PAPIT, JOTKA KIELTÄVÄT KRISTUKSEN

 

 

 

Allaoleva kirjoitus lähetettiin Etelä-Suomen Sanomien yleisöosastoon. Se liittyy ”Tulkaa kaikki” -liikkeeseen (eikä ainoastaan siihen, vaan mielipiteeseen, joka vallitsee yhteiskunnassa), jonka papit pitävät halpana Jeesuksen Kristuksen ja hänen Sanansa. Useat heistä väittävät Jeesusta ja apostoleja valehtelijoiksi tai tietämättömiksi, mitä tulee opetukseen seksuaalisynneistä ja iankaikkisesta kadotuksesta. Monet eivät ole sanoneet asiaa suoraan, mutta käytännössä he asettavat itsensä ja omat mielipiteensä yli Jeesuksen ja hänen asettamiensa apostolien. He ajattelevat olevansa paremmin selvillä asioista kuin Jeesus ja ensimmäiset apostolit, vaikka heillä ei ole henkilökohtaista tietoa ja kokemusta rajantakaisesta elämästä.

   Suurin syy tällaisten pappien asenteeseen on, että monet heistä eivät ole uskossa. Alkuseurakunnan aikana oli samanlainen tilanne, kun oli fariseuksia ja pappeja, jotka eivät uskoneet. Kuitenkin monet heistä myöhemmin tulivat uskoon ja antoivat pelastaa itsensä. Tämä on suuri toivomus nytkin, että Jumala saisi koskettaa näitä pappeja ja muita ihmisiä.

 

- (Apt 6:7) Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.

 

Toinen syy on median vaikutus. Aina kun kansakunnan hengellinen tila on heikko, yhteiskunta ja media vaikuttavat enemmän kirkkoon ja seurakunnan jäseniin. Sen sijaan jos tapahtuu hengellinen herätys, muuttuu tilanne ja seurakunnan vaikutus yhteiskuntaan kasvaa. Tätä köydenvetoa tapahtuu jatkuvasti kumpaankin suuntaan, ja se riippuu siitä, kuinka paljon Jumalan Pyhä Henki toimii ihmisten keskuudessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että Jumalan toiminta on vähäistä yhteiskunnassa. Siksi yhteiskunnassamme annetaan suuri arvo ihmisten mielipiteille, mutta pidetään halpana Kristus ja hänen asettamiensa apostolien kirjoitukset.

 

 

Papit, jotka kieltävät Kristuksen

 

22.10. oli ESS:n yleisöosastolla muutamien pappien kirjoitus, jossa kerrottiin ”Tulkaa kaikki”-liikkeestä, ja joka suosii homoseksuaalista elämäntapaa. Nämä papit tahtovat esiintyä avaramielisinä, edistyksellisinä ja suvaitsevaisina. He yleensä ajattelevat, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen asia eikä himo, josta voidaan vapautua – aivan kuten alkoholismista, peliriippuvuudesta, huumeriippuvuudesta ja pornosta. He myös kieltävät sen, että homoseksuaalinen elämäntapa on synti, joka vie kadotukseen kuten moni muu asia, vaikka Raamattu opettaa päinvastaista (3 Ms 18:22, Room 1:24-27, Juud 1:7, 1 Tim 1:9,10). Korinttolaiskirjeessä sanotaan:

 

- (1 Kor 6:9,10): ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”

 

Kysymys kuuluu, ketä nämä papit edustavat, Kristusta vai paholaista? Jos he edustavat Jeesusta Kristusta, tulisi heidän kunnioittaa myös hänen sanaansa eikä kieltää sitä. Jeesusta itseään nimitetään Jumalan Sanaksi (Ilm 19:13, Joh 1:1). Lisäksi hän sanoi: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” (Joh 14:15), sekä ”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut…” (Mt 15:6,7) sekä vielä "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat" (Lk 11:28). Edellinen merkitsee, että jos kiellämme Sanan, kiellämme myös Kristuksen. Asia on niin yksinkertainen.

   Tällaisten pappien tulisi sanoa suoraan, että he kieltävät Kristuksen ja hänen sanansa eikä teeskennellä jotain muuta. Jos ei ole uskoa, voi sen rehellisesti myöntää ja tunnustaa ihmisille mutta myös Jumalalle. Ei ole häpeä tunnustaa epäuskoaan ja kapinallisuuttaan, koska silloin avautuu ovi syntien anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään Jeesuksen Kristuksen kautta. Sitä tarvitsee pappi kuten jokainen ihminen. Kukaan ei ole poikkeus vaan kaikki ovat samassa veneessä. Jumala tahtoo, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim 2:4).

   Mitä sitten tulee rakkauteen, on totta, että meidän tulee rakastaa homoseksuaaleja kuten jokaista ihmistä. Jos emme sitä noudata, toimimme väärin, ja siinä olemme usein epäonnistuneet.

