MORAALILAKI JA JUMALA

 

 

 

Kun Paavali puhui järjen päätelmistä, jotka ovat Jumalan tuntemista vastaan (2 Kor 10:5: Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle), on tällaisia ajatuksia yhteiskunnassa paljon. Sellaisia ovat mm. kehitysoppi, epäjumalanpalvelus monissa maissa sekä kaikki sellaiset opetukset, jotka vievät ihmisiä poispäin Jumalasta. Sellaisia asioita on lukuisia maailmassa.

   Yksi tärkeä aihe on moraali ja etiikka tai sen puute. Nykysuuntaus yhteiskunnissa on se, että moraalia ei enää pidetä tuonpuoleisena eli Jumalasta riippuvaisena. Ei uskota, että Jumala on moraalisen maailman alkulähde. Tai ei edes uskota, että on olemassa kaikkivaltias Jumala, joka on luonut ihmisen ja maailmankaikkeuden, ja joka määrittelee sen, mikä on oikeaa ja väärää. Pidetään mahdottomana, että moraali on Jumalasta lähtöisin.

   Sen sijaan tässä näkemyksessä arvot ovat ihmisen luomia, ilman yhteyttä tuonpuoleiseen. Moraalin perusta on erilainen, koska se perustuu deistiseen tai naturalistiseen näkemykseen, ja jossa Darwinin opetukset näyttelevät tärkeää osaa. Samoin etiikan sisältö löytyy muualta kuin Raamatusta eikä uskota, että on olemassa mitään objektiivista totuutta ja yleispäteviä ja ikuisesti voimassaolevia käyttäytymismalleja ihmistä varten. Humanistinen manifesti II tuo ilmi tämän naturalistisen käsityksen, johon yleisesti uskotaan:

 

”Väitämme, että moraaliset arvot ovat peräisin inhimillisestä kokemuksesta. Etiikka on omalakista ja tilanteisiin perustuvaa, eikä se tarvitse mitään teologista eikä ideologista vahvistusta.”

 

Kaikki alkaa luomisesta. Jos tavalliselta ihmiseltä, joka ei ole kuullut yleisistä teorioista, kysytään, kuinka mahdollisena hän pitää kalan muuttumista ihmiseksi (näin oletetaan evoluutioteoriassa), hän todennäköisesti pitäisi sitä hyvänä pilana. Tai jos häneltä kysytään, voiko nuppineulan kokoisesta tilasta (näin uskotaan alkuräjähdysteoriassa) tulla ihminen ja kaikki, mitä on olemassa, hän todennäköisesti vastaisi: ”Älä hulluja puhu, miten kukaan voi uskoa moiseen hullutukseen?” Hän suhtautuisi siihen epäuskoisesti nauraen.

   Tosiasia kuitenkin on, että näihin teorioihin uskotaan aivan vakavasti. Niitä pidetään suurina totuuksina, vaikka alkuräjähdysteoriassa, elämän synnyssä ja evoluutioteoriassa tiedetään esiintyvän lukuisia puutteita – asia, jota emme kuitenkaan lähde sen syvemmin käsittelemään.

   Miten edelliset asiat sitten liittyvät moraaliin ja etiikkaan? Onko sillä merkitystä, jos ihminen on peräisin alkuräjähdyksestä, alkuliemestä tai on periytynyt kalasta ja apinankaltaisista olennoista? Mitä tekemistä niillä on tämän aiheen kanssa?

   Se, mitä ajattelemme alkuperästämme, on kuitenkin tärkeää. Sillä jos ihminen on kehittynyt pelkästä elottomasta aineesta ja hänen alkuperänsä on persoonaton, silloin on vaikea selittää moraalisten arvojen merkitystä. Jos ei ole Luojaa, silloin ei ole elämän tarkoitusta eikä ketään, jolle olisimme eräänä päivänä vastuussa teoistamme. Ei ole mitään absoluuttia eikä moraalilla ole kiinteää pistettä, mihin ankkuroitua. Luomme itse omat arvomme, ja silloin kenen tahansa mielipide on samanarvoinen kuin toisten. Moraali vaihtelee ihmisestä toiseen. Jos asiaa kysytään pedofiililtä, playboylta, prostituoidulta, Saddam Husseinilta, murhamieheltä tai tavalliselta ihmiseltä, antaa jokainen erilaisen vastauksen. Jokainen voi puolustella tekojaan ja pitää niitä järkevinä, vaikka muut olisivat eri mieltä. Suhteellinen moraali, jossa ei ole mitään absoluuttista auktoriteettia, saa aikaan tällaisen mielipiteiden kirjon. Evoluutio on uskonto, joka oikeuttaa sen, että jokainen voi itse keksiä omat sääntönsä.

 

Tämä liittyy siihen tosiasiaan, että se mitä ajattelet alkuperästämme vaikuttaa koko maailmankatsomukseesi, elämän tarkoitukseen jne. Jos ei ole Jumalaa ja olemme vain tulosta sattumanvaraisista prosesseista, se tarkoittaa, ettei ole mitään absoluuttista auktoriteettia. Ja jos ei ole ketään, joka asettaa säännöt, silloin kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja vain toivoa, ettei jää kiinni teoistaan. Evoluutio on uskonto, joka oikeuttaa sen, että ihmiset voivat itse keksiä omat sääntönsä.

   … Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (1)

 

Mistä moraali on peräisin? Moraali voi olla peräisin kahdesta lähteestä: joko ihmisestä itsestään tai Jumalasta. Nykyaikana uskotaan, että kyseessä on pelkästään ihmisestä lähtöisin oleva asia, mutta ei uskota sen olevan Jumalan ihmiseen alun perin laittama ominaisuus.

   Mitä Raamattu sanoo? Paavali kuvaa tätä asiaa hyvin Roomalaiskirjeessä. Hän viittaa siihen, miten ihmisellä on moraali ja taju oikeasta ja väärästä. Se on heillä, vaikka he eivät olisi koskaan kuulleet opetusta laista. Se antaa viitteitä siitä, että kyseessä on synnynnäinen asia:

 

- (Room 2:14,15) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –

 

Seuraava lainaus tuo ilmi sen, miten ihminen on moraalinen olento ja moraali maailmanlaajuinen asia. Ympäri maailmaa ihmisillä on lähes samanlainen käsitys oikeasta ja väärästä. Siinä on hyvin vähän poikkeuksia eri kulttuurien välillä. Sitä voidaan pitää osoituksena myös siitä, että ihminen alun perin luotiin Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.), vaikkakin syntiinlankeemuksessa tämä kuva vääristyi. Ihminen on Raamatun mukaan olemukseltaan syntinen, vaikka hänellä on vielä käsitys oikeasta ja väärästä.

 

Mitä taas on sanottava toisesta modernista vastaväitteestä – että eri kulttuurien eettiset mittapuut eroavat toisistaan niin suuresti, ettei yhteistä traditiota ole edes olemassa? Vastaan, että tämä on suuri valhe. Jos ihminen vaivautuu menemään kirjastoon ja viettämään siellä muutamia päiviä tutkimalla teosta Encyclopedia of Religion and Ethics, hän huomaa pian käytännöllisen järjen massiivisen yksimielisyyden. Babylonialaisesta Hymnistä Samokselle, Manun laeista, Kuolleiden kirjasta, analektikoilta, stoalaisilta, platonilaisilta, Australian alkuasukkailta ja punanahoilta hän saa kerätyksi tietoonsa samat voittoisan yksiääniset sorron, murhan, petoksen ja vääryyden hylkäystuomiot, samat käskyt olla lempeä vanhoja, nuoria ja heikkoja kohtaan, antaa almuja ja elää puolueettomana ja rehellisenä. Hän saattaa olla vähän ihmeissään (niin kuin minäkin olin) huomatessaan, että rakkauden käsky esiintyy useammin kuin oikeudenmukaisuuden vaatimus… Kaukana siitä, että kohtaisimme kaaoksen; löydämme täsmälleen sen, mitä voimme odottaakin, jos hyvä todella on jotakin objektiivista ja järki välikappale, jolla se on käsitettävissä. Se tarkoittaa, että on olemassa todellista yksimielisyyttä, joskin siihen liittyy huomattavia paikallisen korostuksen eroja, ja ehkäpä ei yksikään moraalikoodi sisällä kaikkea. (2)

 

Toinen lainaus puhuu samasta aiheesta. Se osoittaa, miten moraali on yleismaailmallinen asia, vaikka siinä voi olla pieniä poikkeuksia eri ihmisryhmien kesken. Nykyaikana monet eivät pidä esim. homoseksuaalisuuden harjoittamista vääränä asiana (suurin syy tähän lienee se, että he pitävät sitä synnynnäisenä ominaisuutena), vaikka se on ollut sitä kautta vuosisatojen useimmissa kulttuureissa. Nämä pienet erot eivät poista sitä tosiasiaa, että me olemme moraalisia olentoja ja teemme valintoja arkipäivän toimissa. Tunnemme, että monet asiat ovat oikeita ja meidän tulisi noudattaa niitä, mutta usein voimme tuntea vastahakoisuutta niiden tekemiseen. Tätä sisäistä aistia, joka kehottaa meitä tekemään oikeita valintoja, on usein nimitetty omaksitunnoksi. Myös Paavali käytti samaa nimitystä edellisissä jakeissa, kun hän kertoi ihmisten ajatuksista ja heidän tekemistään valinnoista.

 

Kuitenkaan emme suhteellisuudessammekaan pääse eron tunteesta, että jotkut asiat ovat ”oikeita” tai ”luonnollisia” ja toiset eivät. Vuosikausia suurin osa yhteiskuntaa piti homoseksuaalisuutta siveettömänä. Nykyään monet ihmiset kiistävät tämän. Mutta he eivät kiistä sitä sillä perusteella, että mitään moraalisia kategorioita ei ole, vaan siksi, että tämän homoseksuaalisuuden alueen olisi pitänyt kuulua toiselle puolelle sitä rajaa, joka erottaa siveellisen epäsiveellisestä. Homoseksualistit eivät yleensä suvaitse insestiä! Niinpä se, että ihmisten moraaliset arviot ovat erilaisia, ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti teemme moraalisia arvioita ja elämme niiden mukaan tai niiden vastaisesti. Jokainen elää moraalisessa maailmankaikkeudessa, ja loppujen lopuksi jokainen vähänkin miettiessään tietää tämän eikä haluaisi asiaa muuttaa. (3)

 

Mitä moraalista voidaan päätellä? Edellä todettiin, miten moraali on yleismaailmallinen asia ihmiskunnassa ja miten ihmisen äly, tunteet, kieli sekä uskonnollinen vaisto erottavat hänet eläimistä. Tämä kaikki viittaa siihen, että ihminen alun perin luotiin Jumalan läheiseen yhteyteen ja hänen kuvakseen. Ihmisen elämällä on muukin tarkoitus kuin pelkästään syöminen, juominen, työnteko ja lisääntyminen. Hän on iankaikkisuusolento kuten Raamattu osoittaa:

 

- (Saarn 3:11) Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

 

Mitä sitten yleismaailmallisesta moraalilaista voidaan päätellä? Monet eivät nykyään usko Jumalaan, ja että taju oikeasta ja väärästä liittyisi häneen, mutta miksi niin ei olisi? Jos hän on luonut ensimmäisen ihmisparin, ja ihminen eroaa selvästi eläimistä, miksi ei myös taju oikeasta ja väärästä voisi olla ominaisuus, jonka hän on laittanut meihin? Tämä on erittäin todennäköistä, jos Jumala itse on hyvä ja vihaa vääryyttä, kuten Raamattu monin paikoin osoittaa. Jumalan viha vääryyttä vastaan ja hänen pyhyytensä tulee hyvin ilmi seuraavissa jakeissa. Ne osoittavat, että hän on täydellinen Jumala, joka on pahaa vastaan:

 

- (Matt 5:48) Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

 

- (3 Moos 19:2) "Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.

 

- (1 Joh 1:5) Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

 

- (Room 1:18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

 

Kaikkein pahinta on, että me ihmisinä tiedämme eron oikean ja väärän välillä joko luonnostaan tai Raamatun opetuksen kautta, mutta emme useinkaan noudata oikeaa tietä. Voisimme tehdä hyvää, olla epäitsekkäitä, auttaa muita ja karttaa pahaa, mutta usein toimimme päinvastoin (Jaak 4:17: Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.). Pelkkä tieto oikeasta ja väärästä ei siksi koskaan takaa, että toimisimme oikein. Ihmisen itsekkyys estää sen. C.S. Lewis on kirjoittanut moraalilaista ja miten ihmiset tietävät, kuinka heidän tulisi tehdä, mutta he eivät tee niin.

 

Merkillepantavinta asiassa on kuitenkin tämä: Milloin vain tapaatkin jonkun, joka väittää, ettei hän usko minkään yleispätevän oikean ja väärän olemassaoloon, saat hetkeä myöhemmin huomata hänen peruvan puheensa käytöksellään. Hän saattaa kyllä rikkoa sinulle antamansa lupauksen, mutta rikopas sinä lupauksesi hänelle, niin hän on heti valittamassa, ettei se ollut reilua.

