Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Olosuhteet elämälle – sattumaako?

 

 

Tosiasia, mikä voidaan havaita ympärillämme, on elämän olemassaolo. On elämää merissä, elämää maan päällä ja elämää ilmassa. On kasveja ja eläimiä, jotka osoittavat tämän asian todellisuuden. Maapallo ei ole eloton planeetta.

   Entä olosuhteet elämälle? Jos oletetaan, että elämä on syntynyt itsestään – vaikka sen puolesta ei ole todisteita – joudutaan silti selittämään, miksi olosuhteet ovat juuri oikeat elämälle. Miksi ne sopivat elämää varten, joka on mahdollista hyvin kapeissa rajoissa? Naturalistisessa ja ateistisessa teoriassa oletetaan, että kaikki johtuu sattumasta, mutta tällaisia sattumia tuntuu olevan liian paljon. Vaaditaan ihmeitä ihmeiden perään, että nämä asiat ja niitä edeltäneet vaiheet olisivat voineet toteutua itsestään. Paljon loogisempi selitys on, että niiden takana on yliluonnollinen olento, Jumala.

   Tärkeitä edellytyksiä elämälle ovat mm. seuraavat asiat:

 

Sopiva etäisyys auringosta. Maapallo on n. 150 miljoonan kilometrin päässä auringosta, ja se on juuri oikea etäisyys. Lämpötila pysyy suurimmassa osassa maapalloa 0 – +40 °C asteen välillä, eikä juuri missään ole alituista korkeata kuumuutta tai kylmyyttä. On laskettu, että jos olisimme vain 5 % lähempänä aurinkoa, aiheuttaisi se merien kiehumisen ja veden haihtumisen. 5 % suurempi etäisyys aiheuttaisi merien jäätymisen. Samoin etäisyyden ja auringon energiasäteilyn suhde tulee ilmi seuraavista luvuista:

 

• Jos etäisyys olisi vain kolmasosa nykyisestä (50 milj. km.), saisimme lämpöä 9-kertaisesti nykyiseen verrattuna.

 

• Jos etäisyys olisi puolet nykyisestä (75 milj. km.), saisimme lämpöä 4-kertaisesti nykyiseen verrattuna.

 

• Merkurius on 58 miljoonan kilometrin ja Venus 108 miljoonan kilometrin etäisyydellä auringosta. Niissä lämpötilat voivat olla useita satoja lämpöasteita, mikä tekee elämän mahdottomaksi.

 

• Jos etäisyys olisi kaksinkertainen (300 milj. km), saisimme lämpöä vain neljännen osan nykyisestä.

 

Maapallon ympyränmuotoinen kiertorata. Maapallon kiertorata auringon ympäri on lähes täydellisesti ympyrän muotoinen. Jos kiertorata olisi soikea ja epäkeskinen kuten komeetoilla, olisi siitä seurauksena valtavia lämpötilan muutoksia. Maapallo olisi vuoroin hehkuvan kuuma sen lähestyessä aurinkoa ja jäätävän kylmä sen siirtyessä auringosta poispäin. Se tekisi elämän olemassaolon nykyistä vaikeammaksi.

 

Maapallon pyörimisnopeus. Jos maapallon pyörimis-nopeus akselinsa ympäri olisi paljon nykyistä hitaampi, olisivat päivät sietämättömän kuumia ja yöt jäätävän kylmiä. Nykyinen pyörimisnopeus estää lämpötilaeroja kasvamasta liian suuriksi. Ei ole liian pitkiä kylmiä öitä eikä kuumia päiviä, jolloin kasvillisuus palaisi poroksi.

   Esim. Venukselta – maapalloa lähinnä olevalta planeetalta – menee akselinsa ympäri kiertämiseen peräti 244 vuorokautta. Miksi erot pyörimisaikojen suhteen ovat näin huomattavia ja miksi maapallon pyörimisnopeus on juuri sopiva elämän kannalta?

