Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Parantuminen

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

LUKU 3 -

Parantuminen tulee Jumalalta

 

 

Kun ovat kyseessä parantuminen ja Jumalan lupaukset, on tärkeää, ettemme suhtaudu niihin kielteisesti. Usein parantuminen voi estyä sen takia, että teemme ylpeydellämme ja epäuskollamme tyhjäksi Jumalan aivoitukset meitä kohtaan. Näinhän tapahtui jo silloin, kun ihmiset olivat Jeesuksen kotikaupungissa Nasaretissa kriittisiä ja epäuskoisia (Matt 13:58: Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.), ja aivan samoin nykypäivänäkin saatetaan elää ilmapiirissä, jossa ei odoteta juuri mitään Jumalalta. Ehkä juuri siksi parantumisiakaan ei ole tapahtunut paljoa.

   Kathryn Kuhlman on havainnut, miten seurakunta voi helposti tehdä tyhjäksi Jumalan lupaukset ja totuuden:

 

Liian kauan seurakunta on hengellistänyt Jumalan totuuden. Liian usein olemme siirtäneet oikeutemme tulevaan kirkkauteen, kun voisimme elää ne todeksi jo täällä. (8)

 

Seuraava lainaus Veikko Pekin kirjasta viittaa samaan. Siitä käy selville, miten olemme saattaneet menettää kokonaan uskon julistuksessamme:

 

Uskon sana takaisin!

 

Pyhä Henki laski sydämelleni jo vuoden 1991 alussa julistaa uskollisesti Kristuksen voiman takaisin paluuta seurakuntiimme ja yhteisiin kokoontumisiimme.

   6.4.1991 Espoossa pidettiin Uudenmaan ja Etelä-Hämeen helluntaiseurakuntien veljespäivät. Sydäntäni oli jo jonkin aikaa polttanut sanoma, jonka esitin noilla veljespäivillä otsikolla "Uskon sana takaisin julistukseen". Alaotsikon kysymys oli: "Olemmeko menettämässä karismaattisuuden?"

   Tuona aikana taistelu uskon sanan liikettä vastaan kävi kuumana. Tunsin yhä voimakkaammin, että kaikki meillä itsellämme ei silti ole kohdallaan. Esitän tässä otteita alustuksesta, koska uskon siinä esitettyjen asioiden tulevan ajankohtaisiksi nimenomaan tämän uudistusliikkeen seuraavassa vaiheessa. Alustus alkaa kirjoitetulla profetialla:

 

"Kansani, kansani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et kuule valitukseni sanoja? Kansani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. Ja kuitenkin minä olen pyhä, jonka istuin on sinun kiitosvirttesi keskellä. Olisiko minun taas astuttava alas, niin että vuoret järkkyisivät minun edessäni - tahtoisinpa tulla teidän tykönne ja aivan äänenikin muuttaa! Ettekö kuule lupauksen sanaa, uskon sanaa, jonka kautta te olette saaneet Hengen? Mutta te olette surmanneet uskon, pitäneet sen halpana, ettekä ole sen puolesta kilvoitelleet: Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita. Mutta vielä nytkin minä seison ovella ja kolkutan; ahkeroitse siis ja tee parannus, etten minä oksentaisi sinua suustani ulos. Minä olen avannut uskon oven tämän kansan pakanoille, minä olen teille ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, jos te otatte uudelleen vaarin minun sanastani, joka totisesti on uskon sana. Mutta jos te hylkäätte uskon sanan, niin tämä ovi sulkeutuu teiltä ja minä avaan sen muualla, sillä minä ilmestyn vielä tälle kansalle ja kokoan valittuni. (9)

 

Jos katsotaan muutamia Raamatun paikkoja, käy niistäkin ilmi uskon merkitys parantumisen alueella. Usko ei tietenkään jokaisen parantumisen kohdalla ole tarpeen ja Jumala voi parantaa ilman sitäkin, mutta hyvin usein ihmiset Jeesuksen ja apostolien aikana saivat vastaanottaa parantumisen, kun Jumala vastasi heidän uskoonsa. Se käy ilmi ainakin seuraavista jakeista:

 

- (Matt 8:10,13) Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.

13. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä.

 

- (Matt 9:22) Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi." Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.

 

- (Matt 9:28-30) Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra."

29. Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan."

30. Ja heidän silmänsä aukenivat. Ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää."

 

- (Matt 15:28) Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot." Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.

