LUKU 3 -
Parantuminen tulee
Jumalalta
Kun
on kyseessä parantuminen ja Jumalan lupaukset, on tärkeää se, ettemme suhtaudu
niihin kielteisesti. Usein parantuminen voi estyä juuri sen takia, että teemme ylpeydellämme
ja epäuskollamme tyhjäksi Jumalan aivoitukset meitä kohtaan. Näinhän tapahtui
jo silloin, kun ihmiset olivat Jeesuksen kotikaupungissa Nasaretissa kriittisiä
ja epäuskoisia (Matt 13:58: Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä
monta voimallista tekoa.), ja aivan samoin nykypäivänäkin saatetaan elää
ilmapiirissä, jossa ei odoteta juuri mitään Jumalalta. Ehkä juuri siksi
parantumisiakaan ei ole tapahtunut paljoa.
Kathryn Kuhlman on havainnut, miten
seurakunta voi helposti tehdä tyhjäksi Jumalan lupaukset ja totuuden:
Liian kauan seurakunta on hengellistänyt Jumalan
totuuden. Liian usein olemme siirtäneet oikeutemme tulevaan kirkkauteen, kun
voisimme elää ne todeksi jo täällä.(1)
Seuraava
lainaus Veikko Pekin kirjasta viittaa samaan. Siitä käy selville, miten olemme
saattaneet menettää kokonaan uskon julistuksessamme:
Uskon sana takaisin!
Pyhä Henki laski sydämelleni jo vuoden 1991 alussa
julistaa uskollisesti Kristuksen voiman takaisin paluuta seurakuntiimme ja
yhteisiin kokoontumisiimme.
6.4.1991
Espoossa pidettiin Uudenmaan ja Etelä-Hämeen helluntaiseurakuntien
veljespäivät. Sydäntäni oli jo jonkin aikaa polttanut sanoma, jonka esitin
noilla veljespäivillä otsikolla "Uskon sana takaisin julistukseen".
Alaotsikon kysymys oli: "Olemmeko menettämässä karismaattisuuden?"
Tuona
aikana taistelu uskon sanan liikettä vastaan kävi kuumana. Tunsin yhä
voimakkaammin, että kaikki meillä itsellämme ei silti ole kohdallaan. Esitän
tässä otteita alustuksesta, koska uskon siinä esitettyjen asioiden tulevan
ajankohtaisiksi nimenomaan tämän uudistusliikkeen seuraavassa vaiheessa.
Alustus alkaa kirjoitetulla profetialla:
"Kansani,
kansani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et kuule valitukseni sanoja?
Kansani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
Ja kuitenkin minä olen pyhä, jonka istuin on sinun kiitosvirttesi keskellä.
Olisiko minun taas astuttava alas, niin että vuoret järkkyisivät minun edessäni
- tahtoisinpa tulla teidän tykönne ja aivan äänenikin muuttaa! Ettekö kuule
lupauksen sanaa, uskon sanaa, jonka kautta te olette saaneet Hengen? Mutta te
olette surmanneet uskon, pitäneet sen halpana, ettekä ole sen puolesta
kilvoitelleet: Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita,
sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita. Mutta
vielä nytkin minä seison ovella ja kolkutan; ahkeroitse siis ja tee parannus,
etten minä oksentaisi sinua suustani ulos. Minä olen avannut uskon oven tämän
kansan pakanoille, minä olen teille ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, jos
te otatte uudelleen vaarin minun sanastani, joka totisesti on uskon sana. Mutta
jos te hylkäätte uskon sanan, niin tämä ovi sulkeutuu teiltä ja minä avaan sen
muualla, sillä minä ilmestyn vielä tälle kansalle ja kokoan valittuni.(2)
Jos
katsotaan muutamia Raamatun paikkoja, käy niistäkin ilmi uskon merkitys
parantumisen alueella. Usko ei tietenkään jokaisen parantumisen kohdalla ole
tarpeen ja Jumala voi parantaa ilman sitäkin, mutta hyvin usein ihmiset Jeesuksen
ja apostolien aikana saivat vastaanottaa parantumisen, kun Jumala vastasi
heidän uskoonsa. Se käy ilmi ainakin seuraavista jakeista:
- (Matt 8:10,13) Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja
sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole
kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
13. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin
sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä
hetkellä.
