LUKU 4 -
"Pelastuksesta ei voi olla
varma"
Yksi käännynnäisen
tavallisimpia väitteitä on, ettei pelastuksesta voi olla varma. Hän saattaa
usein sanoa, ettei ihminen tämän elämän aikana voi tietää onko hän armossa vai
ei, vaan sen näkee vasta tuomiopäivänä. Hänen mielestään tämä asia pitää jättää
toivon varaan.
Luther on hyvin kuvannut tällaisten ihmisten ajatustapaa:
Minä sanon tämän
kumotakseni sofistien ja munkkien turmiollisen opin. He opettavat ja uskovat,
ettei kukaan saata varmasti tietää, onko hän armossa, vaikka parhaan kykynsä
mukaan tekeekin hyviä tekoja ja elää nuhteettomasti. Tämä aivan yleinen ja
varsin laajalti omaksuttu käsityskanta on ollut tavallaan koko paavikunnan
perustuksena ja pääuskonkohtana. (12)
Niinikään tunnettu
saarnaaja Niilo Yli-Vainio, joka oli tuhansien ihmisten kanssa tekemisissä,
törmäsi samaan asiaan. Yleensä "tavalliset syntiset" sanoivat
suoraan, ettei heillä vielä ollut kokemusta pelastuksesta, mutta käännynnäiset
kiertelivät ja kaartelivat asian ympärillä:
Olen toimintani
aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo
suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä
anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta
sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei
hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että
ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (13)
Mutta voiko pelastuksesta olla
varma? Moni käännynnäinen ajattelee, ettei siitä voi olla, mutta jos tutkimme
Raamattua, viittaa se siihen, että meillä voi olla pelastusvarmuus. Sen
puolesta puhuvat ainakin seuraavat pari seikkaa:
Jeesuksen kehoitus. Ensinnäkin se, että Jeesus kehotti opetuslapsia
iloitsemaan siitä, että näiden nimet ovat kirjoitettuna taivaissa, osoittaa
heillä olleen varmuuden. Eli on melko mahdotonta iloita tämäntyyppisestä
asiasta, jos siitä ei ole vielä varma. Luontevin selitys on se, etteivät
opetuslapset epäilleet tätä asiaa:
- (Luuk 10:20) Älkää
kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa
siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
Useat Raamatun paikat. Paras todistus sen puolesta, että pelastuksesta voi
olla varma, ovat useat Raamatun paikat. Nämä paikat osoittavat, että meillä voi
olla iankaikkinen elämä, pelastus, vanhurskaus, armo, uudestisyntyminen,
Jumalan lapseus, syntien anteeksisaaminen ja varmuus jo nyt. Jos kiellämme
varmuuden, teemme tyhjäksi kaikki nämä Raamatun paikat:
Iankaikkinen elämä:
- (1 Joh 5:11) Ja
tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja
tämä elämä on hänen Pojassansa.
- (Fil 4:3) Myös
sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen,
sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä
Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
Pelastus:
- (Tiit 3:5) pelasti
hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan
laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
- (2 Tim 1:9) hän, joka on meidät
pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan,
vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa
Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
- (Kol 1:13) häntä,
joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan
Poikansa valtakuntaan.
Vanhurskaus:
- (Room 5:1,9) Koska
me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan
kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme
vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Armahdettu:
- (1 Piet 2:10) te,
jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan
kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt
"olette armahdetut."
Uudestisyntyminen:
- (1 Piet 1:23)
te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta
siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
- (Jaak 1:18) Tahtonsa
mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset.
Jumalan lapseus:
- (Room 8:15,16)
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te
olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse
todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
- (Gal 4:6,7) Ja
koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa
Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
7. Niinpä sinä et
siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen
Jumalan kautta.
Synnit saatu anteeksi:
- (Ps 32:5) Minä
tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin:
"Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun
syntivelkani. Sela.
- (Kol 3:13) kärsikää
toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta
toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös
te antakaa.
Varmuus yleensä:
- (2 Tim 1:12) Siitä
syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon
minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti
säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.
MISTÄ PELASTUSVARMUUDEN
PUUTTUMINEN JOHTUU? Jos etsimme
syytä sille, mistä käännynnäisen pelastusvarmuuden puuttuminen johtuu, tulee
esille lähinnä kolme asiaa: ensinnäkin se, että ihminen ei ole vielä
pelastettu, toiseksi se, että hän on syrjäyttänyt välittäjän sekä kolmanneksi tietenkin
se, että hänellä on epäusko. Katsomme näitä kolmea asiaa erikseen:
1. Ihminen ei ole vielä
pelastettu. Yksi syy
pelastusvarmuuden puuttumiseen on tietenkin se, ettei käännynnäinen ole vielä
kokenut pelastusta. Hän voi harrastaa hiljaisuutta, nöyryyttä, rukousta,
kuorotoimintaa ja kaikenlaista muuta, mitä pitää hyödyllisenä, muttei
kuitenkaan ole tullut pelastavasta uskosta osalliseksi.
Ongelmallisinta käännynnäisten kannalta onkin, että he ovat
usein täysin tyytyväisiä tilaansa; he eivät etsikään varmuutta. Tai jos he
jotain etsivät, saattavat he olla kuin etsijöitä, jotka eivät edes haluakaan
löytää tai päästä perille. He eivät haluakaan päästä minkäänlaiseen varmuuteen,
vaan etsivät vain etsimisen vuoksi, ja ovat siten vilpillisiä.
Käännynnäisen täytyykin sentähden ymmärtää, että hänellä on
Jumalan edessä aivan väärä asenne. Hänen täytyy vapautua vilpillisyydestään ja
ymmärtää, että hän kyllä voi "päästä perille", jos vain rehellisesti
tahtoo; koska kenenkään ei tarvitse olla ainaisessa (vilpillisen) etsijän
tilassa.
Jos ihminen haluaa löytää totuuden ja varmuuden, se varmasti
onnistuu. Jeesus puhui asiasta seuraavalla tavalla:
- (Matt 7:8) Sillä
jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
- (Joh 7:17) Jos joku
tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi
Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
2. Syrjäyttävät
välittäjän. Toinen syy käännynnäisen
pelastusvarmuuden puuttumiseen on varmastikin siinä, että hän syrjäyttää
välittäjän eli Jeesuksen. Sillä vaikka hän nimellisesti voi kunnioittaa
Jeesusta sovittajana ja syntien anteeksiantajana, etsii hän sittenkin
pelastuksen perustusta enemmän itsestään, sisäisistä kokemuksistaan,
muuttumisestaan ja teoistaan. Hän tunnustaa Jeesuksen vain suullaan ja sanoillaan,
mutta käytännössä kieltää tällä olevan mitään merkitystä omalle elämälleen.
Käännynnäinen ei ymmärräkään sitä, että varmuuden löytämiseksi
hänen olisi lopetettava hedelmätön itsensä tarkkailu ja käännyttävä Jeesuksen
Kristuksen luo - aivan kuten laivan ankkuriakaan ei koskaan heitetä laivan
sisäpuolelle vaan aina ulkopuolelle. Vasta kun hän katsoo itsensä sijasta
Jeesukseen, joka on jo kantanut hänen syntinsä, voi hän saada varmuuden:
- (Joh 1:29)
Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso,
Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät,
joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Samoin käännynnäisen
täytyy käsittää, että hänen omat puutteelliset tekonsa eivät riitä mihinkään
Jumalan edessä, vaan hän tarvitsee välimiehen sovittajakseen. Hänen täytyy
käsittää, että Jeesus on jo tullut hänen välimiehekseen, koska hän on ylittänyt
pohjattoman kuilun Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän ei tarvitse siten enää
itse yrittää ylittää tätä pohjatonta kuilua, koska se on jo ylitetty:
- (1 Tim 2:5) Sillä
yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus
Jeesus,
- (Hebr 9:15) Ja
sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on
tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka
ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.
3. Epäusko. Yksi syy käännynnäisten pelastusvarmuuden
puuttumiseen on epäusko, jota he voivat pitää hyveenä. Sillä nämä ihmiset
voivat tosiaankin pitää epäuskoa ja epävarmuutta hyvänä tilana ja jopa
nöyryytenä, mutta luottavaa uskoa he saattavat pitää kopeutena. Heistä voi olla
outoa, jos joku ihminen sanoo olevansa luottavainen ja vakuuttunut
pelastuksensa suhteen.
Käännynnäinen ei kuitenkaan ymmärrä, että kieltäessään
varmuuden, hän samalla kieltää myös jumalisuuden voiman, Jeesuksen Kristuksen.
Hän kieltää silloin sen, että Jeesuksen sovitustyöllä olisi mitään merkitystä hänen
ja muiden elämään ja pelastukseen. Niinpä Paavali on kirjoittanut
tämäntyyppisistä ihmisistä seuraavalla tavalla. Hän sanoi, että
tämäntyyppisillä tekopyhillä ihmisillä on kyllä jumalisuuden ulkokuori, mutta
he kieltävät sen voiman eli Jeesuksen, ja samoin että tällaisia ihmisiä tulisi
esiintymään erityisesti viimeisinä päivinä:
- (2 Tim 3:1-5) Mutta
tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2. Sillä ihmiset ovat
silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen
tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita...
5. heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia
karta.
Toinen asia, mitä
käännynnäinen ei myös ymmärrä, kun hän kieltää kaiken varmuuden, on se, että
hän väittää silloin Jumalaa valhettelijaksi. Kun hän ei usko Jumalan todistusta
Kristuksesta, johtaa se väistämättä siihen, että hän pitää Jumalaa
epäluotettavana sekä hänen lupauksiaan valheena. Hän ei usko, että ihminen voi
saada iankaikkisen elämän Jumalan Pojan Jeesuksen kautta nyt heti, vaan pitää
tätä kaikkea mahdottomana. Esim. apostoli Johannes on kirjoittanut tästä
asiasta ja Jumalan pitämisestä epäluotettavana seuraavalla tavalla:
- (1 Joh 5:9-11) Jos
me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi.
Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
10. Joka uskoo
Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa,
tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta,
jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen
elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
Huonoin seuraus, mikä
käännynnäisen epäuskosta kuitenkin on, on se, ettei hän voi olla Jumalalle otollinen.
Sillä kun hän hylkää Jeesuksen ja haluaa pysyä epäuskossaan, on hän aina
Jumalalle epäotollinen. Sillä vaikka hän tekisi mitä tekoja tahansa
yrittääkseen miellyttää Jumalaa, mutta pysyy kuitenkin epäuskossaan ja
Jeesuksen hylkäämisessään, on hän aina tässä tilassa. Tämän osoittavat
seuraavat jakeet:
- (Hebr 11:6) Mutta
ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö
tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä
etsivät.
- (Joh 3:18) Joka
uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu,
koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Niinpä vasta kun
käännynnäinen haluaa luopua epäuskostaan ja kääntyä sydämestään Jeesuksen
puoleen, joka on puolustaja Isän tykönä (1 Joh 2:1) ja välimiehemme, voi hän
päästä hyvään suhteeseen Jumalan kanssa. Hänen täytyy luopua jatkuvasta
vastarinnastaan ja epäuskostaan, koska Jumala haluaa pelastaa hänet:
- (1 Tim 2:3,4) Sillä
se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
- (Hes 18:23,32)
Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että
hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?
32. Sillä ei ole
minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te
saatte elää."
