LUKU 8 -
Kehitys vai ekologiset lokerot?
Yksi kehitysopin
perusolettamuksista on, että fossiilien pitäisi esiintyä siinä järjestyksessä,
että mitä vanhempia ja alkeellisimpia eliöt ovat, sitä alempana ne aina
sijaitsevat. Trilobiitin, jonka uskotaan eläneen 570-200 milj. vuotta sitten ja
jota pidettiin alkeellisena, pitäisi tämän vuoksi sijaita ihmiseen ja
dinosauruksiin nähden alempana. Vastaavasti muidenkin kambrikauden eliöiden
pitäisi sijaita ihmiseen ja dinosauruksiin nähden alempana. (Trilobiitin "alkeellisuudesta"
voidaan kuitenkin todeta, että sen silmän rakenne on kehittyneempi kuin minkään
muun tunnetun elämänmuodon.)
Yleensä oletetaan, että vanhimpiin kerrostumiin on hautautunut vain
merieliöiden jäänteitä, mutta myöhempiin kerrostumiin myös maaeläinten
jäänteitä. Se johtuu siitä, että elämän uskotaan syntyneen meressä, kehittyneen
siinä, kunnes tapahtui vähitellen siirtymistä maan pinnalle
Kehityksen ja sitä kautta myös fossiilien järjestyksen
kerrostumissa onkin oletettu toteutuneen seuraavan mallin mukaan:
- Kambrikauden eliöt,
kuten trilobiitti, joka eli merten lietepohjissa sekä yleensä meressä olevia
selkärangattomia eläimiä. Kaikkien kambrikauden eläinten, samoin kasvien,
uskotaan eläneen merissä. Kambrikauden uskotaan alkaneen 600 miljoonaa vuotta
sitten.
- Kalat, jotka elivät
merissä. Niiden uskotaan ilmaantuneen 430 miljoonaa vuotta sitten.
- Sammakkoeläimet,
jotka viihtyivät rantavyöhykkeellä. Niiden uskotaan kehittyneen kaloista ja ne
munivat munansa veteen.
- Matelijat, joiden
uskotaan kehittyneen sammakkoeläimistä. Niiden munat voivat kehittyä myös
kuivassa ympäristössä, koska ne ovat rakenteeltaan erilaisia kuin sammakoiden.
- Linnut ja nisäkkäät, jotka
ilmaantuivat maapallolle viimeisinä.
Miksi trilobiitteja ei
tavata ylemmistä kerrostumista eikä karhuja tai muita nisäkkäitä
kambrikerrostumista? Eräässä
kirjassa otetaan esille se, miksi tietyt fossiilit eivät säännönmukaisesti
esiinny kaikissa kerrostumissa ja miksi vanhimmista kerrostumista (Prekambri,
kambri, ordoviki, siluuri, permi – niitä pidetään vanhimpina kausina, jolloin
elämää uskotaan olleen vain merissä) ei tavata lainkaan nelijalkaisia
fossiileja. Sitä pidetään hyvänä evoluution todisteena:
Listerin maanmies John Woodward (1622-1722) totesi, että tietyt
fossiilit esiintyivät tietyissä kerrosryhmissä eivätkä säännöttömästi kaikkiin
kerrostumiin levinneinä. Ei hän eikä kukaan muukaan ymmärtänyt tehdä
johtopäätöksiä tästä tosiasiasta.
…Lyell kielsi kehityksen, vaikka hän itse
oli jakanut tertiäärikauden pienempiin osiin sukupuuttoon kuolleiden ja nykyään
elävien lajien fossiilien runsaussuhteen perusteella. Hän yritti nyt selittää
esim. nelijalkaisten fossiilien puuttumisen vanhimmista sedimenteistä sillä,
että nämä fossiilit olivat tuhoutuneet aikojen kuluessa. On totta, että
maaeläinten fossiilit esiintyvät lähinnä mantereisissa sedimenteissä ja että
niillä on suuri riski joutua alttiiksi eroosiolle ja tuhoutumiselle, mutta tämä
pystyy tuskin selittämään korkeimpien eläinten fossiilien täydellisen
puuttumisen vanhoista sedimenteistä. (35)
Kuitenkin on olemassa paljon
loogisempi selitys edelliselle asialle, ja se on ekologiset lokerot. Se, että
merten lietepohjissa eläneitä trilobiitteja ja muita meren eliöitä ei tavata
ylemmistä kerrostumista ja nelijalkaisia fossiileja alemmista, johtuu
yksinkertaisesti siitä, että toiset ovat meri- ja toiset maaeliöitä. Sen ei
tarvitse suinkaan todistaa siitä, että trilobiitit olisivat eläneet eri aikaan
kuin muut eliöt. Eikä myöskään nisäkkäiden ole tarvinnut elää yhtään eri aikaan
kuin sammakkoeläinten, koska onhan nykyäänkin eri ekologiset lokeronsa siten
että on meri-, suo-, ylänkö-, vuori- ja muita vastaavia vyöhykkeitä.
