Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Maapallon ja maailmankaikkeuden ikä

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 7 -

Miksi johtofossiilimenetelmä on pielessä?

Seuraavaksi tutkimme johtofossiilimenetelmää. Se on menetelmä, joka perustuu siihen, että on ollut olemassa erityisiä fossiileja eli johtofossiileja. Ne ovat eläneet vain lyhyen ajan ja olleet laajalle levinneitä. Niistä on lisäksi laadittu geologinen aika-asteikko, ns. geologinen pilari, josta pitäisi käydä ilmi, milloin ne ovat esiintyneet. Sen mukaan trilobiitin, dinosaurusten ja ihmisen olisi pitänyt esiintyä seuraavina kausina:

• Trilobiitin pitäisi olla aina vähintään 200 milj. vuotta vanha (trilobiittien arvellaan eläneen 570 – 200 milj. vuotta sitten), koska niiden arvellaan kuolleen silloin sukupuuttoon.

• Dinosaurusten luiden ja fossiilien pitäisi olla 65 - 120 milj. vuotta vanhoja, koska niiden arvellaan eläneen silloin.

• Ihmisfossiileja sisältävä kerrostuma ei voi olla kuin korkeintaan muutamia miljoonia vuosia vanha, koska ihmisen oletetaan eläneen tämä aika maapallolla.

Ihmiset elivät ennen dinosauruksia? Vaikka johtofossiili-menetelmässä edellytetään, että trilobiitit ovat eläneet kymmeniä miljoonia vuosia ennen dinosauruksia ja dinosaurukset kymmeniä miljoonia vuosia ennen ihmistä, eivät kaikki löydöt tue evoluution perusolettamuksia. Päinvastoin, eräiden löytöjen perusteella ihmisen on täytynyt elää jopa kauan ennen dinosauruksia eli trilobiittien aikaan. (Jo aiemmissa luvuissa puhuttiin, miten Lady Guadeloupe ja Calaveras-kallo löydettiin 25-28 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista, mutta on löydetty myös ihmisjäänteitä, jotka viittaavat kymmenen kertaa pitempiin ajanjaksoihin.) Katsomme muutamia tällaisia löytöjä sekä muita aiheeseen liittyviä löytöjä.

Ihmisen jalanjäljet 250 milj. vuotta vanhoissa kallioissa. Eräitä hämmentäviä löytöjä ovat ihmisen jalanjäljet kallioissa, joita on löydetty Meksikosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksikosta, Kentuckysta ja muista valtioista. Näiden kallioiden iäksi on oletettu peräti 250 milj. vuotta, joten johtofossiilimenetelmän on täytynyt erehtyä monisatakertai-sesti tai sitten hiilikauden on täytynyt olla vain joitakin vuosituhansia sitten. Albert C. Ingallis on sanonut näistä löydöistä:

"Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)

Seuraava kuvaus vuodelta 1938 kertoo myös siitä, miten ihmisen jalanjälkien näköisiä jälkiä on löydetty "yli 200 miljoonaa" vuotta vanhoista kerrostumista eli paljon ennen oletettua dinosaurusten aikaa. Tutkijoiden on ollut vaikea ymmärtää, miten niitä voi olla niin "vanhoissa" kerrostumissa. Johtopäätös tekstistä on, että ihmisen on täytynyt elää jo hiilikaudella 250 miljoonaa vuotta sitten tai geologinen taulukko vuosimiljoonineen on erehtynyt. Varmasti jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, koska kukaan ei usko ihmisen eläneen niin kauan sitten. Tällaisiin päätelmiin voidaan tulla, kun pidetään tiukasti kiinni geologisesta taulukosta ja vuosimiljoonista:

"Ihmisen kaltaiset jäljet kivessä ovat arvoitus tiedemiehille. Ne eivät voi olla ihmisen, koska ne ovat aivan liian vanhat - mutta mikä outo, kaksijalkainen, amfibinen eläin on saattanut tehdä ne?

   Mikä se on, joka eli 250 miljoonaa vuotta sitten ja käveli takajaloillaan, joissa oli samantapaiset jalkaterät kuin ihmisellä?

