LUKU 5 -
Miten voidaan pelastua?
Kun on kyseessä
pelastuminen, on tärkeätä, että meillä on oikea opetus ja käsitys siitä. Se on
tärkeää sen takia, että jos laitamme turvamme asioihin, jotka eivät voi meitä pelastaa,
voimmekin huomata eräänä päivänä olevamme kadotuksessa. Me voimme huomata
olevamme kadotuksessa sentähden, että olemme turvautuneet asioihin, jotka eivät
koskaan kestä ajan rajan yli.
Tutkimmekin seuraavassa pelastuksen asiaa, jotta se ei jäisi
kenellekään epäselväksi. Tutkimme sitä vain siinä mielessä, että sinä, joka et
ole vielä vastaanottanut iankaikkista elämää, pääsisit siitä osalliseksi.
VOIKO KIRKKO
PELASTAA? Monien katolilaisten
käsitys kirkostaan on se, että se on kuin "äiti" ja että ihmisen
täytyy kuulua siihen voidakseen pelastua. He saattavat myös pitää sitä
"ainoana oikeana kirkkona", eivätkä usko, että kukaan voi pelastua
sen ulkopuolella. Katolisessa katekismuksessa tämä käsitys tulee hyvin esille:
Mikä seuraa siitä, että roomalais-katolisella kirkolla yksin on
Kristuksen ainoan kirkon neljä tunnusmerkkiä?
Siitä seuraa, että roomalais-katolinen kirkko yksin on Kristuksen oikea
kirkko. (s. 50)
Miksi kutsumme katolista kirkkoa syystä, että se yksin on saanut
Kristukselta vallan ja välikappaleet johtaa ihmisiä iäiseen autuuteen?
Me kutsumme katolista kirkkoa siitä syystä ainoaksi autuuttavaksi
kirkoksi. (s. 53)
Kun siis katolinen kirkko on ainoa autuuttava kirkko, niin mikä on
kunkin ihmisen velvollisuus?
Jokainen, joka tuntee katolisen kirkon Kristuksen oikeaksi kirkoksi, on
iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla velvollinen olemaan sen jäsen,
uskomaan sen opin, nauttimaan sen sakramentteja ja olemaan sen vallalle
alamainen. (s. 53)
Jos tutkimme
Raamattua, on todettava, ettei siellä puhuta mistään kirkosta pelastuksen
välikappaleena - siellä ei edes ole koko sanaa. Siellä ei puhuta siitä, että
ihmisten olisi oltava jonkun erityisen seurakunnan jäseniä, jotta he sitten
voisivat varmistaa sielunsa autuuden.
Sensijaan hyvin selvästi meille osoitetaan,
että pelastus on yksin Jeesuksessa. Hän on tie Isän Jumalan tykö ja taivaaseen,
eikä mikään kirkko tai seurakunnan nimi. Miksi emme siis kääntyisi hänen
tykönsä, koska vain hänessä on iankaikkinen elämä?
- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 6:68,69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen
tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja
elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 8:24) Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne;
sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette
synteihinne."
- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta
joka on kulmakiveksi tullut.'
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole
taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi
pelastuman."
Allaoleva keskustelu
osoittaa myös, mistä on kysymys. Me emme saa antaa uskonnollisen järjestelmän
sillä tavalla sokaista hengellisiä silmiämme, että meiltä jää oleellisin asia
huomaamatta. Nämä kertomuksessa olevat henkilöt (kuvaus on kirjasta
"Vihasta vapauteen", Raul Ries, s. 127) olivat myös katolilaisia,
jotka ennen eivät osanneet erottaa oleellista epäoleellisesta:
Isä näytti huojentuvan jonkin
verran.
- Nii-in, niin oli. Ja kyllä minä sitä muuttumista tarvitsinkin. Joskus
on vain aika vaikea myöntää, että uskonto, joka on aina ollut suvussa, ei
olekaan niin hyvä kuin sitä on kuvitellut. Tai ainakaan se ei oikein ole
toiminut. Se on vaikeaa, kun on aina ollut katolilainen...