 

Maan akselin kallistuma on 23,5 astetta. Se aiheuttaa vuodenaikojen vaihtelut. Jos tätä kallistumaa ei olisi, vallitsisi napaseudulla ikuinen hämärä. Lumi ei sulaisi ja meri olisi jäässä. Jäämantereita muodostuisi kummallekin pallonpuoliskolle, pohjoiseen ja etelään, mutta päiväntasaaja-seudut olisivat vastaavasti polttavan kuumia. Tämä rajoittaisi huomattavasti elämän mahdollisuuksia maapallolla.

 

Kuun ja auringon vetovoima aiheuttavat vuorovesi-ilmiön. Jos kuu olisi nykyistä lähempänä maata, vuorovesi olisi radikaalisti suurempi. On laskettu, että jos kuu olisi ollut vain viidesosan nykyistä lähempänä maata, olisivat mantereet sen johdosta peittyneet kokonaan vuorovesien alle kahdesti vuorokaudessa. Se tekisi maaelämän mahdottomaksi.

 

Jupiterin vetovoima. Suuri planeetta Jupiter on juuri oikealla paikalla ja tarpeeksi isokokoinen, että se vetovoimallaan pystyy vetämään meteoreja ja komeettoja poispäin maapallosta niin, etteivät ne törmää meihin.

 

Ilmakehän suojeleva vaikutus. Maata ympäröivä ilmakehä on ainutlaatuinen. Millään muulla planeetalla tai kuulla ei ole samanlaista suojaavaa ilmakehää. Yksi osoitus tästä on otsonikerros, joka ei laske maapallolle haitallista ultravioletti-säteilyä. Se estää kasveja ja eläimiä tuhoutumasta. Silti ilmakehän läpi pääsee riittävä määrä lämpöä ja valoa, jotta olosuhteet elämälle olisivat suotuisat.

   Ilmakehä suojelee maata myös meteoreilta. Useimmat niistä eivät pääse koskaan maan pinnalle, koska ne palavat tullessaan ilmakehään. Muussa tapauksessa maapallolle iskeytyisi tuhansia meteoreja ja ne aiheuttaisivat tuhoa.

   Ilmakehän vaikutuksesta maapallolla vallitsee myös kasvihuoneilmiö, joka pitää lämpötilat tasaisina ja estää lämpöä karkaamasta avaruuteen. Ilman tätä ilmiötä maapallon keskilämpötila olisi n. - 20 °C, kun se nyt on + 15 °C. Kasvihuoneilmiö siis nostaa maapallon keskilämpötilaa 35 astetta ja tekee olosuhteet elämälle sopiviksi. Sen sijaan kuu, jossa ei ole lainkaan ilmakehää, kokee valtavia lämpötilanvaihteluita, vaikka se on yhtä kaukana auringosta kuin maapallo. Siellä lämpötila vaihtelee + 120 Celsius-asteesta - 170 asteeseen.

 

Happi ja muut kaasut ilmakehässä. Eräs elintärkeistä kaasuista on happi, jota ilmassa on 21 %. Ilman sitä ihmiset ja eläimet kuolisivat muutamassa minuutissa. Kuitenkin, jos happea olisi selvästi suurempi määrä, muuttuisi se myrkylliseksi, jos sitä hengitetään liian pitkään. Lisäksi jos happea olisi esim. yli 50 %, tekisi se kaikki palavat aineet erittäin tulenaroiksi. Yksi salamanisku voisi sytyttää koko metsän räjähdyksenomaisesti tuleen.

   Toinen tärkeä aine ilmakehässä on hiilidioksidi, jota on vajaa prosentti ilmassa olevista kaasuista. Tästä määrästä kasvit saavat tarvitsemansa hiilen. Ilman sitä ne kuolisivat, samoin myös eläimet, jotka syövät niitä. Tämän kaasun sopiva määrä on eräs osoitus siitä, miten pienestä elämä maan päällä on kiinni.

