LUKU 1 -
Maailmankaikkeuden
alku
KAIKEN ALKU. Kun lähdemme liikkeelle tutkimuksissamme, on se
hyvä aloittaa
maailmankaikkeuden alusta. Edellähän jo todettiin, että
tavallisin teoria kaiken alusta
lähtee yleensä siitä, että maailmankaikkeus sai
itsestään alkunsa ja siitä sitten vähitellen
kehittyi elämääkin maan pinnalle.
Tähän materialistiseen käsitykseen kuuluu, ettei tarvita
muuta kuin aikaa ja
ainetta niin kaikki on mahdollista - Luojaa se ei ota lainkaan huomioon
laskelmissaan.
Oleellista kuitenkin on, että maailmankaikkeudella on oltava
alku ja ettei se voi olla ikuinen
ja äärettömän vanha. Siitä todistavat
tiedemiesten teoriatkin. Sillä kun he puhuvat
alkuräjähdyksestä, galaksien ja
tähtien sekä aurinkokunnan ja maapallon synnystä, olettavat
he näillä asioilla
olleen alkunsa. He tietävät, etteivät ne ole aina olleet olemassa, vaikkeivät
uskokaan erityiseen luomiseen. He eivät ota Jumalaa lukuun, mutta kuitenkin
nojaavat siihen,
että kaikki on saanut joskus alkunsa.
Lisäksi voimme käytännössä nähdä, että on ollut erikoinen
alkuhetki. Ns. termodynamiikan
toinen pääsääntö osoittaa, että maailmankaikkeus
on menossa kohti lämpökuolemaa - kohti
tilaa, jossa kaikki lämpötilaerot ovat
kadonneet ja jossa käyttökelpoisen energian määrä
vähenee ja lopulta loppuu.
Tätä energian määrän vähenemistä voidaan verrata periaatteessa
siihen, kun
nuotiossa olevat puut palavat loppuun. Kun ne kerran palavat loppuun, ei niitä
voida
enää uudelleen polttaa - ne ovat käyttökelvottomia. Se osoittaa, miten
käyttökelpoinen energia
vähenee koko ajan:
Energia ei todellakaan näytä häviävän. Ongelmana kuitenkin
on, että se vähitellen muuttuu
sellaiseen muotoon, ettei sitä enää voi käyttää.
Koko maailmankaikkeus on matkalla
lämpökuolemaa kohti. Nykyinen
maailmankaikkeus ja kaikki sen aine ja energia rappeutuvat
lämpöenergiaksi,
joka täyttää tasaisesti koko maailmankaikkeuden. Kun tämä on toteutunut
niin
mitään ei voi enää tapahtua. (1)
Se että yhä edelleen
kuitenkin on lämpötilaeroja maailmassa ja että aurinko ja tähdet loistavat ja
että maapallon sisällä on edelleen energiavarantoja, siis vain osoittavat,
ettei maailmankaikkeus
voi olla ikuinen ja ettei se ole aina ollut samassa
tilassa. Tai jos aurinko ja tähdet olisivat tarpeeksi
vanhoja, vallitsisi
kaikkialla tasainen lämpötila eikä mitään lämpötilaeroista johtuvaa liikettä
voitaisi
enää havaita. Joka puolella olisi yhtä kylmää ja tähdet olisivat
sammuneet, mutta nyt ei niin ole.
Johtopäätös, mikä käyttökelpoisen energian määrän vähenemisestä voidaan
siis tehdä, on se,
että jossakin menneisyydessä on ollut päivämäärä ja hetki,
jolloin kaikki on saanut alkunsa. On
täytynyt olla hetki, jolloin kello, joka
raksuttaa kohti lämpökuolemaa, on lähtenyt käyntiin, ja hetki
jolloin kaikki on
alkanut. Se on ainut mahdollisuus tai muuten joudumme hylkäämään
termodynamiikan toisen pääsäännön.
Seuraavat lainaukset tuovat saman asian esille. Ne osoittavat,
miten lämpöä koskeva teoria
pakottaa meidät joko uskomaan, että maailma on
luotu jonakin tiettynä hetkenä, tai sitten meidän
on oletettava, että
luonnonlait ovat ennen olleet toisenlaiset kuin nykyisin:
Arthur Eddington (englantilainen astrofyysikko 1930-luvulla): Kun
menemme ajassa taaksepäin,
tulemme yhä järjestyneempään maailmaan. Lopulta päädymme
ajanhetkeen, jossa kaikki aine
ja energia on niin järjestyksessä kuin se vain
voi olla. Sen pidemmälle menneisyyteen emme
pääse. Olemme tulleet ajan ja
avaruuden janalla ylittämättömään pisteeseen, jota voimme
kutsua vain sanalla
"alku"... Minusta on täysin luontevaa hyväksyä se päätelmä, jonka
nykyinen
luonnontiede tarjoaa tulevaisuudesta - maailmankaikkeuden
lämpökuolema. (2)
William Jevons (englantilainen filosofi 1870-luvulla): Emme pääse
jäljittämään
maailmankaikkeuden lämpöhistoriaa loputtoman pitkälle
menneisyyteen. Tietyssä kohdassa
alamme saada mahdottomia tuloksia, jotka
viittaavat sellaisiin lämpöjakaumiin, jotka eivät
luonnonlakien mukaan voi olla
peräisin mistään niitä edeltäneestä jakaumasta... Lämpöä
koskeva teoria
pakottaa meidät joko uskomaan, että maailma on luotu jonakin tiettynä
hetkenä,
tai sitten meidän on oletettava, että luonnonlait ovat ennen olleet
toisenlaiset
kuin nykyisin. (3)
MYÖS ELÄMÄLLÄ ON OLTAVA
ALKU. Kun todettiin, että
maailmankaikkeudella on alku, niin
sama pätee myös elämään - silläkin on oltava
alku. On täytynyt olla hetki, jolloin elämä, joka on
varsin hauras asia ja joka
vaatii aivan määrätynlaiset olosuhteet, on saanut alkunsa. Mikään ei
ainakaan
osoita, että se olisi jatkunut ikuisesti maan päällä.
Suurin syy elämän rajalliseen olemassaoloon on auringon
rajallinen olemassaoloaika. Koska
aurinko ei ole voinut olla ikuisesti olemassa
ja tuomassa lämpöä ja valoa maan päälle, ei ole
voinut olla elämääkään. (Termodynamiikan
toinen pääsääntö asetti rajoitukset auringon
olemassaololle. Aurinko on kuin
nuotiossa olevat puut, jotka palavat vain määrätyn ajan.
Sen jälkeen tulee
kylmä ja pimeä) Ilman aurinkoahan lämpötila olisi lähes -273 astetta, olisi
pimeää ja vesi olisi jäätyneenä - ne olisivat olosuhteet, jotka olisivat
mahdottomia elämälle.
Mikään tunnettu elämänmuoto ei voisi niissä menestyä,
vaan se olisi mahdotonta.
Johtopäätös siis on, että kun aurinko ei ole voinut olla aina
olemassa ja tuoda lämpöä maan
päälle, ei ole voinut olla elämääkään. Asia on lopulta
niin yksinkertainen, että sen pitäisi hätkähdyttää
meidät. Se myös osoittaa,
että on täytynyt olla jokin määrätty hetki, jolloin elämä on alkanut. On
täytynyt olla hetki, jolloin se on tullut maan päälle. Tiedemiehet eivät usko
luomiseen, mutta jos sitä
ei oteta huomioon, niin joka tapauksessa sen on
täytynyt alkaa jossain vaiheessa. Muuten
joutuisimme jälleen hylkäämään
termodynamiikan toisen pääsäännön.
Seuraava lainaus puhuu samasta aiheesta. Se osoittaa, miten
kyllä uskotaan elämän alkuun,
mutta sama asia on tiedemiehille edelleen hämärän
peitossa. Tällaiset päätelmät ovat ainoita
mahdollisia, kun ei haluta myöntää
Jumalan osuutta luomistyössä:
Harvardin
yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen,
mitä
tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen
muodostumisen
vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan,
joudumme myöntämään, että se
on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä
alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen,
milloin se alkoi, emmekä tiedä
missä olosuhteissa. (4)
