LUKU 5 -
Parantumisen
vastaanottaminen
Kun
edellisen luvun aiheena oli Jumalan tahto parantaa, ja jota varten
seurakunnassa on terveeksitekemisen lahjoja, on tämän luvun aiheena
parantumisen vastaanottaminen. Tarkoitus on selittää tätä aluetta, lupauksien
merkitystä ja mitä asioita kannattaa ottaa huomioon. Vaikka emme voikaan
koskaan määrätä, milloin parantuminen tulee esiin; tuleeko se minuutin, päivän
tai vaikka kuukauden päästä, kannattaa sitä silti etsiä ja tutkia Jumalan
lupauksia tällä alueella. Sillä monet ovat saattaneet parantua yksinkertaisesti
uskossa kuulemisella tai lukemisella. He ovat saattaneet parantua pelkästään
sitä kautta, että ovat lukeneet Raamatusta joitakin paranemislupauksia tai
sitten sitä kautta, että ovat kokouksissa kuulleet julistettavan parantumisesta
tai nähneet muiden parantuvan. Hyviä esimerkkejä ovat seuraavat tapaukset:
Heidän toimintansa Bradfordissa menestyi ja piti
vuokrata yhä suurempia kokoushuoneita. Lopulta he sijottuivat melko avaraan
rakennukseen Bowland-nimisen kadun varrelle. Saarnatuolin takana olevalle
seinälle piirrettiin kuin kirjakäärö ja siihen suurin kirjaimin sanat:
"Minä olen Herra, sinun Parantajasi." Vuosien kuluessa monet
todistivat tulleensa terveiksi noista sanoista saamansa innoituksen kautta.(1)
Miltei päivittäin saamme herätyskokouksissamme kuulla
todistuksia siitä, miten Herra on parantunut sairaita heidän istuessaan
tuoleissaan kuunnellen evankeliumia...
Nimenomaan
Jumalan Sana synnyttää uskon parantumiseen. Meillä on ollut ilo nähdä satojen
ihmisten parantuvan heidän kuunnellessaan totuutta siitä aiheesta. Toiset ovat
tulleet terveiksi lukiessaan painettuja ohjeitamme, jotka vastasivat heidän
kysymyksiinsä ja poistivat heidän uskonsa esteet. (2)
Evankelioimisristiretkillämme ympäri maailmaa olen
nähnyt kymmenien tuhansien sairaudesta kärsivien parantuvan täysin, kun he ovat
istuneet yleisön keskellä kuuntelemassa julistamaamme sanomaa.
Julistettu
Sana synnyttää aina uskoa, kun se vastaanotetaan uskossa.(3)
Järjestimme kerran kokoussarjan eräällä
lomanviettoalueella. Viimeisenä iltana usko oli todella korkealla kaikkien
ihmeiden tähden, joita oli tapahtunut viikon aikana. Sinä iltana Pyhä Henki
kuiskasi minulle hiljaa: "Ilmoita heille, että tänä iltana kaikki, jotka
istuvat pyörätuoleissa, nousevat ja lähtevät kävelemään!"
Kun minä
TIEDÄN, että olen kuullut Pyhän Hengen äänen, minä innostun tosissani. Kerroin
siis kuulijoille etukäteen, mitä tulisi tapahtumaan. Kun Pyhä Henki sanoi:
"Nyt!" minä sanoin yksinkertaisesti: "Minä käsken jokaista
pyörätuolipotilasta nousemaan juuri nyt ja kävelemään tänne salin etuosaan,
Jeesuksen nimessä!"
Seuraavat
kuusikymmentä sekuntia olivat todennäköisesti elämäni pisimmät kuusikymmentä
sekuntia, koska kukaan ei liikahtanutkaan! Lopulta, kun minusta tuntui, että
oli kulunut kokonainen tunti, nainen, joka istui pyörätuolissa kaikkein
lähimpänä lavaa, nousi ja lähti kävelemään meitä kohti. Hän oli ehtinyt astua
vain pari kolme askelta, kun usko heräsi hänen takanaan istuvassa miehessä,
joka myös nousi ja lähti kävelemään!
