LUKU 6 -
Ruoka ja terveys
Kun
etsitään parantumista, on hyvä huomioida ravinnon merkitys terveydelle. Sillä
kun ihminen syö elämänsä aikana jopa 60 000 - 90 000 kiloa ruokaa, ei ole aivan
sama, mitä hän pistää suuhunsa. Jos hän syö vuosikausia ravintoa, joka ei ole
hyödyksi keholle ja on haitallista, on selvä, että tämä jossain vaiheessa -
ehkä vuosikymmeniä myöhemmin - voi tulla ilmi sairauksina ja monina vaivoina.
Niinpä varsinkin länsimaissa ovat
tyypillisiä ns. elintasosairaudet, jotka aiemmin olivat harvinaisia, ja jotka
liittyvät ravinnon sisältöön tai sen liian suureen määrään. Ne saavat alkunsa
vääristä ruokailutottumuksista, joita nyky-yhteiskunnassa voi esiintyä.
Toisaalta saattaa käydä myös päinvastoin.
Joissakin tapauksissa ruokavalion muutos järkevämpään suuntaan voi tuoda jopa
parantumisen ja helpotuksen moniin vaivoihin. Ne saattavat kadota pelkästään
toisenlaisella ruokavaliolla:
Jumala paransi heinänuhani vuonna 1970, yli
kolmenkymmenenviiden vuoden kärsimyksen jälkeen. Hän paransi minut
yliluonnollisesti, mutta minua vaivasi edelleen poskiontelon tulehdus. Joskus
vuoden 1977 aikana se tuli niin pahaksi, että jouduin syömään kolme tablettia
päivässä ja lisäksi minulle annettiin pistos noin joka kolmas tai neljäs viikko
tulehduksen lopettamiseksi. Kun tätä oli kestänyt noin vuoden ja kun me
molemmat olimme rukoilleet parantumista päivästä toiseen, minä sanoin lopulta:
"Jumala, ole kiltti ja näytä minulle, kuinka minä pääsen eroon
tästä!"
Pian tämän
jälkeen meidät kutsuttiin lounaalle erääseen floridalaiseen lääkäriperheeseen.
Aterian aikana lääkärin vaimo sanoi: "Olen pahoillani, etten voi tarjota
teille kahvia tai teetä. Me kaikki kärsimme poskiontelon tulehduksista ja siksi
lopetimme kahvin ja teen juonnin ja aloimme juoda tuoremehuja. Koko perhe pääsi
eroon poskiontelon tulehduksista vajaassa kuukaudessa."
Minä
sanoin: "Kiitos, Jeesus!"
Minäkin
lakkasin juomasta kahvia ja teetä ja aloin juoda niin paljon appelsiini- ja
omenatuoremehua kuin sisukseni sietivät. Poskiontelon tulehdus parantui
muutamassa viikossa! (1)
KOLME "MYRKKYÄ". Kun
puhutaan ruokavalion merkityksestä terveydelle, on erityisesti syytä kiinnittää
huomiota ns. pilattuihin hiilihydraatteihin, länsimaiseen pikaruokaan ja
ruokaan, joka on pitkälle jalostettu. Tämäntyyppinen ravinto, joka koostuu
rasvasta, valkoisista jauhoista ja suuresta määrästä sokeria, on syynä moniin
sairauksiin, joita länsimaissa ja yhä enemmän muuallakin esiintyy. Aikuisiän
diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, ummetus ja suolistosairaudet, syöpä
sekä sappikivet ovat siitä esimerkkeinä. Näitä sairauksia ei juurikaan tavata
kehitysmaissa, joissa ihmisten ravinto on paljon kuitupitoisempaa ja
luonnonmukaisempaa, mutta siellä, missä länsimainen ruokakulttuuri yleistyy,
yleistyvät kyseiset vaivatkin.
Hyvä esimerkki ruokavalion muutoksesta ovat
japanilaiset ja kiinalaiset. Kun nämä ihmiset ovat asuneet kotimaassaan, ei
heillä ole juuri esiintynyt sydän- ja verisuoni- eikä muitakaan
elintasosairauksia. Sensijaan kun heitä on muuttanut esim. Havaijille,
amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, on heidän sairastavuutensa lisääntynyt. He
ovat tulleet osallisiksi juuri edellisistä sairauksista, jotka länsimaissakin
ovat olleet yleisiä vasta yhden ihmisiän verran (n. 80 vuotta). Syynä näihin
sairauksiin on vähäkuituinen sekä vähän suojaravinteita sisältävä ruoka, jota
syömme. Piirakat, makeiset, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, munkit,
viinerit, donitsit, rasvaiset makkarat ja lihapiirakat ovat sellaisesta
ravinnosta esimerkkinä:
Kysyessäni potilailta: "Syöttekö huonoa
ruokaa?" monet vastaavat järkähtämättä: "Ei, en syö huonoa
ruokaa." Potilas itse asiassa tarkoittaa, ettei hän syö stryktiiniä,
lyijyä eikä pilaantunutta ruokaa. "Olen luullut, että ruokavalioni on hyvä
ja oikea" potilaani selittävät usein, kun silmäiltyäni heidän
ruokavaliopäiväkirjaansa huomautan heidän syövän monia prosessoituja
"roskaruokia".
Mitä
oikeastaan on "roskaruoka"? Roskaa on mitä tahansa sellainen ruoka,
josta pääosa ravinnosta on prosessoitu, jalostettu ja puhdistettu pois. Kaksi
hyvää esimerkkiä tällaisesta ruuasta on valkoinen jauho (Amerikassa käytetyistä
jauhoista tavallisin) ja valkoinen kidesokeri. Mitä tahansa elintarviketta,
joka sisältää huomattavat määrät näitä kahta ainetta, on pidettävä
roskaruokana, jolla on elimistölle olematon ravintoarvo.
Sämpylöissä
on valkoista jauhoa ja sokeria. Hampurilaisessa on lisäksi paljon rasvaa, joka
on epäterveellistä. Sulamaton massa ja kuidut puuttuvat. Coca Colassa on paljon
sokeria, kofeiinia ja väriaineita. Maitopirtelössä ja oluessa on paljon
kaloreita ja runsaasti sokeria. Tyypillisen maitopirtelön ravintoarvo on paljon
vähäisempi kuin täysmaidon, ja maitokin on kaukana täydellisestä tai
ihanneravinnosta. Tätä tyypillistä amerikkalaista ateriaa on ehdottomasti pidettävä
kokonaisuudessaan "roskaruokana". (2)
Kun
on kyseessä ns. roskaruoka, josta edellisessä lainauksessa puhuttiin, on sille
siis ominaista tärkeiden suojaravinteiden - vitamiinit, kivennäisaineet... -
sekä kuitujen puuttuminen. Niissä on hyvin vähän näitä elimistön kehitykselle
ja terveydelle tärkeitä aineita, mutta sensijaan niissä on melko paljon monia
hyödyttömiä tai haitallisia aineita. Sokeri, valkoiset vehnäjauhot ja
eläinrasvat ovat sellaisia:
Sokeri. Ensinnäkin sokeri on
yksi niistä "myrkyistä", jota me saatamme käyttää liian paljon. Sen
kulutus esim. Suomessa on 60 kiloa ja Yhdysvalloissa jopa 80 kiloa vuodessa
henkilöä kohden. Näin suuria lukumääriä voi olla vaikea uskoa todeksi, mutta
tosiasiassa moniin elintarvikkeisiin ja juomiin on lisätty paljon sokeria. Sen
nimenä voi olla myös sakkaroosi, dekstroosi, fruktoosi, maltoosi... Sitä on
tietysti monissa viinereissä, pullissa, makeisissa ja jäätelöissä, mutta myös
lasten purkkiruoissa sekä virvoitusjuomissa ja limsoissa sitä voi olla paljon. Esim.
tavallisessa 1,5 litran pullossa limsaa sitä voi olla n. 115 grammaa eli 45
sokeripalan verran tai jopa vieläkin enemmän. Tämä 115 grammaa vastaa noin
kolmasosaa aloittelevan lapsen energian tarpeesta.
Mikä valkoisen sokerin merkitys ihmisen
elimistölle sitten on, on se sellainen aine, jota kukaan ei tarvitse. Siinä on
vain tyhjiä kaloreita ja se kuormittaa ihmisen elimistöä, koska siinä ei ole
mitään elimistölle tärkeitä kivennäis- ja hivennäisaineita eikä vitamiineja,
joita esim. hedelmissä ja täysjyväviljassa on runsaasti. Lisäksi se on yksi
suurimpia syyllisiä ihmisten lihomiseen ja elintasosairauksiin. On hyvin
perusteltua, jos sen ja sitä sisältävien ainesten käyttöä supistetaan nykyistä
pienemmäksi.
Valkoiset jauhot. Toinen vähemmän
ravitseva ruoka-aine, jota saatamme käyttää melko paljon, ovat valkoiset jauhot
sekä siitä koostuvat tuotteet. (Samanlaisia "puhdistettuja"
ravintoaineita ovat myös valkoinen kiillotettu riisi, valkoinen makaroni sekä
maissitärkkelys. Niistä on poistettu suuri osa tärkeistä suojaravinteista.)
Sillä kun keskivertosuomalainen syö vuodessa n. 74 jauhokiloa, on siitä peräti
kolmeneljäsosaa valkojauhoa, joka on puhdistettu monista tärkeistä
ravintoaineista. Ne on puhdistettu säilyvyyden mutta myös parempien
leipomisominaisuuksien takia. Valkoinen leipä, pullat, hampurilaiset, munkit,
viinerit, sämpylät sekä pizzat ovat sellaisia tuotteita, joissa valkoisten
jauhojen osuus on suuri.
Mikä merkitys on sitten sillä, että syödään
paljon valkoista jauhoa?
Vastaus tähän on, ettei sen runsas käyttö ole juuri sen järkevämpää kuin
sokerinkaan käyttö. Kun näistä jauhoista puuttuvat ihmisen tarvitsemat
vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet jopa 90-prosenttisesti ja kun niissä
on vain vähän kuitua, niin jää jäljelle vain energiaa kuten sokerin kohdalla.
Tällainen ravinto ei runsaasti nautittuna ole ihmiselle hyödyllistä, vaan se
kuormittaa elimistöä kuten sokerikin.
On myös esitetty, että ravinto, joka
koostuu valkoisesta pastasta, valkoisesta leivästä sekä valkoisesta riisistä,
on suurimpia syyllisiä huonoihin kolestroliarvoihin. Se vähentää hyvän
kolestrolin määrää, nostaa veren rasvatasoa ja tuottaa pieniä haitallisia
kolestrolin hiukkasia, joten se voi olla todellinen riskitekijä sydän- ja
verisuonitautien kannalta.
Rasva
- (3 Moos 3:17) Tämä olkoon teille ikuinen säädös
sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää
syökö."
Kolmas
aine, jota saamme liikaa ravinnosta, ovat eläin- ja maitorasvat (mm. kerma, voi
juustot, jäätelöt, rasvainen maito ja rasvaiset makkarat) sekä kovetetut
kasvirasvat, joita esiintyy leivoksissa, paistetuissa ruoissa, munkeissa,
perunalastuissa, ranskalaisissa perunoissa, pizzassa, donitseissa, kekseissä
sekä eräissä margariineissa. Näistä aineista, jotka lienevät suurin syy sydän-
ja verisuonisairauksiin, saatetaan saada suurin osa päivän energiasta.
On kuitenkin hyvä huomata, että näin runsas
eläin- ja maitorasvojen sekä kovetettujen kasvirasvojen käyttö on verrattain
uusi asia, koska niitä on syöty näin runsaasti vasta reilun 50 vuoden ajan.
Yhdysvalloissakin niiden käyttö vielä reilut sata vuotta sitten oli paljon
vähäisempää ja sen takia siellä ei juuri esiintynyt sydäntauteja niihin
aikoihin. Ihmisten ravinto oli silloin paljon vilja- ja kasvispitoisempaa ja
siksi näiltä taudeilta vältyttiin.
Samaa asiaa selostaa seuraava
lehtiartikkeli reilun 50 vuoden takaa. Siitä käy selville, miten Suomessa
liikarasvainen ravinto lisäsi sydäntautikuolleisuutta. Kuitenkin, kun sodan
aikana tätä "ylellisyysravintoa" oli vähemmän, väheni myös
sydäntautikuolleisuus sen seurauksena:
Ravintorasvojen käytön kasvu 50 vuodessa 70 %
Joulu on oven edessä ja kun rasvaisten rasvaisten
joulukinkkujen tarjonta tänä vuonna näyttää olevan ennätyksellisen runsas, on
syytä hieman lähemmin tutkia ravintorasvojen kulutusta maassamme.