Ylläolevista eläinlajeista (trilobiitit, kalat,
sammakkoeläimet, matelijat sekä linnut ja nisäkkäät) kalat uiskentelisivat
nykyäänkin trilobiittien yläpuolella, sammakkoeläimet olisivat veden rajassa
eli kalojen yläpuolella, matelijat olisivat enemmän kuivalla maalla ja ylempänä
kuin sammakot, ja nisäkkäät (karhu, leijona, kirahvi, elefantti ym.) olisivat
vieläkin ylempänä kuivalla maalla ja metsissä. Yllätys olisi enemmänkin se, jos
trilobiitteja ja muita merenpohjan eläimiä tavattaisiin vain ylemmissä
kerroksissa esim. nisäkkäiden yläpuolella eikä lainkaan alemmissa. Se olisi
varmasti mahdotonta, koska trilobiitit olivat merieläimiä. Merenpohjan eläiminä
ne hautautuisivat aina ensimmäisinä ja alimmaisiksi, kun taas kuivan maan
eläimille se tapahtuisi myöhemmin.
Vastaavasti voidaan
ajatella niinkin päin, että olisivatko karhu, lehmä ja leijona voineet edes
elää kambrikauden eliöstön seassa, eli toisin sanoen meressä? Eikö se olisi
ollut mahdotonta, koska nehän ovat maaeläimiä eivätkä selviytyisi meressä?
Siksi ei pidä ihmetellä, jos ne nykyään löytyvät fossiileina eri kerrostumista,
vaikka olisivat eläneetkin samanaikaisesti.
Kaikki nämä eläimet ovat siis voineet elää aivan
samanaikaisesti, mutta vain eri ekologisissa lokeroissa. Ei tarvitse olla
mitään eroa niiden esiintymisajalla maapallolla. Kolme tärkeätä johtofossiilia
trilobiitti, dinosaurus ja ihminenkin ovat voineet olla samanaikaisesti
olemassa, mutta vain eri vyöhykkeissä. Niitä ei kuitenkaan yleensä tavata
samoista kerrostumista, mutta se johtuu vain siitä yksinkertaisesta syystä,
että trilobiitti oli merenpohjan eläin, dinosaurus maaeläin (ne elivät
pääasiassa rantavyöhykkeillä ja tasangoilla) ja ihminenkään tuskin olisi elänyt
aivan dinosaurusten läheisyydessä. Vain käsitys oletetusta kehityksestä voi
saada meidät ajattelemaan, että ne olisivat eläneet eri aikaan:
Kambrikauden
trilobiitit eivät yleensä esiinny yhdessä liitukauden dinosaurusten kanssa.
Mistä tämä voisi johtua? Evoluutioteorianhan mukaan se johtuu siitä, että
trilobiitit kuolivat sukupuuttoon miljoonia vuosia ennen kuin dinosaurukset
kehittyivät. On tosin olemassa vieläkin luontevampi selitysmahdollisuus, sillä
jos trilobiitit ja dinosaurukset eläisivät tänä päivänä, tuskin niitä nytkään
löydettäisiin samasta paikasta. Ne elävät nimittäin erilaisilla ekologisilla
vyöhykkeillä. Dinosaurukset ovat maaeläimiä, trilobiitit puolestaan merenpohjan
asukkaita… Ei ole siis olemassa mitään todellista estettä sillekään
mahdollisuudelle, että kaikki maakerrostumiin hautautunut elämä on voinut elää
melko samanaikaisesti, mutta eri ekologisilla vyöhykkeillä. Katastrofismi voisi
näin selittää koko geologisen kerrossarjan, juuri niin kuin geologian
perustajat olettivatkin. (36)
