Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Parantuminen

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 5 -

Parantumisen vastaanottaminen

Kun edellisen luvun aiheena oli Jumalan tahto parantaa, on tämän luvun aiheena parantumisen vastaanottaminen. Tarkoitus on selittää tätä aluetta, lupauksien merkitystä ja mitä asioita kannattaa ottaa huomioon. Vaikka emme voikaan koskaan määrätä, milloin parantuminen tulee esiin; tuleeko se minuutin, päivän tai vaikka kuukauden päästä, kannattaa sitä silti etsiä ja tutkia Jumalan lupauksia tällä alueella. Sillä monet ovat saattaneet parantua yksinkertaisesti uskossa kuulemisella tai lukemisella. He ovat saattaneet parantua pelkästään sitä kautta, että ovat lukeneet Raamatusta joitakin paranemislupauksia tai sitten sitä kautta, että ovat kokouksissa kuulleet julistettavan parantumisesta tai nähneet muiden parantuvan. Seuraavassa muutamia hyviä esimerkkejä:

Heidän toimintansa Bradfordissa menestyi ja piti vuokrata yhä suurempia kokoushuoneita. Lopulta he sijottuivat melko avaraan rakennukseen Bowland-nimisen kadun varrelle. Saarnatuolin takana olevalle seinälle piirrettiin kuin kirjakäärö ja siihen suurin kirjaimin sanat: "Minä olen Herra, sinun Parantajasi." Vuosien kuluessa monet todistivat tulleensa terveiksi noista sanoista saamansa innoituksen kautta. (19)

Miltei päivittäin saamme herätyskokouksissamme kuulla todistuksia siitä, miten Herra on parantunut sairaita heidän istuessaan tuoleissaan kuunnellen evankeliumia...

   Nimenomaan Jumalan Sana synnyttää uskon parantumiseen. Meillä on ollut ilo nähdä satojen ihmisten parantuvan heidän kuunnellessaan totuutta siitä aiheesta. Toiset ovat tulleet terveiksi lukiessaan painettuja ohjeitamme, jotka vastasivat heidän kysymyksiinsä ja poistivat heidän uskonsa esteet. (20)

Evankelioimisristiretkillämme ympäri maailmaa olen nähnyt kymmenien tuhansien sairaudesta kärsivien parantuvan täysin, kun he ovat istuneet yleisön keskellä kuuntelemassa julistamaamme sanomaa.

   Julistettu Sana synnyttää aina uskoa, kun se vastaanotetaan uskossa. (21)

Järjestimme kerran kokoussarjan eräällä lomanviettoalueella. Viimeisenä iltana usko oli todella korkealla kaikkien ihmeiden tähden, joita oli tapahtunut viikon aikana. Sinä iltana Pyhä Henki kuiskasi minulle hiljaa: "Ilmoita heille, että tänä iltana kaikki, jotka istuvat pyörätuoleissa, nousevat ja lähtevät kävelemään!"

   Kun minä TIEDÄN, että olen kuullut Pyhän Hengen äänen, minä innostun tosissani. Kerroin siis kuulijoille etukäteen, mitä tulisi tapahtumaan. Kun Pyhä Henki sanoi: "Nyt!" minä sanoin yksinkertaisesti: "Minä käsken jokaista pyörätuolipotilasta nousemaan juuri nyt ja kävelemään tänne salin etuosaan, Jeesuksen nimessä!"

   Seuraavat kuusikymmentä sekuntia olivat todennäköisesti elämäni pisimmät kuusikymmentä sekuntia, koska kukaan ei liikahtanutkaan! Lopulta, kun minusta tuntui, että oli kulunut kokonainen tunti, nainen, joka istui pyörätuolissa kaikkein lähimpänä lavaa, nousi ja lähti kävelemään meitä kohti. Hän oli ehtinyt astua vain pari kolme askelta, kun usko heräsi hänen takanaan istuvassa miehessä, joka myös nousi ja lähti kävelemään!