   Oikea rakkaus ei ole kuitenkaan ihmisten halaamista, silloin kun heitä tulisi varoittaa vaarasta. Jos esim. heikot jäät ovat olemassa – kuvaten kadotusta – on silloin järkevämpää varoittaa kuin halata ihmistä: ”Älä ihmeessä mene heikoille jäille. Sinulle voi käydä huonosti ja voit hukkua!” Se ei ole ahdasmielisyyttä, vaikka varoituksen saanut ihminen voi sen niin kokea, vaan huolta lähimmäisen kohtalosta. Tällaista asennetta tarvitsemme enemmän. Papit, jotka kieltävät Jeesuksen ja apostolien sanat – väittäen heitä valhettelijoiksi – eivät voi auttaa ihmisiä oikealla tavalla, koska he eivät ota iankaikkisuutta huomioon.

 

Jari Iivanainen

 

 

Edellinen kirjoitus siis lähetettiin ESS:n yleisöosastoon. Se oli vajavainen kannanotto aiheeseen, josta on keskusteltu paljon viime vuosina. Itse ajattelen, että koko asia, homoseksuaalinen käytös ja synnin hyväksyminen kirkoissa, liittyy luopumukseen, josta Jeesus ja apostolit ennustivat (Matt 24:10-12, 1 Tim 4:1, 2 Tess 2:3). Monet kirkkokunnat ovat jo antautuneet paholaisen aseiden edessä. Ei enää uskota, että Raamattu on Jumalan sana, että Jeesus on syntynyt neitseestä ja noussut ylös. Kielletään taivaan ja helvetin olemassaolo eikä uskota, että ihmeitä on tapahtunut. Nyt monet seminaarit, joissa pappeja koulutetaan, polkevat maahan kaiken, mikä on pyhää. Vaikuttaa siltä, että niiden opettajat yrittävät hävittää pois senkin vähäisen uskon, joka nuorilla opiskelijoilla on jäljellä. Se osoittaa, miten luopumus on edistynyt länsimaisissa kirkkokunnissa ja miten on ajauduttu kauas kristillisestä uskosta ja luottamuksesta. Epäusko on nostettu hyveeksi.

   Suurin syy nykytilaan on varmasti se, ettei enää uskota Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Sitä ei oteta vakavasti. Monilla on deistinen näkemys, jossa päätietolähteenä ei ole enää Raamatun ilmoitus vaan järki tai intuitio. Tämän näkökulman mukaan Raamatun ja Jumalan tilalle on tullut ihmisäly, joka asetetaan lopulliseksi tuomariksi. Ei enää uskota, että Jumala on voinut ilmoittaa itsestään inkarnaatiossa tai Raamatun ilmoituksessa, ja siksi torjutaan epätodennäköisiltä tuntuvat asiat: kadotus, taivas, ihmeet, neitseestäsyntyminen… Pidetään mahdottomana, jos Jumala on olemassa, että hän on voinut lähestyä ihmistä ja puuttua tämän maailman kulkuun. Maailmankaikkeutta pidetään suljettuna Jumalan vaikutukselta, koska hän ei ole siitä kiinnostunut. Siksi hylätään ihmeet, että Jumala voisi puhua ihmiselle suoraan tai se perinteinen näkemys, että Raamattu olisi hänen ilmoituksensa meille.

 

Ajattele kolmea mahdollista teologista väitettä: (1) Jumala on olemassa, ja hän on vuorovaikutuksessa ja kommunikoi ihmisten kanssa. (2) Jumala on olemassa, mutta hän ei ole vuorovaikutuksessa. (3) Jumala ei ole olemassa. On selvää, että ainoastaan ensimmäisessä tapauksessa meillä on mitään mahdollisuuksia saavuttaa rikasta ja yksityiskohtaista tietoa Jumalasta. Kahta muuta tapausta – että Jumala on olemassa, mutta vaikenee, tai että Jumala ei olemassa – on mahdotonta seurauksiltaan erottaa toisistaan. Niinpä jos haluamme pohtia mahdollisuutta, että Jumala on olemassa, meidän täytyy vakavasti pohtia väitettä, että Jumala on vuorovaikutuksessa ja kommunikoi meidän kanssamme. Muussa tapauksessa olemme käytännöllisiä ateisteja. (1)

 

Ajassamme vaikuttaa vakaumus, ettei Jumalan ole mahdollista ilmoittaa itseään sanallisessa muodossa, vaikka Hän olisi olemassa. Tämän oletuksen mukaan Jumala ei voi ohjata inhimillisten kirjoittajien työtä niin, että Jumalan ilmoitus tallentuu luotettavasti sanallisessa muodossa. Tältä pohjalta kielletään, että Raamattu on aito Jumalan ilmoitus. Tähän liittyy läheisesti kysymys: Millaisten kriteerien pohjalta on mahdollista tunnistaa Jumalan aito ilmoitus ja erottaa se epäaidoista?

   Monet ateistit ja agnostikot hylkäävät ehdottomasti ajatuksen Jumalan sanailmoituksesta. Monille kristityille teologeillekin tuottaa vaikeuksia tunnustaa Jumalan aidon ilmoituksen olemassaolo, koska he usein tekevät tutkimustaan ateistisen tai agnostisen näkemyksen ehdoilla.