Toinen
toisensa jälkeen kaikki pyörätuolissa istuneet nousivat ja lähtivät kävelemään
tuona iltana! Heitä oli seitsemän! Sitten luoksemme tuli pieni tyttö, jolla oli
jalkatuet. Kun Charles ja minä panimme kätemme hänen päälleen, hänen äitinsä
otti tuet pois, ja tyttö alkoi kävellä normaalisti!
Kun me
olemme herkkiä Pyhälle Hengelle, saamme nähdä monia jännittäviä asioita,
esimerkiksi kokonaisen sarjan ihmeitä! Halleluja!...
Tämä oli se
raajarikkoinen lapsi, joka ei ollut koskaan kävellyt ilman jalkatukia!
USKON LAHJAA ei ainoastaan annettu, vaan KAIKKI myös
vastaanottivat sen! (4)
TOSIASIA, USKO JA TUNNE. Kun
etsitään parantumista, on hyvä muistaa, että siihen tavallisesti liittyy kolme
asiaa, jotka seuraavat toisiaan ja ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Ne
ovat tosiasia, usko sekä tunne eli parantuminen. Jos nämä asiat eivät ole
oikeassa järjestyksessä, on seurauksena tavallisesti kompastuminen kuten
seuraavasta Watchman Neen kertomasta esimerkistä käy selville. Kompastuminen
tapahtuu varsinkin silloin, kun usko alkaa seurata perässätulevaa kokemusta
eikä kiinnitä huomiota edelläolevaan tosiasiaan:
"Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä"
(2 Kor 5:7). Tunnet ehkä kertomuksen tosiasiasta, uskosta ja kokemuksesta,
jotka kulkivat korkealla muurilla. Tosiasia kulki uskollisesti eteenpäin
vilkaisematta oikeaan tai vasempaan tai katsomatta taakseen. Usko seurasi
perässä, ja kaikki kävi hyvin, niin kauan kuin usko kiinnitti katseensa tosiasiaan.
Mutta niin pian kuin se kääntyi ympäri katsoakseen, tuliko kokemus perässä, se
kompastui ja putosi muurilta yhdessä vanhan kokemusraukan kanssa. (5)
1. Tosiasia.
- (Matt 4:7) Jeesus sanoi hänelle: "Taas on
kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"
- (1 Joh 2:14) Minä olen kirjoittanut teille, isät,
sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen
kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana
pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.
Ensimmäinen
vaihe etsiessämme parantumista on siis tosiasia, joka tietenkin tarkoittaa
Jumalan sanaa, ja josta tulee etsiä paranemislupauksia ja sitä, mitä Jeesus on
tehnyt edestämme. Jumalan sana, joka on totuus (Joh 17:17: Pyhitä heidät
totuudessa; sinun sanasi on totuus.), on tärkein kriteeri tällä
alueella ja sen kanssa on hyvä olla samaa mieltä. Kenenkään on edes vaikea
uskoa mihinkään parantumiseen ja odottaa sitä, jos ei ole mitään sen pohjalla.
Vain Raamatun sanasta ja sen monista lupauksista tämä pohja voi löytyä.
Niinpä mm. seuraavissa jakeissa puhutaan
uskosta ja miten se tulee kuulemisesta ja Kristuksen sanan kautta. Siinä on
kyse pelastumisesta, mutta yhtä lailla se koskee parantumisen aluetta, koska siinäkin
ihmisten usko voi kasvaa lukemalla sanan lupauksia:
- (Room 10:14,17) Mutta kuinka he huutavat avuksensa
sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole
kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta
kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Mitkä
sitten ovat tosiasioita parantumisen suhteen, niin lueteltiin niitä jo
edellisessä luvussa. Tärkeimpiä niistä on varsinkin se, että Jeesus on jo
syntiemme lisäksi kantanut meidän sairautemme ristille ja että hänen haavainsa
kautta saamme olla parannetut:
- (Jes 53:4) Mutta totisesti, meidän
sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me
pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
- (Jes 53:5) mutta hän on haavoitettu meidän
rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli
hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me
olemme paratut.
