LUKU 7 -
Miksi johtofossiilimenetelmä on pielessä?
Seuraavaksi tutkimme
johtofossiilimenetelmää. Se on menetelmä, joka perustuu siihen, että on ollut
olemassa erityisiä fossiileja eli johtofossiileja. Ne ovat eläneet vain lyhyen
ajan ja olleet laajalle levinneitä. Niistä on lisäksi laadittu geologinen
aika-asteikko, ns. geologinen pilari, josta pitäisi käydä ilmi, milloin ne ovat
esiintyneet. Sen mukaan trilobiitin, dinosaurusten ja ihmisen olisi pitänyt
esiintyä seuraavina kausina:
-
Trilobiitin pitäisi olla aina vähintään 200 milj. vuotta vanha (trilobiittien
arvellaan eläneen 570 – 200 milj. vuotta sitten), koska niiden arvellaan
kuolleen silloin sukupuuttoon.
-
Dinosaurusten luiden ja fossiilien pitäisi olla 65 - 120 milj. vuotta vanhoja,
koska niiden arvellaan eläneen silloin.
- Ihmisfossiileja
sisältävä kerrostuma ei voi olla kuin korkeintaan muutamia miljoonia vuosia
vanha, koska ihmisen oletetaan eläneen tämä aika maapallolla.
IHMISET ELIVÄT ENNEN
DINOSAURUKSIA? Vaikka
johtofossiilimenetelmässä edellytetään, että trilobiitit ovat eläneet kymmeniä
miljoonia vuosia ennen dinosauruksia ja dinosaurukset kymmeniä miljoonia vuosia
ennen ihmistä, eivät kaikki löydöt tue evoluution perusolettamuksia.
Päinvastoin, eräiden löytöjen perusteella ihmisen on täytynyt elää jopa kauan
ennen dinosauruksia eli trilobiittien aikaan. Jo aiemmissa luvuissa puhuttiin,
miten Lady Guadeloupe ja Calaveras-kallo löydettiin 25-28 miljoonaa vuotta
vanhoista kerrostumista, mutta on löydetty myös ihmisjäänteitä, jotka viittaavat
kymmenen kertaa pitempiin ajanjaksoihin. Katsomme muutamia tällaisia löytöjä
sekä muita aiheeseen liittyviä löytöjä.
Ihmisen
jalanjäljet 250 milj. vuotta vanhoissa kallioissa. Eräitä hämmentäviä löytöjä ovat ihmisen jalanjäljet kallioissa,
joita on löydetty Meksikosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksikosta,
Kentuckysta ja muista valtioista. Näiden kallioiden iäksi on oletettu peräti
250 milj. vuotta, joten johtofossiilimenetelmän on täytynyt erehtyä
monisatakertaisesti tai sitten hiilikauden on täytynyt olla vain joitakin
vuosituhansia sitten. Albert C. Ingallis on sanonut näistä löydöistä:
"Jos
ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään
muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien
geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä
ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen
olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous
Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)
Seuraava kuvaus vuodelta
1938 kertoo myös siitä, miten ihmisen jalanjälkien näköisiä jälkiä on löydetty
"yli 200 miljoonaa" vuotta vanhoista kerrostumista eli paljon ennen
oletettua dinosaurusten aikaa. Tutkijoiden on ollut vaikea ymmärtää, miten
niitä voi olla niin "vanhoissa" kerrostumissa. Johtopäätös tekstistä
on, että ihmisen on täytynyt elää jo hiilikaudella 250 miljoonaa vuotta sitten
tai geologinen taulukko vuosimiljoonineen on erehtynyt. Varmasti jälkimmäinen vaihtoehto
on todennäköisempi, koska kukaan ei usko ihmisen eläneen niin kauan sitten.
Tällaisiin päätelmiin voidaan tulla, kun pidetään tiukasti kiinni geologisesta
taulukosta ja vuosimiljoonista:
"Ihmisen
kaltaiset jäljet kivessä ovat arvoitus tiedemiehille. Ne eivät voi olla
ihmisen, koska ne ovat aivan liian vanhat - mutta mikä outo, kaksijalkainen,
amfibinen eläin on saattanut tehdä ne?
Mikä se on, joka eli 250 miljoonaa vuotta
sitten ja käveli takajaloillaan, joissa oli samantapaiset jalkaterät kuin
ihmisellä?