   Kuitenkaan ajatuksessa Jumalan ilmoituksesta ei ole mitään epäjohdonmukaista. ”Älykkäiden olentojen tiedon lisääminen ei voi olla ristiriidassa Jumalan viisauden, hyvyyden tai pyhyyden kanssa” (Alexander 1972: s. 61) (2)

   Olisi Jumalan hyvyyden vastaista jättää ihminen tietämättömäksi olennaisista totuuksista. Ilman sanallista ilmoitusta ihmisen käsitys perimmäisistä kysymyksistä jää epämääräiseksi, koska muut ilmoituksen muodot eivät selvyydestään huolimatta anna ihmiselle pelastukseen tarvittavaa tietoa. (3)

 

Entä jos lähdetään siitä käsityksestä, että Jumala ei ole ilmoittanut itsestään mitään? Se saa aikaan monenlaisia seurauksia ihmisten moraalissa, käytöksessä ja ajatusmaailmassa. Nämä asenteet nousevat helposti esiin, kun ei enää uskota Jumalan ilmoitukseen Raamatussa kuten iankaikkiseen elämään, tuomioon, kadotukseen ja Jeesuksen merkitykseen. Otamme esille muutamia esimerkkejä.

 

Suhteellinen moraali on yksi seuraus. Jos ihminen on kehittynyt pelkästä elottomasta aineesta ja hänen alkuperänsä on persoonaton, silloin on vaikea selittää moraalisten arvojen merkitystä. Jos ei ole Luojaa, silloin ei ole elämän tarkoitusta eikä ketään, jolle olisimme eräänä päivänä vastuussa teoistamme. Ei ole mitään absoluuttia eikä moraalilla ole kiinteää pistettä, mihin ankkuroitua. Luomme itse omat arvomme, ja silloin kenen tahansa mielipide on samanarvoinen kuin toisten. Moraali vaihtelee ihmisestä toiseen. Jos asiaa kysytään pedofiililtä, playboylta, prostituoidulta, Saddam Husseinilta, murhamieheltä tai tavalliselta ihmiseltä, antaa jokainen erilaisen vastauksen. Jokainen voi puolustella tekojaan ja pitää niitä järkevinä, vaikka muut olisivat eri mieltä. Suhteellinen moraali, jossa ei ole mitään absoluuttista auktoriteettia, saa aikaan tällaisen mielipiteiden kirjon. Nyky-yhteiskunnassa yksi tärkeimmistä tekijöistä moraalin taustalla on varsinkin evoluutioteoria. Se, mitä uskomme alkuperästämme, vaikuttaa kaikkeen:

 

Tämä liittyy siihen tosiasiaan, että se mitä ajattelet alkuperästämme vaikuttaa koko maailmankatsomukseesi, elämän tarkoitukseen jne. Jos ei ole Jumalaa ja olemme vain tulosta sattumanvaraisista prosesseista, se tarkoittaa, ettei ole mitään absoluuttista auktoriteettia. Ja jos ei ole ketään, joka asettaa säännöt, silloin kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja vain toivoa, ettei jää kiinni teoistaan. Evoluutio on uskonto, joka oikeuttaa sen, että ihmiset voivat itse keksiä omat sääntönsä.

   … Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (4)

 

Toinen lähtökohta on, että moraalin perusta on Jumalan ilmoituksessa, joka esiintyy mm. kymmenessä käskyssä ja Jeesuksen vuorisaarnassa. Silloin on luonnollista, että moraalin alku on tuonpuoleinen ja perustuu Jumalan olemukseen. Hänen hyvä, rakastava ja pyhä luonteensa (1 Joh 1:5: Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. / 1 Joh 4:8: Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.) määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Kysymys ei ole enää kirkon tai nykyihmisten mielipiteistä, vaan Jumala itse on asettanut säännöt ja pitää ne. Moraalilla on kiinteä piste, johon se voi ankkuroitua eivätkä ihmisten mielipiteet ratkaise asiaa.

   Nykyaikana suhteellisen moraalin ja Raamatun etiikan välinen ero tulee esiin seksuaalisuuden alueella. Siinä esiintyy hyvin paljon sekaannusta, kun ei enää uskota Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Kuitenkin seksuaalietiikan hyvä perusta löytyy jo ihmisen luomisesta ja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, jonka ihmiset tahtovat kieltää. Jeesus viittasi siihen, kun hän puhui avioerosta. Tämän opetuksen mukaan avioliitto on tarkoitettu pysyväksi suhteeksi, jota ei pitäisi purkaa. Samasta kohdasta käy ilmi, että Jumala teki miehen ja naisen täydentämään toisiaan. Hän ei tehnyt kahta miestä tai kahta naista vaan eri sukupuolet. Nykypäivänä, kun ei uskota Raamatun ilmoitukseen, on tämä tahdottu kieltää ja asettaa tilalle toisenlaisia malleja.

