|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 3 -Käsitys pelastuksesta
"Usko ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös tekoja. Kun on kyseessä käännynnäisen käsitys pelastuksesta, on todettava, että hänkin voi puhua uskosta Kristukseen. Hän voi puhua aivan rehellisesti siitä, miten meidän on uskottava Kristukseen voidaksemme pelastua ja tullaksemme vanhurskaiksi Jumalan edessä. Samoin hän voi puhua Jumalan armostakin pelastuksen yhteydessä. Mutta kun tulee saman asian käytäntöön soveltaminen, on myös todettava, että nämä ihmiset pyörtävät kaiken ja opettavat aivan päinvastaista. Käytännössä he puhuvat enemmän teoistaan ja niiden vaikutuksesta pelastukseen kuin yksin Jumalan armosta. He voivat myös sanoa seuraavilla tavoilla:
• "Usko tosin vanhurskauttaa, mutta pitää olla myös tekoja:" • "Usko ei yksin riitä, vaan vaaditaan myös tekoja."
Luther, joka itse oli entinen munkki ja käännynnäinen, on selostanut hyvin edellisen näkökannan "Galatalaiskirjeen selityksessään" (s. 115). Hän kirjoitti:
Mutta evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on taas tämä: meidät vanhurskautetaan uskosta, mutta ei lain teoitta. Valheapostolit julistivat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit [ja paavilaiset] opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta, on sitä olevinaan...
Mutta miten asia on? Vaaditaanko uskon lisäksi myös tekoja vai pelastummeko yksin uskon ja armon kautta. Katsomme tätä asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
1. Pelastus on lahja 2. Pelastus on armoa 3. Ristillä oleva ryöväri 4. Tuhlaajapoika 5. Ei voi olla lain ja armon sekoitus 6. Uskon kautta 7. Vanha harhaoppi
1. Pelastus on lahja. Se, että pelastus on lahja, osoittaa selvästi, ettei asiaan voi sisältyä mitään tekoja tai ehtoja. Jos joutuisimme myöhemmin maksamaan lahjasta tai tekemään tekoja sen eteen, ei kyseessä olisi enää mikään lahja, vaan enemmänkin ansio. Lahja on otettava vastaan sellaisenaan tai muuten sitä ei voi ottaa vastaan lainkaan. Ei ole mitään välimuotoa näiden kahden asian välillä:
- (Ef 2:8) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
- (Room 6:23) Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
2. Pelastus on armoa; eli jos se on osittainkin ihmisen ponnistelujen tulos, ei kyseessä ole enää armo, vaan ansion tie. Me voimme pelastua joko tekojen tai armon kautta, mutta ei molempien kautta samanaikaisesti - nämä asiat sulkevat aina pois toisensa. Armon kautta pelastuminen on kuitenkin meille ainoa vaihtoehto, koska olemme niin vajavaisia:
- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, 5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
- Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
- (Tiit 2:11) Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
3. Ristillä oleva ryöväri on hyvä esimerkki siitä, miten ihminen voi pelastua ilman ansioita. Tämä henkilö pelastui yksinomaan sitä kautta, että hänellä oli usko Jeesukseen ja sen seurauksena kääntyminen tämän puoleen. Mitään edeltäviä ansioita hänellä ei ollut - hänhän oli ryöväri - eikä hän enää ristillä ollessaan voinut tehdä mitään tekoja pelastuksensa eteen. Hän pelastui yksin sitä kautta, että hänellä oli usko Jeesukseen. Se riitti hänelle taivaaseen pääsyyn.
