LUKU 2 -
Mihin käännynnäinen panee toivonsa?
Jos tutkimme sitä, mihin
käännynnäinen panee toivonsa iankaikkisuuden suhteen, on todettava, ettei hän
laita turvaansa Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Sillä vaikka hän
nimellisesti voikin kunnioittaa Kristusta ja hänen työtään, niin käytännössä
hän kuitenkin luottaa aivan muihin asioihin, joilla hän pyrkii rauhoittamaan
levotonta omaatuntoaan. Katsomme seuraavassa hiukan niitä asioita, joihin hän
saattaa laittaa luottamuksensa:
EI NIIN PAHA KUIN MUUT. Yksi tavallisimpia käännynnäisen lohdutuksia on se,
ettei hän ole niin paha kuin muut. Hän saattaa vertailla itseään muihin ja
tuntea sentähden luottamusta Jumalan edessä. Samoin hän voi ajatella, ettei
hänelle varmastikaan tule huonosti käymään, koska onhan hän "paljon
parempi" kuin moni muu ihminen.
Eräänä esimerkkinä on tunnettu julistaja John Wesley ennen
kääntymistään ja pelastumistaan. Hän uskoi niihin aikoihin pelastuvansa lähinnä
siksi,
1. ettei ollut niin
paha kuin muut ihmiset
2. että oli uskonnolle
myötämielinen
3. sekä luki
Raamattua, kävi kirkossa ja luki rukouksensa; eli hän pani luottamuksensa
paljolti siihen, mitä teki ja ettei ollut niin paha kuin muut.
Toinen hyvä esimerkki
tällaisesta henkilöstä on Luukkaan evankeliumissa mainittu fariseus, josta
Jeesus kertoi. Hän on "tyypillinen" käännynnäinen siinä mielessä,
että hänkin puhui teoistaan, mitä hän on tehnyt tai tekemättä jättänyt. Hän
vertaili tekojaan publikaanin elämään ja olikin tämän johdosta tyytyväinen
tilaansa, josta hän tosin kiitti Jumalaa.
Tosiasia kuitenkin on, että publikaani oli näistä kahdesta
henkilöstä lopulta vanhurskaampi. Tämä johtui siitä yksinkertaisesta syystä,
että hän ei esitellyt Jumalalle omia tekojaan, vaan pani täyden luottamuksensa
yksin Jumalan armoon. Sen johdosta hän lähtikin kotiin vanhurskaampana kuin
fariseus:
- (Luuk 18:10-14)
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen
publikaani.
11. Fariseus seisoi
ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole
niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään
niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan
kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani
seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi
rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
14. Minä sanon
teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä
jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Mutta voimme hyvin kysyä,
onko Jumalan edessä mitään hyötyä siitä, ettei ole niin paha kuin muut?
Auttaako se yhtään meidän asemaamme Jumalan edessä tai tekeekö se meidät yhtään
taivaskelpoisemmaksi sen johdosta, että olemme hiukan muita parempia?
Tähän voidaan kuitenkin vastata, ettei se voi auttaa, koska
Raamattu osoittaa, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat itsessään Jumalan
kirkkautta vailla. Eli voi olla pieniä ja suuria syntisiä, mutta silti kaikki
ovat syntisiä eivätkä täytä Jumalan mittaa:
- (Room 3:23) Sillä kaikki
ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
- (Room 3:9) Miten
siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että
kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.
- (Gal 3:22) Mutta
Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli,
annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Niinpä iankaikkisuuden
kannalta ei paremmuutemme toisiin nähden merkitse mitään. Kyseessä on vähän
samanlainen asia kuin jos linja-auto ajautuisi rotkoon. Mukana olisi silloin
varmasti sekä suuria että pieniä syntisiä, mutta silti heidän lopullinen
kohtalonsa olisi sama eivätkä he voisi muuttaa tilannetta.