   Samat jakeet tuovat esille vielä yhden tärkeän seikan. Ne osoittavat, että ihminen oli mukana jo luomakunnan alkuvaiheissa. Jeesuksen sanat ovat selvästi vastoin yleistä kehitysoppiteoriaa, jossa uskotaan ihmisten ilmaantuneen maapallolle vasta sen loppuvaiheissa. Vain toinen näistä ajatusmalleista on tosi ja oikea.

 

- (Matt 19:3-6) Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"

4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

- (Mark 10:6-9) Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.

7. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.

8. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.

9. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

Ei väliä, mihin uskoo. Jos Jumala ei ole ilmoittanut itsestään kuten nyky-yhteiskunnassa edellytetään, on toinen seuraus se, että totuus on suhteellista ja ajatellaan Jumalan yhteyteen olevan useita teitä. Tässä näkemyksessä ei ole niin väliä, mihin kukin uskoo. Olennaista on vain moraalisten ihanteiden toteuttaminen elämässä. Ihminen voi olla hyvä muslimi, juutalainen, kristitty tai olla uskomatta mihinkään, koska kaikki tiet ovat yhtä hyviä. Uskonto mitataan vain moraalisin perustein, eikä muulla – kuten Jeesuksen sovituskuolemalla, synnillä, taivaalla tai helvetillä – ole merkitystä. Ateistifyysikko Steven Weinberg on selostanut hyvin tällaista liberaalia asennetta, jossa kaikkia vaihtoehtoja pidetään samanarvoisina:

 

Uskonnollisesti vapaamieliset ovat tietyssä mielessä hengeltään etäämpänä tiedemiehistä kuin fundamentalistit ja muut uskonnolliset konservatiivit. Konservatiivit sentään kertovat tiedemiesten tapaan, että he uskovat mihin uskovat, koska se heidän mielestään on totuus, ei että se tekee heidät onnellisiksi ja hyviksi. Monet uskonnolliset liberaalit tuntuvat ajattelevan, että eri ihmiset voivat uskoa aivan erilaisiin asioihin ilman että kukaan heistä olisi väärässä, kunhan vain heidän uskonsa ”heidän omasta mielestään toimii”. Yksi uskoo jälleensyntymiseen, toinen taivaaseen ja helvettiin, kolmas uskoo sielun tuhoutumiseen kuoleman yhteydessä, mutta kenenkään heistä ei voi sanoa olevan väärässä, niin kauan kuin heidän uskonsa sävähdyttää heitä hengellisesti. - -

   Wolfgang Paulilta kysyttiin kerran, oliko eräs erityisen huonosti laadittu julkaisu väärässä. Hän sanoi tämän ilmaisun olevan liian kohtelias – kirjoitelma ei ollut edes väärässä. Minä ajattelen, että uskonnolliset konservatiivit ovat väärässä siinä mihin he uskovat, mutta joka tapauksessa he eivät ole unohtaneet, mitä uskominen johonkin tarkoittaa. Uskonnolliset liberaalit eivät minusta näytä olevan edes väärässä.

   Usein kuulee sanottavan, että uskonnossa tärkeää ei ole teologia, vaan se miten uskonto auttaa elämäämme. Onpa outoa, että Jumalan olemassaolo ja olemus, armo ja synti, taivas ja helvetti eivät muka olisi tärkeitä! Arvelisin, että ihmiset eivät pidä oman oletetun uskonsa teologiaa tärkeänä, koska he eivät halua tunnustaa itselleen, etteivät he usko siihen vähääkään. (5)

Mitä voidaan vastata niille, jotka eivät usko Jumalan erityiseen ilmoitukseen, joka esiintyy Raamatussa ja joka on tullut esiin Jeesuksen Kristuksen kautta? Mitä voidaan sanoa näille ihmisille, jotka pitävät kaikkia vaihtoehtoja samanarvoisina? Katsomme tätä aihetta muutamien tärkeiden seikkojen valossa.

 

Vastoin Jeesuksen sanoja. Kun on esitetty ajatus kaikkien teiden ja uskomusten samanarvoisuudesta, on sellainen opetus vastoin Jeesuksen sanoja. Hän ei opettanut, että Jumalan yhteyteen on monta tietä vaan ainoastaan yksi tie: Hän itse. Jeesuksen suora puhe sulkee pois muut vaihtoehdot ja voi tuntua ahdasmieliseltä ihmisestä, jolla on liberaali ajattelutapa, mutta tätä asiaa pitää lähestyä siltä kannalta, onko kysymyksessä totuus vai valhe. Sitä eivät ratkaise gallupkyselyt tai omat mieltymyksemme vaan ainoastaan totuus merkitsee. Jos Jeesus puhui totta kaikessa siinä, mitä hän väitti itsestään ja iankaikkisesta elämästä, ei sitä voi ohittaa. Ihminen, joka ei usko Jeesuksen puhuneen totta, väittää häntä valehtelijaksi tai tietämättömäksi.