 

- (Luuk 8:50) Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee."

 

- (Joh 4:50,51) Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää." Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.

51. Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli.

 

- (Apt 3:16) Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.

 

- (Apt 14:8-10) Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.

9. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,

10. sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Ja hän kavahti ylös ja käveli.

 

Kun parantuminen viipyy. Kun etsitään parantumista, on siis tärkeää, että on uskoa ja että tehdään parannus synneistä. Ne ovat oleellisia asioita, koska Jeesuksen ja apostolienkin sanoma oli sama; he saarnasivat "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". (Mark 1:15). Jos nämä tärkeät asiat unohdetaan ja jätetään pois, on se evankeliumin sanoman turhentamista.

   Samaan alueeseen liittyy yksi hyvin tavallinen virhe, johon saatetaan syyllistyä. Se on se, että ajatellaan parantumisen viipyvän aina epäuskon takia tai että on jotakin tunnustamatonta syntiä (=ei ole tehty parannusta). Saatetaan ajatella, että parantumisen viipymisen syynä on aina jompikumpi tai kummatkin näistä asioista, ja joskus se voi myös esiintyä syytöksinä muita kohtaan. Kathryn Kuhlman kertoo tämäntyyppisestä tilanteesta:

 

Muistan hyvin illan, kun kävelin eräästä teltasta, jossa oli pidetty parantamiskokouksia. Muistan hyvin sen epätoivon ja pettymyksen, joka heijastui parantumattomien kasvoilta. Heille oli sanottu, etteivät he olleet parantuneet, koska heillä ei ollut riittävästi uskoa.

   Pitkään aikaan en kyennyt irrottautumaan näkemästäni.

   Tämäkö oli Jumalan suurta armoa, Jumalan suurta huolenpitoa? Muistan tuon illan, muistan miten itkin ja sanoin: He ovat ottaneet Herrani, enkä tiedä mihin ovat Hänet panneet.

   Muistan kuinka menin huoneeseeni ja huusin Jumalan puoleen rukoillen valoa ja totuutta kysymyksiini. Voin kuljettaa sinut sille paikalle, voin kuljettaa sinut kadulle, jolla kävelin tuona iltana. Voin kuljettaa sinut huoneeseeni, missä rukoilin niin kuin en koskaan aiemmin ollut rukoillut. Etsinyt Häntä niin kuin en koskaan aikaisemmin ollut etsinyt. (10)

 

Mutta onko parantumisen viipymisen syynä aina synti tai epäusko? Vaikka on myönnettävä, että ne voivat estää ihmistä parantumasta, on myös tilanteita, jotka osoittavat päinvastaista; tilanteita, joissa nämä selitykset ovat puutteellisia.

   Aiommekin seuraavassa tutkia tätä aluetta. Tarkoitus on osoittaa, ettei parantumisen viipyminen johdu aina näistä kahdesta tekijästä, vaan joskus siihen voi olla aivan salattuja syitä, jotka Jumala yksin tietää.

 

Syntiinlankeemus ja sairaus. Kun ensin ajatellaan sitä, että sairaudet johtuvat aina synnistä, on sitä vaikeata sovittaa ainakaan moniin Vanhan ja Uuden testamentin pyhiin. Kun katsomme näiden ihmisten elämänkertoja, on nähtävissä, että useat heistä ovat jossakin elämänsä vaiheessa sairastelleet.

   Yhtenä esimerkkinä on Job, jonka koetukset tunnetaan hyvin, mutta lisäksi on monia muita samanlaisia henkilöitä. He ovat sairastelleet (useat heistä ovat myöhemmin parantuneet), vaikka varmastikaan syynä eivät olleet heidän syntinsä. Seuraavien henkilöiden sairasteluista mainitaan ainakin jonkin verran:

 

• Job sairastui, mutta syynä eivät olleet hänen syntinsä, koska Jumala antoi tunnustuksen hänen elämästään (Job 1:8). Hän myös parantui myöhemmin (Job 42:10).

 

• Elisa sairasti kuolintautiansa (2 Kun 13:14).

 

• Hiskia sairasti ja oli kuolemaisillansa, mutta Jumala paransi hänet (2 Kun 20:1-7). Hänenkään sairautensa syynä eivät olleet hänen syntinsä, koska hän oli ehyesti Jumalalle antautunut ja "Herra oli hänen kanssansa" (2 Kun 18:1-7).

