LUKU 5 -
"Kääntyminen ja pelastus vie
aikaa"
Eräs käännynnäisen
perusajatus on, että kääntyminen ja pelastus vie pitkän aikaa ja että ihmisen
täytyy kasvaa siihen. Hän ei usko pikaisiin kääntymyksiin, vaan saattaa pitää
sitä hullutuksena ja ajatella myös itse olevansa nöyrä kieltäessään sellaisen
mahdollisuudenkin. Hänestä voi olla kertakaikkiaan mahdotonta, että ihminen
yhdessä hetkessä voisi saada armon, pelastuksen ja iankaikkisen elämän vieläpä
ilman sitä edeltäviä ansioita.
Tunnettu saarnamies, 1800-luvulla vaikuttanut D.L. Moody, on
viitannut tähän asiaan. Hänen kertomassaan esimerkissä esiintyy tyypillinen
käännynnäinen, joka ei hänkään uskonut pikaisiin kääntymisiin. Kuitenkin tämän
johdosta Moody entistä pontevammin puhui juuri tästä asiasta kyseisessä
kaupungissa:
Ihmiset puhuvat kääntymisestä. Mitä on
kääntyminen? Paras tapa saada siitä selvä on Raamattuun turvautuminen. Monikaan
ei tahdo uskoa äkkipikaisiin kääntymisiin. Mutta mehän voimme kuolla
silmänräpäyksessä, emmekö voisi saada elämääkin silmänräpäyksessä.
Kun Sankey ja minä olimme Euroopassa, nousi
muutamassa paikassa eräs mies vastustamaan niitä vaarallisia oppeja, joita
meidän sanottiin saarnaavan, ja joista yksi olisi se, että me saarnasimme
pikaisista kääntymisistä. Mies selitti, että kääntyminen on jotakin, joka
vaatii aikaa ja kasvamista. Tiedätkö lukijani, mitä minä teen, kun joku nousee
vastustamaan sitä, mitä minä saarnaan? Minä otan Raamatun esille ja katson,
mitä se sanoo. Ja jos minä huomaan olevani oikeassa, niin saarnaan minä sitä
lujemmin ennen julistamaani oppia. Mainitussakin kaupungissa saarnasin minä
pikaisista kääntymisistä enemmän kuin missään muussa kaupungissa olin
saarnannut. Minä tahtoisin mielelläni tietää, miten kauan kului aikaa Herralta
Sakkeuksen kääntämiseen, miten kauan vaimon kääntämiseen, jonka hän kohtasi
Sikarin kaivolla, miten kauan vaimon kääntämiseen temppelissä, hänen, joka
avioliittorikoksesta oli tavattu, kuinka kauan tarvittiin aikaa vaimon
kääntämiseen, joka voiteli hänen jalkojansa ja kuivasi ne hiuksillansa. Eikö
tämä saanut mennä näiden Vapahtajan sanain soidessa korvissaan: "Mene
rauhaan?"
Ei kukaan osannut mistään merkeistä
päättää, että Sakkeus kääntyisi kiivettyänsä metsäviikunapuuhun; ja kumminkin
oli hän alas-astuissaan kääntynyt. Hänen täytyi siten tulla kääntyneeksi puusta
laskeutuessaan. Eikö tämä ollut pikainen kääntymys? "Mutta", joku
inttää, "se tapahtui sentähden, kun Kristus oli siellä". Ystäväni,
ihmiset kääntyivät paljon nopeammin Vapahtajan taivaaseen astuttua, kuin hänen
maan päällä ruumiissa ollessaan. Pietari saarnasi, ja kolme tuhatta kääntyi
yhtenä päivänä. Toisen kerran klo 3:lta i.p. paransivat Pietari ja Johannes
miehen temppelin pilarikäytävässä ja menivät sitten saarnaamaan temppeliin.
Viidellä tuhannella kääntyneellä lisääntyi seurakunta ennen iltaa ja ne vielä
juutalaisia. Eikö tämäkin ollut nopeata kääntymistä? (14)
Niinpä kun haluamme
tietää, viekö kääntymys ja pelastuminen pitkän vai lyhyen aikaa, on meidän
paras tarkistaa asia Raamatusta; ja se juuri osoittaa, että Raamatun aikana
tapahtuneet kääntymiset olivat pikaisia ja hetkessä tapahtuvia. Katsomme asiaa
seuraavien esimerkkien valossa:
- (Luuk 7:50) Mutta
hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene
rauhaan."
- (Luuk 17:18,19)
Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä
muukalainen?"
19. Ja hän sanoi
hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."
- (Luuk 19:2-9) Ja
katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli
rikas.
3. Ja hän koetti
saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli
varreltansa vähäinen.
4. Niin hän juoksi
edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva
siitä ohitse.
5. Ja tultuaan sille
paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule
nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi."
6. Ja hän tuli
nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.
7. Ja sen nähdessään
kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni
majailemaan."
8. Mutta Sakkeus
astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä
annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan
nelinkertaisesti takaisin."
9. Niin Jeesus
sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska
hänkin on Aabrahamin poika;
- (Apt 2:41,47) Jotka
nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi
sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
47... Ja Herra lisäsi
heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
- (Apt 4:4) Mutta
monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi
noin viiteentuhanteen.
- (Apt 9:32-35) Ja
tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien
tykö, jotka asuivat Lyddassa.
33. Siellä hän tapasi
Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli
halvattu.
34. Ja Pietari sanoi
hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa
vuoteesi." Ja kohta hän nousi.
35. Ja kaikki
Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.
- (Apt 11:20,21)
Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä,
jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat
evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
21. Ja Herran
käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran
puoleen.
- (Apt 16:25-34)
Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat
ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
26. Silloin
tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät,
ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
27. Kun vanginvartija
heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata
itsensä, luullen vankien karanneen.
28. Mutta Paavali
huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me
kaikki olemme täällä."
29. Niin hän pyysi
valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei
heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
31. Niin he
sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös
sinun perhekuntasi."
32. Ja he puhuivat
Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
33. Ja hän otti
heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja
kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
34. Ja hän vei
heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja
koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
- (1 Tess 1:9) Sillä
itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka
te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa
Mistä johtuu
käännynnäisen käsitys pikaisten kääntymysten mahdottomuudesta? Jos etsitään syytä siihen, miksi käännynnäinen ei
yleensä usko pikaisiin kääntymisiin, johtunee se siitä yksinkertaisesta syystä,
ettei hän itsekään usko Jumalan armon saamiseen yhdessä hetkessä. Sillä hänen
tavallinen ajatustapansahan on, että ihmisen pitää myös itse tehdä jotain
pelastuksensa eteen eikä mitään voi saada noin vain armosta. Eli kun hän
ajattelee pelastukseen vaadittavan tekoja, niin nehän tietysti vievät aikaa,
eivätkä mitkään pikaiset kääntymiset ole silloin mahdollisia.
Tässä tilassa, kun ihminen sitten pystyttää omaa vanhurskauttaan
pitkän prosessin kautta, eikä ymmärrä pelastusta lahjaksi, ei voidakaan uskoa pikaiseen
kääntymykseen. Käännynnäisen ajatustavan muutos kääntymyksestä voikin tapahtua
vasta silloin, kun hän ymmärtää kaiken lahjaksi, eikä yritä enää itse
vanhurskauttaa itseään. Tästä tärkeästä asiasta puhuvat seuraavat jakeet:
- (Room 10:3) sillä
kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa
vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden
alle.
- (Room 3:24) ja
saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Myös Oswald J. Smith on
selostanut hyvin pelastuksen lahjan vastaanottamista. Hän osoittaa, että lahjan
vastaanottaminen tapahtuu aina yhdessä hetkessä. On hetki, jolloin ihmisellä ei
sitä vielä ollut ja seuraavassa hetkessä se jo on:
Kuinka muutoin se
voisi olla? Oleta, että tarjoan sinulle lahjan. Silloin on hetki, jolloin
sinulla ei vielä ole lahjaa. Seuraavassa hetkessä sinulla on se. Lahjan täytyy
siirtyä minun kädestäni sinun käteesi yhdessä hetkessä. Iankaikkinen elämä on
lahja. On hetki, jolloin sinulla ei ole sitä. On toinen hetki, jolloin sinulla
on se. Täytyy olla eräs määrätty hetki, jolloin otit sen vastaan. Se ei voi
olla muulla tavoin mahdollista. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jossa
kääntymys olisi ollut asteittainen. Elämä saadaan aina hetkessä.
Milloin se tapahtui sinulle? Missä se
tapahtui? Onko sinun elämässäsi ollut hetki, jolloin astuit esiin, polvistuit
alttarille, menit sielunhoitajan puheille? Oletko vastaanottanut Jeesuksen
Kristuksen Vapahtajanasi? Miten se tapahtui? Ehkä et tiedä tarkkaan hetkeä etkä
tuntia, mutta tiedätkö että se on tehty? Oletko varma, että sinulla on ollut
sellainen kokemus? Jos niin on asianlaita, salli minun sanoa uudelleen, että se
tapahtui yhdessä hetkessä. (15)