Samoin jos laiva uppoaisi - esim. Titanic - on siinäkin täytynyt
olla eriasteisia syntisiä, sekä suuria että pieniä, mutta silti heidänkin
lopullinen kohtalonsa olisi ollut sama. Vain jos he pääsivät tai ajoissa
menivät pelastusveneeseen, saattoivat he välttyä varmalta tuholta.
Edelleen pelastumista voidaan kuvata pohjattoman syvällä
kuilulla, joka meidän pitäisi ylittää. Jotkut meistä voivat hypätä ehkä 3
metriä, toiset 6 ja jotkut jopa lähes 9 metriä. Kuitenkin kun kuilu on
monisataakertaisesti leveämpi, ei näillä pituuksilla tai niiden vertailuilla
olisi paljoakaan merkitystä. Me joutuisimme toteamaan, että "kukaan meistä
ei lakia täytä" ja että kaiken lisäksi olisimme "kirouksen alla"
vertailujemme ja tekojemme kanssa:
- (Joh 7:19) ...Ja
kukaan teistä ei lakia täytä...
- (Gal 3:10) Sillä
kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä
kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa,
mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
TEOT. Kaikkein yleisin käännynnäisen toivon perusta
lienee se, "mitä minä teen" eli teot, joilla ihminen yrittää
vaikuttaa pelastukseensa. Tällaiset käännynnäiset saattavat jatkuvasti puhua
siitä, miten he eivät polta, eivät juo, miten he käyvät kirkossa, rukoilevat,
antavat almuja, harjoittavat hyvitystöitä ja muita hengellisiä harjoituksia. He
voivat tosin puhua paljon armostakin ja sanoa kaiken olevan armoa, mutta
käytännössä he kuitenkin enemmän puhuvat teoistaan ja omasta vaelluksestaan
kuin yksin Jumalan armosta. Seuraava kuvaus osoittaa hyvin näiden ihmisten
toivon perustan:
Olin jo tehnyt
tuttavuutta munkin kanssa, joten käännyin hänen puoleensa kysyen: "Hyvä
herra, uskotteko pääsevänne taivaaseen?"
Hänen vastauksensa oli paljolti samanlainen
kuin Thanuksen: "Minä todella toivon niin!"
Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja
kysyin edelleen:
"Olettakaamme,
että seisotte taivaan porteilla ja että Herra kysyy: 'Mikä saa sinut uskomaan,
että pääset sisälle?' Mitä vastaisitte hänelle?"
Hänen vastauksensa oli aivan tyypillinen:
"Yritin parhaani mukaan olla hyvä!"
"Miksi Jeshuan sitten oli tultava
uhriksi, jos riittää, että 'ihminen on hyvä' päästäksesi valtakuntaan?"
Hiostin häntä nyt tosissani.
Thanusin lailla, hänkään ei ollut koskaan
esittänyt näitä kysymyksiä itselleen...
Osoitin uudelleen
jaetta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne
kautta - se on Jumalan lahja..." Kaikesta päätellen munkki yllättyi, aivan
kuin hän olisi törmännyt jakeeseen ensimmäistä kertaa elämässään...
Israelilainen
liikemies, joka seurasi keskusteluani munkin kanssa, näytti huvittuneelta.
Jälkimmäinen sensijaan oli melkoisen hämillään. (10)
Jos kuitenkin katsotaan
Raamattua, osoittaa se, ettei pelastuksemme perusta ole siinä, mitä me olemme
ja teemme, vaan siinä mitä Jeesus oli ja teki. Se on hänen täytetyssä työssään,
jonka hän teki jo 2000 vuotta sitten puolestamme:
- (Joh 19:30) Kun nyt
Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty",
ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
- (Luuk 14:17) Ja
illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa,
sillä kaikki on jo valmiina.'
Sillä Jeesus ei tullut
vain hyväksi esikuvaksi tai opettajaksi, niinkuin käännynnäinen usein luulee,
vaan sijaiseksi puolestamme pelastuksen tähden. Hän tuli sijaiseksi niin, että
hän tuli kiroukseksi edestämme, kantoi synnit puolestamme ja otti rangaistuksen
meidän puolestamme meiltä pois.