 

- (Joh 8:44-46) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

45. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

 

Mielikuvitus vai varma tieto? Kun on esitetty ajatus, ettei ole niin väliä mihin uskoo ja että kaikki tiet ovat samanarvoisia, on tällaisilta ihmisiltä kysyttävä: kuinka he voivat tietää sen? Miten he ovat tulleet tuntemaan Jumalan? Ovatko he olleet tekemisissä hänen kanssaan ja mistä he ovat saaneet sellaisen informaation? Tietävätkö he rajantakaisesta elämästä ja ihmisten kohtalosta siellä? Vai onko kysymys vain heidän mielikuvituksestaan ja siitä, mitä he haluavat uskoa kuin siitä, mitä he todella tietävät?

   Kuulostaa kyllä avaramieliseltä, kun puhutaan monien teiden ja uskomusten samanarvoisuudesta, mutta on tehtävä ero omien ajatusten ja varman tiedon välillä. On aivan eri asia esittää omia mieliajatuksiaan kuin tietoa, joka perustuu totuuteen. Useimmat tällaiset ajatukset pohjautuvat vain mielikuvitukseen, ei siihen, mitä voidaan todella tietää. Raamattu ei tue ajatusta teiden samanarvoisuudesta eivätkä useimmat uskonnotkaan. Hindulaisuudessa sellainen käsitys kyllä esiintyy, joten monien liberaalien ihmisten ajatusmalli muistuttaa tätä uskontoa. Ovatko he hinduja, koska siitä on peräisin ajatus kaikkien teiden ja uskomusten samanarvoisuudesta?

 

Ihmisen keksintö vai Jumalan? Jos Jumala ei ole ilmoittanut itsestään kuten nyky-yhteiskunnassa edellytetään, johtaa se siihen, että totuus on suhteellista ja ajatellaan Jumalan yhteyteen olevan monia teitä. Tässä näkemyksessä ei ole niin väliä, mihin kukin uskoo, vaan tärkeää on ainoastaan moraalisten ihanteiden toteuttaminen. Sen uskotaan riittävän.

   Toinen lähtökohta on se, että Jumala on sittenkin ilmoittanut itsestään ja tehnyt tiettäväksi pelastuksen tien. Entä jos pitää paikkansa se Raamatun opetus, että Jumala on ensin rakastanut meitä, lähestynyt meitä, tullut ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja valmistanut tien yhteyteensä – tien, joka ei perustu tekoihimme niin kuin uskonnoissa esiintyy vaan Jumalan armoon, jonka voimme saada lahjaksi? Tämä mahdollisuus täytyy ottaa huomioon.

 

- (2 Kor 5:19,20) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

 

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

Seuraus siitä, että ihmiset alkavat rakentaa omia teitään Jumalan luo, on se, että he eivät koe pelastusvarmuutta. Se jää puuttumaan, koska pelastuksen perusta on heissä itsessään ja teoissaan, jotka aina jäävät vajavaisiksi. Silloin on mahdotonta saada rauhaa Jumalan kanssa, kuten Luther koki aikanaan ja kuten uskonnoissa ilmenee. Siksi tarvitsemme Jumalan armoa, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

   Seuraava esimerkki, josta Paul Little kertoo, havainnollistaa asiaa. Se kuvaa sitä, miten varmuus voi puuttua hinduilta, buddhalaisilta ja muslimeilta, mutta se koskee myös länsimaisia ihmisiä, jotka ovat varttuneet kristillisen kulttuurin parissa:

 

Pelastusvarmuutta ei islamilaisillakaan ole. Olen usein kysynyt hinduilta, muslimeilta ja buddhalaisilta, pääsevätkö he nirvanaan tai menevätkö he paratiisiin, kun he kuolevat. Kukaan heistä ei ole osannut vastata varmasti. He ovat pikemminkin viitanneet elämänsä epätäydellisyyteen, joka on esteenä tämän päämäärän toteutumiselle. (6)

 

Se mahdollisuus, että Jumala on ilmestynyt, täytyy siis ottaa huomioon. Jos kyseessä on Jumalan valmistama lahja ja tie pelastukseen, silloin ei ole röyhkeyttä vaan nöyryyttä omaksua tämä opetus. Kenenkään ei pitäisi etukäteen sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Jumala on voinut ilmoittaa itsestään, ja että hän voi pelastaa ihmisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on jokaiselle kuin valmiina oleva pelastusvene. Me voimme omalla asenteellamme joko ottaa avun vastaan, joka tulee siinä muodossa, tai sitten voimme torjua sen. Ylpeys ja itseriittoisuus johtavat tällaiseen torjuvaan asenteeseen. Ihminen voi olla niin varma ennakkokäsityksissään, ettei hän halua ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että Jeesus on tie pelastukseen. Hän itse sanoi:

 

- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

 

