen pastori tuli kamarin
puolelle, joka oli myös täynnä kansaa. Minäkin olin siellä. Kysyin pastorilta:
- Ovatko kaikki nämä kuulijat opetuslapsia? Siihen hän vastasi: - Kyllä ovat.
Vieressäni seisoi eräs kyläkunnan miehistä.
Kysyin häneltä: - Oletko sinä uskovainen? Mies vastasi heti: - En ole. Kysyin:
- No, onko sinut lapsena kastettu? Mies vastasi: - On. Käännyin pastorin
puoleen ja sanoin: - Tämä mies sanoo, että hänet on lapsena kastettu, mutta
että hän ei ole uskovainen. Kansa ympärillämme kuunteli keskusteluamme.
Kokouksessa oli eräs vanha mies, kylän
merkkihenkilö. Jotkut kyläläiset nimittivät häntä antikristukseksi, koska hän
oli kyläläisille puhunut, että ei mitään Jumalaa olekaan. Mutta rovastin ja
kappalaisen puheista sai sen käsityksen, että hänkin oli opetuslapsi, koska
hänet kerran oli lapsena kastettu. Ainoat ei-opetuslapset olimme tuossa
kokouksessa me, jotka olimme saarnanneet herätyksen kylälle, ja ne
vastakääntyneet, jotka olivat julkisesti tunnustaneet uskonsa Jeesukseen.