 

• Daniel sairasti jonkin aikaa (Dan 8:27).

 

• Paavalilla oli Galatiassa ollessaan ruumiillista heikkoutta (Gal 3:13-16).

 

• Epafroditus oli sairaana ja lähes kuoleman kielissä, mutta Jumala armahti häntä (Fil 2:25-27).

 

• Timoteuksella oli vatsavaivoja, joihin Paavali määräsi hiukan viiniä (1 Tim 5:23).

 

• Trofimus jäi Miletoon sairastamaan, eikä siihen anneta sen tarkempaa selitystä (2 Tim 4:20).

 

Kun sairaudella ei ole aina yhteyttä elämässä esiintyvään syntiin, kuten edelliset esimerkit osoittavat, on sillä sittenkin jotain yhteyttä siihen. Sairauksien suurin syy on ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemus, jonka seurauksia mekin voimme nyt kantaa joko sairauden, synnin kiusausten tai kärsimysten muodossa. Samoin kuolema, joka kukistetaan vihollisista viimeisenä (1 Kor 15:26: Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.), on yksi lankeemuksen seurauksista:

 

- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -

 

Sairauksien juuret saavat siis aina alkunsa ensimmäisen lankeemuksen seurauksista ja siitä, kun synti ja sairaus tulivat maailmaan. On totta, että jokaisen omatkin teot voivat olla syynä, mutta varmasti suurin syy on jo vuosisatoja sitten tapahtunut syntiinlankeemus.

 

Sairaus ja usko. Toisena syynä parantumisen viipymiselle on saatettu pitää epäuskoa. On saatettu ajatella, että jos parantuminen viipyy, syynä on epäusko, eli se, ettei luoteta Jumalan lupauksiin. Samoin on saatettu sanoa, että jos henkilöllä vain on "positiivinen tunnustus", voi hän torjua kaikki koettelemukset, kärsimykset ja sairaudet, eikä joudu edes kokemaan niitä. On ajateltu, että hän uskonsa kautta voi jo etukäteen välttyä kaikilta näiltä asioilta.

   Jos sitten ajatellaan tämän teorian paikkansapitävyyttä, voidaan siinä löytää puutteita. Vaikka on totta, että kriittinen suhtautuminen Jumalan lupauksiin ja epäusko voi estää parantumisen, on varmasti tilanteita, joihin se ei lainkaan sovi. Seuraavat asiat on ainakin hyvä ottaa huomioon:

 

Monien pyhien elämä. Ensiksi on hyvä jälleen katsoa monien pyhien elämää. Jos luemme sellaisten pyhien elämänkertoja, joiden kautta on tapahtunut paljon parantumisihmeitä, ovat monet heistä palvelustyönsä aikana saattaneet kärsiä eriasteisia vaivoja tai sairauksia. Sellaisia ovat olleet Kathryn Kuhlman, Niilo Yli-Vainio Suomessa, Smith Wigglesworth ja monet muutkin Jumalan palvelijat.

   Syynä heidän vaivoihinsa ei varmastikaan ollut heidän epäuskonsa - koska heillä oli uskoa juuri tällä alueella - vaan yksinkertaisesti se, että sairaudet voivat kohdata jokaista ihmistä, myös Jumalan erityisesti valitsemia ja käyttämiä henkilöitä.

   Tämä erikoinen asia ilmenee Smith Wigglesworthin elämässä. Hän sai itse parantua useita eri kertoja, mm. peräpukamista 1900-luvun alussa, puhjenneesta umpisuolesta, huonoista hampaista ja sai myös välittää parantumista tuhansille muille sekä herättää jopa kuolleita.

   Kuitenkin hänen elämänkerrassaan kerrotaan, miten hän myös joutui kärsimään munuaiskivistä jopa kuusi vuotta, kunnes vapautui niistä. Seuraava lainaus osoittaa hänen kärsimyksensä. Syynä hänen vaivoihinsa ei ollut ainakaan hänen heikko uskonsa, vaan se, että sairaudet voivat kohdata ketä tahansa. Hyvä on myös huomata, että Wigglesworth parantui näistäkin vaivoistaan:

 

... Parantumisihmeitä tapahtui, kun Smith Wigglesworth rukoili Jeesuksen Kristuksen nimeen. Itse hän oli sairaampi kuin monet, joiden puolesta hän rukoili, mutta omaan vaivaansa hän ei saanut lievitystä... Sveitsissä hän palavana tulenliekkinä kulki seurakunnasta toiseen. Syntyi herätystä. Sieluja pelastui, ja ihmiset parantuivat kaikenlaisista sairauksista. Suuret kokoussalit olivat täynnä kansaa, ja kaikki saivat kokea Jumalan siunausta...

