LUKU 3 -
Käsitys pelastuksesta
"USKO EI YKSIN
RIITÄ, VAAN TARVITAAN MYÖS TEKOJA.
Kun on kyseessä käännynnäisen käsitys pelastuksesta, on todettava, että hänkin
voi puhua uskosta Kristukseen. Hän voi puhua aivan rehellisesti siitä, miten
meidän on uskottava Kristukseen voidaksemme pelastua ja tullaksemme
vanhurskaiksi Jumalan edessä. Samoin hän voi puhua Jumalan armostakin
pelastuksen yhteydessä.
Mutta kun tulee saman asian käytäntöön soveltaminen, on myös todettava,
että nämä ihmiset pyörtävät kaiken ja opettavat aivan päinvastaista. Sillä
käytännössä he puhuvat enemmän teoistaan ja niiden vaikutuksesta pelastukseen
kuin yksin Jumalan armosta. He voivat myös sanoa seuraavilla tavoilla:
- "Usko tosin vanhurskauttaa,
mutta pitää olla myös tekoja:"
- "Usko ei yksin
riitä, vaan vaaditaan myös tekoja."
Luther, joka itse oli
entinen munkki ja käännynnäinen, on selostanut hyvin edelläolevan näkökannan
"Galatalaiskirjeen selityksessään" (s. 115). Hän kirjoitti:
Mutta evankeliumin
totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja.
Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on taas tämä: meidät vanhurskautetaan
uskosta, mutta ei lain teoitta. Valheapostolit julistivat evankeliumia
liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit [ja paavilaiset]
opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se
ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin
totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta, on sitä
olevinaan...
Mutta miten asia on?
Vaaditaanko uskon lisäksi myös tekoja vai pelastummeko yksin uskon ja armon
kautta. Katsomme tätä asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
1. Pelastus on lahja
2. Pelastus on armoa
3. Ristillä oleva
ryöväri
4. Tuhlaajapoika
5. Ei voi olla lain
ja armon sekoitus
6. Uskon kautta
7. Vanha harhaoppi
1. Pelastus on lahja. Ensinnäkin se, että pelastus on lahja, osoittaa
selvästi, ettei asiaan voi sisältyä mitään tekoja tai ehtoja. Jos joutuisimme
myöhemmin maksamaan lahjasta tai tekemään tekoja sen eteen, ei kyseessä
olisikaan enää mikään lahja, vaan enemmänkin ansio. Lahja on otettava vastaan
sellaisenaan tai muuten sitä ei voi ottaa vastaan lainkaan. Ei ole mitään
välimuotoa näiden kahden asian välillä:
- (Ef 2:8) Sillä
armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se
on Jumalan lahja -
- (Room 3:24) ja saavat
lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka
on Kristuksessa Jeesuksessa,
- (Room 6:23) Sillä
synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen
elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
- (Ilm 21:6) Ja hän
sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä
annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja
Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon:
"Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän
vettä lahjaksi.
2. Pelastus on armoa; eli jos se on osittainkin ihmisen ponnistelujen
tulos, ei kyseessä ole enää mikään armo, vaan ansion tie. Me voimme pelastua
joko tekojen tai armon kautta, mutta ei molempien kautta samanaikaisesti - nämä
asiat sulkevat aina pois toisensa. Armon kautta pelastuminen on kuitenkin
meille ainoa vaihtoehto, koska olemme niin vajavaisia:
- (Ef 2:4,5) mutta
Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on
meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta
te olette pelastetut -
- Ef 2:8,9) Sillä armosta
te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on
Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Apt 15:11) Mutta
me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa
kuin hekin."
- (Tiit 2:11) Sillä
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
3. Ristillä oleva
ryöväri on hyvä esimerkki siitä,
miten ihminen voi pelastua ilman ansioita. Sillä tämä henkilö pelastui
yksinomaan sitä kautta, että hänellä oli usko Jeesukseen ja sen seurauksena
kääntyminen tämän puoleen. Mitään edeltäviä ansioita hänellä ei ollut - hänhän
oli ryöväri - eikä hän enää ristillä ollessaan voinut tehdä mitään tekoja
pelastuksensa eteen. Niinpä hän pelastui yksin sitä kautta, että hänellä oli
usko Jeesukseen. Se riitti hänelle taivaaseen pääsyyn.
- (Luuk 23:32,42,43) Myös
kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi...
42. Ja hän sanoi:
"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
43. Niin Jeesus
sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun
oleman minun kanssani paratiisissa."