Pellervo-seuran markkinatutkimusosaston antamien tietojen mukaan oli
ravintorasvojen (sianlihan, ihran, laardin ym. sekä margariinin ja voin)
kulutus maassamme vuonna 1901 yhteensä 19,8 kg ja vuonna 1953 yhteensä 33,7 kg
henkilöä kohden...
Viime
aikoina on tultu siihen tulokseen, että animaalisten ruoka-aineiden, varsinkin
rasvojen, yhä lisääntyvä käyttö ilmeisesti on pääsyynä sydän- ja
verisuonitautien huolestuttavaan lisääntymiseen kaikissa läntisissä
sivistysmaissa.
Varmaa on,
että ruokavalio on tärkein tekijä. Sen näemme selvästi mm. kun ajattelemme
tilannetta maassamme sotien aikana, jolloin hermomme todella olivat kireällä ja
jolloin me kaikki laihduimme enemmän tai vähemmän ruoka-aineiden, varsinkin
ravintorasvojen, niukkuuden takia. Tänä vaikeana ja vakavana pula-aikana
ihmetytti lääkäreitä suuresti sydän- ja verisuonitautien kuten monien muidenkin
tautien aiheuttaman kuolleisuuden voimakas väheneminen.
Tämä
hämmästyttävä tosiasia viittaa selvästi siihen, että ylensyöminen ja
erikoisesti ravintorasvojen runsas käyttö on lopulta terveytemme pahimpia
vihollisia. (Helsingin sanomat 16.12.1954)
TAVALLISIMPIEN SAIRAUKSIEN HOITO JA RUOKAVALIO
Kun
ovat kyseessä monet elintasosairaudet, ovat niiden syynä usein edellämainitut
tekijät eli sokerin, valkoisten jauhojen (ja yleensä puhdistettujen
hiilihydraattien kuten valkoisen kiillotetun riisin, maissitärkkelyksen tai
valkoisten makaronien käyttö) sekä vääränlaisten rasvojen liikakäyttö. Niiden
liiasta käytöstä, mutta myös tiettyjen ravintoaineiden liian vähäisestä
saannista, saavat alkunsa useimmat niistä sairauksista, jotka
nyky-yhteiskunnassa ovat tavallisia.
Aiommekin seuraavassa tutkia joitakin
tavallisimpia sairauksia ja miten niitä voidaan hoitaa ruokavaliolla.
Perussääntö kaikkien sairauksien kohdalla on varmasti se, että vähennetään
epäterveelliseksi tiedetyn ravinnon määrää ja liikasyömistä sekä lisätään
terveellisen ravinnon määrää. Näin tehden voidaan odottaa oireiden lievittymistä
monien sairauksien kohdalla.
SYDÄNVERITULPPA JA VALTIMOIDEN TUKOKSET. Kun otetaan esille kaksi yleisintä kuolinsyytä
Suomessa, Yhdysvalloissa ja läntisissä maissa, niin muodostavat selvän kärjen sydän-
ja verisuonisairaudet sekä syöpä. Nämä kaksi ryhmää ovat selvästi yleisimmät
kuolinsyyt monissa maissa, ja niistä sydänsairaudet käsittävät noin puolet
kaikista tapauksista (On hyvä huomata, että aikuistyypin diabetes, joka on yhä
yleisempi sairaus, kuuluu sekin sydän- ja verisuonisairauksiin nykyisen
luokittelun mukaan). Jos nämä taudit saataisiin aisoihin, paranisi monien
elämänlaatu huomattavasti ja myös ihmisikä pitenisi.
Mitä sitten tulee sydän- ja
verisuonisairauksiin, on niille ominaista yksi yhteinen piirre eli verisuonten
huono kunto ja tukosten syntyminen valtimoihin. Kun syömme vuosikausia
vääränlaista ravintoa, on siitä seurauksena ns. huonon kolestrolin,
tietynlaisen rasvan kertyminen valtimoiden seiniin. Aluksi tämä rasva on
hammastahnamaista ja pehmeää, mutta vähitellen se voi kovettua kalkkimaiseksi
aiheuttaen veritulppia ja halvauksia.
Tällaista pehmeää rasvaa on havaittu jo
verrattain nuorilla ihmisillä. Esim. Vietnamin sodan nuorilta
amerikkalaispojilta, joiden ikä oli reilusti alle kolmenkymmenen, havaittiin
ruumiinavauksissa rasvakertymiä sekä kehittyviä kalkkisaostumia verisuonten
seinämissä. Jos näillä huippukuntoisilla nuorilla miehillä on ollut
rasvakerroksia verisuonissaan, on niitä varmasti muilla tavallisemmilla ihmisillä
vielä enemmän:
"Mikä hätänä, poju älä nyt vain rupea
yökkäämään!" taukoamatta röyhtäilevä patologi sanoi ja tökki sormensa
sydänkohtauksen aikaansaaman tahmaisen, sinimustan aineen läpi. Kun hän
käänteli sydäntä kädessään, vahingoittunut alue tuli selvästi näkyviin, mutta
kohtauksen aiheuttanut, tukkeutunut sepelvaltimo oli paksun rasvakerroksen
peitossa.
"Näyttää kuin joku olisi iskenyt vasaralla", hän tokaisi
leikatessaan pois rasvakerroksia, jotka peittivät kivenkovat valtimot.
Kun lopulta
ehdin vähän tottua hänen töykeyteensä, kysyin: "Miten usein löydätte näin
paljon rasvaa?"
Hän raapi
päätään kirurgin veitsen tylpällä päällä. "Ei semmoista sydänkohtausta ole
vielä nähtykään, ettei siellä olisi kasapäin laardia." Hän tarttui
kouralliseen rasvaa ja nosti sydämen silmiemme tasolle. "Ei sitä ennen
näin paljon ollut. Mutta nyt sitä on jokaikisellä. Ihmiset ovat yhtä rasvaisia
sisältä kuin ulkopuoleltakin." (3)
Entä
kuinka voidaan puuttua huonoon kehitykseen, joka tapahtuu verisuonissa ja valtioissamme?
Onko siihen muuta ratkaisua kuin tavanomainen lääkitys, jota monet saavat ja
voiko sitä ennaltaehkäistä?
Vastaus edelliseen on kuitenkin selvä.
Sillä kun suurin osa valtimotukoksista syntyy väärän ravinnon takia, voidaan
kehityksen suunta muuttaa järkevämmällä ruokavaliolla. Mm. seuraavien
ravintoaineiden on havaittu olevan hyödyksi verisuonille ja yleensä
terveydelle:
Kalansyönnillä on suuri
merkitys sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Se on havaittu siinä, että
tietyillä ihmisryhmillä kuten eskimoilla ja japanilaisilla kalastajilla, jotka
ovat syöneet runsaasti kalaa, ei ole havaittu lainkaan sydäntauteja. Niitä ei
ole havaittu, vaikka muuten heidän ravintonsa on saattanut olla melko
yksipuolista ja ravintopyramidien suosituksista poikkeavaa.
Samoin kalansyönnin hyöty on tullut esille
lukuisissa tutkimuksissa. Kuopion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan
riittävästi kalaa syövien sydänpotilaiden kuolleisuus väheni viiden vuoden
seurantajakson aikana yli 60 % verrattuna niihin, jotka eivät syöneet lainkaan
kalaa (Etelä-Suomen sanomat, 28.7.2003). Tämän tutkimuksen mukaan terveellinen
vähimmäismäärä on kolme kala-ateriaa viikossa.
Erityisen hyviksi sydäntautien
ehkäisijöiksi on havaittu rasvaiset kalat (lohi, kirjolohi, silakka, silli,
muikku, makrilli, sardiini ja tonnikala, vaikka on muissakin kaloissa jonkin
verran kalarasvaa). Kalan rasvan on todettu pienentävän veren
triglyseridipitoisuutta, lisäävän veren juoksevuutta, vähentävän
rytmihäiriöiden, verihyytymien ja sydänkohtausten määrää sekä pienentävän
verenpainetta ja eteiskammion värinää. Lisäksi rasvaisen kalan on todettu
pienentävän aterian jälkeistä veren rasvapitoisuuden suurenemista.
Syynä rasvaisen kalan hyviin ominaisuuksiin
on pidetty varsinkin omega-3-rasvahappoja. Ne ovat rasvaisessa kalassa
pitkäketjuisessa muodossa, mutta niitä on mahdollista saada myös rypsi- ja
muista kasviöljyistä tai pähkinöistä.
Kasvisöljyt kuten rypsi-,
soija-, oliivi- ja pellavasiemenöljy sekä muut öljyt ovat toinen hyvä sydäntautien
ehkäisijä (kookos- ja palmuöljy muodostavat poikkeuksen, koska ne koostuvat
toisentyyppisistä rasvoista). Useat kasviöljyt sisältävät samanlaisia
rasvahappoja (omega-3) kuin mitä kaloissakin on, ja niiden on todettu alentavan
kolestrolia, verihyytymien sekä sydänkuolemien vaaraa. Välimeren maissa, joissa
on jo pitkään käytetty oliiviöljyä, on kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin
ollut hyvin pieni. Siellä ravinto on muutenkin sisältänyt paljon terveellisiä
hedelmiä ja vihanneksia.
Kasviöljyjen käyttö onkin perusteltua,
koska niissä on paljon kerta- ja monityydyttämättömiä rasvoja sekä
E-vitamiinia, joiden kaikkien on todettu olevan hyödyllisiä sydämen ja
elimistön terveydelle. Erityisesti tavallinen kylmäpuristettu rypsiöljy on
hyödyllistä, koska se vähentää oliiviöljyä tehokkaammin haitallisen
LDL-kolestrolin kertymistä verisuonten seinämiin. Lisäksi siinä on elimistölle
tärkeitä rasvahappoja, linolihappoa ja alfalinoleenihappoa, sekä E-vitamiinia
enemmän kuin oliiviöljyssä. Molemmat öljyt ovat lisäksi hyviä siitä, että ne
soveltuvat hyvin paistamiseen.
Kuitu. Yksi tärkeimpiä
terveyttä edistäviä tekijöitä on kuitu, jota tavataan vain kasvikunnan
tuotteista - lihassa sitä ei ole - kuten viljasta, hedelmistä, kasviksista,
marjoista sekä pähkinöistä ja siemenistä. Lisäksi on olemassa kahdenlaista
kuitua: liukenematonta sekä liukenevaa kuitua. Useimmissa kasvikunnan
tuotteissa on kumpaakin näistä, mutta yleensä ensimmäisen osuus on niistä
suurempi.
Mitä sitten tulee kuidun merkitykseen veren
huonon kolestrolin alentamisessa sekä sydäntautien ehkäisyssä, on sillä oma
merkittävä roolinsa. Sillä on havaittu, että liukeneva kuitu, jota on
erityisesti leseissä, kaurahiutaleissa (Kaurahiutaleissa on kuitua n. 11 %,
josta liukenevaa betaglukaania on n. 5 %. Niitä voi syödä pelkästään esim.
maidon ja hunajan kanssa. Kauran hyöty on lisäksi siinä, että sitä voivat
ilmeisesti syödä keliakiaakin sairastavat.), ohrasuurimoissa sekä jonkin
verran marjoissa, hedelmissä (omenassa sitä on paljon) ja vihanneksissa,
on hyödyllistä veren kolestrolin alentamisessa. Sen hyöty perustuu siihen, että
se sitoo itseensä ruoansulatuskanavassa kolestrolia, jolloin osa siitä poistuu
ulosteen mukana sensijaan, että imeytyisi elimistöön.
Hyvän kuvan kuidun merkityksestä antaa eräs
kanadalainen tutkimus (Etelä-Suomen sanomat, 9.2.2004), jossa lisättiin kuidun
määrää noin kaksinkertaiseksi siitä, mitä se yleensä on. Tutkittavia
kehotettiin syömään ruokavaliota, joka sisälsi mm. soijaa, manteleita, kauraa,
ohraa, okraa ja munakoisoa. Tutkimuksen mukaan kuitupitoisen ruokavalion
vaikutus oli sellainen, että se laski haitallista LDL-kolestrolia peräti 30 %.
Se on suuri määrä, kun lääkkeen vaikutus oli 33 % ja pelkän vähärasvaisen
ruokavalion vain 8,5 %.