 

Maapallon koko ja ilmakehä. Maapallon koko on ratkaiseva ilmakehän kannalta. Jos maapallo olisi paljon pienempi, pintavesi haihtuisi, elämää ylläpitävä happi karkaisi, eikä täällä olisi ilmakehää kuten kuussa. Sen vuoksi astronautit tarvitsevat avaruuspukuja kuussa säilyäkseen siellä hengissä. Kuu on liian pieni pidättääkseen happea, typpeä ja vesihöyryä.

   Toisaalta, jos maapallo olisi suurempi kuin kuu, mutta nykyistä pienempi, voisi ilmakehä jäädä niin ohueksi ja pieneksi, ettei sillä olisi samanlaista suojaavaa ja elämää ylläpitävää vaikutusta kuin nykyisellä ilmakehällä. Se rajoittaisi radikaalisti elämän mahdollisuuksia.

   Entä jos maapallo olisi nykyistä huomattavasti suurempi? Silloin vety kaasuna kerääntyisi yhteen eikä kykenisi irtautumaan ilmakehästä. Yhdessä hapen kanssa se muodostaisi räjähtävän yhdistelmän. Pieni liekki saisi aikaan valtavia räjähdyksiä.

   Seuraava esimerkki myös osoittaa, mitä pieni muutos maapallon koossa voi saada aikaan. Jos maapallo olisi nykyistä suurempi, se sitoisi enemmän kaasuja ja vaikuttaisi veden kiertokulkuun ja määrään:

 

Erotus planeettojen välillä, joista toisella on 12 800 kilometrin, toisella 15 200 kilometrin halkaisija, ei tosin ole suuri, kun ajatellaan toisten planeettojen ääretöntä suuruutta, ja kuitenkin on tämä pieni erotus kylliksi suuri lisätäkseen jälkimmäisen kokoa kahdella kolmasosalla, ja sen massa olisi, lukuun ottaen lisääntyvän tiheyden, jonka suurempi vetovoima saa aikaan, noin puolta suurempi. Mutta massan kaksinkertaistuessa kaksinkertaistuisivat myöskin kaikenlaiset kaasut, joita planeetta vetäisi puoleensa ja pidättäisi, ja luultavasti kaksinkertaistuisi myöskin planeetan vesimäärä. Mutta planeetan pinta-ala olisi lisääntynyt vain puolella; vesimäärä olisi siis kylliksi suuri hautaamaan koko pinnan usean kilometrin syvyisen veden alle. (1)

 

Meret ja kuiva maa. Eräs erikoisuus maapallolla on merien ja veden suuri osuus. Maapallon pinnasta 70,8 % on veden peittämää, kun kuivaa maata on 29,2 %. Lisäksi merten keskisyvyys on 3,8 kilometriä, kun mannerten keskikorkeus meren pinnasta on vain 0,84 km. Jos maan pinta tasoitettaisiin ja lapioitaisiin mereen, peittäisi merien vesimäärä koko maan 2440 metriä paksulla kerroksella.

   Entä jos vettä olisi vain kymmenesosa enemmän kuin nyt? Pelkästään näin pieni prosentuaalinen lisäys aiheuttaisi sen, että melkein koko nykyinen maanpinta olisi veden alla! Se osoittaa, miten paljon maaelämä on riippuvainen sopivasta veden määrästä. Jos sitä olisi hiukan enemmän, ei olisi monipuolista maaelämää.

 

Merten vaikutus lämpötilaan. Maa-pallolla on suuria valtameriä. Elleivät ne säätelisi maan pinnan lämpötiloja, elämä joko kiehuisi tai jäätyisi kuoliaaksi. Ilman valtameriä sekä ilmakehän virtauksia olisivat päiväntasaajan seudut n. 15 astetta lämpimämmät ja napa-alueet 25 astetta kylmemmät kuin nykyään. Vuoden keskilämpötila päiväntasaajalla olisi n. +40 °C ja Suomessa - 25 °C. Nyt suuret vesimassat tasoittavat lämpötilaeroja ja pitävät ne sopivissa rajoissa. Se on tärkeä edellytys elämälle.

