|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 4 -Erityisryhmiä
MITEN AUTTAA NIITÄ, JOILLA ON HOMOSEKSUAALINEN TAIPUMUS? Kun monet hyökkäävät kristillistä uskoa kohtaan, on yksi hyökkäyksen kohde seksuaalisuus. Selitetään, että kristillinen usko edustaa seksuaalikielteisyyttä ja on elämälle kielteinen filosofia. Siksi sen ajatellaan aiheuttavan tunnetraumoja. Tässä yhteydessä monet ottavat esiin myös homoseksuaalisuuden ja ajattelevat kristillisen uskon edustavan ahdasmielistä ja vanhoillista käsitystä, jolla ei ole mitään tekemistä nykyajan kanssa. Samoin he saattavat ajatella Raamatun Jumalan erityisesti vihaavan homoja.Miten sitten auttaa niitä, joilla on homoseksuaalinen taipumus? Miten silloin tulee menetellä ja miten auttaa heitä seurakunnassa? Sitä yritämme käsitellä seuraavaksi.
Jumala on rakastanut ihmisiä. Kun lähdetään käsittelemään tätä aihetta, on ensimmäinen väärä käsitys, että Jumala on vihastunut johonkin erityiseen ihmisryhmään kuten homoihin. Päinvastoin, Jumala on rakastanut kaikkia ihmisiä ja haluaa heidät yhteyteensä. Sitä varten Jeesus, Jumalan Poika tuli maailmaan. Hänen kauttaan jokainen ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen, oli hänen taustansa millainen tahansa. Niin suurta syntistä ei ole, etteikö hän voisi saada Jumalalta anteeksi, jos kääntyy hänen puoleensa.
- (Room 5:6,8) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. 8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Onko kaikki oikein? Toiseksi on syytä kysyä, onko kaikki käytös oikein ja onko kaikki seksuaalinen käytös oikein? Tässä mielipiteet jakautuvat ja syy on siinä, että toiset eivät pidä avioliiton ulkopuolisia suhteita väärinä tai homoseksuaalisia suhteita väärinä, kun taas toiset pitävät. Raamatun mukaan seksuaalisuus itsessään ei ole paha asia, jos se tapahtuu miehen ja vaimon välillä avioliitossa. Muut seksuaalisuhteet sen sijaan ovat väärin. Toinen tärkeä tekijä onkin totuus. Jos oletetaan, että Jeesuksen ja apostolien opetus on Jumalan ilmoitus meille, on homoseksuaalisuuden tahallinen harjoittaminen kadottava synti. Se ei ole ainoa kadottava synti vaan yksi muiden joukossa. Ne jotka puolustavat tätä elämäntapaa tai muita Jumalan silmissä vääriä elämäntapoja rakkauden nimissä, johdattavat siten muita helvettiin. Nämä henkilöt eivät auta ihmisiä vaan saattavat heidät väärään luottamukseen iankaikkisuuden suhteen. Voidaan myös kysyä, mistä näiden asioiden puolustajat tietävät Jeesusta ja apostoleja paremmin, että Jumala suhtautuu suopeasti siihen, jos joku tekee aviorikoksen, elää tahallaan homoseksuaalisissa suhteissa tai tekee muita vääriä asioita? Eikö näiden henkilöiden käsitys perustu heidän mielikuvitukseensa, koska heillä ei ole mitään henkilökohtaista tietoa siitä, mitä on rajan takana?
- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Taustojen ymmärtäminen. Kolmanneksi on hyvä ymmärtää taustoja. Niillä, joilla on homoseksuaalinen taipumus, on usein samanlaisia taustatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Miehillä on saattanut olla vaikea isäsuhde, torjuntaa koulukavereiden taholta ja muita traumaattisia kokemuksia, niiden joukossa seksuaalinen hyväksikäyttö. Naisilla on vastaavasti saattanut olla samanlaisia kokemuksia omasta sukupuolestaan. Joillakin naisilla on saattanut olla myös isä tai muu mieshenkilö, joka on hyväksikäyttänyt tai vähätellyt heitä. Ne, jotka ajautuvat homoseksuaalisuuteen, ajautuvatkin siihen yleensä luonnollisista syistä. Heillä on normaalit ja luonnolliset tarpeet saada hyväksyntää saman sukupuolen taholta, joka heiltä on jäänyt täyttymättä aikaisempina elämänvaiheina. Se purkautuu esiin ainoastaan väärällä tavalla eli seksuaalisuhteiden kautta. He täyttävät tyhjiön sillä eikä tavallisten ystävyyssuhteiden kautta. Seuraavat rehelliset kommentit kertovat aiheesta lisää. Siinä kaksi mieshenkilöä, joilla on ollut homoseksuaalinen taipumus ja tausta, kertovat miten vaikeat suhteet samaan sukupuoleen, varsinkin heidän isäänsä, vaikuttivat heidän elämäänsä:
Suuressa osassa varhaista seksuaalista kehittymistäni näkyi vieraantuminen omasta maskuliinisuudestani. Tunsin itseni riittämättömäksi ja sopimattomaksi miehen osaan. Se johtui paljolti isästäni ottamastani tunnetason etäisyydestä, joka johtui yhtä paljon omista odotuksistani ja vääristä havainnoistani kuin isäni puutteista. Eroani isästä vahvistivat miespuolisten ikätovereideni jatkuvat torjumiset, jotka alkoivat peruskoulussa ja jatkuivat läpi murrosiän. Koska olin ottanut etäisyyttä isästäni ja miespuolisista ikätovereistani, aloin tuntea voimakasta homoseksuaalista kaipausta. En ymmärtänyt sitä loukkaantuneisuuden ja tuomion mielialaa, joka minulla oli miehiä kohtaan. En myöskään ymmärtänyt, miten vaikeaa minun oli tulla toimeen oman maskuliinisuuteni kanssa. (25)
Minulla oli monia rikkoutuneita suhteita, mutta yksi oli erityisen kipeä – suhde isääni. Hänen kauttaan kokemani haavoittuminen oli niin suuri, että tunsin hänet synkkänä läsnäolona tarkkailemassa jokaista liikettäni, vaikka asuimme tuhannen mailin päässä toisistamme… Toisin kuin monet lapset, en koskaan halunnut jäljitellä isääni, koska en nähnyt hänessä mitään ihailtavia ominaisuuksia. Hän ei ainoastaan jättänyt minua vaille vahvistusta miehenä, vaan myös halvensi ja pilkkasi esiintulevaa maskuliinisuuttani. Seurauksena tukahdutin maskuliinisuuteni ja erottauduin kaikesta, mitä isäni käytännössä edusti. Muistan jopa sesäisen valan siitä, etten koskaan tulisi hänen kaltaisekseen… Oman isäni minuun kohdistamat katseet eivät koskaan ilmaisseet rakkautta tai tukea; ne olivat usein täynnä julmaa pilkkaa. Eräs isäni työmiehistä sanoi kerran minulle: ”Mario, sinun isäsi on ainoa tuntemani mies, joka voi kuohita toisen miehen yhdellä ilkeällä katseella.” (26)
Kolmas kommentti liittyy naisten homoseksuaalisuuteen. Siinä taustalla on usein vaikea suhde äitiin. Se on tavallisin taustatekijä:
Samoin kuin Bette, myös Bonita oli jäänyt vaille äidin syliä. Vaikka hänestä oli tullut iloinen ja innostunut kristitty, varhaisen hylkäämisen muistot olivat vielä kipeitä hänen sisällään ja muovasivat hänen elämäänsä. Hänen historiaansa kuului, että äiti oli yrittänyt saada abortin, vaikka jo aikaisempikin raskaus oli keskeytetty; näitä seikkoja äiti ei epäröinyt kertoa Bonitalle, kun tämä oli vielä pieni. Äiti, joka oli epäonnistunut yrityksessään tuhota hänet jo ennen syntymää, oli aina torjunut hänet, koska tyttö oli tunkeutunut hänen elämäänsä ja vihannut häntä aktiivisesti, jos tyttö sai minkäänlaista hellyyttä isältään. … Kerroin vielä nämä kaksi tarinaa lyhyesti korostaakseni sitä, mistä puhuin jo Lisan yhteydessä. Hyvin usein se, joka lankeaa lesbosuhteeseen, on samassa tilanteessa kuin Lisa, Bette ja Bonita – se on varomaton hetki ja liittyy siihen, ettei nainen ole lapsuudessaan saanut äidin hellyyttä. Bette ja Bonita eheytyivät niin kuin Lisakin, kun he antoivat Kristuksen tulla sisäisen yksinäisyytensä keskelle ja parantaa vanhat menetykset ja hylkäämiset. (27)
Kiusaukset jäljellä.
- (Matt 16:25,26) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. 26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Neljänneksi on hyvä ymmärtää, että ne, jotka kamppailevat homoseksuaalisten tunteiden kanssa, ovat samanlaisessa asemassa kuin ihmiset, joilla on kiusauksia muihin asioihin. Toiset voivat kokea vetoa heteroseksuaaliseen pornografiaan, toiset alkoholiin, toiset avioliiton ulkopuolisiin seksuaalisuhteisiin, toiset vihastumiseen ja katkeruuteen, toiset johonkin muuhun asiaan. Kullakin voi olla erilaisia taipumuksia ja kiusauksia. Ne, jotka kamppailevat homoseksuaalisuuden kanssa ja haluavat siitä eroon, voivat usein pettyä sen kanssa, että heillä edelleen on homoseksuaalisia kiusauksia. Jumala kuitenkin harvoin ottaa pois kaikkia kiusauksia ihmisiltä. Hän voi toki tehdä niin ja jotkut ovat kokeneet sen, mutta yleensä ihmisen itsensä tulee vastustaa kiusauksia – ei omassa voimassaan vaan luottaen siihen, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Ainoa ihminen, joka ei koskaan langennut kiusausten edessä, oli Jeesus. Hänen kauttaan epätäydelliset ihmiset voivat lähestyä Jumalaa; oli heidän taustansa millainen tahansa.
- (Hebr 4:14,15) Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. 15. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Ystävyyssuhteet. Kun ihminen eheytyy, voivat tärkeänä kanavana eheytymisessä olla lähellä olevat ihmiset. Kun henkilö odottaa tulevansa hylätyksi, mutta saa kokea hyväksyntää muiden taholta, auttaa se häntä hyväksymään itsensä uudella tavalla. Tämä on normaali tapa eheytymisessä. Ne, joilla on homoseksuaalinen tausta ja taipumus, eivät muodosta poikkeusta. Seurakunnassa olemme usein huonosti valmistautuneet auttamaan tällaisia henkilöitä, mutta siinä tulisi tehdä parannus. Normaalit ystävyyssuhteet varsinkin samaa sukupuolta olevien henkilöiden taholta voivat auttaa heitä. Henkilö, joka itse eli homoseksuaalisissa suhteissa, kertoo asiasta:
Lopulta suostuin tutkimaan hieman omaa sielunmaailmaani. Mikä oikein piti homoseksuaaliset tunteeni elossa? Huomasin luonnottomalta tuntuvan tunnetason kylmyyden omaa isääni kohtaan. Kun tutkin asiaa lähemmin, tulin tietoiseksi omista häneen kohdistuvista syvistä vihan ja kaunan tunteistani, jotka olin tukahduttanut vuosien ajan… Itkin, koska miesystävien tarpeeni oli niin suuri. Jokin sisälläni huusi sellaisen vahvistavan ja hellän kumppanin puoleen, joka ei kuitenkaan sitoisi minua. En kaivannut miehiltä seksiä enkä romanssia – halusin yksinkertaisesti kavereita! Olin kokenut vuosia puutetta myönteisistä miehisen hyväksynnän lähteistä, ja sieluni oli lisäksi kärsinyt yrityksistäni täyttää tuota puutetta homoeroottisesti. Jumala laittoi minut eheytymään tällä syvemmällä tasolla erottaakseen aidon epäaidosta. (28)
MITEN AUTTAA LAPSIA?Kun Jeesus eli maan päällä, kerrotaan, miten hän otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Hän, joka oli ja on Jumalan täydellinen kuva ja yhtä Isän Jumalan kanssa, rakasti lapsia ja tahtoi heille hyvää. Hän myös totesi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Samoin hän totesi, että sellaisen ihmisen kohtalo on huono, joka viettelee lapsia uskomasta häneen:
- (Mark 10:14-16) Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
- (Matt 18:1-7) Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" 2. Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä 3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. 4. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. 5. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. 6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
Miten sitten auttaa lapsia mielenterveyden kannalta? Kun tämän kirjoituksen aiheena on mielenterveys, on tärkeä huomata, että suurin osa mielenterveyshäiriöistä syntyy vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten seurauksena. Yleensä syynä ovat kokemukset siitä, ettei lapsi tunne olevansa vanhemmilleen tärkeä tai torjunta koulukavereiden taholta. Tässä tarkastellaan lyhyesti vain ensimmäistä syytä ja miten sitä voidaan korjata. Siihen liittyy kolme tärkeää kulmakiveä, joista jokainen on omalla tavallaan tärkeä. Nämä kolme kulmakiveä ovat vanhempien keskinäinen suhde, vanhempien ja lapsen välinen suhde sekä lapsen suhde Jumalaan. Jos kaikki nämä ovat tasapainossa, antaa se lapsille turvallisen pohjan elämälle:
Pysy yhdessä puolisosi kanssa! Yksi parhaista keinoista parantaa lasten mielenterveyttä on yksinkertaisesti se, että vanhemmat pysyvät yhdessä, antavat toisilleen anteeksi ja rakastavat toisiaan. Vanhempien välinen lämmin suhde on avainasia siinä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Vanhempien suhteen ei tarvitse olla täydellinen, mutta jos lapsilla on perusluottamus siihen, että vanhemmat pysyvät yhdessä vaikeuksista huolimatta, on se hyvä peruslähtökohta mielenterveydelle. Pieni esimerkki osoittaa, mitä merkitsee vanhempien yhdessä pysyminen ja sen puute. Varsinkin isättömyys on nykyajan ongelma:
Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi. "Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia." Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon. Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona. Eräällä alueella Seatlen laitamilla 61 % lapsista on ilman isää. Poissaoleva isä on nykyajan kirous. (29)
Kunnioita lapsiasi!
- (2 Tess 2:7,11) vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;11. samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,
Pietari kirjoitti aikanaan (1 Piet 2:17): ”Kunnioittakaa kaikkia”. Siinä on hyvä ohje myös lasten kohteluun. Jos lapsia arvostetaan heidän saavutuksistaan, ulkonäöstä tai ulkoisista seikoista huolimatta, on se hyvä pohja mielenterveydelle. Se voi tarkoittaa myös kuuntelevaa asennetta ja että puhuu lapsille normaaliäänellä silloin, kun on kiusaus vihastumiseen (Jaak 1:19: Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan). Lisäksi ajan antaminen on tärkeää. Se voi tapahtua pelin tai leikin muodossa mutta yhtä hyvin niin, että vanhempi ottaa lapsen mukaan omiin tekemisiinsä, joita muutenkin tekee. Muitakin keinoja arvostaa lapsia on tietysti olemassa. Peruslähtökohta on vanhemman oma myönteinen asenne lasta kohtaan.
Kerro Jumalan rakkaudesta! Edellä tuotiin esille kaksi perusasiaa lasten hyvinvoinnille: vanhempien keskinäinen suhde sekä vanhempien myönteinen suhde lapsiin. Ne ovat avainasioita lasten hyvinvoinnin kannalta. Silti on tärkeä kertoa myös rakastavasta Jumalasta, jolle lapsi voi kertoa huolensa. Nykyinen maailma on monessa suhteessa turvaton maailma, jossa lapsi voi kokea pettymystä ja pelkoa, mutta tieto välittävän Jumalan olemassaolosta on hyvä apu pettymysten kohdatessa. Lapsi voi itse kääntyä hyvän paimenen Jeesuksen Kristuksen ja hänen Isänsä puoleen.
- (Joh 10:10,11) Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. 11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
- (Matt 11:28-30) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
VIITTAUKSET:
1. Andrew Sims: Is Faith Delusional? Why Religion is Good For Your Health, London, Continuum, 2009 2. Sama, s. 100 3. Nicholas Beale / sir John Polkinghorne: Questions of Truth, Westminster, John Knox Press, 2009 4. Saara Karppinen: Ahtaasta uskosta avarammalle, s. 17 5. Dwight L. Moody – elämäkerta 6. Martin Ski: T.B. Barratt - Helluntaiapostoli, S. 108-110 7. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 309,310 8. Sven Reichmann: Vapauteen kutsutut (Kallad till frihet), s.64,69 9. Kris Vallotton & Bill Johnson: Elämä kuninkaan perheessä (Supernatural Ways of Royalty), s. 42,43 10. Corrie Ten Boom: Lyöty vihollinen, s. 11,12 11. Mark Driscoll: Kuka ajattelet olevasi (Who do you think you are?), s. 16,17 12. Joseph Prince: Anna armolle mahdollisuus, (Destined To Reign), s. 9,10 13. Jack Frost: Tie Isän syliin (Experiencing Father’s Embrace), s. 31-33 14. David A. Seamands: Kristitty ja tunteet, s, 112 15. Charles G. Finney: Ihmeelisiä herätyksiä, s. 89-91 16. Ritva ja Kristian Sand: Isän sylissä, s. 85 17. Tim LaHaye: Vapaaksi masennuksesta (How to win over depression), s. 162,163 18. Derek Prince: He karkottavat demoneja (They Shall Expel Demons), s. 32,33 19. Madame Guyon: Syvempään Jumalan tuntemiseen (Moyen court et tres-facile de faire oraison), s. 63,64 20. Watchman Nee: Hengen vapautus (The Release of the Spirit), s. 22,23 21. Ritva ja Kristian Sand: Isän sylissä, s. 29,30 22. John Wimber, Kevin Springer: Ihmeet ja merkit (Power Evangelism), s. 60 23. Ultra 12/93, Rita Castren 24. John R. Keel: "UFOs: operation Trojan horse", s. 220. Sit. kuitenkin kirjasta "Rajan taakse ja takaisin", Maurice Rawlings, s. 203
25. Andrew
Comiskey: Täyteen miehuuteen ja koko naiseksi, s. 131
26. Mario
Berger: Rakkauden uusi suunta (Setting Love in Order), s. 25,59,100 27. Leanne Payne: Särkynyt minäkuva (The Broken Image), s. 111,112 28. Andrew Comiskey: Täyteen miehuuteen ja koko naiseksi, s. 132 29. Edwin Louis Cole: Miehuuden haaste, s. 104
|
