LUKU 6 -

"Väärä kääntymys" ja väärä varmuus

 

 

 

Esipuheessa puhuttiin siitä, miten ihminen voi olla tyhmä neitsyt, eli henkilö, jolla on kristillisyyden muodot, joka voi käydä kokouksissa ja tehdä kaikkea mikä näyttää kristilliseltä, mutta jolla kuitenkin on vain kristillinen tunnustus ilman elämää. Tällaisia henkilöitä voi tosiaan olla olemassa, henkilöitä, jotka näyttävät hyvin kristillisiltä, mutta jotka eivät vielä ole tulleet elävästä uskosta ja uudestisyntymisestä osalliseksi. Samoin nämä henkilöt voivat olla hyvinkin tuttavallisia Jeesuksen kanssa ja ikäänkuin liikkua hänen seurassaan, mutta olla kuitenkin pelastumattomia:

 

- (Luuk 13:26) Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.'

 

Mutta jos tällaisia henkilöitä on olemassa, miten he ovat ajautuneet kyseiseen tilaan; toisin sanoen miten heistä on tullut "tyhmiä neitsyitä"?

   Yritämmekin seuraavilla riveillä selvittää tätä asiaa. Yritämme ensin katsoa, miten tapahtuu oikea kääntymys ja siinä ohella tutkimme myös väärää kääntymystä. Senjälkeen kun olemme käsitelleet kääntymystä, yritämme perehtyä myös siihen, millaisissa kokouksissa tai tilanteissa syntyy tyhmiä neitsyitä. Lopuksi tutkimme vielä väärää varmuutta, joka joillakin tyhmillä neitsyillä on, sekä kääntymyksen hedelmiä.

 

MITEN OIKEA KÄÄNTYMYS JA PELASTUMINEN TAPAHTUU? Jos otamme esiin kääntymisen ja pelastumisen, niin voidaan sitä kuvata lähinnä kolmella eri asialla, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat osittain päällekkäin. Nämä asiat, joita seuraavassa tutkimme kutakin erikseen, ovat:

 

1. Tilansa havaitseminen

2. Parannus ja kääntyminen Jumalan puoleen

3. Vastaanottaminen

 

1. Tilansa havaitseminen. Ensimmäinen asia, joka liittyy aitoon kääntymykseen, on tilansa havaitseminen. Tämä asia ei ole mikään pelastuksen ehto eikä sitä kannata yrittää itse edes tavoitella tai puristaa itsestään, vaan ihmisen osuus on lähinnä kääntyä Jeesuksen puoleen ja antaa tämän astua elämäänsä. Joka tapauksessa, kun on kyseessä tämä asia, voidaan siinä nähdä seuraavia puolia:

 

Syntisyytensä näkeminen. Ensinnäkin ihminen näkee syntisyytensä uudella tavalla. Asiat ja synnit, jotka eivät ennen vaivanneet hänen mieltään ja jotka hän saattoi ohittaa kevyesti, nousevat nyt ikäänkuin pinnalle ja ihminen toivoo, ettei olisi koskaan niitä tehnytkään ja että voisi nyt olla toisenlainen. Asiaan voi liittyä se, että ihminen näkee entisen elämänsä olevan kuin pelkkää synnin tekemistä alusta loppuun asti ja nykyisen tilansakin hän Jumalan valossa voi nähdä läpikotaisin synnin turmelemaksi. Tätä ihmisen uutta tilaa kuvaavat mm. seuraavat jakeet:

 

- Hes 36:31 Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden.

 

- Jes 6:5 Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

 

Myös seuraava esimerkki osoittaa hyvin tällaisen ihmisen tilan. Tässä esimerkissä sama henkilö kertoo lisäksi siitä, miten hän ennen aitoa kääntymystään koki valheellisen kääntymisen, joka kuitenkaan ei johtanut uuteen elämään. Hän kertoo:

 

Aiemmin usko oli minulle ennen kaikkea tahdon asia. Talvileirillä annoin elämäni Jeesukselle ja tehdessäni sen koin valtavan vapautuksen. Arvelin tuon vapautuksen olevan pelastusvarmuutta ja niin aloin elää kuin kristitty. Nuorten piirissä olin ollut käännyttämässä toisia samanlaisiksi kristityiksi kuin itse olin.

   Ymmärrän nyt, että olen itsekin kuulunut siihen joukkoon, joka uskollisesti kulki Jeesuksen mukana kun hän vaelsi maan päällä. He näkivät hänen tekonsa ja kuulivat hänen puhuvan... Mutta koskaan heistä ei tullut opetuslapsia...

   ... Mutta nyt tajuan, että juuri sellainen olen ollut kaikki nämä vuodet.

   Kun annoin talvileirillä elämäni Jeesukselle, tein niin, koska ihmisten tulee tehdä niin tullakseen kristityiksi. Sen jälkeen olikin vain alettava elää niin kuin kristityn kuuluu. Sen vaatimuksen uskoin täyttäväni olemalla mukana nuorten piirissä.

   Nyt ymmärrän, että koko sinä pitkänä aikana, joka on kulunut leiristä tähän päivään, en ole missään vaiheessa kunnolla saanut Jeesusta elämääni.

 

Minusta on merkillistä, että ennen kuin aloin uudelleen etsiä Jumalaa, en tuntenut itseäni kadotetuksi enkä avuttomaksi. Tosin tiesin, ettei kaikki ollut kohdallani niin kuin pitäisi, mutta se ei huolestuttanut minua. Minähän olin kristitty; olin tehnyt kaiken sen, mitä ihmisen täytyykin tullakseen kristityksi. Jo ajatuskin siitä, etten olisi pelastunut, tuntui minusta mahdottomalta.

   ... Nykyään en yksinkertaisesti tiedä, olenko Jumalan lapsi. Ymmärrän nyt täysin Marttia. On tosiaankin aihetta kysyä, olenko lainkaan kristitty.

 

Kerroin hänelle keskustelustani Martin kanssa ja siitä, kuinka hirvittävää minulla oli ollut seuraavana syksynä. Silloin olin alkanut nähdä, että olin läpikotaisin täynnä syntiä ja kurjuutta. Minua ihmetytti, ettei Jaakko ollut koskaan kokenut sellaista. Tai jos olikin, niin siitä oli jo monta vuotta. Enää hän ei pitänyt itseään minään erityisen suurena syntisenä. Hän kyllä tiesi olevansa sellainen, mutta mitään henkilökohtaista tuntemusta hänellä ei siitä ollut.

   ... Rohkenin sanoa, että hänen puutteenaan oli se, ettei hän tuntenut Jumalaa sellaisena kuin hän todella on. Laki ei ollut koskaan saanut tehdä häntä puolustuskyvyttömäksi eikä tuntemaan itseänsä syylliseksi Jumalan edessä. Sen tähden hän ei myöskään tarvinnut evankeliumia. (16)

 

Ei saa lohtua itsestään. Toiseksi tilansa havaitsemiseen liittyy se, ettei ihminen saa lohtua omasta itsestään ja elämästään. Hän ei ole tyytyväinen omaan parannukseensa ja pyhitykseensä, vaan on menettänyt kaiken toivonsa oman itsensä suhteen. Hän näkee, ettei mikään hänessä kelpaa Jumalalle.