Isän ääni häipyi hänen
vaipuessaan syviin mietteisiin. En voinut olla tuntematta myötätuntoa
tietäessäni hänen ristiriitaiset tunteensa. Totta kai Jeesus oli hyvin tärkeä
osa katolista uskontoa. Hän oli Vapahtaja, joka kuoli ristillä kaikkien syntien
edestä. Hänet herätettiin kuolleista ja nyt Hän on taivaassa. Nuo seikat olivat
aivan yhtä kalliita katolisuudelle kuin minullekin. Ja kuitenkin...
- Isä, ongelma on siinä, että anteeksiantoa ei voi saada uskonnollisesta
järjestelmästä. On saatava anteeksianto Jeesukselta. Katolisuuteenhan liittyy
niin paljon menoja ja ihmisen yritystä, että pääasia jää monelta ihmiseltä
näkemättä. Nuo ihmiset eivät tule koskaan tuntemaan Jumalaa. Ja vielä
tavallisempaa on, että he eivät koskaan saa tietää Jumalan todellisesti
rakastavan heitä!
- Joo-o, isä nauroi, - minä en ollut ikinä varma, oliko Jumalaa olemassakaan
... saati sitten minua rakastavaa Jumalaa.
Minäkin naurahdin.
SAKRAMENTIT VAI
USKO? Toinen tavallinen asia, johon
ihmiset - erityisesti monet katoliset - ovat saattaneet laittaa turvansa, ovat
sakramentit. Katolisessa kirkossa näitä sakramentteja on seitsemän (kaste,
ehtoollinen, konfirmaatío, rippi, viimeinen voitelu, papiksi vihkiminen ja
avioliitto) ja yleisesti uskotaan, että Jumalan pelastava armo välittyy niiden
kautta. Sakramentit ovat myös pakollisia - kahta viimeistä lukuunottamatta - katolisessa
kirkossa, ja jos ihminen laiminlyö niiden käyttämisen, voi hän menettää armon.
Niiden tärkeyden tässä kirkossa osoittaa ainakin katolinen katekismus. Siinä
sanotaan sakramenteista seuraavaa:
Miten pyhittävä armo lisääntyy?
Pyhittävä armo lisääntyy
1) sakramentteja nauttimalla,
2) armon tilassa tehdyillä hyvillä töillä (s. 110)
Mikä on sakramentti?
Sakramentti on ulkonainen, Jeesuksen Kristuksen asettama merkki, jossa
Jumala jakaa meille sisäistä armoa. (s. 112)
Minkä armon sakramentit vaikuttavat?
1) Sakramentit antavat pyhittävän armon taikka enentävät ennen saatua;
2) jokainen sakramentti sitäpaitsi antaa niitä armolahjoja, jotka
vastaavat sen erityistä tarkoitusta. (s. 113)
Minkä kautta ihmisille jaetaan lunastuksen armolahjat?
Lunastuksen armolahjat jaetaan pääasiallisesti pyhän messu-uhrin
toimituksella ja pyhien sakramenttien antamisella. (s. 52)
Mutta kun ovat
kyseessä sakramentit, on todettava, etteivät ne itsessään voi ketään pelastaa.
Mitkään toimitukset eivät voi tuoda meille Jumalan armoa itsessään. Sensijaan
paljon oleellisempaa on se, onko meille syntynyt usko Jeesukseen. Kun vain
Jeesuksessa on pelastus, saamme pelastuksen osallemme siten, että
yksinkertaisesti uskomme eli panemme luottamuksemme ja turvamme häneen. Tällöin
me emme enää luota muihin asioihin kuten sakramentteihin tai johonkin
itsessämme olevaan, vaan panemme kaiken luottamuksemme yksin häneen. Vain sillä
tavalla voimme pelastua:
- (Joh 3:14,15) Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää
Ihmisen Poika ylennettämän,
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (Joh 6:40) Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka
näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet
viimeisenä päivänä."
- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen,
joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä
minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
- (Gal 3:22) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se,
mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille,
jotka uskovat.
- (Ef 3:11,12) sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli
säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,
12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja
luottavainen pääsy Jumalan tykö.
- (1 Joh 5:13) Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte
Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
RIPPI - ELI VOIKO
IHMINEN ANTAA SYNTEJÄ ANTEEKSI?
Kolmas asia, mihin monet katolilaiset saattavat laittaa turvansa, on rippi ja
papin julistama synninpäästö. He ajattelevat, että kun he ensin tunnustavat
papille syntinsä, niin papilla todella on valta antaa heille synnit anteeksi.
Tohtori Zachello, joka toimi pappina
katolisessa kirkossa, kertoo, miten hän joutui tämän asian eteen rippituolissa
ollessaan:
"Eniten minua vaivasivat epäilykset rippituolissa. Ihmiset tulivat
luokseni, polvistuivat eteeni ja tunnustivat syntejään minulle. Ja minä lupasin
ristin merkillä, että minulla oli valta antaa heidän syntinsä anteeksi. Minä,
syntinen ihminen, otin Jumalan paikan. Jumalan lakeja vastaan ihmiset olivat
rikkoneet, eivät minun. Siksi heidän olisi täytynyt myöskin tunnustaa syntinsä
Jumalalle, ja rukoilla yksin Jumalalta anteeksiantoa." (11)
Mutta on hyvä
huomata, ettei mikään ihmisten julistama synninpäästö voi korvata sitä
anteeksiantamusta ja pelastusta, joka tulee yksin Jumalalta. Sillä "Kuka
voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" (Mark 2:7); ja samoin
Raamattu osoittaa, että "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka
valtaistuimella istuu, ja Karitsalta" (Ilm 7:10).
Niinpä meidän on mahdollista saada
anteeksiantamus yksin Jumalalta. Sen me saamme yksinkertaisesti siten, että
vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme ja käännymme hänen puoleensa. Vain
hänessä on Jumalan lupaama anteeksiantamus eikä esim. pappien
synninpäästökaavoissa:
- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka
uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen
kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi,
vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi
tulla.
- (Ef 1:7) jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten
anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
- (Kol 1:14) Hänessä meillä on lunastus, syntien
anteeksisaaminen,
- (1 Joh 2:12) Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat
teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.
PARHAANSA
TEKEMINEN. Eräät ihmiset voivat
panna toivonsa siihen, että he tekevät parhaansa ja voitavansa. He ajattelevat,
että kun he ensin yrittävät parhaansa mukaan täyttää Jumalan tahtoa, niin
Jumala lopulta antaa heille armonsa ja hyväksyntänsä. Luther on selittänyt tätä
tapaa "Galatalaiskirjeen selityksessään" (s. 214):
Oikea vanhurskautustapa ei siis ole se, että alat tehdä voitavaasi, -
tätä puheenpartta sofistit ja skolastiset opettajat näet käyttävät. Jos
ihminen, he sanovat, tekee voitavansa, niin Jumala ehdottomasti antaa hänelle
armonsa. Tämä sanonta on sofistien tärkeimpiä ja aivan uskonkohdan veroinen.
Mitä tulee siihen,
että me teemme parhaamme, on kuitenkin todettava, ettei se riitä Jumalan
edessä. Sillä Raamattu osoittaa, että "kukaan teistä ei lakia täytä"
ja että juuri sentähden olemme kirottuja. Me olemme kirottuja, emmekä voi
koskaan tulla Jumalan hyväksymäksi itsestämme käsin:
- (Joh 7:19) ...Ja kukaan teistä ei lakia täytä...
- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat
kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen,
joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että
hän sen tekee."
Ainut toivomme tulla
Jumalan hyväksymäksi tapahtuukin vain Jeesuksen kautta. Siihen, mihin me emme
pysty, sen hän on jo tehnyt puolestamme. Hän täytti lain puolestamme eli kuroi
umpeen sen kuilun, joka on Jumalan ja meidän välillä. Hän tuli toisin sanoen
välimieheksi meidän edestämme:
- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa,
vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen
asemaan.
- (Room 8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan
kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai
profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
- (1 Tim 2:5,6) Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan
ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus
oli annettava aikanansa,
- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että,
koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton
aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun
iankaikkisen perinnön.
HYVITYSTEOT JA
KATUMUSHARJOITUKSET. Jos pysytellään
edelleen ripissä, voivat siihen kuulua myös papin määräämät hyvitysteot ja
katumusharjoitukset. Niitä voivat olla mm. Ave Marian lausuminen kymmenen
kertaa, Isä meidän-rukous ja muut rukoukset, paastoaminen, rahan antaminen,
erilaiset hyvät teot, pidättäytyminen huvituksista sekä muut papin määräämät
harjoitukset.
Catholic Almanac on sanonut
katumusharjoitusten merkityksestä seuraavasti:
"Katumusharjoitus on pelastuksen välttämätön edellytys... ja
Kristus asetti sen syntien anteeksisaamiseksi" (s.269,559)
Mutta voivatko
hyvitysteot tai katumusharjoitukset poistaa syntejämme tai pelastaa ketään? Vastaus
tähän asiaan on, että eivät varmastikaan voi. Sen osoittavat seuraavat kolme
asiaa:
Pelastus on lahja. Ensimmäinen
asia, joka puhuu sitä vastaan, että voisimme joillakin papin määräämillä
hyvitysteoilla vaikuttaa pelastukseen, on se yksinkertainen seikka, että
pelastus on lahja. Jos me vähänkin joutuisimme maksamaan lahjasta tai tekemään
tekoja sen eteen, ei kyseessä olisi enää mikään lahja, vaan enemmänkin ansio.
Lahja on siis otettava vastaan sellaisenaan tai muuten sitä ei voi ottaa
vastaan lainkaan. Ei ole mitään välimuotoa näiden kahden asian välillä:
- (Ef 2:8) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette
itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen
armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
- (Room 6:23) Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A
ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka
kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo,
ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Ei tekojen kautta. Toinen
asia joka todistaa sitä vastaan, että ihminen voisi katumusharjoituksillaan ja
hyvitysteoillaan vaikuttaa pelastukseen, on se tosiasia, että emme pelastu
tekojen kautta. Merkittävää on, että näin puhui mm. apostoli Paavali, joka
saattoi todeta itsestään, että "enemmän kuin he kaikki minä olen työtä
tehnyt" (1 Kor 15:10). Eli jos Paavali piti tekojaan mitättömänä
pelastuksen kannalta, kuinka mekään voisimme laittaa luottamustamme niihin? Ne
eivät voi koskaan viedä ketään taivaaseen eivätkä yhtään hyödytä ketään pelastuksen
kannalta:
- (Room 3:20) sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään
vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
- (Room 4:6) niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle
Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja
- (Gal 2:16) mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi
lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin
uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen
eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat
kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen,
joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen
tekee."
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette
itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (2 Tim 1:9) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut
pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman
aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa
Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän
Hengen uudistuksen kautta,
Teoilla onkin aivan toinen merkitys meidän
kannaltamme. Sensijaan että laittaisimme luottamuksemme niihin pelastuksen
asiassa, tulisi niiden seurata itse pelastusta. Ne eivät ole pelastuksen
väline, vaan ne voivat olla yksi sen myönteinen seuraus. Siihen viittaa myös
allaoleva keskustelu, jossa puhutaan samasta asiasta:
- Ei, ei niin paljon siihen, vaan siihen mitä Jeesus on täyttänyt
ristillä.
- Minkätähden luulet hänen kärsineen ristillä?
- Oi, minä tiedän sen nyt. Hän riippui siellä minun tähteni. Hän täytti
sen, mikä, mikä ei ole minkään
inhimillisen voiman suoritettavissa...
- Mutta kuinka käy nyt katumusharjoitustesi ja paastojesi ja
valvomistesi kanssa ja kaikkien hyvien töitten näinä monina vuosina?
- Oi, älä puhu niistä. Ei mitään tarvitse lisätä siihen ihanaan
lunastukseen ja sovitukseen, jonka Kristus on suorittanut. Sinähän olet lukenut
minulle Hänen kuolemastaan ristillä minun syntieni tähden. Minulle ei jää
mitään tekemistä...
- Kuinka kummallista! Mikäli
ymmärrän sanojasi, näyttää minusta siltä, kuin te protestanttisetkin
uskoisitte, että on tunnustettava syntinsä ja että meillä on esirukoilija;
niin, vieläpä näytätte olevan sitä mieltä, että on harjoitettava hyviä
töitäkin, mutta vasta sitten, kun olette tulleet pelastetuiksi, eikä välikappaleina
pelastukseen, ja te rukoilette Jumalaa Jeesuksen Kristuksen ettekä neitsyt
Marian nimessä. (12)
Jeesuksen työ
edestämme. Kolmas asia, joka tekee
tyhjäksi ihmisten hyvitysteot tai muut teot pelastuksen välikappaleena, on
tietysti se, että Jeesus kuoli puolestamme ja tuli sijaiseksi edestämme. Eli
jos hän on tehnyt kaikki puolestamme ja edestämme, miten kukaan voi enää
yrittää itsestään käsin vaikuttaa pelastukseen? Olemme siihen nähden lähes 2000
vuotta myöhässä:
- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus
oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että
Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi
hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei
lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja
minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on
rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän
tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu
on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me,
valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme
lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen
omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän
antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme
veljiemme edestä.
- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä,
josta todistus oli annettava aikanansa,
- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden,
vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö;
hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme
on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan,
iankaikkisesti.
- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä
poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän
syntivelkamme.
- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden
ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Paavin käsitys pelastuksesta
Vaikka useat Raamatun jakeet siis osoittavat, että pelastuksen perusta
on ainoastaan Jeesuksen työ edestämme ja ettemme pelastu tekojemme kautta, niin
kaikesta huolimatta eivät useat paavit ole ymmärtäneet tätä.
Esim. nykyinen paavi Johannes
Paavali ll:kaan ei ole käsittänyt tätä asiaa, vaan on tuonut niiden tilalle
oman pelastusoppinsa, johon kuuluu mm. tupakasta ja alkoholista luopuminen.
Näiden asioiden - jotka sinänsä voivat olla hyviä - kautta hän sitten ajattelee
ihmisten saavan syntejä anteeksi. Tämä paavin lausunto, joka siis on selvästi
ristiriidassa edelläolevien Uuden testamentin jakeiden kanssa, käy ilmi
seuraavasta lehtikirjoituksesta. (Eli kun paavi opettaa syntien
anteeksisaamista mm. tupakasta luopumisen kautta, on se itseasiassa Jeesuksen
työn hylkäämistä ja pitämistä tyhjän arvoisena. Paavi valitettavasti johtaa
myös muita harhaan ja kadotukseen, kun hän opettaa heitä luottamaan asioihin,
jotka eivät koskaan voi heitä pelastaa. Tämä hänen käsityksensä johtuu
varmastikin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei evankeliumi ole vielä
kirkastunut ja tullut selväksi hänelle.) Se on muutaman vuoden takaa:
Tupakoinnin lopettaminen tuo taivaspaikan lähemmäksi
Nyt se on kirkossa
kuulutettu - oikein Vatikaanissa ja itsensä paavin suulla: se, joka lopettaa tupakanpolton,
kerää arvokkaita lisäpisteitä taivaspaikkansa lunastamiseksi.
Kristinuskon 2000-vuotisjuhlia
varten julkaisemassaan virkakirjeessä eli bullassa paavi Johannes Paavali ll
luettelee ne hyvät työt, joiden avulla ihmiset voivat vuonna 2000 saada
synninpäästön itselleen tai helpotusta jo kiirastulessa oleville rakkailleen.
Päivänkin mittaisella
tupakkalakolla voi saada monta syntiä anteeksi. Mitä pitempään pössöttelystä
pidättäytyy, sitä lähemmäksi taivaspaikka tulee.
Paavin listan katumusharjoituksiin
kuuluu niinikään alkoholista luopuminen. Kun jättää pullon korkkaamatta, pääsee
taas muutaman askeleen lähemmäs paratiisia.
Paheiden säästymisestä
säästyvät rahat pitää tietysti lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
... Hyväksi työksi katsotaan myös muistomessun ostaminen edesmenneelle
omaiselle. Varsinaista hintaa messulla ei ole, vaan kukin saa maksaa mitä
haluaa. Tavallisesti kirkolle lahjoitetaan ainakin 150 markkaa.
Sillä tavoin autetaan myös jo
henkimaailmaan siirtynyttä omaista, jonka kiirastuliaika lyhenee.
... Ensi vuonna kukin voi lyhentää syntilistaansa tekemällä merkittäviä
rahalahjoituksia kirkolle tai sosiaaliseen toimintaan, ripittäytymällä ja
osallistumalla ehtoollisen viettoon.
Kunnon katolinen käy usein
kirkossa sekä rukoilee nimenomaan paavin esittämien asioiden puolesta, joihin
kuuluu myös pitkä ikä hänelle itselleen...(13)
PYHÄKSI TULEMINEN. Eräs katolisen kirkon erikoisuus on
"pyhimykseksi julistaminen". Kirkossa on sellainen käytäntö, että
siinä on julistettu jo kuolleita ihmisiä pyhimyksiksi eli ajateltu heidän
olevan jollakin erityisellä tavalla Jumalan valittuja. Esim. nykyinen paavi
Johannes Paavali ll on julistanut pyhimykseksi lähes 500 ihmistä, yhteensä
enemmän kuin hänen edeltäjänsä sitten 1500 -luvun (Helsingin sanomat
6.10.2003).
Mitä tulee kuitenkin pyhäksi ja
vanhurskaaksi tulemiseen, voi itseasiassa jokainen olla sellainen - ei tosin
itsensä vaan Kristuksen kautta. Tähän liittyy seuraavia asioita, joita
tulevilla riveillä tutkitaan:
1. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman
2. Ei päämäärä johon vähitellen päästään
3. Perusta Kristuksen kuuliaisuus
4. Ei eroja ihmisten välillä
1. Jumala
vanhurskauttaa jumalattoman. Monet
katoliset ja uskonnolliset ihmiset yleensä ajattelevat, että ihmisen täytyy
olla ensin tarpeeksi hyvä, ennen kuin Jumala julistaa hänet vanhurskaaksi. He
saattavat ajatella, että ihmisellä täytyy ensin olla tarpeeksi ansioita ja
hyviä tekoja, niin vasta sitten hän on kelvollinen ja vanhurskas Jumalan
edessä. He pitävät ihmisen muutosta ja hyväksi tulemista ehtona sille, että
vanhurskaaksijulistaminen toteutuu.
Tämä käsitys on kuitenkin aivan väärä.
Sillä Jumala ei vanhurskauta ihmisen vaellusta ja tekoja, vaan ihmisen itsensä
ja ansiotta. Raamattu vieläpä sanoo, että Jumala julistaa vanhurskaaksi
jumalattoman eli sellaisen ihmisen, jolla ei voi olla mitään edeltäviä ansioita
(Tällä emme halveksi hyviä tekoja. Ne voivat ja niiden onkin hyvä seurata
itse pelastuksen vastaanottamisen jälkeen, mutta itsessään ne eivät voi ketään
pelastaa.) Tämä kaikki tapahtuu sillä hetkellä kun käännymme Jumalan
puoleen Jeesuksen kautta:
- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus
oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
- (Room 4:5) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa
jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
- (Room 4:6) niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle
Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon
kautta, ilman lain tekoja.
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen
armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
2. Ei päämäärä
johon vähitellen päästään. Vanhurskaus
ja pyhäksi tuleminen ei ole myöskään prosessi. Se ei tarkoita sitä, että
ihminen ensin "pyhittävän armon vaikutuksesta" (Yleensä
uskonnollisetkin ihmiset selostavat parhaimmankin vaelluksen johtuvan Jumalan
armosta.) tekee riittävästi hyviä tekoja sekä kantaa hengen hedelmää, niin
Jumala sitten lopulta julistaa hänet vanhurskaaksi.
Sensijaan ihminen tulee aina yhdessä
hetkessä pyhäksi ja vanhurskaaksi Jumalan edessä, kun hän vain kääntyy
Kristuksen puoleen. Seuraavat jakeet puhuvat siitä, miten ihmisillä on jo
vanhurskaus, ei siitä, miten he vähitellen tulevat sen saamaan. Ja vaikka esim.
Korintton seurakuntalaisetkin olivat hyvin puutteellisia, olivat he silti
vanhurskaita ja pyhiä Jumalan edessä:
- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,
niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
kautta,
- (Room 5:9) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme
vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
- (1 Kor 6:11) Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette
vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
- (1 Kor 1:2) Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle,
Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät,
ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä
kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
- (1 Kor 3:16,17) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että
Jumalan Henki asuu teissä?
17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä
Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
3. Perusta
Kristuksen kuuliaisuus. On
tavallista, että monet uskonnolliset ihmiset voivat puhua suureen ääneen omista
uskonnollisista saavutuksistaan ja voivat myös vertailla itseään muihin, pitäen
itseään muita parempana.
Mitä tulee vanhurskauden saamiseen, ei
sillä kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, jos olemme muita parempia. Sillä
ainoa mahdollisuus jokaisella ihmisellä tulla vanhurskaaksi on vain siinä, että
Kristus itse oli kuuliainen lain edessä. Vasta silloin kun ymmärrämme tämän
asian eli että pelastuksemme ja vanhurskautemme perusta on ulkopuolellamme
Kristuksessa, joka itse oli kuuliainen lain edessä, voimme todella tulla
pelastuksesta osalliseksi:
- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden
kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden
ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
4. Ei eroja
ihmisten välillä. Kun vastaanotamme
Jeesuksen Kristuksen elämäämme, on eräs seuraus siis se, että me saamme hänen
vanhurskautensa. Meistä tulee silloin itseasiassa yhtä otollisia Jumalan edessä
kuin hän itsekin on ja voimme siksi rukoilla luottavaisesti. Tämä vanhurskaus
ei myöskään vaihtele päivittäin niinkuin vuorovesi, vaan se pysyy koko ajan,
ellemme itse luovu Jumalasta, koska eihän kyseessä ole meidän oma, vaan
Kristuksen kautta saatava vanhurskaus. Tähän asiaan on Raamatussa useita
viittauksia, joista seuraavassa muutamia:
- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa
Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi
ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
- (Room 3:22,24,26) se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta
Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei
ole yhtään erotusta.
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen
lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan
nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla
on usko Jeesukseen.
- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että
hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi,
vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi
tulla.
Lisäksi kun ihminen
vastaanottaa Kristuksen vanhurskauden, ei ole silloin mitään eroa ihmisten
välillä. Niinpä ei ole eroa esim. Paavalin ja nykyisten uskovien välillä;
samoin Elia, suuri uskonsankari, ei ollut yhtään sen vanhurskaampi kuin kukaan
meistäkään. Nämä ihmiset olivat ja ovat Kristuksen kautta aivan samanlaisia ja
yhtä vanhurskaita kuin mekin:
- (Jaak 5:16,17) Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa
toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous
voi paljon, kun se on harras.
17. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin,
ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen
vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
JOLLA POIKA, SILLÄ
ELÄMÄ. Edellä on puhuttu siitä,
miten ihmisillä voi olla vääriä perustuksia pelastuksen asiassa. Tällaisia
voivat olla mm. tekoihinsa luottaminen, sakramentit tai vaikka Mariaan ja
pyhimysten apuun luottaminen.
On kuitenkin vain yksi asia, jonka ihminen
tarvitsee saadakseen iankaikkisen elämän ja tullakseen pelastuksesta osalliseksi,
ja se on se, että hän on vastaanottanut Jumalan Pojan eli Jeesuksen elämäänsä.
Sillä kukaan ei pelastu edelläolevien asioiden kautta, vaan ainoastaan sillä,
että hänellä on Jumalan Poika. Jos ihmisellä ei häntä ole, eli Jeesus ei ole
saanut vielä astua hänen elämäänsä, ei hänellä silloin ole vielä iankaikkista
elämää. Niin yksinkertaista asia on:
- (1 Joh 5:12) Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei
ole, sillä ei ole elämää.
Jos sinä kuitenkin
haluat päästä iankaikkisesta elämästä osalliseksi, voi se toteutua sinun
kohdallasi nyt heti. Siihen liittyy seuraavia puolia:
1. Käänny Jumalan
puoleen ja luovuta elämäsi hänelle
Ensimmäinen vaihe
pelastuksessa osalliseksi tulemisessa on tietenkin kääntyminen Jumalan ja Jeesuksen
Kristuksen puoleen. Siinä sinä voit kertoa olevasi syntinen, joka tarvitset
pelastusta ja että tahdot Jumalan suunnitelman toteutuvan elämäsi varalle.
Sinun ei tarvitse ensin itse yrittää tulla paremmaksi, vaan etsiydy Jumalan luo
sellaisenasi, puutteittesi kanssa.
2.
Vastaanottaminen
Kun vain Jeesuksessa
Kristuksessa on iankaikkinen elämä, on luonnollista, että sinun on pyydettävä
häntä omaan elämääsi (voit yksinkertaisesti sanoa: "Herra, Jeesus, tule
elämääni!). Raamatun mukaan hän jo seisoo ihmisen sydämen oven ulkopuolella,
saadakseen astua hänen elämäänsä:
- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku
kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle
ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
Niinpä jos olet
vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja
iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä
hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin
tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan
ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen
nimeensä,
- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen
elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa
ei ole, sillä ei ole elämää.
13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan
nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan,
että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan.
Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja
uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että
olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta,
jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
VIITTAUKSET:
1. Siteeraus Paavo Hiltusen kirjasta "Marian
kolmet kasvot", s. 110,111.
2. (Pius lX, Ubi Primum, sit.
Mark Miravalle: Introduction to Mary. The Heart of Marian Doctrine and
Devotion. Queenship Publishing Co., Santa Barbara 1993)
3. (Leo Xlll, Octori mense, sit.
Mark Miravalle: Introduction to
Mary. The Heart of Marian Doctrine and Devotion. Queenship Publishing Co.,
Santa Barbara 1993)
4. Siteeraus Leo Mellerin kirjasta "Vatikaani
profetiassa", s. 53,54.
5. Raul Ries: Vihasta vapauteen, s. 125, 126
6. Nicky Cruz: Juokse henkesi edestä, s. 19
7. Paavo Hiltunen: Marian kolmet kasvot, s. 82
8. Päivi Setälä: Keskiajan nainen, s. 42
9. Hjalmar Holmquist:
Kyrkohistoria 1., s. 152
10. Raul Ries: Vihasta vapauteen, s. 108
11. Berry Harold J. tai
Boettner Loraine: Roman Catholicism, s. 203
12. Mrs Cyril Bird: Missä vietät iäisyytesi?, s.
43,44.
13. Etelä-Suomen sanomien artikkeli n. vuodelta 2000,
kirjoittanut Leena Sirkiä
LÄHDEKIRJALLISUUS:
Paavo Hiltunen: Marian kolmet kasvot
Leo Meller: Vatikaani profetiassa
Jan Aarts: Paavi
Oswald J. Smith: Kutsu elämään
Raul Ries: Vihasta vapauteen
Alberto R. Rivera: Alberto