   Toinen toisensa jälkeen kaikki pyörätuolissa istuneet nousivat ja lähtivät kävelemään tuona iltana! Heitä oli seitsemän! Sitten luoksemme tuli pieni tyttö, jolla oli jalkatuet. Kun Charles ja minä panimme kätemme hänen päälleen, hänen äitinsä otti tuet pois, ja tyttö alkoi kävellä normaalisti!

   Kun me olemme herkkiä Pyhälle Hengelle, saamme nähdä monia jännittäviä asioita, esimerkiksi kokonaisen sarjan ihmeitä! Halleluja!...

   Tämä oli se raajarikkoinen lapsi, joka ei ollut koskaan kävellyt ilman jalkatukia!

USKON LAHJAA ei ainoastaan annettu, vaan KAIKKI myös vastaanottivat sen! (22)

Tosiasia, usko ja tunne. Kun etsitään parantumista, on hyvä muistaa, miten siihen liittyy kolme asiaa, jotka seuraavat toisiaan ja ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Ne ovat tosiasia, usko sekä tunne eli parantuminen. Jos nämä asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä, on seurauksena kompastuminen kuten seuraavasta Watchman Neen kertomasta esimerkistä käy selville. Kompastuminen tapahtuu silloin, kun usko alkaa seurata perässä tulevaa kokemusta eikä kiinnitä huomiota edellä olevaan tosiasiaan:

"Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä" (2 Kor 5:7). Tunnet ehkä kertomuksen tosiasiasta, uskosta ja kokemuksesta, jotka kulkivat korkealla muurilla. Tosiasia kulki uskollisesti eteenpäin vilkaisematta oikeaan tai vasempaan tai katsomatta taakseen. Usko seurasi perässä, ja kaikki kävi hyvin, niin kauan kuin usko kiinnitti katseensa tosiasiaan. Mutta niin pian kuin se kääntyi ympäri katsoakseen, tuliko kokemus perässä, se kompastui ja putosi muurilta yhdessä vanhan kokemusraukan kanssa. (23)

1. Tosiasia.

- (Matt 4:7) Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"

- (1 Joh 2:14) Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.

Ensimmäinen vaihe etsiessämme parantumista on tosiasia, joka tietenkin tarkoittaa Jumalan sanaa, ja josta tulee etsiä paranemislupauksia ja sitä, mitä Jeesus on tehnyt edestämme. Jumalan sana, joka on totuus (Joh 17:17: Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.), on tärkein kriteeri tällä alueella ja sen kanssa on hyvä olla samaa mieltä. Kenenkään on edes vaikea uskoa mihinkään parantumiseen ja odottaa sitä, jos ei ole mitään sen pohjalla. Vain Raamatun sanasta ja sen monista lupauksista tämä pohja voi löytyä.

   Niinpä seuraavissa jakeissa puhutaan uskosta ja miten se tulee kuulemisesta ja Kristuksen sanan kautta. Siinä on kyse pelastumisesta, mutta yhtä lailla se koskee parantumisen aluetta, koska siinäkin ihmisten usko voi kasvaa lukemalla sanan lupauksia:

- (Room 10:14,17) Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?

17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Mitkä sitten ovat tosiasioita parantumisen suhteen, niin lueteltiin niitä jo edellisessä luvussa. Tärkeimpiä niistä on varsinkin se, että Jeesus on jo syntiemme lisäksi kantanut meidän sairautemme ristille ja että hänen haavainsa kautta saamme olla parannetut:

- (Jes 53:4) Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

- (Jes 53:5) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

- (Jes 53:10) Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

- (Matt 8:16,17) Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;

17. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme."

- (1 Piet 2:24) joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut."