   Tämä tyytymättömyys omaan itseemme onkin tärkeää, ei sinänsä itsellään, vaan juuri sen takia, että ymmärtäisimme kääntyä Jeesuksen puoleen. Sillä kun ihminen on todennut, ettei hän mitenkään voi pelastaa itseään, tulee tähän avuksi hyvä sanoma siitä, mitä toinen on jo tehnyt puolestamme ja edestämme. Eli vasta silloin kun ihminen on menettänyt toivonsa oman itsensä suhteen, voi hän etsiä pelastusta ulkopuoleltaan ja toisen tekemästä teosta.

   Toisaalta vastakohtana edelliselle on se, että ihminen on edelleen tyytyväinen tilaansa. Sillä jos hän edelleen iloitsee jostakin itsestään olevasta ajatellen "onhan minulla hyvätkin puoleni" (siis Jumalan edessä), vaikka tosin tiedostaakin joitakin syntejä, osoittaa se sen, ettei hän vielä sittenkään ole kokenut todellista kääntymystä. Hän on silloin ehkä kokenut vain valheellisen kääntymyksen, jollainen tyhmillä neitsyilläkin oli.

 

Jumalan valossa. Kolmas tilansa havaitsemiseen liittyvä asia on, että näemme tilamme sellaiseksi kuin mikä se on aina ollut ja millaiseksi Jumala on meidät aina nähnyt. Me näemme, että olemme itsessämme kadotettuja, erossa Jumalasta sekä syntisiä, jotka eivät mitenkään voi pelastaa itseään. Me huomaamme asiat, jotka aina ovat olleet totta, mutta jotka nyt tulevat eläviksi myös itsellemme. Tämä totuuden näkeminen itsestämme onnistuu nimenomaan sentähden, että me Jumalan valossa saamme ymmärrystä tilastamme. (Jos tämä asia on sinulle vieras, ei sinun kannata siitä huolestua, vaan voit yksinkertaisesti kääntyä Jeesuksen puoleen ja tunnustaa olevasi syntinen, joka tarvitset pelastusta. Hän pelastaa sellaisen ihmisen, joka kääntyy hänen puolensa.) Seuraava esimerkki kuvaa tätä asiaa hyvin:

 

Tämän havainnollistamiseksi ajatelkaamme kahta kääntymätöntä henkilöä. Toinen tietää olevansa syntinen. Hän on ollut monissa hengellisissä tilaisuuksissa ja kuullut usein julistusta synnistä. Selvä julistus on saanut hänet ymmärtämään itsensä syntiseksi. Kun hän soveltaa tämän itseensä, hän voi siitä huolimatta puhua siitä nauraen ikäänkuin asia ei oikeastaan merkitsisi mitään. Toinen ihminen kuulee saman julistuksen, ja Jumalan valo kohtaa hänet. Henki saa hänet niin syylliseksi, että hän heittäytyy maahan ja tunnustaa: "Voi, minä olen todella syntinen". Hän ei ainoastaan ole kuullut Jumalan Sanasta, että hän on syntinen, hän on myös "nähnyt", että tämä on hänen todellinen tilansa. Hän tuomitsee itsensä. Hän on maahan saakka masennettu. Tällä tavoin valaistuna hän voi tunnustaa syntinsä ja saada pelastuksen Herralta. Tämän jälkeen hän ei koskaan puhu kevyesti ja leikiten synnistä, jonka hän on "nähnyt". Mutta edellinen henkilö, joka voi pilaillen puhua syntisyydestään, ei ole "nähnyt" eikä sen vuoksi ole pelastunut. (17)

 

2. Parannus ja kääntyminen Jumalan puoleen. Toinen kääntymykseen ja pelastukseen liittyvä asia on itse parannus eli kääntyminen Jumalan puoleen. Ja kun on kyseessä tämä asia, on hyvä todeta, ettei se ole mitään itsensä parantelua tai yritystä tulla ensin paremmaksi, jotta Jumala sitten antaisi siihen hyväksyntänsä. Samoin asiaan ei liity katumusharjoituksia tai joitakin valmistavia tekoja, joita meidän on tehtävä, ennenkuin voimme kääntyä Jumalan puoleen.

   Sensijaan se on sitä, että emme viivyttele kääntymistämme Jumalan puoleen, vaan annamme sen tapahtua heti. Se on myös mielenmuutos, jossa annamme itsemme ja elämämme kokonaan - ilman ehtoja - Jumalalle. Tätä asiaa kuvaavat mm. seuraavat jakeet:

 

- (2 Kor 3:16) mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

 

- (Apt 20:21) vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

 

- (Apt 9:35) Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.

 

Tuhlaajapojan tapaus on eräs esimerkki tältä alueelta. Merkillepantavaa hänenkin tapauksessaan on, että hänellä ei ollut edeltäviä ansioita, vaan hän kääntyi sellaisenaan isänsä puoleen ja tunnusti olevansa syntinen, joka ei ansaitse armoa. Seurauksena kuitenkin oli, että tämä poika sai armon, koska hänen isänsä armahti häntä. Ja aivan samalla nytkin, jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen, voi hän saada vastaavanlaisen armon:

 

- (Luuk 15:18-20) Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

 

3. Vastaanottaminen. Aitoon kääntymykseen ja pelastumiseen liittyy vielä vastaanottaminen. Sillä kun olemme havainneet kadotuksenalaisen tilamme ja pelastuksen tarpeemme, ei se sinänsä auta meitä yhtään - kuten haaksirikkoistakaan ei auta tilansa toteaminen - vaan meidän täytyy myös vastaanottaa pelastus eikä kieltäytyä siitä. Hätänsä toteaminen ei sinänsä auta yhtään, vaan että pelastumme hädästä.

   Niinpä kun pelastus on lahja, on ihmisen otettava se myös vastaan eikä kieltäydyttävä siitä. Se tapahtuu yksinkertaisesti siten, että me vastaanotamme eli pyydämme Jeesusta elämäämme, koska hänessä on koko pelastus (Apt 4:12). Jos olemme vastaanottaneet hänet, on meillä silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä kuten seuraavat jakeet osoittavat:

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

MILLAISISSA TILANTEISSA TAI KOKOUKSISSA SYNTYY TYHMIÄ NEITSYITÄ? Jos etsitään sitä, millaisissa tilanteissa syntyy tyhmien neitsyiden kaltaisia henkilöitä, niin voidaan mainita ainakin kaksi (tai ehkä enemmänkin) yleistä tapausta, jotka ovat helvetinpelko ja tavalliset elämänvaikeudet sekä määrätynlaiset kokoukset. Katsomme kumpaakin asiaa erikseen:

 

Helvetinpelko ja elämänvaikeudet. Ensinnäkin helvetin- ja kuolemanpelko, jolloin ihminen on joutunut kasvotusten kuoleman kanssa, sekä tavalliset elämänvaikeudet voivat aiheuttaa ihmiselle valheellisen kääntymyksen. Ominaista tälle tilalle on se, että ihminen voi olla siinä hyvinkin omantunnontarkka uskonnon ja moraalin kysymyksissä. Hän voi huutaa avuksi Jumalaa kaikin voimin ja luvata tehdä parannuksen. Samoin hän voi rukoilla, lukea Raamattua, tunnustaa syntejänsä ja yrittää muuttaa elämänsäkin; eli näyttää siltä - ja hän voi itsekin luulla - että hän todella olisi tullut uudesta elämästä osalliseksi. Mutta kun on kyseessä tämä tila, on siinä valitettavaa vain se, ettei se yleensä kestä kovin kauaa vaan on lyhytaikainen. Tällainen ihminen on saattanut kokea samanlaisen "pikakääntymyksen", josta Jeremian kirjassa on kirjoitettu seuraavalla tavalla:

 

- (Jer 2:27) he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni' ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt.' Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pelasta meidät.'