 

Vesi. Tärkeä elementti elämälle on vesi. Ilman sitä me kuolisimme muutamassa päivässä. Se on itsessään hajuton ja mauton neste, joka on erittäin monipuolinen:

 

• Me juomme sitä

• Peseydymme siinä

• Ruokaa keitetään vedessä

• Kehostamme on 65 % vettä

• Merissä, järvissä ja joissa on kaloja, joita voidaan syödä

• Järven jäällä voidaan luistella ja pilkkiä

• On lumi- ja vesisateita. Jatkuva veden ja lumen kiertokulku pitää maan hedelmällisenä. Kaukana järvistä ja joista olevat alueet saavat vettä sen ansiosta.

• Lumen päällä voidaan hiihtää

• Lumesta voidaan tehdä lumipalloja ja lumiukkoja

• Pilviä pidetään kevyinä, mutta niissä on valtavasti vettä. Tavallinen kesäpilvi painaa yhtä paljon kuin matkustajalentokone. Lisäksi kuutiokilometrin kokoisessa poutapilvessä on miljardi kiloa vettä.

• Vesi on vähintään 64 aineen liuotin. Siihen liukenevat suolat, hapot, emäkset, mineraalit ja vitamiinit. Se myös kuljettaa eri aineita kaikkialle kehoon sen jälkeen, kun ne ovat liuenneet. Lisäksi vesi, veren tärkein aineosa, liuottaa hiilidioksidia kuljettaen sen keuhkoihin, joiden kautta se poistuu ulos hengityksessä.

 

Veden jäätyminen. Yksi veden erikoisuus on, että se laajenee jäätyessään toisin kuin muut aineet, jotka supistuvat (Vesi on tiheimmillään 4-asteisena. Jos lämpötilaa nostetaan tai lasketaan siitä, vesi laajenee). Vain vesi lisää tilavuuttaan, kun se jäähtyy ja muuttuu jääksi; muilla aineilla ei ole samaa ominaisuutta.

   Edellisellä fysikaalisella seikalla on suuri merkitys. Jos vesi käyttäytyisi kuin muut aineet, jää ei muodostuisi vesistöjen pinnalle vaan niiden pohjaan. Jää vajoaisi aina pohjaan ja kaikki vesistöt jäätyisivät vähitellen kokonaan. Korkeintaan päiväntasaajalle saattaisi jäädä pieni sulan veden alue. Se tekisi elämän mahdottomaksi, koska jää ei ennättäisi sulaa edes kesän aikana. Nyt niin ei tapahdu, vaan jäät jäävät kellumaan, ja muodostavat kuoren, joka suojelee kaloja talven kylmyydeltä. Voidaanko tätä pitää sattumana? Miksi vesi, joka on tärkeä elementti elämäämme varten, muodostaa tällaisen poikkeuksen? Jos vedeltä puuttuisi tämä ominaisuus, meret olisivat jäässä ja maapallo olisi lähes eloton planeetta.

 

Oikeat olosuhteet eivät takaa elämää. Edellä on käsitelty olosuhteita, jotka mahdollistavat elämän. Ne ovat todistuksia siitä, miten pienestä nykyinen elämä maan päällä on kiinni. Jos olosuhteet olisivat hiukan toisenlaiset, voisi maapallo olla eloton planeetta. Se voisi olla samanlainen kuin kuu, jossa ei ole ilmakehää tai Venus ja muut planeetat, joissa olisi mahdotonta elää pitempiä aikoja. Nyt ei kuitenkaan ole niin.