Hedelmät, marjat ja kasvikset. Kun
ovat kyseessä hedelmät, marjat ja kasvikset, on ne useissa tutkimuksissa
havaittu hyviksi sydän- ja verisuonitautien sekä muiden sairauksien
ehkäisijöiksi. Niitä pitäisi yleensä syödä noin 500 grammaa päivässä, mutta jo
200 gramman päiväannoksen on todettu alentavan sydänkohtauksen riskiä. Niiden
runsas käyttö on yleensä selvässä yhteydessä alentuneeseen
sydäntautikuolleisuuteen.
Hedelmien, marjojen ja kasvisten vaikutus
sydän- ja muihin tauteihin perustuu useisiin eri tekijöihin. Yksi niistä on jo
edellämainittu liukenemattoman ja liukenevan kuidun osuus, joista jälkimmäisen
on todettu alentavan veren kolestrolia. Samoin niissä on runsaasti
antioksidantteja (C- ja E-vitamiini, beetakaroteeni...) sekä flavonoideja, joiden
on todettu alentavan sydän- ja muiden tautien riskiä. Niitä saa lisäksi nykyään
ympäri vuoden kaupoista ja myös pakasteina, joissa voi olla erilaisia
yhdistelmiä (herne - maissi - paprika ym.)
C-vitamiini on eräs
antioksidanteista, jonka on todettu suojaavan mm. diabeetikkojen verisuonia
sekä parantavan yleisesti vastustuskykyä. Sen yhteys sydäntauteihin on tullut
ilmi mm. Kuopion yliopiston kansanterveyden tutkimuslaitoksella tehdystä
tutkimuksesta. Siinä mitattiin yli 1600 keski-ikäisen miehen veriplasman
C-vitamiinipitoisuus. Todettiin, että niillä, joilla veren C-vitamiinipitoisuus
oli matala, oli suurempi riski saada sydänkohtaus. Heidän sydänkohtausriskinsä
oli jopa 3,5-kertainen verrattuna niihin miehiin, joilla oli veressä
riittävästi C-vitamiinia.
Hyviä C-vitamiinilähteitä tiedetään useita.
Lasillinen appelsiinimehua tyydyttää jo päivän tarpeen. Samoin hyviä lähteitä
ovat appelsiini (50 mg / 100 g) ja sitrushedelmät, peruna (15 mg / 100 g. Sitä
syödään yleensä paljon.), lanttu ja nauris (40 mg / 100 g), kaikki kaalit
(50-110 mg / 100 g), mansikka (80 mg / 100 g, lakka (100 mg / 100 g),
mustaherukka (120 mg / 100 g), persilja (200 mg / 100 g) ja paprika (200 mg /
100 g).
Beetakaroteeni on eräs niistä
antioksidanteista, jolla on havaittu olevan sydäntauteja ehkäisevä vaikutus,
varsinkin jos se saadaan suoraan ravinnosta. Eräässä tohtori Hennekensin
tutkimuksessa todettiin, että sydänvikaisilla miehillä, jotka nauttivat
beetakaroteenia, esiintyi noin puolta vähemmän sydänkohtauksia, aivohalvauksia ja
kuolemia kuin niillä, jotka saivat lumevalmistetta (Valitut palat, marraskuu
1994, s. 28). Samoin beetakaroteenilla on syöpää ehkäisevä vaikutus, koska
useissa tutkimuksissa on todettu niiden, jotka syövät beetakaroteenia
sisältävää ravintoa, sairastuvan suhteellisen harvoin keuhko- ja
suolistosyöpään (Valitut palat, marraskuu 1994, s. 28).
Hyvä beetakaroteenin lähde on varsinkin
porkkana, joka tyydyttää sen päivittäisen tarpeen (Porkkana tyydyttää myös
A-vitamiinin tarpeen, koska sen beetakaroteeni muodostuu elimistössä
A-vitamiiniksi.). Muita hyviä lähteitä ovat mm. paprika, pinaatti, kaalit,
tomaatti, persilja, aprikoosi ja bataatti.
E-vitamiini on yksi
antioksidanteista ja sen on todettu tehokkaasti ehkäisevän sydäntauteja sekä
kolestrolin kertymistä verisuoniin (Valitut palat, marraskuu 1994, s. 28). Sen
on havaittu ehkäisevän myös tiettyjä syöpiä kuten eturauhassyöpää (Suomessa
miesten yleisin syöpälaji.).
Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat
kasvisöljyt (mm. auringonkukka-, maissi-, rypsi-, soija- ja vehnänalkioöljyt),
täysjyvävilja, avokado, kasvimargariinit sekä myös kananmuna, joka on yksi
monipuolisimmista ruoka-aineista (Siinä on A-, D-, E- ja K-vitamiineja,
kivennäisaineita ja sen proteiinit sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia
aminohappoja.)
Yksi hyvä E-vitamiinin lähde ovat myös
pähkinät; jo pari kourallista maapähkinöitä voi tyydyttää päivittäisen
E-vitamiinitarpeen. Niissä on myös paljon sydänystävällisiä rasvoja (pitoisuus
46-68 %), proteiinia (9-30 %), kuitua (maapähkinöissä 8 %), B-ryhmän
vitamiineja, kalsiumia, kaliumia, fosforia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä,
kuparia ja seleeniä sekä ubikinonia (esim. maapähkinöissä. Sitä on myös
rasvaisessa kalassa ja lihassa), jota on pidetty yhtenä tärkeänä aineena
vanhenemista vastaan.
Pähkinöiden merkitys sydäntautien
ehkäisyssä on tärkeä. Lukuisissa tutkimuksissa ja julkaisuissa on tullut
selville, että niillä, jotka syövät runsaasti pähkinöitä, näyttää olevan muita
pienempi riski sairastua diabetekseen tai kuolla sepelvaltimotautiin (Duodecim-lehti
19 / 2004). Tavallisten maapähkinöiden on osoitettu voimakkaasti parantavan
veren rasva-arvoja sekä vähentävän sydäninfarkti- ja diabetesriskiä noin 30-50
% (Lahti ja ympäristö-lehti, 14.1.2005, s. 3).
Flavonoidit ovat aineita,
joiden on todettu ehkäisevän sydäntauteja, syöpää, astmaa sekä muita
sairauksia. Tärkeimpiä flavonoidien lähteitä arkiravinnossa ovat varsinkin
omenat, sipuli, valkosipuli (Sipulien sanotaan ehkäisevän hyytymien
syntymistä sekä alentavan veren kolestrolia. Samoin Yhdysvaltain kansallisen
syöpäjärjestön, National Cancer Institutin, tutkimusten mukaan valkosipuli on
osoittautunut parhaimmaksi ravintoperäiseksi lähteeksi syövän
enneltaehkäisyssä, Etelä-Suomen Sanomat, 13.1.2004), paprika, mustaherukka
sekä myös useat metsämarjat. Niitä on runsaasti mm. puolukassa, mustikassa,
karpalossa (Karpalo ja mustikka ehkäisevät hyvin myös virtsatietulehduksia.
Samoin tavalliset tuoremehut sekä hapanmaitotuotteet voivat suojata
virtsatietulehduksilta, Etelä-Suomen Sanomat, 6.3.2003, s. 25),
pihlajamarjassa, variksenmarjassa ja juolukassa.
Lykopeeni ja seleeni ovat
aineita, joiden on arveltu ehkäisevän sydäntauteja. Esim. tomaatissa ja
tomaattivalmisteissa on runsaasti lykopeeniä. Seleeniä sensijaan saadaan
täysjyväviljasta ja lihasta (paitsi alueilta, joissa maaperän seleenipitoisuus
on pieni), kalasta, tomaatista, sipulista, äyriäisistä ja nilviäisistä,
pähkinöistä, ja monissa sienissäkin sitä on paljon.
KORKEA VERENPAINE. Korkea
verenpaine on yksi tavallisimpia sairauksia länsimaissa. Sitä sairastaa
länsimaiden aikuisväestöstä 15-30 prosenttia, ja esim. Suomessa
verenpainelääkkeitä käyttää yli puoli miljoonaa henkilöä, joka merkitsee noin
10 % väestöstä.
Mitä tulee korkean verenpaineen hoitoon,
lähtee se aivan samoista lähtökohdista kuin muiden sydän- ja
verisuonisairauksien hoito. Hyödyllisiä ovat mm. rasvainen kala sekä kasviöljyt
niiden omega-3-rasvahappojen takia sekä kaikki edellämainitut tekijät, joilla
sydän- ja verisuonisairauksia ehkäistään ja hoidetaan. Samoilla keinoilla voidaan
vaikuttaa tehokkaasti kumpaankin ongelma-alueeseen.
Verenpaineen hoidossa on kuitenkin muutamia
määrättyjä tekijöitä, jotka kannattaa huomioida, ja joista voi olla hyötyä sen
hoidossa. Ne voivat alentaa korkeata verenpainetta matalammalle tasolle:
Suolan vähentäminen tai
suolaton ruokavalio on todettu hyväksi verenpaineen hoidossa. Sillä mitä
suurempi ruumiin suolapitoisuus on, sitä korkeampi on verenpaine, mutta jos
ruoan suolapitoisuutta (Suositus on 1,2 grammaa päivässä, kun esim.
suomalaiset saavat sitä noin kymmenkertaisen määrän.) saadaan laskettua,
alentaa se myös verenpainetta. Samanlaisia verenpainetta nostavia aineita ovat
myös lakritsi ja salmiakki.
Käytä sentähden vähemmän suolaa tai käytä
kaliumpitoista pan-suolaa, joka on paljon hyödyllisempi elimistölle. Sitä ei
kannata juuri ruokiin lisätä, koska sitä on jo kaupasta ostetuissa
elintarvikkeissa riittävästi. Tavallisissa makkaroissa ja leivissä sitä on
paljon.
Kalium on eräs niistä
aineista, jonka on todettu vaikuttavan verenpaineeseen suotuisasti. Sen
merkitys perustuu siihen, että se toimii natriumin (sitä on suolassa)
vastavaikuttajana ja hillitsee sen haitallisia vaikutuksia. Siten jos
ravinnossa on riittävästi kaliumia, niin munuaisten kyky suodattaa natriumia
tehostuu, joka johtaa verenpaineen laskemiseen. Sen runsaasta saannista on
hyötyä verenpaineen hoidossa.
Hyviä kaliumin lähteitä ovat varsinkin
banaani (360 mg / 100 g) sekä avokado (450 mg / 100 g), mutta sitä on myös
täysjyväviljassa, kaaleissa, perunassa, soijapavuissa, pähkinöissä,
maitotuotteissa sekä herneissä, pavuissa ja linsseissä runsaasti. Samoin sitä
on lähes kaikissa hedelmissä ja kasviksissa.
Foolihapon runsaasta
saannista on todettu olevan hyötyä verenpaineen alentamisessa. Esim. Harvardin sairaanhoitajien
terveysseuranta osoitti, että niillä, jotka saivat foolihappoa runsaasti, ei
verenpaine juuri koskaan kohonnut (Terveys-Hymy 3 / 2005, s. 12). Tämä aine voi
vaikuttaa suotuisasti verenpaineeseen sekä ehkäistä aivohalvauksia.
Hyviä foolihapon lähteitä ovat kaikki
kaalit, paprika, pinaatti, täysjyvävilja, herneet, pavut, linssit, hedelmät ja
marjat sekä liha. Esim. yhdestä annoksesta parsa- tai ruusukaalia, seitsemästä
täysjyväleivästä tai yhdestä paprikasta saa jokaisesta 100 mikrogrammaa
foolihappoa. Isossa lasillisessa appelsiinituoremehua sitä on noin 40
mikrogrammaa.
DIABETES. Kun jatketaan eri
sairauksien käsittelyä, on hyvä ottaa seuraavaksi vuoroon diabetes, joka on
yksi suurimpia kansansairauksia länsimaissa. Esim. Suomessa sitä sairastaa noin
200 000, mutta luvun arvellaan kasvavan jopa 70 % seuraavan kymmenen vuoden
aikana. Jo tällä hetkellä diabetes kuormittaa terveydenhuoltoa kaikkein eniten
eli noin 11 % osuudella.
Mitä tulee diabeteksen ennaltaehkäisyyn tai
hoitoon, lähtee se samoista lähtökohdista kuin sydän- ja verisuonisairauksien
hoito. On todettu, että varsinkin aikuistyypin diabetes, joka on tavallisin
diabeteksen muoto, liittyy hyvin läheisesti sydän- ja verisuonisairauksiin.
Niillä, joilla on diabetes, on tavallisesti alttius sairastua sydän- ja
verisuonitauteihin ja korkeaan verenpaineeseen tai myös päinvastoin, ja siksi
molempiin pätevät lähes samanlaiset ruokavaliot ja hoitotavat. (Etelä-Suomen
sanomat raportoi 6.5.2004, että "peräti kahdella kolmanneksella sydänkohtauksen
saaneista on sairaalloisen korkeat sokeriarvot", eli nämä taudit kulkevat
usein käsi kädessä.)