UNIVERSALISMI, oppi kaikkien pelastuksesta on yksi seuraus siitä, että ei uskota Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Tässä opissa ihmisten hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön. Rakkaus muuttuu Jumalan ainoaksi ominaisuudeksi, ja siksi ei voida hyväksyä tuomiota ja helvettiä. Niitä pidetään yhteensopimattomina Jumalan hyvyyden kanssa. Seuraava lainaus kuvaa tätä universalismissa esiintyvää ajatustapaa. Henkilö kuitenkin muutti käsityksensä asiasta:

 

Opiskelin collegessa ja valmistauduin papiksi. Astuin siihen virkaan ja hoidin sitä noin seitsemän vuotta. Tällä aikaa tapahtui teologisessa kannassani suuri muutos. Muutoksen aiheuttivat luullakseni osittain filosofiset mietiskelyt, osittain hengellisen tilani huonontuminen. Murheella on minun sanottava, etten koskaan saanut takaisin sitä sydämen hurskautta, jonka olin kadottanut collegessani. Kaikkien surujeni katson johtuneen tästä. Filosofiset mietiskelyni johtivat minua pitämään syntiä vain puutteena, joka johtuu ihmisluonnon välttämättömästä vajavuudesta, niin kauan kuin tätä puutetta ei Jumalan armo ole korjannut. Ihmisen lankeemus ei siksi tiedä muuta, kuin että ihmisrotu potee välttämätöntä, syntyperäistä epätäydellisyyttä. Jumalan siveellisen maailmanjärjestyksen päätarkoituksena on korjata tämä epätäydellisyys kasvatuksen ja Jumalan ilmoituksen kautta ja kohottaa ihminen korkeimpaan täydellisyyden tilaan.

   Ymmärrätte selittämättäkin, että tällaisten periaatteiden johtamalle ihmiselle synnistä tuli aika ajoin luvallinen ”tapaturma” tai oikeastaan välttämätön paha, jonka muka Jumalan rajaton viisaus ja rakkaus paransi; kuinka iankaikkisesta rangaistuksesta tuli vääryys, jonka ei saanut hetkeäkään ajatella kuuluvan ikihyvän olennon sallimukseen; ja kuinka sovitus muuttui täydelliseksi järjettömyydeksi, joka perustui kokonaan epäfilosofisiin käsityksiin synnistä. Minusta tuli täysi unitaari, ja alkupuolella vuotta 1948 liityinkin heihin ja rupesin erään unitaariseurakunnan papiksi. Järkeni oli kuitenkin onneksi liian loogillisuuteen taipuva voidakseni kauan viihtyä unitarismissa. Johtopäätökseni ajoivat minut yksinkertaisesti deismiin, ja silloin tunsin, että minun oli pakko mennä yhä pidemmälle. Tähän en ollut valmistautunut. Koko sieluni perääntyi kauhistuneena. Tarkistin periaatteitani. Koko filosofisessa järjestelmässäni tapahtui vallankumous. Oppi ihmisen vallanalaisuudesta pääsi uudelleen kunniaan mitä jyrkimmässä ja kirjaimellisemmassa muodossa, ja sen mukana uudistui syvä tietoisuus synnistä. Minun ei tarvitse mennä yksityiskohtiin ja viitata taisteluihini ja henkisiin kärsimyksiini. (7)

 

Mistä tieto tulee? Kun esitetään ajatus, että helvettiä ei ole ja kaikki pääsevät taivaaseen, on tällaisten ajatusten esittäjiltä hyvä kysyä: kuinka he ovat tulleet tuntemaan Herran? Kuinka he voivat tietää, että heidän ajatuksensa pitävät paikkansa? Miten he voivat tietää, ettei helvettiä ole ja ettei Jumala tuomitse ketään? Ovatko he olleet rajan takana vai miten he voivat tietää asiat niin hyvin?

   Edelliset kysymykset ovat aiheellisia, koska ihmisen tieto on puutteellinen. Jos joku on elänyt muutamia vuosikymmeniä ja vain maan päällä, sellainen ihminen ei voi tarkasti tietää, mitä on rajan takana. Hänellä ei ole henkilökohtaista kokemusta kuolemanjälkeisestä elämästä, joten on kyseenalaista luottaa sellaisen henkilön varmoihin väitteisiin ja mielipiteisiin. Jos luotamme niihin, on se sama kuin jos kysytään opastusta New Yorkin kaupungista kiinalaiselta tai afrikkalaiselta maanviljelijältä, joka ei ole siellä koskaan käynyt. Sellainen henkilö ei voi antaa oikeaa tietoa, koska hän itse ei tunne näitä seutuja.

   Joten kun etsimme opastusta New Yorkin kaupungista, kysymme sitä henkilöltä, joka on ollut tässä kaupungissa ja tuntee alueen. Vain sellainen henkilö voi antaa tietoa, joka on luotettavaa.