 

Meidän on sentähden hyvä ymmärtää, ettei tuomionpelko tai kaupankäynti Jumalan kanssa voi saada aikaan todellista muutosta, vaan vasta se, että ihminen kääntyy sydämessään Jeesuksen puoleen ja haluaa seurata tätä ehdoitta. Tällä alueella onkin hyvä erottaa sekä lainmukainen että evankeliuminmukainen parannus. Edelliselle, eli lainmukaiselle parannukselle, on nimittäin ominaista se, että se saa ihmisen vain pelkäämään Jumalan vihaa ja kadotusta, kun taas jälkimmäinen on synnintekemisen pelkoa. Edellinen on vain maailmanmukaista murhetta, joka ei tuota elämää ja joka tila laantuu yleensä senjälkeen kun tuomionpelko tai olosuhteet hellittävät, kun taas jälkimmäinen on Jumalan mielen mukaista murhetta, joka saa aikaan parannuksen ja joka koituu myös pelastukseksi ja elämäksi (2 Kor 7:10).

   Tätä ensimmäistä, tuomion- ja helvetinpelosta johtuvaa tilaa, on hyvin kuvannut John Bunyan, tunnettu saarnaaja 1600-luvulta. Hän viittaa elämänkerrassaan "Ylenpalttinen armo" (s. 48) näihin ihmisiin, jotka eivät sittenkään päässeet elämästä osalliseksi:  

 

Ja se, mikä sitä enemmän minua pelotti, oli se, että olin nähnyt, että muutamat, vaikka he silloin, kun olivat tuntonsa lyömiä, itkivät ja rukoilivat, sittenkin pikemmin etsivät sen hetkistä helpotusta ahdistukseensa kuin anteeksiantamusta synneistänsä, eivätkä välittäneet siitä, miten pääsisivät velastansa, kunhan vain saivat sen pois mielestänsä. Mutta kun he olivat siitä vapautuneet väärällä tavalla, eivät he päässeet pyhityksestä osallisiksi, vaan he paatuivat ja sokaistuivat yhä enemmän, tullen vaivasta päästyään entistä pahemmiksi. Tämä pelästytti minua ja saattoi sitä enemmän huutamaan Jumalan puoleen, ettei minulle kävisi sillä tavoin.

 

Niinikään Bunyan on selostanut samaa asiaa, helvetin- ja tuomion pelosta tapahtuvaa kääntymystä, toisessa tunnetussa kirjassaan "Kristityn vaellus" (s. 169, 170). Lainaamme hänen kirjoitustaan asiasta, koska se on niin tärkeä:

 

   Toivo: Kun nyt aloimme puhua hänestä, niin voisimme miettiä, miksi hän ja hänenlaisensa niin äkkiä luopuvat.

   Kristitty: Se saattaa olla hyödyllistä, mutta aloita sinä.

   Toivo: Minun käsittääkseni siihen on neljä syytä:

   1. Vaikka heidän omatuntonsa on herännyt, heidän mielensä ei muutu. Kun sitten syyllisyys vaimenee, heillä ei enää olekaan syytä olla uskonnollisia. Siksi he luonnostaan kääntyvät takaisin omille teilleen. Samoin koira, joka tulee syömästään ruoasta huonovointiseksi, oksentaa kaiken niin kauan kuin pahoinvointia kestää. Ei se tee sitä vapaasta tahdostaan - jos nyt koiralla voi sanoa olevan tahtoa - vaan siksi, että sen vatsa on sekaisin. Mutta kun pahoinvointi on ohitse, koira ei ollenkaan inhoa oksennustaan, ja niin se kääntyy syömään koko sotkun. Totta on, mitä on kirjoitettu: "Koira palaa oksennukselleen". Koska nämä ihmiset pyrkivät taivaaseen vain helvetin kauhujen pelosta, taivaan ja pelastuksen kaipuu kylmenee heiltä heti kun helvetin tunto ja tuomion pelko haihtuu. Kun sitten syyllisyys ja pelko ovat poissa, taivaan ja onnen toivo katoaa ja he palaavat omille teilleen.

   2. Toinen syy on se, että orjalliset pelot saavat heidät valtaansa. Nyt puhun heidän ihmispelostaan, sillä ihmispelko panee paulan. Vaikka he siis näyttävät pyrkivän taivaaseen niin kauan kuin helvetin lieskat lyövät heidän ympärillään, he perääntyvät heti kun tuo kauhu hiukan hellittää. He tahtovat olla viisaasti vaarantamatta kaikkea jonkin tähden, mistä eivät ole selvillä, tai ainakin välttää joutumasta tarpeettomiin vaikeuksiin. Niin he palaavat maailmaan.

   3. Uskonnon häpeä on esteenä heidän tiellään. He ovat ylpeitä, ja uskonto on heidän silmissään alhaista ja halveksittavaa. Kun he siis ovat kadottaneet helvetin tunnon ja tulevan vihan pelon, niin he palaavat entiselle tielleen.

   4. Syyllisyys ja pelon ajatteleminen on heistä vastenmielistä. He eivät tahdo nähdä onnettomuuttaan ennen kuin joutuvat siihen. Jos he tahtoisivat katsoa sitä avoimin silmin, se voisi ajaa heidät pakenemaan sinne, mihin vanhurskaat juoksevat turvaan, mutta kuten sanoin, he torjuvat syyllisyyden ja pelon ajattelemisenkin. Kun he ovat päässeet eroon peloistaan ja Jumalan vihan ajattelemisesta, he paaduttavat mielensä ja valitsevat sellaisen tien, joka vielä lisää heidän paatumustaan.

   Kristitty: Olet lähellä totuutta, sillä kaiken takana on se, ettei mieli ja tahto ole muuttunut. Siksi he ovat samanlaisia kuin se tuomarin edessä seisova rikollinen, joka näyttää vavisten katuvan sydämensä pohjasta, mutta syynä on vain hirsipuun pelko eikä rikoksen kauhistuminen. Tämän näkee siitä, että kun hän on päässyt vapauteen, hän varastaa taas ja on siis edelleenkin rikollinen, mutta jos hänen mielensä olisi muuttunut, hän ei tekisi niin.

 

Määrätynlaiset kokoukset voivat myös aikaansaada valheellisen kääntymyksen. Ne voivat johtaa siihen, että ihminen kokee tietynlaisen kääntymyksen, muttei kuitenkaan ole tullut elämästä osalliseksi. Tällaisten kokousten ominaispiirteitä ovat mm. seuraavat asiat:

 

Ei evankeliumia. Ensimmäinen ja huomattavin piirre on varmastikin se, ettei saarna sisällä evankeliumia kadotetuille syntisille. Siinä ei käy selville meidän asemamme ja tilamme Jumalan edessä; miten itsessämme olemme hänestä erossa, syntisiä ja kadotettuja; samoin siitä ei käy selville, miten Jumala yksin haluaa pelastaa meidät ja miten meidät on jo sovitettu ja syntimme maksettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta.