   ... Se on tieteen arvoitus, johon tiede ei ole vielä löytänyt vastausta. Ei silti, että tiede lakkaisi yrittämästä... Mutta toistaiseksi kaikki mitä on nähtävänä on 12 jalanjälkeä, jotka oudosti muistuttavat ihmisjalkaa, kukin 9½ " pitkä ja 6 " leveä leveimmältä, harallaan olevien varpaitten kohdalta. Jäljet löydettiin hiekkakivimuodostumasta, jonka tiedetään kuuluvan Hiilikauteen, noin 12 mailia Bereasta. Ne löysi tri Wilbur G. Burroughs, Berean yliopiston geologian professori ja William Finnell.

   Äskettäin prof. Burroughsin luona kävi muutamia Kentucky-vuorten miehiä, jotka veivät hänet kukkuloilleen ja näyttivät hänelle erään toisen paikan, missä oli monia jalanjälkiä. Tämä vuoristopaikka näyttää todellakin olleen "vanha Kentucky koti" kokonaiselle perheelle salaperäisiä eläimiä, sillä prof. Burroughs kertoo, että jäljet 'vaihtelevat kooltaan aina pienistä 4 ½" pituisista aikaisemmin kuvaamieni suuruisiksi', jotka olivat lähes 10" pitkiä...

   Jalanjäljet ovat äärimmäisen kummallisia. Ne ovat juuri oikeata kokoa ollakseen ihmisen - yhdeksän tai kymmenen tuumaa pituudeltaan - ja melkein oikean muotoisia. Miltei jokainen, joka näkee ne ajattelee ensiksi, että ne ovat ihmisjalan tekemät ja on melkein mahdotonta vakuuttaa jollekin, että ne eivät ole ihmisen...

   Mutta rohkeimmatkin arviot ihmisen esiintymisestä maan päällä ovat vain miljoona vuotta - ja nämä jäljet ovat 250 kertaa niin vanhat...

   Sellainen on arvoitus. Neljännesmiljardi vuotta takaperin tämä ihmisen tapaisesti kulkeva eläin jätti jalanjälkiä laajalti levinneeseen hiekkaan, jonka aika kovetti kallioksi. Sitten hän katosi. Ja nyt tiedemiehet raapivat päätään." (Science News Letter 34, 278, 1938)

Trilobiitit ja ihminen. Nykykäsityksen mukaan trilobiittien piti elää kauan ennen dinosauruksia, puhumattakaan ihmisistä. Kuitenkin on tehty löytöjä, jotka viittaavat ihmisen ja trilobiitin samanaikaisuuteen maapallolla. Kehitysopillisen näkemyksen mukaan sellaiset löydöt eivät voisi olla mahdollisia, koska trilobiittien ja ihmisen välillä pitäisi olla yli 200 miljoonaa vuotta. Tällaiset löydöt osoittavat jälleen kerran johtofossiilimenetelmän epäluotettavuuden. Se osoittaa myös, miten ihmiset, trilobiitit ja muut johtofossiileiksi luokitellut eliöt ovat voineet elää samanaikaisesti, mutta vain eri ekologisilla vyöhykkeillä. Joskus nii-tä tavataan hautautuneena samoista kerrostumista, vaikka ne ovat esiintyneet eri vyöhykkeillä:

William Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen ihmisen ilmestymistä!

   … Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (34)

Ihmisen esineitä 300 milj. vuotta vanhoissa kerrostumissa. Eräs osoitus siitä, miten nykyisissä ajoituksissa on epäjohdonmukaisuuksia, ovat ihmiselle kuuluvat tavarat tai jopa ihmisfossiilit “ikivanhoissa” kerros-tumissa. Hiilikerrostumista “300 miljoonan vuoden” takaa on löydetty kultaketju, rautapata ja muita ihmiselle kuuluvia tavaroita. Samoin niistä on löydetty ihmisfossiileja (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, p. 36-39). ). Jos otamme nämä löydöt sellaisenaan, on ihmisen täytynyt elää 300 miljoonaa vuotta sitten, tai sitten näiden hiilikerrostumien ikä mitataan vain tuhansissa vuosissa. Varmasti jälkimmäinen vaihtoehto on tosi, koska kukaan ei usko ihmisen eläneen 300 miljoonaa vuotta sitten.