Toinen yhtä tärkeä asia parantumisen kannalta on se, että Jumalan tahto on parantaa sairaita. Kun Jeesus, joka on "sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hebr 13:8), tahtoi maan päällä ollessaan sairaiden parantumista, voimme odottaa sitä häneltä nytkin. Meidän tarvitsee vain kääntyä hänen puoleensa ja odottaa sitä häneltä niin kuin ihmiset hänen aikanaan sitä odottivat:

- (Matt 8:5-7) Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä

6. ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa."

7. Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet."

- (Mark 1:40-42) Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa."

41. Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu."

42. Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui.

2. Usko. Toinen tärkeä tekijä parantumista etsittäessä on usko. Sen pitäisi perustua tosiasiaan, eli siihen, että Herra on parantajamme (2 Moos 15:26) sekä muihin paranemislupauksiin, joita Raamatussa on.

   Yleensä ongelmia syntyy siinä, että emme katso tosiasiaan eli Sanaan, vaan alamme tuijottaa itseämme; "Onko minulla tarpeeksi uskoa?" tai onko mitään muutosta parempaan tapahtunut? Saatamme alituisesti tutkailla kolmatta vaihetta eli tunnetta ja parantumista, vaikka meidän tulisi pitäytyä koko ajan tosiasiaan.

   Joka tapauksessa, kun Jumala usein vastaa ihmisen uskoon parantumisen alueella, on hyvä selvittää, mitä se on ja mitä se ei ole. Tällä alueella voidaan mainita seuraavia seikkoja:

Tunteiden ja näkemisen vastakohta

- (Hebr 11:1) Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

- (2 Kor 5:7) sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

Ensiksikin usko on aina tunteiden ja näkemisen vastakohta. Ne eivät koskaan voi olla samanaikaisesti voimassa kuten yllä olevat jakeet osoittavat. Uskoa ei tarvita silloin, kun jokin asia on muuttunut näkemiseksi ja tunteeksi, vaan silloin, kun tunteet ja oireet osoittavat päinvastaista. Näiden asioiden vastakkaisuus on hyvä ymmärtää ja käsittää sen kuuluvan kuvaan silloin, kun etsitään parantumista.

   Hyvä esimerkki on "uskon isä" Aabraham. Hän ei kiinnittänyt huomiota ruumiiseensa, joka oli koko ajan rappeutumassa, eikä hän myöskään kiinnittänyt huomiota Saaraan, jonka kohtu oli jo kuolettunut. Sen sijaan hän pyrki kiinnittämään huomionsa tähtiin ja niissä olevaan Jumalan lupaukseen.

   Samalla tavalla nyt, kun etsimme parantumista, ei kannata kiinnittää huomiota viiteen aistiimme ja niiden antamiin tuntemuksiin, vaan ennemmin Jumalan sanaan. Jos näin teemme, saamme varmasti odottaa enemmän parantumisia Jumalalta:

- (1 Moos 15:5,6) Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea." Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä."

6. Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

- (Room 4:18,19) Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",

19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;

Ei ponnistelua. Toinen asia uskossa on se, ettei se ole ponnistelua, työtä ja uskon puristamista ikään kuin itsestään käsin, vaan se on vastaanottamista. Kun Jeesuksen kautta parantuminen on jo ansaittu, ei meidän tarvitse itse yrittää sitä ansaita tai tehdä työtä sen eteen, vaan vastaanottaa se. Kyseessä on kuin lahjapaketti, joka saadaan, kunhan ei kieltäydytä vastaanottamasta sitä. Tosin on totta, ettemme koskaan voi tietää, milloin parantuminen tulee tarkalleen esiin, mutta ainakin voimme ottaa lahjan vastaan Jumalalta Jeesuksen täytetyn työn perusteella:

- (Joh 19:30) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Jumalan lupaukset. Kolmas tärkeä asia uskon alueella on ymmärtää, ettei kyseessä ole luottamus ihmisen omiin mahdollisuuksiin, vaan Jumalaan ja Jeesukseen, joka pitää lupauksensa. Samalla tavalla kuin me luotamme Jeesuksen takaisintuloon tai että hän on "tie ja totuus ja elämä" (Joh 14:6), koska hän on nämä sanonut, aivan samoin on parantumisen alueella; siinäkin me uskomme Jumalan tahtoon ja haluun parantaa, koska hänen sanassaan on niin sanottu.