4. Tuhlaajapoika on ristin ryövärin ohella toinen hyvä esimerkki
armosta. Tämäkin henkilö, vaikka eli syvällä synnissä, sai armon heti kun tuli
isänsä tykö ja tunnusti tehneensä vääryyttä. Hän ei saanut armoa siksi, että
olisi elänyt hyvän elämän tai että olisi sitä ennen tehnyt valmistavia tekoja
ja valmistuksia. Sensijaan hän sai täysin ansiotta ja heti armon kun vain
kääntyi isänsä puoleen. Samalla tavalla nytkin joka ainoa ihminen voi saada
Jumalalta anteeksiannon kun vain kääntyy hänen puoleensa:
- (Luuk 15:13) Eikä
kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti
pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
- (Luuk 15:18,19)
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt
syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19. enkä enää
ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi
palkkalaisistasi.'
- (Luuk 15:20) Ja hän
nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki
hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi
hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
5. Ei voi olla lain ja
armon sekoitus. Yksi käännynnäisen ongelma
on, että hän sekoittaa lain ja armon toisiinsa niin, että hän yrittää pitää
niitä samanaikaisesti voimassa.
Kuitenkaan nämä asiat eivät koskaan voi olla voimassa
samanaikaisesti. Sillä jos armo hallitsee, on lain silloin väistyttävä; tai jos
laki on voimassa, ei armo voi silloin hallita (eli jompaa kumpaa on oltava 100
% ja toista vain 0 %).
On sentähden hyvä ymmärtää, ettei pelastus ole mikään lain ja
armon sekoitus, koska ne ovat keskenään vastakohtia. Ainoa mahdollisuus meille
pelastua, vajavaisuutemme tähden, tapahtuu pelkästään armon kautta - alusta
loppuun asti:
- (Room 6:14,15)
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan
armon alla.
15. Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla?
Pois se!
- (1 Piet 2:10) te,
jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan
kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut",
mutta nyt "olette armahdetut".
- (Room 5:1,2) Koska
me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan
kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös
olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme,
ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
- (Fil 1:7) Ja oikein
onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun
sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia
puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta
osalliset.
- (1 Piet 5:12)
Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti
teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo,
jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
6. Uskon kautta. Kuten pelastus ei voi olla lain ja armon sekoitus, ei
se myöskään voi olla uskon ja tekojen sekoitus - nämäkin asiat sulkevat aina
pois toisensa niin että toisen on väistyttävä toisen tieltä. Raamattu
osoittaakin, että nimenomaan tekojen on väistyttävä pelastuksen asiassa, koska
me voimme ja saamme pelastua uskon eikä tekojemme kautta:
- (Room 3:28) Niin
päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
- (Room 4:2,3) Sillä
jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta
ei Jumalan edessä.
3. Sillä mitä
Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle
vanhurskaudeksi."
- (Room 4:5,6) mutta
joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6. niinkuin myös Daavid
ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman
tekoja:
- (Room 9:32,33)
Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista;
sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
33. niinkuin
kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen
kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu."
- (Ef 2:8,9) Sillä
armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta -
se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen
kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Gal 2:16) mutta
koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon
kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen
Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista,
koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
- (Tiit 3:5) pelasti
hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan
laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
- (1 Kor 15:1,2)
Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille
julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2. ja jonka kautta
te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen
teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
- (Gal 3:26) Sillä te
olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa
Jeesuksessa.
- (Apt 4:4) Mutta
monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten
luku nousi noin viiteentuhanteen.
- (Apt 11:13,14) ja
hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja
sanovan: 'Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;
14. hän on puhuva
sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun
perhekuntasi.'
- (Apt 15:7) Ja kun
oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te
tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen
valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan
ja tulisivat uskoon.
7. Vanha harhaoppi. Se että yritetään laittaa tekoja pelastuksen ehdoksi,
on myös vanha harhaoppi, jota vastaan taisteltiin jo alkuseurakunnan aikana (Apt.
15. luku sekä koko Galatalaiskirje kuvaa senaikaista tilannetta.).
Silloinkin opetettiin, että paitsi uskoa Kristukseen, tarvittiin myös
ympärileikkausta ja lain noudattamista, jotta ihminen voi pelastua. Esim. Apt
15:1 kertoo näiden väärien opettajien sanoneen:
- (Apt 15:1) Ja
Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette
ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."
