Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Onko jääkautta ollut?
















 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

 

 

LÄMMIN ILMASTO. Melko yleinen on siis se käsitys, että maan lähimenneisyydessä on vallinnut kylmä ilmasto jääkausineen. On puheltu, miten eläimet ja ihmiset ovat oleskelleet nykyistä viileämmissä oloissa ja hytisseet kylmyydestä, kun pysyvä talvi on vallinnut maan päällä. Samoin on puhuttu, miten nykyiset kaikkein pohjoisimmat alueet ja kaikkein eteläisimmät alueet olivat vieläkin kylmempiä kuin tällä hetkellä ja että niiden pinnalla vallitsi paksu jääpeite.

   Mutta pitääkö edelläoleva käsitys yhtä tosiasioiden kanssa? Jos katsomme asiaa seuraavien seikkojen valossa, osoittavat ne pikemminkin päinvastaista. Ne osoittavat, että maan päällä on vallinnut ennemminkin nykyistä lämpimämpi kuin nykyistä kylmempi ilmasto. Tämän osoittavat seuraavat havainnot:

 

- Etelämantereelta samoin kuin Grönlannista, Alaskasta ja Siperiastakin on löydetty palmu- ja hedelmäpuita, jotka eivät yksinkertaisesti pystyisi nykyisissä olosuhteissa menestymään. Näiltä alueilta on löydetty myös tropiikin kasveja sekä saniaisfossiileja Etelämantereelta.

 

- Kivi- ja ruskohiiliesiintymät, joita on Kanadassa, Huippuvuorilla, Grönlannissa sekä muilla nykyisin kylmillä alueilla, ovat merkki aikaisemmasta rehevästä kasvillisuudesta

 

- Norjan mereltä, Huippuvuorilta ja napaseuduilta on tavattu koralleja, jotka elävät vain lämpimissä merissä.

 

- Pohjanmerestä on löydetty nilviäisiä ja koralleja, jotka ovat tyypillisiä Välimeren lajeja

 

- Siperian ja Alaskan arktisilta alueilta on kaivettu esiin sellaisia eläimiä kuin krokotiileja napapiirin pohjoispuolelta, leijonia, antilooppeja, kameleita, lampaita, lehmiä, sarvikuonoja, hevosia, mastodontteja ja myskihärkiä sekä tietenkin mammutteja, joita on arveltu olleen maaperässä miljoonia. Nämä monet suuret eläimet eivät olisi mitenkään voineet saada ravintoa ja juomista, mikäli ilmasto olisi ollut kylmä.

 

- Alaskasta, parisataa kilometriä napapiirin pohjoispuolelta, on löydetty erittäin hyvin säilyneitä dinosauruksen muumioita. Samoin dinosauruslöytöjä on tehty Grönlannista ja Etelämantereelta. Jotta nämä vaihtolämpöisiksi luokitellut eläimet olisivat voineet menestyä, on ilmaston täytynyt silloin olla lämmin eikä kylmä.

 

ILMASTONMUUTOKSEN AJANKOHTA. Kun siis kasvi- ja eläinfossiilien perusteella voi päätellä, että ilmasto on ollut ennen lämmin myös nykyisillä arktisilla alueilla, on seuraava kysymys, miten kauan tästä lämpimästä jaksosta on aikaa. Ja yleensä, kun on vastattu tähän kysymykseen, on sanottu, että tästä lämpimästä jaksosta olisi ollut aikaa ainakin satojatuhansia tai miljoonia vuosia.

   On kuitenkin olemassa muutamia seikkoja, jotka selvästi osoittavat lämpimän ilmaston vallinneen maan päällä vain joitakin vuosituhansia sitten. Tämän puolesta puhuvat seuraavat asiat:

 

Rossin merenpohjan sedimenttinäytteet. Kun tutkittiin Etelämantereen Rossin meren pohjan sedimenttinäytteitä saatiin niiden perusteella "jääkauden" eli kylmän vaiheen alkamisajankohdaksi tällä alueella vain n. 6000 vuotta, joka on moninkertaisesti vähemmän kuin ne sadattuhannet vuodet, joita yleensä on esitetty. Keijo Parkkunen on selostanut kirjassaan "Sadan vuoden harha-askel", s. 24,25, erään lehden artikkelia, joka liittyy asiaan:

 

Historian ja antropologian professori C.H. Hapgood antaa mielenkiintoisia tietoja Etelämantereesta artikkelissaan "Muuttuva maankuori" Sunday Evening Postissa 10.1.1959.

   "Radiohiilimenetelmän avulla tiedemiehet tarkistivat uudelleen viimeisen jääkauden päättymisajan, ja sen mukaan siitä on kulunut vain 10 000 vuotta aikaisempien 30 000 vuoden sijasta.

   Havainto pani epäilemään 1800-luvulla eläneen geologin Charles Lyellin laatiman järjestelmän perusperiaatteita. Hän oletti, että geologiset tapahtumat, kuten vesi ja lumisade, eroosio ja sedimenttien kerrostuminen, ovat menneisyydessä edenneet nykyisillä nopeuksillaan... Jääkauden jälkipuoliskolla nämä geologiset tapahtumat kiihtyivät nopeudeltaan sangen huomattavasti. Jonkin tekijän, jota nyt ei ole, on siis täytynyt olla vaikuttamassa. Eräs toinen uusi iänmääritysmenetelmä, jota nimitämme ionimenetelmäksi, on myös aiheuttanut suuren järkytyksen, kun sen avulla on määritetty Rossin meren pohjan sedimenteissä kairattujen näytteiden ikää, on käynyt ilmi, että viimeisten miljoonan vuoden aikana Etelä-manner on ollut sulana useita kertoja... Näiden kairausnäytteiden ajoituksen jälkeen havaittiin, että Rossin meren nuorin jääkausi alkoi 6000 vuotta sitten."

   Havainto, että Etelämeren jääkausi alkoi vasta 6000 vuotta sitten, on todellinen pommi. Kerrankin tutkija lähestyi suoraan tosiasioita. Tässä lausunnossa on niin suuri kiinnekohta asioiden ymmärtämiseen, että se on suorastaan järkyttävää. Etelämantereella ei ollut jäätiköitä ennen kuin 6000 vuotta sitten. Etelämantereelta on löytynyt hedelmä- ja palmupuita samoin kuin Grönlannista ja Siperiastakin. Aavistellaanpa Etelämantereella olevan öljyä ja kivihiiltäkin.

 

Vanhat kartat. Myös vanhoista kartoista voi päätellä, ettei kylmyyttä ole vallinnut kovin kauaa. Kahdesta 1500-luvun kartasta, jotka ovat Piri Reisin ja Oranteus Finauksen laatimat, ja jotka molemmat ovat kopioita joistakin aiemmista lähdekartoista - ehkä antiikin aikaisista - tulee tämä esille.

   Nämä molemmat kartat esittävät ensinnäkin nykyisiä mantereita reuna-alueineen ja ne täsmäävät melko hyvin varsinkin pohjois-eteläsuunnassa, vaikka itä-länsisuunnassa on heittoja. Erikoista näissä vanhoissa kartoissa kuitenkin on, että niissä molemmissa näkyy Etelämantereen rantaviiva sulana, vaikka se nyt on melkein kokonaan jään peitossa. Tämä osoittaa, että on ollut aika melko lähimenneisyydessä, jolloin mitään jääpeitettä ei ole ollut.

   Lisäksi kun on tehty seismisiä mittauksia Etelämantereen rantaviivasta sekä Grönlannista, on näiden karttojen todettu olevan melko yhtäpitäviä mittausten kanssa. Molempien karttojen muodot täsmäävät sen kanssa, mitä on saatu selville maan pinnan muodosta nykyisen jäätikön alla. Johtopäätös siis on, etteivät nykyiset jäätikköalueet voi olla kovin vanhoja, vaan että niiden on täytynyt muodostua vasta muutamien viime vuosituhansien aikana. Nämä kartat ovat siitä yksi osoitus.

 

Käytännön havainnot. Myös käytännössä voidaan nähdä, ettei nykyisen ilmaston arktisilla alueilla tarvitse olla ikivanhaa perua. Sillä Grönlannissa on voitu havaita, miten Toisen maailmansodan aikana Grönlantiin jätetyt lentokoneet ovat peittyneet jopa 40-100 metrin syvyiseen jäähän vajaassa 60 vuodessa; tämä luku merkitsee lähes 1-2 metriä vuodessa. Samoin Etelämantereella on havaittu 17-metrisen antennin peittyneen jäähän jo 30 vuodessa, joka on varsin nopeata vauhtia.

   Ja mitä tulee nykyisiin sademääriin, riittävät nekin jo selittämään jäätikön kertymisen melko nopeassa ajassa. Sillä kun esim. Grönlannissa sataa 400 millimetriä vuodessa, joka lumeksi muutettuna tekee moninkertaisesti enemmän, kertyy siitä jo paljon, vaikka osa siitä sulaisikin pois. Nykyinen sademäärä riittää siten hyvin jäätikön kertymiseen jo lyhyessä ajassa, eikä sen syntymiseen tarvita mitään satojentuhansien vuosien ajanjaksoja.

 

Jenkkihävittäjät sulatetaan esille Grönlannissa

 

Berliiniläinen lentäjä-toimittaja Dieter Herrmann aikoo sulattaa viisi harvinaista P-38 Lightning-hävittäjälentokonetta esille Grönlantia peittävän ikuisen jäätikön uumenista. Historialliset sotakoneet nostetaan Herrmannin suunnitelmien mukaan ihmisten ilmoille yli 300-henkisen kansainvälisen retkikunnan voimin ensi vuoden kesän aikana.

   Pelastusretkikunnan tavoittelemat amerikkalaiskoneet ovat olleet hautautuneena Grönlannin itäosaan Tasiilaqin lähellä vuodesta 1942 asti. Liittoutuneiden sodan aikana menettäneitä koneita peittää nykyään jo lähes satametriseksi kasvanut kerros ikuista lunta ja jäätä.

   … Käytännössä pelastusretkikunta pääsee käsiksi jäätikön syvyyksissä oleviin amerikkalaiskoneisiin sulattamalla lumeen ja jäähän satametrisen pystysuoran kuilun.

   … Amerikkalaiset nostivat yhden hävittäjän sulatusmenetelmällä esiin jo vuonna 1992. Kone oli silloin noin 80 metrin syvyydessä jäätikön sisässä. Nykyään kyseinen P-38 on entistetty ja lentää ilmailunäytöksissä ympäri maailmaa Glacier Girl-nimisenä. (Etelä-Suomen sanomat, 14.1.2007)

 

JÄÄKAUSI VAI VEDENPAISUMUS? Kun on kyseessä maapallon menneisyys, on siis jääkauden tai jääkausien ajateltu kiinteästi kuuluvan siihen.

   On kuitenkin toinenkin vaihtoehto, joka voi olla jääkaudeksi tulkittujen merkkien takana: vedenpaisumus. Seuraavassa tarkastelemme tätä asiaa muutamien tällaisten seikkojen valossa.

 

- Ei ole löydetty yhtään hyvää teoriaa, joka selittäisi kunnolla jääkausien synnyn. Mannerliikuntateoriat, säteilyn vähenemiset ja muut teoriat ovat sellaisia, että niistä jokaisesta voidaan osoittaa heikkouksia tai niitä ei ole voitu todistaa käytännössä.

 

- Vedenpaisumuskertomukset. Eräs todiste vedenpaisumuksesta ovat ympäri maailmaa tavatut vedenpaisumuskertomukset, joihin voivat liittyä kuvaukset myös syntiinlankeemuksesta ja Baabelin kielten sekoituksesta. Jääkaudesta tai ihmisen polveutumisesta apinasta ei taida löytyä yhtään kertomusta.

 

- Lämmin ilmasto. Kun jääkauden ja kylmän ilmaston on oletettu vallinneen pohjoisella pallonpuoliskolla, niin löytyy samoilta alueilta kuitenkin selviä merkkejä lämpimästä ilmastosta. Tämä osoittaa, ettei jääkautta ole ehkä ollutkaan.