Ihmisten ja dinosaurusten jalanjäljet sekä hiiltynyt oksa. Glenn Rosesta Texasista on löydetty samasta liitukerrostumasta sekä selviä dinosauruksen että ihmisen jalanjälkiä; ihmisen jalanjäljet vieläpä jatkuvat maan alle kun savea siirretään pois (On totta, että kaikki tutkijat eivät hyväksy näitä löytöjä, mutta se johtunee heidän ennakkokäsityksistään). Roland T. Bird, Amerikan luonnontieteellisen museon edustaja, sanoi ihmisjäljistä: "Ne olivat merkillisimpiä asioita, mitä olen koskaan nähnyt, pitkin maan pintaa oli ihmisjälkien näköisiä, täydellisiä jokaista yksityiskohtaa myöten."  Mutta löydöt eivät jääneet vain siihen. Vain 200 metriä edellisten jälkien läheltä löydettiin liitukiven sisältä 2 metriä pitkä hiiltynyt oksa, jolle radiohiilimenetelmällä saatiin iäksi vain 12 800 vuotta! Jos tekee johtopäätöksen hiiltyneestä oksasta, se merkitsee, että liitukausi, jolloin dinosaurukset elivät, on ollut aivan lähimenneisyydessä, vain joidenkin vuosituhansien takana.

   Seuraava kommentti jatkaa samasta aiheesta. Se kertoo, miten ihmisen jalanjälkiä on löydetty dinosauruskerrostumista useilta maapallon alueilta. Tällaisia löytöjä ei pitäisi esiintyä yhtään, jos geologinen taulukko vuosimiljoonineen pitää paikkansa. Löydöt viittaavat ihmisten ja dinosaurusten samanaikaiseen esiintymiseen maapallolla.

Monet tunnetut tieteelliset tosiasiat herättävät vakavia epäilyjä geologista kerrossarjaa ja geologisia aikakausia kohtaan. Yksi tällainen esimerkki voisi olla samanaikaisten ihmisjälkien ja dinosaurusten jälkien löytyminen Meksikosta, Uudesta Meksikosta, Arizonasta, Missourista, Kentuckysta, Illinoisista ja muualtakin Yhdysvalloista. Näitä jälkiä esiintyy laajalla alueella, ja ne paljastuvat yleensä vain tulvien tai maansiirtokoneiden jäljiltä. Luotettavat paleontologit ovat huolellisesti tutkineet ne ja varmistaneet niiden aitouden, eikä niitä voida ohittaa petoksina. Lisäksi Arizonasta ja entisen Rhodesian alueelta on löydetty ihmisen piirtämiä dinosaurusten kuvia luolien ja kanjonien seinämistä. (35)

4000 vuotta vanhaa siitepölyä prekambrikerros-tumassa. Kun on kyseessä kaikkein vanhin kausi, prekambrikausi, olisi sen pitänyt olla maan päällä 7/8 sen koko olemassaoloajasta eli noin 4500-600 miljoonaa vuotta sitten. Silloin piti olla ainoastaan kaikkein yksinkertaisinta elämää merissä. Merkillistä kuitenkin on, että samasta kerrostumasta on löydetty hiiltä (Manusco, J.J., Seavoy, R.E., ”Precambrian Coal or Anthraxolite: A Source for Graphite in High-Grade Schists and Gneisses”, Economic Geology, 76:951,1981), havu- ja lehtipuiden siitepölyä sekä puuta. Puun iäksi on saatu radiohiilimenetelmällä vain 4000 vuotta (Melvin A. Cook, Prehistory and Earth Models, London, Max Parrish, 1966). Kun tällaisia löytöjä esiintyy, viittaavat ne jälleen siihen, ettei maapallo kerrostumineen voi olla satojen miljoonien tai miljardien vuosien ikäinen. Havainnot sopivat paremmin nuoreen maapalloon ja kerrostumiin.