   Parantumisessa on kyse samanlaisesta asiasta kuin jos äiti lupaa pikkutytölleen uuden takin ja tämä iloitsee siitä etukäteen. Hän iloitsee siitä jo ennen varsinaista ostohetkeä, koska pitää äitinsä lupausta luotettavana eikä epäile sitä yhtään. Hän siis uskoo, aivan kuten me voimme uskoa Jumalan sanaan ja hänen lupauksiinsa myös parantumisen alueella:

Eräs ihminen, joka ei ymmärtänyt uskoa, sanoi minulle: "Näyttää siltä, että minä en pysty saamaan uskoa parantumiseen." Kysyin: "Luotatko sinä siihen, että Jumala pitää lupauksensa sinulle?"

   "Totta kai", hän vakuutti.

   "Se on uskoa", vakuutin hänelle ja lisäsin: "Eikö olekin yksinkertaista?" Niin hän parantui. (24)

- (1 Moos 15:5,6) Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea." Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä."

6. Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. 

- (1 Moos 23:19) Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?

- (1 Kun 8:56) "Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.

- (Apt 27:25) Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu.

- (Room 4:20,21) mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,

21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.

- (Hebr 11:11) Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.

- (Gal 3:6) samalla tavalla kuin "samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? , ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?

3. Tunne eli parantuminen. Kolmas vaihe parantumista etsittäessä on tunne eli parantuminen. Siinä jokainen on sillä tavalla Jumalasta riippuvainen, ettei hän koskaan voi itse määrätä, millä hetkellä se tulee esiin hänen elämässään. Joskus se voi tapahtua päivän, joskus viikon, joskus kuukauden tai jonkun muun ajan kuluttua.

   Hyvä on huomata, ettei Aabrahamkaan saanut heti välittömästi nähdä Jumalan lupauksen toteutumista, vaan hän joutui odottamaan sitä oman aikansa. Kuitenkin hän lopulta sai sen, mitä luvattu oli:

- (Hebr 6:13-15) Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,

14. ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";

15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

Älä katso itseesi! Kun halutaan vastaanottaa parantuminen, on varmastikin yksi tärkeimpiä asioita se, ettemme katso itseemme ja oireisiimme - kuten ei pelastuksenkaan asiassa. Hyvin tavallista on, että me kummallakin alueella tarkkailemme itseämme ja tunteitamme sen sijaan, että heittäisimme "laivan ankkurin" aina ulkopuolelle Kristukseen, hänen täytettyyn työhönsä sekä Jumalan lupauksiin. On selvää, jos tätä jälkimmäistä asiaa ei tapahdu, on silloin melko mahdoton saavuttaa uskoa lupauksiin kummallakaan alueella.

   Itsensä tarkkailuun ei ole muuta neuvoa kuin se, että käännämme jälleen sydämemme katseen Jeesukseen Kristukseen ja siihen, mitä hän on tehnyt edestämme. Kun Mooses teki vaskikäärmeen erämaassa, niin tuli silloinkin ihmisten katsoa siihen voidakseen parantua käärmeen puremistaan. He eivät voineet katsoa samanaikaisesti sairautensa oireita, vaan he tarkkailivat vain vaskikäärmettä. Silloin he parantuivat.