   Iankaikkisuuden suhteen on samoin. Sillä alueella yksi henkilö tietää ja tuntee kuolemanjälkeisen elämän. Hän on Jeesus, joka tuli iäisyydestä ja meni takaisin iäisyyteen. Hänellä ei ole epäselvyyttä, mitä rajan takana on, koska hän on Jumalan Poika ja on ollut Isän Jumalan kanssa ennen maan päälle tuloaan. Kun etsitään asiantuntijaa, on hän varmasti parhain ja luotettavin, jonka puoleen voimme kääntyä. Hän sanoi itsestään ja olemassaolostaan iäisyydessä seuraavasti. Lisäksi otamme esille jakeita, jotka kertovat kohtalostamme rajan takana. Ne puhuvat kadotuksesta ja taivaasta:

 

- (Joh 6:38-43,47) Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";

42. ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"

43. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

 

- (Joh 7:32-36) Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.

33. Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt.

34. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."

35. Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?

36. Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"

 

- (Joh 16:27,28) sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

28. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö."

 

(Joh 17:3-5) Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.

 

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

 

Kadotus

 

- (Matt 16:25,26) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

 

- (Matt 5:21,22) Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.

22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

 

- (Matt 7:13,14) Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

 

- (Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;

12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

 

- (Matt 10:28) Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

 

- (Matt 25:41,46) Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

 

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

- (Ilm 21:7,8) Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Taivas

 

- (Matt 5:20) Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

 

- (Matt 6:1) "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

 

- (Matt 7:20,21) Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

 

- (Matt 6:19-21) Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

 

- (Matt 19:21-24) Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

22. Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

23. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.

24. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

 

- (Matt 18:2-4) Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

4. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

 

- (Ilm 21:1-6) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

Mielikuvitusjumala ja mihin halutaan uskoa. Suurin selitys universalismin esiintymiselle on, että ihmisillä on mielikuvitusjumala. Kun ei hyväksytä sitä ajatusta, että Jumala on ilmoittanut itsestään Jeesuksen Kristuksen kautta, ja josta löytyy tietoa Raamatusta, joudutaan turvautumaan omaan mielikuvitukseen. Näillä ihmisillä ei ole mitään konkreettista tukea omille ajatuksilleen, vaan on kysymys siitä, mitä he haluavat uskoa. He valitsevat mielessään sellaisen Jumalan, joka sattuu miellyttämään heitä, ja pitäytyvät sitten tässä ajatuksessa. He hyväksyvät Jumalasta vain itseään miellyttävät asiat mutta torjuvat tuomion mahdollisuuden.

   Seuraava lainaus tuo tämän universalismissa esiintyvän asenteen hyvin esille:

 

Sanna: Tarkoitatte, että meidän ei pitäisi tulkita kirjaa uskomustemme mukaan?

Sokrates: Tietenkään ei! Se sekoittaa kaksi asiaa, tulkinnan ja uskon.

Sanna: Voi

Sokrates: Sitäpaitsi, jos teet niin, miksi tarvitset Raamattua ollenkaan?

Sanna: Mitä tarkoitatte?

Sokrates: Jos se on samaa mieltä kanssasi, se on tarpeeton, ja jos ei, se on väärässä. Miksi lukea kirjaa, jonka täytyy olla tarpeeton tai väärässä? Itse asiassa, miksi lukea tai kuunnella mitään tai ketään? Kaikkihan on kuitenkin tarpeetonta ja väärää... Onko sinulla mitään perustetta sille, että Jumala antaa anteeksi?

Sanna: Ei.

Sokrates: Joten ainoastaan Jeesuksen kautta ja Raamatusta tiedät, että Jumala on anteeksiantavainen.

Sanna: Niin.

Sokrates: Sanovatko nämä kaksi tietolähdettä mitään Jumalan rangaistuksesta, oikeudesta ja tuomiosta, tai helvetistä?

Sanna: Kyllä.

Sokrates: Kaikki nämä kolme asiaa opetetaan Raamatussa?

Sanna: Kyllä.

Sokrates: Opettaako Jeesuskin nämä kaikki kolme asiaa?

Sanna: No kyllä, vertauksissa, mutta tulkitsen sen...

Sokrates: Taruksi?

Sanna: Niin.

Sokrates: No miksi sitten et tulkitse Jeesuksen opetusta rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta myös taruksi?

Sanna: En yksinkertaisesti voi uskoa, että Jumala on anteeksiantamaton...

Sokrates: Ainoa syy, miksi teet näin, on se, että kirjaimellinen Jumalan tuomio on ristiriidassa uskomustesi kanssa... Uskomuksesi, että Jumala antaa anteeksi, mutta ei tuomitse, on vähän niinkuin suklaalevy, eikö vain? Se on ihana ajatus, ajatus siitä, että ollessamme Jumalan kanssa tekemisissä me kohtaamme vain toisen puolen oikeudenmukaisuudesta. Sen, että Jumala palkitsee hyvyyden, mutta ei rankaise pahuutta – eikö tämä ajatus olekin ihana ja haluttava? Eikö se vedäkin sinua puoleensa samoin kuin suklaalevy?…

Sanna: Hyvä on, antakaa minun opettaa teille yksi asia. Sokrates, yhden asian tiedän varmasti. Jumala on rakkaus, ei tuomitsija. Jumala on hiljainen pieni ääni, ei maanjäristys.