Kambrikauden löydöt. Entä kambrikauden löydöt? Sen uskotaan alkaneen 600 miljoonaa vuotta sitten ja sen aikana elämää uskotaan olleen ainoastaan merissä. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kambrikauden trilobiittikerrostumien alaosista on löydetty yli 60 puulajin itiöitä, siitepölyä ja puunkappaleita. Löydöt osoittavat, että elämä on ollut monipuolista myös maan pinnalla eikä vain merissä jo kambrikauden aikana. Geologisen taulukon mukaan sen ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta sadat tämäntyyppiset löydöt osoittavat koko taulukon olevan pielessä.

Kuvaus liskolinnusta. Muinaisesta mayojen korkokuvasta on löydetty lintu, joka muistuttaa hyvin paljon Archaeopteryxia eli liskolintua. Tavallisen käsityksen mukaan sen ja ihmisen ei olisi koskaan pitänyt elää samanaikaisesti maan päällä, koska liskolintua pidetään dinosaurusten aikalaisena. Tällaiset löydöt kuitenkin viittaavat liskolinnun (Archaeopteryx) ja ihmisen samanaikaisuuteen:

Lisäksi on löydetty muinainen mayojen korkokuva, joka muistuttaa Archaeopteryx- eli liskolintua. Se merkitsee 130 miljoonan vuoden aikavirhettä. Jos geologinen kerrossarja olisi oikea, nämä kaksi, maya-intiaani ja Archaeopteryx-lintu, eivät koskaan olisi kohdanneet. Aivan ilmeisesti geologinen kerrossarja on väärässä. (36)

Elävät fossiilit. Kun puhutaan dinosaurusten ja muiden lajien sukupuuttoon kuolemisesta, mainitaan yleensä kymmenien miljoonien vuosien ajanjaksoja. Näin tehdään huolimatta siitä, vaikka viimeisten vuosisatojenkin aikana maan pinnalta on hävinnyt useita lajeja. Se on melko yleinen tapahtuma.

    Hyvä esimerkki siitä, miten voidaan erehtyä kymmenillä miljoonilla vuosilla pyrittäessä määrittelemään eliöiden sukupuuttoon kuolemisaikoja, ovat ns. elävät fossiilit. Ne ovat lajeja, joiden oletettiin kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten, mutta jotka nykyäänkin elävät maan päällä aivan samanlaisina kuin fossiiliset esi-isänsä. Nämä eläimet todistavat, ettei geologinen taulukko vuosimiljoonineen ja yleinen käsitys kehityksestä tarvitse pitää lainkaan paikkaansa. Ne myös osoittavat, että samat lajit, kuin jo sukupuuttoon kuolleet lajitkin kuten trilobiitit ja dinosaurukset, ovat ehkä peräisin vain muutaman tuhannen vuoden takaa. Todennäköistä on, että useat näistä lajeista ovat tuhoutuneet Raamatun mainitsemassa vedenpaisumuksessa, joka kasasi maankuoren kerrostumia ja synnytti samaan aikaan fossiileja maaperään.

   Katsomme seuraavaksi joitakin eläviä fossiileja, jotka elävät yhä tänä päivänä, vaikka niiden oletettiin kuolleen sukupuuttoon jo kauan sitten menneisyydessä. Ne osoittavat, miten voidaan erehtyä kymmenillä miljoonilla vuosilla:

Varsieväkala Latimerian, jota on pidetty yhtenä tärkeänä kehityksen lenkkinä, arveltiin kuolleen sukupuuttoon jo 70 milj. vuotta sitten. Kuitenkin nykyään on löydetty eläviä yksilöitä, jotka ovat aivan samanlaisia kuin fossiloituneet esi-isänsä. Seuraava lehtiartikkeli kertoo siitä:

Muinaiskala nähty E-Afrikan rannikolla

Eteläafrikkalaiset sukeltajat ilmoittivat perjantaina nähneensä 400 miljoonaa vuotta vanhan kalalajin, varsieväisiin luukaloihin kuuluvan latimerian, Etelä-Afrikan itärannikolla. Tämän "eläväksi fossiiliksi" kutsutun kalan luultiin kauan kuolleen sukupuuttoon, kunnes se jäi vuonna 1938 kalastajan verkkoon Etelä-Afrikan rannikolla.