- (Luuk 23:32,42,43) Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi... 42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." 43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
4. Tuhlaajapoika on ristin ryövärin ohella toinen hyvä esimerkki armosta. Tämäkin henkilö, vaikka eli syvällä synnissä, sai armon heti kun tuli isänsä tykö ja tunnusti tehneensä vääryyttä. Hän ei saanut armoa siksi, että olisi elänyt hyvän elämän tai että olisi sitä ennen tehnyt valmistavia tekoja ja valmistuksia. Sen sijaan hän sai täysin ansiotta ja heti armon kun vain kääntyi isänsä puoleen. Samalla tavalla nytkin joka ainoa ihminen voi saada Jumalalta anteeksiannon kun vain kääntyy hänen puoleensa:
- (Luuk 15:13) Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
- (Luuk 15:18,19) Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
- (Luuk 15:20) Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
5. Ei voi olla lain ja armon sekoitus. Yksi käännynnäisen ongelma on, että hän sekoittaa lain ja armon toisiinsa niin, että hän yrittää pitää niitä samanaikaisesti voimassa. Kuitenkaan nämä asiat eivät koskaan voi olla voimassa samanaikaisesti. Sillä jos armo hallitsee, on lain silloin väistyttävä; tai jos laki on voimassa, ei armo voi hallita (eli jompaa kumpaa on oltava 100 % ja toista vain 0 %). Pelastus ei siis voi olla mikään lain ja armon sekoitus, koska ne ovat keskenään vastakohtia. Ainoa mahdollisuus meille pelastua, vajavaisuutemme tähden, tapahtuu pelkästään armon kautta - alusta loppuun asti:
- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! - (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.
- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
6. Uskon kautta. Kuten pelastus ei voi olla lain ja armon sekoitus, ei se myöskään voi olla uskon ja tekojen sekoitus - nämäkin asiat sulkevat aina pois toisensa. Toisen on väistyttävä toisen tieltä. Raamattu osoittaakin, että nimenomaan tekojen on väistyttävä pelastuksen asiassa, koska me voimme ja saamme pelastua uskon eikä tekojemme kautta:
- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
- (Room 4:2,3) Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. 3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
- (Room 4:5,6) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
- (Room 9:32,33) Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, 33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu."
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Gal 2:16) mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
- (1 Kor 15:1,2) Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte 2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
- (Gal 3:26) Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Apt 4:4) Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.
- (Apt 11:13,14) ja hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan: 'Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; 14. hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.'
- (Apt 15:7) Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
7. Vanha harhaoppi. Se että yritetään laittaa tekoja pelastuksen ehdoksi, on myös vanha harhaoppi, jota vastaan taisteltiin jo alkuseurakunnan aikana (Apt. 15. luku sekä koko Galatalaiskirje kuvaa senaikaista tilannetta.). Silloinkin opetettiin, että paitsi uskoa Kristukseen, tarvittiin myös ympärileikkausta ja lain noudattamista, jotta ihminen voi pelastua. Apt 15:1 kertoo näiden väärien opettajien sanoneen:
- (Apt 15:1) Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."
Jos kuitenkin mennään eteenpäin samassa 15:sta luvussa, osoittaa se, että kumpikin näistä asioista eli ympärileikkaus ja laki, jotka alun perin oli annettu vain Aabrahamin jälkeläisille, eivät olleet pelastukselle välttämättömiä. Kun Pietari puhui näistä asioista, osoitti hän ensinnäkin sen, ettei niitä tullut edes antaa pakanoille, mutta myös sen, että molemmat ryhmät - sekä juutalaiset että pakanat - pelastuvat yksin uskon ja armon, ei minkään muun kautta:
- (Apt 15:6-11) Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. 7. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. 8. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, 9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. 10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? 11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
Paavali on kirjoittanut kirjeessään galatalaisille samasta asiasta. Hän sanoi, että jos galatalaiset ympärileikkauttaisivat itsensä ja pyrkivät lakia noudattamalla pelastumaan, niin Kristus ei tosiasiassa olisi enää heille miksikään hyödyksi. He tosiasiassa luopuisivat hänestä, jos laittaisivat näihin asioihin osittainkin luottamuksensa (Kyse ei ollut ympärileikkauksesta ja laista sinänsä, vaan luottamuk-sen laittamisesta niihin. Oikeassa yhteydessään nekin ovat hyviä asioita.). Samoin he olisivat siinä tapauksessa velvolliset täyttämään koko lain, mihin he eivät kuitenkaan pystyisi. Paavali kirjoitti seuraavasti:
- (Gal 5:2-4) Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. 3. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. 4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
- (Gal 2:21) En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Niin ikään Paavali nuhteli galatalaisia siitä, että nämä luopuivat Kristuksesta ja kuuntelivat valheopettajia, jotka toivat tätä vahingollista oppia ihmisten keskuuteen:
- (Gal 1:6-9) Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, 7. joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. 8. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
- (Gal 3:1-5) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? 2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? 4. Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut. 5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
Uskon teot. Vaikka Raamattu selvästi opettaa pelastumista yksin uskon kautta, saattavat toiset kaikesta huolimatta väittää vastaan ja sanoa, että pelastukseen vaaditaan myös tekoja. He voivat sanoa, että eivätkö teot ole välttämättömiä pelastukselle, koska Raamattu niin usein puhuu laista ja tekemisestä? Samoin he saattavat tässä yhteydessä mainita Jaakobin kirjeen. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että aina kun Raamattu puhuu teoista, ovat ne uskon vaikuttamia tekoja. Ihmisen mielen ja tahdon on täytynyt ensin tulla uskon valaisemaksi ja vasta sitten tulevat teot. Usko ei ole koskaan tekojen seuraus eli teot eivät voi synnyttää uskoa, mutta usko, joka vaikuttaa ihmisen sisimmässä, voi kylläkin saada aikaan tekoja. Usko on aina ensimmäinen, kuin perusta jonka päälle rakennetaan, tai kuin veturi joka vetää vaunuja, jotka tulevat automaattisesti perässä. Samoin usko on kuin puu, joka tuottaa omanlaisiaan hedelmiä. Tämä puu, vanhurskauttava usko, voi olla myös olemassa ennen hedelmiä eli tekoja, mutta jos puu kuitenkin on oikeanlainen, tuottaa se varmasti aikanaan myös hyviä hedelmiä. Se kuuluu sen olemukseen:
- (Kol 2:7) juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
- (Matt 7:17,18) Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. 18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
- (Gal 5:22,23) Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. 23. Sellaista vastaan ei ole laki.
Niinpä kun on kyseessä uskon ja tekojen merkitys, ei tarvitse olla mitään eroa esim. Paavalin ja Jaakobin kirjeiden välillä yhtä paljoa enempää kuin on puun juuren ja sen hedelmien välillä. Kun Paavali painotti vain juurta, uskoa ilman tekoja, Jaakob kirjoitti hedelmästä, joka on seurauksena uskon laadusta. Eli meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta ilman tekoja, mutta sama usko tuottaa myös tekoja ja halua elää Jumalan tahdon mukaan, jos se on elävää; muussa tapauksessa se on kuollutta (Jaak 2:26). Uskon merkitys tulee esille myös useissa uskonsankareissa. Nämäkään henkilöt eivät saaneet uskoa vasta tekojensa jälkeen, vaan se oli mukana jo ennen niitä. Se vaikutti kaikkeen, mitä he tekivät. Teot olivat vain seuraus siitä uskosta, mikä jo oli paljon aikaisemmin heidän sydämissään. Heihin ja uskon merkitykseen teoissa viittaavatkin mm. seuraavat Raamatun kohdat:
- (2 Tess 1:11) Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
- (Room 1:5) jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
- (Hebr 11:4-11) Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. 5. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. 6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. 7. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. 8. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. 9. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; 10. sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. 11. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
Luther on myös kirjoittanut samasta asiasta (Galatalaiskirjeen selitys, s. 321, 322) eli miten ihmisen sisimmässä täytyy ensin olla uskon, jotta syntyisi oikeanlaatuisia tekoja. Teot tulevat vasta silloin kunnolla esiin, kun usko on ensin saanut vaikuttaa ihmiseen:
Lukiessasi siis Raamatusta isien, profeettojen ja kuninkaitten vanhurskaasta vaikutuksesta, kuinka he ovat herättäneet kuolleita, voittaneet valtakuntia jne., muista, että tällaiset maininnat pitää selittää epätavallisen, jumaluusopillisen kielenkäytön mukaisesti. Niin selittää sen Hebrealaiskirjeen 11. luku, nimittäin seuraavaan tapaan: Uskon kautta he pitivät vanhurskautta voimassa, uskon kautta herättivät kuolleita, uskon kautta voittivat kuninkaita ja valtakuntia; näin usko yhtyy "tekemiseen" antaen sille muodon. Vastustajat eivät voikaan, jos järki on tallella, tätä kieltää eikä heillä ole mitään tätä vastaan väitettävänä tahi huomautettavana. Tosin he saattavat kirkua: Raamattu tuon tuostakin puhuu tekemisestä ja vaikuttamisesta. Me vastaamme vastaamasta päästyämme: Se puhuu sellaisesta tekemisestä, mikä suoritetaan uskossa. Järjen pitää ensin olla uskon valaisema, ennen kuin se voi vaikuttaa; ja vasta sitten, kun on saatu oikea ajatus ja tieto, "oikea käsitys" Jumalasta, teko herää henkiin ja yhtyy siihen, ja kaikki se, mitä omistetaan uskolle, näin omistetaan teoillekin, kuitenkin yksinomaan uskon tähden... Jos näin menettelevät, he vaivatta osaavat selittää kaikki ne Raamatunkohdat, jotka näyttävät tukevan tekojen vanhurskautta. Todellinen "tekeminenhän" siis on, niinkuin mainitsin, uskon sanelemaa eli jumaluusopillista; sillä, joka teoista etsii vanhurskautta, ei sitä ole.
"Voi tehdä mitä tahansa". Eräs väite, jonka käännynnäinen ja uskonnolliset ihmiset usein esittävät, kun puhutaan pelastuksesta yksin uskon ja armon kautta, on se, että "silloinhan ihminen voisi tehdä ja elää miten tahansa armon varassa eikä millään olisi mitään väliä". Eli nämä ihmiset ovat periaatteessa aivan samanlaisia kuin Paavalin aikana esiintyneet henkilöt, jotka syyttivät häntä samasta asiasta. Paavali kirjoitti tästä:
- (Room 3:8) Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.
Mutta miten asia on? Pitääkö tämä käännynnäisen käsitys paikkansa vai ei? Voiko ihminen elää armon varassa miten tahansa vai ei? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Uusi luonto. Ensinnäkin se, että me käännymme Jumalan puoleen, antaa meille "uuden luonnon", joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan. Ihmisestä tulee silloin Pyhän Hengen temppeli ja Pyhä Henki vaikuttaa hänessä halua uuteen elämään. Toisaalta jos emme koe mitään halua elää Jumalan tahdon mukaan, todistaa se vain siitä, ettemme ole koskaan pelastuneetkaan:
- (Room 7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
- (2 Kor 6:16) Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
- (Hes 36:26,27) Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. 27. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Paavalin opetus ei myöskään anna aihetta siihen, että meidän pitäisi elää synnissä, vaikka kaikki perustuu armoon. Hän päinvastoin painotti hyvin voimakkaasti, että synnin ei pidä ihmisiä vallitseman, koska nämä ovat armon alla. Hän kirjoitti asiasta:
- (Room 6:1,2) Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? 2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
- (Room 6:14-16) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! 16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
- (Gal 5:13) Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa
Kuollut usko. Edellinen käännynnäisen käsitys on väärä myös sen takia, että jos ihminen elää jatkuvasti synnissä ja miten vain tahansa (eli on eri asia elää jatkuvasti synnissä kuin langeta siihen), todistaa se vain siitä, että hänellä on kuollut usko. Hänellä on samanlainen kuollut usko kuin riivaajilla, mutta siitä ei ole mitään hyötyä iankaikkisuuden kannalta:
- (Jaak 2:17) Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
- (Jaak 2:19,20) Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
- (Jaak 2:26) Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
- (Room 8:5-8) Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. 6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; 7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. 8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Millaista pelastava usko on? Joskus voi esiintyä epäselvyyttä siitä, millaista pelastava usko on, sillä sitä ei ole aina niin helppo selittää. Yritämme kuitenkin katsoa tätä tärkeää asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
1. Ei teoreettista uskoa. Ensinnäkään pelastava usko ei ole teoreettista uskoa, jollainen monilla ihmisillä on. Nämä ihmiset voivat nimittäin uskoa kaikkeen oleelliseen Raamatussa kuten Jumalan rakkauteen, kadotukseen, taivaaseen sekä että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut heidän puolestaan. He eivät yhtään epäile näiden asioiden paikkansapitävyyttä. Oswald J. Smith on selostanut hyvin, miten hänen kotiympäristössään melkein kaikilla ihmisillä oli tämäntyyppinen teoreettinen usko:
... Siinä oli minun vaikeuteni. Tiesin, että minun oli uskottava, mutta en tiennyt miten minun tuli uskoa. Tosiasiassa olin aina uskonut. Ei ollut koskaan ollutkaan aikaa, jolloin en olisi uskonut. Varhaisimmasta lapsuudestani alkaen olin uskonut yhtä paljon kuin uskon tänä päivänä, mutta kuitenkaan en tiennyt, olinko kristitty vai en. Ymmärrätkö, meidän paikkakunnallamme ei ollut ketään jumalankieltäjää ja epäilijää. En ollut koskaan kuullut jumalattomista. Jokainen uskoi. Siellä ei ollut ketään, joka olisi epäillyt, ja kuitenkin minä tiesin varsin hyvin, että muutamat lähistöllä olivat juoppoja, että toiset sadattelivat ja kirosivat, että eräät valehtelivat ja varastivat ja etteivät he myöskään tunnustaneet olevansa kristittyjä; mutta he uskoivat. En tiennyt yhtäkään, joka olisi asettanut kysymyksenalaiseksi Jumalan sanan arvovallan. Eivätkö miljoonat ole samassa tilanteessa? Olen tavannut heitä kaikkialla, missä olen liikkunut. Yksistään Neuvostoliitossa, Espanjassa, Italiassa ja monessa muussa Euroopan maassa on kirjaimellisesti miljoonia, jotka uskovat eivätkä kuitenkaan ole pelastettuja. Ja jos miljoonat Kristukseen uskovat eivät ole kristittyjä, mitä sitten merkitsee uskoa? (11)
Sen sijaan kun on kyseessä elävä, Jumalasta syntynyt usko, ei se ole pelkkää älyllistä totenapitämistä. Siihen kuuluu, että ihminen kääntyy Jeesuksen ja Jumalan puoleen ja laittaa pelastuksen asiassa koko luottamuksensa yksin Jeesukseen. Samoin asiaan liittyy sekä Jeesuksen luokse tulemista rukouksessa että hänen vastaanottamisensa elämäänsä kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Matt 11:28,29) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
- (Joh 6:37) Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
2. Ei ponnistelua vaan luottamusta. Toiseksi pelastava usko ei ole ponnistelua ja yritys maksaa pelastuksesta tai jotakin mitä ihmisen pitää tehdä. Sen sijaan se on luopumista yrityksistä vaikuttaa pelastukseen (Tässä ei ole tarkoitus väheksyä tekoja, vaan sitä ettei laita luottamusta niihin. Niitä voi ja onkin hyvä tehdä itse pelastuksen jälkeen.) ja yksinkertaisesti sen työn omistamista, mitä toinen on jo tehnyt puolestamme. Uskominen ei ole käsky, vaan lupaus toisen tekemästä työstä. Kun ihminen on todennut, ettei voi maksaa syntivelkaansa ja pelastaa itseään, tulee tähän avuksi hyvä sanoma siitä, miten toinen on jo kantanut syntimme ja sovittanut meidät Jumalan kanssa. Ihminen voi yksinkertaisesti kuulemalla ja luottamalla - ilman ponnistuksia - pelastua, kun panee turvansa tähän toisen tekemään työhön. Kuulemisesta ja luottamisesta (=uskomisesta) kertovat seuraavat Raamatun jakeet:
- (Room 10:14,17) Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
- (Room 1:15-17) Omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia. 16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
- (1 Kor 1:18,21) Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
- (1 Kor 15:1,2) Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte 2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
- (Ef 1:13) Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
- (Mark 16:15,16) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
- (Apt 15:7) Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
3. Ei uskomista uskoon vaan uskomista Kristukseen. Pelastava usko ei myöskään ole uskomista uskoon tai mihinkään ihmisessä itsessään olevaan. Se ei ole itsensä ja tunnetilojen tarkkailua tai sen mittaamista, "onko minulla uskoa". Sen sijaan pelastavan uskon kohde on aina ulkopuolella eli Kristuksen täytetyssä työssä ja hänen sanassaan. Se on uskomista toiseen - Jeesukseen Kristukseen - pelastuksen asiassa, ei ihmiseen itseensä. Tämän osoittavat seuraavat jakeet:
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (Joh 3:14-16) Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, 15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (Joh 6:40) Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
- (Joh 20: 31) mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
- (Apt 13:39) ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
- (Room 10:11) Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
- (Ef 3:11,12) sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, 12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
- (1 Joh 5:13) Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
|