   Niinpä kun ihminen tällaisessa kokouksessa "jättäytyy" Jumalalle, voi kyseessä olla vain ihmisen lupaus pelastaa itse itsensä, aivan kuin eräänlainen uudenvuodenlupaus, ja aivan kuten monissa pakanauskonnoissa ihmiset yrittävät itse rakentaa tietä Jumalan luo. Sillä kun evankeliumia, Jeesuksen työtä puolestamme, ei pidetä näissä tilanteissa esillä, voi se johtaa siihen, että ihminen yrittää asettaa omat yrityksensä Jumalan pelastuksen sijaan. Hän ei ehkä ymmärrä sitä, että pelastus otetaan lahjana vastaan eikä sen puolesta voida tehdä mitään.

   Toinen asia, mikä liittyy itse valmistusvaiheeseen, on se, että ehkäpä laki ei ole koskaan saanut tehdä ihmistä puolustuskyvyttömäksi. Ehkä se ei ole koskaan saanut osoittaa häntä syylliseksi ja tuomionalaiseksi Jumalan edessä sekä kyvyttömäksi pelastamaan itseänsä. Toisin sanoen kun ihminen ei ole nähnyt omaa huonoa tilaansa, ei hän välttämättä ole silloin ymmärtänyt Vapahtajan tarvetta ja pelastustakaan. Kaikki on voinut hänen kohdallaan jäädä silloin pinnalliseksi ja samoin Jumalan mielen mukainen murhe, joka liittyy aitoon kääntymykseen, on voinut jäädä kokematta. On sentähden ymmärrettävää, että tällaisissa tilanteissa ja kokouksissa voi helposti syntyä tyhmien neitsyiden kaltaisia henkilöitä.

   Kun on kyseessä ihmisen tuleminen tyhmäksi neitsyeksi määrätynlaisissa kokouksissa, viittaa siihen erinomaisesti seuraava esimerkki ja keskustelu (J.F. Lövgren: Lamppumme sammuvat, s. 85,86). Siinä keskustellaan siitä, miten tietynlainen julistus voi luoda vain mukanakulkijoita ja tunnustajia, mutta ei saa sittenkään aikaan todellista elämää:

 

- Tyhmien neitsyiden tunnuspiirteenä on se, että heillä on tunnustusta ilman elämää. Ihmiset pystyvät omassa voimassaan omaksumaan jonkun uskonnollisen asenteen. Ihmiset lähtevät omalla päätöksellään seuraamaan Kristusta. Ihmiset voivat nostaa kätensä ja valita heille tarjotun uuden elämän tien. Mutta uudestisyntymisen ihmeen ja elämän ylhäältä pystyy ainoastaan Jumala ja yksin Jumala antamaan! Sinun julistuksesi luo tunnustajia, mukana kulkijoita, mutta ei synnytä ketään elämään.

- Miksi?

   Ling kumartui isäntänsä puoleen.

- Koska julistuksessasi ei ole evankeliumia!

   Ling hypähti tuolilta ja alkoi kävellä edestakaisin lattialla.

- Loukkaannuitko minuun?

- En suinkaan! Mutta minun on vaikea istua paikallani kun surmaat minua hitain, tuskallisin pistoin!

   Ljunghed ei ollut tappaja. Hän istui ja katsoi vierastaan. Hänen silmänsä olivat kyynelissä. Hän kärsi veljensä puolesta ja hänen kanssaan.

   Ling istuutui vihdoin.

- Minä en siis julista evankeliumia.

- Et. Sillä sinun lähtökohtasi julistustoimessasi on väärä.

- Mikä on lähtökohtani sinun mielestäsi?

- Se, että ihminen ei ole kadotettu!  

- Ling huokasi syvään.

- Ahaa. Tarkoitat siis sitä, etten käytä tarpeeksi paljon sanoja kertoakseni ihmisille, miten kurjia he ovat!

- Tarkoitan että asennoitumisesi ihmiseen on se, että kuulijasi ei ole kokonaan paha ja huono ja kadotettu. Kunhan Jumala vain saa ihmisen käsiinsä ja pääsee jalostamaan ihmisen tahdonelämän ja toiminnat, niin -.

- Evankeliumin julistajan tehtävänä on innoittaa ihminen valitsemaan uusi elämä ja uudet päämäärät! Ling keskeytti ärtyisästi.

   Sitten Ljunghed sanoi jotakin, mikä tuntui veitsen asettamiselta Lingin kurkulle:

- Herbert, oletko sinä itse uudestisyntynyt?

Ling kalpeni.

- Ky-yllä. Ainakin toivon sitä.

- Miten uudestisyntyminen tapahtui? Pakotitko itsesi pelastukseen, tunteilitko itsesi autuaaksi - vai toimiko Jumala?

- Nyt puhut roskaa, Ansgar. Jumala on hän, joka vaikutti minun tahtomiseni. Minä halusin pelastua sen seurauksena - ja minä synnyin uudesti. Tietysti pelastuminen on Jumalan teko.

- Syntynyt ihmisen tahdosta, Ljunghed lausui raskaasti. - Niinkö? Sitäkö pelastus on?

- Tarkoitat siis, että minäkin... minäkin... olisin tyhmä neitsyt?

   Lingin kädet vapisivat huomattavasti.

- Ehkäpä olet sellainen. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että sinun kokoussarjasi on auttanut minua käsittämään, miten Jumalan lapsia tehtaillaan ihmisvoimin......

- Herbert, sinä kokoat harhaan kulkeneen ja elämänsä rikkoneen yksilön sirpaleet, ja vetoamalla hänen jäljelläolevaan itsekkyyteensä ja itsensäsäilyttämisen vaistoon, alat paikkailla häntä kauniilla lupauksilla. Sitten puhallat suggestion henkäyksen hänen elämänsä romukasaan. Ja niin vanhassa ihmisessä syttyy hengellinen elämä. Mutta itse asiassa on päivän valon nähnyt pelkkä orja.

- Hirvittävää, parahti Ling. - Tämäkö on ollut kaikkien niiden osa, jotka ovat taipuneet Jumalan käsiin kokouksissani?

- Sitä en tiedä, Ljunghed sanoi. - Varmasti jotkut pelastuvat julistuksestasi huolimatta. He joutuvat suoranaiseen Pyhän Hengen ohjaukseen. Jumala synnyttää heidät uudestaan taivaassa saapuneessa Pyhässä Hengessä.

   Ling nousi ja alkoi jälleen astella olohuoneen lattialla.

   Hän seisahtui ikkunan kohdalla ja katseli ulos. Sitten hän otti nenäliinan ja pyyhki silmiään.

 

Taktiset keinot voivat kuulua myös näihin määrätynlaisiin kokouksiin. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että laitetaan luottamus erilaisiin keinoihin ja kikkoihin kuten mukaansatempaavaan musiikkiin (Sama vaara on olemassa jopa ylistyslauluja laulettaessa, jossa saatetaan enemmän keskittyä "mahtavan tunnelman" luomiseen kuin itse Jumalaan.), toistuvaan kuorolauluun sekä puheessa esiintyviin liikuttaviin kertomuksiin, joiden kaikkien tarkoituksena on saada ihmiset kokemaan voimakkaita tunteita ja tekemään jonkinlaisen uskonnollisen ratkaisun. Yleensä puhuja tietää jo etukäteen, missä vaiheessa ihmiset tulevat itkemään ja nauramaan sekä mitä tuloksia on määrätynlaisista tekemisistä.