- (Matt 9:22) Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja
sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on
tehnyt sinut terveeksi." Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.
- (Matt 9:28-30) Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat
tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin
sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra."
29. Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi:
"Tapahtukoon teille uskonne mukaan."
30. Ja heidän silmänsä aukenivat. Ja Jeesus varoitti
heitä vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää."
- (Matt 15:28) Silloin Jeesus vastasi ja sanoi
hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle,
niinkuin tahdot." Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
- (Luuk 8:50) Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi
hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee."
- (Joh 4:50,51) Jeesus sanoi hänelle: "Mene,
sinun poikasi elää." Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle,
ja meni.
51. Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen
palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli.
- (Apt 3:16) Ja uskon kautta hänen nimeensä on
hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja
usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden
kaikkien teidän nähtenne.
- (Apt 14:8-10) Ja Lystrassa oli mies, joka istui
siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut
koskaan kävellyt.
9. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali
loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla
terveeksi,
10. sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn
jaloillesi." Ja hän kavahti ylös ja käveli.
KUN PARANTUMINEN VIIPYY. Kun
etsitään parantumista, on siis tärkeää, että on uskoa ja että tehdään parannus
synneistä. Ne ovat oleellisia asioita, koska Jeesuksen ja apostolienkin sanoma
oli sama; he saarnasivat "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
(Mark 1:15). Jos nämä tärkeät asiat unohdetaan ja jätetään pois, on se
evankeliumin sanoman turhentamista.
Toisaalta samaan alueeseen liittyy yksi
hyvin tavallinen virhe, johon saatetaan syyllistyä. Se on se, että ajatellaan
parantumisen viipyvän aina epäuskon takia tai että on jotakin tunnustamatonta
syntiä (=ei ole tehty parannusta). Saatetaan ajatella, että parantumisen
viipymisen syynä on aina jompikumpi tai kummatkin näistä asioista, ja joskus se
voi myös esiintyä syytöksinä muita kohtaan. Kathryn Kuhlman kertoo
tämäntyyppisestä tilanteesta:
Muistan hyvin illan, kun kävelin eräästä teltasta,
jossa oli pidetty parantamiskokouksia. Muistan hyvin sen epätoivon ja
pettymyksen, joka heijastui parantumattomien kasvoilta. Heille oli sanottu,
etteivät he olleet parantuneet, koska heillä ei ollut riittävästi uskoa.
Pitkään
aikaan en kyennyt irrottautumaan näkemästäni.
Tämäkö oli
Jumalan suurta armoa, Jumalan suurta huolenpitoa? Muistan tuon illan, muistan
miten itkin ja sanoin: He ovat ottaneet Herrani, enkä tiedä mihin ovat Hänet
panneet.
Muistan
kuinka menin huoneeseeni ja huusin Jumalan puoleen rukoillen valoa ja totuutta
kysymyksiini. Voin kuljettaa sinut sille paikalle, voin kuljettaa sinut
kadulle, jolla kävelin tuona iltana. Voin kuljettaa sinut huoneeseeni, missä
rukoilin niin kuin en koskaan aiemmin ollut rukoillut. Etsinyt Häntä niin kuin
en koskaan aikaisemmin ollut etsinyt.(3)
Mutta
onko parantumisen viipymisen syynä aina synti tai epäusko? Vaikka on
myönnettävä, että ne joskus voivat estää ihmistä parantumasta, on varmaan myös
tilanteita, jotka osoittavat päinvastaista; eli löytyy tilanteita, joissa nämä selitykset
ovat puutteellisia.
Aiommekin seuraavassa tutkia tätä aluetta.
Tarkoitus on osoittaa, ettei parantumisen viipyminen johdu aina näistä kahdesta
tekijästä, vaan joskus siihen voi olla aivan salattuja syitä, jotka Jumala
yksin tietää.
SYNTIINLANKEEMUS JA SAIRAUS. Kun
ensin ajatellaan sitä, että sairaudet johtuvat aina synnistä, on sitä vaikeata
sovittaa ainakaan moniin Vanhan ja Uuden testamentin pyhiin. Sillä kun katsomme
näiden ihmisten elämänkertoja, on nähtävissä, että useat heistä ovat jossakin
elämänsä vaiheessa sairastelleet.
Yhtenä esimerkkinä on tietysti Job, jonka
koetukset tunnetaan hyvin, mutta lisäksi on monia muita samanlaisia henkilöitä.
He ovat sairastelleet (useat heistä ovat myöhemmin parantuneet), vaikka
varmastikaan syynä eivät olleet heidän syntinsä. Seuraavien henkilöiden
sairasteluista mainitaan ainakin jonkin verran:
-
Job sairastui, mutta syynä eivät olleet hänen syntinsä, koska Jumala antoi
tunnustuksen hänen elämästään (Job 1:8). Hän myös parantui myöhemmin (Job 42:10).
-
Elisa sairasti kuolintautiansa (2 Kun 13:14).
-
Hiskia sairasti ja oli kuolemaisillansa, mutta Jumala paransi hänet (2 Kun
20:1-7). Hänenkään sairautensa syynä eivät olleet hänen syntinsä, koska hän oli
ehyesti Jumalalle antautunut ja "Herra oli hänen kanssansa" (2 Kun
18:1-7).
-
Daniel sairasti jonkin aikaa (Dan 8:27).
-
Paavalilla oli Galatiassa ollessaan ruumiillista heikkoutta (Gal 3:13-16).
-
Epafroditus oli sairaana ja lähes kuoleman kielissä, mutta Jumala armahti häntä
(Fil 2:25-27).
-
Timoteuksella oli vatsavaivoja, joihin Paavali määräsi hiukan viiniä (1 Tim
5:23).
-
Trofimus jäi Miletoon sairastamaan, eikä siihen anneta sen tarkempaa selitystä
(2 Tim 4:20).
Kun sairaudella ei ole aina
yhteyttä elämässä esiintyvään syntiin, kuten edelläolevat esimerkit osoittavat,
on sillä sittenkin jotain yhteyttä siihen. Sairauksien suurin syy on
ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemus, jonka seurauksia mekin voimme nyt
kantaa joko sairauden, synnin kiusausten tai kärsimysten muodossa. Samoin kuoleminen,
joka kukistetaan vihollisista viimeisenä (1 Kor 15:26: Vihollisista
viimeisenä kukistetaan kuolema.), on yksi lankeemuksen seurauksista:
- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen
kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on
tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
Sairauksien
juuret saavat siis aina alkunsa ensimmäisen lankeemuksen seurauksista ja siitä,
kun synti ja sairaus tulivat maailmaan. On totta, että jokaisen omatkin teot voivat
olla syynä, mutta varmasti suurin syy on jo vuosisatoja sitten tapahtunut
syntiinlankeemus.
SAIRAUS JA USKO. Toisena
syynä parantumisen viipymiselle on saatettu pitää epäuskoa. On saatettu
ajatella, että jos parantuminen viipyy, syynä on epäusko, eli se, ettei luoteta
Jumalan lupauksiin. Samoin on saatettu sanoa, että jos henkilöllä vain on
"positiivinen tunnustus", voi hän torjua kaikki koettelemukset,
kärsimykset ja sairaudet, eikä joudu edes kokemaan niitä. On ajateltu, että hän
uskonsa kautta voi jo etukäteen välttyä kaikilta näiltä asioilta.
Jos sitten ajatellaan tämän teorian
paikkansapitävyyttä, voidaan siinä löytää puutteita. Sillä vaikka on totta,
että kriittinen suhtautuminen Jumalan lupauksiin ja epäusko voi estää
parantumisen, on varmastikin tilanteita, joihin se ei lainkaan sovi. Seuraavat
asiat on ainakin hyvä ottaa huomioon:
Monien pyhien elämä. Ensinnäkin
on hyvä jälleen katsoa monien pyhien elämää. Jos luemme sellaisten pyhien
elämänkertoja, joiden kautta on tapahtunut paljon parantumisihmeitä, ovat monet
heistä palvelustyönsä aikana saattaneet kärsiä eriasteisia vaivoja tai
sairauksia. Sellaisia ovat olleet Kathryn Kuhlman, Niilo Yli-Vainio Suomessa,
Smith Wigglesworth ja monet muutkin Jumalan palvelijat.
Syynä heidän vaivoihinsa ei siis
varmastikaan ollut heidän epäuskonsa - koska heillä oli uskoa juuri tällä
alueella - vaan yksinkertaisesti se, että sairaudet voivat kohdata jokaista
ihmistä, myös Jumalan erityisesti valitsemia ja käyttämiä henkilöitä.
Tämä erikoinen asia ilmenee Smith
Wigglesworthin elämästä. Hän sai itse parantua useita eri kertoja, mm.
peräpukamista 1900-luvun alussa, puhjenneesta umpisuolesta, huonoista hampaista
ja sai myös välittää parantumista tuhansille muille sekä herättää jopa
kuolleita.
Kuitenkin hänen elämänkerrassaan kerrotaan,
miten hän myös joutui kärsimään munuaiskivistä jopa kuusi vuotta, kunnes
vapautui niistä. Seuraava lainaus osoittaa hänen kärsimyksensä. Syynä hänen
vaivoihinsa ei siis ollut ainakaan hänen heikko uskonsa, vaan se, että
sairaudet voivat kohdata ketä tahansa. Hyvä on myös huomata, että Wigglesworth
parantui näistäkin vaivoistaan:
... Parantumisihmeitä tapahtui, kun Smith
Wigglesworth rukoili Jeesuksen Kristuksen nimeen. Itse hän oli sairaampi kuin
monet, joiden puolesta hän rukoili, mutta omaan vaivaansa hän ei saanut
lievitystä... Sveitsissä hän palavana tulenliekkinä kulki seurakunnasta
toiseen. Syntyi herätystä. Sieluja pelastui, ja ihmiset parantuivat
kaikenlaisista sairauksista. Suuret kokoussalit olivat täynnä kansaa, ja kaikki
saivat kokea Jumalan siunausta...
Kun hän
kävi Amerikassa, niin ihmiset tulivat ennätysmäärin kuulemaan häntä. Suurimmat
juhlasalit olivat aina ääriään myöten täynnä, ja hän rukoili tuhansien puolesta
ollen silti jatkuvasti sairas. Usein vävy ja tytär jättivät hänet vuoteeseen.
Mutta myöhemmin, kun kokous jo oli aloitettu, hän saapui seurakunnan keskelle,
piti saarnansa ja rukoili kärsivien puolesta palaten sen jälkeen suoraa päätä
vuoteeseensa. Toisinaan hänen ollessaan kokouksissa tuskat yltyivät, mutta hän
koetti kestää niin kauan kuin mahdollista. Hetkeksi hän saattoi poistua
korokkeelta mennen lepäämään, tullen kuitenkin pian takaisin jatkamaan
kokousta. (4)
Parantuminen ilman uskoa. Kun
jatketaan siitä, että parantumisen viipyminen johtuu aina henkilön epäuskosta,
on hyvä huomata Jumalan parantaneen monia epäuskoisiakin eli sellaisia, jotka
eivät ole lainkaan odottaneet sitä. Sillä vaikka usko tavallisesti on tärkeä
kanava parantumisessa, on Jumalan mahdollista parantaa myös sellainen ihminen,
joka ei usko ja joka on elänyt synnissä. Monet ovat kyllä saattaneet pelastua
sen jälkeen.
Raamatussa eräänä esimerkkinä on mies, joka
tuli vangitsemaan Jeesusta. Hänellä ei varmaankaan ollut uskoa eikä hän
varmastikaan elänyt Jumalan tahdon mukaista elämää, mutta silti Jeesus paransi
hänen korvansa, vaikkei hän edes odottanut sitä. Tämä on yksi niistä Uuden
testamentin mainitsemista tapauksista, joissa henkilön usko ei näyttele pääosaa
parantumisessa. Samanlaisia tapauksia on kirjattu muitakin sekä evankeliumeihin
että Apostolien tekoihin:
- (Luuk 22:50,51) Ja eräs heistä iski ylimmäisen
papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
51. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä
tämäkin." Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
Kathryn
Kuhlman, jonka kokouksissa viime vuosisadalla parantui tuhansittain sairaita,
huomasi myös, ettei usko ollut välttämätön parantumiselle. Monet parantuivat
kokonaan ilman sitä ja vaikkeivät odottaneet yhtään mitään Jumalalta. Syynä
näihinkin parantumisiin on varmasti ollut Jumalan rakkaus, armo ja sääliväisyys
ihmisiä kohtaan:
Tämä kaikki ihmetyttää minua itseäni enemmän kuin
ketään muuta, sillä minä tiedän paremmin kuin kukaan muu, ettei minulla
itselläni ole mitään tekemistä näiden ihmeparantumisten kanssa. Tämä valtava
Pyhän Hengen vuodatus - samoin kuin kaikki ihmeet - ylittää jopa uskon, sillä
olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka ovat parantuneet, vaikka heillä ei ole ollut
uskosta tietoakaan.(5)
Parantumisen aikataulu. Kolmas
tärkeä asia on ymmärtää, ettei usko yksin kykene parantamaan ketään. Uskolla ei
ole voimaa panna Jumalan tekoja käytäntöön, vaan kaikki perustuu yksin Jumalan
armoon ja voimaan. Sillä vaikka meillä olisikin usko ja luottamus Jumalan
lupauksiin emmekä yhtään epäilisi, ei se voi tehdä meitä terveeksi, vaan siihen
tarvitaan Jumalan asioihin puuttumista. Se estää samalla uskoa muodostumasta
kenenkään saavutukseksi kuten helposti voi tapahtua.
Mitä tämä sitten meidän kannaltamme merkitsee,
tarkoittaa se sitä, ettemme voi määrätä parantumisen esiintulon hetkeä;
tapahtuuko se esim. sekunnin, minuutin, viikon tai vaikka kuukauden päästä (tai
kuten Jeesus sanoi: ... ilman minua te ette voi mitään tehdä.).
Sillä vaikka ihmisellä olisi uskoa, on hän
parantumisen esiintulemisessa riippuvainen Jumalan kosketuksesta. Kyse ei siis
aina ole uskosta tai epäuskosta, vaan Jumalan aikataulusta. Sama tekijä sulkee
pois myös kysymykset siitä, miksi jotkut eivät ole vielä parantuneet. Ehkä he parantuvat
jonakin toisena ajankohtana.