Jos kuitenkin mennään
eteenpäin samassa 15:sta luvussa, osoittaa se, että kumpikin näistä asioista
eli ympärileikkaus ja laki, jotka alunperin oli annettu vain Aabrahamin jälkeläisille,
eivät olleet pelastukselle välttämättömiä. Kun Pietari puhui näistä asioista,
osoitti hän ensinnäkin sen, ettei niitä tullut edes antaa pakanoille, mutta
myös sen, että molemmat ryhmät - sekä juutalaiset että pakanat - pelastuvat
yksin uskon ja armon, ei minkään muun kautta:
- (Apt 15:6-11) Niin
apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.
7. Ja kun oli paljon
väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte,
että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että
pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
8. Ja Jumala,
sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen
samoinkuin meillekin,
9. eikä tehnyt mitään
erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä
uskolla.
10. Miksi te siis nyt
kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät
meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
11. Mutta me
uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
Niinikään Paavali on
kirjoittanut kirjeessään galatalaisille samasta asiasta. Hän sanoi, että jos
galatalaiset ympärileikkauttaisivat itsensä ja pyrkivät lakia noudattamalla
pelastumaan, niin Kristus ei tosiasiassa olisi enää heille miksikään hyödyksi.
He tosiasiassa luopuisivat silloin hänestä, jos laittaisivat näihin asioihin
osittainkin luottamuksensa (Kyse ei ollut ympärileikkauksesta ja laista sinänsä,
vaan luottamuksen laittamisesta niihin. Oikeassa yhteydessään nekin ovat hyviä
asioita.). Samoin he olisivat siinä tapauksessa velvolliset täyttämään koko
lain, mihin he eivät kuitenkaan pystyisi. Paavali kirjoittikin seuraavasti:
- (Gal 5:2-4) Katso,
minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus
ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
3. Ja minä todistan
taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on
velvollinen täyttämään kaiken lain.
4. Te olette
joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla
vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
- (Gal 2:21) En minä
tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain
kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Niinikään Paavali nuhteli
galatalaisia siitä, että nämä luopuivat Kristuksesta ja kuuntelivat
valheopettajia, jotka toivat tätä vahingollista oppia ihmisten keskuuteen:
- (Gal 1:6-9) Minua
kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät
Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
7. joka kuitenkaan ei
ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat
vääristellä Kristuksen evankeliumin.
8. Mutta vaikka me,
tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin
sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9. Niinkuin ennenkin
olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia,
joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
- (Gal 3:1-5) Oi te
älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus
Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
2. Tämän vain tahdon
saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3. Niinkö älyttömiä
olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
4. Niin paljonko
olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut.
5. Joka siis antaa
teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan
lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
USKON TEOT. Vaikka Raamattu selvästi opettaa pelastumista yksin
uskon kautta, saattavat toiset kaikesta huolimatta väittää vastaan ja sanoa,
että pelastukseen vaaditaan myös tekoja. He voivat sanoa, että eivätkö teot ole
välttämättömiä pelastukselle, koska Raamattu niin usein puhuu laista ja
tekemisestä? Samoin he saattavat tässä yhteydessä mainita Jaakobin kirjeen.
Meidän
täytyy kuitenkin ymmärtää, että aina kun Raamattu puhuu teoista, ovat ne uskon
vaikuttamia tekoja, niin että ihmisen mielen ja tahdon on täytynyt ensin tulla
uskon valaisemaksi ja vasta sitten tulevat teot. Sillä usko ei ole koskaan
tekojen seuraus eli teot eivät voi synnyttää uskoa, mutta usko, joka vaikuttaa
ihmisen sisimmässä, voi kylläkin saada aikaan tekoja. Usko on siten aina
ensimmäinen, kuin perusta jonka päälle rakennetaan, tai kuin veturi joka vetää
vaunuja, jotka tulevat automaattisesti perässä.
Samoin usko on kuin puu, joka tuottaa omanlaisiaan hedelmiä.
Tämä puu, vanhurskauttava usko, voi olla myös olemassa ennen hedelmiä eli
tekoja, mutta jos puu kuitenkin on oikeanlainen, tuottaa se varmasti aikanaan
myös hyviä hedelmiä, koska se kuuluu sen olemukseen:
- (Kol 2:7) juurtuneina
häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on
opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
- (Matt 7:17,18) Näin
jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja
hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu
kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
- (Gal 5:22,23) Mutta
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys,
hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan
ei ole laki.