   Erona "normaaliin" evankeliumin julistamiskokoukseen voidaankin pitää lähinnä sitä, että pääpaino on näissä kikoissa ja keinoissa eikä siinä, mitä Jumala on tehnyt puolestamme ja mikä on meidän tilamme hänen edessään. Samoin pääpaino näissä kokouksissa voi olla tunteiden liikuttamisessa eikä siinä, että annettaisiin sanan tehdä rauhassa tehtävänsä. Sillä vaikka tavallista evankeliumin julistustakin voivat seurata ja herätä tunteet, eivät ne koskaan saisi olla itsestääntarkoitus, jota pitäisi tavoitella. Meidän tunteemmehan ovat itsessään hyödyttömiä, eivätkä voi pelastaa meitä.

   Samaa asiaa on selostanut tunnettu kiinalainen saarnaaja Watchman Nee, joka on ehkä paremmin selvillä asiasta kuin monet meidän aikamme ihmiset. Hän selostaa niitä seikkoja, jotka yleensä liittyvät tämänlaatuisiin "herätyskokouksiin". Hän myös osoittaa, että tämänlaatuisten herätysten vaikutus häipyy jo yleensä muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, koska ihmiset eivät ole sittenkään tulleet elämästä osalliseksi:

 

Miten herätyskokouksia tavallisesti johdetaan? (Minä en ole uskovaisten herättämistä vastaan, tämän tahdon tehdä kyllin selväksi. Minä vain kysyn, onko tällaisten kokousten johtaminen nykypäivänä hengestä.) Eikö ole totta, että monissa herätyskokouksissa luodaan ensin tietty ilmapiiri, jotta ihmiset saataisiin kiihotetuiksi ja tuntemaan lämpöä? Kuorolaulu toistuu ja toistuu yleisön lämmittämiseksi. Muutamia järkyttäviä kertomuksia esitetään tiivistämään todistusten tunnelmaa. Nämä ovat keinoja ja taktiikkaa, mutta eivät Pyhän Hengen voimaa. Kun ilmapiiriä on lämmitetty, saarnaaja astuu saarnaamaan. Jo saarnatessaan hän on tietoinen niistä tuloksista, jotka hän tahtoo saavuttaa sinä päivänä. Hänellä on valmiina erilaisia sotajuonia. Taitavalla toiminnalla hän otaksuu saavansa tietyn osan kuulijakuntaa värisemään ja toisen osan itkemään - että syntejä tunnustetaan ja tapahtuu jättäytymisiä.

   Tämänlaatuinen herätys täytyy uudistaa joka vuosi tai joka toinen vuosi, koska aiemmin annetun lääkkeen vaikutus haihtuu ja vanha tilanne palautuu. Joskus herätyksen vaikutus häipyy jo muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Herätyksen alussa osoitetaan suurta intoa ja halukkuutta, mutta hetken kuluttua kaikki on mennyttä. Tämä ei johdu muusta kuin elämän puutteesta. (18)

 

Seuraukset edellisenkaltaisista kokouksista ihmisten elämässä ovat usein sellaisia, että aika osoittaa kaiken ikäänkuin olevan tyhjän päällä. Sillä vaikka jotkut voivatkin kokea voimakkaita tunteita kuten synninsurua, Jumalan vihan pelkoa tai iloisia ja riehakkaita tunteita, osoittaa usein aika sen, että nämä tunteet ovat sittenkin vain paljon melua tyhjästä. Todellista muutosta ja kestävämpää hedelmää ei ole ehkä lainkaan havaittavissa, vaan ihmiset ovat saaneet vain jonkinlaisen lyhytaikaisen tunnekokemuksen, joka ei muuta heitä mihinkään suuntaan.

   Seuraava esimerkki viittaa tähän asiaan:

 

Me olemme ajautuneet siihen, että jos "tuloksia saadaan", niin kaikki on hyväksyttävää. Jos paholaisesta syntynyt musiikki saa nuoria eteen tekemään ratkaisun, on se hyväksyttyä. Kuinka vaarallista! Useimpia näitä nuoria on kosketettu vain tunteiden tasolla. Pyhä Henki ei ole tunkeutunut syvälle heidän sisimpäänsä paljastamaan syntiä. Heitä ei ole kehotettu hylkäämään maailmaa, vanhoja tapojaan ja ystäviään. Sydämen katumusta on nähtävissä vain vähän tai ei ollenkaan. Lopulta ikäänkuin äänestetään Jeesusta, annetaan yksi ääni Jeesukselle. Jumala saattaa loputtomassa armossaan jotkut heistä tykönsä, mutta vain heissä olevien muiden vakaumusten tähden. (19)

 

Horros- eli unissasaarnaajien kokouksissa ihmiset voivat myös kokea kääntymyksen ja ns. pelastuksen, vaikkei heidän sisimmässään olisi tapahtunut mitään todellista muutosta ja uudestisyntymistä. Seuraava esimerkki kertoo eräästä tällaisesta tapauksesta. Tässä esimerkissä eräs entinen horrossaarnaaja puhuu, miten hän joutui saarnaamaan valheellisen, eli pahan hengen vaikutuksesta, miten hän tiesi salattuja asioita ja miten hän kehotti ihmisiä jopa rukoilemaan pelastusta itselleen. Eräänkin miehen hän painoi polvilleen ja kehotti näin tekemään. Nainen itse kuitenkin myöhemmin vapautui tästä hengestä.

   Me voimme hyvin ymmärtää, että jos kyseessä oli paha henki (= tietäjähenki, Apt 16:16 ja 5 Moos 18:11), joka tässä henkilössä vaikutti, ei se ainakaan voi johtaa ihmistä oikean pelastuksen kokemiseen, vaikka sanoma näyttäisikin kristilliseltä. Tällainen "transsiin meneminen" ei myöskään ole Jumalan toimintatapa, koska hän ei koskaan halua ihmisen passiivisuutta ja toimettomuutta. (Pahat henget sensijaan vaativat toimiakseen, että ihminen on kuin passiivinen automaatti. Meedioille tämä on ominaista ja horrossaarnaajien tila on täysin vastaava heidän kanssaan, vaikka sanoma näyttääkin kristilliseltä)

   Tämä entinen horrossaarnaajanainen kertoo entisestä toiminnastaan ja myös vapautumisestaan seuraavalla tavalla:

 

Seuraavalla viikolla oli Kotkassa taas kokous. Silloin minä menin horroksiin enkä itse lainkaan tiennyt, että saarnasin. Ja sitten sitä jatkui kuusi kuukautta joka ilta kello 19. Itse en tiennyt mitään, enkä muistanut mitään puhumastani, mutta minussa oli sellainen henki, mikä tiesi edeltäpäin kaikki, mitä tapahtuu.

   Ihmiset olivat kovin ihmeissään ja iloissaan, että nyt on heillä tietäjä keskuudessaan, ja kokoontuivat aina tuvan täydeltä kuulemaan saarnoja. Minä saarnasin ja rukoilin ihmisten puolesta ja ilmoitin salattuja asioita... Kerran, kun oli paljon poikia tullut meille, otin erästäkin hartioista ja painoin polvilleen ja käskin rukoilemaan pelastusta itselleen. Itse olin usein polvillani ihmisten edessä ja rukoilin heidän puolestaan...