Tärkeää on kuitenkin huomata, että jos
ihminen on vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämäänsä, saa hän viimeistään
Jumalan valtakunnassa kokea lopullisen parantumisen sekä saa täydellisen
ylösnousemusruumiin. Parantuminen perustuu Jeesuksen sovitustyöhön ja siksi
voidaan varmuudella sanoa, että jokainen ihminen hänessä tulee kerran olemaan
parantunut, terve ja ilman mitään vaivaa. Kaikki entinen ja kipu on tulevassa
valtakunnassa mennyttä ja ohitse:
- (Room 8:23) eikä ainoastaan se, vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen
lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
- (Fil 3:21) joka on muuttava meidän
alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan,
jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
- (Ilm 21:3-6) Ja minä kuulin suuren äänen
valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on
asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän
silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä
kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso,
uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä
sanat ovat vakaat ja todet."
6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä
olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä
lahjaksi.
LÄÄKETIEDE. Asia, joka sivuaa
parantumisen ja uskon aluetta, on lääketiede ja lääkkeiden käyttö. Kysymys on
siitä, onko oikein ja järkevää luopua lääkkeiden käytöstä tai muusta hoidosta
uskon osoituksena ja koska "emme todella luota Jumalaan, jos emme tee
niin".
Vastaus kysymykseen on kuitenkin, että nämä
kaksi asiaa eivät ole toistensa vastakohtia, vaan tukevat toisiaan. Monet ovat
saaneet ja yhä edelleen saavat avun leikkausten, elinsiirtojen tai rokotteiden
kautta (jäykkäkouristus, isorokko, kolera, rutto, vesikauhu, polio...), jotka
ovat olleet ihmisten hyödyksi ja säästäneet todennäköisesti miljoonia
ihmishenkiä. Niiden apua ei kannata väheksyä, vaan se kannattaa ottaa vastaan.
Toisaalta jos lääkkeistä ollaan kaikesta
huolimatta luovuttu liian aikaisin "uskon tekona", on se joskus
voinut tuottaa vakavia seurauksia, jopa kuoleman, jonka tähden niistä
luopumisessa ei kannata koskaan hätäillä. Lääkkeistä ehtii kyllä luopua sitten,
kun parantuminen on todettu. Myös sairaanhoitoa on mahdollista hakea:
Vuosia sitten sain jalkaani säärihaavan seurauksena
laskimontulehduksesta, jonka hankin "tupakointi" -vuosien aikana.
Maan parhaat esirukoilijat rukoilivat minun puolestani. Minä itse tunnustin
parantumisjakeita ja pidin kiinni Sanan lupauksista. Charles käski sairautta lähtemään.
Minä käskin sairautta lähtemään. Charles pani kätensä minun päälleni. Minä
panin kädet itseni päälle. Muutamia kertoja kokonainen seurakunta pani kätensä
minun päälleni, mutta mikään ei tuntunut auttavan... Jalkaani särki
sietämättömästi, pidin sitä missä asennossa tahansa. Tulehdus oli levinnyt koko
jalkaani, ja hengessäni tunsin itseni tuomituksi, koska parantuminen ei ottanut
ilmentyäkseen!
... Lähdin
heti sairaalaan tuntematta minkäänlaista syyllisyyttä. Luuspesialisti poisti
sairaan kudoksen, ja kaikkien hämmästykseksi jalkani parantui ennätysajassa.
Minulle sanottiin, että joutuisin olemaan sairaalassa useita viikkoja. Charles
sai tiedon sanat ja ilmoitti lääkärille, että minä lähtisin sairaalasta
kahdeksan vuorokauden sisällä. Niin myös tapahtui!
Sairaalassa
käyntini tuloksena huonetoverini vastaanotti Jeesuksen. Myös hänen miehensä ja
poikansa pelastuivat, ja kaikki kolme täyttyivät Pyhällä Hengellä. Lääkärikin
sanoi: "Jumala on varmasti ollut mukana tässä!" Halleluja!
Jos olet
yrittänyt yrittämästä päästyä niin kuin minä, mutta mikään ei ole näyttänyt
auttavan, älä tuomitse itseäsi, vaan hae lääketieteen apua! Minä tein niin, ja
nyt minun jalkani on terve! (6)