... Se on tieteen arvoitus, johon tiede ei
ole vielä löytänyt vastausta. Ei silti, että tiede lakkaisi yrittämästä...
Mutta toistaiseksi kaikki mitä on nähtävänä on 12 jalanjälkeä, jotka oudosti
muistuttavat ihmisjalkaa, kukin 9½ " pitkä ja 6 " leveä leveimmältä,
harallaan olevien varpaitten kohdalta. Jäljet löydettiin
hiekkakivimuodostumasta, jonka tiedetään kuuluvan Hiilikauteen, noin 12 mailia
Bereasta. Ne löysi tri Wilbur G. Burroughs, Berean yliopiston geologian
professori ja William Finnell.
Äskettäin prof. Burroughsin luona kävi
muutamia Kentucky-vuorten miehiä, jotka veivät hänet kukkuloilleen ja näyttivät
hänelle erään toisen paikan, missä oli monia jalanjälkiä. Tämä vuoristopaikka
näyttää todellakin olleen "vanha Kentucky koti" kokonaiselle
perheelle salaperäisiä eläimiä, sillä prof. Burroughs kertoo, että jäljet
'vaihtelevat kooltaan aina pienistä 4 ½" pituisista aikaisemmin kuvaamieni
suuruisiksi', jotka olivat lähes 10" pitkiä...
Jalanjäljet ovat äärimmäisen kummallisia.
Ne ovat juuri oikeata kokoa ollakseen ihmisen - yhdeksän tai kymmenen tuumaa
pituudeltaan - ja melkein oikean muotoisia. Miltei jokainen, joka näkee ne
ajattelee ensiksi, että ne ovat ihmisjalan tekemät ja on melkein mahdotonta
vakuuttaa jollekin, että ne eivät ole ihmisen...
Mutta rohkeimmatkin arviot ihmisen
esiintymisestä maan päällä ovat vain miljoona vuotta - ja nämä jäljet ovat 250
kertaa niin vanhat...
Sellainen on arvoitus. Neljännesmiljardi
vuotta takaperin tämä ihmisen tapaisesti kulkeva eläin jätti jalanjälkiä
laajalti levinneeseen hiekkaan, jonka aika kovetti kallioksi. Sitten hän
katosi. Ja nyt tiedemiehet raapivat päätään." (Science News Letter 34, 278,
1938)
Trilobiitit ja ihminen. Nykykäsityksen mukaan trilobiittien piti elää kauan
ennen dinosauruksia, puhumattakaan ihmisistä. Kuitenkin on tehty löytöjä, jotka
viittaavat ihmisen ja trilobiitin samanaikaisuuteen maapallolla.
Kehitysopillisen näkemyksen mukaan sellaiset löydöt eivät voisi olla
mahdollisia. Ne osoittavat jälleen kerran johtofossiilimenetelmän
epäluotettavuuden, ja miten ihmiset, trilobiitit ja muut johtofossiileiksi
luokitellut eliöt ovat voineet elää samanaikaisesti, mutta vain eri
ekologisilla vyöhykkeillä. Joskus niitä tavataan hautautuneena samoista
kerrostumista, vaikka ne ovat esiintyneet eri vyöhykkeillä:
William
Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi
useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä!
Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten
kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta
ennen ihmisen ilmestymistä!
… Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi
lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta
elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli
litistynyt trilobiitti. (34)
Ihmisen
esineitä 300 milj. vuotta vanhoissa kerrostumissa. Hiilikerrostumista on löydetty kultaketju, rautapata
ja muita ihmiselle kuuluvia tavaroita. Samoin niistä on löydetty
ihmisfossiileja (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss.
115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981;
Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, p. 36-39).
Lisäksi Utahin Moabista on löydetty
ihmisen luurankoja liitukaudeksi luokitellusta kerrostumasta eli "65 milj.
vuoden takaiselta ajalta". Nämä löydöt osoittavat, että ihmisenkin on
täytynyt elää silloin tai sitten kyseiset kaudet ovat olleet vain joitakin vuosituhansia
sitten.