   Sukeltaja Pieter Venter kertoi nähneensä lokakuussa kolme latimeriaa Sodwananlahden edustalla 104 metrin syvyydessä. Venter on ensimmäinen sukeltaja, joka on sukelluskellon ulkopuolelta nähnyt latimerian sen luonnollisessa elinympäristössä.

   Viime maanantaina Venterin sukeltajaryhmä tapasi jälleen kolme latimeriaa 115 metrin syvyydessä ja tällä kertaa filmasi eläimet. "Ensimmäinen kerta oli kuin olisi nähnyt ufon ottamatta siitä kuvaa", Venter sanoi.

   Yksi sukeltajista, 34-vuotias Dennis Harding menehtyi kuitenkin pintaan tultuaan, ilmeisesti riittämättömän paineenlaskun aiheuttamaan aivoverenkierroksen tukokseen. Hän oli ilmeisesti auttanut tajuntansa menettäneen toisen sukeltajan takaisin pintaan. (Etelä-Suomen Sanomat 2.12.2000)

Tuatiran, harjaliskon, joka voi kasvaa puolen metrin mittaiseksi, piti olla sukupuuttoon kuollut 135 miljoonaa vuotta sitten. Silti tämä lisko elää yhä Uuden Seelannin alueella ja on aivan samanlainen kuin ennenkin.

Neopalina Galathea-nimisen nilviäisen piti olla kuollut sukupuuttoon 280 milj. vuotta sitten. Silti tämä nilviäinen on ollut kaiken aikaa elossa Keski-Amerikan vesissä.

Merililja. V. 1986 Uuden Kaledonian vesiltä löydettiin elävä merililja, jonka piti olla kuollut sukupuuttoon jo 140 milj. vuotta sitten. Sekin on säilynyt aivan samanlaisena nämä "140 milj. vuotta".

Viisivarpaisten laamojen piti kuolla sukupuuttoon 30 milj. vuotta sitten. On kuitenkin löydetty keramiikkaa, jossa kuvataan viisivarpaisia laamoja. Niiden luurankojakin on löydetty Tiahuanaco-kulttuurin jään-teiden yhteydestä.

Äyriäislaji. Melko tuore lehtiartikkeli kertoo eräästä äyriäislajista, jonka piti kuolla sukupuuttoon 250 miljoonaa vuotta sitten. Artikkeli osoittaa jälleen kerran, että miljoonat vuodet ja sukupuuttoon -kuolemisajat ovat vailla luotettavaa pohjaa. Näissä asioissa voi olla kysymys vain sadoista ja tuhansista vuosista. Jos tiedemiehet olisivat rehellisiä, tulisi heidän myöntää, ettei heillä ole tietoa asiasta:

Tunturijärvestä löytyi elävä fossiili

Tutkijat ovat löytäneet Enontekiöllä sijaitsevasta järvestä elävän fossiilin. Kyseistä äyriäislajia ei ole havaittu vuosikymmeniin.

   Helsingin yliopiston ja Metsähallituksen tutkijat löysivät lajin elokuun puolivälissä Somasjärvestä, joka sijaitsee Halti-tunturin lähellä Suomen ja Norjan rajan tuntumassa.

   Löytö tehtiin, kun tutkijat olivat pyytäneet rautuja geneettisiä tutkimuksia varten. Äyriäiset olivat kalojen vatsassa.

   Löydetyt kilpikidusjalkaiset ovat eläviä fossiileja, jotka ovat säilyneet rakenteellisesti muuttumattomina 250 miljoonaa vuotta. (Etelä-Suomen sanomat, 27.8.2013)