Niinpä kun lähdetään ennaltaehkäisemään ja
hoitamaan diabetesta, lähtee se samoista tekijöistä kuin sydänsairauksien ja
verenpaineen hoito. Siihen sopivat aivan samanlaiset keinot kuin millä
valtimotukoksia ja korkeaa verenpainetta ehkäistään. Kuitenkin muutamilla
kivennäis- ja hivennäisaineilla kuten kromilla ja magnesiumilla voi olla oma
tärkeä merkityksensä sen hoidossa. Samoin kuitu on erityisen hyödyllistä
diabeteksen hoidossa tai ennaltaehkäisyssä.
Kromi on havaittu tärkeäksi
aineeksi sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Länsimaisessa ruokavaliossa sitä
saadaan melko vähän, kun taas sokeria, joka altistaa diabetekselle, saadaan
suuria määriä. (Helsingin sanomat raportoi 28.8.2004, että
"Sokerijuomat altistavat diabetekselle". Kyseessä oli lähes
sadantuhannen naisen tutkimus, ja sen mukaan vähintään lasillinen sokeroitua
juomaa päivässä nosti aikuistyypin diabeteksen vaaraa 83 %.)
Kromin merkitys perustuu siihen, että se
säätelee veren sokeri- ja rasva-arvoja. Kun sitä on saatu riittävästi, on sen
havaittu laskevan ja tasaavan kohonneita sokeriarvoja, mutta sen vähäinen
saanti on saattanut kohottaa ne haitalliselle tasolle. Lisäksi eräiden tutkimusten
mukaan aikuistyypin diabetes on pysynyt jopa kurissa suurilla kromiannoksilla
(Terveyden kuvalehti 2 / 1997, s. 71), joten siitä voi olla merkittävää hyötyä
diabetesta sairastaville.
Hyviä kromilähteitä ovat kaikki sienet.
Samoin sitä on täysjyväviljassa, perunassa, pähkinöissä, hiivassa, pinaatissa,
banaanissa, kaloissa ja lihassa sekä kananmunassa.
Magnesium on toinen aine,
jolla uskotaan olevan merkitystä diabeteksen ehkäisyssä. On todettu, että
niillä henkilöillä, joiden magnesiumin saanti on riittävä, on paljon pienempi
riski sairastua aikuistyypin diabetekseen, mutta magnesiumpuutoksen omaavilla
henkilöillä esiintyy huomattavasti useammin tätä tautia. Magnesiumin parhaita
lähteitä ovat mm. täysjyväviljatuotteet, kalat, pähkinät, herneet, pavut,
mustikat, soijapapu ja siemenet.
Sinkki, jota saadaan täysjyväviljasta, lihasta ja kalasta,
pähkinöistä, pavuista, herneistä ja kasviksista, voi myös olla tärkeä
diabeteksen ehkäisyssä. Lisäksi sinkki voi vähentää erittäin tavallisen miesten
vaivan, eturauhasen liikakasvua sekä impotenssin oireita.
Kuitu. Kun kuitupitoinen
ruoka on hyväksi sydänvaivoista kärsiville, on siitä hyötyä myös
diabeetikoille, koska se sitoo itseensä sekä sokereita että rasvoja, ja estää
niiden pääsyn elimistöön. Kuitu myös hidastaa verensokerin nousua aterioiden
jälkeen ja pitää sen tasaisena pitkään.
Erityisen paljon kuitua on täysjyväviljassa
(ruisleipä ja -puuro, kaurahiutaleet, leseet, ohrasuurimot, tumma riisi,
tumma pasta, grahamleipä) ja siksi kannattaa suosia sitä valkoisten
jauhojen, valkoisen makaronin sekä valkoisen kiillotetun riisin sijasta. Muita
hyviä kuidun lähteitä ovat mm. pähkinät (maapähkinä 8,1 %), siemenet,
mustaherukka (4,9 %) sekä kaikki kasvikunnan tuotteet.
ALZHEIMERIN TAUTI, DEMENTIA, SAPPIKIVET, HALVAUKSET, KUOLIOT JA MONET
SILMÄSAIRAUDET. Kun ovat kyseessä
niinkin erilaiset taudit kuin Alzheimerin tauti, dementia, sappikivet,
halvaukset, kuoliot sekä monet silmäsairaudet, liittyvät nekin usein sydän- ja
verisuonisairauksiin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että verisuonten
hyvällä kunnolla sekä alhaisella kolestrolitasolla voidaan ehkäistä näitä
tauteja. Esim. sappikivet liittyvät veren ja sapen kolestrolipitoisuuteen;
monet silmäsairaudet taas voivat johtua tavallisista valtimotukoksista, jolloin
veri ei pääse kunnolla kiertämään. Edelleen Alzheimerin taudin sekä dementian,
joiden uskotaan tulevina vuosina voimakkaasti lisääntyvän, taustalla ovat
yleensä verisuoniperäiset tekijät. Niitä voidaan parhaiten ehkäistä siten, että
pidetään verisuonista huolta.
Niinpä kun pyritään suojautumaan näiltä
taudeilta, auttavat siinä sellaiset tekijät kuin haitallisten ravintoaineiden
(sokeri, valkoiset jauhot, monet eläinrasvat ja kovetetut kasvirasvat)
välttäminen sekä sellaisen ravinnon syöminen, joka on hyödyksi sydänsairauksia
ehkäistäessä. Eräät tutkimukset, joihin seuraavat lehtiartikkelit viittaavat,
ovatkin osoittaneet rasvaisen kalan, pähkinöiden ja kasviöljyjen olevan
hyödyksi tällä alueella. Nehän ovat aivan samoja tekijöitä, joilla voidaan hyvin
ehkäistä sydäntauteja:
Kalaa syömällä suojaan Alzheimerin taudilta?
Maailman eri kolkissa tutkijat etsivät kuumeisesti
ehkäisy- ja hoitokeinoja Alzheimerin tautiin, sillä väestön vanhetessa
dementian ja varsinkin Alzheimerin taudin uskotaan yleistyvän räjähdysmäisesti.
Vastajulkaistussa amerikkalaistutkimuksessa on löydetty viitteitä siitä, että
kalan ja omega-3-rasvahappoja sisältävien rasvojen kulutus alentaa
huomattavasti ikäihmisten riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.
Tutkijat
havaitsivat, että kerran viikossa kalaa nauttivilla oli 60 prosenttia pienempi
riski sairastua Alzheimerin tautiin niihin kanssaveljiinsä ja -sisariinsa
verrattuna, jotka eivät juurikaan kalaan koskeneet. Myös omega-3-rasvahappojen,
joita on runsaasti muun muassa kaloissa ja rypsiöljyssä, todettiin alentavan
sairauden riskiä. Havaitut tulokset pitivät pintansa, vaikka ne suhteutettiin
muihin dementian riskitekijöihin kuten koulutukseen sekä sydän- ja
verisuonisairastavuuteen.
Tutkijat
toteavatkin, että nauttimalla kalaa, öljypohjaisia salaattikastikkeita ja
pähkinöitä, voi Alzheimerin taudin vaara alentua... (Etelä-Suomen sanomat,
29.7.2003)
Pussi pähkinöitä viikossa voi pitää sappikivet
loitolla
Säännöllinen pähkinöiden syöminen voi ehkäistä
sappikivitautia, kertovat yhdysvaltalaistutkijat. Heidän mukaansa tähän riittää
pussillinen pähkinöitä, noin 140 grammaa viikossa. Vaikutus on sama kaikilla
pähkinöillä.
Pähkinät
sisältävät monia hyödyllisiä aineita, jotka voivat selittää tulokset.
Pähkinöissä on muun muassa runsaasti tyydyttämättömiä rasvahappoja, joiden on
eläinkokeissa havaittu vaikuttavan sappikivitaudin riskiin. Yhteyteen
vaikuttavat todennäköisesti myös pähkinöiden muut ainesosat. Ehdokkaita ovat
muun muassa pähkinän sisältämät ravintokuidut, magnesium sekä kasvisterolit.
(Etelä-Suomen sanomat, 6.7.2001)
UMMETUS, jossa on kysymys
suolen toimimisesta liian harvoin ja epäsäännöllisesti sekä ehkä ulosteen
kovuudesta, on yksi tavallinen vaiva länsimaissa. Sitä, kuten ei
peräpukamiakaan, ei juuri tavata luonnonkansoilla, joiden ravinto on
luonnonmukaista ja kuitupitoisempaa, vaan se on yleistä vain kaupungeissa ja
siellä, missä ollaan siirrytty toisenlaiseen ravintoon. Sen mukana on lisäksi
tullut monia muita sairauksia, jotka ennen olivat paljon harvinaisempia:
Tohtori Denis Burkitt, joka on toiminut
lähetyslääkärinä Afrikassa, oli taitava tutkija. Hän selvitti sulamattoman
massan ja kuitujen osuutta ruokavaliossa. Burkitt havaitsi, että Afrikan
alkuasukkaat heimoympäristössään eivät oikeastaan kärsineet lainkaan vatsa- ja
suolistovaivoista. Heillä oli harvoin ummetusta, umpilisäkkeentulehduksia,
sappikiviä, paksusuolentulehduksia, paksusuolensyöpää tai muita ruuansulatus-
ja suolistosairauksia. Niillä, jotka olivat muuttaneet kaupunkiin, alkoi 15-20
vuoden sisällä olla näitä mainittuja sairauksia.
Tohtori
Denis Burkitt havaitsi, että ruuan läpimenoaika (aika syömisestä ulostamiseen)
oli huomattavasti pitempi niillä, jotka söivät "sivistysruokaa" kuin
niillä, jotka elivät luonnonmukaisella ravinnolla. Alkuasukkailla aika oli
keskimäärin 18-30 tuntia. Kaupunkien asukkailla se vaihteli kahdesta seitsemään
päivään. Olennainen ero näiden kahden ruokavalion välillä oli kuitujen ja
sulamattoman massan määrässä.
Alkuasukkaiden ruokavalio oli hyvin luonnonmukaista, hedelmät ja
kasvikset syötiin prosessoimatta, ilman monia valmistusvaiheita. Niinpä
heimoväestö sai ravintonsa mukana runsaasti sulamatonta massaa ja kuituja sekä
puhdistamattomia monipuolisia hiilihydraatteja. Kaupunkilaisten ruokavalio oli
aivan päinvastainen.(4)
Miten
sitten ummetusta sekä siihen usein liittyviä peräpukamia voidaan
ennaltaehkäistä tai hoitaa, on siinäkin ravinnolla suuri merkitys. Hyväksi on
havaittu mm. seuraavat ruokavalioon liittyvät tekijät:
Kuidun merkitys on suuri sekä
ummetuksen että monien sairauksien hoidossa. Sillä toimimaton suoli, joka
yleensä johtuu kuidun vähyydestä sekä vääränlaisesta ravinnosta (paljon
sokeria, valkoisia jauhoja ja paljon eläinrasvaa sisältävät ruoat kuten
rasvaiset makkarat) on monien elintasosairauksien alku.
Jos me saamme ravinnosta liian vähän kuitua
(sitä pitäisi saada päivässä noin 25-35 grammaa), hidastaa se ruoan
läpikulkua elimistössä ja mahdollistaa monien haitallisten aineiden kuten
karsinogeenien, eli syöpää aiheuttavien aineiden, sekä kolestrolin imeytymisen
elimistöön, koska niillä on enemmän aikaa. Sensijaan kuitupitoisen ravinnon,
jossa on paljon sekä liukenematonta että liukenevaa kuitua, on havaittu olevan
hyödyksi elimistölle ja nopeuttavan ruoan kulkua sen läpi.
Hyväksi tällä alueella on havaittu mm.
kauran ja ohran liukeneva kuitu - sitä on myös marjoissa, hedelmissä ja
kasviksissa - koska se helpottaa ulostamista tekemällä ulosteen pehmeämmäksi.
Lisäksi niissä molemmissa kuten myös ruisleivässä on runsaasti liukenematonta
kuitua, joka nopeuttaa ruoan läpikulkua ja lisää ulosteen määrää. Kummatkin
kuitutyypit ovat hyödyllisiä ummetuksen hoidossa.
Vedellä ja riittävällä
juomisella on havaittu myös olevan hyötyä ummetuksen ehkäisyssä, koska
vähäisellä veden nauttimisella voi olla osuutta sen synnyssä.