   Kun nyt olin päässyt hengestä, niin kutsuin itse lääkärin, ja kun kerroin, että Raamattua lukemalla ja rukoilemalla olin siitä päässyt, niin hän sanoi, että se oli halpaa lääkettä. Ja sen jälkeenkin on tämä lääkäri Sederholm kysynyt, kuinka uskon laita on. Kiitos Jumalalle, olen saanut vastata, että usko tulee alati yhä vahvemmaksi.

   Kyllä uskon, että jokainen horrossaarnaaja vapautuu, jos vain tahtoo. En usko, että kukaan niistä, mitä olen tavannut, on uskovainen. (20)

 

VALHEELLINEN VARMUUS. Valhevarmuuden kokeminen saattaa myös olla joidenkin tyhmien neitsyiden tunnuspiirre. Tällaiset henkilöt eroavat monista muista henkilöistä siinä, että he eivät laita luottamusta niinkään tekoihinsa, vaan joihinkin sisäisiin ilmestyksiin, uniin ja ääniin, joita ovat kokeneet.

   Nämä henkilöt saattavat perustaa varmuutensa esim. ääneen, joka on saattanut sanoa heille: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut!" ja "Sinä olet minun rakas lapseni!". Samoin heillä saattaa esiintyä ilmestyksiä Kristuksesta riippumassa ristillä tai jonkinlainen muunlainen kuva hänestä armahtajana, esim. kädet ojennettuina häntä kohden. Tämän kuvan varaan tai johonkin ääneen he ovat sitten saattaneet laittaa varmuutensa.

   Hyvän selityksen tämänlaatuisesta valhevarmuudesta esittää 1700-luvulla vaikuttanut Jonathan Edwards. Hän kirjoittaa, miten ihmiset voivat saada valheellisia ilmestyksiä ja vaikutuksia omasta pelastuksestaan. Näitä valheellisia ilmestyksiään he saattavat sitten pitää Hengen ilmoituksena heille:

 

Sitten on niitä, joiden varmuus tulee valheellisista uskonnollisista kokemuksista. Tällaiset viimeksimainitut ovat pahimmat. Heidän varmuutensa tulee usein oletetuista ilmestyksistä. He kutsuvat niitä ilmestyksiä 'Hengen todistukseksi'. He saavat kokemuksia ilmestyksistä ja vaikutuksista; he saattavat väittää, että Jumalan Henki on paljastanut heille tulevaisuuden tapahtumia. Ei ole ihme, että ihmiset, jotka hyväksyvät sellaiset kokemukset, saavat ilmestyksiä ja vaikutuksia omasta pelastuksestaankin...

   Kuvitelkaapa joku, joka on pitkän aikaa tuntenut helvetinpelkoa. Saatana tulee ja pettää hänet ajattelemaan, että Jumala on antanut hänen syntinsä anteeksi. Otaksukaamme, että saatana pettää hänet näyn kautta, jossa on mies, jolla on kauniin hymyilevät kasvot ja avoimet kädet. Syntinen uskoo tämän olevan näyn Kristuksesta. Tai ehkä saatana pettää hänet voimakkaalla äänellä, joka sanoo: 'Poika, syntisi on anteeksiannettu', minkä syntinen ajattelee olevan Jumalan ääni. Niin syntinen uskoo, että hän on pelastettu, vaikka hänellä ei ole hengellistä ymmärrystä evankeliumista...

   Kaikki nämä uskonnolliset tunteet voivat herätä yhdessä tällä tavalla. Ja kuitenkin henkilö, jonka olemme olettaneet kokeneen näitä tunteita, ei ole kristitty! Hänen tunteensa ovat tulleet mielen luonnollisesta toiminnasta, ei Jumalan Hengen pelastavasta työstä. Kuka tahansa, joka epäilee, onko tämä mahdollista, tietää hyvin vähän ihmisluonnosta. (21)

 

Myös Charles G. Finney kertoo kirjassaan "Ihmeellisiä herätyksiä" eräästä tällaisesta tapauksesta. Kyseessä oli naishenkilö, joka perusti varmuutensa nuorena tyttönä näkemäänsä uneen - sen perusteella hän uskoi syntinsä olevan anteeksiannetut:

 

Herätyksen aikana kiintyi huomioni erääseen sairaaseen naiseen, joka oli ollut babtistiseurakunnan jäsen ja oli hyvin tunnettu paikkakunnalla, mutta ihmiset eivät oikein luottaneet hänen hurskauteensa. Keuhkotauti riudutti häntä nopeasti, ja minut kutsuttiin häntä tervehtimään. Menin siis, ja minulla oli pitkä keskustelu hänen kanssaan. Hän kertoi minulle tyttönä näkemänsä unen, joka sai hänet ajattelemaan, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut. Siihen hän sitten perustui, eivätkä mitkään todistelut voineet häntä siitä järkyttää. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei tuo uni suinkaan ollut merkkinä hänen kääntymyksestään. Sanoin hänelle suoraan hänen tuttaviensa vakuuttaneen, ettei hän ollut koskaan viettänyt kristillistä elämää eikä osoittanut kristillistä mielenlaatua. Minä olin tullut koettaakseni saada hänet luopumaan väärästä toivostaan ja tutkiakseni, eikö hän haluaisi ottaa vastaan Jeesusta Kristusta pelastuksekseen. Suhtauduin häneen hyvin ystävällisesti, mutta tein silti tarkoitukseni hänelle selväksi. Hän loukkautui kuitenkin suuresti ja minun lähdettyäni valitti, että minä olin tahtonut riistää häneltä hänen toivonsa  ja saattaa hänen mielensä ahdistukseen, sekä, että oli julmaa näin ahdistaa sairasta ihmistä ja häiritä hänen mielensä rauhaa. Pian sen jälkeen hän kuoli. Kuoleman lähestyessä hän sai sellaisen näkemyksen Jumalasta ja siitä pyhyydestä, joka sen asukkailla täytyy olla, että hän huusi tuskasta sanoen olevansa menossa helvettiin. Tässä tilassa hän kuulemani mukaan kuoli. (22)

 

Miten varmuus koetaan? Edellämainitun valheellisen varmuuden eräs tunnuspiirre on siis se, että ihmisellä voi esiintyä erilaisia näkyjä ja ilmestyksiä Kristuksesta tai sitten he voivat kuulla jonkin äänen tai kuiskauksen, joka lupaa heille anteeksiantoa. (Tätä voi edeltää myös voimakas helvetinpelko – sitä käsiteltiin jo aiemmassa kappaleessa - ja eräänlainen synnintuntokin, kunnes ihmiset näyn saatuaan voivat sitten yhtäkkiä alkaa uskovansa Jumalan rakastavan heitä.) Näiden asioiden varaan he saattavat laittaa varmuutensa.

   Meidän on kuitenkin hyvä huomata, ettei todellisen varmuuden kokemiseen liity mitään yliluonnollisia ilmestyksiä, näkyjä tai kuiskauksia, joita paholainen kyllä mielellään antaa ihmisille.

   Sensijaan todelliseen varmuuteen liittyy se, että ihminen yksinkertaisesti vain ymmärtää asian todellisen laidan. Hänelle tulee vain selvä varmuus evankeliumin totuudesta, että Jeesus on Jumalan Poika ja että hänen kauttaan hän saa olla pelastettu. Esim. Pietari, joka ymmärsi Jeesuksen olevan Jumalan Poika, ei varmastikaan saanut mitään erikoista näkyä asian johdosta tai kuullut jotain kuisketta, vaan hän yksinkertaisesti ymmärsi, että asia on todella näin. Hän vain sai selvän käsityksen ja varmuuden asiasta:

 

- (Matt 16:15-17) Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"

16. Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

17. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

 

1700-luvulla vaikuttanut Jonathan Edwards on selostanut myös asiaa. Hän osoittaa, että monet ovat menneet harhaan juuri sen johdosta, että ovat pitäneet Pyhän Hengen todistusta jonkinlaisena sisäisenä äänenä tai ilmestyksenä:

 

Kun Paavali sanoo Pyhän Hengen todistavan henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, hän ei tarkoita, että Henki antaa jonkin yliluonnollisen vaikutteen tai ilmestyksen meille... Niinpä Pyhän Hengen todistus ei ole jotakin hengellistä kuiskausta tai välitöntä ilmestystä... Hirvittävää vahinkoa on seurannut siitä ajattelusta, että Pyhän Hengen todistus on jonkinlainen sisäinen ääni, vaikutus tai selitys Jumalalta ihmiselle, että hän on rakastettu, anteeksiannettu, valittu ja niin edelleen. Kuinka monta elävää mutta valheellista tunnetta on noussut tästä eksytyksestä! Pelkään, että suuret joukot ovat menneet helvettiin tämän hämäämänä. Tästä syystä olen käsitellyt tätä näin pitkästi. (23)

 

KÄÄNTYMYKSEN HEDELMÄ. Kun on kyseessä kääntymys, on hyvä hieman tutkia sitä, millaista hedelmää sen pitäisi saada meissä aikaan, jos kääntymys on todella ollut aito. Katsomme asiaa seuraavien seikkojen valossa:

 

On mahdollista kokea väärä kääntymys. Ensinnäkin täytyy ottaa huomioon, että on mahdollista kokea väärä kääntymys. On tosiaan mahdollista, että ihminen voi tulla niin petetyksi, että ajattelee kokeneensa pelastuksen ja tulleensa Jumalan hyväksymäksi, kun hän todellisuudessa on kokenut vain väärän kääntymyksen.

   Jonathan Edwards, jolla 1700-luvulla oli paljon kokemusta näistä asioista ja vääristä kääntymyksistä, huomasikin että, paljot puheet eivät aina todistaneet kääntymystä aidoksi. Aika osoitti, etteivät "kääntymykseen tulleet" ihmiset olleet sittenkään kokeneet todellista muutosta:

 

Se ei todista, että joku on todellinen kristitty, että hän antaa liikuttavan todistuksen tunteistaan ja kokemuksistaan. Mikä tahansa, mikä muistuttaa Jumalan työtä, on liikuttavaa uskovalle. Uskovat rakastavat nähdä syntisten kääntyvän. Ei olekaan yllättävää, että sydämemme saavat kosketuksen, kun joku tunnustaa kääntymisensä, ja antaa vakuuttavantuntuisen selonteon kokemuksistaan. Ja sittenkään se ei todista, että hänen kääntymisensä on aito.

   Kirjoitukset kehottavat meitä arvioimaan ihmisiä elämänsä, ei puheensa perusteella...

   Ihmiset, jotka väittävät että he ovat kääntyneet (niin sanoakseni) näyttävät kauniilta ja tuoksuvat hyvältä ja antavat liikuttavia selontekoja kokemuksistaan. Kuitenkin se kaikki saattaa raueta tyhjiin. Puhe ei todista mitään...

 

Mitä sitten meidän tulisi ajatella henkilöstä, joka sanoo kokeneensa kääntymyksen, mutta jonka uskonnolliset tunteet kuolevat pian pois, jättäen hänet paljolti samaksi henkilöksi kuin hän oli aiemminkin? Hän näyttää niin itsekkäältä, maailmalliselta, tyhmältä, riettaalta ja epäkristilliseltä kuin ikinä. Tämä puhuu häntä vastaan lujempaa kuin mikään uskonnollinen kokemus voi puhua hänen puolestaan. Jeesuksessa Kristuksessa ei ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, ei dramaattinen kokemus tai hiljainen, ei hieno todistus tai huono, merkitse mitään. Ainoa asia, joka merkitsee, on uusi luomus... (24)

 

Samoin on Rodney M. Howard-Browne kirjoittanut kirjassaan "Mitä tarkoittaa uudestisyntyminen" (s.4,5) samasta asiasta. Hän toteaa edellisentyyppisistä ihmisistä, jotka ovat seisoneet rivissä ja sanoneet 'Jeesus, tunnustan sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni', mutta jotka eivät kuitenkaan ole sisimmässään muuttuneet:

 

Herra sanoi minulle: "Monet eivät ole edes uudestisyntyneitä. He eivät ole koskaan kokeneet uudestisyntymistä. He eivät ole koskaan tulleet ristin juureen. He ovat seisoneet rivissä ja sanoneet: 'Jeesus, tunnustan sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni', mutta sydämessään he eivät ole muuttuneet."

   Uudestisyntyminen ei ole ulkonaista. Pelastuminen ei tapahdu järjen avulla. Se tapahtuu sydämessä, kun ihminen hyväksyy Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Silloin hän muuttuu. Hänestä tulee uusi luomus. Juuri tämä innostaa uudestisyntymisessä...

   Älä tule selittämään minulle, että olet uudestisyntynyt ja silti elät niin kuin ennen. En usko sinua. En välitä, vaikka käyt missä tahansa seurakunnassa. En välitä, vaikka isäsi olisi diakoni. En välitä, vaikka olisit vanhimmiston johtaja. En välitä, vaikka kuuluisit kaikkiin lautakuntiin aina kyllästymiseen saakka. Kun uudestisynnyt, sinä muutut. Sinusta tulee uusi.

   Ihmiset, jotka luulevat voivansa uudestisyntyä ja jatkaa elämäänsä entiseen malliin, pettävät itseään. Heidän suhteensa Jumalaan ei ole kunnossa, ja he peittävät sen niin hyvin, etteivät edes itse tunnista sitä. He eivät ole koskaan tulleet parannuksen paikalle.

   Itse asiassa on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa Jumalalle hyväkin kauppa. He ajattelevat Jumalan olleen heille pelastuksen velkaa.

 

Mitkä asiat todistavat aidosta kääntymyksestä? Kun on kyseessä kääntymys ja pelastuminen, on tiettyjä seikkoja, jotka ovat osoituksena sen aitoudesta. Nämä seikat, joita seuraavassa luettelemme, ovat tosiasiassa paljon parempia todistamaan kääntymyksen aidoksi, kuin vaikkapa ihmeet (vrt. Matt 7:22,23) tai runsas puhe hengellisistä kokemuksista ja tunteista, jotka voivat olla ominaista monille väärän varmuuden omaaville henkilöille. Jos itse et havaitse seuraavia asioita ja asenteita elämässäsi, et todennäköisesti ole vielä koskaan tullut pelastuksesta ja Jumalan yhteydestä osalliseksi:

 

Halu tehdä Jumalan tahto on ehkä selvin merkki aidosta kääntymyksestä. Ihminen ei ehkä kykene sitä aina noudattamaan ja hänellä voi olla kamppailu sen johdosta, mutta jos hänellä ei ole mitään kiinnostustakaan asiaan, ei hän varmastikaan ole vielä pelastunut:

 

- (Room 7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

 

- (Room 6:17) Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,

 

Kaipuu pyhempään elämään on periaatteessa sama asia kuin edellinen. Tämä tarkoittaa, että ihminen jatkuvasti haluaa olla puhtaampi elämässään ja päästä voitolle elämässään vallitsevista vajavaisuuksista.

