Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Parantuminen

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 1 -              

Huomioonotettavia seikkoja

Kun etsitään parantumista Jumalalta, on eri tekijöitä, joita kannattaa huomioida sitä ennen, koska ne voivat joko edistää tai huonontaa fyysistä tilaamme. Toiset niistä liittyvät varsinaisesti jokaisen omaan hengelliseen elämään ja toiset ovat sellaisia tekijöitä, jotka ovat monien sairauksien takana. Molemmat alueet on hyvä ymmärtää ja tuntea, jotta parantuminen pääsisi alkuun. Näitä asioita käydään seuraavassa luettelomaisesti lävitse.

Elämän luovuttaminen jumalalle. Tärkein asia on varmasti se, että ollaan pelastuneita ja koko elämä on luovutettu Jumalalle. Vaikka emme koskaan parantuisikaan tämän elämän aikana, on jokaisen silti syytä kääntyä kokosydämisesti Jumalan puoleen ja etsiä hänen tahtoaan. Sielumme pelastus ja hänen tahtonsa toteutuminen omassa elämässämme on paljon tärkeämpi asia kuin ruumiin terveys, joka sekin on hyvä asia.

   Toisaalta parantuminen voi joskus jäädä toteutumatta juuri sen takia, että ei etsitä ensin Jumalan valtakuntaa, vaikka Jeesus siihen kehotti. Meillä on oltava oikea tärkeysjärjestys elämässämme, niin Jumalan apukin voi olla konkreettisempi. Käänny sen tähden koko sydämestäsi Jeesuksen Kristuksen puoleen, anna hänen pelastaa itsesi ja etsi hänen tahtoaan. Se on tärkeintä, mitä voit tämän elämän aikana tehdä:

- (Matt 16:26) Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

- (Matt 6:33) Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Luovu katkeruudesta ja syytöksistä!

- (Matt 18:32,33) Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;

33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

Toinen tärkeä tekijä parantumista etsittäessä on anteeksiantamus: se, että luovutaan katkeruudesta ja syytöksistä. Joskus parantuminen voi estyä yksinkertaisesti siksi, että kieltäydytään antamasta anteeksi ja haudotaan jatkuvasti muiden virheitä. Jos sellaiset asiat kuin katkeruus, viha ja syytökset ovat päällimmäisinä, eikä niistä haluta vapautua, ei parantumista silloin kannata edes rukoilla. Se voi jäädä meiltä kokematta, koska Jumala odottaa ensin mielenmuutosta tässä asiassa.

   Sen sijaan anteeksiantamus itsessään tuo jo terveyttä jokaisen elämään. Kun lääkärit ovat arvioineet hyvin suuren osan sairauksista olevan tunneperäisiä, ja jos näistä kielteisistä tunteista vapaudutaan, voi pelkästään se johtaa parantumiseen. Aina ei edes tarvita erityistä rukousta parantumisen alueella, vaan anteeksiantamus itsessään voi tuoda muutoksen. Peruslähtökohta on, että me omassa elämässämme pystymme tunnistamaan väärät ja kielteiset asenteemme sekä tunnustamaan ne synniksi. Kun näin tapahtuu, voi paranemisprosessi lähteä jo siitä liikkeelle.

Nicky Cruz: Meninpä minne tahansa, ihmiset pyytävät minua jatkuvasti rukoilemaan, että he parantuisivat, selviytyisivät taloudellisesta kriisistä tai vapautuisivat paholaisen jatkuvista hyökkäyksistä. Sen sijaan että rukoilisin heti, kysyn nykyään, ovatko he antaneet anteeksi.

   On hämmästyttävää, miten rumia asioita nousee pintaan, kun testaan heitä hiukan.