Niinpä kun on kyseessä
uskon ja tekojen merkitys, ei tarvitse olla mitään eroa esim. Paavalin ja
Jaakobin kirjeiden välillä yhtä paljoa enempää kuin on puun juuren ja sen
hedelmien välillä. Kun Paavali painotti vain juurta, uskoa ilman tekoja, niin
Jaakob kirjoitti hedelmästä, joka on seurauksena uskon laadusta. Eli meidät
vanhurskautetaan yksin uskon kautta ilman tekoja, mutta sama usko tuottaa myös
tekoja ja halua elää Jumalan tahdon mukaan, jos se on elävää; muussa
tapauksessa se on kuollutta (Jaak 2:26).
Edelleen uskon merkitys tulee esille myös useissa uskonsankareissa.
Nämäkään henkilöt eivät saaneet uskoa vasta tekojensa jälkeen, vaan se oli
mukana jo ennen niitä; se itseasiassa vaikutti kaikkeen, mitä he tekivät. Teot
olivat vain seuraus siitä uskosta, mikä jo vaikutti paljon aikaisemmin heidän
sydämissään. Heihin ja uskon merkitykseen teoissa viittaavatkin mm. seuraavat
Raamatun kohdat:
- (2 Tess 1:11) Sitä
varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi
teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken
teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
- (Room 1:5) jonka
kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon
kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
- (Hebr 11:4-11) Uskon
kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta
hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen
hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
5. Uskon kautta
otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska
Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut
todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
6. Mutta ilman uskoa
on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa,
että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
7. Uskon kautta
rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä
pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi
maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
8. Uskon kautta
oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan,
jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
9. Uskon kautta
hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen
teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
10. sillä hän odotti
sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11. Uskon kautta
sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän
piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
Luther on myös
kirjoittanut samasta asiasta (Galatalaiskirjeen selitys, s. 321, 322) eli miten
ihmisen sisimmässä täytyy ensin olla uskon, jotta syntyisi oikeanlaatuisia
tekoja. Ne tulevat vasta silloin kunnolla esiin, kun usko on ensin saanut
vaikuttaa ihmiseen:
Lukiessasi siis
Raamatusta isien, profeettojen ja kuninkaitten vanhurskaasta vaikutuksesta,
kuinka he ovat herättäneet kuolleita, voittaneet valtakuntia jne., muista, että
tällaiset maininnat pitää selittää epätavallisen, jumaluusopillisen
kielenkäytön mukaisesti. Niin selittää sen Hebrealaiskirjeen 11. luku,
nimittäin seuraavaan tapaan: Uskon kautta he pitivät vanhurskautta voimassa,
uskon kautta herättivät kuolleita, uskon kautta voittivat kuninkaita ja
valtakuntia; näin usko yhtyy "tekemiseen" antaen sille muodon.
Vastustajat eivät voikaan, jos järki on tallella, tätä kieltää eikä heillä ole mitään
tätä vastaan väitettävänä tahi huomautettavana. Tosin he saattavat kirkua:
Raamattu tuon tuostakin puhuu tekemisestä ja vaikuttamisesta. Me vastaamme
vastaamasta päästyämme: Se puhuu sellaisesta tekemisestä, mikä suoritetaan
uskossa. Järjen pitää ensin olla uskon valaisema, ennen kuin se voi vaikuttaa;
ja vasta sitten, kun on saatu oikea ajatus ja tieto, "oikea käsitys"
Jumalasta, teko herää henkiin ja yhtyy siihen, ja kaikki se, mitä omistetaan
uskolle, näin omistetaan teoillekin, kuitenkin yksinomaan uskon tähden...
Jos näin menettelevät, he vaivatta osaavat
selittää kaikki ne Raamatunkohdat, jotka näyttävät tukevan tekojen
vanhurskautta. Todellinen "tekeminenhän" siis on, niinkuin mainitsin,
uskon sanelemaa eli jumaluusopillista; sillä, joka teoista etsii vanhurskautta,
ei sitä ole.
"VOI TEHDÄ MITÄ
TAHANSA". Eräs väite, jonka
käännynnäinen ja uskonnolliset ihmiset usein esittävät, kun puhutaan
pelastuksesta yksin uskon ja armon kautta, on se, että "silloinhan ihminen
voisi tehdä ja elää miten tahansa armon varassa eikä millään olisi mitään
väliä". Eli nämä ihmiset ovat periaatteessa aivan samanlaisia kuin
Paavalin aikana esiintyneet henkilöt, jotka syyttivät häntä samasta asiasta.
Paavali kirjoitti tästä:
- (Room 3:8) Ja miksi
emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat
väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"?
Niiden tuomio on oikea.
Mutta miten asia on?
Pitääkö tämä käännynnäisen käsitys paikkansa vai ei? Voiko ihminen elää armon
varassa miten tahansa vai ei? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Uusi luonto. Ensinnäkin se, että me käännymme Jumalan puoleen,
antaa meille "uuden luonnon", joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan;
toisin sanoen ihmisestä tulee silloin Pyhän Hengen temppeli ja Pyhä Henki
vaikuttaa hänessä halua uuteen elämään. Toisaalta jos emme koe mitään halua
elää Jumalan tahdon mukaan, todistaa se vain siitä, ettemme ole koskaan
pelastuneetkaan:
- (Room 7:22) sillä
sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
- (2 Kor 6:16) Ja
miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme
elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä
asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun
kansani."
- (Hes 36:26,27) Ja
minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän
sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille
lihasydämen.
27. Henkeni minä
annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni
mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Paavalin opetus ei myöskään anna aihetta siihen, että meidän pitäisi
elää synnissä, vaikka kaikki perustuukin armoon. Hän päinvastoin painotti hyvin
voimakkaasti, että synnin ei pidä ihmisiä vallitseman, koska nämä ovat armon
alla. Hän kirjoitti asiasta:
- (Room 6:1,2) Mitä
siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka
olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
- (Room 6:14-16) Sillä
synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16. Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te
olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi
kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
- (Gal 5:13) Te
olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla
yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa
Kuollut usko. Edelläoleva käännynnäisen käsitys on väärä myös sen
takia, että jos ihminen elää jatkuvasti synnissä ja miten vain tahansa (eli
on eri asia elää jatkuvasti synnissä kuin langeta siihen), todistaa se vain
siitä, että hänellä on kuollut usko. Hänellä on samanlainen kuollut usko kuin
riivaajilla, mutta siitä ei ole mitään hyötyä iankaikkisuuden kannalta:
- (Jaak 2:17) Samoin
uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
- (Jaak 2:19,20) Sinä
uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja
vapisevat.
20. Mutta tahdotko
tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
- (Jaak 2:26) Sillä
niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
- (Room 8:5-8) Sillä
niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät
Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli
on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että
lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain
alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan
vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
MILLAISTA PELASTAVA
USKO ON? Joskus voi esiintyä
epäselvyyttä siitä, millaista pelastava usko on, sillä sitä ei ole aina niin
helppo selittää. Yritämme kuitenkin katsoa tätä tärkeää asiaa seuraavien
esimerkkien valossa:
1. Ei teoreettista
uskoa. Ensinnäkään pelastava usko ei
ole mitään teoreettista uskoa, jollainen monilla ihmisillä on. Nämä ihmiset
voivat nimittäin uskoa kaikkeen oleelliseen Raamatussa kuten Jumalan
rakkauteen, kadotukseen, taivaaseen sekä että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut
heidän puolestaan. He eivät yhtään epäile näiden asioiden paikkansapitävyyttä.
Oswald J. Smith on selostanut hyvin, miten hänen kotiympäristössään melkein
kaikilla ihmisillä oli tämäntyyppinen teoreettinen usko:
... Siinä oli minun
vaikeuteni. Tiesin, että minun oli uskottava, mutta en tiennyt miten minun
tuli uskoa. Tosiasiassa olin aina uskonut. Ei ollut koskaan ollutkaan aikaa,
jolloin en olisi uskonut. Varhaisimmasta lapsuudestani alkaen olin uskonut yhtä
paljon kuin uskon tänä päivänä, mutta kuitenkaan en tiennyt, olinko kristitty
vai en.
Ymmärrätkö, meidän paikkakunnallamme ei
ollut ketään jumalankieltäjää ja epäilijää. En ollut koskaan kuullut
jumalattomista. Jokainen uskoi. Siellä ei ollut ketään, joka olisi epäillyt, ja
kuitenkin minä tiesin varsin hyvin, että muutamat lähistöllä olivat juoppoja,
että toiset sadattelivat ja kirosivat, että eräät valehtelivat ja varastivat ja
etteivät he myöskään tunnustaneet olevansa kristittyjä; mutta he uskoivat. En
tiennyt yhtäkään, joka olisi asettanut kysymyksenalaiseksi Jumalan sanan
arvovallan.
Eivätkö miljoonat ole samassa tilanteessa?
Olen tavannut heitä kaikkialla, missä olen liikkunut. Yksistään
Neuvostoliitossa, Espanjassa, Italiassa ja monessa muussa Euroopan maassa on
kirjaimellisesti miljoonia, jotka uskovat eivätkä kuitenkaan ole pelastettuja. Ja
jos miljoonat Kristukseen uskovat eivät ole kristittyjä, mitä sitten merkitsee
uskoa? (11)
Sensijaan kun on kyseessä
elävä, Jumalasta syntynyt usko, ei se ole pelkkää älyllistä totenapitämistä.
Siihen kuuluu, että ihminen kääntyy Jeesuksen ja Jumalan puoleen ja laittaa
pelastuksen asiassa koko luottamuksensa yksin Jeesukseen. Samoin asiaan liittyy
sekä Jeesuksen luokse tulemista rukouksessa että hänen vastaanottamisensa
elämäänsä kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (Joh 5:40) ja te
ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Matt 11:28,29) Tulkaa
minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille
levon.
29. Ottakaa minun
ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä
sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
- (Joh 6:37) Kaikki,
minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni
tulee, minä en heitä ulos.
- (Joh 1:12) Mutta
kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
2. Ei ponnistelua vaan
luottamusta. Toiseksi pelastava usko
ei ole ponnistelua ja yritys maksaa pelastuksesta tai jotakin mitä ihmisen
pitää tehdä. Sensijaan se on luopumista yrityksistä vaikuttaa pelastukseen (Tässä
ei ole tarkoitus väheksyä tekoja, vaan sitä ettei laita luottamusta niihin.
Niitä voi ja onkin hyvä tehdä itse pelastuksen jälkeen.) ja
yksinkertaisesti sen työn omistamista, mitä toinen on jo tehnyt puolestamme.
Uskominen ei ole käsky, vaan lupaus toisen tekemästä työstä.
Sillä kun ihminen on todennut, ettei voi maksaa syntivelkaansa
ja pelastaa itseään, tulee tähän avuksi hyvä sanoma siitä, miten toinen on jo
kantanut syntimme ja sovittanut meidät Jumalan kanssa. Ihminen voikin yksinkertaisesti
kuulemalla ja luottamalla - ilman ponnistuksia - pelastua, kun panee turvansa
tähän toisen tekemään työhön. Kuulemisesta ja luottamisesta (=uskomisesta)
kertovat seuraavat Raamatun jakeet:
- (Room 10:14,17)
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he
voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
17. Usko tulee
siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
- (Room 1:15-17) Omasta
puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan
evankeliumia.
16. Sillä minä en
häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle
pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä
Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on
elävä uskosta."
- (1 Kor 1:18,21) Sillä
sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille,
jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma
ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi
saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
- (1 Kor 15:1,2)
Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin,
jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2. ja jonka kautta
te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen
teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
- (Ef 1:13) Hänessä
on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne
evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen
sinetti,
- (Mark 16:15,16) Ja
hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia
kaikille luoduille.
16. Joka uskoo ja
kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
- (Apt 15:7) Ja kun
oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te
tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan,
että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat
uskoon.
3. Ei uskomista uskoon
vaan uskomista Kristukseen. Pelastava
usko ei myöskään ole uskomista uskoon tai mihinkään ihmisessä itsessään
olevaan. Se ei ole itsensä ja tunnetilojen tarkkailua tai sen mittaamista,
"onko minulla uskoa". Sensijaan pelastavan uskon kohde on aina
ulkopuolella eli Kristuksen täytetyssä työssä ja hänen sanassaan. Se on
uskomista toiseen - Jeesukseen Kristukseen - pelastuksen asiassa, ei ihmiseen
itseensä. Tämän osoittavat seuraavat jakeet:
- (Joh 1:12) Mutta
kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan
lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (Joh 3:14-16) Ja
niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika
ylennettämän,
15. että
jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
16. Sillä niin on
Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään,
joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (Joh 6:40) Sillä
minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo
häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä
päivänä."
- (Joh 20: 31) mutta
nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan
Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
- (Apt 10:43) Hänestä
kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa
synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
- (Apt 13:39) ja että
jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä
te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
- (Apt 16:30,31) Ja
hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös
sinun perhekuntasi."
- (Room 10:11)
Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
- (Ef 3:11,12) sen
iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa
Jeesuksessa, meidän Herrassamme,
12. jossa meillä, uskon
kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
- (1 Joh 5:13) Tämän
minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen,
tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