Ihmisten
ja dinosaurusten jalanjäljet sekä hiiltynyt oksa. Glenn Rosesta Texasista on löydetty samasta
liitukerrostumasta sekä selviä dinosauruksen että ihmisen jalanjälkiä; ihmisen
jalanjäljet vieläpä jatkuvat maan alle kun savea siirretään pois (On totta, että kaikki tutkijat eivät
hyväksy näitä löytöjä, mutta se johtunee heidän ennakkokäsityksistään). Roland
T. Bird, Amerikan luonnontieteellisen museon edustaja, sanoi ihmisjäljistä: "Ne olivat merkillisimpiä asioita, mitä
olen koskaan nähnyt, pitkin maan pintaa oli ihmisjälkien näköisiä, täydellisiä
jokaista yksityiskohtaa myöten." Mutta löydöt eivät jääneet vain siihen. Vain
200 metriä edellisten jälkien läheltä löydettiin liitukiven sisältä 2 metriä
pitkä hiiltynyt oksa, jolle radiohiilimenetelmällä saatiin iäksi vain 12 800
vuotta! Jos tekee johtopäätöksen hiiltyneestä oksasta, se merkitsee, että
liitukausi, jolloin dinosaurukset elivät, on ollut aivan lähimenneisyydessä,
vain joidenkin vuosituhansien takana.
4000
vuotta vanhaa siitepölyä prekambrikerrostumassa. Kun on kyseessä kaikkein vanhin kausi,
prekambrikausi, olisi sen pitänyt olla maan päällä 7/8 sen koko
olemassaoloajasta eli noin 4500-600 miljoonaa vuotta sitten. Silloin piti olla
ainoastaan kaikkein yksinkertaisinta elämää merissä. Kuitenkin samasta
kerrostumasta on löydetty hiiltä (Manusco, J.J., Seavoy, R.E., ”Precambrian
Coal or Anthraxolite: A Source for Graphite in High-Grade Schists and
Gneisses”, Economic Geology, 76:951,1981), havu- ja lehtipuiden siitepölyä sekä
puuta. Puun iäksi on saatu radiohiilimenetelmällä vain 4000 vuotta (Melvin A.
Cook, Prehistory and Earth Models, London, Max Parrish, 1966). Se
osoittaa, ettei kaikkein vanhinkaan kerrostuma ole kuin joitakin vuosituhansia
vanha.
Kambrikauden
löydöt. Kambrikauden aikana (se alkoi ”600 miljoonaa” vuotta
sitten) uskotaan elämää olleen ainoastaan merissä. Kuitenkin kambrikauden
kerrostumista on löytynyt lähes kaikkien nykyäänkin tavattavien elämänmuotojen
edustajia. Lisäksi kambrikauden trilobiittikerrostumien alaosista on löydetty
yli 60 puulajin itiöitä, siitepölyä ja puunkappaleita. Löydöt osoittavat, että
elämä on ollut monipuolista myös maan pinnalla eikä vain merissä jo
kambrikauden aikana. Geologisen taulukon mukaan sen ei olisi pitänyt olla mahdollista,
mutta sadat tämäntyyppiset löydöt osoittavat koko taulukon olevan pielessä.
Nämä kaikki elämän muodot ovat varmasti olleet olemassa
samanaikaisesti, mutta tavallisesti vain eri ekologisissa lokeroissa. Lisäksi
niiden esiintymisestä ei tarvitse olla aikaa kuin muutamia tuhansia vuosia,
koska kaikkein alimmaisista ja varhaisimmista kerrostumista on tavattu
radioaktiivista hiiltä. Se viittaa selvästi kerrosten olevan vain joitakin
vuosituhansia vanhoja.
Kuvaus
liskolinnusta. Muinaisesta mayojen korkokuvasta
on löydetty lintu, joka muistuttaa hyvin paljon Archaeopteryxia eli
liskolintua. Tavallisen käsityksen mukaan sen ja ihmisen ei olisi koskaan
pitänyt elää samanaikaisesti maan päällä, koska liskolintua pidetään
dinosaurusten aikalaisena.
ELÄVÄT FOSSIILIT. Kun puhutaan dinosaurusten ja muiden lajien
sukupuuttoon kuolemisesta, mainitaan yleensä kymmenien miljoonien vuosien
ajanjaksoja. Näin tehdään huolimatta siitä, vaikka viimeisten vuosisatojenkin
aikana maan pinnalta on hävinnyt useita lajeja. Se on melko yleinen tapahtuma.