- (Jes 53:10) Mutta Herra näki hyväksi runnella
häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa
vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu
hänen kauttansa.
- (Matt 8:16,17) Mutta illan tultua tuotiin hänen
tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän
paransi;
17. että kävisi toteen, mikä on
puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä
meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme."
- (1 Piet 2:24) joka "itse kantoi meidän
syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina,
eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette
paratut."
Toinen
yhtä tärkeä asia parantumisen kannalta on se, että Jumalan tahto on parantaa
sairaita. Kun Jeesus, joka on "sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti"
(Hebr 13:8), tahtoi maan päällä ollessaan sairaiden parantumista, voimme
odottaa sitä häneltä nytkin. Meidän tarvitsee vain kääntyä hänen puoleensa ja
odottaa sitä häneltä niinkuin ihmiset hänenkin aikanaan sitä odottivat:
- (Matt 8:5-7) Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli
hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä
6. ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa
kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa."
7. Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja
parannan hänet."
- (Mark 1:40-42) Ja hänen tykönsä tuli pitalinen
mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä
voit minut puhdistaa."
41. Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen
kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu."
42. Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui.
2. Usko. Toinen tärkeä tekijä
parantumista etsittäessä on usko. Sen pitäisi perustua edelläolevaan
tosiasiaan, eli siihen, että Herra on parantajamme (2 Moos 15:26) sekä muihin
paranemislupauksiin, joita Raamatussa on.
Yleensä ongelmia syntyy siinä, että emme
katso tosiasiaan eli Sanaan, vaan alamme tuijottaa itseämme; "Onko minulla
tarpeeksi uskoa?" tai onko mitään muutosta parempaan tapahtunut? Saatamme
siis alituisesti tutkailla kolmatta vaihetta eli tunnetta ja parantumista,
vaikka meidän tulisi pitäytyä koko ajan tosiasiaan.
Joka tapauksessa kun Jumala vastaa usein
ihmisen uskoon parantumisen alueella, on hyvä selvittää, mitä se on ja mitä se
ei ole. Tällä alueella voidaan ottaa esille seuraavia seikkoja:
Tunteiden ja näkemisen vastakohta
- (Hebr 11:1) Mutta usko on luja luottamus
siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
- (2 Kor 5:7) sillä me vaellamme uskossa emmekä
näkemisessä.
Ensinnäkin
on hyvä ymmärtää, että usko on aina tunteiden ja näkemisen vastakohta. Ne eivät
koskaan voi olla samanaikaisesti voimassa kuten ylläolevat jakeet osoittavat.
Uskoa ei tarvita silloin, kun jokin asia on muuttunut näkemiseksi ja tunteeksi,
vaan silloin, kun tunteet ja oireet osoittavat päinvastaista. Näiden asioiden
vastakkaisuus on hyvä ymmärtää ja käsittää sen kuuluvan kuvaan silloin, kun
etsitään parantumista.
Hyvä esimerkki on "uskon isä"
Aabraham. Hän ei kiinnittänyt huomiota ruumiiseensa, joka oli koko ajan
rappeutumassa, eikä hän myöskään kiinnittänyt huomiota Saaraan, jonka kohtu oli
jo kuolettunut. Sensijaan hän pyrki kiinnittämään huomionsa tähtiin ja niissä
olevaan Jumalan lupaukseen.