   Entä miten naturalistisessa ja ateistisessa teoriassa selitetään se, miksi maapallolla on elämää ja vieläpä monipuolista elämää? Yleensä tällaiselle näkemykselle on ominaista kaksi seuraavaa asiaa:

 

• Kun olosuhteet ovat oikeat, elämää voi syntyä missä tahansa

• Aika ja sattuma tekee kaiken mahdolliseksi

 

”Kun olosuhteet ovat oikeat, elämää voi syntyä missä tahansa”. Hyvän käsityksen siitä, miten elämän ajatellaan voivan syntyä itsestään, kun olosuhteet vain ovat oikeat, saamme seuraavasta lainauksesta. Kirjoittaja ajattelee tosissaan, että se on mahdollista oikeiden olosuhteiden puitteissa. Tämä näkemys on aivan yleinen niillä ihmisillä, joilla on naturalistinen ajatusmalli:

 

Elämän alku maapallolla tiettyyn aikaan on tosiasia, mutta sen syntytapa on ainakin toistaiseksi selvittämätön ongelma. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole kuin että elämä on syntynyt itsestään, ts. että elämän synty on luonnon järjestykseen kuuluva tapahtuma kaikkialla, missä olot ovat sellaiset kuin ne olivat elämän syntyessä maapallon pinnalla. Elämän synty ei ole sen suurempi tai pienempi mysteerio kuin esim. maapallomme synty. Jos voisimme kokeellisesti l. keinollisesti saada aikaan laboratoriossa tai muualla olotilan, joka vastaisi elämän alkuaikoina vallinnutta, saisimme varmasti nähdä kuolleesta aineesta syntyvän elämää. Ei ole mahdotonta, että tähän vielä päästäänkin. Yhtä mahdollista on, että vielä pääsemme yhteyteen elämän kanssa joillakin toisilla planeetoilla. Tässäkin tapauksessa on varmasti niin, että sitä mukaa kuin tietomme kasvaa, Jumala ja Luoja saa siirtyä yhä syrjemmälle. (2)

 

Mitä vastata niille, jotka ajattelevat edellisellä tavalla?

   Suoraan sanottuna edellinen käsitys perustuu uskoon, jolle ei löydy tukea käytännön havainnoista. Siinä ei ole kysymys tieteestä vaan uskonvaraisesta asenteesta, jota on mahdoton osoittaa todeksi. Jos kysymys olisi tieteestä niin kuin tämän ajatusmallin omaavat henkilöt haluavat itse ajatella, olisi elämän synty jo ratkaistu. Kuitenkin mitä enemmän tietoa alueelta on kertynyt, sitä vaikeammaksi ongelma on muodostunut. Kuilu elävän ja elottoman välillä on kasvanut tiedon lisääntyessä. Pelkät sopivat olosuhteet eivät koskaan itsestään tuota elämää. Se on harhaluulo. Muutamat kommentit osoittavat elämän synnyn ongelmallisuuden:

 

Paul Davies: Kun aloin kirjoittaa tätä kirjaa, olin vakuuttunut, että tiede oli selvittämäisillään elämän synnyn mysteerin. – Olen käyttänyt vuoden tai kaksi tämän alan tutkimiseen ja olen nyt sitä mieltä, että tiedoissamme on valtava aukko. Meillä on luonnollisesti hyvä käsitys elämän synnyn ajasta ja paikasta, mutta itse tapahtumaketjun ymmärtämiseen on vielä pitkä matka. Tämä ymmärryksemme aukko ei ole pelkkää tietämättömyyttä joistakin teknisistä yksityiskohdista, vaan se on merkittävä käsitteellinen puute. …Monet tutkijat varovat väittämästä julkisesti, että elämän synty on mysteeri, vaikka suljettujen ovien takana he myöntävät avoimesti olevansa hämmentyneitä… (3)

 

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (4)

 

Entä se käsitys, että aika ja sattuma tekevät kaiken mahdolliseksi, niin että sopivat olosuhteet elämälle, elämän synty ja nykyiset lajit ovat niiden seurausta? Voivatko aika ja sattuma saada itsestään kaiken aikaan?

