”KEHITYSOPPI ON
TOTTA”
Minulla on ollut muutamia
vuosia oma kotisivu netissä. Olen sinne kirjoittanut mm. kehitysopista monien
muiden aiheiden ohella. Olen pyrkinyt osoittamaan, miten kehitysteoria sisältää
valtavia puutteellisuuksia ja miten on paljon järkevämpää toimia
luomisnäkemyksestä käsin.
Mitä tulee tähän aiheeseen, olen kuitenkin törmännyt seinään.
Olen törmännyt siihen, ettei ihmisten näkemyksiin voi paljoa vaikuttaa eivätkä
heidän käsityksensä muutu kovin helposti. Siinä epäonnistuu helposti.
Ennen ajattelin, että kun yrittää mahdollisimman
loogisesti ja vakuuttavasti tuoda tosiasiat esille, niin ihmiset ovat
voitettavissa ja muuttavat käsityksensä, mutta nyt ymmärrän, ettei asia ole
niin yksinkertainen eikä se tavallisesti onnistu. Sen sijaan keskustelu loppuu
yleensä viimeistään siihen, kun evolutionisti ottaa esiin ylimielisen hymyn ja
lausuu taikasanan: ”fundamentalisti”, ja niin luomiseen uskova poistuu
lannistuneena tilanteesta. Niin yleensä tapahtuu.
Niinpä kun puhuu kehitysteorian heikkouksista ja puutteista, on
se jokseenkin turhaa ja toivotonta. Jos puhuu siitä, miten kehitysteorian
perustus eli elämänsynty on ongelmallinen ja täysin ratkaisematta tai mikäli
puhuu välimuotojen puuttumisesta fossiiliaineistossa, minkä useat johtavat
paleontologitkin ovat myöntäneet, saa huomata hyvin pian, ettei se johda
mihinkään. Se ei johda mihinkään, koska vastaus joka tapauksessa on:
”kehitysoppi on totta, kehitysoppi on totta, kehitysoppi on totta… eikä sitä
kannata epäillä.” Niin yleensä tapahtuu, olivat tosiasiat ja käytännön
havainnot millaisia tahansa. Kehitysteorian heikkouksia voidaan kyllä myöntää,
mutta ei sitä että koko teoria olisi valheellinen. Siitä ei olla valmiita
luopumaan. Entisenä evoluutiouskovana tietysti käsitän sellaisen näkemyksen,
koska itsekin uskoin kehitysteoriaan, vaikken tiennyt siitä ja sen
heikkouksista juuri mitään. Ymmärrän, että 99 % ihmisistä on aivan samassa
tilanteessa, eli he uskovat teoriaan, vaikkeivät paljoa tiedä siihen
liittyvästä tutkimusaineistosta.
Maailmankatsomus ohjaa
meitä. Mitä tulee kehitysoppiin ja
luomiseen, on tärkeää painottaa, että ne molemmat ovat menneisyyteen liittyviä
uskomuksia, joita ei pystytä todistamaan aukottomasti. Se on mahdotonta, koska
emme voi enää palata menneisyyteen tarkastamaan asioita. Sen sijaan voimme
ainoastaan tehdä päätelmiä niiden tietojen perusteella, mitä on olemassa
fossiileista ja muusta aineistosta. Ne antavat jonkunlaisen kuvan siitä,
millainen menneisyys on ollut. Itse olen vakuuttunut, että tämä aineisto sopii
selvästi paremmin luomismalliin kuin Darwinin kehitysteoriaan.
Molemmat näkökannat perustuvat siis uskoon, eli me uskomme joko
luomiseen tai evoluutioon. Kehitysteoriakaan ei ole tiedettä, vaan
menneisyyteen liittyvä uskomus kuten usko siihen, että Jumala on kaiken takana.
Molemmat ovat aivan samanlaisia maailmankatsomuksia, joissa uskolla on suuri
osuus ja joissa menneisyyden ajatellaan toteutuneen tietyn mallin mukaan. Tätä
näkökantaa on mahdoton kieltää.
Lisäksi on hyvä huomata, että samat maailmankatsomukset ja
ennakkokäsitykset ohjaavat meitä ja ajatteluamme. Niiden kautta jokainen
suodattaa asioita. Niinpä jos ennestään uskomme luomiseen, emme yleensä ota
vastaan toisenlaista aineistoa. Tai jos joku uskoo kehitysoppiin, ei hänkään
tahdo hyväksyä toisenlaista aineistoa tai ole kiinnostunut siitä. Hän torjuu
sen yleensä oikopäätä.
Muutos yhteiskunnassa. Mielestäni kehitysoppi ei ole mikään irrallinen
asia, vaan se liittyy yhteiskunnassa vallitsevaan kehitykseen. Sillä on
merkillepantavaa, että vielä 200 vuotta sitten suurin osa esi-isistämme ei
uskonut tällaiseen teoriaan, vaan he uskoivat yhtäkkiseen luomiseen. Samoin
ominaista senaikaiselle yhteiskunnalle oli, että esi-isämme pitivät väärinä
sellaisia asioita kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet sekä abortti ja
homoseksuaalisuus. Seksuaalinen vallankumous, jonka vanavedessä nämä asiat
tulivat tunnetuiksi, on sittenkin verrattain tuore tulokas, koska se on vain
muutamia vuosikymmeniä vanha. Seksin määrä ei myöskään varmasti ole yhtään
lisääntynyt entisestä, vaan ainoastaan nämä asiat, joita esi-isämme olisivat pitäneet
väärinä. Mielestäni kaikki nämä seikat ovat yhteydessä toisiinsa ja ovat merkki
yhteiskunnassa tapahtuneesta muutoksesta. Kehitysoppi on yksi osa siitä
murroksesta, mitä on tapahtunut ihmisten mielissä ja ajatustavassa.
Itse ajattelen myös niin, että siunaus poistuu sellaiselta
yhteiskunnalta, joka sanoo hyvän pahaksi ja pahan hyväksi. Kysymys ei ole
siitä, etteikö meidän pitäisi rakastaa jokaista lähimmäistä ja eri tavalla
ajattelevia, vaan siitä että teemme mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.
Itse olen huolissani siitä, ettei sellaisella yhteiskunnalla ole tulevaisuutta.
Jari
Iivanainen