   Kun nyt katsomme uuden liiton "vaskikäärmeeseen" (Joh 3:14,15) Jeesukseen Kristukseen, voimme odottaa parantuvamme aivan samoin. Parantuminen voi joskus tulla lyhyemmän tai pitemmän ajan kuluessa, mutta varmasti se tulee esiin, jos olemme luovuttaneet elämämme Kristukselle ja katsomme häneen parantajanamme:

- (4 Moos 21:9) Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

Samaa asiaa havainnollistavat hyvin seuraavat kaksi esimerkkiä. Ne osoittavat sen, miten parantuminen voi tulla esiin, kun sitä odotetaan Jumalalta:

Linda Graaf-Bergling: Muistan, kun itse monen vuoden ajan kärsin reumaattisesta särystä. Ajoittain minulla oli niin vaikeaa, että pystyin tuskin nousemaan tuolista siihen istuuduttuani. Polveni ja käsivarteni olivat niin paisuneet, että pystyin tuskin tekemään pieniä kävelymatkoja. Koin sellaista katkeamatonta ja riuduttavaa särkyä ja sain usein taistella alakuloisuutta ja huolta vastaan.

   Tämä tapahtui noin seitsemän vuotta sitten. Olin alkanut saada vähän opetusta siitä, miten uskon kautta voin ottaa parantumisen vastaan sillä perusteella, mitä Jeesus on Golgatalla jo tehnyt puolestani. Muistan hetken, kun polvistuin ja otin Jumalan parantavan voiman vastaan. En tuntenut mitään ruumiissani. Särky oli edelleen jäljellä. Paholainen nauroi minulle ja toi mieleeni kaikenlaisia kuvia, joita hän oli sairaudestani keksinyt. Hän halusi varastaa sydämeni varmuuden parantumisesta. Mutta käänsin katseeni pois oireista. Muodostin silmilläni uuden tulevaisuutta koskevan kuvan sairauden kuvan sijaan. Näin itseni terveenä. Sanoin itselleni säryn palatessa: "Jumalan voima vaikuttaa minussa. Sama Jumalan voima, joka herätti Jeesuksen kuolleista ja joka on vahvempi kuin sairauden valta." Kun ylistin ja kiitin Jumalaa parantumisestani, jota en vielä nähnyt, vapautui terveys hitaasti mutta varmasti ruumiissani. Olin jo parannettu SISIMMÄSSÄNI, vaikka ruumiissani oli edelleen oireita. Näin sisäisesti Jumalan lupaukset ikäänkuin toteutuneina. En muista edes tarkalleen päivää, kun kaikki oireet olivat poissa ja olin täysin toipunut. (25)

Joyce Meyer: Eräänä päivänä kun olin tutkimassa jotakin kirjaa sängylläni, äkkinäinen kipu iski jalkaani. Minulla on tulehtunut vaivaisenluu, ja aina silloin tällöin se alkaa oikutella. Kun kipu iski jalkaani, sanoin: "Torun tätä kipua Jeesuksen nimessä. Hänen haavojensa kautta minut on parannettu. Hänen verensä voiman kautta minusta on tehty eheä, eikä minulla ole tätä kipua."

   Välittömästi toinen kipuaalto iski jalkaani, ja sanoin taas: "Jeesuksen nimessä, minut on parannettu ja olen terve."

   Tilanne muistutti kaksintaistelua. Minä siteerasin Jumalan sanasta jotakin myönteistä, ja sen jälkeen kipu iski uudestaan. Ajattelin mielessäni: "En välitä, vaikka joutuisin makaamaan tässä koko päivän toistelemassa näitä sanoja, sillä kaikesta huolimatta aion voittaa."

   Sitten sanoin ääneen: "Olen parantunut Jeesuksen haavojen kautta. Tämän kivun on loputtava."

   Makasin vuoteellani, ja aina kun kipu iski, minä iskin saatanaa Jumalan sanalla. Melko pian kipu lakkasi, ja loppupäivän sain olla siltä täysin rauhassa. (26)

Odota parantumista! Kun etsitään parantumista, kannattaa sitä myös odottaa. Jos tätä asiaa rukoillaan, mutta ei koskaan odoteta mitään tapahtuvaksi, onko rukouksillamme silloin mitään merkitystä? Eivätkö ne silloin ole turhaan lausuttuja sanoja?