 

- Suurten eläinten kuten mammuttien hautautumista on vaikea selittää muulla tavalla kuin siten, että ne ovat joutuneet muta- ja liejuvyöryjen alle vedenpaisumuksen yhteydessä. Näitä eläimiä on maahan hautautuneina ainakin 5 miljoonaa, joka osoittaa katastrofin laajuuden.

   Jos oletetaan jääkautta tai jotain muuta asiaa niiden tuhon syyksi, ei se selitä sitä, miten ne olisivat jääkauden aikana voineet hautautua jäiseen maahan. Se olisi varmasti jäänyt tapahtumatta.

 

- Hiidenkirnut. Kun ovat kyseessä hiidenkirnut (tai myös harjut), on ne usein yritetty selittää jääkauden sulamisvesien aikaansaannoksiksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että nämäkin luonnonerikoisuudet liittyvät vedenpaisumuksen toimintoihin. Olisihan jossain suuressa vedenpaisumuksessa vesi liikkunut paljon suuremmalla voimalla kuin jossain hiljaisessa jäätikkövesien lirumisessa.

   Yleensäkin virtaavan veden kuljetuskyky voi nousta suureksi virran nopeuden kasvaessa. Esim. Johnstownin tulvan toukokuussa 1889 kerrotaan olleen niin voimakas, että virta kuljetti mukanaan kaksikymmentä rautaveturia lähes kilometrin verran ja yksi niistä hautautui niin täydellisesti, ettei sitä edes löydetty. (s. 182, "Kaikkeuden sanoma" / Wiljam Aittala)

 

- Muinaisrantoja on käytetty eräänä merkkinä siitä, että jäätiköt sulivat ja vesi oli korkealla peittäen nykyiset kuivat alueet. Esim. Suomessa on useita muinaisrantamerkkejä ja niin sanotun Ancylusjärven sekä Baltian jäätikköjärven on ajateltu peittäneen Suomen ja sen lähialueet jääkauden jälkeen.

   Todennäköisempää kuitenkin on, että nämäkin rannikkomerkit ovat vedenpaisumuksen seurausta. Tutkijat ovat kyllä oikeassa, että vesi on peittänyt nämä alueet, mutta se on vedenpaisumuksen, ei jäätikköjärvien aikaansaannosta. Tämä käy ilmi siitäkin, että näitä muinaisrantoja ja eri merieläinten fossiileja tavataan kaikilta korkeilta vuorilta ja kuivilta alueilta ympäri maapalloa. Tähän ei jääkausi olisi varmastikaan pystynyt.

 

- Maan kohoamistakin on käytetty eräänä jääkauden todisteena kuten aiemmin todettiin. Samalla asialla on myös yritetty todistaa vuoristojen synty entisestä merenpohjasta mm. vuorten rinteillä tavattavien merifossiilien tähden.

   Mutta kuten todettiin, ei maan kohoamista voida juurikaan käyttää jääkauden todisteena, koska maan kohoamiset ovat niin epäyhtenäisiä eri alueilla.

   Mitä sitten tulee siihen ajatukseen, että kaikki vuoretkin olisivat entistä merenpohjaa, jotka sitten olisivat kohonneet, on tätä vaikea uskoa. Itseasiassa kaikkien korkeiden vuorien olisi silloin pitänyt kohota, koska kaikilta niiltä - Himalajalta, Andeilta, Alpeilta jne. - on löydettävissä merieläinten fossiileja. Se että kaikki nämä olisivat kohonneet entisestä merenpohjasta, on kyllä aika uskomaton asia. Varmastikin parempi selitys on Raamatun mainitsema vedenpaisumus.

   Tosin on mahdollista, että jos vesimäärä on maapallolla yhtäkkiä lisääntynyt vedenpaisumuksen johdosta, on se voinut hyvinkin saada aikaan liikehdintää maankuoressa ja tulivuorista toimintaa. Suuret hautavajoamat, kuten Mariaanien hautavajoama joka on n. 11 kilometriä syvä, ja vuoristojen kohoamisetkin voivat olla tämän seurausta. Tämäntyyppisiä ilmiöitä - jos niitä yleensä on tapahtunut - on ainakin vaikea selittää millään uniformitarismilla, mutta ilmakehästä alas syöksynyt tulva voisi saada sellaista aikaan.

 

 

 

 

 Jari Iivanainen