Etusivulle
 Jarin kirjoituksia
 Miten kaikki alkoi

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 1 -

Maailmankaikkeuden alku

Kaiken alku. Kun lähdemme liikkeelle tutkimuksissamme, on se hyvä aloittaa maailmankaikkeuden alusta. Edellähän jo todettiin, että tavallisin teoria kaiken alusta lähtee yleensä siitä, että maailmankaikkeus sai itsestään alkunsa ja siitä sitten vähitellen kehittyi elämääkin maan pinnalle. Tähän materialistiseen käsitykseen kuuluu, ettei tarvita muuta kuin aikaa ja ainetta niin kaikki on mahdollista - Luojaa se ei ota lainkaan huomioon laskelmissaan.

   Oleellista kuitenkin on, että maailmankaikkeudella on oltava alku ja ettei se voi olla ikuinen ja äärettömän vanha. Siitä todistavat tiedemiesten teoriatkin. Sillä kun he puhuvat alkuräjähdyksestä, galaksien ja tähtien sekä aurinkokunnan ja maapallon synnystä, olettavat he näillä asioilla olleen alkunsa. He tietävät, etteivät ne ole aina olleet olemassa, vaikkeivät uskokaan erityiseen luomiseen. He eivät ota Jumalaa lukuun, mutta kuitenkin nojaavat siihen, että kaikki on saanut joskus alkunsa.

   Lisäksi voimme käytännössä nähdä, että on ollut alkuhetki. Ns. termodynamiikan toinen pääsääntö osoittaa, että maailmankaikkeus on menossa kohti lämpökuolemaa - kohti tilaa, jossa kaikki lämpötilaerot ovat kadonneet ja jossa käyttökelpoisen energian määrä vähenee ja lopulta loppuu. Tätä energian määrän vähenemistä voidaan verrata periaatteessa siihen, kun nuotiossa olevat puut palavat loppuun. Kun ne kerran palavat loppuun, ei niitä voida enää uudelleen polttaa - ne ovat käyttökelvottomia. Se osoittaa, miten käyttökelpoinen energia vähenee koko ajan:

Energia ei todellakaan näytä häviävän. Ongelmana kuitenkin on, että se vähitellen muuttuu sellaiseen muotoon, ettei sitä enää voi käyttää. Koko maailmankaikkeus on matkalla lämpökuolemaa kohti. Nykyinen maailmankaikkeus ja kaikki sen aine ja energia rappeutuvat lämpöenergiaksi, joka täyttää tasaisesti koko maailmankaikkeuden. Kun tämä on toteutunut niin mitään ei voi enää tapahtua. (1)

Se että yhä edelleen kuitenkin on lämpötilaeroja maailmassa ja että aurinko ja tähdet loistavat ja että maapallon sisällä on edelleen energiavarantoja, vain osoittavat, ettei maailmankaikkeus voi olla ikuinen ja ettei se ole aina ollut samassa tilassa. Tai jos aurinko ja tähdet olisivat tarpeeksi vanhoja, vallitsisi kaikkialla tasainen lämpötila eikä mitään lämpötilaeroista johtuvaa liikettä voitaisi enää havaita. Joka puolella olisi yhtä kylmää ja tähdet olisivat sammuneet, mutta nyt ei niin ole.

   Johtopäätös, mikä käyttökelpoisen energian määrän vähenemisestä voidaan siis tehdä, on se, että jossakin menneisyydessä on ollut päivämäärä ja hetki, jolloin kaikki on saanut alkunsa. On täytynyt olla hetki, jolloin kello, joka raksuttaa kohti lämpökuolemaa, on lähtenyt käyntiin, ja hetki jolloin kaikki on alkanut. Se on ainut mahdollisuus tai muuten joudumme hylkäämään termodynamiikan toisen pääsäännön.

   Seuraavat lainaukset tuovat saman asian esille. Ne osoittavat, miten lämpöä koskeva teoria pakottaa meidät joko uskomaan, että maailma on luotu jonakin tiettynä hetkenä, tai sitten meidän on oletettava, että luonnonlait ovat ennen olleet toisenlaiset kuin nykyisin:

Arthur Eddington (englantilainen astrofyysikko 1930-luvulla): Kun menemme ajassa taaksepäin, tulemme yhä järjestyneempään maailmaan. Lopulta päädymme ajanhet-keen, jossa kaikki aine ja energia on niin järjestyksessä kuin se vain voi olla. Sen pidemmälle menneisyyteen emme pääse. Olemme tulleet ajan ja avaruuden janalla ylittämättömään pisteeseen, jota voimme kutsua vain sanalla "alku"... Minusta on täysin luontevaa hyväksyä se päätelmä, jonka nykyinen luonnontiede tarjoaa tulevaisuudesta - maailmankaikkeuden lämpökuolema. (2)

William Jevons (englantilainen filosofi 1870-luvulla): Emme pääse jäljittämään maailmankaikkeuden lämpöhistoriaa loputtoman pitkälle menneisyyteen. Tietyssä kohdassa alamme saada mahdottomia tuloksia, jotka viittaavat sellaisiin lämpöjakaumiin, jotka eivät luonnonlakien mukaan voi olla peräisin mistään niitä edeltäneestä jakaumasta... Lämpöä koskeva teoria pakottaa meidät joko uskomaan, että maailma on luotu jonakin tiettynä hetkenä, tai sitten meidän on oletettava, että luonnonlait ovat ennen olleet toisenlaiset kuin nykyisin. (3)

Myös elämällä on oltava alku. Kun todettiin, että maailmankaikkeudella on alku, sama pätee elämään - silläkin on oltava alku. On täytynyt olla hetki, jolloin elämä, joka on varsin hauras asia ja joka vaatii aivan määrätynlaiset olosuhteet, on saanut alkunsa. Mikään ei ainakaan osoita, että se olisi jatkunut ikuisesti maan päällä.

   Suurin syy elämän rajalliseen olemassaoloon on auringon rajallinen olemassaoloaika. Koska aurinko ei ole voinut olla ikuisesti olemassa ja tuomassa lämpöä ja valoa maan päälle, ei ole voinut olla elämääkään. (Termodynamiikan toinen pääsääntö asetti rajoitukset auringon olemassa-ololle. Aurinko on kuin nuotiossa olevat puut, jotka palavat vain määrätyn ajan. Sen jälkeen tulee kylmä ja pimeä) Ilman aurinkoahan lämpötila olisi lähes -273 astetta, olisi pimeää ja vesi olisi jäätyneenä - ne olisivat olosuhteet, jotka olisivat mahdottomia elämälle. Mikään tunnettu elämänmuoto ei voisi niissä menestyä, vaan se olisi mahdotonta.

   Johtopäätös siis on, että kun aurinko ei ole voinut olla aina olemassa ja tuoda lämpöä maan päälle, ei ole voinut olla elämääkään. Asia on lopulta niin yksinkertainen, että sen pitäisi hätkähdyttää meidät. Se myös osoittaa, että on täytynyt olla jokin määrätty hetki, jolloin elämä on alkanut. On täytynyt olla hetki, jolloin se on tullut maan päälle. Tiedemiehet eivät usko luomiseen, mutta jos sitä ei oteta huomioon, niin joka tapauksessa sen on täytynyt alkaa jossain vaiheessa. Muuten joutuisimme jälleen hylkäämään termodynamiikan toisen pääsäännön.

   Seuraava lainaus puhuu samasta aiheesta. Se osoittaa, miten kyllä uskotaan elämän alkuun, mutta sama asia on tiedemiehille edelleen hämärän peitossa. Tällaiset päätelmät ovat ainoita mahdollisia, kun ei haluta myöntää Jumalan osuutta luomistyössä:

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (4)