   Jälleen on todettava, että kyseessä on uskoon perustuva näkemys. Kysymys ei ole tieteestä. Ei ole voitu todistaa, että aika ja sattuma synnyttäisivät elämää tai edes sitä, että nykyinen monimuotoinen elämä olisi seurausta näistä persoonattomista tekijöistä, joita jotkut pitävät ikään kuin Jumalan vertaisina. Nämä tekijät eivät voi olla nykyisen luonnon kauneuden ja monipuolisen elämän takana.

   Sama pätee ihmisen ajatteluun, järkeen ja tunteisiin (ilo, suru, toivo, pelko, huumori ja nauru, itku, vihastuminen, ihastuminen)? Jos järjellistä Luojaa ei ole olemassa, miten ei-älyllinen aine on tuottanut ajattelevan, puhuvan, tunteellisen ja älykkään olennon? Evoluutioteoriassa edellytetään niin, mutta eikö ole paljon helpompi selittää nämä asiat sillä historiallisella käsityksellä, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen sekä muun luonnon? Näitä monimutkaisia asioita on vaikea selittää elottomasta, ei-älyllisestä ja persoonattomasta aineesta käsin. Nobel-palkittu biokemisti George Wald (1906-1997) otti sen mahdollisuuden huomioon, että älykkyys oli mukana alusta alkaen:

 

Miten on käynyt niin, että monien vaihtoehtojen joukosta olemme maailmankaikkeudessa, jossa on juuri ne erityiset ominaisuudet, jotka tuottavat elämää? Minulle on äskettäin tullut mieleen – ja minun täytyy myöntää, että se aluksi tuotti tieteelliselle vaistolleni shokin – että molemmat kysymykset voidaan jossakin määrin liittää yhteen. Näin tapahtuu, jos oletamme, että älykkyys ei olekaan syntynyt elämän kehityksen myöhäisenä sivutuotteena vaan että se on aina ollut olemassa fysikaalisen todellisuuden kasvualustana, alkuperänä ja ehtona. Tämän oletuksen mukaan fysikaalinen todellisuus on rakentunut älykkyyden varassa. Älykkyys on rakentanut fysikaalisen maailmankaikkeuden, joka synnyttää elämää ja näin lopulta kehittää luontokappaleita, joilla on tietoa ja jotka luovat tiedettä, taidetta ja teknologiaa. (5)

 

Puuttumatta enempää edellisen käsityksen uskonvaraiseen luonteeseen, katsomme muutaman Raamatun jakeen kautta, miten elämä on alkanut. Se ei ole alkanut itsestään niin kuin monet henkilöt haluavat uskoa ja jota he pitävät tieteellisenä käsityksenä, vaan Jumalan toimesta. Se, että Jumala on luonut elämän ja kaiken, ei ole yhtään sen epärealistisempi käsitys kuin nykyinen naturalistinen käsitys kaikkeuden ja elämän alusta. Päinvastoin, on suurta tyhmyyttä ajatella, että olematon itsestään tuottaa aineen, ja että ei-älyllinen eloton aine sen jälkeen tuottaa elämää ja älykkäitä olentoja niin kuin naturalistisessa teoriassa ajatellaan. Sen sijaan Raamatun opetus on paljon realistisempi vaihtoehto. On järkevämpää uskoa, että tehdyllä on tekijänsä. Tiedemiehet itsekin myöntävät, että maailmankaikkeudella ja elämällä on alku. Itsestään ne eivät ole voineet syntyä, vaan niillä on täytynyt olla tekijä.

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

 

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

 

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

 

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. A.R.  Wallace: Mans place in the Universe, s. 217

2. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty?, s. 22

3. Paul Davies: Viides ihme, 1999, s. 14,15

4. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004,  sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

5. George Wald: Life and Mind in the Universe, teoksessa Henry Margenau & Roy Abraham Varghese (toim.) Cosmos, Bios, Theos. La Salle,IL: Open Court

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce