|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 5 - "Kääntyminen ja pelastus vie aikaa"
Eräs käännynnäisen perusajatus on, että kääntyminen ja pelastus vie pitkän aikaa ja että ihmisen täytyy kasvaa siihen. Hän ei usko pikaisiin kääntymyksiin, vaan saattaa pitää sitä hullutuksena ja ajatella myös itse olevansa nöyrä kieltäessään sellaisen mahdollisuudenkin. Hänestä voi olla kerta kaikkiaan mahdotonta, että ihminen yhdessä hetkessä voi saada armon, pelastuksen ja iankaikkisen elämän vieläpä ilman sitä edeltäviä ansioita. Tunnettu saarnamies, 1800-luvulla vaikuttanut D.L. Moody, on viitannut tähän asiaan. Hänen kertomassaan esimerkissä esiintyy tyypillinen käännynnäinen, joka ei hänkään uskonut pikaisiin kääntymisiin. Kuitenkin tämän johdosta Moody entistä pontevammin puhui juuri tästä asiasta kyseisessä kaupungissa:
Ihmiset puhuvat kääntymisestä. Mitä on kääntyminen? Paras tapa saada siitä selvä on Raamattuun turvautuminen. Monikaan ei tahdo uskoa äkkipikaisiin kääntymisiin. Mutta mehän voimme kuolla silmänräpäyksessä, emmekö voisi saada elämääkin silmänräpäyksessä. Kun Sankey ja minä olimme Euroopassa, nousi muutamassa paikassa eräs mies vastustamaan niitä vaarallisia oppeja, joita meidän sanottiin saarnaavan, ja joista yksi olisi se, että me saarnasimme pikaisista kääntymisistä. Mies selitti, että kääntyminen on jotakin, joka vaatii aikaa ja kasvamista. Tiedätkö lukijani, mitä minä teen, kun joku nousee vastustamaan sitä, mitä minä saarnaan? Minä otan Raamatun esille ja katson, mitä se sanoo. Ja jos minä huomaan olevani oikeassa, niin saarnaan minä sitä lujemmin ennen julistamaani oppia. Mainitussakin kaupungissa saarnasin minä pikaisista kääntymisistä enemmän kuin missään muussa kaupungissa olin saarnannut. Minä tahtoisin mielelläni tietää, miten kauan kului aikaa Herralta Sakkeuksen kääntämiseen, miten kauan vaimon kääntämiseen, jonka hän kohtasi Sikarin kaivolla, miten kauan vaimon kääntämiseen temppelissä, hänen, joka avioliittorikoksesta oli tavattu, kuinka kauan tarvittiin aikaa vaimon kääntämiseen, joka voiteli hänen jalkojansa ja kuivasi ne hiuksillansa. Eikö tämä saanut mennä näiden Vapahtajan sanain soidessa korvissaan: "Mene rauhaan?" Ei kukaan osannut mistään merkeistä päättää, että Sakkeus kääntyisi kiivettyänsä metsäviikunapuuhun; ja kumminkin oli hän alas-astuissaan kääntynyt. Hänen täytyi siten tulla kääntyneeksi puusta laskeutuessaan. Eikö tämä ollut pikainen kääntymys? "Mutta", joku inttää, "se tapahtui sentähden, kun Kristus oli siellä". Ystäväni, ihmiset kääntyivät paljon nopeammin Vapahtajan taivaaseen astuttua, kuin hänen maan päällä ruumiissa ollessaan. Pietari saarnasi, ja kolme tuhatta kääntyi yhtenä päivänä. Toisen kerran klo 3:lta i.p. paransivat Pietari ja Johannes miehen temppelin pilarikäytävässä ja menivät sitten saarnaamaan temppeliin. Viidellä tuhannella kääntyneellä lisääntyi seurakunta ennen iltaa ja ne vielä juutalaisia. Eikö tämäkin ollut nopeata kääntymistä? (14)
Niinpä kun haluamme tietää, viekö kääntymys ja pelastuminen pitkän vai lyhyen aikaa, on meidän paras tarkistaa asia Raamatusta; ja se juuri osoittaa, että Raamatun aikana tapahtuneet kääntymiset olivat pikaisia ja hetkessä tapahtuvia. Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
- (Luuk 7:50) Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."
- (Luuk 17:18,19) Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" 19. Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."
- (Luuk 19:2-9) Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. 3. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. 4. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. 5. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi." 6. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. 7. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan." 8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin." 9. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;
- (Apt 2:41,47) Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. 47... Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
- (Apt 4:4) Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.
- (Apt 9:32-35) Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa. 33. Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu. 34. Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi." Ja kohta hän nousi. 35. Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.
- (Apt 11:20,21) Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. 21. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.
- (Apt 16:25-34) Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. 26. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. 27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen. 28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä." 29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. 30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." 32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. 33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. 34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
- (1 Tess 1:9) Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa
Mistä johtuu käännynnäisen käsitys pikaisten kääntymysten mahdottomuudesta? Jos etsitään syytä siihen, miksi käännynnäinen ei yleensä usko pikaisiin kääntymisiin, johtunee se siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän itsekään usko Jumalan armon saamiseen yhdessä hetkessä. Hänen tavallinen ajatustapansahan on, että ihmisen pitää myös itse tehdä jotain pelastuksensa eteen eikä mitään voi saada noin vain armosta. Kun hän ajattelee pelastukseen vaadittavan tekoja, nehän tietysti vievät aikaa, eivätkä mitkään pikaiset kääntymiset ole silloin mahdollisia. Tässä tilassa, kun ihminen sitten pystyttää omaa vanhurskauttaan pitkän prosessin kautta, eikä ymmärrä pelastusta lahjaksi, ei voidakaan uskoa pikaiseen kääntymykseen. Käännynnäisen ajatustavan muutos kääntymyksestä voikin tapahtua vasta silloin, kun hän ymmärtää kaiken lahjaksi, eikä yritä enää itse vanhurskauttaa itseään. Tästä tärkeästä asiasta puhuvat seuraavat jakeet:
- (Room 10:3) sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Oswald J. Smith on selostanut hyvin pelastuksen lahjan vastaanottamista. Hän osoittaa, että lahjan vastaanottaminen tapahtuu aina yhdessä hetkessä. On hetki, jolloin ihmisellä ei sitä vielä ollut ja seuraavassa hetkessä se jo on:
Kuinka muutoin se voisi olla? Oleta, että tarjoan sinulle lahjan. Silloin on hetki, jolloin sinulla ei vielä ole lahjaa. Seuraavassa hetkessä sinulla on se. Lahjan täytyy siirtyä minun kädestäni sinun käteesi yhdessä hetkessä. Iankaikkinen elämä on lahja. On hetki, jolloin sinulla ei ole sitä. On toinen hetki, jolloin sinulla on se. Täytyy olla eräs määrätty hetki, jolloin otit sen vastaan. Se ei voi olla muulla tavoin mahdollista. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jossa kääntymys olisi ollut asteittainen. Elämä saadaan aina hetkessä. Milloin se tapahtui sinulle? Missä se tapahtui? Onko sinun elämässäsi ollut hetki, jolloin astuit esiin, polvistuit alttarille, menit sielunhoitajan puheille? Oletko vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanasi? Miten se tapahtui? Ehkä et tiedä tarkkaan hetkeä etkä tuntia, mutta tiedätkö että se on tehty? Oletko varma, että sinulla on ollut sellainen kokemus? Jos niin on asianlaita, salli minun sanoa uudelleen, että se tapahtui yhdessä hetkessä. (15)
|