   Kun hän kävi Amerikassa, niin ihmiset tulivat ennätysmäärin kuulemaan häntä. Suurimmat juhlasalit olivat aina ääriään myöten täynnä, ja hän rukoili tuhansien puolesta ollen silti jatkuvasti sairas. Usein vävy ja tytär jättivät hänet vuoteeseen. Mutta myöhemmin, kun kokous jo oli aloitettu, hän saapui seurakunnan keskelle, piti saarnansa ja rukoili kärsivien puolesta palaten sen jälkeen suoraa päätä vuoteeseensa. Toisinaan hänen ollessaan kokouksissa tuskat yltyivät, mutta hän koetti kestää niin kauan kuin mahdollista. Hetkeksi hän saattoi poistua korokkeelta mennen lepäämään, tullen kuitenkin pian takaisin jatkamaan kokousta. (11)

 

Parantuminen ilman uskoa. Kun on esitetty, että parantumisen viipyminen johtuu aina henkilön epäuskosta, on kuitenkin myös tilanteita, joissa Jumala on parantanut epäuskoisiakin eli sellaisia, jotka eivät ole lainkaan odottaneet sitä. Vaikka usko tavallisesti on tärkeä kanava parantumisessa, on Jumalan mahdollista parantaa myös sellainen ihminen, joka ei usko ja joka on elänyt synnissä. Monet ovat kyllä saattaneet pelastua sen jälkeen.

   Raamatussa eräänä esimerkkinä on mies, joka tuli vangitsemaan Jeesusta. Hänellä ei varmaankaan ollut uskoa eikä hän varmastikaan elänyt Jumalan tahdon mukaista elämää, mutta silti Jeesus paransi hänen korvansa, vaikkei hän edes odottanut sitä. Tämä on yksi niistä Uuden testamentin mainitsemista tapauksista, joissa henkilön usko ei näyttele pääosaa parantumisessa. Samanlaisia tapauksia on kirjattu muitakin sekä evankeliumeihin että Apostolien tekoihin:

 

- (Luuk 22:50,51) Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.

51. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin." Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.

 

Kathryn Kuhlman, jonka kokouksissa viime vuosisadalla parantui tuhansittain sairaita, huomasi myös, ettei usko ollut välttämätön parantumiselle. Monet parantuivat kokonaan ilman sitä ja vaikkeivät odottaneet mitään Jumalalta. Syynä näihinkin parantumisiin on varmasti ollut Jumalan rakkaus, armo ja sääliväisyys ihmisiä kohtaan:

 

Tämä kaikki ihmetyttää minua itseäni enemmän kuin ketään muuta, sillä minä tiedän paremmin kuin kukaan muu, ettei minulla itselläni ole mitään tekemistä näiden ihmeparantumisten kanssa. Tämä valtava Pyhän Hengen vuodatus - samoin kuin kaikki ihmeet - ylittää jopa uskon, sillä olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka ovat parantuneet, vaikka heillä ei ole ollut uskosta tietoakaan. (12)

 

Parantumisen aikataulu. Kolmas tärkeä asia on ymmärtää, ettei usko yksin kykene parantamaan ketään. Uskolla ei ole voimaa panna Jumalan tekoja käytäntöön, vaan kaikki perustuu Jumalan armoon ja voimaan. Vaikka meillä olisi usko ja luottamus Jumalan lupauksiin emmekä yhtään epäilisi, ei se voi tehdä meitä terveeksi, vaan siihen tarvitaan Jumalan asioihin puuttumista. Se estää samalla uskoa muodostumasta kenenkään saavutukseksi kuten helposti voi tapahtua.

   Mitä tämä sitten meidän kannaltamme merkitsee, tarkoittaa se sitä, ettemme voi määrätä parantumisen esiintulon hetkeä; tapahtuuko se esim. sekunnin, minuutin, viikon tai vaikka kuukauden päästä (tai kuten Jeesus sanoi: ... ilman minua te ette voi mitään tehdä.).

   Sillä vaikka ihmisellä olisi uskoa, on hän parantumisen esiin tulemisessa riippuvainen Jumalan kosketuksesta. Kyse ei aina ole uskosta tai epäuskosta, vaan Jumalan aikataulusta. Sama tekijä sulkee pois myös kysymykset siitä, miksi jotkut eivät ole vielä parantuneet. Ehkä he parantuvat jonakin toisena ajankohtana.

   Tärkeää on kuitenkin huomata, että jos ihminen on vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämäänsä, saa hän viimeistään Jumalan valtakunnassa kokea lopullisen parantumisen sekä saa täydellisen ylösnousemusruumiin. Parantuminen perustuu Jeesuksen sovitustyöhön ja siksi voidaan varmuudella sanoa, että jokainen ihminen hänessä tulee kerran olemaan parantunut, terve ja ilman mitään vaivaa. Kaikki entinen ja kipu on tulevassa valtakunnassa mennyttä ja ohitse:

 

- (Room 8:23) eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

 

- (Fil 3:21) joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

 

- (Ilm 21:3-6) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

Lääketiede. Asia, joka sivuaa parantumisen ja uskon aluetta, on lääketiede ja lääkkeiden käyttö. Kysymys on siitä, onko oikein ja järkevää luopua lääkkeiden käytöstä tai muusta hoidosta uskon osoituksena ja koska "emme todella luota Jumalaan, jos emme tee niin".

   Vastaus kysymykseen on, että nämä kaksi asiaa eivät ole toistensa vastakohtia, vaan tukevat toisiaan. Monet ovat saaneet ja yhä edelleen saavat avun leikkausten, elinsiirtojen tai rokotteiden kautta (jäykkäkouristus, isorokko, kolera, rutto, vesikauhu, polio...), jotka ovat olleet ihmisten hyödyksi ja säästäneet todennäköisesti miljoonia ihmishenkiä. Niiden apua ei kannata väheksyä, vaan se kannattaa ottaa vastaan.

   Toisaalta jos lääkkeistä on luovuttu liian aikaisin "uskon tekona", on se joskus voinut tuottaa vakavia seurauksia, jopa kuoleman. Sen tähden niistä luopumisessa ei kannata koskaan hätäillä. Lääkkeistä ehtii luopua sitten, kun parantuminen on todettu. Myös sairaanhoitoa on mahdollista hakea:

 

Vuosia sitten sain jalkaani säärihaavan seurauksena laskimontulehduksesta, jonka hankin "tupakointi" -vuosien aikana. Maan parhaat esirukoilijat rukoilivat minun puolestani. Minä itse tunnustin parantumisjakeita ja pidin kiinni Sanan lupauksista. Charles käski sairautta lähtemään. Minä käskin sairautta lähtemään. Charles pani kätensä minun päälleni. Minä panin kädet itseni päälle. Muutamia kertoja kokonainen seurakunta pani kätensä minun päälleni, mutta mikään ei tuntunut auttavan... Jalkaani särki sietämättömästi, pidin sitä missä asennossa tahansa. Tulehdus oli levinnyt koko jalkaani, ja hengessäni tunsin itseni tuomituksi, koska parantuminen ei ottanut ilmentyäkseen!

   ... Lähdin heti sairaalaan tuntematta minkäänlaista syyllisyyttä. Luuspesialisti poisti sairaan kudoksen, ja kaikkien hämmästykseksi jalkani parantui ennätysajassa. Minulle sanottiin, että joutuisin olemaan sairaalassa useita viikkoja. Charles sai tiedon sanat ja ilmoitti lääkärille, että minä lähtisin sairaalasta kahdeksan vuorokauden sisällä. Niin myös tapahtui!

   Sairaalassa käyntini tuloksena huonetoverini vastaanotti Jeesuksen. Myös hänen miehensä ja poikansa pelastuivat, ja kaikki kolme täyttyivät Pyhällä Hengellä. Lääkärikin sanoi: "Jumala on varmasti ollut mukana tässä!" Halleluja!

   Jos olet yrittänyt yrittämästä päästyä niin kuin minä, mutta mikään ei ole näyttänyt auttavan, älä tuomitse itseäsi, vaan hae lääketieteen apua! Minä tein niin, ja nyt minun jalkani on terve! (13)

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce