LUKU 1 -
Huomioonotettavia
seikkoja
Kun
etsitään parantumista Jumalalta, on eri tekijöitä, joita kannattaa huomioida
sitä ennen, koska ne voivat joko edistää tai huonontaa fyysistä tilaamme. Toiset
niistä liittyvät varsinaisesti jokaisen omaan hengelliseen elämään ja toiset
ovat sellaisia tekijöitä, jotka ovat monien sairauksien takana. Molemmat alueet
on hyvä ymmärtää ja tuntea, jotta parantuminen pääsisi alkuun. Näitä asioita
käydään seuraavassa luettelomaisesti lävitse.
ELÄMÄN LUOVUTTAMINEN JUMALALLE.
Ensinnäkin tärkein asia on varmastikin se, että ollaan pelastuneita ja koko
elämä on luovutettu Jumalalle. Vaikka emme koskaan parantuisikaan tämän elämän
aikana, on jokaisen silti syytä kääntyä kokosydämisesti Jumalan puoleen ja
etsiä hänen tahtoaan. Sielumme pelastus ja hänen tahtonsa toteutuminen omassa
elämässämme on paljon tärkeämpi asia kuin ruumiin terveys, joka sekin on hyvä
asia.
Toisaalta parantuminen voi joskus jäädä
toteutumatta juuri sen takia, että ei etsitä ensin Jumalan valtakuntaa, vaikka
Jeesus siihen kehotti. Meillä on oltava oikea tärkeysjärjestys elämässämme,
niin Jumalan apukin voi olla konkreettisempi. Käänny sentähden ensin koko
sydämestäsi Jeesuksen Kristuksen puoleen, anna hänen pelastaa itsesi ja etsi
hänen tahtoaan. Se on tärkeintä, mitä voit tämän elämän aikana tehdä:
- (Matt 16:26) Sillä mitä se hyödyttää ihmistä,
vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa
vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
- (Matt 6:33) Vaan etsikää ensin Jumalan
valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille
annetaan.
LUOVU KATKERUUDESTA JA SYYTÖKSISTÄ!
- (Matt 18:32,33) Silloin hänen herransa kutsui hänet
eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi
kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa
kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Toinen
tärkeä tekijä parantumista etsittäessä on anteeksiantamus, se, että luovutaan
katkeruudesta ja syytöksistä. Joskus parantuminen voi estyä yksinkertaisesti
siksi, että kieltäydytään antamasta anteeksi ja haudotaan jatkuvasti muiden
virheitä. Jos sellaiset asiat kuin katkeruus, viha ja syytökset ovat päällimmäisinä,
eikä niistä haluta vapautua, ei parantumista silloin kannata edes rukoilla. Se
voi jäädä meiltä kokematta, koska Jumala odottaa ensin mielenmuutosta tässä
asiassa.
Sensijaan anteeksiantamus itsessään tuo jo
terveyttä jokaisen elämään. Kun lääkärit ovat arvioineet hyvin suuren osan
sairauksista olevan tunneperäisiä, ja jos näistä kielteisistä tunteista
vapaudutaan, voi pelkästään se johtaa parantumiseen. Aina ei edes tarvita
erityistä rukousta parantumisen alueella, vaan anteeksiantamus itsessään voi
tuoda muutoksen. Peruslähtökohta on se, että me omassa elämässämme pystymme
tunnistamaan väärät ja kielteiset asenteemme sekä tunnustamaan ne synniksi. Kun
näin tapahtuu, voi paranemisprosessi lähteä jo siitä liikkeelle.
Nicky Cruz:
Meninpä minne tahansa, ihmiset pyytävät minua jatkuvasti rukoilemaan, että he
parantuisivat, selviytyisivät taloudellisesta kriisistä tai vapautuisivat
paholaisen jatkuvista hyökkäyksistä. Sen sijaan että rukoilisin heti, kysyn
nykyään, ovatko he antaneet anteeksi.
On
hämmästyttävää, miten rumia asioita nousee pintaan, kun testaan heitä hiukan.
On
hyödytöntä rukoilla heidän puolestaan, jos taustalla on anteeksiantamaton
mieli. Anteeksiantamattomuus päästää paholaisen sisälle elämäämme ja uhkaa
kaikkea, mitä rakastamme - perhesuhteita, uraa, työtä, ruumiillista ja henkistä
terveyttä. (1)
ALA SIUNATA! Katkeruudesta ja
syyttävästä mielestä vapautumiseen löytyy yksi hyvä parannuskeino. Se on
tietysti Jumalan armo sekä ihmisten siunaaminen ja kiitollisuus olosuhteista.
Sillä kun meille tulee eteen vaikeita elämäntilanteita, voimme aina valita
ihmisten siunaamisen ja kiitollisuuden kaikesta tai sitten kiroamisen ja
tyytymättömyyden. Voimme ainakin jossain määrin valita, kumman asenteen näistä
kahdesta vaihtoehdosta haluamme hyväksyä omassa elämässämme.
On totta, että oikeiden valintojen
tekeminen voi joskus tuntua ylivoimaisen vaikealta, ainakin ilman Jumalan
voimaa, mutta onko lopultakaan muuta vaihtoehtoa? Voimme hyvin paljon nykyisen
elämän pienillä valinnoilla vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämämme on
menossa. Ala sentähden kiroamisen sijasta siunata ihmisiä ja pyri olemaan
Jumalalle kiitollinen juuri nykyisistä elämäsi olosuhteista:
- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat
heistä napisivat...
- (Room 12:14) Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.
- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä
se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa
minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.
- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on
tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne
ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa
vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne
ylitsevuotavainen.
TUNNISTA ASIOIDEN JUURET!
- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan
jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse
kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
- (Matt 7:1,2) "Älkää tuomitko, ettei
teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät
tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
Eräs
puoli anteeksiantamuksessa on huomata väärät asenteet ja ajatukset, joita
itsellään on. Sillä usein ongelmana katkeruudessa, mutta varsinkin ihmisten
tuomitsemisessa, on, ettei sitä huomata. Meillä voi olla syyttävä ja toisia
paheksuva mieli ilman, että edes sitä tunnistamme ja tiedostamme. Voimme
tuomita ja paheksua muita ihmisiä, koska emme tosiasiallisesti ole olleet
"Jumalan valossa" ja koska emme ole nähneet väärää asennettamme
synniksi. Sama väärä asenne voi olla myös eräs syy siihen, ettei Jumala heti
paranna meitä.
Tämän asian tuo hyvin esille seuraava
lainaus, jossa Carol Arnott puhuu tuomitsemisen juuresta omassa elämässään.
Luultavasti suurin osa ihmisistä kärsii ainakin jossain määrin samasta
ongelmasta:
Kun minusta tuli kristitty tajusin, että sydämessäni
oli paljon anteeksiantamattomuutta, josta minun tuli vapautua. Työstin sitä,
mutta se ei näyttänyt muuttavan tunteitani äitiäni kohtaan. Tajusin jotain
olevan vialla. Yritin yhä uudelleen antaa anteeksi, mutta tunteet sydämessäni
eivät muuttuneet miksikään. Vasta saatuani opetusta Paula ja John Sanfordilta
katkeruudesta johtuvasta tuomitsemisesta ymmärsin, mistä on kysymys.
Kirjoitukset kehottavat meitä kunnioittamaan isäämme ja äitiämme vain,
jos he ovat hyviä kristittyjä ja tekevät kaiken oikein. Vai sanovatko tosiaan?
Ei! Raamattu ei opeta näin, vaikka miten toivoisimme niin...
Elämänalueilla, joilla sinä halveksit vanhempiasi, asiat eivät suju
hyvin. Me emme tuomitse tietenkään heitä kaikesta, mutta yleensä me tuomitsemme
heitä elämänalueilla, joilla me olemme tulleet loukatuiksi tai laiminlyödyiksi.
Ajattelin
mielessäni: "Jumala en ymmärrä tätä. Olen antanut hänelle anteeksi. Mitä
tämä oikein tarkoittaa?" Hän sanoi: "Sinä olet halveksinut häntä.
Sinä olet tehnyt syntiä, kun et ole kunnioittanut äitiäsi." Jumala alkoi
näyttää minulle asian kaksi puolta. Meidän tulee antaa anteeksi. Mutta meidän
tarvitsee myös katua ja tehdä parannusta omasta synnistämme, tuomitsevasta
asenteestamme.
Toisaalta
minun tuli siis antaa hänelle anteeksi, joten tein sen. Mutta samalla en
kuitenkaan kunnioittanut häntä sydämessäni. Minä vihasin häntä ja tuomitsin
hänet.
Ongelmana
oli minun syntini, ei hänen. Minun reaktioni äitiäni kohtaan oli synnillinen
asia, jota en ollut aikaisemmin ymmärtänyt. Saatana, joka on erittäin
lakihenkinen, meni Jumalan luo ja sanoi: "Jumala, Carol on tehnyt syntiä
tässä. Hän ei ole tehnyt parannusta siitä, että on tuominnut äitiänsä
mielessään. Minulla on laillinen oikeus tuoda kylvämisen ja niittämisen laki
Carolin elämään." (2)
LUOVU MYÖS ITSESYYTÖKSISTÄ! Kun
katkeruus ja muiden tuomitseminen on asia, jossa monet ovat kiinni, voi heillä
olla muitakin vastaavia riippuvaisuuksia.
Yksi väärä asenne on varsinkin
itsensäsyyttely ja -tuomitseminen, joka ihmisillä voi olla. On mahdollista,
että ihminen on kyllä antanut muille anteeksi, mutta hänellä on yhä edelleen
itsensätuomitsemisen juuri, jota hän ei ole tunnistanut ja josta hän ei ole
tehnyt parannusta. Hän saattaa jatkuvasti syyttää ja vähätellä itseään:
"Senkin inhottava retku, sinulla ei ole oikeutta elää...". Samoin hän
saattaa jatkuvasti syyttää itseään menneistä synneistä eikä suostu antamaan
itselleen anteeksi, vaikka Jumala olisi antanut hänelle anteeksi jo ajat sitten
(Eli ihminen on saanut anteeksiannon kaikista synneistään heti, kun hän on
kääntynyt Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta.). Ongelmana siis on,
että hän ei hyväksy Jumalan rakkautta omaan elämäänsä, vaan tahtoo olla itse
itsensä tuomari, mikä ei tietenkään ole oikein:
- (Room 8:31-37) Mitä me siis tähän sanomme? Jos
Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan
antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi
meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on
se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla
puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen
rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai
alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen
kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Jos
sinä itse olet tässä tilanteessa, on sinun kuitenkin syytä heti lopettaa itsesi
tuomitseminen ja syyttely sekä tunnustaa se synniksi. Tämä asia on hyvä nähdä
vääräksi asenteeksi aivan kuten muidenkin tuomitseminen on väärin. Tunnusta
siis Jumalalle tämä syntisi sekä muut syntisi, joissa olet ollut kiinni. Voit
lausua synnintunnustuksen ja niiden jälkeen käskyn sielunvihollisen voimille
esim. seuraavalla tavalla. Mukana luettelossa on muitakin tavallisia syntejä,
joissa monet ovat saattaneet olla kiinni:
Herra, Isä, anna anteeksi...
- itsevihani, itsemurha-ajatukseni ja itsesäälini. Kiitos, että annat
minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikesta vääryydestä sinun Poikasi Jeesuksen
veren kautta.
- katkeruuteni ja tuomitseva asenteeni muita kohtaan. Kiitos, että annat
minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikesta vääryydestä sinun Poikasi
Jeesuksen veren kautta.
- väärät yhteyteni henkimaailmaan ja että olen osallistunut spiritismiin
(tai henkiparannus, ufot, horoskoopit, ennustaminen, hypnoosi, passiivinen
mietiskely...). Pyydän, että otat minulta nyt pois ne yliluonnolliset lahjat ja
kyvyt, jotka eivät ole sinusta, ja että otat minulta myös pois kaiken sellaisen
yhteyden henkimaailmaan, joka ei ole sinusta.
Kiitos, että annat minulle
anteeksi ja että puhdistat ruumiini, sieluni ja henkeni kaikesta väärästä
Jeesuksen veren kautta, Jeesuksen nimessä, amen.
"Saatana ja te demonit, olen tunnustanut Jumalalle sen, että olen tuominnut
itseäni, tuominnut muita, osallistunut... Nyt teillä ei ole enää mitään
laillista oikeutta näillä alueilla, koska Jeesuksen veren kautta olen saanut
nämä asiat Jumalalta anteeksi. Sentähden käsken nyt teitä poistumaan minusta ja
ympäriltäni ettekä koskaan saa palata!"
YMMÄRRÄ JUMALAN ARMO! Yksi
ongelma monien jumalasuhteessa on, etteivät he todella usko Jumalan antaneen
heille anteeksi (joka voi johtaa siihen, että samoja menneen elämän syntejä
tunnustetaan yhä uudelleen, vaikka ne on saatu heti anteeksi, kun on käännytty
Jumalan puoleen) ja että heidät on hyväksytty Jeesuksen Kristuksen kautta.
Sillä he saattavat elää lainalaisuuden ja oman huonouden tilassa, jolloin he
eivät ole mielestään kelvollisia saamaan mitään Jumalalta (mikä itseasiassa on
totta jokaisesta ihmisestä, koska Jumalan armoa ei voi ansaita). Samoin he
saattavat ajatella, etteivät he ole tarpeeksi hyviä eikä heidän suhteensa
Jumalaan ole ihan oikea, jotta hän voisi siunata heitä tai parantaa heidät.
Kyseessä on siis tila, jossa he mittailevat itseään omalla itsellään ja
katsovat koko ajan itseensä eikä siihen, mitä he ovat Kristuksen kautta.
Jos sinä olet edellisenkaltaisessa tilassa,
on sinun hyvä kuitenkin vapautua siitä. Sillä Raamatun mukaan, jos olemme
ottaneet Jeesuksen Kristuksen vastaan ja kääntyneet hänen puoleensa, saamme
silloin olla armahdettuja, hyväksyttyjä, meidän syntimme ovat pyyhityt pois (Menneet
synnit tai että on niiden kautta sairastunut eivät voi olla esteenä Jumalan
parantavalle voimalle.) eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.
Usko sentähden sanan totuus itsestäsi äläkä katso omaan puutteellisuuteesi,
vaan siihen, mitä saat olla Kristuksen kautta. Mm. seuraavat asiat ovat totta,
jos olet kääntynyt Jumalan puoleen hänen kauttaan. Nämä asiat ja jokahetkinen
tila Jumalan armossa on hyvä ymmärtää, koska silloin on paljon helpompi
vastaanottaa myös parantuminen Jumalan kädestä:
Olet
pelastunut armon kautta:
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan
kerskaisi.
- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet
rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.
- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon
kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.
Sen
lisäksi, että olet pelastunut armosta, olet myös parhaillaan eli koko ajan
armon alla. Tämä tarkoittaa, että olet yhtä otollinen silloin, kun rukoilet 8
tuntia päivässä tai olet langennut. Saavutuksesi tai lankeemuksesi eivät muuta
tätä tilaa mihinkään:
- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta
vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn
tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on
Jumalan kirkkauden toivo.
- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme
ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen
teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani
kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki
minun kanssani armosta osalliset.
- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet
kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen
"ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen,
kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen
teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan
totinen armo.
Sinut
on lunastettu:
- (1 Kor 6:20) Sillä te olette kalliisti ostetut.
Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät
lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu
on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".
Sinä
olet yhtä vanhurskas kuin Jeesus, koska olet hänessä. Sinun ei tarvitse enää
itsestäsi käsin yrittää olla vanhurskas:
- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne
Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi
Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
Jumala
on isäsi aivan kuin hän on Jeesuksenkin Isä:
- (Mark 14:36) ja sanoi: "Abba, Isä,
kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä
tahdon, vaan mitä sinä!"
- (Room 8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden
henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa
me huudamme: "Abba! Isä!"
- (Gal 4:6) Ja koska te olette lapsia, on Jumala
lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Olet
Jumalan lapsi, koska olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi. Samalla olet
Kristuksen kanssaperillinen:
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet
vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat
hänen nimeensä,
- (Gal 4:5-7) lunastamaan lain alaiset, että me
pääsisimme lapsen asemaan.
6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala
lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba!
Isä!"
7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi;
mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
- (Room 8:15-17) Sillä te ette ole saaneet orjuuden
henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että
me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin
perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran
yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
- (1 Joh 3:1,2) Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden
Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me
olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.
2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia,
eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen
kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin
hän on.
Jeesus
on veljesi:
- (Joh 20:17) Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun
koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun
veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni
tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne
tykö."
Jumala
on rakastanut sinua:
- (Ef 2:4) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut.
- (1 Piet 5:10) Mutta kaiken armon Jumala,
joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa
kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen
Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä
lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä,
jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
Jumala
on valinnut sinut:
- (Ef 1:4) niinkuin hän ennen maailman perustamista
oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään,
rakkaudessa.
- (1 Kor 1:28) ja sen, mikä maailmassa on
halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole,
tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.
Jumala
tahtoi syntymistäsi:
- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän
Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä
olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat
luodut."
Olet
Jumalan ystävä:
- (Joh 15:5) En minä enää sano teitä palvelijoiksi,
sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen Herransa tekee; vaan ystäviksi minä
sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen
kuullut Isältäni.
Mikään
ei erota sinua Jumalan rakkaudesta:
- (Room 8:38,39) Sillä minä olen varma siitä, ettei
kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän
Herrassamme.
Jumala
on kanssasi:
- (Ps 23:1-4) Daavidin virsi. Herra on minun
paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut
oikealle tielle nimensä tähden.
4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä
pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi
minua lohduttavat.
- (Hebr 13:5) Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää
siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää
enkä sinua jätä".
Tulet
viettämään iankaikkisuuden Jumalan kanssa, joka rakastaa sinua:
- (Ilm 21:3,4) Ja minä kuulin suuren äänen
valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän
on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän
silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
- (Room 8:18) Sillä minä päätän, että tämän nykyisen
ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä
meihin.
- (2 Kor 4:17,18) Sillä tämä hetkisen kestävä ja
kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden,
ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan
näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