Niinpä samalla tavalla nyt, kun etsimme
parantumista, ei kannata kiinnittää huomiota viiteen aistiimme ja niiden
antamiin tuntemuksiin, vaan ennemmin Jumalan sanaan. Jos näin teemme, saamme
varmasti odottaa enemmän parantumisia Jumalalta:
- (1 Moos 15:5,6) Ja hän vei hänet ulos ja sanoi:
"Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea."
Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä."
6. Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle
vanhurskaudeksi.
- (Room 4:18,19) Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa
ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan:
"Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka
näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin
satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
Ei ponnistelua
Toinen
asia, mikä on hyvä ymmärtää uskossa, on se, ettei se ole ponnistelua, työtä ja
uskon puristamista ikäänkuin itsestään käsin, vaan se on vastaanottamista. Kun
Jeesuksen kautta parantuminen on jo ansaittu, ei meidän tarvitse itse yrittää sitä
ansaita tai tehdä työtä sen eteen, vaan vastaanottaa se. Kyseessä on ikäänkuin
lahjapaketti, joka saadaan, kunhan ei kieltäydytä vastaanottamasta sitä. Tosin
on totta, ettemme koskaan voi tietää, milloin parantuminen tulee tarkalleen
esiin, mutta ainakin voimme ottaa lahjan vastaan Jumalalta Jeesuksen täytetyn
työn perusteella:
- (Joh 19:30) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin,
sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja
antoi henkensä.
Jumalan lupaukset
Kolmas
tärkeä asia uskon alueella on ymmärtää se, ettei siinä ole kyseessä luottamus
ihmisen omiin mahdollisuuksiin, vaan Jumalaan ja Jeesukseen, joka pitää
lupauksensa. Samalla tavalla kuin me luotamme Jeesuksen takaisintuloon tai että
hän on "tie ja totuus ja elämä" (Joh 14:6), koska hän on nämä
sanonut, aivan samoin on parantumisen alueella; siinäkin me uskomme Jumalan
tahtoon ja haluun parantaa, koska hänen sanassaan on niin sanottu.
Samoin parantumisessa on kyse samanlaisesta
asiasta kuin jos äiti lupaa pikkutytölleen uuden takin ja tämä iloitsee siitä
etukäteen. Hän iloitsee siitä jo ennen varsinaista ostohetkeä, koska pitää
äitinsä lupausta luotettavana eikä epäile sitä yhtään. Hän siis uskoo aivan
kuten me voimme uskoa Jumalan sanaan ja hänen lupauksiinsa myös parantumisen
alueella:
Eräs ihminen, joka ei ymmärtänyt uskoa, sanoi
minulle: "Näyttää siltä, että minä en pysty saamaan uskoa
parantumiseen." Kysyin: "Luotatko sinä siihen, että Jumala pitää
lupauksensa sinulle?"
"Totta
kai", hän vakuutti.
"Se on
uskoa", vakuutin hänelle ja lisäsin: "Eikö olekin
yksinkertaista?" Niin hän parantui. (6)
- (1 Moos 15:5,6) Ja hän vei hänet ulos ja sanoi:
"Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea." Ja hän sanoi
hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä."
6. Ja Abram uskoi Herraan, ja
Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.
- (1 Moos 23:19) Ei Jumala ole ihminen, niin
että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän
jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
- (1 Kun 8:56) "Kiitetty olkoon Herra, joka on
antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole
jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut
palvelijansa Mooseksen kautta.
- (Apt 27:25) Olkaa sentähden rohkealla mielellä,
miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on
puhuttu.
- (Room 4:20,21) mutta Jumalan lupausta hän ei
epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala
on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
- (Hebr 11:11) Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun
perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen,
joka oli antanut lupauksen.
- (Gal 3:6) samalla tavalla kuin "samalla
tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle
vanhurskaudeksi"? , ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
3. Tunne eli parantuminen. Kolmas
vaihe parantumista etsittäessä on tunne eli parantuminen. Siinä jokainen on
sillä tavalla Jumalasta riippuvainen, ettei hän koskaan voi itse määrätä, millä
hetkellä se tulee esiin hänen elämässään. Joskus se voi tapahtua päivän, joskus
viikon, joskus kuukauden tai jonkun muun ajan kuluttua.
Hyvä on huomata, ettei Aabrahamkaan saanut
heti välittömästi nähdä Jumalan lupauksen toteutumista, vaan hän joutui
odottamaan sitä oman aikansa. Kuitenkin hän lopulta sai sen, mitä luvattu oli:
- (Hebr 6:13-15) Sillä kun Jumala oli antanut
lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut
ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14. ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut
siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";
15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan,
sai, mitä luvattu oli.
ÄLÄ KATSO ITSEESI! Kun
halutaan vastaanottaa parantuminen, on varmastikin yksi tärkeimpiä asioita se,
ettemme katso itseemme ja oireisiimme - kuten ei pelastuksenkaan asiassa. Sillä
hyvin tavallista on, että me kummallakin alueella tarkkailemme itseämme ja
tunteitamme sensijaan, että heittäisimme "laivan ankkurin" aina
ulkopuolelle Kristukseen, hänen täytettyyn työhönsä sekä Jumalan lupauksiin. On
selvää, jos tätä jälkimmäistä asiaa ei tapahdu, on silloin melko mahdoton
saavuttaa ja uskoa lupauksiin kummallakaan alueella.
Mikä sitten on avuksi itsensä tarkkailuun,
niin ei siihen ole muuta neuvoa kuin se, että käännämme jälleen sydämemme
katseen Jeesukseen Kristukseen ja siihen, mitä hän on tehnyt edestämme. On hyvä
huomata, että kun Mooses teki vaskikäärmeen erämaassa, niin tuli silloinkin ihmisten
katsoa siihen voidakseen parantua käärmeen puremistaan. He eivät voineet katsoa
samanaikaisesti sairautensa oireita, vaan he tarkkailivat vain vaskikäärmettä
ja silloin he parantuivat.
Kun nyt katsomme uuden liiton
"vaskikäärmeeseen" (Joh 3:14,15) Jeesukseen Kristukseen, voimme
odottaa parantuvamme aivan samoin. Parantuminen voi joskus tulla lyhyemmän tai
pitemmän ajan kuluessa, mutta varmasti se tulee esiin, jos olemme luovuttaneet
elämämme Kristukselle ja katsomme häneen parantajanamme:
- (4 Moos 21:9) Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja
pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi
vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.
Samaa
asiaa havainnollistavat hyvin seuraavat kaksi esimerkkiä. Ne osoittavat sen,
miten parantuminen voi tulla esiin, kun sitä odotetaan Jumalalta:
Linda Graaf-Bergling: Muistan, kun itse monen vuoden ajan kärsin
reumaattisesta särystä. Ajoittain minulla oli niin vaikeaa, että pystyin tuskin
nousemaan tuolista siihen istuuduttuani. Polveni ja käsivarteni olivat niin
paisuneet, että pystyin tuskin tekemään pieniä kävelymatkoja. Koin sellaista
katkeamatonta ja riuduttavaa särkyä ja sain usein taistella alakuloisuutta ja
huolta vastaan.
Tämä
tapahtui noin seitsemän vuotta sitten. Olin alkanut saada vähän opetusta siitä,
miten uskon kautta voin ottaa parantumisen vastaan sillä perusteella, mitä
Jeesus on Golgatalla jo tehnyt puolestani. Muistan hetken, kun polvistuin ja
otin Jumalan parantavan voiman vastaan. En tuntenut mitään ruumiissani. Särky
oli edelleen jäljellä. Paholainen nauroi minulle ja toi mieleeni kaikenlaisia
kuvia, joita hän oli sairaudestani keksinyt. Hän halusi varastaa sydämeni
varmuuden parantumisesta. Mutta käänsin katseeni pois oireista. Muodostin
silmilläni uuden tulevaisuutta koskevan kuvan sairauden kuvan sijaan. Näin
itseni terveenä. Sanoin itselleni säryn palatessa: "Jumalan voima
vaikuttaa minussa. Sama Jumalan voima, joka herätti Jeesuksen kuolleista ja
joka on vahvempi kuin sairauden valta." Kun ylistin ja kiitin Jumalaa parantumisestani,
jota en vielä nähnyt, vapautui terveys hitaasti mutta varmasti ruumiissani.