   On hyödytöntä rukoilla heidän puolestaan, jos taustalla on anteeksiantamaton mieli. Anteeksiantamattomuus päästää paholaisen sisälle elämäämme ja uhkaa kaikkea, mitä rakastamme - perhesuhteita, uraa, työtä, ruumiillista ja henkistä terveyttä. (1)

Ala siunata! Katkeruudesta ja syyttävästä mielestä vapautumiseen löytyy yksi hyvä parannuskeino. Se on Jumalan armo sekä ihmisten siunaaminen ja kiitollisuus olosuhteista. Kun meille tulee eteen vaikeita elämäntilanteita, voimme aina valita ihmisten siunaamisen ja kiitollisuuden kaikesta tai sitten kiroamisen ja tyytymättömyyden. Voimme ainakin jossain määrin valita, kumman asenteen näistä kahdesta vaihtoehdosta haluamme hyväksyä omassa elämässämme.

   On totta, että oikeiden valintojen tekeminen voi joskus tuntua ylivoimaisen vaikealta, ainakin ilman Jumalan voimaa, mutta onko lopultakaan muuta vaihtoehtoa? Voimme hyvin paljon nykyisen elämän pienillä valinnoilla vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämämme on menossa. Ala sen tähden kiroamisen sijasta siunata ihmisiä ja pyri olemaan Jumalalle kiitollinen nykyisistä elämäsi olosuhteista:

- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...

- (Room 12:14) Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.

- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,

7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

Tunnista asioiden juuret!

- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.

- (Matt 7:1,2) "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;

2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Eräs puoli anteeksiantamuksessa on huomata väärät asenteet ja ajatukset, joita itsellään on. Usein ongelmana katkeruudessa, mutta varsinkin ihmisten tuomitsemisessa, on, ettei sitä huomata. Meillä voi olla syyttävä ja toisia paheksuva mieli ilman, että edes sitä tunnistamme ja tiedostamme. Voimme tuomita ja paheksua muita ihmisiä, koska emme tosiasiallisesti ole olleet "Jumalan valossa" ja koska emme ole nähneet väärää asennettamme synniksi. Sama väärä asenne voi olla myös syy siihen, ettei Jumala heti paranna meitä.

   Tämän asian tuo hyvin esille seuraava lainaus, jossa Carol Arnott puhuu tuomitsemisen juuresta omassa elämässään. Luultavasti suurin osa ihmisistä kärsii ainakin jossain määrin samasta ongelmasta:

Kun minusta tuli kristitty tajusin, että sydämessäni oli paljon anteeksiantamattomuutta, josta minun tuli vapautua. Työstin sitä, mutta se ei näyttänyt muuttavan tunteitani äitiäni kohtaan. Tajusin jotain olevan vialla. Yritin yhä uudelleen antaa anteeksi, mutta tunteet sydämessäni eivät muuttuneet miksikään. Vasta saatuani opetusta Paula ja John Sanfordilta katkeruudesta johtuvasta tuomitsemisesta ymmärsin, mistä on kysymys.

   Kirjoitukset kehottavat meitä kunnioittamaan isäämme ja äitiämme vain, jos he ovat hyviä kristittyjä ja tekevät kaiken oikein. Vai sanovatko tosiaan? Ei! Raamattu ei opeta näin, vaikka miten toivoisimme niin...

   Elämänalueilla, joilla sinä halveksit vanhempiasi, asiat eivät suju hyvin. Me emme tuomitse tietenkään heitä kaikesta, mutta yleensä me tuomitsemme heitä elämänalueilla, joilla me olemme tulleet loukatuiksi tai laiminlyödyiksi.

   Ajattelin mielessäni: "Jumala en ymmärrä tätä. Olen antanut hänelle anteeksi. Mitä tämä oikein tarkoittaa?" Hän sanoi: "Sinä olet halveksinut häntä. Sinä olet tehnyt syntiä, kun et ole kunnioittanut äitiäsi." Jumala alkoi näyttää minulle asian kaksi puolta. Meidän tulee antaa anteeksi. Mutta meidän tarvitsee myös katua ja tehdä parannusta omasta synnistämme, tuomitsevasta asenteestamme.