Veden merkitys perustuu siihen, että jos
sitä ei saada riittävästi, niin kuivettuu paksusuolessa oleva massa
entisestään. Sen sisältö kovettuu ja sen eteneminen hidastuu. Sensijaan jos
vettä on riittävästi - vähintään 1,5 - 2 litraa päivässä - vaikuttaa se
myönteisesti suolen toimintaan ja ummetuksen ehkäisyyn. Riittävästä veden
saannista on havaittu olevan hyötyä myös munuaiskivien ehkäisyssä.
SYÖPÄ on yksi tavallisimpia
sairauksia länsimaissa. Sen vakavuuden osoittaa se, että siihen kuolee monissa
maissa joka kolmas ihminen, ja että se on toiseksi yleisin kuolinsyy heti
sydän- ja verisuonisairauksien jälkeen. Erityisesti on yleistynyt keuhkosyöpä,
joka Yhdysvalloissa on eniten uhreja vaatinut syöpälaji. Syynä siihen on
varmasti tupakanpolton voimakas yleistyminen viimeisten vuosikymmenten aikana.
Miten sitten syöpää voidaan ehkäistä, ovat
siinä hyödyksi lähes samat tekijät kuin muidenkin sairauksien kohdalla. Näiden
sairauksien ennaltaehkäisy ei siis juurikaan poikkea toisistaan, vaan samat
keinot voivat päteä useisiin eri sairauksiin. Kuitenkin erityisesti syövän
kohdalla on havaittu tärkeiksi tekijöiksi seuraavat asiat:
Kuitupitoinen ravinto on jo
tuotu esille, ja myös syövän ehkäisyssä siitä voi olla hyötyä. Tämä kävi ilmi Dennis
Burkittin tutkimuksissa luonnonkansojen parissa (Ks. lainaus edellä!). Hän
totesi, ettei näillä kansoilla esiintynyt juuri lainkaan suolistosyöpää, kuten
ei ummetustakaan ja muita suolistosairauksia, heidän kuitupitoisen ravintonsa
takia. Samoin hän esitti, että sellaiset muut syövät kuin rinta-, eturauhas-,
(Suomessa rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja eturauhassyöpä miesten yleisin
syöpälaji.) sekä kohtusyöpä johtuvat kuitupitoisen ravinnon puutteesta, joka on
niin yleistä länsimaissa. Monet tutkijat ovat myöhemmin vahvistaneet todeksi ne
väitteet, jotka Burkitt esitti.
Sentähden jos halutaan vähentää syövän
riskiä, on syötävä enemmän kuitua. Sitä saa lähes kaikista kasvikunnan tuotteista,
joita ei ole liian pitkälle jalostettu. Hyviä sen lähteitä ovat varsinkin
täysjyväviljatuotteet kuten leseet, ruisleipä (Monet tutkimukset ovat
osoittaneet ruisleivän hyödyn syövän ehkäisyssä.), kaurahiutaleet,
ohrasuurimot, grahamleipä, tumma pasta, tumma riisi sekä marjat, hedelmät ja
kasvikset.
Kaalit. Ristikukkaiset kasvit
kuten kaalit (kerä-, parsa-, lehti-, kiinan-, ruusu-, kukka-, kyssäkaali...)
sekä lanttu ja nauris on havaittu useissa tutkimuksissa hyödyllisiksi syövän
ehkäisyssä. Näissä kasveissa on erityisen runsaasti sellaisia yhdisteitä,
joiden on havaittu ehkäisevän syöpää. Varsinkin maha- ja suolistosyövän
ehkäisyssä ne ovat hyödyllisiä. Lisäksi näissä kasveissa, erityisesti
kaaleissa, on runsaasti C- ja K-vitamiineja, foolihappoa ja beetakaroteenia,
jotka kaikki voivat torjua syöpää tai muita sairauksia. Ne ovat varsin
monipuolista ja terveellistä syötävää.
Soija ja vihreä tee ovat
aineita, joita monissa länsimaissa käytetään verrattain vähän, mutta jotka
kuitenkin on havaittu hyviksi syövän ehkäisyssä. Aasiassa, missä niitä
käytetään runsaasti, esiintyy paljon vähemmän rinta-, eturauhas- ja
paksusuolensyöpiä. Lisäksi soijapapu on yksi monipuolisimpia aineita; sen
lisäksi, että siinä on monia syövältä ja sydäntaudeilta suojaavia yhdisteitä,
on se myös hyvä proteiinin, B-luokan vitamiinien sekä kivennäisaineiden lähde.
Karotenoidit kuten
beetakaroteeni ja lykopeeni ovat aineita, joiden on monissa tutkimuksissa
havaittu ehkäisevän syöpää. On havaittu, että jos niitä saadaan riittävästi
ravinnosta, voi se varjella monilta tavallisilta syöviltä. Beetakaroteenia on
runsaasti porkkanassa, mutta hyviä lähteitä ovat myös paprika, tomaatti,
kaalit, pinaatti, persilja, aprikoosi ja bataatti. Lykopeenia on sensijaan
tomaatissa paljon.
Haitalliset tekijät. Kun on
tekijöitä, jotka voivat olla hyödyksi syövän ehkäisyssä, on myös useita
tekijöitä, jotka voivat altistaa sille. Kaikki syövät ei synny sattumalta, vaan
usein niiden takana voi olla asioita, jotka edistävät sitä. Jos ei oteta lukuun
sellaisia harvinaisempia tekijöitä kuten ympäristömyrkyt tai ydinonnettomuudet,
ovat tavallisia syövän aiheuttajia ainakin seuraavat kaksi tekijää:
Liiallinen auringonotto on
asia, jonka vaaraa ei aina ajatella. Sillä ihosyöpä, joka on liiallisen
auringossaolemisen yksi seuraus, ei puhkea aina heti, vaan se vaatii toistuvan
altistuksen auringonvalolle ja ultraviolettisäteilylle. Se puhkeaa yleensä yli
40-vuotiaille, joille on jo ehtinyt syntyä ihokudosvaurioita, jotka voivat
muodostua syöväksi.
Ihosyöpä onkin yksi tavallisimmista
syöpälajeista tulevaisuudessa ja sen arvellaan lisääntyvän huomattavasti
seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Parhaiten tältä syövältä voidaan välttyä
siten, kun ei vietetä liian paljon aikaa auringossa kerrallaan.
Tupakka on myös asia, joka
lisää suuresti syöpäriskin vaaraa. Sillä keuhkosyöpä, joka on monissa maissa
yleisin syöpä, on erityisesti tupakoitsijoiden vaiva. Heidän riskinsä sairastua
siihen on noin 30-kertainen muihin verrattuna. Tätä syöpää nimitettiin vielä v.
1912 "harvinaisimmaksi sairaudeksi" (Alton Ochsner: Smoking and
Cancer, New York, Julian Messner, Inc., 1954, s. 16), mutta nyt se on toiseksi
yleisin kuolinsyy heti sydänveritulpan jälkeen. Sen yleistyminen johtuu
varmasti tupakoinnin tulemisesta yhä tavallisemmaksi.
Tupakoitsijoilla on suurentunut riski
sairastua moniin sairauksiin. Sillä kun The American Cancer Society'n toimesta
tehtiin tutkimus 187 000 miehestä, joiden ikä vaihteli 50:stä 69:ään vuoteen,
niin esiintyi tupakoitsijoilla huomattavan paljon erilaisia sairauksia. Heillä
esiintyi keuhkosyövän lisäksi muita syöpälajeja kuten kurkunpäänsyöpää,
ruokatorvisyöpää, virtsarakkosyöpää, vatsahaavaa sekä sydäntauteja ja siihen
liittyviä vaivoja kuten aivoverenvuotoa ja halvaustapauksia (E.C. Hammond ja
Daniel Horn: Journal of the Am. Med. Ass., maalisk. 15 1958, s. 1308). Tupakka
voi siis olla monien sairauksien takana, ja on yksi suurimpia - ellei joissakin
maissa peräti suurin - sairauksien aiheuttajia. Onneksi monet tupakan
aiheuttamat vaivat sekä riski sairastua sen aiheuttamiin sairauksiin vähenevät
kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluessa lopettamisesta. Siksi siitä kannattaa
luopua hyvissä ajoin.
OSTEOPOROOSI. Kun jatketaan
eri sairauksien käsittelyä, on hyvä seuraavaksi käsitellä osteoporoosia eli
luunhaurastumistautia, joka on yksi suurimmista kansansairauksista monissa
maissa, ja jonka WHO on nimennyt toiseksi vakavammaksi terveydenhuollon
ongelmaksi sydän- ja verisuonitautien jälkeen (Etelä-Suomen sanomat 29.6.2004,
s. 15). Sitä sairastaa Suomessa jopa 400 000 henkilöä, eli lähes 10 %
väestöstä, ja se on varsinkin keski-ikäisten ja vanhojen ihmisten vaiva, mutta
se saa aina alkunsa jo nuoruusiän eri tekijöistä.
Siinä tapahtuu, että luut muuttuvat
vähitellen heikoiksi ja hauraiksi, jolloin jopa pienikin kaatuminen tai rasitus
voi saada luun murtumaan (Esim. Suomessa osteoporoottisia murtumia
tilastoidaan vuosittain 26 000; Etelä-Suomen sanomat 29.6.2004, s. 15).
Sitä voivat kiihdyttää mm. kortisonivalmisteet, epilepsialääkkeet, kahvin ja alkoholin
runsas nauttiminen sekä tupakka, joka voi estää kalsiumin imeytymistä.
Miten sitten osteoporoosia voidaan ehkäistä
ja hoitaa, on siihen olemassa muutama tärkeä hoitokeino. Seuraavat seikat on
havaittu tärkeiksi:
Kalsiumin riittävä saanti jo
lapsuus- ja nuoruusvuosina on yksi tärkeimpiä osteoporoosin ehkäisykeinoja.
Kalsium on luuston ja hampaiden tärkeä rakennusaine, ja siksi sitä on saatava
riittävästi ravinnosta, ainakin noin 800 mg vuorokaudessa.
Monissa tutkimuksissa on käynyt selville,
että sen vähäisellä saannilla on selvä yhteys aikuisiän osteoporoosiin sekä
myös luunmurtumiin jo lapsuusiässä (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi
[päivämäärä ei tiedossa], että "Maitoa karttavilla lapsilla todettiin
tavallista enemmän luunmurtumia, ilmenee yhdysvaltalaistutkimuksesta. Lapsilla,
jotka eivät juoneet maitoa, kalsiumin saanti jäi alle suosituksen ja luuntiheys
oli merkittävästi pienempi kuin muilla samanikäisillä. Tutkijat haluavat haastaa lasten vanhemmat
ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset huolehtimaan lasten ravintoaineiden
saannista. Joka kolmannella lapsella oli ollut luunmurtuma ennen murrosikää.
Suurin osa murtumista oli tapahtunut ennen seitsemän vuoden ikää. Vahva luusto
vähentää murtumariskiä jo lapsena ja voi pienentää riskiä osteoporoottisiin
murtumiin myöhemmällä iällä. Maito ja maitovalmisteet sisältävät luustolle
tärkeää proteiinia, kivennäisaineita ja vitamiineja...). Varsinkin
maitotuotteiden - sillä niissä on kalsiumia - vähäinen käyttö voi olla yksi syy
siihen, miksi osteoporoosiin sairastutaan:
Kasvuiässä juotu maito heijastuu aikuisikään
Maidonjuonti kasvuiässä ennustaa hyvää luuston kuntoa
aikuisenakin, ilmenee tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta.
Maidoton
ruokavalio tai niukka maidonjuonti on puolestaan yhteydessä luiden
haurastumiseen ja kohonneeseen murtumariskiin. Lapsena maitoa välttäneillä oli
yli 50-vuotiaina kaksinkertainen riski saada luunmurtuma verrattuna maitoa
säännöllisesti juoneisiin ikätovereihinsa.
Tutkimuksessa verrattiin reilun 3200 naisen luuntiheyttä ja
luunmurtumien esiintymistä maidonkäyttöön lapsuudessa ja nuoruudessa.
Lapsuudessa 5-12 -vuotiaana ja nuoruudessa 13-17 -vuotiaana juotu maito oli
yhteydessä luukudoksen suurempaan kivennäispitoisuuteen. Tutkimus on julkaistu
American Journal of Clinical Nutrition-lehdessä.
Maito
sisältää luuston kasvulle ja uusiutumiselle välttämätöntä kalsiumia ja
D-vitamiinia. Maidossa on myös useita ravintoaineita, kuten proteiinia,
fosforia, sinkkiä ja magnesiumia, jotka voivat kasvattaa luun
kivennäispitoisuutta.
Korkea
kivennäispitoisuus kuvastaa luun lujuutta. Pieni kivennäispitoisuus ennustaa
luun haurastumista ja kohonnutta murtumariskiä.
Maidon
ravintoaineita tarvitaan koko elämän ajan, sillä luusto uusiutuu jatkuvasti. Samat
maidon kivennäisaineet voi syödä jogurttina, juustona tai muuna
maitovalmisteena. (Etelä-Suomen sanomat, [päivämäärä ei tiedossa])
Miten
sitten kalsiumin saanti voidaan turvata, niin saadaan päivittäinen tarve
kolmesta lasillisesta maitoa. Lisäksi kalsiumia on runsaasti muissa
maitotuotteissa (piimä, jogurtti, viilit, juustot), kaloissa, siemenissä,
pähkinöissä, mantelissa, soijapavussa ja valkoisissa pavuissa sekä vihreissä
lehtikasviksissa kuten kaaleissa ja pinaatissa.
D-vitamiini on toinen tärkeä
aine luustolle. Sen merkitys osteoporoosin ehkäisyssä perustuu lähinnä siihen,
että jos sitä ei ole, ei kalsiumkaan pääse kunnolla imeytymään elimistöön. (Toinen
mahdollinen tärkeä tekijä kalsiumin imeytymisessä on K-vitamiini, jota saadaan
kaikista kaaleista, pinaatista, herneistä, vihreistä pavuista, avokadosta ja
joistakin kasviöljyistä. Esim. parsakaalin merkitys tuli ilmi Kalifornian ja
Pittsburghin yliopistojen tutkimuksessa. Sen mukaan ne vaihdevuodet ohittaneet
naiset, jotka söivät parsakaalia vähintään kolmesti viikossa, saivat
lonkkamurtumia 80 % pienemmällä todennäköisyydellä kuin naiset, jotka söivät
samaa kaalia vain kerran viikossa; Valitut palat 12 / 2001, s. 70) Lisäksi
D-vitamiinilla voi olla oma tärkeä merkityksensä muiden sairauksien ehkäisyssä.
Eräiden tutkimusten mukaan sen puutoksen uskotaan altistavan mm. syövälle ja
tulehduksille sekä diabeteksenkin syntyyn. Siksi sen riittävä saanti on
tärkeää.
Mitkä sitten ovat hyviä D-vitamiinin
lähteitä, niin muodostuu sitä ainakin ihossa auringonvalon vaikutuksesta.
Ravinnossa sen hyviä lähteitä ovat rasvaiset kalat, vitaminoidut margariinit,
maidot (Täysmaidossa sitä on luonnostaan, mutta monissa maissa kuten
Suomessa sitä on lisätty myös vähärasvaiseen maitoon.), metsäsienet ja
kananmuna.
Liikunta. Kun pyritään
ehkäisemään osteoporoosia, ei unohtaa sovi myöskään liikuntaa. Sellaisen
liikunnan, joka on tarpeeksi monipuolista, ja jossa on sopivasti iskuja ja
tärähdyksiä, on todettu olevan hyödyksi luille. Jos osteoporoosi on jo
kehittynyt pitkälle, on voimakkaimmat liikuntamuodot silloin tietysti
jätettävä, mutta sen ennaltaehkäisyssä sopivasti luita kuormittava liikunta voi
olla hyödyllistä.
TULEHDUKSET JA KIVUT. Kun
ovat kyseessä erilaiset tulehdukset ja kivut sekä nivelvaivat, voivat ne saada
alkunsa varsin monista eri tekijöistä. Esim. tavallinen selkäkipu voi johtua
välilevyjen vahingoittumisesta, hermopuristuksesta, nivelien virheasennosta tai
niiden tulehduksesta, huonosta lihaskunnosta, vääristä työasennoista tai myös
liikalihavuudesta, koska se rasittaa selkärankaa. Samoin saattaa olla lukuisia
muita syitä selkä- ja muihin kipuihin, joita ihmisillä voi esiintyä.
Miten sitten erilaisia kipuja voidaan
ehkäistä ja lievittää, voi siinä ruokavaliolla olla oma merkityksensä. Mikään
ruokavalio ei tosin voi auttaa kaikkiin vaivoihin, mutta monilla alueilla se
voi olla avuksi. Esim. seuraavat ruokavaliot on havaittu hyödyllisiksi:
Rasvainen kala kuten lohi,
kirjolohi, silli, silakka, muikku, makrilli, sardiini, tonnikala... voi
lievittää tulehdusta ja nivelkipuja. Rasvaisessa kalassa on paljon tulehdusta
ehkäiseviä omega-3-rasvahappoja, jotka voivat poistaa kipua ja vähentää
tulehduslääkkeiden tarvetta. Samat omega-3-rasvahapot ovat hyödyllisiä myös
sydäntautien ehkäisyssä; samoin niiden on todettu lievittävän joidenkin
ihotautien kuten psoriasiksen oireita.
Kasviöljyt kuten rypsi-,
soija-, oliivi-, maissi-, auringonkukka-, sekä helokkiöljy (Erityisesti
helokkiöljy on havaittu hyödylliseksi erilaisten ihottumien kuten atooppisen
ihottuman hoidossa. Muilla kasviöljyillä voi olla samanlaisia ominaisuuksia.)
voivat ehkäistä erilaisia tulehdusvaivoja. Niissä on omega-3-rasvahappoja kuten
rasvaisessa kalassa ja kalaöljyissä, ja lisäksi niissä on E-vitamiinia, joka on
tärkeä aine tulehdusten ehkäisyssä. Niiden pieni lisääminen viikottaiseen
ruokavalioon ei varmastikaan ole haitaksi, koska niiden on todettu myös
vähentävän veren kolestrolia sekä ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja.
E-vitamiini sekä seleeni ovat
aineita, "jotka voivat lievittää lihassärkyä. Erään amerikkalaisen
tutkimuksen mukaan kyseiset ravintolisät helpottivat lamaannuttavaa lihaskipua
sekä lihasjäykkyyttä ja -arkuutta" (Valitut palat: Terveyttä vai
sairautta ruoasta, s. 325).
Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat mm.
kasviöljyt (auringonkukka-, maissi-, rypsi-, soija-, vehnänalkioöljy...),
täysjyvävilja, avokado, kananmuna sekä pähkinät (Jo pari kourallista
maapähkinöitä voi tyydyttää päivän tarpeen.). Seleenin hyviä lähteitä ovat
sensijaan täysjyvävilja ja liha (paitsi ei alueilla, joissa maaperän
seleenipitoisuus on pieni), kala, tomaatti, sipuli, pähkinät, äyriäiset,
nilviäiset ja monissa sienissäkin sitä on paljon.
Tuoreravinnon, joka sisältää
paljon marjoja, kasviksia, hedelmiä sekä täysjyväviljaa, on havaittu olevan
hyödyksi nivelvaivoista kärsiville. Tällainen ravinto, jossa on paljon
C-vitamiineja ja muita vitamiineja, on varmasti hyödyllisempi elimistölle kuin
se puhdistettu ravinto (sokeri, valkoiset jauhot...), jota usein syödään. Monet
ovat saaneet lisäksi parantua nivelvaivoistaan ja migreenistään, kun he ovat
alkaneet syödä kasvispitoisempaa ruokaa.
ASTMA on sairaus, jota
sairastaa Suomessa noin 5 % väestöstä. Siinä on kyse hengitysteiden
tulehduksellisesta tilasta, jolloin hengittäminen on normaalia vaikeampaa. Sen saattavat
laukaista esim. siite- ja eläinpöly, ympäristön saasteet, tietyt ruoat,
elintarvikkeiden lisäaineet, runsas suolan käyttö sekä stressi. Sitä tavataan
viisi kertaa useammin teollisuus- kuin kehitysmaissa, joten voi olettaa, että
länsimainen ja pitkälle jalostettu ruoka on yksi sille altistava tekijä.
Miten sitten astmaa voidaan ehkäistä tai
lievittää sen oireita, niin on joidenkin ruoka-aineiden huomattu olevan vähän
hyödyllisempiä kuin toisten. Seuraavia havaintoja on tehty:
Rasvainen kala voi joidenkin
tutkimusten mukaan suojata astmalta. Esim. Cambridgen yliopiston tutkimuksen
mukaan (siihen osallistui 770 vapaaehtoista) astmaa sairastivat sellaiset
henkilöt, jotka eivät olleet syöneet kalaa vähintään kahta kertaa viikossa.
Sensijaan ne henkilöt, jotka olivat syöneet vähintään tämän verran, eivät
sairastaneet astmaa (Valitut palat 5 / 2004, s. 148). Syynä voivat olla
rasvaisen kalan omega-3-rasvahapot, jotka voivat vähentää hengitysteiden
supistumista ja tulehtumista. Niitä on jonkin verran myös kasviöljyissä.
Vitamiinit ja kivennäisaineet, joita
saadaan paljon tuoreravinnosta, voivat olla hyödyksi astman ehkäisyssä.
Yleensä tärkeiksi aineiksi on katsottu
ainakin C-vitamiini (tuoremehu, appelsiinit ja sitrushedelmät, peruna,
lanttu, nauris, kaalit, mansikka, lakka, mustaherukka, paprika...),
E-vitamiini (kasvisöljyt, täysjyvävilja, pähkinät, avokado,
kasvimargariinit, kananmuna...) sekä beetakaroteeni (porkkana, tomaatti,
kaalit, pinaatti, paprika, persilja, aprikoosi, bataatti...), jotka vahvistavat
keuhkojen ja muun elimistön vastustuskykyä sekä tekevät tyhjiksi vapaita
radikaaleja, jotka ovat monien sairauksien takana. Niitä saadaan useimmista
hedelmistä, marjoista ja kasviksista.
Lisäksi hyödyllisiä astman ehkäisyssä
voivat olla B6-vitamiini, A-vitamiini, sekä magnesium:
B6-vitamiini voi siis olla
hyödyksi astmasta kärsiville. Eräiden tutkimusten mukaan se voi lievittää
keuhkoputkien tulehduksesta johtuvaa astmaa. Sitä saadaan mm. lohesta ja muista
kaloista, banaanista, avokadosta, maidosta, kananmunasta, täysjyväviljasta,
perunasta, pähkinöistä sekä pavuista.
A-vitamiini on tärkeä
sellaisen sairauden kuten astman kohdalla, koska sen puute lisää
infektioalttiutta hengitysteiden ja silmien tulehdukselle. Sitä ei yleensä
tarvita paljoa, koska jo yhdestä porkkanasta (porkkanan beetakaroteenista
muodostuu sitä) voidaan saada päivän tarve. Sitä saadaan myös tietyistä
maitovalmisteista, kananmunasta, rasiamargariineista sekä beetakaroteenin
muodossa paprikasta, tomaatista, kaaleista ja pinaatista. Jos se saadaan
beetakaroteenin muodossa, ei ole myöskään vaaraa A-vitamiinin yliannostuksesta.
Magnesium voi olla
tarpeellinen aine (Eräiden tutkimusten mukaan siitä on hyötyä myös
osteoporoosin ehkäisyssä.), koska Nottinghamin yliopistossa vuonna 1994 tehdyn
tutkimuksen mukaan astmakohtauksia esiintyi eniten niillä henkilöillä, joiden
magnesiumtaso oli alhainen.
Tätä ainetta on mm. täysjyväviljassa,
vihreissä kasviksissa, pähkinöissä, siemenissä, banaanissa, pavuissa, herneissä
sekä mustikoissa.
SYITÄ SAIRAUKSIIN
Kun
ovat kyseessä monet sairaudet, saavat ne usein alkunsa väärästä
ruokavaliostamme. Me saatamme syödä liian paljon epäterveellistä ruokaa (varsinkin
sokeria, valkoisia jauhoja sekä rasvaisia ruokia) ja taas liian vähän
sellaista ravintoa, jossa olisivat tärkeät suojaravinteet kuten vitamiinit ja
kivennäisaineet. On hyvin mahdollista, että saamme kyllä riittävästi energiaa
ruoasta, mutta tärkeät suojaravinteet puuttuvat, ja se voi johtaa
sairastumiseen. Tämä on länsimaissakin mahdollista.
Toisaalta pelkän kasvisravinnon syöjät
muodostavat oman erikoisen ryhmänsä. He useimmiten välttyvät monilta
elintasosairauksilta (sappikivet, sydän-ja verisuonitaudit, diabetes,
ummetus, syöpä), mutta voivat silti kärsiä tiettyjen aineiden puutoksista,
ja se voi johtaa sairastumiseen.
Esim. tuberkuloosi - tauti, johon on
kuollut enemmän ihmisiä kuin mihinkään muuhun tartuntatautiin - on sellainen
sairaus, johon pelkän kasvisravinnon syöjät ovat alttiimpia sairastumaan. (Mm.
Etelä-Lontoon aasialaissiirtolaisten parissa tehdyn tutkimuksen mukaan
kasvisyöjät sairastuivat tuberkuloosiin 8 kertaa useammin kuin ne, jotka söivät
päivittäin joko lihaa, kalaa tai maitotuotteita; Valitut palat: Terveyttä vai
sairautta ruoasta?, s. 417) Syynä siihen voi olla mm. B12-vitamiinin ja
D-vitamiinin puute, jotka ovat tärkeitä vastustuskyvylle, ja joita voidaan
saada pääosin eläinkunnan tuotteista (kala, liha, kananmuna, maitotuotteet).
Samoin joillakin saattaa olla puutetta B2-vitamiinista (kala, liha,
kananmuna, maitovalmisteet, täysjyvävilja), sinkistä (kala, liha,
täysjyvävilja, pähkinät, herneet, pavut, maitotuotteet), raudasta (liha,
kala, kananmuna, herneet, pavut, täysjyvävilja, tummanvihreät lehtikasvikset)
sekä muista suojaravinteista. Ne kaikki ovat tärkeitä vastustuskyvyn kannalta
ja usein niitä voi olla vaikea saada pelkästä kasvisravinnosta.
Jos kuitenkin ajatellaan sitä, mikä on
suurin syy sairastumisiin nykypäivänä, on se varmaankin liikasyöminen ja sen
seurauksena tullut ylipaino. Suuntaus länsimaissa on ollut se, että ihmiset
ovat monissa maissa keskimäärin lihavampia kuin koskaan ennen, ja se on sitten
tuonut mukanaan sairauksia. Sydän- ja verisuonisairaudet, sappikivet, ummetus-
ja suolistovaivat, nivelvaivat ja monet muut vaivat voivat johtua nimenomaan
liikasyönnistä, ylipainosta ja vääränlaisesta ravinnosta. Varsinkin ns.
roskaruoka, joka sisältää paljon sokeria, valkoisia jauhoja ja eläinrasvoja
sekä vähän kuitua, voi olla syynä liikapainoon sekä terveydentilan
huonontumiseen:
Kolmasosa amerikkalaisten aterioista roskaruokaa
Roskaruoka muodostaa lähes kolmasosan amerikkalaisten
päivittäin syömästä kalorimäärästä, tutkijat kertoivat tiistaina. Heidän
ruokavaliostaan 25 prosenttia koostuu makeisista, jälkiruuista, limsoista ja
alkoholijuomista. Lisäksi viisi prosenttia ruoasta on suolaisia välipaloja.
- Me
tiedämme, että ihmiset syövät paljon roskaruokaa, mutta se, että lähes
kolmasosa amerikkalaisten kaloreista tulee näistä kategorioista, on
shokeeraavaa. Ei ihme, että liikalihavuus on epidemia tässä maassa, hämmästeli
tutkimusta johtanut professori Gladys Block Berkeleyn yliopistosta.
Tutkimuksessa haastateltiin 4760:tä aikuista. Tutkittavia pyydettiin
kirjaamaan ylös kaikki ruoka, mitä he olivat syöneet vuorokauden aikana.
Tutkijoiden
mukaan huolestuttavaa ruokavaliossa on myös se, että roskaruoassa ei ole
elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineita.
- Suuri
määrä amerikkalaisista on vitamiinien suhteen aliravittuja. On mahdollista olla
samaan aikaan liikalihava mutta aliravittu ravintoaineista, Block totesi.
(Etelä-Suomen sanomat, 3.6.2004)
Se,
mikä merkitys päivittäisillä valinnoilla on painon hallinnassa, käy ilmi myös
seuraavasta taulukosta (6 / 2003 Koulurauhaa, s. 25). Siinä osoitetaan, miten
paljon jokapäiväiset valinnat voivat säästää turhalta energialta ja rasvalta.
Sillä on paljon merkitystä varsinkin laihduttajan kannalta:
Vanha tapa
|
Uusi tapa
|
Säästynyt
energia kcal/vrk
|
Säästynyt energia
kg/vuodessa
|
Viineri (80 g)
|
Pikku pulla (50 g)
|
155
|
8
|
Ranskal.
Perunat (120 g)
|
Keitetyt perunat (120 g)
|
185
|
10
|
Kevytmaito (6 dl)
|
Rasvatonmaito (6 dl)
|
80
|
4
|
Kermajuusto (3 viipal.)
|
Kevytjuusto 20 (3 viipal.)
|
50
|
3
|
Meetvursti (4 viipal. 30 g)
|
Palvikinkku (30 g)
|
95
|
5
|
Voi tai margariini (30g)
|
Kevytlevite (30 g)
|
110
|
6
|
A-olut tai virvoitusj. (0,33
l)
|
Vesi / Kiven.vesi (0,33 l)
|
130
|
7
|
Suklaapatukka (35 g)
|
Omena / appels. (150 g)
|
140
|
7
|
Kahvissa (4 kuppia päiv.)
Kahvikerma (0,5 dl)
|
Ykkösmaito (0,5 dl)
|
80
|
4
|
Sokeri (2 palaa / kuppi)
|
Ilman sokeria
|
80
|
4
|
LIIKUNTA. Kun etsitään
parantumista, on siinä ravinnolla hyvin tärkeä merkitys. Sillä jos vuosikausia
syödään ravintoa, joka ei ole hyödyksi keholle ja on haitallista, voi se
jossain vaiheessa tulla esiin sairauksina. Jos taas muutetaan ruokavaliota
ajoissa järkevään suuntaan, voi se johtaa vaivojen hellittämiseen tai jopa
parantumiseen. Monet ovat saattaneet näinkin kokea.
Yksi tärkeä tekijä tällä alueella on liikunta. Sillä pelkkä
ruokavalio ei aina takaa hyvää terveyttä, vaan siihen tarvitaan myös sopiva
määrä liikuntaa, johon joskus täytyy varata erikseen aikaa. Tosin on hyvä huomata,
että arkisista asioistakin voi kertyä vuoden aikana paljon liikuntaa. Jos esim.
rappuja kävellään joka päivä 2 minuuttia ylöspäin hissin sijasta, tuo se vuoden
aikana liikuntaa yli 12 tuntia, joka on jo varsin paljon. Samoin jos kävellään
700 metrin pituinen matka edestakaisin - 2 kertaa 700 metriä - auton sijasta ja
kerran viikossa, tulee siitäkin vuoden aikana liikuntaa noin 12 tuntia.
Liikunnan merkitys onkin tärkeä etsittäessä
parempaa terveyttä. Sen hyöty tulee esiin varsinkin sydän- ja verisuonitautien
ehkäisyssä, koska se parantaa näiden ruumiinosien tilaa. Samoin liikunnasta on
hyötyä laihduttajille, jotka toivovat pääsevänsä eroon liikakiloistaan. He
voivat sen avulla päästä helpommin tavoitteeseensa. Katsomme kumpaakin tekijää
erikseen:
Vaikutus sydämeen ja verenkiertoon. Hyvän kuvan liikunnan tai liikkumattomuuden merkityksestä antaa eräs
Göteborgissa tehty tutkimus. Siinä laitettiin ruotsalaismiehet omaan sänkyynsä
ja täydelliseen vuodelepoon viideksi vuorokaudeksi. Kun sitten mitattiin
sydämen lihasvoima ennen ja jälkeen tutkimuksen, havaittiin sydämen
pumppauskyvyn alentuneen täydellisen levon aikana peräti 26 prosenttia. Se
osoittaa, että jos ei lainkaan liikuta, vähentää se jossain määrin sydämen
toimintakykyä.
Toisaalta jos liikutaan vähänkin
säännöllisesti (On esitetty, että jopa ½ - 1 tunti päivittäin olisi riittävä
määrä. Siinä voivat olla mukana tavalliset arkiaskareet kuten imurointi,
kauppakassien kantaminen, lumen luominen, puiden hakkaaminen ja muut vastaavat
toimet.), vähentää se heti sydäntautien riskiä sekä lisää verisuonten
kalkkeutumista ehkäisevän hyvän HDL-kolestrolin määrää. Tutkimuksissa on
edullisen HDL-kolestrolin osoitettu lisääntyneen jo noin 2 ½ tunnin
viikottaisen kävelyharjoituksen seurauksena.
Myös seuraava esimerkki osoittaa pelkän
kävelyn hyödyllisyyden sydämelle. Esimerkissä olevat ihmiset söivät melko
rasvaista ravintoa, mutta kun he kävelivät tarpeeksi paljon, pysyivät he
terveinä ruokavaliostaan huolimatta:
... Mannia kiinnosti tämä kansa, koska he söivät
valtavasti rasvaa, mutta sairastuivat hyvin harvoin sydäntauteihin.
Mann sai
luvan tehdä ruumiinavauksia, kun heimon jäseniä kuoli. Kuolemansyy ei suinkaan
ollut sydänsairaus, mutta Mann tutki joka tapauksessa vainajien sydämet, ja
havaitsi heidän sydänverisuoniensa olevan yhtä huonossa kunnossa kuin tämän
päivän amerikkalaisten.
Hän
havaitsi jotain muutakin. Masai-heimolaisten sydänvaltimot olivat kaksi kertaa
suuremmat kuin amerikkalaisten, koska nämä ihmiset kävelivät kymmeniä
kilometrejä päivässä. Kävely piti verisuonet kunnossa. Masait pysyivät terveinä
rasvaisesta ruokavaliostaan huolimatta. (5)
Vaikutus painoon. Liikunnalla
on jonkin verran vaikutusta myös laihduttajalle, koska kaikki liikunta kuluttaa
energiaa ja rasvaa. Kaikki se toiminta, jossa kulutetaan energiaa enemmän kuin
sitä saadaan ravinnosta, johtaa automaattisesti painon putoamiseen.
Yleissääntönä on tavallisesti pidetty sitä, että jos ihminen saa noin 500
kilokaloria (kcal; esim. grillikylkiannoksessa on 350 kcal, munkissa 290
kcal ja korvapuustissa 210 kcal) vuorokaudessa vähemmän energiaa kuin
kuluttaa, laihtuu hän noin puoli kiloa viikossa. Vastaavasti jos energiavaje on
vähän pienempi, tapahtuu laihtuminen vähän hitaammin.
Tätä asiaa selostaa hyvin seuraava lainaus.
Siitä käy selville, miten vähäisillä ruokavalion muutoksilla ja liikunnan
lisäämisellä voidaan melko helposti pudottaa kiloja. Jo vuoden päästä voi
muutos entiseen olla huomattava:
- Kävely on parasta. Se on helpointa, mukavinta ja
halvinta, vaikkakin siihen menee aikaa. Kävellessä kuluu kuusi kilokaloria
minuutissa eli kolmesataakuusikymmentä kilokaloria tunnissa, jos vauhti on
melko reipasta, tuollaiset runsaat kuusi kilometriä tunnissa. Jos voisit
kävellä tunnin päivässä ja söisit sataneljäkymmentä kilokaloria vähemmän kuin
normaalisti kulutat, kuluttaisit viisisataa kilokaloria enemmän kuin ennen.
Seitsemän kertaa viisisataa on kolmetuhattaviisisataa. Tuo kalorimäärä vastaa
puolta kiloa rasvaa. Viikon kuluttua painat puoli kiloa vähemmän. Samaan aikaan
ensi vuonna olet laihtunut kaikki ylimääräiset kaksikymmentä kiloasi. Se
saattaa tuntua kaukaiselta, mutta ajattelepa, mitä teit viime vuonna tähän
aikaan, niin huomaat, että se olikin kuin eilen! Kun alat nähdä tuloksia, aika
kuluu nopeasti.
- Se on totta.
Saatte sen tuntumaan kovin helpolta; kyllä siinä jotakin perää täytyy olla!
Donna tuumi. (6)
HAMPAIDEN TERVEYS. Kun ruokaa
syödään, on sillä vaikutusta myös hampaiden kuntoon ja terveyteen. Useimmat
hammassairaudet eivät synny sattumalta, vaan niiden syynä on tavallisesti
ravinto, jota syödään sekä hammashygienian taso. Jos näihin molempiin asioihin
kiinnittää hiukan huomiota, voi välttyä turhilta hammasvaivoilta. Tärkeitä ja
huomioitavia seikkoja ovat mm. seuraavat asiat:
Sokeri. Ensinnäkin tavallinen
sokeri, jota on paljon virvoitusjuomissa (Jopa 45-60 palaa 1,5 litran
pullossa. Monissa mehuissakin on paljon sokeria, mutta niitä on helppo
laimentaa vedellä.), makeisissa ja leivoksissa, on vaarallinen tekijä
hampaille. Sen lisäksi, ettei siinä ole tärkeitä ravintoaineita, vaan pelkkiä
kaloreita, on se suurin syy hampaiden reikiintymiseen. Tämä johtuu siitä, että
sokerista bakteerien on helppo muodostaa liimamaisia aineita, jotka takertuvat
hampaaseen ja saavat aikaan plakkia. Muista ruoka-aineista - paitsi poikkeuksen
muodostavat happamat aineet, joita on mm. virvoitus- ja urheilujuomissa sekä
mehuissa - ei ole läheskään niin suurta vaaraa. Proteiinit ja rasvat eivät
vahingoita lainkaan hampaita. Samoin kuitupitoisen ravinnon pureskelu on
hyödyllistä, koska se pitää hampaat ja ikenet kunnossa.
Hampaidenharjausta ei
varmaankaan voi liioitella. Jos hampaat harjataan säännöllisesti vähintään
kaksi kertaa päivässä, ei plakkia pääse muodostumaan. Sokeripitoisten
aterioiden jälkeen ne on syytä harjata heti, ettei happohyökkäys pääse
etenemään. Ksylitolipitoiset purukumit voivat olla myös hyödyllisiä aterioiden
jälkeen.
Aterioiden väli. Eräs
kulmakivi hampaiden reikiintymistä ehkäistäessä on pitää sokeripitoisten
aterioiden välit tarpeeksi pitkinä. Oli sitten kyseessä lasten karkkipäivä,
leivosten napostelu tai sokeripitoisten ja happamien virvoitusjuomien
nauttiminen, kannattaa ne mieluummin nauttia pääaterian yhteydessä eikä liian
usein. Jos popsitaan jatkuvasti, pitkin päivää, sokeripitoista ravintoa, on se
erittäin haitallista hampaille ja antaa plakkia muodostaville bakteereille
suuremman mahdollisuuden tuhota niitä. Sensijaan jos aterioiden välit pidetään
tarpeeksi pitkinä, ei tätä vaaraa ole.
RUOAN VAIKUTUS MIELIALAAN. Se,
että ruoka-aineet voivat olla hyödyksi tai haitaksi ruumiille, on yleensä
helppo ymmärtää. On helppo käsittää, että tietyt ruoat voivat saada
parantumista aikaan, kun taas tietyt aineet liiallisesti nautittuna voivat
johtaa terveydentilan huonontumiseen. Tämä on helppo käsittää, koska
tutkimustietoa alueelta on kertynyt varsin paljon.
Sensijaan asia, jota on jonkin verran
tutkittu, on eri ruoka-aineiden vaikutus mielialaan ja jopa käytökseen. Sillä
eräiden tutkimusten mukaan huono ravitsemus voi aiheuttaa masennusta,
ärtyisyyttä ja muita psyykkisiä oireita, mikäli se ei sovi ihmiselle. Varsinkin
sokeri, lisäaineet sekä allergiat voivat vaikuttaa ihmisen psyykkiseen tilaan
jonkin verran. Katsomme näitä tekijöitä erikseen:
Sokeri on yksi sellainen
aine, jota on pidetty mahdollisena ärtyisyyden, ylivilkkauden ja
käytöshäiriöiden laukaisijana. Esim. Yhdysvaltain nuorisovankiloissa tehdyissä
tutkimuksissa havaittiin 1980-luvun alussa, että vankien epäsosiaalinen käytös
oli selvässä yhteydessä sokerin kulutukseen. Sen eli huonon käytöksen
huomattiin selvästi vähentyvän niiden vankien kohdalla, joiden ravinnossa oli
vain vähän sokeria. Laajimmassa tutkimuksessa oli mukana 3000 nuorta, joiden
ravinnosta poistettiin myös enimmät välipalat ja valmisruoat (Valitut palat:
Terveyttä vai sairautta ruoasta?, s. 10).
Myös tri David L. Messenger kertoo
kirjassaan muutamia esimerkkejä sokerin vaikutuksesta mielialaan. Hän tuo
esille sen, että sokeri on aine, jolle monet ovat hyvin herkkiä ja joka ei sovi
heille. Muita monille haitallisia aineita saattavat olla esim. vehnä, maito,
kananmunat, pähkinät, liha, sitrushedelmät ja muut ruoka-aineet, jotka voivat
laukaista heissä reaktioita - päänsärky, vatsakipu, huimaus, nuha, ihottuma,
hengitysvaikeudet, ärtyisyys, masennus - koska he ovat allergisia näille
tuotteille:
Muistan 20-vuotiaan naisen, joka tuli vastaanotolleni
äkillisten kohtausten vuoksi, joita hänellä oli ollut 12-vuotiaasta asti.
Hänellä oli sekavuustiloja pari kolme kertaa viikossa. Hänen vanhempansa olivat
vieneet hänet monta kertaa lääkäriin. Kokeiden arvot olivat normaaleja, joten
lääkärit päättelivät hänen kärsivän tunne-elämän vaikeuksista eikä
elimellisestä aivojen aaltomaisesta häiriötoiminnasta...
Kävi ilmi,
että tämä nainen oli erittäin herkkä sokerille. Kun hän muutti ruokavalionsa ja
jätti sokerin kokonaan pois, kohtaukset hävisivät täysin. Hänellä ei ole yli
viiteen vuoteen ollut yhtään kohtausta. Hänen tarinansa on vain yksi monista
tapauksista, joissa ongelma on fyysinen, mutta sitä aiheuttavaa fyysistä
tekijää ei ole kyetty löytämään. Hänen fyysinen ongelmansa aiheutti samalla
vakavia tunne-elämän vaikeuksia...
Minulla on
monia potilaita, jotka ovat toipuneet masennus- ja pelkotiloistaan,
harha-aistimuksistaan, äkkipikaisuudestaan, äkillisistä ahdistustiloistaan,
päänsäryistään ja unettomuudestaan välttämällä kaikkia sokeria sisältäviä
ruokia sekä muita puhdistettuja hiilihydraatteja. Muuttamalla ruokavaliotaan ja
lisäämällä siihen suuren annoksen vitamiineja, kivennäisaineita ja aminohappoja
he ovat parantuneet täydellisesti.(7)
Lisäaineet ovat toinen
mahdollinen tekijä, joka voi vaikuttaa negatiivisesti eräisiin ihmisiin. Niiden
merkitys on käynyt ilmi siinä, että kun käyttäytymisongelmaisten ja
oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ruokavaliosta on poistettu lisäaineet,
erityisesti väri- ja säilöntäaineet, joita on teollisesti valmistetuissa
tuotteissa, on havaittu muutosta parempaan päin. Erään Yhdysvalloissa tehdyn
tutkimuksen mukaan jopa 30-50 yliaktiivista lasta rauhoittui huomattavasti sen
jälkeen, kun heidän ruoastaan oli poistettu keinotekoiset väri- ja makuaineet
(Valitut palat: Terveyttä vai sairautta ruoasta?, s. 464).
Toisaalta juuri päinvastainen vaikutus kuin
mitä sokerilla ja lisäaineilla saattaa olla, voi olla kalaöljyllä ja rasvaisen
kalan rasvahapoilla (omega-3). Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että
kalojen rasvahapot voivat vaikuttaa positiivisesti ylivilkkaisiin ja
oppimishäiriöisiin lapsiin sekä masennus- ja skitsofreniapotilaisiin. Heidän
oireensa ovat saattaneet ratkaisevasti vähentyä tällaisen ravinnon myötä.
Kilpirauhasen vajaa- tai myös
liikatoiminta voi olla yksi syy masennukseen ja ärtyisyyteen. Siinä ei tosin
aina ole kysymys ruokavaliosta - vaikka esim. jodin puute aiheuttaa niitä
kumpaakin - vaan elimistön aineenvaihduntahäiriöstä kilpirauhasen takia. Jos
ihmisellä on tämä vaiva, liittyy siihen tavallisesti myös muita oireita kuten
vajaatoiminnassa väsymys, paleleminen, painonnousu, kuiva iho ja hiukset,
muistamattomuus, struuma sekä liikatoiminnassa laihtuminen, väsymys,
elintoimintojen nopeutuminen kuten nopeampi sydämen syke, hikoilu, struuma... :
Lääkärit voisivat kertoa, kuinka monet masennustilat
juontavat alkunsa puutostaudeista, hormonihäiriöistä ja kemikaalien
epätasapainosta ihmisruumiissa. Varsin kuvaava tapaus on suurkaupungin nainen,
joka kärsi vuosikausia masennustiloista. Häntä hoidettiin lääkkeillä, jopa
jonkin aikaa mielisairaalassakin, ja tauti tietenkin luokiteltiin oireisiin
sopivan nimikkeen alle. Lääkkeet rauhoittivat, mutta tauti ei parantunut. Mutta
sitten yleisessä sairaalassa muista syistä suoritettujen yleistutkimusten
yhteydessä onneksi ilmeni potilaan kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä saatiin
lääkehoidolla korjatuksi. Ihme tapahtui, ja naisen masennuskin siirtyi
muistojen joukkoon. (8)
VIITTAUKSET:
LUKU 1
1. Nicky Cruz: Juoksu
jatkuu, s.88
2. John Arnott: Mitä meidän
tulisi tietää anteeksiannosta, s. 30,31
LUKU 2
1. Gordon ja Emily
Binning: Olkaa Jumalalle alamaiset, s. 65,66
2. Sit. kirjasta "Sielun
piilevä voima", Watchman Nee, s.46,47. Kirjoitus alunperin kirjassa
"Soul and spirit", Jessie Penn-Lewis, s. 58
3. CHARLES ja FRANCES HUNTER:
Parantakaa sairaat, s. 149
4. Harold Paul Adolph: Älä
tee itseäsi sairaaksi, s. 121
5. Paul Tournier: Ihmisen
parantamisesta, s. 54,55
LUKU 3
1. Kathryn Kuhlman:
Kuolematon ihme, s.102
2. Veikko Pekki: Lisää,
lisää!, s.31,32
3 Kathryn Kuhlman: Raportti
ihmeestä, s.125
4. Stanley Howard Frodsham: Smith Wigglesworth, s. 146
5. Kathryn Kuhlman:
Kuolematon ihme, s.189
6. CHARLES ja FRANCES HUNTER:
Parantakaa sairaat, s. 130,131
LUKU 4
1. T.L Osborn.: Sairaat
paranevat, s. 11,32
2. Kathryn Kuhlman:
Kuolematon ihme, s.108
3. T.L Osborn: Sairaat
paranevat, s.381, 398, 412
4. Sama, s.208
5. Linda Graaf-Bergling:
Jeesus parantaa ja eheyttää, s.61
LUKU 5
1. Stanley Howard Frodsham: Smith Wigglesworth, s.24
2. F.F. Bosworth: Jeesus
parantaa sairaat, s.32
3. T.L Osborn: Sairaat
paranevat, s.124
4. CHARLES ja FRANCES HUNTER:
Parantakaa sairaat, s.135,174
5. Watchman Nee: Elämän rikkaus
Kristuksessa, s. 33
6. T.L Osborn: Sairaat
paranevat, s. 11,12
7. Linda Graaf-Bergling: Jeesus parantaa ja eheyttää, s.56
8. Joyce Meyer: Minä ja
minun suuri suuni, s.47,48
9. Kenneth E. Hagin:
Parantuminen kuuluu meille, s.20
LUKU 6
1. CHARLES ja FRANCES HUNTER:
Parantakaa sairaat, s.125
2. David L. Messenger:
Terveenä olet onnellisempi, s. 49
3. Maurice Rawlings: Rajan
taakse ja takaisin, s. 20
4. David L. Messenger:
Terveenä olet onnellisempi, s.186
5. Don Colbert:
Terveydeksi, s. 82
6. O.Quentin Hyder: Vapaana
syyllisyydestä, peloista, masennuksesta, ylipainosta, s.149
7. David L. Messenger:
Terveenä olet onnellisempi, s.22, 163
8. Mauri Viksten:
Ahdistuksesta avaralle, s. 106
TÄRKEIMMÄT LÄHTEET:
Bosworth, F.F.: Jeesus
parantaa sairaat
Colbert, Don:
Terveydeksi
Hunter, Charles ja Frances:
Parantakaa sairaat
Messenger, David L.: Terveenä
olet onnellisempi
Osborn, T.L.: Sairaat
paranevat
Valitut palat: Terveyttä vai
sairautta ruoasta