   Erona tähän voidaan mainita monet väärän varmuuden omaavat henkilöt, jotka usein ovat tyytyväisiä itseensä ja nykyiseen tilaansa. He saattavat myös elää menneisyydessä tapahtuneessa kääntymyksessään, mutta eivät elä Jumalalle nykyajassa. He itseasiassa luottavat Kristukseen pelastajanaan synneistä, mutta eivät kaipaa vapautusta elämässään olevista synneistä.

 

- (Matt 5:3) "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

 

- (Matt 5:6) Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

 

Ihminen muuttuu jatkuvasti ja kantaa Hengen hedelmää on eräs merkki. Tämä ei tarkoita, että muutos voitaisiin helposti havaita esim. muutaman päivän sisällä, mutta pitemmissä ajanjaksoissa ero entiseen pitäisi varmasti olla selvillä. Jos 5-10 vuoden kuluttua olemme aivan samanlaisia kuin kääntymyksemme hetkellä, emme varmastikaan ole silloin pelastuneita:

 

- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

 

- (2 Kor 4:16) Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

 

- (Room 6:22) Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

 

Tarkempi väärien asenteiden havaitseminen ja niistä luopuminen omassa elämässä kuuluu siihen prosessiin, jossa Pyhä Henki paljastaa ihmiselle hänen sisimmässään olevia vääriä asenteita sekä mielenlaatua ja auttaa ihmistä myös luopumaan niistä. Usein tässä prosessissa ihminen voi tuntea itsensä hyvinkin viheliäiseksi ja läpikotaisin syntiä täynnä olevaksi kuten Paavali koki:

 

- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.

 

- (Hebr 4:12,13) Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

 

- (Room 7:24,25) Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

 

Hätä muiden sielujen pelastuksesta on yksi tärkeimmistä merkeistä. Eli kun ihminen on tullut itse pelastetuksi, tulee hänelle välittömästi hätä myös muiden sielujen kohtalosta. Jos meillä ei ole huolta muiden kohtalosta, emme varmastikaan ole pelastuneita:

 

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

 

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

 

- (1 Kor 9:22) heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

 

Halu rukoilla, erityisesti muiden ihmisten pelastumisen puolesta, johtuu paljolti edellisestä asiasta. Kun ihmiselle on selvinnyt, että muut ovat menossa kadotukseen, alkaa hän välittömästi rukoilla näiden puolesta, ettei niin kävisi ja että Jumalan työ muutenkin edistyisi. Rukous ja halu lisätä sitä edelleen on yksi aidon kääntymyksen merkkejä:

 

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

 

- (1 Tim 5:5) Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää;

 

- (1 Sam 12:23) Ja pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeata tietä.

 

Halu lukea Raamattua ja pitää sitä Jumalan sanana kuuluu aidon kääntymyksen yhteyteen. Me voimme tällöin saada ikäänkuin sisäisen ymmärryksen asiasta, vaikka ennen olisimme ajatelleet aivan toisin. Meille voi tulla myös murhe siitä, jos Raamatun arvovaltaa murennetaan tai Jumalan tahto yhteiskunnassa ei toteudu:

 

- (Ps 119:103-105) Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.

104. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.

105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

 

- (1 Tess 2:9,13) Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

 13. Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

 

- (1 Joh 2:14) Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha

 

Halu kristittyjen yhteyteen on yksi kääntymyksen merkeistä. Aina tämä halu ei tosin esiinny niin voimakkaana, mutta jos sitä ei esiinny yhtään, voidaan kysyä, onko ihminen sittenkään kokenut todellista kääntymystä:

 

- (Room 1:11,12) Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,

12. se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.

 

- (1 Tess 3:12) Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan,

 

- (2 Piet 1:7) jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

 

Miten kääntymyksen pitäisi ilmetä? Kun on kyseessä se, miten kääntymyksen pitäisi ilmetä käytännössä, niin saatetaan usein painottaa sellaisia seikkoja, jotka ovat aivan epäoleellisia ja Jumalan silmissä mitättömiä asioita. Jotkut nimittäin saattavat painottaa erikoisia näkyjään, heidän kauttaan tapahtuvia ihmeitä, valtavia tunteitaan tai ruumiillisia vaikutuksiaan ja pitää niitä kristillisyyden ilmauksina. (Tällä emme tahdo halveksua Jumalan todellisia armolahjoja, jotka - jos ne ovat Jumalasta - ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia.)

   Mitä tulee edelläoleviin asioihin, eivät ne kuitenkaan ole mikään todiste ihmisen hengellisyydestä. Ne eivät osoita, jos koemme niitä, että olemme kovinkaan hengellisiä; itseasiassa paholainenkin voi aiheuttaa samoja asioita ja näin sekoittaa Jumalan työn.

   Sensijaan paljon oleellisempaa on se, miten ihmisen usko ilmenee käytännön elämässä, hänen luonteessaan ja teoissaan.

   Ensinnäkin ihmisen luonteessa pitäisi ilmetä se, ettei hän olisi itsekäs, vihainen, ylpeä, riitelevä tai ettei hänestä tulisi esille muuta vastaavaa (Olemme usein varsin kaukana täydellisyydestä!); ts. hänellä tulisi olla rakkaudellinen, nöyrä sekä armahtava ja anteeksiantava mielenlaatu. Hänellä tulisi silloin olla samanlainen mielenlaatu, joka Kristuksellakin oli, koska hän oli nöyrä, rakkaudellinen ja armahtava (Matt 11:29, Joh 13:1, Joh 1:14). On kyllä totta, että olemme usein kaukana tästä kaikesta, mutta varmasti se on Jumalan korkein tavoite jokaisen ihmisen kohdalla. Tähän tärkeään asiaan viittaavat seuraavat jakeet:

 

- (Fil 2:3) ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

 

- (Room 13:8, 10) Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.

10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

 

- (Jaak 3:16,17) Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

 

Mitä sitten tulee käytännön tekoihin, ovat ne toinen puoli asiasta. Niiden tärkeyden osoittaa seuraava luettelo, jossa puhutaan myös esivallan tottelemisesta - eli voimme ymmärtää, ettei mikään mielivalta, epäjärjestys, laittomuus tai väkivalta voi silloin olla oikein. Ja kun on kyseessä tämä luettelo, voi jokainen myös sen edessä tuntea itsensä hyvin puutteelliseksi ja vajavaiseksi, mutta ainakin meille on annettu malli, jonka mukaan toimia. Lisäksi on syytä kysyä, että jos joku ei tunne haluakaan tehdä tämänlaatuisia tekoja, onko hän silloin edes kristitty:

 

- (Jaak 2:1-4,8,9) Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.

2. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,

3. ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",

4. niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?

8. Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;

9. mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.

 

- (Jaak 2:15-17) Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla

16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

 

- (1 Joh 3:17,18) Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

 

- (Matt 5:44) Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

 

- (1 Piet 2:13,14) Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin,

14. kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi;