Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Mielenterveys ja usko

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!

Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 2 -

Maalliset terapiat ja kristillinen sielunhoito

Tässä luvussa tutkitaan kristillistä sielunhoitoa, joka poikkeaa aika paljon maallisista terapioista.

Maalliset terapiat perustuvat yleensä siihen, että henkilö päästetään ahdistuksestaan tutkimalla ja käsittelemällä hänen menneisyyttään. Sillä tavalla hänet yritetään vapauttaa vaikeista kokemuksista ja tuskallisista muistoista. Terapian kautta häntä opetetaan hyväksymään menneet ja suuntautumaan tulevaisuuteen. Tavallisesti tämä on kuukausia tai vuosia vaativa prosessi, jonka tulokset saattavat jäädä epävarmoiksi. Kuitenkin ihminen voi saada jonkin verran apua, koska joku kuuntelee ja ymmärtää häntä.

Entä raamatullinen sielunhoito? Kuten todettiin, se poikkeaa maallisista terapioista. Siinäkin on hyödyksi, että sielunhoitaja on kokenut ja ymmärtää ihmisten vaikeuksia, mutta lisäksi se pitää sisällään asioita, joita ei esiinny tai joita ei painoteta maallisissa terapioissa. Kaksi tärkeintä tekijää raamatullisessa sielunhoidossa ovat syntien tunnustaminen ja totuuden ymmärtäminen.

1. Syntien tunnustaminen. Kuten todettiin, johtuu suurin osa mielenterveysongelmista siitä, että on koettu pettymyksiä ihmissuhteissa ja torjuntaa muiden taholta. Se on voinut johtaa vihaan, katkeruuteen ja kostonhimoon muita kohtaan sekä negatiivisiin tunteisiin itseä kohtaan: itsesääliin, itsensä tuomitsemiseen ja itsemurha-ajatuksiin.

Samoin todettiin, että maallisissa terapioissa usein tutkitaan ja käsitellään menneisyyttä, jotta ihminen hyväksyisi sen ja suuntautuisi tulevaisuuteen. Tällaiset terapiat voivat vaatia pitkiä keskusteluja ja tulokset saattavat olla epävarmoja.

Sen sijaan raamatullisessa sielunhoidossa oleellista on, että olemme myös itse syyllisiä, eivät ainoastaan meitä vastaan rikkoneet. Käytännössä se tarkoittaa loukkauksia kokeneen henkilön kohdalla kahta asiaa, jotka hänen tulee nähdä synniksi ja tunnustaa ne Jumalalle.

٠ Hänen tulee nähdä katkeruutensa, vihansa, kostonhimonsa ja syytökset muita kohtaan synniksi. Sen jälkeen hänen tulee tunnustaa ne Jumalalle ja sanoutua niistä irti:

- (Matt 6:12,14,15) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

٠ Hänen tulee nähdä itsesäälinsä, itsensä tuomitseminen ja itsemurha-ajatukset synniksi. Sen jälkeen hänen tulee tunnusta ne Jumalalle ja sanoutua niistä irti.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Mitä tapahtuu, kun noudatamme Jumalan periaatteita? Se johtaa vapauteen katkeruudesta ja masennuksesta sekä parantaa fyysistä tilaamme, koska kielteiset tunteet kuormittavat kehoa. Sven Reichmann kertoo aiheesta lisää. Hän on tehnyt paljon sielunhoitotyötä:

Sävyisä, kärsivällinen sydän on vapaa kaikesta katkeruudesta, ja sellainen sydän on Salomon mukaan koko ruumiin elämä. Uskomattoman paljon sairautta, kärsimystä ja kurjuutta johtuu siitä, että katkeruuden juuri versoo elämässämme. Kun se revitään pois, ihminen vapautuu monesta sellaisesta synnistä, jonka suhteen hän jo kauan sitten on menettänyt toivonsa.

...Juuresta täytyy tulla tietoiseksi ja se täytyy tuoda valkeuteen. Vasta silloin ihminen voi antaa anteeksi ja vapautua. Sillä vapaaksi tulee ainoastaan antamalla anteeksi sille ihmiselle, jota kohtaan on katkera. Ihminen voi tulla uskomattoman vapaaksi uskomattoman paljosta. Esiin voi tulla asioita, joita ei ole aiemmin hetkeksikään osannut yhdistää esiin tulleihin ristiriitoihin. Mutta kun katkeruuden juuri on kaiverrettu esiin, ongelmien todelliset syyt ovat paljastuneet. (8)

Kaikkein suurinta vastarintaa sielunhoidossa ihmiset tuntevat juuri sitä opetusta kohtaan, että heidän tulee luopua syytöksistään ja katkeruudestaan. He voivat selittää, että muut eivät ansaitse heidän anteeksiantoaan ja että heillä on oikeus olla katkeria. Jos toimimme näin, se kuitenkin sitoo itseämme. Olemme vankilassa, jonka oven olemme itse lukinneet sisäpuolelta. Se tekee itsemme onnettomiksi niin kauan kuin pidämme oikeutenamme olla katkeria.

Entä vapautuminen katkeruudesta? Kukaan ei tietenkään voi itse vapautua tästä asiasta, varsinkin jos se on sitonut häntä vuosikausia. Kuitenkin tähän tulee avuksi Jumalan armo. Jos olet huomannut oman voimattomuutesi vapautua tästä asiasta, anna sijaa Jumalan armolle. Sano Jumalalle: ”En pysty voittamaan tätä asiaa, mutta kiitos siitä, että sinä voitat sen!” Luota sitten siihen, että hän tekee sen, mikä itsellesi on mahdotonta!

Seuraava lainaus antaa hyvän kuvan siitä, mitä katkeruus sai aikaan. Nainen oli sidottu anteeksiantamattomuuden tähden (Ef 4:26,27: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.), mutta kun hän lopulta suostui antamaan anteeksi, johti se vapauteen. Hän noudatti sitä Raamatun opetusta, että ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (Joh 1:9):

Eräs nelikymppinen nainen istui kokoussalin etuosassa, ja alkoi käyttäytyä oudosti. Rukouspalvelijat yrittivät viedä häntä toiseen huoneeseen rukoillakseen hänen puolestaan, mutta kun he pääsivät käytävään, hän alkoi käyttäytyä kuin eläin. Hän alkoi purra ja kynsiä ja hakata päätään seinään muristen ihmisille. Rukouspalvelijat kokoontuivat hänen ympärilleen ja alkoivat huutaa hengille ja käskeä niitä jättämään hänet rauhaan, mutta mitään ei tapahtunut.

…Astuin muiden joukkoon ja laitoin käsivarteni naisen ympärille, jotta hän ei pääsisi hakkaamaan päätään seinään. Kuiskaten kysyin häneltä, onko ketään, jolle hänen pitäisi antaa anteeksi.

”Ei”, hän huusi. Silloin Herra näytti minulle kuvan hänen isästään raiskaamassa häntä, joten kysyin, pitäisikö hänen antaa anteeksi isälleen. Hän alkoi kirkua: ”Minä vihaan häntä! En voi sietää häntä! Mädätköön helvetissä!”

Sanoin: ”Ellet halua antaa anteeksi hänelle, en voi auttaa sinua. Demoneilla on lupa piinata sinua.” Nousin ja aloin kävellä pois.

Kun pääsin ovelle, hän huusi käytävä raikuen (ja edelleen riehuen ympäriinsä): ”Hyvä on, annan anteeksi hänelle! Teen mitä vain! Auta minua!” Hetkeä myöhemmin johdin hänet rukouksessa antamaan anteeksi isälleen ja muutamille muillekin ihmisille, joita hänen mieleensä nousi. Sitten käskimme demoneja lähtemään. Ne poistuivat ja hän nousi ylös nauraen! (9)

Syntien tunnustaminen ei tietenkään rajoitu vain siihen, että ihminen tunnustaa katkeruutensa, syytöksensä muita kohtaan ja itsevihansa Jumalalle. Vaikka katkeruus ja itsesyytökset ovat yleisiä alueita sielunhoidossa, on muitakin syntejä, jotka voivat sitoa ihmistä. Esim. sekaantuminen okkultistisiin asioihin (spiritismi, henkiparannus, ennustajalla käynti, passiivinen meditaatio...) saattaa olla ongelma joidenkin ihmisten elämässä. Jos he eivät tunnusta syntejään Jumalalle ja sanoudu irti kaikista vääristä yhteyksistä henkimaailmaan, eivät he koe vapautta. Heidän tulee ymmärtää, että parannuksen teko ja siihen liittyvä syntien tunnustaminen ovat avaimia, joilla Jumalan apu tulee ihmisen elämään. Ne ovat myös toinen peruspylväs kristillisessä sielunhoidossa.

Corrie ten Boom tuo hyvin esille syntien tunnustamisen tärkeyden. Hän toteaa, että kun ihmisille valkenee esim. 5 Moos 18:10-13:n perusteella, että he ovat rikkoneet Jumalaa vastaan, ja kun he sitten tunnustavat nämä samat syntinsä, he usein välittömästi vapautuvat tämän jälkeen:

"Samalla tavoin kuin Elisa lähetti 'profeetanoppilaan' takaisin siihen paikkaan, missä hän oli kadottanut kirveen ja missä ihme tapahtui (2 Kun 6:5,6), minäkin käsken ihmisiä menemään takaisin siihen paikkaan, missä he syntiin syyllistyneinä ovat avanneet sydämensä pahojen henkien vaikutukselle. Pyydän Vapahtajaamme Jeesusta sulkemaan oven siellä, missä he ovat sen avanneet. Ensin on välttämätöntä saada ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat tehneet syntiä! 5 Moos 18:10-13 osoittaa sen hyvin selvästi. Tunnustaminen on välttämätöntä, ja sen jälkeen voimme väittää puhdistumisen kallisarvoisten lupausten kuuluvan meillekin (Joh 1:7-9). Kuinka monen ihmisen näinkään vapautuvan välittömästi sen jälkeen, kun he tekivät kuuliaisesti tämän sanan mukaan!" (10)

2. Totuuden ymmärtäminen. Ensimmäinen vaihe raamatullisessa sielunhoidossa oli, että tunnustamme väärät asenteemme muita ja itseämme kohtaan: viha, katkeruus, syytökset sekä itsesääli, itsensä tuomitseminen ja itsemurha-ajatukset. Samoin tulee tunnustaa muiden alueiden synnit, joista ollaan tietoisia. Muuten vapautumista on mahdoton odottaa.

Toinen tärkeä tekijä raamatullisessa sielunhoidossa on totuus, varsinkin se, että Jeesuksen Kristuksen kautta saamme olla rakastettuja, hyväksyttyjä ja synnit anteeksi saaneina. Niiden, joilla on takanaan vaikeita ihmissuhdekokemuksia, on kuitenkin usein vaikea uskoa tätä. Sen lisäksi, että heillä on vaikeuksia suhteessa muihin ja suhteessa itseensä, voivat he nähdä Jumalankin kielteisessä valossa. He ajattelevat, että Jumala on heitä arvosteleva, ei välitä heistä tai on heitä vastaan. He kyseenalaistavat pelastuksen sekä uskovat itsestään ja Jumalasta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Miten vääristä käsityksistä päästään eroon? Tähän tulee avuksi totuuden ymmärtäminen ja valheen korvaaminen totuudella. Jos ihminen on vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämäänsä sekä kääntynyt Jumalan puoleen, ei hän ole menneisyyden ja kielteisten kokemusten tuote, vaan hän on Kristuksen kautta uudessa asemassa Jumalan edessä. Arvomme ei riipu tavaroista, saavutuksista, muiden arvostuksesta, työurasta ja itsestämme, vaan Jumala on jo määritellyt arvomme. Arvomme riippuu ennen kaikkea siitä, että Kristuksen kautta saamme olla hyväksyttyjä, armahdettuja, rakastettuja, lunastettuja sekä vanhurskautettuja. Siinä on kysymys iankaikkisesta asemastamme, kun taas maalliset asiat ovat vain lyhytaikaisia.

Kun autetaan ihmisiä, on siis tärkeää ymmärtää se, mitä omistamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Valitettavasti tälläkin alueella voidaan aloittaa väärästä päästä. Eli yritetään muuttaa käytöstä ennen kuin on ymmärretty sitä asemaa ja identiteettiä, jonka voimme omistaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Identiteetin ymmärtäminen on kuitenkin avain vapauteen. Meidän täytyy ymmärtää, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja uskoa tähän totuuteen. Mark Driscoll mainitsee aiheesta eräässä kirjassaan. Häneltä meni pitkä aika tämän perusasian käsittämiseen.

Annoin ihmisille sielunhoitoa ja ohjasin heitä vuosikausia, kun he kamppailivat erilaisten ongelmien kanssa, esimerkiksi alkoholismin, seksuaalisten kieroutumien, ylpeyden, masennuksen, vihan tai katkeruuden kanssa. Minusta tuntui usein siltä, että puhuin seinille; vaikka annoin raamatullisia neuvoja, monet eivät näyttäneet kuulevan tai välittävän puheistani vaan jatkoivat tuhoon vievää taivaltaan. Se oli turhauttavaa ja sydäntä särkevää.

Vihdoin minulle valkeni – paljolti vanhempien ja kokeneempien viisaiden neuvojen ansiosta – että elämänkamppailujen syy löytyy identiteettiin liittyvistä kysymyksistä…

Et ole se, mitä sinulle on tehty vaan mitä Jeesus on sinun edestäsi tehnyt. Et ole se, mitä teet vaan mitä Jeesus on tehnyt. Se, mitä teet, ei määrittele sitä, kuka olet. Ei, pikemmin se, kuka olet Kristuksessa, määrää tekemisesi. Nämä ovat perustotuuksia, joita me tässä kirjassa syvällisemmin tutkimme. (11)

Toinen kommentti jatkaa samasta aiheesta. Se käsittelee armoa, jonka saamme vastaanotettuamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme. Olemme joka ainoa hetki armon alla ja Jumalan rakkauden kohteena, ja kun ymmärrämme tämän totuuden, se muuttaa elämämme. Joseph Prince kertoo mielenkiintoisessa kirjassaan Anna armolle mahdollisuus tästä aiheesta. Hän saarnasi aikaisemmin lain ja armon sekoitusta, mutta se jätti ihmiset epävarmoiksi Jumalan hyväksynnästä. Vaikutus oli myös se, ettei heillä ollut voimaa elämänmuutokseen. Kun hän muutti julistustaan ja opetti armosta oikealla ja raamatullisella tavalla, toi se muutoksen myös ihmisten elämään:

Kaikki alkoi vuonna 1977 lomamatkalla vaimoni Wendyn kanssa… Jumala sanoi minulle selvästi: ”Poikani, sinä et saarnaa armoa.”

Vastasin: ”Mitä sinä tarkoitat, Herra? En usko tuota. Tuo ei todellakaan ole reilua.” Jatkoin: ”Minähän olen armon julistaja. Olen saarnannut armoa ja vuosikausia ja saarnaan muiden tavoin, että me olemme armosta pelastettuja.”

Herra vastasi: ”Aina kun saarnaat armosta, puhut armon ja lain sekoituksesta. Muiden tavoin yrität tasapainotella armon ja lain välillä. Teet kuitenkin armosta mitättömän, jos saat sen lain kanssa tasapainoon. Et voi laittaa uutta viiniä vanhoihin leileihin. Et voi mitenkään yhdistää armoa ja lakia.” Herra jatkoi sanoen: ”Suurin osa saarnaajista ei julista armoa, kuten apostoli Paavali julisti.” Hän päätti palvelustyöni mullistaneen keskustelumme sanoihin: ”Jos et saarnaa armoa radikaalilla tavalla, ihmiset eivät koskaan koe elämässään myöskään radikaalia siunausta ja muutosta.”

…Seurakuntamme jäsenmäärä oli tuolloin juuri kasvanut 2000 hengen paikkeille. Sveitsissä kokemani Herran kohtaamisen jälkeen se alkoi kasvaa räjähdysmäisesti. Vuoden 2007 ensimmäisenä sunnuntaina, kymmenen vuotta armonjulistuksen aloittamisen jälkeen, tilaisuuksiimme osallistui jo yli 15 000 ihmistä. Herra vahvisti sanansa sekä seurakunnan jäsenmäärän kasvun että tuhansien arvokkaiden ihmisten elämän radikaalin muuttumisen kautta. Muutos oli seurausta todellisen armon julistuksesta. Minulla on ollut vuosien varrella etuoikeus todistaa avioliittojen eheytymistä, yliluonnollista veloista vapautumisia, ihmeparantumisia. Olen saanut iloita myös nähdessäni Jumalan lasten vapautuvan tuhoisista riippuvuuksista. (12)

Armo kadoksissa? Kuten todettiin, voi armon puutteellinen ymmärtäminen viedä mielenrauhan. Varsinkin ihminen, jolla on menneisyydessä vaikeita ihmissuhteita, voi heijastaa ne jumalasuhteeseen. Hän ajattelee: ”Jos ihmiset eivät ole minua rakastaneet ja hyväksyneet, miten Jumalakaan voi minua hyväksyä?” Hänen hengellinen elämänsä ja jumalakuvansa muodostuu menneiden kokemusten perustalle. Armon ja Jumalan rakkauden ymmärtäminen jää puutteelliseksi.

Kun lähdetään tutkimaan tätä aihetta, on hyvä ymmärtää, että pelastus on lahja. Se on sitä alusta loppuun kuten seuraavat jakeet osoittavat. Jos siitä pitää myöhemmin maksaa teoilla tai yrittää tekojen kautta saavuttaa Jumalan hyväksyntää, ei kysymys ole enää armosta tai lahjasta. Siitä on tullut tekoihin perustuva uskonto. Me pelastumme joko armosta tai teoista emme molempien kautta. Jos armo tulee, tekojen on väistyttävä. Tai jos teoilla yritetään vaikuttaa pelastukseen, armon on väistyttävä. Teot ovat kyllä hyviä ja hyödyllisiä, mutta niitä ei tule sotkea pelastukseen lahjaan.

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.

Tältä alueelta löytyy hyvää opetusta mm. Galatalaiskirjeestä ja Apostolien tekojen 15. luvusta. Niissä kerrotaan, että tuli vääriä opettajia, jotka liittivät pelastukseen ehtoja kuten ympärileikkausta ja muita tekoja. Kuitenkin apostolien selvä opetus oli, että Jeesuksen Kristuksen kautta tuleva armo riittää eikä sen lisäksi tarvita muuta (Apt 15:11: Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."). Lisäksi Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeessään aiheesta seuraavasti. Hän nuhteli galatalaisia siitä, että he kääntyivät toisenlaiseen evankeliumiin, jossa Kristus ja hänen kauttaan tuleva armonsa eivät enää olleet uskon pääkohde, vaan sen syrjäyttivät teot tai itse asiassa yritys saavuttaa tekojen kautta Jumalan hyväksyntä:

- (Gal 1:6) Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,

- (Gal 3:1-3) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?

3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?

- (Gal 5:4) Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.

Niinpä meidän on pantava luottamuksemme Jeesuksen Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä eikä omaan itseemme. Vain hänen työstään voimme saada levon sielullemme. Jos yritämme saada varmuuden oman itsemme kautta, on se vähän samanlainen asia kuin jos laivan ankkuri heitettäisiin laivaan itseensä. On selvä, ettei se tulisi toimimaan, vaan laiva lähtisi hyvin pian tuuliajolle. Sen tähden on ankkuri aina heitettävä laivan ulkopuolelle, jotta siitä olisi hyötyä ja se pitäisi laivan paikallaan.

Galatalaisten ongelma olikin aikanaan juuri tämä: he eivät "heittäneet ankkuriaan" ulkopuolelle Kristukseen, vaan alkoivat tuijottaa omiin tekoihinsa ja itseensä. Paavali nuhteli heitä siitä ja varmasti sama nuhtelu koskee meitäkin, jos toimimme samalla tavalla kuin galatalaiset:

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

- (Hebr 12:2) silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välimättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Väärä opetus. Kuten todettiin, voidaan helposti opettaa väärällä tavalla Jumalasta ja miten saada hänen hyväksyntänsä. Tämä ei ole uusi asia, vaan se ilmeni jo galatalaisten keskuudessa, kun sinne ilmaantui harhaopettajia. Se tarkoittaa, että painotetaan paljon tekoja ja velvollisuuksia, mutta ei sitä asemaa, jonka voimme saada Kristuksen kautta. Tällaiselle väärälle painotukselle on ominaista syntikeskeisyys, eräänlainen tuomion vivahde, Jumalan näkeminen ainoastaan tuomarina. Samoin moitiskelu, jankutus kritiikki ja itsehillinnän painotus ovat tyypillisiä piirteitä. Tällaisen opetuksen seuraus myös on, että ihmiset joutuvat hengellisesti sidotuiksi eivätkä he edisty uskossaan. Ei ymmärretä, että juuri armon puute johtaa kahlehdittuun ja synnin täyttämään elämään, mutta sen ymmärtäminen kasvuun ja uudistukseen kuten käytäntö on toistuvasti osoittanut. Järjestyksen on aina oltava oikea, jotta muutosta voi tapahtua. Jos se muutetaan, mennään ojasta allikkoon.

Entä lakihenkisyys seurakunnassa? Se sisältää paljon samoja piirteitä ja ominaisuuksia kuin edellä mainittiin. Se tarkoittaa, että armo ja Kristuksen työ tulee hyvin vähän esille, mutta sen sijaan keskitytään kristillisiin tekoihin, velvollisuuksiin ja sääntökokoelmiin sekä toiminnan painottamiseen. Toiminta, kuten evankelioimistyö, on tietysti tärkeää, mutta hengellisen työn pitäisi tapahtua vain rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiin eikä pelkästään muiden kehotuksesta tai että niin kuuluu tehdä. Varsinkin jos ihminen toimii tehtävissä, mihin hänellä ei ole luontaisia lahjoja, voi se johtaa masennukseen ja loppuun palamiseen. Hengellistä työtä on pitemmän päälle vaikea tehdä, jos se ei ole mielekästä.

Lakihenkisyydestä ja armon puutteellisesta käsittämisestä pääsee parhaiten eroon, kun ymmärtää Jumalan armon, hänen rakkautensa ja että hän on meitä rakastava Isä. Jack Frost kertoo oman mielenkiintoisen kokemuksensa aiheesta eräässä kirjassaan. Hän itse oli elänyt vaikean lapsuuden ja hänen oli sitä kautta vaikea ymmärtää Isän Jumalan rakkautta. Hänen lapsensa olivat sulkeneet henkensä kaikelta kiintymykseltä ja neuvoilta, jota hän yritti tarjota heille. Lapset kapinoivat ja alkoivat etsiä kaipaamaansa hyväksyntää vääristä kaveripiireistä. He eivät myöskään halunneet olla missään tekemisissä vihaisen ja lakihenkisen Jumalan kanssa, jota näkivät isänsä edustavan. Kuitenkin kun Jack kohtasi Jumalan rakkauden uudella tavalla v. 1995 sekä parantui hylkäämiskokemuksistaan, sai se aikaan muutoksen, ei ainoastaan hänessä vaan myös lapsissa. Tämä esimerkki osoittaa, että monet ehkä teoriassa ymmärtävät armon ja Jumalan rakkauden, mutta se ei ole päässyt vaikuttamaan heidän sisäiseen elämäänsä:

Minusta tuntui kuin Jumala olisi vienyt minua taaksepäin aikaan, jolloin olin kymmenvuotias. Näin yhtäkkiä hyvin elävästi tilanteita lapsuudestani, jolloin piilottelin komerossa yöllä, koska pelkäsin vanhempieni välistä huutoa ja karjuntaa, joka kantautui heidän makuuhuoneestaan. Muistin pelon, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteen. Tunsin syvän, kipeän kaipauksen isäni syliin – halauksen, jota hän ei kyennyt minulle lapsuuteni aikana antamaan.

Yhtäkkiä tajusin, että nyt, 34 vuotta myöhemmin, taivaallinen Isäni vastasi sydämeni syvimpään kaipaukseen saada kokea luonnollinen, isän osoittama hellä rakkaus. Kohtasin Jumalan fileo-rakkauden. Maatessani itkien lattialla Isä Jumala astui lapsuuteni pimeään komeroon ja piti minua sylissään. Kolmenvartin ajan Pyhä Henki vuodatti mieleeni, tahtooni ja tunteisiini sitä Jumalan rakkautta, josta apostoli Paavali puhuu Roomalaiskirjeen kohdassa 5:5 ja pesi pois paljon syyllisyyttäni, häpeääni, epäonnistumisen ja hylätyksi tulemisen pelkoani, läheisyyden pelkoani ja rakkauden pelkoani. Läpimurto tuli vihdoin…

…Lasteni sydän oli ollut suljettuna minulta vuosia. Nyt se murtuneisuus, jota koin, alkoi avata heidän henkeään. Isän hellä fileo-rakkaus alkoi asettaa ennalleen heidän isänsä sydäntä lapsiaan kohtaan ja se alkoi murtaa kirousta elämästämme. (Ks. Malakia 4:6) Neljä kuukautta sen jälkeen, kun sain erikoisen Isän rakkauden kasteen, tyttäreni Sarah antoi minulle esseen, jonka hän oli kirjoittanut englannintunnilleen koulussa. Sen otsikko oli ”Eniten elämääni vaikuttaa…” Silmäni kostuivat lukiessani hänen sanojaan:

Eniten elämääni vaikuttaa isini! Hänen kauttaan olen nähnyt Jeesuksen silmät ja tuntenut Hänen ehtymättömän rakkautensa! Eräässä vaiheessa, ei kovinkaan kauan sitten, isäni oli pelottava mies. Hän oli kuin H.M.S. Bountyn kapteeni Bligh. Nyt hän on lauhkea kuin lammas, ja yhtä rakastava. Kun olen katsonut isäni muuttumista kovasta miehestä helläksi isäksi, hän on saanut myös minut muuttumaan. Hänen uusi kärsivällisyytensä on auttanut minut hyvin vaikean vuoden läpi. Nähdessäni isäni rakastavan ja vaalivan Jumalaa enemmän kuin koskaan ennen, minussa on tapahtunut ihmeellisiä asioita. Sen sijaan että hän puhuisi Jumalasta Pyhänä Olentona, hän puhuu Hänestä Isinä… (13)

Anteeksiantamaton synti. Pelko siitä, että ihminen on tehnyt anteeksiantamattoman synnin tai Pyhän Hengen pilkan, on yksi syy, mikä voi viedä hänet masennukseen ja epätoivoon. (Tämä on oikeastaan jatkoa edelliselle aiheelle.) Mielenrauhaa on vaikeaa saavuttaa, jos ei ole varmuutta Jumalan hyväksynnästä. John Fletcher, John Wesleyn aikalainen, on kirjoittanut, miten ihmiset turhaan ovat tässä tilassa:

Jotkut ottavat itse kantaakseen raskaita taakkoja, ja kun he eivät pysty kantamaan niitä, heidän omaatuntoaan soimaa kuviteltu syyllisyys. Toiset sekoavat aiheettomista peloista langettuaan muka anteeksiantamattomaan syntiin. Sanalla sanoen emmekö näe satoja, jotka luulevat, että heillä ei ole minkäänlaista toivoa, vaikka heillä on täysi syy olla tyytyväisiä tilaansa? (14)

Kun ihminen kääntyy Jeesuksen tykö ja tulee synnintuntoon, on hän kuitenkin tehnyt aivan päinvastaisen asian kuin anteeksiantamattoman synnin. Jeesus osoitti, että se on Pyhän Hengen työtä, että ihminen näkee syntinsä. Niinpä synnintunto ja kääntyminen Jeesuksen Kristuksen puoleen on paras todiste siitä, että ihminen on uskossa, pelastunut ja että Pyhä Henki on saanut hänet vakuuttuneeksi tilastaan:

- (Joh 16:7,8) Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:

Uskovainen ihminen voi kyllä saattaa Pyhän Hengen murheelliseksi tekemisillään (Ef 4:30) ja hän voi sammuttaa Hengen (1 Tess 5:19), mutta kumpikaan niistä ei ole anteeksiantamaton teko. Sen sijaan Paavali osoitti, että kun joku tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, on se Pyhän Hengen teko. Niinpä ihminen, joka toimii näin, ei voi syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan. Anteeksiantamaton synti ei olekaan se, että Jumala torjuu meidät, vaan että me torjumme Jumalan. Ainoastaan ihminen, joka jatkuvasti elää sydän paatuneena eikä lainkaan kaipaa sielunsa pelastusta, voi syyllistyä tähän syntiin. Synti Pyhää Henkeä vastaan on enemmän kuin että lausutaan sellaiset sanat. Se on täydellinen selän kääntäminen Jumalalle ja ettei enää koskaan välitä hänestä.

- (1 Kor 12:3) Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.

Mistä sitten johtuu, että ihmiset ajautuvat tilaan, jossa he ajattelevat tehneensä anteeksiantamattoman synnin? Suurin syy ovat saatanan valheet. Jos uskomme niihin, joudumme varmasti epätoivoon. Niinpä nämä valheet täytyy korvata totuudella. Meidän täytyy ymmärtää totuus siitä, miten Jumalan puoleen kääntyessämme saamme kaiken anteeksi. Jeesushan sanoi, että kun tulemme tuntemaan totuuden, se tekee meidät vapaiksi:

- (Joh 8:31,32) Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

Katsomme lainausta, miten totuus voi vapauttaa ihmisen. Siinä tunnettu julistaja 1800-luvulta, Charles G. Finney kertoo, miten eräs nainen oli ajautunut mielisairauteen ja epätoivoon suhteessaan Jumalaan. Hän uskoi saatanan valheisiin siitä, ettei hänelle ollut anteeksiantoa. Kuitenkin, kun Finney toi julistuksessaan esille totuuden asiasta, vapautui nainen.

Tapahtui varsin monta mielenkiintoista kääntymystä ja pari sellaista, jolloin mielisairaus parantui aivan silmänräpäyksessä. Kerran mennessäni eräänä sunnuntai-iltapäivänä kokoukseen, näin parin rouvan istuvan kirkonpenkissä vierellään mustiinpuettu nainen, joka näytti hyvin levottomalta. Toiset pitelivät häntä ja estivät lähtemästä pois. Sisään astuessani tuli toinen rouvista luokseni kertomaan, että nainen oli mielisairas. Hän luuli joutuneensa pois armosta; se oli johtanut epätoivoon ja sitten mielisairauteen.

…Hetken aikaa kuulin hänen pyrkivän pois, mutta ennen kuin lopetin, hän rauhoittui ja koko kuulijakunta oli hiljaa. Herra antoi minulle rukouksenhengen ja tekstin, sillä en ollut sitä ennakolta valinnut. Tekstini oli Hebrealaiskirjeestä: ”Käykäämme uskalluksella armon istuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

Tarkoitukseni oli rohkaista uskoamme, niin meidän kuin hänen, ja meidän uskoamme hänen puolestaan. Alkaessani rukoilla hän ensin yritti päästä pois. Mutta rouvat tekivät ystävällistä vastarintaa, ja lopulta hän istui hiljaa, mutta piti päätään hyvin painuksissa ja näytti päättäneen olla ottamatta vaaria sanoistani. Mutta jatkaessani hänen päänsä vähitellen kohosi ja hän tirkisti minuun mustan hattunsa suojista. Yhä enemmän hänen katseensa kohdistui minuun, kunnes hän istui aivan suorana ja katsoi minua silmiin hartaan vakavasti. Kehoitin ihmisiä pysymään rohkeina uskossaan, heittäytymään Jumalan varaan ja antamaan itsensä täysin luottamuksin Hänelle suuren Ylimmäisen Pappimme sovitusuhrin perusteella. Silloin hän äkkiä säikähdytti seurakuntaa päästämällä äänekkään huudon. Hän melkein heittäytyi pois penkistä, painoi päänsä hyvin alas, ja minä näin, että hän vapisi. Naiset, jotka olivat hänen kanssaan penkissä, puolittain kannattelivat häntä ja tuntuivat seuraavan häntä rukoilevalla sydämellä ja myötätunnolla. Jatkaessani puhettani hän alkoi taas kohottaa katsettaan. Pian hän istui taas suorana, kasvot ihmeellisesti muuttuneina, ilmeessä voittoisa ilo ja rauha. Harvoin olen nähnyt ihmiskasvoissa sellaista hohdetta. Hänen ilonsa oli niin suuri, että hän tuskin saattoi hillitä itseään, kunnes kokous oli päättynyt. Sitten hän kohta ilmoitti kaikille vapautuksestaan. Hän ylisti Jumalaa ja iloitsi aivan ihmeellisen riemullisena. Noin kaksi vuotta myöhemmin tapasin hänet, ja hänen sydämensä täytti yhä sama ilo ja rauha. (15)

Vääristynyt jumalakuva. Aiemmin todettiin, miten vaikeat ihmissuhdekokemukset voivat vääristää käsityksen Jumalasta. Jos henkilö on kokenut torjuntaa muiden taholta tai hänellä on ollut virheitä osoittelevat vanhemmat, voi hän viedä vaikeat kokemuksensa jumalasuhteeseensa. Hän voi ajatella, että jos läheiset ihmiset eivät ole hyväksyneet häntä sellaisenaan, miten Jumalakaan voi hyväksyä ja arvostaa häntä.

Monet voivat sen johdosta pitää Jumalaa työnjohtajana, joka alituisesti tarkkailee heitä löytääkseen vikoja ja sitten rangaistakseen. He näkevät Jumalan olevan vihainen, etäinen, kärsimätön ja jatkuvasti pettynyt heihin, vaikka he tekisivät parhaansa. Toisaalta jotkut saattavat uskoa, että Jeesus rakastaa heitä, mutta eivät näe Isän rakastavaa luonnetta.

Mikä on avuksi vääristyneeseen jumalakuvaan? Vastaus on totuuden ymmärtäminen Jumalan luonteesta. ”Sillä Jumala on rakkaus” (1 Joh 4:8) ja hänen olemukseensa kuuluu, että hän rakastaa jokaista huolimatta siitä, mitkä ihmisen omat tuntemukset ovat. Onhan myös kirjoitettu: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh 3:16)”.

Lisäksi meidän tulee ymmärtää, että Jeesus on taivaallisen Isän täydellinen kuva. Kun luemme Jeesuksesta, joka osoitti rakkautta ihmisiä kohtaan, on se sama kuin että luemme rakastavasta taivaallisesta Isästä. Jeesus itse viittasi tähän yhteyteen, joten se on syytä ottaa vakavasti:

- (Joh 14:8-10) Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".

9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?

10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

- (Kol 1:14,15) Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,

15. ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.

- (Hebr 1:2,3) on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut

3. ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,

Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta tulee myös hyvin esille rakastavan Isän luonne. Kuten tuhlaajapojan isä otti poikansa vastaan syleillen, samoin tekee taivaallinen Isä. Meidän kannattaa uskoa näihin sanoihin eikä omiin tunteisiimme, jotka saattavat olla seurausta pettymyksistä ihmissuhteissa:

- (Luuk 15:17-24) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.

22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;

23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,

24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Seuraava lainaus osoittaa, miten ihminen voi parantua ja eheytyä sisäisesti, kun hän ymmärtää Jumalan rakastavana isänä. Puutteellinen maallinen isä tai pettymykset ihmissuhteissa eivät saisi määrittää kenenkään arvoa. Arvomme löytyy siitä, että saamme olla taivaallisen Isän rakkauden kohteena. Ongelma on siinä, että emme pysty ymmärtämään identiteettiämme Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen kauttaan. Saamme sen välittömästi kääntymyksen yhteydessä. Olemme Kristuksen kautta armahdettuja, hyväksyttyjä ja synnit on anteeksi annettu. Tämä on avoinna jokaiselle ihmiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen ja vastaanottaa hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen elämäänsä.

Vuonna 2005 Jumala kosketti isäntarvettani. Isäni oli ollut paljon pois kotoa eikä ollut paikalla tarjoamassa suojaa, johdattamassa elämän todellisuuteen ja rohkaisemassa minua ilmaisemaan, mitä sisälläni oli menossa. Sain käsiini kirjan isyydestä, joka laittoi parantumisen alkuun. Jumala alkoi näyttää, että Hän oli se Isä, jota olin aina kaivannut ja etsinyt. Oli hyvä alkaa saada noita tunnetarpeita täytetyiksi. Yhtäkkiä Jumala ikään kuin pääsi läpi ja ensimmäistä kertaa elämässäni aloin nähdä Jumalan olevan minun puolellani. Kuulin hänen puhuvan vahvistavia sanoja persoonastani. Hän puolusti minua ja sanoi, että olin ihan hyvä. Kuulin myös, että Hän oli onnensa kukkuloilla kun synnyin! Ja että hän tuntee innostusta ja ylpeyttä minusta persoonana. Sitä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, sillä omassa käsityksessäni kaikki pitivät minua ei-toivottuna eikä todellakaan minään innostuksen aiheena. Jumala alkoi toimia minulle Isänä, jota en ollut aikaisemmin nähnyt tai tuntenut. Se sai aikaan pienen vallankumouksen sisälläni. Sain selville sen totuuden (jonka paholainen oli piilottanut minulta vuosikaudet), että olen hyväksytty, haluttu ja tervetullut. Jumala uskoo ja luottaa minuun. Nautin näistä totuuksista ja ymmärrän nyt, että Jumala ajattelee positiivisia ajatuksia persoonastani ja näkee harmonisen kuvan minusta! Ylistys siitä Hänelle! (16)

Totuuden ymmärtäminen. Kuten aiemmin todettiin, on totuuden ymmärtäminen toinen peruspylväs ja avain kristillisessä sielunhoidossa. Jos ymmärrämme asemamme Jeesuksen Kristuksen kautta eli että olemme armahdettuja, vanhurskaita, rakastettuja, hyväksyttyjä ja synnit anteeksi saaneina, muuttaa se myös sisäistä elämäämme. Se antaa voiman muutokseen.

Siksi otamme esiin muutamia jakeita, jotka tuovat esiin sen, mitä olemme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä on totta sinunkin elämässäsi, jos olet vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämääsi ja kääntynyt Jumalan puoleen:

Olet pelastunut armon kautta:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.

- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.

Sen lisäksi, että olet pelastunut armosta, olet myös koko ajan armon alla. Tämä tarkoittaa, että olet yhtä otollinen silloin, kun rukoilet 8 tuntia päivässä tai olet langennut. Saavutuksesi tai lankeemuksesi eivät muuta tätä tilaa mihinkään:

- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".

Sinut on lunastettu:

- (1 Kor 6:20) Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

Olet yhtä vanhurskas kuin Jeesus, koska olet hänessä. Sinun ei tarvitse enää itsestäsi käsin yrittää olla vanhurskas:

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

Jumala on isäsi aivan kuin hän on Jeesuksenkin Isä:

- (Mark 14:36) ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"

- (Room 8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

- (Gal 4:6) Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Olet Jumalan lapsi, koska olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi. Samalla olet Kristuksen kanssaperillinen:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- (Gal 4:5-7) lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

- (Room 8:15-17) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

- (1 Joh 3:1,2) Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

Jeesus on veljesi:

- (Joh 20:17) Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö."

Jumala on rakastanut sinua:

- (Ef 2:4) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut.

- (1 Piet 5:10) Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Jumala on valinnut sinut:

- (Ef 1:4) niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa.

- (1 Kor 1:28) ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.

Jumala tahtoi syntymistäsi:

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

Olet Jumalan ystävä:

- (Joh 15:5) En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen Herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

Mikään ei erota sinua Jumalan rakkaudesta:

- (Room 8:38,39) Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.

Jumala on kanssasi:

- (Ps 23:1-4) Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

- (Hebr 13:5) Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä".

Tulet viettämään iankaikkisuuden Jumalan kanssa, joka rakastaa sinua:

- (Ilm 21:3,4) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Seuraava lainaus viittaa vielä siihen, miten Jumala voi saada muutosta aikaan. Se kertoo henkilöstä, joka oli kärsinyt monta vuotta masennuksesta, mutta alkoi vapautua, kun hän kohtasi Jumalan rakkauden ja anteeksiantamuksen. Lisäksi hän sai voiman voittaa väärät ajattelutottumuksensa, joihin kuului katkeruus muita kohtaan sekä itsesääli. Nämä kolme asiaa eli Jumalan rakkauden ymmärtäminen sekä vapautuminen katkeruudesta ja itsesäälistä ovat kulmakivinä myös raamatullisessa sielunhoidossa:

Kun katselin tämän viehättävän nuoren naisen kasvoja, en voinut olla ajattelematta kuinka tyypillinen hänen tapauksensa oli. Ensinnäkin hän oli luonnetyypiltään voittopuolisesti melankolikko; sen takia hän oli kielteinen, herkkä ja ylenmääräiseen itsetarkkailuun taipuvainen. Lisäksi hän oli menettänyt kaiken tulevaisuudentoivon. Särkyneen kodin kasvattina hän oli sananmukaisesti ei-toivottu sekä vanhemmilleen että sisaruksilleen.

Ensimmäinen askel Bethin harvinaislaatuisessa toipumisessa astuttiin silloin, kun hän otti vastaan Jeesuksen Kristuksen omana Herranaan ja Vapahtajanaan. Silloin hän löysi rakkauden ja anteeksiantamuksen, joita hän oli aina kaivannut. Hän sai myös voiman voittaa ajattelutottumuksensa, jotka olivat täynnä kaunaa ja itsesääliä. Kun hän sai Jeesukselta Kristukselta voiman antaa anteeksi vanhemmilleen, Jeesus poisti häntä vuosia lamaannuttaneet katkeruuden juuret. (17)

ELÄMÄN VAIKEUDET

Mitä tulee kristilliseen elämään, saatetaan joskus antaa väärä kuva siitä. Saatetaan opettaa, että kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, hänen kaikki ongelmansa ratkeavat ja että elämä on yhtä auringonpaistetta. Näin saatetaan painottaa, vaikka se ei lainkaan pidä yhtä totuuden kanssa. Jotkut ovat saattaneet myös hoputtaa lääkkeiden (myös psyykelääkkeiden) hylkäämiseen ennen kuin ihminen on ollut valmis siihen. Tällaisiin virheisiin on helppo syyllistyä.

Kaikesta huolimatta elämässä on ongelmia ja ne saattavat masentaa ihmisiä. Toiset masentuvat nopeammin. Varsinkin melankolisen temperamentin omaavat henkilöt ajautuvat helpommin masennukseen ja toivottomuuteen. Heillä on luontainen ”kyky” ajautua negatiivisiin ajatuksiin.

Miten masennusta ja toivottomuutta voidaan sitten torjua? Kokonaan siitä ei varmastikaan päästä eroon, mutta ainakin seuraavat pari apukeinoa voivat auttaa vähän.

Ajattelu tekee onnettomaksi. Ensiksi on tärkeä huomata, että olosuhteet itsessään eivät aiheuta masennusta. (Kuten viha ei riipu siitä, mitä muut tekevät. Viha on oman ajattelumme tuote.) Sen sijaan masennus riippuu siitä, mitä itse ajattelemme olosuhteista. Me teemme itsemme onnettomiksi kielteisillä ajatuksilla. Pelkäämme menettävämme muiden hyväksynnän ja ajattelemme sitä. Pelkäämme, että rahahuolemme eivät ratkea ja ajattelemme sitä. Tai sitten ajattelemme ja murehdimme asioita, joita ei voi muuttaa. Emme ota huomioon Raamatun opetusta, että meitä kielletään murehtimasta sekä että meidän tulisi olla kiitollisia ja iloisia:

- (Matt 6:25-27) Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Fil 4:4) Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

Ajattelulla on siis tärkeä rooli masennuksen hoidossa. Jos emme ymmärrä, että oma ajattelumme tekee meidät onnettomiksi eikä olosuhteet, on ymmärryksemme vajavainen. Syytämme olosuhteita ja vaikeita ihmisiä, mutta unohdamme, että väärä ajattelu vie ilon elämästä, eivät olosuhteet itsessään.

Entä masennuksen yliluonnollinen puoli? On totta, että masennuksen taustalla ovat yleensä luonnolliset syyt kuten perheongelmat, traumaattiset kokemukset, riittämättömyyden tunteet ja rahahuolet sekä huoliin liittyvä kielteinen ajattelumme. Onko kuitenkin mahdollista, että taustalla voi olla myös masennuksen henki? Tätä ei voi sulkea täysin pois, koska mikä tahansa synti tai väärä ajattelu voi johtaa ennen pitkää vihollisen painostukseen. Se voi kiusata meitä asioilla, jotka ovat seurausta elämänvaikeuksista.

Miten näistä asioista sitten päästään eroon? Me voimme tietysti vastustaa masennusta aiheuttavia voimia ja käskeä niitä poistumaan Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin ne poistuvat. Silti jäljelle jää oma ajattelumme. Onko se myönteistä vai haudommeko edelleen kielteisiä ajatuksia? Myös sen pitäisi uudistua, ja se on pitkäaikainen prosessi. Tunnettu opettaja Derek Prince kertoo oman kokemuksensa aiheesta. Hän kertoo vapautumisestaan masennuksen hengestä mutta myös siitä, miten hän joutui uudistamaan ajatteluaan:

Oli tullut ratkaiseva hetki elämässäni. Olin aina pitänyt masennustani ja negatiivista asennettani oman luonteeni ilmaisuna, jonain, jonka kanssa olin syntynyt. Olin tuntenut syyllisyyttä, etten ollut ”parempi” kristitty. Nyt minulle tuli selväksi, että taisteluni ei ollut ollenkaan jotain persoonani osaa vastaan.

Välittömästi Pyhä Henki toi mieleeni Joel 3:5:ssä olevan lupauksen: ”Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” Päätin ottaa lupauksen omakseni ja toimia sen mukaan. Lausuin yksinkertaisen rukouksen, joka meni suunnilleen näin: ”Herra, sinä olet näyttänyt minulle, että masennuksen henki on masentanut minua, mutta sinä olet luvannut sanassasi, että ne, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi, pelastuvat. Niinpä minä pyydänkin sinua vapauttamaan minut Jeesuksen nimessä!”

Vastaus tuli välittömästi. Aivan kuin valtava taivaallinen imuri tuli ylleni ja imi pois harmaan usvan, joka oli ympäröinyt päätäni ja hartioitani. Samaan aikaan paine rintani päällä helpotti voimakkaasti ja haukoin henkeäni.

Jumala oli vastannut rukoukseeni. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni vaikutti kirkkaammalta. Tuntui kuin suuri taakka olisi otettu pois hartioiltani. Olin vapaa! Koko elämäni ajan olin ollut ahdistunut. Tuntui oudolta olla vapaa. Minulle selvisi kuitenkin nopeasti, että oli normaalia olla vapaa ja ahdistus oli taas epänormaalia.

Vanha viholliseni ei luopunut minusta. Sain edelleen taistella masennusta vastaan. Mutta suuri ero oli siinä, että nyt hyökkäykset tulivat ulkoapäin eivätkä sisältä. Pikku hiljaa opin vastustamaan niitä.

Hyökkäysten pääkohteena oli saada minut toimimaan ja asennoitumaan pessimistisesti. Kun kaikki näytti menevän pieleen, aloin hautoa kielteisiä ajatuksia siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Hyvin pian tunsin jälleen aivan liian tutun usvan alkavan laskeutua pääni ja hartioitteni ympärille.

Tuossa vaiheessa Jumala opetti minulle toisen tärkeän opetuksen: hän tekisi minun puolestani sen, mitä en pysty itse tekemään, mutta hän ei tekisi sitä, minkä hän haluaa minun tekevän. Jumala oli vastannut pyyntööni ja vapauttanut minut masennuksen hengestä, mutta tämän jälkeen hän asetti minun vastuulleni harjoittaa raamatullista kuria ajatusteni osalta. (18)

Otetaanko kokemukset Jumalan kädestä? Toinen syy masennukseen on, että emme näe Jumalan kättä kaiken takana vaan katsomme olosuhteisiin ja ihmisiin. Päivittäiset tapahtumat ovat asioita, joita hän on sallinut elämäämme. Emme ajattele, että Jumala tekee hyvää työtään meissä näiden olosuhteiden kautta, vaan masennumme ja napisemme. Se on tavallinen reaktio siihen, että elämässämme on vaikeita asioita.

Entä jos hyväksymme elämässämme olevat vaikeat asiat ja otamme ne Jumalan kädestä? Se ei poista ongelmia, mutta tekee elämän vähän kevyemmäksi. Taakka kevenee, jos hyväksymme vaikeat asiat emmekä yritä päästä niistä eroon. Madame Guyon on opettanut tästä tärkeästä aiheesta, jossa vajavaisuutemme tulee ilmi:

Kuinka sinun tulisi reagoida siihen, kun Herra tekee työtään elämässäsi jonkin ristin kautta? Kun elämääsi tulee jokin asia, jota kohtaan lihasi, oma minäsi, tuntee vastenmielisyyttä, antaudu heti Jumalalle. Hyväksy tuo asia. Anna itsesi sinä hetkenä Hänelle uhriksi.

Näin menetellen teet lopulta valtavan löydön: kun risti tulee elämääsi, se ei ole läheskään niin raskas, kuin ensin pelkäsit. Ota se vastaan Jumalan kädestä, olipa se mitä tahansa. Taakka on tällä tavoin paljon kevyempi. Taakka kevenee siksi, että olet hyväksynyt sen mielelläsi.

Älä ymmärrä näitä sanoja väärin. En ole kuvaillut sinulle, miten päästä ristin kantamisesta eroon. Vaikka jättäisitkin itsesi täysin Jumalan varaan ja rakastaisit ristiäsi, se ei estä sinua tuntemasta sen tuottamaa tuskaa. Tuskan tunteminen on yksi kärsimyksen olennaisimmista puolista. Kärsimys on punoutunut ristin olemukseen. Muista, että Herrasi otti kestääkseen ristin antaman äärimmäisimmän kärsimyksen. (19)

Watchman Nee jatkaa samasta aiheesta. Hän mainitsee siitä, miten saatamme katsoa muihin ihmisiin, mutta emme näe Jumalaa olosuhteiden takana. Vaikeat ihmiset tai vaikeat olosuhteet voivat olla Jumalan kätketty siunaus, jota emme ymmärrä. Ne ovat Jumalan rakkautta itseämme kohtaan. Tarvitsemme hänen ilmestystään, jotta voimme käsittää sen. Hän sallii vaikeita olosuhteita, jotta ymmärtäisimme hänen olevan kanssamme myös niissä mukana. Meidän tulisi alkaa kiittää Jumalaa sen sijaan että valitamme muiden virheitä tai huolehdimme asioista.

Ensiksikin monet elävät pimeydessä eivätkä näe Jumalan kättä. Kun Jumala toimii ja tekee tuhoamistyötään, he eivät tajua tämän olevan Hänestä lähtöisin. He ovat vailla valoa ja näkevät vain ihmisten vastustavan heitä. He kuvittelevat ympäristönsä olevan liian vaikea ja katsovat, että on moitittava olosuhteita. Näin he jatkavat pimeydessä ja epätoivossa.

Antakoon Jumala meille ilmestyksen, jotta näkisimme, mikä on Hänen kädestään ja voisimme polvistua sanoen Hänelle: ”Se olet Sinä, koska se olet Sinä, minä hyväksyn.” Ainakin meidän täytyisi tuntea, kenen käsi muokkaa meitä. Se ei ole inhimillinen käsi, ei meidän perheenjäsenemme, ei seurakuntamme veljen tai sisaren käsi vaan Jumalan. Meidän on opittava polvistumaan, suutelemaan ja rakastamaan kättä, joka tekee työtään meissä. Meidän on päästävä siihen valoon, että hyväksymme ja uskomme kaiken, mitä ikinä Herra on tehnyt. Herra ei voi tehdä virhettä. (20)