   Tätä asiaa kannattaa tutkia seuraavien esimerkkien valossa. Näistä kahdesta esimerkistä - "Parantumisen siemen vastaan" ja "Lääke koko ruumiillemme" - käy selville juuri se, miten parantumisen vastaanottamisen jälkeen voi tulla odotusaika, joka joskus on pidempi ja joskus lyhyempi, ja jonka vain Jumala yksin tietää:

Parantumisen siemen vastaan

- (Luuk 8:11) Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

- (Ps 107:20) Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

Hyvä kuvaus siitä, miten parantuminen voi viipyä, on se, kun nainen vastaanottaa mieheltä siemenen munasoluunsa. Vaikka hän vastaanottaa siemenen ja alkaa odottaa lasta sisimmässään, ei hän voi tietää tarkkaa syntymähetkeä. Kuitenkin hänellä yleensä on vahva usko siihen, että lapsi jonakin päivänä syntyy ja että hänen uskonsa muuttuu näkemiseksi, vaikkei hän vielä tietäisi oikeaa hetkeä. Hän saattaa myös jo etukäteen iloita asiasta sekä olla kiitollinen.

   Tällaisesta asenteesta on hyvänä esimerkkinä Maria, joka iloitsi etukäteen ja kiitti Jumalaa siitä, että luvattu asia todella toteutuu. Hän piti sitä aivan varmana ja ylisti siitä Jumalaa:

- (Luuk 2:19) Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

(Luuk 1:45,46) Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"

46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,

Sen tähden kun sinäkin vastaanotat "parantumisen siemenen" vastaan, pidä siitä kiinni ja odota, että se "syntyy" ja tuottaa hedelmää. Odota, että se tulee esiin jonakin päivänä, jonka nyt vain Jumala tietää.

Lääke koko ruumiillemme. Kun edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, että siemenellä voi olla oma itämisaikansa ennen kuin mitään tulee esiin, voi tavallisen lääkkeen ottamisen jälkeenkin olla oma aikansa ennen kuin se alkaa imeytyä ihmisen sisimpään ja vaikuttaa hänessä.

   Toisaalta Jumalan sana voi olla tällainen "lääke koko meidän ruumiillemme". Kun se otetaan vastaan, voi siinä olla erilaisia vaikutusaikoja. Joskus parantuminen tapahtuu melko pian, joskus taas pitemmän ajan kuluttua. Kuitenkin jos lääke on otettu vastaan, voidaan pitää kiinni siitä, että se on otettu ja että sen vaikutus tulee esiin jossain vaiheessa:

 - (San 4:20-22) Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.

21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;

22. sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

Hyvä on myös huomata, että kun ovat kyseessä kymmenen pitalista, ei "lääke" tehnyt heitäkään heti sillä hetkellä terveiksi, vaan he lähtivät pitalisina ja puhdistuivat vasta jonkin ajan kuluttua. Heidän terveytensä ei tullut heti esiin, vaan vasta myöhemmin:

- (Luuk 17:12-14) Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi;

13. ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

14. Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.

Parantumisen apukeinot ja sen ajankohta. Kun puhutaan parantumisen odottamisesta, voidaan sitä verrata kuin maassa olevaan siemeneen, jonka tuotos ei heti tule esiin.

   Siinä on kyseessä samanlainen asia kuin perunan istuttaminen maahan. Sekään ei yhdessä hetkessä kasva esiin mullan läpi, vaan siihen menee yleensä muutamia viikkoja. Tänä aikana ei voi muuta kuin odottaa, että "Jumala, joka kasvun antaa" (1 Kor 3:7), saa hedelmän aikaan.

   Kun vastaanotamme "parantumisen siemenen" Jumalalta, voidaan siinä käyttää myös erilaisia apukeinoja, jotka merkitsevät vastaanottamista. Kun katsomme Uuden testamentin tekstejä, olivat tällaisia apukeinoja parantumisessa ainakin kätten päällepano, öljyllä voitelu ja rukousliinat. Niitä kaikkia käytettiin, kun haluttiin välittää ihmisille parantumista:

- (Mark 6:5) Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.

- (Luuk 4:40) Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.

- (Mark 16:17,18) Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

- (Mark 6:12,13) Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.

13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

- (Jaak 5:14,15) Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

15. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

- (Apt 19:11,12) Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,

12. niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.

Jokainen voi käyttää samoja apukeinoja itsekin. Sillä mikä estää itse laittamasta kätensä sairaan paikan päälle tai voitelemasta sitä öljyllä, koska eihän Jumala katso henkilöön (Room 2:11)? Jos henkilö itse tekee nämä toimenpiteet, voi hän myös katsoa kellosta ajankohdan, jolloin uskoi vastaanottaneensa "parantumisen siemenen".

   Seuraava lainaus on hyvä osoitus siitä, miten monet ovat saattaneet jälkeenpäin todella parantua:

Monesti sanon ihmisille, että katsokaa kellostanne se ajankohta, jolloin lasken käteni heidän päällensä, ja tuntuupa sitten miltä tahansa, niin uskokaa vastaanottaneenne silloin. Olen tällä tavoin saanut nähdä, kuinka ihmisiä on parantunut pitkäaikaisesta syövästä ja muista vaikeista sairauksista. Vaikka heistä sillä hetkellä ei tuntunutkaan miltään, he yksinkertaisesti vain katsoivat kelloansa ja sanoivat: "Ylistys Herralle, vastaanotan parantumiseni tällä kellonlyömällä." Ja myöhemmin paraneminen ilmeni myös heidän ruumiissansa. (27)

Voit myös kiittää! Kun vastaanotamme jotakin Jumalalta, on hyvä tapa, että kiitämme häntä kaikesta, mitä häneltä saamme - myös silloin, kun emme ole sitä konkreettisesti vielä vastaanottaneet. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos pikkutyttö iloitsee ja kiittää etukäteen takista, jonka hänen äitinsä on luvannut hänelle. Hän iloitsee siitä, koska pitää äitinsä sanaa luotettavana eikä epäile sitä yhtään. Hän voi etukäteen kiittää äitiään siitä, mitä tämä on jo luvannut.

   Hyvä on kuitenkin huomata, ettei sanoissamme itsessään ole voimaa eikä niillä voi mitään ansaita, vaan me kiitämme siksi, koska pidämme Jumalan lupauksia luotettavana. Kyseessä on se, että sanomme saman asian kuin mitä Jumala sanassaan sanoo. Me vahvistamme sen omilla sanoillamme:

- (Ps 107:20) Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

- (Ps 103:1-3) Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

Kiitosta voi verrata myös siihen, miten Jumala muutti Abramin nimen Aabrahamiksi, kansojen paljouden isäksi, jo kauan ennen kuin Saara oli raskaana ja ennen kuin oli mitään toivoa jälkeläisistä. Aabraham sai tämän nimen vielä silloin, kun asia ei ollut käytännössä toteutunut.

   Niinpä sinäkin voit tämän perusteella ikään kuin "muuttaa nimesi", iloita ja kiittää Jumalaa jo ennen kuin sitä on edes tapahtunut. Voit ikään kuin nähdä itsesi terveenä - esim. juoksemassa - ja kiittää Jumalaa siitä, että tämä asia todella tulee esiin. Tarkkaa hetkeä esiintulolle ei aina voi tietää, kuten Aabrahamkaan ei aluksi tiennyt hetkeä, milloin Iisak lopulta syntyy:

- (1 Moos 17:5) Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.