   …Nämä kaksi asiaa halusin tehdä selväksi. Ensinnäkin sen, että joka puolella maailmaa ihmisillä on sellainen merkillinen käsitys, että heidän pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, eivätkä he pääse siitä todella eroon. Ja toiseksi sen, että ihmiset eivät kuitenkaan käyttäydy sillä tavalla. He tuntevat luonnollisen moraalilain, ja he rikkovat sitä. Nämä kaksi totuutta ovat perustus, jota ilman emme pysty käsittämään selvästi omaa itseämme emmekä maailmaa, jossa elämme. (4)   

 

Ihmisen puutteellisuus tulee ilmi myös useiden Raamatun jakeiden kautta. Ne osoittavat, että olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Emme pysty itsessämme siihen täydellisyyteen ja synnittömyyteen, jota Jumala odottaa:

 

- (Room 3:9) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,

- (Room 3:19,20) Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –

- (Gal 3:22) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

- (1 Joh 1:8,10) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

- (Saarn 7:21) Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

Hyvin selvästi ihmisen puutteellisuus tulee esiin rakkauden kaksoiskäskyn kautta. Siinä meitä kehotetaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä koko sydämestämme ja voimastamme. Jos joku ei ole noudattanut tätä käskyä joka ainoa elämänsä hetki, on hän silloin syyllistynyt synneistä suurimpaan. Hän on rikkonut suurinta käskyä vastaan:

 

- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

 

Jumalan kaksi ominaisuutta. Edellä todettiin, miten ihminen on huonossa asemassa Jumalan edessä. Hän ei täytä Jumalan mittapuuta, ja hänen omatuntonsa todistaa hänet syylliseksi. Hän on kaukana täydellisyydestä.

   Mikä on sitten Jumalan suhtautuminen ihmisen puutteellisuuteen ja vääryyteen? Tästä ihmisillä on usein erikoinen näkemys, joka muistuttaa deismiä. He ajattelevat, että Jumala on kaukainen ja persoonaton olento. Hän ei reagoi mihinkään eikä välitä mistään. Hänellä ei ole rakkautta, ei vihaa, eikä minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Hän ei tuomitse maailmaa eikä myöskään halua ihmistä yhteyteensä. Pantuaan maailmankaikkeuden alulle hän ei enää toimi maailmassa eikä välitä mistään.

   Edellinen käsitys perustuu kuitenkin mielikuvitukseen, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sillä jos katsomme Raamattua, puhuu se Jumalasta elävänä persoonana, jonka luonteen tärkein ominaisuus on hyvyys. Hän on hyvä Jumala, jonka hyvyys ilmenee kahdella tavalla: pyhyyden ja rakkauden kautta:

 

Jumalan pyhyys ja viha syntiä kohtaan. Jo aiemmin todettiin, miten Jumala vihaa vääryyttä ja tulee tuomitsemaan sen. Ja itse asiassa ainoastaan sellainen Jumala voi olla hyvä, joka reagoi pahaan kielteisesti. Jos hän ei vastusta pahaa ja tuomitse sitä, ei hän ole hyvä Jumala.

   Esimerkkejä Jumalan vihasta syntiä kohtaan on lukuisia. Historiallisia esimerkkejä ovat mm. Nooan aikainen sukupolvi, Sodoma ja Gomorra, kanaanilaiset sekä Israelin ja Juudan valtiot. Niitä ei kohdannut tuho sattumalta, vaan koska pahuus näissä yhteiskunnissa oli saavuttanut suuret mittasuhteet.

   Entä Uuden testamentin puoli? Tärkein esimerkki Jumalan vihasta on iankaikkinen helvetti, jonne joutuu jokainen katumaton ihminen. Jos tämä asia ei olisi totta, miksi esim. Jeesus puhui siitä paljon?

 

- (Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;

12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

    

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

 

- (2 Tess 1:9) Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

 

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

Jumalan rakkaus. Ensimmäinen osoitus Jumalan hyvyydestä oli hänen vihansa vääryyttä ja pahuutta kohtaan. Se osoittaa, miten hän on hyvän puolella pahaa vastaan.

   Toinen osoitus Jumalan hyvyydestä, ja miten hän reagoi, on hänen rakkautensa. Sillä Jumala ei ole välinpitämätön Jumala, vaan sellainen, joka todella rakastaa ihmisiä ja haluaa heidän parastaan. R.A. Torrey julisti reilut sata vuotta sitten samasta aiheesta. Hän totesi, että ihmisten syntisyydestä huolimatta Jumala on rakastanut heitä. Ei ole yhtäkään ihmistä, jota se ei olisi koskenut.