Joka tapauksessa hyvä esimerkki siitä, miten voidaan erehtyä
kymmenillä miljoonilla vuosilla pyrittäessä määrittelemään eliöiden
sukupuuttoon kuolemisaikoja, ovat ns. elävät fossiilit. Ne ovat lajeja, joiden
oletettiin kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten, mutta jotka nykyäänkin
elävät maan päällä aivan samanlaisina kuin fossiiliset esi-isänsä. Nämä eläimet
todistavat, ettei geologinen taulukko vuosimiljoonineen ja yleinen käsitys
kehityksestä tarvitse pitää lainkaan paikkaansa. Ne myös osoittavat, että samat
lajit, kuin jo sukupuuttoon kuolleet lajitkin kuten trilobiitit ja
dinosaurukset, ovat ehkä peräisin vain muutaman tuhannen vuoden takaa.
Todennäköistä on, että useat näistä lajeista ovat tuhoutuneet Raamatun mainitsemassa
vedenpaisumuksessa, joka kasasi maankuoren kerrostumia ja synnytti samaan
aikaan fossiileja maaperään.
Katsomme seuraavaksi joitakin eläviä fossiileja, jotka elävät
yhä tänä päivänä, vaikka niiden oletettiin kuolleen sukupuuttoon jo kauan sitten
menneisyydessä. Ne osoittavat, miten voidaan erehtyä kymmenillä miljoonilla
vuosilla:
Varsieväkala
Latimerian, jota on pidetty yhtenä
tärkeänä kehityksen lenkkinä, arveltiin kuolleen sukupuuttoon jo 70 milj.
vuotta sitten. Kuitenkin nykyään on löydetty eläviä yksilöitä, jotka ovat aivan
samanlaisia kuin fossiloituneet esi-isänsä. Seuraava lehtiartikkeli kertoo
siitä:
Muinaiskala nähty E-Afrikan rannikolla
Eteläafrikkalaiset
sukeltajat ilmoittivat perjantaina nähneensä 400 miljoonaa vuotta vanhan kalalajin,
varsieväisiin luukaloihin kuuluvan latimerian, Etelä-Afrikan itärannikolla.
Tämän "eläväksi fossiiliksi" kutsutun kalan luultiin kauan kuolleen
sukupuuttoon, kunnes se jäi vuonna 1938 kalastajan verkkoon Etelä-Afrikan
rannikolla.
Sukeltaja Pieter Venter kertoi nähneensä
lokakuussa kolme latimeriaa Sodwananlahden edustalla 104 metrin syvyydessä.
Venter on ensimmäinen sukeltaja, joka on sukelluskellon ulkopuolelta nähnyt
latimerian sen luonnollisessa elinympäristössä.
Viime maanantaina Venterin sukeltajaryhmä
tapasi jälleen kolme latimeriaa 115 metrin syvyydessä ja tällä kertaa filmasi
eläimet. "Ensimmäinen kerta oli kuin olisi nähnyt ufon ottamatta siitä
kuvaa", Venter sanoi.
Yksi sukeltajista, 34-vuotias Dennis
Harding menehtyi kuitenkin pintaan tultuaan, ilmeisesti riittämättömän
paineenlaskun aiheuttamaan aivoverenkierroksen tukokseen. Hän oli ilmeisesti
auttanut tajuntansa menettäneen toisen sukeltajan takaisin pintaan.
(Etelä-Suomen Sanomat 2.12.2000)
Tuatiran, harjaliskon, joka voi kasvaa puolen metrin
mittaiseksi, piti olla sukupuuttoon kuollut 135 miljoonaa vuotta sitten. Silti
tämä lisko elää yhä Uuden Seelannin alueella ja on aivan samanlainen kuin
ennenkin.
Neopalina
Galathea-nimisen nilviäisen piti
olla kuollut sukupuuttoon 280 milj. vuotta sitten. Silti tämä nilviäinen on
ollut kaiken aikaa elossa Keski-Amerikan vesissä.
Merililja. V. 1986 Uuden Kaledonian vesiltä löydettiin elävä
merililja, jonka piti olla kuollut sukupuuttoon jo 140 milj. vuotta sitten.
Sekin on säilynyt aivan samanlaisena nämä "140 milj. vuotta".
Viisivarpaisten
laamojen piti kuolla sukupuuttoon 30
milj. vuotta sitten. On kuitenkin löydetty keramiikkaa, jossa kuvataan
viisivarpaisia laamoja. Niiden luurankojakin on löydetty Tiahuanaco-kulttuurin
jäänteiden yhteydestä.