Sentähden kun kaikki on jo tehty puolestamme ja edestämme, ei
kenenkään teoilla ole enää mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Kukaan ei
voi itseään pelastaa, vaan jokainen voi ainoastaan luottaa siihen, että Jeesus
on jo tehnyt kaiken puolestamme ja edestämme:
- (Room 5:6) Sillä
meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien
edestä.
- (Room 5:8) Mutta
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me
vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (Room 8:32) Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien
meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin
hänen kanssansa?
- (Gal 2:20) ja minä
elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen
minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut
itsensä minun edestäni.
- (Gal 3:13) Kristus
on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme
- sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun
ripustettu" -
- (1 Tess 5:10) joka
on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme,
eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
- (Tiit 2:14) hänen,
joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta
laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä
tekoja ahkeroitsee.
- (1 Joh 3:16) Siitä
me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme;
meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
- (1 Tim 2:6) joka
antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli
annettava aikanansa,
- (1 Piet 3:18) Sillä
myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta,
johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa,
mutta tehtiin eläväksi hengessä,
- (Hebr 6:20) jonne
Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan
ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.
- (Jes 53:5,6) mutta
hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme
kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
- (Room 4:25) joka
on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Mikä on lain tarkoitus?
Tähän väliin on hyvä ottaa kysymys
lain tarkoituksesta. Sillä kun käännynnäiset käyttävät lakia ja tekoja usein
pelastustienä Jumalan luo, niin on todettava, että lailla on aivan toinen
merkitys meidän kannaltamme. Sen vajavainen noudattaminen - koska kukaan meistä
ei pääse lähellekään Jumalan mittapuuta - ei ole tarkoitettu pelastustieksi
Jumalan luo, vaan osoittamaan, ettemme kykenekään täyttämään hänen vaatimuksiaan.
Sen tarkoitus on "tukkia jokaisen suu" ja osoittaa meidät syyllisiksi
ja tuomionalaisiksi Jumalan edessä sekä osoittaa, ettemme voi pelastaa
itseämme. Jos emme ymmärrä tätä asiaa, on ymmärryksemme vielä puutteellinen:
- (Room 3:19,20) Mutta
me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että
jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei
mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta
tulee synnin tunto.
- (Room 5:20) Mutta
laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on
suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
- (Room 7:7-14) Mitä
siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut
tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8. Mutta kun synti
otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman
lakia on synti kuollut.
9. Minä elin ennen
ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10. ja minä kuolin.
Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle
kuolemaksi.
11. Sillä kun synti
otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12. Niin, laki on
kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13. Onko siis hyvä
tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi
nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti
tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14. Sillä me
tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin
alaisuuteen.
- (Gal 3:19-22) Mitä
varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty
olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja
se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
20. Välimies taas ei
ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
21. Onko sitten laki
vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka
voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
22. Mutta
Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli,
annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Meidän täytyy sentähden
ymmärtää, ettei vajavainen lain noudattaminen voi viedä ketään yhtään
lähemmäksi Jumalaa, vaan se osoittaa jokaisen vain puutteellisiksi hänen
edessään. Me olemme kaikki syynalaisia kuten useat Raamatun jakeet osoittavat.
Ongelmaan löytyykin ratkaisu toista kautta. Sillä kun emme
kyenneet olemaan täydellisiä Jumalan edessä, niin osoittaa Raamattu hyvin
selvästi, miten Jeesus tuli lainalaiseksi ja täytti lain puolestamme. Hän
toisin sanoen oli sijainen puolestamme ja täytti kaikki lain vaatimukset. Lain
täyttäminen onnistui häneltä siksi, että hän itse eli synnittömän ja puhtaan
elämän. Tämä tärkeä asia, että Jeesus täytti lain puolestamme, on koko
pelastuksemme perusta:
- (Gal 4:4,5) Mutta
kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen,
lain alaiseksi syntyneen,
5. lunastamaan
lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
- (Room 8:3) Sillä
mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen
Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin
tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
- (Matt 5:17) Älkää
luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en
minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
- (Hebr 7:26)
Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton,
syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
Edellisestä johtuen
voidaankin kysyä, mikä sitten on lain tarkoitus, jos ihminen ei voi sen kautta
pelastua?