Sokrates: En aio nyt kysyä, mistä tiedät tuon. Mutta tätä sinulta kysyn: miksi ei Jumala voisi olla molempia?

Sanna: Miten se voisi olla mahdollista?

Sokrates: Eikö rakkaus tee omia arviointejaan? Eikö rakkaudella ole silmiä? Eikö rakkaus ole yhtä hyvin maanjäristys kuin hiljainen, pieni ääni? Itse asiassa, eikö rakkaus ole kaikkein suurin maanjäristys?

Sanna: En tiedä mihin Jumalaan te uskotte, mutta minä pidän parempana rauhan Jumalaa.

Sokrates: Voi, mutta kun ensi kädessä ei ole kysymys siitä, mitä pidät parempana, vaan siitä, mikä on totuus.

Sanna: On kysymys siitä, mihin jumalaan minä valitsen uskoa.

Sokrates: Valitsetko uskomuksesi samoin kuin suklaalevysi?

Sanna (hämmentyneenä): No tietenkään en… En tiedä enää…

Sokrates: Haa, maagiset sanat! (8)

 

JUMALAN RATKAISU

 

Kun universalismissa opetetaan, että kaikki pelastuvat, opettaa Raamattu, että pelastus on kyllä varattuna joka ainoaa ihmistä varten, joka sitä haluaa, mutta meidän täytyy sitä ennen ymmärtää kaksi tärkeää asiaa. Ne ovat:

 

Pelastus Jeesuksen kautta. Tärkein Raamatun opetus liittyy siihen, että pelastus tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Koska me olemme epätäydellisiä, tarvitsemme täydellistä välimiestä itsemme ja Jumalan välillä. Jeesus Kristus on sellainen välimies. Hän on synnitön ja täydellinen. Siinä on ratkaisu siihen, että ihminen voi saada varmuuden pelastuksestaan. Se ei tapahdu tekojen kautta vaan luottamalla toiseen, joka on tehnyt kaiken puolestamme:

 

- (1 Piet 2:21,22) Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,

22. joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",

 

- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

 

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

 

Kääntymys Jumalan puoleen.

 

- (Matt 4:17) Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

 

- (Matt 11:20-22) Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:

21. "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.

22. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.

23. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.

24. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."

                                                                                    

- (Apt 3:19) Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

 

- (Apt 26:19,20) Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

20. vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Toinen asia on oma kääntymyksemme. Jumala ei pelasta ketään väkisin, vaan meidän itsemme tulee kääntyä hänen puoleensa ja myöntää, että olemme olleet erossa hänestä. Emme enää puolustele syntejämme, vaan käännymme Jumalan puoleen koko sydämestämme. Kukaan ei ansaitse pelastusta teoillaan, mutta kääntymyksen ja parannuksen teon on tapahduttava elämässämme, koska katumattomalla sydämellä kukaan ei voi päästä Jumalan yhteyteen.

   Universalismin ja nyky-yhteiskunnan ongelma on juuri siinä, että tämä unohtuu. Kielletään helvetin olemassaolo eikä puhuta parannuksen teosta, vaikka se oli Jeesuksen ja apostolien julistuksen keskeisenä kohtana. Esim. avioeroa, avioliiton ulkopuolisia suhteita ja homoseksuaalista käytöstä ei enää pidetä asioina, joista tulisi tehdä parannus. Niiden yhteydessä voidaan puhua tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, mutta unohdetaan niiden olevan himoja ja syntejä, jotka vievät eroon Jumalasta, jos jatkamme niissä elämistä (1 Kor 6:9,10). Papit, joista puhuttiin tämän kirjoituksen alussa, ovat yksi esimerkki tällaisesta asenteesta. Kuitenkin, jos Raamatun sana on totta, johdattavat nämä ihmiset muita kadokseen.

   Jos olet ollut erossa Jumalasta, voit sinä päästä hänen yhteyteensä. Tunnusta syntisi ja käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen. Raamattu osoittaa, että jos käännyt hänen puoleensa ja toivotat hänet tervetulleeksi, saat silloin lahjaksi iankaikkisen elämän. Sen osoittavat seuraavat Jeesuksen sanat:

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet kääntynyt hänen puoleensa ja vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

                                             

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. J. Suppe: Thoughts on Epistemology of Christianity in Light of Science, The news: Newsletter of the Society of Christian Geologists, s. 8, kevät 1992

2. Archibald Alexander: Evidences of the Authenticity, Inspiration and Canonical Authority of the Holy Scriptures. New York: Arno, 1972, s. 61

3. Tapio Puolimatkan artikkeli kirjassa Jumalan sana, inspiroitu ja erehtymätön (toim. Petri Mäkilä & Pasi Turunen)

4. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 55,112,113

5. Steven Weinberg: Unelmia viimeisestä teoriasta, s. 242,243, New York: Basic

6. Paul Little: Tiedä miksi uskot, s. 129

7. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 324,325

8. Peter Kreeft: Sokrates & Jeesus, s. 34-36

 

 

 

 

 

Jari Iivanainen