|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 2 -Mihin käännynnäinen panee toivonsa?
Mitä tulee iankaikkisuuteen, on todettava, ettei käännynnäinen laita turvaansa Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Vaikka hän nimellisesti voikin kunnioittaa Kristusta ja hänen työtään, niin käytännössä hän kuitenkin luottaa aivan muihin asioihin, joilla hän pyrkii rauhoittamaan levotonta omaatuntoaan. Katsomme seuraavassa hiukan niitä asioita, joihin hän saattaa laittaa luottamuksensa:
Ei niin paha kuin muut. Yksi tavallisimpia käännynnäisen lohdutuksia on se, ettei hän ole niin paha kuin muut. Hän saattaa vertailla itseään muihin ja tuntea sen tähden luottamusta Jumalan edessä. Samoin hän voi ajatella, ettei hänelle varmastikaan tule huonosti käymään, koska onhan hän "paljon parempi" kuin moni muu ihminen. Eräänä esimerkkinä on tunnettu julistaja John Wesley ennen kääntymistään ja pelastumistaan. Hän uskoi niihin aikoihin pelastuvansa lähinnä siksi,
1. ettei ollut niin paha kuin muut ihmiset 2. että oli uskonnolle myötämielinen 3. sekä luki Raamattua, kävi kirkossa ja luki rukouksensa; eli hän pani luottamuksensa paljolti siihen, mitä teki ja ettei ollut niin paha kuin muut.
Toinen hyvä esimerkki tällaisesta henkilöstä on Luukkaan evankeliumissa mainittu fariseus, josta Jeesus kertoi. Hän on "tyypillinen" käännynnäinen siinä mielessä, että hänkin puhui teoistaan, mitä hän on tehnyt tai tekemättä jättänyt. Hän vertaili tekojaan publikaanin elämään ja olikin tämän johdosta tyytyväinen tilaansa, josta hän tosin kiitti Jumalaa. Tosiasia kuitenkin on, että publikaani oli näistä kahdesta henkilöstä lopulta vanhurskaampi. Tämä johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei esitellyt Jumalalle omia tekojaan, vaan pani täyden luottamuksensa yksin Jumalan armoon. Sen johdosta hän lähtikin kotiin vanhurskaampana kuin fariseus:
- (Luuk 18:10-14) "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.' 14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Mutta voimme kysyä, onko Jumalan edessä hyötyä siitä, ettei ole niin paha kuin muut? Auttaako se yhtään asemaamme Jumalan edessä tai tekeekö se meidät yhtään taivaskelpoisemmaksi sen johdosta, että olemme hiukan muita parempia? Selvä vastaus on, ettei se voi auttaa, koska Raamattu osoittaa, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat itsessään Jumalan kirkkautta vailla. Eli voi olla pieniä ja suuria syntisiä, mutta silti kaikki ovat syntisiä eivätkä täytä Jumalan mittaa:
- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
- (Room 3:9) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.
- (Gal 3:22) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Niinpä iankaikkisuuden kannalta ei paremmuutemme toisiin nähden merkitse mitään. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos linja-auto ajautuisi rotkoon. Mukana olisi varmasti sekä suuria että pieniä syntisiä, mutta silti heidän lopullinen kohtalonsa olisi sama eivätkä he voisi muuttaa tilannetta. Samoin jos laiva uppoaa, on siinäkin eriasteisia syntisiä, sekä suuria että pieniä, mutta silti heidän lopullinen kohtalonsa on sama. Vain jos he pääsevät ajoissa pelastusveneeseen, saattavat he välttyä varmalta tuholta. Näin oli esim. Titanicin uppoamisen yhteydessä. Pelastumista voidaan kuvata myös pohjattoman syvällä kuilulla, joka meidän pitäisi ylittää. Jotkut meistä voivat ehkä hypätä 3 metriä, toiset 6 ja jotkut jopa lähes 9 metriä. Kuitenkin kun kuilu on monisataakertaisesti leveämpi, ei näillä pituuksilla tai niiden vertailuilla olisi paljoa merkitystä. Joutuisimme toteamaan, että "kukaan teistä ei lakia täytä" ja että kaiken lisäksi olisimme "kirouksen alla" vertailujemme ja tekojemme kanssa:
- (Joh 7:19) ...Ja kukaan teistä ei lakia täytä...
- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
Teot. Kaikkein yleisin käännynnäisen toivon perusta lienee se, "mitä minä teen" eli teot, joilla ihminen yrittää vaikuttaa pelastukseensa. Tällaiset käännynnäiset saattavat jatkuvasti puhua siitä, miten he eivät polta, eivät juo, miten he käyvät kirkossa, rukoilevat, antavat almuja, harjoittavat hyvitystöitä ja muita hengellisiä harjoituksia. He voivat tosin puhua paljon armostakin ja sanoa kaiken olevan armoa, mutta käytännössä he kuitenkin enemmän puhuvat teoistaan ja omasta vaelluksestaan kuin yksin Jumalan armosta. Seuraava kuvaus osoittaa hyvin näiden ihmisten toivon perustan:
Olin jo tehnyt tuttavuutta munkin kanssa, joten käännyin hänen puoleensa kysyen: "Hyvä herra, uskotteko pääsevänne taivaaseen?" Hänen vastauksensa oli paljolti samanlainen kuin Thanuksen: "Minä todella toivon niin!" Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin edelleen: "Olettakaamme, että seisotte taivaan porteilla ja että Herra kysyy: 'Mikä saa sinut uskomaan, että pääset sisälle?' Mitä vastaisitte hänelle?" Hänen vastauksensa oli aivan tyypillinen: "Yritin parhaani mukaan olla hyvä!" "Miksi Jeshuan sitten oli tultava uhriksi, jos riittää, että 'ihminen on hyvä' päästäksesi valtakuntaan?" Hiostin häntä nyt tosissani. Thanusin lailla, hänkään ei ollut koskaan esittänyt näitä kysymyksiä itselleen... Osoitin uudelleen jaetta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja..." Kaikesta päätellen munkki yllättyi, aivan kuin hän olisi törmännyt jakeeseen ensimmäistä kertaa elämässään... Israelilainen liikemies, joka seurasi keskusteluani munkin kanssa, näytti huvittuneelta. Jälkimmäinen sensijaan oli melkoisen hämillään. (10)
Jos kuitenkin katsotaan Raamattua, osoittaa se, ettei pelastuksemme perusta ole siinä, mitä me olemme ja teemme, vaan siinä mitä Jeesus oli ja teki. Se on hänen täytetyssä työssään, jonka hän teki jo 2000 vuotta sitten puolestamme:
- (Joh 19:30) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
- (Luuk 14:17) Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.'
Jeesus ei tullut vain hyväksi esikuvaksi tai opettajaksi, niin kuin käännynnäinen usein luulee, vaan sijaiseksi puolestamme pelastuksen tähden. Hän tuli sijaiseksi niin, että hän tuli kiroukseksi edestämme, kantoi synnit puolestamme ja otti rangaistuksen meidän puolestamme meiltä pois. Sen tähden kun kaikki on jo tehty puolestamme ja edestämme, ei kenenkään teoilla ole enää mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Kukaan ei voi itseään pelastaa, vaan voi ainoastaan luottaa siihen, että Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme ja edestämme:
- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.
- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. - (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Mikä on lain tarkoitus? Tähän väliin on hyvä ottaa kysymys lain tarkoituksesta. Kun käännynnäiset käyttävät lakia ja tekoja usein pelastustienä Jumalan luo, niin on todettava, että lailla on aivan toinen merkitys meidän kannaltamme. Sen vajavainen noudattaminen - koska kukaan meistä ei pääse lähellekään Jumalan mittapuuta - ei ole tarkoitettu pelastustieksi Jumalan luo, vaan osoittamaan, ettemme kykenekään täyttämään hänen vaatimuksiaan. Sen tarkoitus on "tukkia jokaisen suu", osoittaa meidät syyllisiksi ja tuomionalaisiksi Jumalan edessä sekä osoittaa, ettemme voi pelastaa itseämme. Jos emme ymmärrä tätä asiaa, on ymmärryksemme vielä puutteellinen:
- (Room 3:19,20) Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
- (Room 5:20) Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
- (Room 7:7-14) Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." 8. Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. 9. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, 10. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. 11. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. 12. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. 13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. 14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
- (Gal 3:19-22) Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. 20. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. 21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. 22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Meidän täytyy ymmärtää, ettei vajavainen lain noudattaminen voi viedä ketään yhtään lähemmäksi Jumalaa, vaan se osoittaa jokaisen vain puutteellisiksi hänen edessään. Olemme kaikki syynalaisia kuten useat Raamatun jakeet osoittavat. Ongelmaan löytyy ratkaisu toista kautta. Kun emme kyenneet olemaan täydellisiä Jumalan edessä, osoittaa Raamattu hyvin selvästi, miten Jeesus tuli lainalaiseksi ja täytti lain puolestamme. Hän oli sijainen puolestamme ja täytti kaikki lain vaatimukset. Lain täyttäminen onnistui häneltä, koska hän itse eli synnittömän ja puhtaan elämän. Tämä tärkeä asia, että Jeesus täytti lain puolestamme, on koko pelastuksemme perusta:
- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, 5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
- (Room 8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
- (Hebr 7:26) Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
Edellisestä johtuen voidaankin kysyä, mikä sitten on lain tarkoitus, jos ihminen ei voi sen kautta pelastua? Tähän voidaan yksinkertaisesti vastata, että se on annettu meille vain ohjenuoraksi miten elää, mutta pelastuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on myös kasvattaja Kristukseen, että ihminen hänen kauttaan tulisi vanhurskaaksi (Gal 3:24,25: Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.) Pelastus ei siis koskaan tapahdu lain eikä tekojen kautta, vaan ne voivat olla vain seuraus pelastuksesta. Jumala ei kutsu ketään ihmistä hylkäämään hyviä tekoja, vaan ainoastaan luottamuksen niihin. Niitä on kyllä hyvä harjoittaa pelastuksen jälkeen. Niinpä Paavali, joka kaikkein voimakkaimmin toi esille pelastuksen yksin armosta ja uskon kautta, kirjoitti paljon teoistakin. Hän kehotti ihmisiä harjoittamaan niitä, etteivät he jäisi hedelmättömiksi. Se ei tapahtunut sen takia, että he pelastuisivat, vaan siksi, koska he jo olivat sitä:
- (Tiit 3:14) Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.
- (Tiit 3:8) Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
- (Ef 2:8-10) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Tulevaisuudessa paremmaksi tuleminen. Yksi asia, mihin käännynnäinen saattaa laittaa luottamuksensa ja toivonsa, on tulevaisuudessa paremmaksi tuleminen. Hän saattaa ajatella, ettei hän ehkä tänä päivänä täytä Jumalan mittaa, mutta kenties hän jonakin päivänä on niin hyvä, että hän voi ottaa vastaan pelastuksen ja Jumalan armon; eli tällainen ihminen näkee pelastuksen prosessina. Mutta kuten todettiin, emme tule Jumalan edessä otollisiksi minkään itsemme kautta (Ef 2:8: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja) - tulevaisuudessakaan - vaikka kuinka yrittäisimme, koska kaikki tekemisemme ovat kuitenkin vajavaisia ja puutteellisia. Ainut mihin Jumala tyytyy, on hänen Poikansa Jeesus, joka itse oli kuuliainen puolestamme ja täytti Jumalan tahdon kaikessa. Hänen kauttaan on myös armo jo annettu meille niin, että voimme sen vastaanottaa:
- (Matt 3:17) Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."
- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
- (Joh 1:16,17) Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. 17. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
- (1 Kor 1:4) Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
Niinpä kun armo on jo annettu Jeesuksessa Kristuksessa, on meidän osuutemme ottaa se vastaan eikä kieltäytyä siitä. Juuri nyt on siihen "otollinen aika" ja "pelastuksen päivä":
- (2 Kor 6:1) Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
- (Hebr 4:7) niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."
- (2 Kor 6:2) Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
Katumus, nöyryys ja hiljaisuus. Jotkut käännynnäiset voivat saada lohtua synninsurustaan, murehtimisestaan ja katumisestaan, jota he voivat pitää hyvänä tilana. He voivat myös rukoilla Jumalalta armoa sanoen: "Pyhä Jumala, armahda meitä!" Samoin he voivat harjoittaa "nöyryyttä" ja "hiljaisuutta" (ehkäpä hiljaisuuden retriitit ovat osa tällaista harjoitusta) pitäen sitäkin hyvänä tilana. Mutta onko katumuksellamme, nöyryydellämme tai hiljaisuudellamme mitään hyötyä pelastuksen kannalta? Auttavatko ne meitä yhtään pelastuksen asiassa? Tähän voidaan suoraan vastata, että eivät varmastikaan auta, jos ihminen ei halua ottaa apua eli pelastusta vastaan. Katumuksen tarkoitushan ei ole se, että Jumala taivutettaisiin antamaan armonsa meidän murehtimisemme tähden, vaan että meidät taivutettaisiin ottamaan se vastaan. Eli kun pelastus ja armo on jo valmiina Kristuksen kautta, on se otettava vastaan, ettei se jää turhaksi. Ihmisen kovasydämisyys tässäkin asiassa voi estää häntä pelastumasta:
- (Luuk 7:30) Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta
- (Room 2:5) Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
Niinpä jos joku on autiomaassa ja huutaa apua ja armoa (vrt. Pyhä Jumala, armahda meitä!), koska on kuolemaisillaan janoon, eivät häntä voi pelastaa hänen huutonsa, kyyneleensä ja katumuksensa. Ne eivät auta häntä yhtään, jos hän ei ota tarjottua apua vastaan. Tämän ihmisen täytyy lakata avun torjuminen. Vasta silloin hän tulee pelastetuksi. Tai jos joku on hukkumaisillaan ja hänelle tarjotaan pelastusvenettä, eivät häntäkään voi auttaa hänen kyyneleensä ja murehtimisensa, vaan vasta se, että hän ottaa tarjotun avun vastaan. Heti kun ihminen lakkaa kääntämästä selkänsä avunantajalleen, tulee hän pelastumaan varmalta hukkumiselta. Niinpä katumus, nöyryys ja hiljaisuus eivät voi itsessään ketään pelastaa. Ne vievät ihmisen kadotukseen kuten mikä muu asia tahansa. Vasta kun ihminen lakkaa taistelemasta Jumalaa vastaan ja ottaa vastaan tarjotun avun ja pelastuksen, toisin sanoen Jeesuksen Kristuksen, voi hän tulla pelastetuksi:
- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Toisaalta on aiheellista kysyä, että eikö sellainen ihminen, joka rukoilee armoa, mutta samalla torjuu kaiken armon ja pelastusvarmuuden (pelastusvarmuuden kieltäminen on yksi tavallisimmista käännynnäisen tuntomerkeistä), ole tekopyhä? Ainakin jos ollaan johdonmukaisia, ei kyse voi olla mistään muusta asiasta. Raamattuun onkin kirjoitettu tämäntyyppisistä ihmisistä seuraavasti:
- (Matt 15:8,9) 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"
- (2 Tim 3:5) heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
- (Kol 2:18) Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
- (Matt 23:25-28) Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! 26. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! 27. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! 28. Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
|