 

Onko täällä tänä iltana joku varas? Jumala rakastaa sinua. Onko täällä joku langennut nainen? Jumala rakastaa sinua. Onko täällä tänä iltana joku egoisti? Jumala rakastaa sinua. Onko täällä joku kiroilija? Jumala rakastaa sinua. Tahdon osoittaa teille, mitä te ette löydä koko Birminghamista. Te ette löydä Birminghamista yhtä ainoata miestä tai naista, jota Jumala ei rakastaisi. (5)

 

Miten Jumalan rakkaus on sitten ilmennyt? Tässä tulemme Raamatun ja koko Uuden testamentin ytimeen. Se on ilmennyt siinä, miten Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli lain alaiseksi maailmaan ja saattoi välit Jumalan kanssa kuntoon. Jumala itse oli Kristuksessa (2 Kor 5:19) ja sovitti maailman itsensä kanssa, jotta me voisimme saada syntimme anteeksi ja yhteyden hänen kanssaan. Sillä kun ihminen ei kyennyt eikä kykene lakia täyttämään, tuli Jeesus tänne ja täytti lain vaatimukset. Nyt Jumala ja hänen lakinsa ei enää tuomitse sellaista ihmistä, joka kääntyy Jeesuksen Kristuksen puoleen ja luovuttaa elämänsä hänelle.

 

- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,

5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

 

- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

 

- (Kol 2 :13,14) ... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

 

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

 

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

 

- (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

 

Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen työstä edestämme kertovat myös seuraavat jakeet. Meidän kannattaa seuraavissa jakeissa kiinnittää huomiota sellaisiin sanontoihin kuin edestämme ja puolestamme. Nämä jakeet osoittavat sen, että pelastuksen perusta on toisen työssä edestämme eikä itsessämme. Kaikki perustuu Jumalan rakkauteen, toiseen asiaan, joka osoittaa hänen hyvyytensä. Jumala on hyvä Jumala, joka haluaa ihmisten pelastusta ja että he pääsevät taivaaseen:

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

 

- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

 

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

 

- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.

 

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

 

Sinun osuutesi

 

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Jos Jumala on rakastanut ihmistä ja täyttänyt lain vaatimuksineen jokaisen puolesta, miten ihminen voi tulla osalliseksi tästä rakkaudesta ja iankaikkisesta elämästä?

   Edelliseen on helppo vastaus: ihmisen täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja katua syntejään kuten tuhlaajapoika edellisessä vertauksessa. Sillä Jumala ei koskaan anna anteeksi katumattomalle henkilölle, joka ei halua luopua synneistään. Se on mahdotonta, koska muussa tapauksessa hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Se sotii Jumalan hyvyyttä vastaan.

   Sen sijaan Jumala antaa anteeksi jokaiselle katuvalle henkilölle, joka luovuttaa elämänsä hänelle ja panee luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen, hänen Poikaansa. Raamatun kielellä kysymys on parannuksenteosta kuten esim. Johannes Kastaja, Jeesus itse ja opetuslapset julistivat (Matt 3:1,2 / Matt 4:17 / Apt 17:30) sekä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Ensimmäisessä asiassa me todellisuudessa tunnustamme sen, että olemme olleet erossa Jumalasta, ja että nyt haluamme kääntyä hänen puoleensa. Siihen voi liittyä syntien tunnustus kuten edelliset jakeet osoittivat. Usko Jeesukseen Kristukseen taas saattaa jumalasuhteemme uuteen kuntoon, koska Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme.

   Niinpä kun sinä olet antanut itsesi Jumalalle, tunnustanut erosi Hänestä, mieltäsi painavat synnit sekä uskot Jeesukseen, antaa Jumala sinulle kaikki syntisi anteeksi. Se ei perustu sinun tekoihisi ja omaan hyvyyteesi, vaan Jeesukseen, joka on jo tehnyt kaiken puolestamme (ks. jakeet aiemmin!). Pane siis luottamuksesi häneen. Usko siihen, mitä hän on tehnyt puolestasi ja käänny hänen puoleensa. Jeesuksessa on iankaikkinen elämä:

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

 

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

Jos olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt kuten seuraavat jakeet osoittavat. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

                                             

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 55,112,113

2. C.S. Lewis: Entisen ateistin kristillisiä esseitä (Christian Reflections), s. 100, 101

3. James W. Sire: Missä maailmassa? Maailmankatsomusten perusteet puntarissa (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog), s. 36

4. C.S. Lewis: Tätä on kristinusko (Mere Christianity), s. 16,18

5. R.A. Torrey: Joh 3:16