Olin jo parannettu SISIMMÄSSÄNI, vaikka ruumiissani oli edelleen oireita. Näin
sisäisesti Jumalan lupaukset ikäänkuin toteutuneina. En muista edes tarkalleen
päivää, kun kaikki oireet olivat poissa ja olin täysin toipunut.(7)
Joyce Meyer:
Eräänä päivänä kun olin tutkimassa jotakin kirjaa sängylläni, äkkinäinen kipu
iski jalkaani. Minulla on tulehtunut vaivaisenluu, ja aina silloin tällöin se
alkaa oikutella. Kun kipu iski jalkaani, sanoin: "Torun tätä kipua
Jeesuksen nimessä. Hänen haavojensa kautta minut on parannettu. Hänen verensä
voiman kautta minusta on tehty eheä, eikä minulla ole tätä kipua."
Välittömästi toinen kipuaalto iski jalkaani, ja sanoin taas: "Jeesuksen
nimessä, minut on parannettu ja olen terve."
Tilanne
muistutti kaksintaistelua. Minä siteerasin Jumalan sanasta jotakin myönteistä,
ja sen jälkeen kipu iski uudestaan. Ajattelin mielessäni: "En välitä,
vaikka joutuisin makaamaan tässä koko päivän toistelemassa näitä sanoja, sillä
kaikesta huolimatta aion voittaa."
Sitten
sanoin ääneen: "Olen parantunut Jeesuksen haavojen kautta. Tämän kivun on
loputtava."
Makasin
vuoteellani, ja aina kun kipu iski, minä iskin saatanaa Jumalan sanalla. Melko
pian kipu lakkasi, ja loppupäivän sain olla siltä täysin rauhassa.(8)
ODOTA PARANTUMISTA! Kun
etsitään parantumista, kannattaa sitä myös odottaa. Jos tätä asiaa rukoillaan,
mutta ei koskaan odoteta mitään tapahtuvaksi, onko rukouksillamme silloin
mitään merkitystä? Eivätkö ne silloin ole turhaan lausuttuja sanoja?
Tätä asiaa kannattaa tutkia seuraavien
esimerkkien valossa. Näistä kahdesta esimerkistä - "Parantumisen siemen
vastaan" ja "Lääke koko ruumiillemme" - käy selville juuri se,
miten parantumisen vastaanottamisen jälkeen voi tulla odotusaika, joka joskus
on pidempi ja joskus lyhyempi, ja jonka vain Jumala yksin tietää:
Parantumisen siemen vastaan
- (Luuk 8:11) Vertaus on tämä: siemen on
Jumalan sana.
- (Ps 107:20) Hän lähetti sanansa ja paransi
heidät ja pelasti heidät haudasta.
Hyvä
kuvaus siitä, miten parantuminen voi viipyä, on se, kun nainen vastaanottaa
mieheltä siemenen munasoluunsa. Sillä vaikka hän vastaanottaa siemenen ja alkaa
odottaa lasta sisimmässään, ei hän voi tietää tarkkaa syntymähetkeä. Kuitenkin
hänellä yleensä on vahva usko siihen, että lapsi jonakin päivänä syntyy ja että
hänen uskonsa muuttuu näkemiseksi, vaikkei hän vielä tietäisi oikeaa hetkeä.
Hän saattaa myös jo etukäteen iloita asiasta sekä olla kiitollinen.
Tällaisesta asenteesta on hyvänä
esimerkkinä Maria, joka hänkin iloitsi etukäteen ja kiitti Jumalaa siitä, että
luvattu asia todella toteutuu. Hän piti sitä aivan varmana ja ylisti siitä
Jumalaa:
- (Luuk 2:19) Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
(Luuk 1:45,46) Ja autuas se, joka uskoi, sillä
se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti
ylistää Herraa,
Sentähden
kun sinäkin vastaanotat "parantumisen siemenen" vastaan, pidä siitä
kiinni ja odota, että se "syntyy" ja tuottaa hedelmää. Odota, että se
tulee esiin jonakin päivänä, jonka nyt vain Jumala tietää.
Lääke koko ruumiillemme. Kun
edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, että siemenellä voi olla oma
itämisaikansa ennenkuin mitään tulee esiin, voi tavallisen lääkkeen ottamisen
jälkeenkin olla oma aikansa ennenkuin se alkaa imeytyä ihmisen sisimpään ja
vaikuttaa hänessä.
Toisaalta Jumalan sanakin voi olla
tällainen "lääke koko meidän ruumiillemme". Kun se otetaan vastaan,
voi siinä olla erilaisia vaikutusaikoja. Joskus parantuminen tapahtuu melko
pian, joskus taas pitemmän ajan kuluttua. Kuitenkin jos lääke on otettu
vastaan, voidaan pitää kiinni siitä, että se on otettu ja että sen vaikutus
tulee esiin jossain vaiheessa:
- (San
4:20-22) Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi
sisimpään;
22. sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke
koko hänen ruumiillensa.
Hyvä
on myös huomata, että kun ovat kyseessä kymmenen pitalista, ei
"lääke" tehnyt heitäkään heti sillä hetkellä terveiksi, vaan he
lähtivät pitalisina ja puhdistuivat vasta jonkin ajan kuluttua. Heidän
terveytensä ei tullut heti esiin, vaan vasta myöhemmin:
- (Luuk 17:12-14) Ja hänen mennessään erääseen kylään
kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi;
13. ja he korottivat äänensä ja sanoivat:
"Jeesus, mestari, armahda meitä!"
14. Ja heidät nähdessään hän sanoi heille:
"Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän
mennessään, että he puhdistuivat.
PARANTUMISEN APUKEINOT JA SEN AJANKOHTA. Kun puhutaan parantumisen odottamisesta, voidaan sitä
verrata kuin maassa olevaan siemeneen, jonka tuotos ei heti tule esiin.
Siinä on kyseessä samanlainen asia kuin
perunan istuttaminen maahan; sekään ei yhdessä hetkessä kasva esiin mullan
läpi, vaan siihen menee yleensä muutamia viikkoja. Tänä aikana ei siis voi
muuta kuin odottaa, että "Jumala, joka kasvun antaa" (1 Kor 3:7), saa
hedelmän aikaan.
Toisaalta kun vastaanotamme
"parantumisen siemenen" Jumalalta, voidaan siinä käyttää myös
erilaisia apukeinoja, jotka merkitsevät vastaanottamista. Kun katsomme Uuden
testamentin tekstejä, olivat tällaisia apukeinoja parantumisessa ainakin kätten
päällepano, öljyllä voitelu ja rukousliinat. Niitä kaikkia käytettiin, kun
haluttiin välittää ihmisille parantumista:
- (Mark 6:5) Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään
voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä
heidän päälleen.
- (Luuk 4:40) Auringon laskiessa kaikki, joilla oli
sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani
kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.
- (Mark 16:17,18) Ja nämä merkit seuraavat niitä,
jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla
kielillä,
18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat
jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten
päälle, ja ne tulevat terveiksi."
- (Mark 6:12,13) Niin he lähtivät ja saarnasivat,
että oli tehtävä parannus.
13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja
voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
- (Jaak 5:14,15) Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon
tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen
häntä öljyllä Herran nimessä.
15. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa
hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle
anteeksi.
- (Apt 19:11,12) Ja Jumala teki ylen voimallisia
tekoja Paavalin kätten kautta,
12. niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita
hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja
pahat henget pakenivat pois.
Lisäksi
on hyvä huomata, että jokainen voi käyttää samoja apukeinoja itsekin. Sillä
mikä estää itse laittamasta kätensä sairaan paikan päälle tai voitelemasta sitä
öljyllä, koska eihän Jumala katso henkilöön (Room 2:11)? Jos henkilö itse tekee
nämä toimenpiteet, voi hän myös katsoa kellosta ajankohdan, jolloin uskoi
vastaanottaneensa "parantumisen siemenen".
Seuraava lainaus on hyvä osoitus siitä,
miten monet ovat saattaneet jälkeenpäin todella parantua:
Monesti sanon ihmisille, että katsokaa kellostanne se
ajankohta, jolloin lasken käteni heidän päällensä, ja tuntuupa sitten miltä
tahansa, niin uskokaa vastaanottaneenne silloin. Olen tällä tavoin saanut
nähdä, kuinka ihmisiä on parantunut pitkäaikaisesta syövästä ja muista
vaikeista sairauksista. Vaikka heistä sillä hetkellä ei tuntunutkaan miltään,
he yksinkertaisesti vain katsoivat kelloansa ja sanoivat: "Ylistys
Herralle, vastaanotan parantumiseni tällä kellonlyömällä." Ja myöhemmin
paraneminen ilmeni myös heidän ruumiissansa.(9)
VOIT MYÖS KIITTÄÄ! Kun
vastaanotamme jotakin Jumalalta, on hyvä tapa, että kiitämme häntä kaikesta,
mitä häneltä saamme - myös silloin, kun emme ole sitä konkreettisesti vielä
vastaanottaneet. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos pikkutyttö iloitsee ja
kiittää etukäteen takista, jonka hänen äitinsä on luvannut hänelle. Hän
iloitsee siitä, koska pitää äitinsä sanaa luotettavana eikä epäile sitä yhtään.
Hän voi etukäteen kiittää äitiään siitä, mitä tämä on jo luvannut.
Hyvä on kuitenkin huomata, ettei
sanoissamme itsessään ole voimaa eikä niillä voi mitään ansaita, vaan me
kiitämme siksi, koska pidämme Jumalan lupauksia luotettavana. Kyseessä on siis
se, että sanomme saman asian kuin mitä Jumala sanassaan sanoo. Me vahvistamme
sen omilla sanoillamme:
- (Ps 107:20) Hän lähetti sanansa ja paransi heidät
ja pelasti heidät haudasta.
- (Ps 103:1-3) Daavidin virsi. Kiitä Herraa,
minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä
hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Kiitosta
voi verrata myös siihen, miten Jumala muutti Abramin nimen Aabrahamiksi,
kansojen paljouden isäksi, jo kauan ennen kuin Saara oli raskaana ja ennenkuin
oli mitään toivoa jälkeläisistä. Aabraham sai tämän nimen vielä silloin, kun se
ei ollut edes käytännössä toteutunut.
Niinpä sinäkin voit tämän perusteella
ikäänkuin "muuttaa nimesi" eli iloita ja kiittää Jumalaa jo ennenkuin
sitä on edes tapahtunut. Voit ikäänkuin nähdä itsesi terveenä - esim.
juoksemassa - ja kiittää Jumalaa siitä, että tämä asia todella tulee esiin.
Tarkkaa hetkeä esiintulolle ei aina voi tietää, kuten Aabrahamkaan ei aluksi
tiennyt hetkeä, milloin Iisak lopulta syntyy:
- (1 Moos 17:5) Niin älköön sinua enää kutsuttako
Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta
kansojen paljouden isän.
