Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Oletko tyhmä neitsyt?

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 4 -

"Pelastuksesta ei voi olla varma"

Yksi käännynnäisen tavallisimpia väitteitä on, ettei pelastuksesta voi olla varma. Hän saattaa usein sanoa, ettei ihminen tämän elämän aikana voi tietää onko hän armossa vai ei, vaan sen näkee vasta tuomiopäivänä. Hänen mielestään tämä asia pitää jättää toivon varaan.

   Luther on hyvin kuvannut tällaisten ihmisten ajatustapaa:

Minä sanon tämän kumotakseni sofistien ja munkkien turmiollisen opin. He opettavat ja uskovat, ettei kukaan saata varmasti tietää, onko hän armossa, vaikka parhaan kykynsä mukaan tekeekin hyviä tekoja ja elää nuhteettomasti. Tämä aivan yleinen ja varsin laajalti omaksuttu käsityskanta on ollut tavallaan koko paavikunnan perustuksena ja pääuskonkohtana. (12)

Tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio, joka oli tuhansien ihmisten kanssa tekemisissä, törmäsi samaan asiaan. Yleensä "tavalliset syntiset" sanoivat suoraan, ettei heillä vielä ollut kokemusta pelastuksesta, mutta käännynnäiset kiertelivät ja kaartelivat asian ympärillä:

Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (13)

Mutta voiko pelastuksesta olla varma? Moni käännynnäinen ajattelee, ettei siitä voi olla, mutta jos tutkimme Raamattua, viittaa se siihen, että meillä voi olla pelastusvarmuus. Sen puolesta puhuvat ainakin seuraavat pari seikkaa:

Jeesuksen kehotus. Se, että Jeesus kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että näiden nimet ovat kirjoitettuna taivaissa, osoittaa heillä olleen varmuuden. Eli on melko mahdotonta iloita tämäntyyppisestä asiasta, jos siitä ei ole vielä varma. Luontevin selitys on se, etteivät opetuslapset epäilleet tätä asiaa:

- (Luuk 10:20) Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

Useat Raamatun paikat. Paras todistus sen puolesta, että pelastuksesta voi olla varma, ovat useat Raamatun paikat. Nämä paikat osoittavat, että meillä voi olla iankaikkinen elämä, pelastus, vanhurskaus, armo, uudestisyntyminen, Jumalan lapseus, syntien anteeksisaaminen ja varmuus jo nyt. Jos kiellämme varmuuden, teemme tyhjäksi kaikki nämä Raamatun paikat:

Iankaikkinen elämä:

- (1 Joh 5:11) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

- (Fil 4:3) Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.

Pelastus:

- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

 - (2 Tim 1:9) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

- (Kol 1:13) häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Vanhurskaus:

- (Room 5:1,9) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

 9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

Armahdettu:

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

Uudestisyntyminen:

- (1 Piet 1:23) te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

- (Jaak 1:18) Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

Jumalan lapseus:

- (Room 8:15,16) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

- (Gal 4:6,7) Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

Synnit saatu anteeksi:

- (Ps 32:5) Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

- (Kol 3:13) kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Varmuus yleensä:

- (2 Tim 1:12) Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. 

Mistä pelastusvarmuuden puuttuminen johtuu? Kun etsitään syytä sille, mistä käännynnäisen pelastusvarmuuden puuttuminen johtuu, tulee esille lähinnä kolme asiaa:

• Ihminen ei ole vielä pelastettu

• Hän on syrjäyttänyt välittäjän

• Hänellä on epäusko.

Katsomme näitä kolmea asiaa erikseen:

1. Ihminen ei ole vielä pelastettu. Yksi syy pelastusvarmuuden puuttumiseen on tietenkin se, ettei käännynnäinen ole vielä kokenut pelastusta. Hän voi harrastaa hiljaisuutta, nöyryyttä, rukousta, kuorotoimintaa ja kaikenlaista muuta, mitä pitää hyödyllisenä, muttei kuitenkaan ole tullut pelastavasta uskosta osalliseksi.

   Ongelmallisinta käännynnäisten kannalta onkin, että he ovat usein täysin tyytyväisiä tilaansa. He eivät etsikään varmuutta. Tai jos he jotain etsivät, saattavat he olla kuin etsijöitä, jotka eivät edes haluakaan löytää tai päästä perille. He eivät haluakaan päästä minkäänlaiseen varmuuteen, vaan etsivät vain etsimisen vuoksi, ja ovat siten vilpillisiä.

   Käännynnäisen täytyykin ymmärtää, että hänellä on Jumalan edessä väärä asenne. Hänen täytyy vapautua vilpillisyydestään ja ymmärtää, että hän kyllä voi "päästä perille", jos rehellisesti tahtoo; koska kenenkään ei tarvitse olla ainaisessa (vilpillisen) etsijän tilassa.

   Jos ihminen haluaa löytää totuuden ja varmuuden, se varmasti onnistuu. Jeesus puhui asiasta seuraavalla tavalla:

- (Matt 7:8) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

2. Syrjäyttävät välittäjän. Toinen syy käännynnäisen pelastusvarmuuden puuttumiseen on varmastikin siinä, että hän syrjäyttää välittäjän eli Jeesuksen. Vaikka hän nimellisesti voi kunnioittaa Jeesusta sovittajana ja syntien anteeksiantajana, etsii hän sittenkin pelastuksen perustusta enemmän itsestään, sisäisistä kokemuksistaan, muuttumisestaan ja teoistaan. Hän tunnustaa Jeesuksen vain suullaan ja sanoillaan, mutta käytännössä kieltää tällä olevan mitään merkitystä omalle elämälleen.

   Käännynnäinen ei ymmärräkään sitä, että varmuuden löytämiseksi hänen olisi lopetettava hedelmätön itsensä tarkkailu ja käännyttävä Jeesuksen Kristuksen luo - aivan kuten laivan ankkuria ei koskaan heitetä laivan sisäpuolelle vaan aina ulkopuolelle. Vasta kun hän katsoo itsensä sijasta Jeesukseen, joka on jo kantanut hänen syntinsä, voi hän saada varmuuden:

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

Samoin käännynnäisen täytyy käsittää, että hänen omat puutteelliset tekonsa eivät riitä mihinkään Jumalan edessä, vaan hän tarvitsee välimiehen sovittajakseen. Hänen täytyy käsittää, että Jeesus on jo tullut hänen välimiehekseen, koska hän on ylittänyt pohjattoman kuilun Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän ei tarvitse enää itse yrittää ylittää tätä pohjatonta kuilua, koska se on jo ylitetty:

- (1 Tim 2:5) Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

3. Epäusko. Yksi syy käännynnäisten pelastusvarmuuden puuttumiseen on epäusko, jota he voivat pitää hyveenä. Nämä ihmiset voivat tosiaankin pitää epäuskoa ja epävarmuutta hyvänä tilana, jopa nöyryytenä, mutta luottavaa uskoa he saattavat pitää kopeutena. Heistä voi olla outoa, jos joku ihminen sanoo olevansa luottavainen ja vakuuttunut pelastuksensa suhteen.

   Käännynnäinen ei kuitenkaan ymmärrä, että kieltäessään varmuuden, hän samalla kieltää myös jumalisuuden voiman, Jeesuksen Kristuksen. Hän kieltää silloin sen, että Jeesuksen sovitustyöllä olisi mitään merkitystä hänen ja muiden elämään ja pelastukseen. Niinpä Paavali on kirjoittanut tämäntyyppisistä ihmisistä seuraavalla tavalla. Hän sanoi, että tämäntyyppisillä tekopyhillä ihmisillä on kyllä jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman eli Jeesuksen. Paavali lisäsi, että tällaisia ihmisiä tulisi esiintymään erityisesti viimeisinä päivinä:

- (2 Tim 3:1-5) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita... 

5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Toinen asia, mitä käännynnäinen ei myöskään ymmärrä, kun hän kieltää kaiken varmuuden, on se, että hän väittää silloin Jumalaa valehtelijaksi. Kun hän ei usko Jumalan todistusta Kristuksesta, johtaa se väistämättä siihen, että hän pitää Jumalaa epäluotettavana sekä hänen lupauksiaan valheena. Hän ei usko, että ihminen voi saada iankaikkisen elämän Jumalan Pojan Jeesuksen kautta nyt heti, vaan pitää tätä kaikkea mahdottomana. Esim. apostoli Johannes on kirjoittanut tästä asiasta ja Jumalan pitämisestä epäluotettavana seuraavalla tavalla:

- (1 Joh 5:9-11) Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.

10. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

Huonoin seuraus, mikä käännynnäisen epäuskosta on, on se, ettei hän voi olla Jumalalle otollinen. Sillä kun hän hylkää Jeesuksen ja haluaa pysyä epäuskossaan, on hän aina Jumalalle epäotollinen. Vaikka hän tekisi mitä tekoja tahansa yrittääkseen miellyttää Jumalaa, mutta pysyy epäuskossaan ja Jeesuksen hylkäämisessään, on hän aina tässä tilassa. Tämän osoittavat seuraavat jakeet:

- (Hebr 11:6) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

- (Joh 3:18) Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Niinpä vasta kun käännynnäinen haluaa luopua epäuskostaan ja kääntyä sydämestään Jeesuksen puoleen, joka on puolustaja Isän tykönä (1 Joh 2:1) ja välimiehemme, voi hän päästä hyvään suhteeseen Jumalan kanssa. Hänen täytyy luopua jatkuvasta vastarinnastaan ja epäuskostaan, koska Jumala haluaa pelastaa hänet:

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

- (Hes 18:23,32) Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?

32. Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."