Tähän voidaan yksinkertaisesti vastata, että se on annettu
meille vain ohjenuoraksi miten elää, mutta itse pelastuksen kanssa sillä ei ole
mitään tekemistä. Samoin se on myös kasvattaja Kristukseen, että ihminen hänen
kauttaan tulisi vanhurskaaksi (Gal 3:24,25: Niinmuodoin on laista tullut
meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta
uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.)
Pelastus ei siis koskaan tapahdu lain eikä tekojen kautta, vaan
ne voivat olla vain seuraus pelastuksesta. Jumala ei kutsu ketään ihmistä
hylkäämään hyviä tekoja, vaan ainoastaan luottamuksen niihin. Niitä on kyllä
hyvä harjoittaa pelastuksen jälkeen. Niinpä Paavali, joka kaikkein
voimakkaimmin toi esille pelastuksen yksin armosta ja uskon kautta, kirjoitti
paljon teoistakin. Hän kehotti ihmisiä harjoittamaan niitä, etteivät he jäisi
hedelmättömiksi. Se ei tapahtunut sen takia, että he pelastuisivat, vaan siksi,
koska he jo olivat sitä:
- (Tiit 3:14)
Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja,
etteivät jäisi hedelmättömiksi.
- (Tiit 3:8) Tämä sana
on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka
Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä
ja hyödyllisiä ihmisille.
- (Tiit 2:14) hänen,
joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta
laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä
tekoja ahkeroitsee.
- (Ef 2:8-10) Sillä
armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on
Jumalan lahja -
9. ette tekojen
kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10. Sillä me olemme
hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka
Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
TULEVAISUUDESSA
PAREMMAKSI TULEMINEN. Jos mennään
eteenpäin niissä asioissa, joihin käännynnäinen saattaa laittaa luottamuksensa
ja toivonsa, on yksi sellainen asia tulevaisuudessa paremmaksi tuleminen. Sillä
hän saattaa ajatella, ettei hän ehkä tänä päivänä täytä Jumalan mittaa, mutta
kenties hän jonakin päivänä on niin hyvä, että hän voi ottaa vastaan
pelastuksen ja Jumalan armon; eli tällainen ihminen näkee pelastuksen tavallaan
prosessina.
Mutta kuten edellä todettiin, emme tule Jumalan edessä
otollisiksi minkään itsemme kautta (Ef 2:8: Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja) -
tulevaisuudessakaan - vaikka kuinka yrittäisimme, koska kaikki tekemisemme ovat
kuitenkin niin vajavaisia ja puutteellisia. Ainut mihin Jumala tyytyy, on hänen
Poikansa Jeesus, joka itse oli kuuliainen puolestamme ja täytti Jumalan tahdon
kaikessa. Hänen kauttaan on myös armo jo annettu meille niin, että voimme sen
vastaanottaa:
- (Matt 3:17) Ja
katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani,
johon minä olen mielistynyt."
- (Room 5:19) sillä
niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet
syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
- (Joh 1:16,17) Ja
hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
17. Sillä laki on
annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen
Kristuksen kautta.
- (1 Kor 1:4) Minä
kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on
annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
Niinpä kun armo on jo
annettu Jeesuksessa Kristuksessa, on meidän osuutemme ottaa se vastaan eikä
kieltäytyä siitä. Juuri nyt on siihen "otollinen aika" ja
"pelastuksen päivä":
- (2 Kor 6:1) Hänen
työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi.
- (Hebr 4:7) niin hän
taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin
pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te
kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."
- (2 Kor 6:2) Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua
kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen
aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
KATUMUS, NÖYRYYS JA
HILJAISUUS. Jotkut käännynnäiset
voivat saada lohtua synninsurustaan, murehtimisestaan ja katumisestaan, jota he
voivat pitää hyvänä tilana. He voivat myös rukoilla Jumalalta armoa sanoen:
"Pyhä Jumala, armahda meitä!" Samoin he voivat harjoittaa
"nöyryyttä" ja "hiljaisuutta" (ehkäpä hiljaisuuden
retriitit ovat osa tällaista harjoitusta) pitäen sitäkin hyvänä tilana.
Mutta voidaan kysyä, onko katumuksellamme, nöyryydellämme tai
hiljaisuudellamme mitään hyötyä pelastuksen kannalta? Auttavatko ne meitä
yhtään pelastuksen asiassa?
Tähän voidaan suoraan vastata, että eivät varmastikaan auta, jos
ihminen ei halua ottaa apua eli pelastusta vastaan. Sillä katumuksen
tarkoitushan ei suinkaan ole se, että Jumala taivutettaisiin antamaan armonsa
meidän murehtimisemme tähden, vaan että meidät taivutettaisiin ottamaan se
vastaan. Eli kun pelastus ja armo on jo valmiina Kristuksen kautta, on se myös
otettava vastaan, ettei se jää turhaksi. Ihmisen kovasydämisyys tässäkin
asiassa voi estää häntä pelastumasta:
- (Luuk 7:30) Mutta
fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä
kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta
- (Room 2:5)
Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan
ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
Niinpä jos joku on
autiomaassa ja huutaa apua ja armoa (vrt. Pyhä Jumala, armahda meitä!), koska
on kuolemaisillaan janoon, eivät häntä voi pelastaa hänen huutonsa, kyyneleensä
ja katumuksensa - ne eivät auta häntä yhtään -, jos hän ei ota tarjottua apua
vastaan. Tämän ihmisen täytyy lakata avun torjuminen, niin vasta silloin hän tulee
pelastetuksi.
Tai vastaavasti jos joku on hukkumaisillaan ja hänelle tarjotaan
pelastusvenettä, eivät häntäkään voi auttaa hänen kyyneleensä ja
murehtimisensa, vaan vasta se, että hän ottaa tarjotun avun vastaan. Heti kun
ihminen lakkaa kääntämästä selkänsä avunantajalleen, tulee hän pelastumaan
varmalta hukkumiselta.
Niinpä täytyy ymmärtää, että katumus, nöyryys ja hiljaisuus
eivät voi itsessään ketään pelastaa, vaan ne vievät ihmisen kadotukseen aivan kuin
mikä muu asia tahansa. Vasta kun ihminen lakkaa taistelemasta Jumalaa vastaan
ja ottaa vastaan tarjotun avun ja pelastuksen, toisin sanoen Jeesuksen
Kristuksen, voi hän tulla pelastetuksi:
- (Ilm 3:20) Katso,
minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa
oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja
hän minun kanssani.
- (Joh 1:12) Mutta
kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan
lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Toisaalta on aiheellista
kysyä, että eikö sellainen ihminen, joka rukoilee armoa, mutta samalla torjuu
kaiken armon ja pelastusvarmuuden (pelastusvarmuuden kieltäminen on yksi
tavallisimmista käännynnäisen tuntomerkeistä), ole tekopyhä? Ainakin jos
ollaan johdonmukaisia, ei kyse voi olla mistään muusta asiasta. Raamattuun
onkin kirjoitettu tämäntyyppisistä ihmisistä seuraavasti:
- (Matt 15:8,9) 'Tämä
kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
9. mutta turhaan he
palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"
- (2 Tim 3:5) heissä
on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia
karta.
- (Kol 2:18) Älköön
teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen
ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä
turhaan paisuttama
- (Matt 23:25-28) Voi
teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte
maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja
hillittömyyttä!
26. Sinä sokea
fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!
27. Voi teitä,
kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi
kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat
sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!
28. Samoin tekin
ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette
täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