   Toisaalta minun tuli siis antaa hänelle anteeksi, joten tein sen. Mutta samalla en kuitenkaan kunnioittanut häntä sydämessäni. Minä vihasin häntä ja tuomitsin hänet.

   Ongelmana oli minun syntini, ei hänen. Minun reaktioni äitiäni kohtaan oli synnillinen asia, jota en ollut aikaisemmin ymmärtänyt. Saatana, joka on erittäin lakihenkinen, meni Jumalan luo ja sanoi: "Jumala, Carol on tehnyt syntiä tässä. Hän ei ole tehnyt parannusta siitä, että on tuominnut äitiänsä mielessään. Minulla on laillinen oikeus tuoda kylvämisen ja niittämisen laki Carolin elämään." (2)

Luovu myös itsesyytöksistä! Kun katkeruus ja muiden tuomitseminen on asia, jossa monet ovat kiinni, voi heillä olla muitakin riippuvaisuuksia.

   Yksi väärä asenne on itsensäsyyttely ja -tuomitseminen. On mahdollista, että ihminen on kyllä antanut muille anteeksi, mutta hänellä on yhä edelleen itsensätuomitsemisen juuri, jota hän ei ole tunnistanut ja josta hän ei ole tehnyt parannusta. Hän saattaa jatkuvasti syyttää ja vähätellä itseään: "Senkin inhottava retku, sinulla ei ole oikeutta elää...". Samoin hän saattaa jatkuvasti syyttää itseään menneistä synneistä eikä suostu antamaan itselleen anteeksi, vaikka Jumala olisi antanut hänelle anteeksi jo ajat sitten (Ihminen on saanut anteeksiannon kaikista synneistään heti, kun hän on kääntynyt Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta.). Ongelmana on, että hän ei hyväksy Jumalan rakkautta omaan elämäänsä, vaan tahtoo olla itse itsensä tuomari, mikä ei tietenkään ole oikein:

- (Room 8:31-37) Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."

37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

Jos olet tässä tilanteessa, on sinun kuitenkin syytä heti lopettaa itsesi tuomitseminen ja syyttely sekä tunnustaa se synniksi. Tämä asia on hyvä nähdä vääräksi asenteeksi, aivan kuten muidenkin tuomitseminen on väärin. Tunnusta siis Jumalalle tämä syntisi sekä muut syntisi, joissa olet ollut kiinni. Voit lausua synnintunnustuksen ja niiden jälkeen käskyn sielunvihollisen voimille esim. seuraavalla tavalla. Mukana luettelossa on muitakin tavallisia syntejä, joissa monet ovat saattaneet olla kiinni:

Herra, Isä, anna anteeksi...

• itsevihani, itsemurha-ajatukseni ja itsesäälini. Kiitos, että annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikesta vääryydestä sinun Poikasi Jeesuksen veren kautta.

• katkeruuteni ja tuomitseva asenteeni muita kohtaan. Kiitos, että annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikesta vääryydestä sinun Poikasi Jeesuksen veren kautta.

• väärät yhteyteni henkimaailmaan ja että olen osallistunut spiritismiin (tai henkiparannus, ufot, horoskoopit, ennustaminen, hypnoosi, passiivinen mietiskely...). Pyydän, että otat minulta nyt pois ne yliluonnolliset lahjat ja kyvyt, jotka eivät ole sinusta, ja että otat minulta myös pois kaiken sellaisen yhteyden henkimaailmaan, joka ei ole sinusta.

   Kiitos, että annat minulle anteeksi ja että puhdistat ruumiini, sieluni ja henkeni kaikesta väärästä Jeesuksen veren kautta, Jeesuksen nimessä, aamen.

"Saatana ja te demonit, olen tunnustanut Jumalalle sen, että olen tuominnut itseäni, tuominnut muita, osallistunut... Nyt teillä ei ole enää mitään laillista oikeutta näillä alueilla, koska Jeesuksen veren kautta olen saanut nämä asiat Jumalalta anteeksi. Sen tähden käsken nyt teitä poistumaan minusta ja ympäriltäni ettekä koskaan saa palata!"

Ymmärrä jumalan armo! Yksi ongelma monien jumalasuhteessa on, etteivät he todella usko Jumalan antaneen heille anteeksi ja että heidät on hyväksytty Jeesuksen Kristuksen kautta. Se voi johtaa siihen, että he tunnustavat samoja menneen elämän syntejä yhä uudelleen, vaikka ne on saatu heti anteeksi, kun on käännytty Jumalan puoleen. He saattavat elää lainalaisuuden ja oman huonouden tilassa, jolloin he eivät ole mielestään kelvollisia saamaan mitään Jumalalta (mikä itse asiassa on totta jokaisesta ihmisestä, koska Jumalan armoa ei voi ansaita). Samoin he saattavat ajatella, etteivät he ole tarpeeksi hyviä eikä heidän suhteensa Jumalaan ole tarpeeksi oikea, jotta hän voisi siunata heitä tai parantaa heidät. Kyseessä on tila, jossa he mittailevat itseään omalla itsellään ja katsovat koko ajan itseensä eikä siihen, mitä he ovat Kristuksen kautta.

   Jos olet edellisenkaltaisessa tilassa, on sinun hyvä kuitenkin vapautua siitä. Raamatun mukaan, jos olemme ottaneet Jeesuksen Kristuksen vastaan ja kääntyneet hänen puoleensa, saamme silloin olla armahdettuja, hyväksyttyjä, meidän syntimme ovat pyyhityt pois (Menneet synnit tai että on niiden kautta sairastunut eivät voi olla esteenä Jumalan parantavalle voimalle.), eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Usko sen tähden sanan totuus itsestäsi, äläkä katso omaan puutteellisuuteesi, vaan siihen, mitä saat olla Kristuksen kautta. Mm. seuraavat asiat ovat totta, jos olet kääntynyt Jumalan puoleen hänen kauttaan. Nämä asiat ja jokahetkinen tila Jumalan armossa on hyvä ymmärtää, koska silloin on paljon helpompi vastaanottaa myös parantuminen Jumalan kädestä:

Olet pelastunut armon kautta:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.

- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.

Sen lisäksi, että olet pelastunut armosta, olet myös koko ajan armon alla. Tämä tarkoittaa, että olet yhtä otollinen silloin, kun rukoilet 8 tuntia päivässä tai olet langennut. Saavutuksesi tai lankeemuksesi eivät muuta tätä tilaa mihinkään:

- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".

- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.

Sinut on lunastettu:

- (1 Kor 6:20) Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

Olet yhtä vanhurskas kuin Jeesus, koska olet hänessä. Sinun ei tarvitse enää itsestäsi käsin yrittää olla vanhurskas:

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

Jumala on isäsi aivan kuin hän on Jeesuksenkin Isä:

- (Mark 14:36) ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"

- (Room 8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

- (Gal 4:6) Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Olet Jumalan lapsi, koska olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi. Samalla olet Kristuksen kanssaperillinen:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- (Gal 4:5-7) lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

- (Room 8:15-17) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

- (1 Joh 3:1,2) Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

Jeesus on veljesi:

- (Joh 20:17) Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö."

Jumala on rakastanut sinua:

- (Ef 2:4) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut.

- (1 Piet 5:10) Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä  kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Jumala on valinnut sinut:

- (Ef 1:4) niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa.

- (1 Kor 1:28) ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.

Jumala tahtoi syntymistäsi:

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

Olet Jumalan ystävä:

- (Joh 15:5) En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen Herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

Mikään ei erota sinua Jumalan rakkaudesta:

- (Room 8:38,39) Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.

Jumala on kanssasi:

- (Ps 23:1-4) Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

- (Hebr 13:5) Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä".

Tulet viettämään iankaikkisuuden Jumalan kanssa, joka rakastaa sinua:

- (Ilm 21:3,4) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

- (Room 8:18) Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

- (2 Kor 4:17,18) Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.