|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 6 -Ruoka ja terveys
Kun etsitään parantumista, on hyvä huomioida ravinnon merkitys terveydelle. Kun ihminen syö elämänsä aikana jopa 60 000 - 90 000 kiloa ruokaa, ei ole aivan sama, mitä hän pistää suuhunsa. Jos hän syö vuosikausia ravintoa, joka ei ole hyödyksi keholle ja on haitallista, on selvä, että tämä jossain vaiheessa - ehkä vuosikymmeniä myöhemmin - voi tulla ilmi sairauksina ja monina vaivoina. Varsinkin länsimaissa ovat tyypillisiä ns. elintasosairaudet, jotka aiemmin olivat harvinaisia, ja jotka liittyvät ravinnon sisältöön tai sen liian suureen määrään. Ne saavat alkunsa vääristä ruokailutottumuksista, joita nyky-yhteiskunnassa esiintyy. Saattaa käydä myös päinvastoin. Joissakin tapauksissa ruokavalion muutos järkevämpään suuntaan voi tuoda jopa parantumisen ja helpotuksen moniin vaivoihin. Ne saattavat kadota pelkästään toisenlaisella ruokavaliolla:
Jumala paransi heinänuhani vuonna 1970, yli kolmenkymmenenviiden vuoden kärsimyksen jälkeen. Hän paransi minut yliluonnollisesti, mutta minua vaivasi edelleen poskiontelon tulehdus. Joskus vuoden 1977 aikana se tuli niin pahaksi, että jouduin syömään kolme tablettia päivässä ja lisäksi minulle annettiin pistos noin joka kolmas tai neljäs viikko tulehduksen lopettamiseksi. Kun tätä oli kestänyt noin vuoden ja kun me molemmat olimme rukoilleet parantumista päivästä toiseen, minä sanoin lopulta: "Jumala, ole kiltti ja näytä minulle, kuinka minä pääsen eroon tästä!" Pian tämän jälkeen meidät kutsuttiin lounaalle erääseen floridalaiseen lääkäriperheeseen. Aterian aikana lääkärin vaimo sanoi: "Olen pahoillani, etten voi tarjota teille kahvia tai teetä. Me kaikki kärsimme poskiontelon tulehduksista ja siksi lopetimme kahvin ja teen juonnin ja aloimme juoda tuoremehuja. Koko perhe pääsi eroon poskiontelon tulehduksista vajaassa kuukaudessa." Minä sanoin: "Kiitos, Jeesus!" Minäkin lakkasin juomasta kahvia ja teetä ja aloin juoda niin paljon appelsiini- ja omenatuoremehua kuin sisukseni sietivät. Poskiontelon tulehdus parantui muutamassa viikossa! (28)
Kolme "myrkkyä". Ruokavaliossa ja sen merkityksessä terveydelle on syytä kiinnittää huomiota erityisesti ns. pilattuihin hiilihydraatteihin, länsimaiseen pikaruokaan ja ruokaan, joka on pitkälle jalostettu. Tämäntyyppinen ravinto, joka koostuu rasvasta, valkoisista jauhoista ja suuresta määrästä sokeria, on syynä moniin sairauksiin, joita länsimaissa ja yhä enemmän muuallakin esiintyy. Aikuisiän diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, ummetus ja suolistosairaudet, syöpä sekä sappikivet ovat siitä esimerkkeinä. Näitä sairauksia ei juurikaan tavata kehitysmaissa, joissa ihmisten ravinto on paljon kuitupitoisempaa ja luonnonmukaisempaa, mutta siellä, missä länsimainen ruokakulttuuri yleistyy, yleistyvät kyseiset vaivatkin. Hyvä esimerkki ruokavalion muutoksesta ovat japanilaiset ja kiinalaiset. Kun nämä ihmiset ovat asuneet kotimaassaan, ei heillä ole juuri esiintynyt sydän- ja verisuoni- eikä muitakaan elintasosairauksia. Sen sijaan kun heitä on muuttanut esim. Havaijille, amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, on heidän sairastavuutensa lisääntynyt. He ovat tulleet osallisiksi juuri edellisistä sairauksista, jotka länsimaissakin ovat olleet yleisiä vasta yhden ihmisiän verran (n. 80 vuotta). Syynä näihin sairauksiin on vähäkuituinen sekä vähän suojaravinteita sisältävä ruoka, jota syömme. Piirakat, makeiset, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, munkit, viinerit, donitsit, rasvaiset makkarat ja lihapiirakat ovat sellaisesta ravinnosta esimerkkinä:
Kysyessäni potilailta: "Syöttekö huonoa ruokaa?" monet vastaavat järkähtämättä: "Ei, en syö huonoa ruokaa." Potilas itse asiassa tarkoittaa, ettei hän syö stryktiiniä, lyijyä eikä pilaantunutta ruokaa. "Olen luullut, että ruokavalioni on hyvä ja oikea" potilaani selittävät usein, kun silmäiltyäni heidän ruokavaliopäiväkirjaansa huomautan heidän syövän monia prosessoituja "roskaruokia". Mitä oikeastaan on "roskaruoka"? Roskaa on mitä tahansa sellainen ruoka, josta pääosa ravinnosta on prosessoitu, jalostettu ja puhdistettu pois. Kaksi hyvää esimerkkiä tällaisesta ruuasta on valkoinen jauho (Amerikassa käytetyistä jauhoista tavallisin) ja valkoinen kidesokeri. Mitä tahansa elintarviketta, joka sisältää huomattavat määrät näitä kahta ainetta, on pidettävä roskaruokana, jolla on elimistölle olematon ravintoarvo. Sämpylöissä on valkoista jauhoa ja sokeria. Hampurilaisessa on lisäksi paljon rasvaa, joka on epäterveellistä. Sulamaton massa ja kuidut puuttuvat. Coca Colassa on paljon sokeria, kofeiinia ja väriaineita. Maitopirtelössä ja oluessa on paljon kaloreita ja runsaasti sokeria. Tyypillisen maitopirtelön ravintoarvo on paljon vähäisempi kuin täysmaidon, ja maitokin on kaukana täydellisestä tai ihanneravinnosta. Tätä tyypillistä amerikkalaista ateriaa on ehdottomasti pidettävä kokonaisuudessaan "roskaruokana". (29)
Kun on kyseessä ns. roskaruoka, josta edellisessä lainauksessa puhuttiin, on sille ominaista tärkeiden suojaravinteiden - vitamiinit, kivennäisaineet... - sekä kuitujen puuttuminen. Niissä on hyvin vähän näitä elimistön kehitykselle ja terveydelle tärkeitä aineita, mutta sen sijaan niissä on melko paljon monia hyödyttömiä tai haitallisia aineita. Sokeri, valkoiset vehnäjauhot ja eläinrasvat ovat sellaisia:
Sokeri. Sokeri on yksi niistä "myrkyistä", jota me saatamme käyttää liian paljon. Sen kulutus esim. Suomessa on 60 kiloa ja Yhdysvalloissa jopa 80 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Näin suuria lukumääriä voi olla vaikea uskoa todeksi, mutta tosiasiassa moniin elintarvikkeisiin ja juomiin on lisätty paljon sokeria. Sen nimenä voi olla myös sakkaroosi, dekstroosi, fruktoosi, maltoosi... Sitä on tietysti monissa viinereissä, pullissa, makeisissa ja jäätelöissä, mutta myös lasten purkkiruoissa sekä virvoitusjuomissa ja limsoissa sitä voi olla paljon. Esim. tavallisessa 1,5 litran pullossa limsaa sitä voi olla n. 115 grammaa eli 45 sokeripalan verran tai jopa vielä enemmän. Tämä 115 grammaa vastaa noin kolmasosaa aloittelevan lapsen energian tarpeesta. Mikä valkoisen sokerin merkitys ihmisen elimistölle sitten on, on se sellainen aine, jota kukaan ei tarvitse. Siinä on vain tyhjiä kaloreita ja se kuormittaa ihmisen elimistöä, koska siinä ei ole mitään elimistölle tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita eikä vitamiineja, joita esim. hedelmissä ja täysjyväviljassa on runsaasti. Lisäksi se on yksi suurimpia syyllisiä ihmisten lihomiseen ja elintasosairauksiin. On hyvin perusteltua, jos sen ja sitä sisältävien ainesten käyttöä supistetaan nykyistä pienemmäksi.
Valkoiset jauhot. Toinen vähemmän ravitseva ruoka-aine, jota saatamme käyttää melko paljon, ovat valkoiset jauhot sekä siitä koostuvat tuotteet. (Samanlaisia "puhdistettuja" ravintoaineita ovat myös valkoinen kiillotettu riisi, valkoinen makaroni sekä maissitärkkelys. Niistä on poistettu suuri osa tärkeistä suojaravinteista.) Kun keskivertosuomalainen syö vuodessa n. 74 jauhokiloa, on siitä peräti kolmeneljäsosaa valkojauhoa, joka on puhdistettu monista tärkeistä ravintoaineista. Ne on puhdistettu säilyvyyden mutta myös parempien leipomisominaisuuksien takia. Valkoinen leipä, pullat, hampurilaiset, munkit, viinerit, sämpylät sekä pizzat ovat sellaisia tuotteita, joissa valkoisten jauhojen osuus on suuri. Mikä merkitys on sillä, että syödään paljon valkoista jauhoa? Sen runsas käyttö ei ole juuri sen järkevämpää kuin sokerinkaan käyttö. Kun näistä jauhoista puuttuvat ihmisen tarvitsemat vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet jopa 90-prosenttisesti ja kun niissä on vain vähän kuitua, niin jää jäljelle vain energiaa kuten sokerin kohdalla. Tällainen ravinto ei runsaasti nautittuna ole ihmiselle hyödyllistä, vaan se kuormittaa elimistöä kuten sokeri. On myös esitetty, että ravinto, joka koostuu valkoisesta pastasta, valkoisesta leivästä sekä valkoisesta riisistä, on suurimpia syyllisiä huonoihin kolestroliarvoihin. Se vähentää hyvän kolestrolin määrää, nostaa veren rasvatasoa ja tuottaa pieniä haitallisia kolestrolin hiukkasia, joten se voi olla todellinen riskitekijä sydän- ja verisuonitautien kannalta.
Rasva
- (3 Moos 3:17) Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö."
Kolmas aine, jota saamme liikaa ravinnosta, ovat eläin- ja maitorasvat (mm. kerma, voi juustot, jäätelöt, rasvainen maito ja rasvaiset makkarat) sekä kovetetut kasvirasvat, joita esiintyy leivoksissa, paistetuissa ruoissa, munkeissa, perunalastuissa, ranskalaisissa perunoissa, pizzassa, donitseissa, kekseissä sekä eräissä margariineissa. Näistä aineista, jotka lienevät suurin syy sydän- ja verisuonisairauksiin, saatetaan saada suurin osa päivän energiasta. Runsas eläin- ja maitorasvojen sekä kovetettujen kasvirasvojen käyttö on kuitenkin verrattain uusi asia, koska niitä on syöty näin runsaasti vasta reilun 50 vuoden ajan. Yhdysvalloissakin niiden käyttö reilut sata vuotta sitten oli paljon vähäisempää ja sen takia siellä ei juuri esiintynyt sydäntauteja niihin aikoihin. Ihmisten ravinto oli silloin paljon vilja- ja kasvispitoisempaa ja siksi näiltä taudeilta vältyttiin. Samaa asiaa selostaa seuraava lehtiartikkeli reilun 50 vuoden takaa. Siitä käy selville, miten Suomessa liikarasvainen ravinto lisäsi sydäntautikuolleisuutta. Kuitenkin, kun sodan aikana tätä "ylellisyysravintoa" oli vähemmän, väheni myös sydäntautikuolleisuus sen seurauksena:
Ravintorasvojen käytön kasvu 50 vuodessa 70 %
Joulu on oven edessä ja kun rasvaisten rasvaisten joulukinkkujen tarjonta tänä vuonna näyttää olevan ennätyksellisen runsas, on syytä hieman lähemmin tutkia ravintorasvojen kulutusta maassamme. Pellervo-seuran markkinatutkimusosaston antamien tietojen mukaan oli ravintorasvojen (sianlihan, ihran, laardin ym. sekä margariinin ja voin) kulutus maassamme vuonna 1901 yhteensä 19,8 kg ja vuonna 1953 yhteensä 33,7 kg henkilöä kohden... Viime aikoina on tultu siihen tulokseen, että animaalisten ruoka-aineiden, varsinkin rasvojen, yhä lisääntyvä käyttö ilmeisesti on pääsyynä sydän- ja verisuonitautien huolestuttavaan lisääntymiseen kaikissa läntisissä sivistysmaissa. Varmaa on, että ruokavalio on tärkein tekijä. Sen näemme selvästi mm. kun ajattelemme tilannetta maassamme sotien aikana, jolloin hermomme todella olivat kireällä ja jolloin me kaikki laihduimme enemmän tai vähemmän ruoka-aineiden, varsinkin ravintorasvojen, niukkuuden takia. Tänä vaikeana ja vakavana pula-aikana ihmetytti lääkäreitä suuresti sydän- ja verisuonitautien kuten monien muidenkin tautien aiheuttaman kuolleisuuden voimakas väheneminen. Tämä hämmästyttävä tosiasia viittaa selvästi siihen, että ylensyöminen ja erikoisesti ravintorasvojen runsas käyttö on lopulta terveytemme pahimpia vihollisia. (Helsingin sanomat 16.12.1954)
TAVALLISIMPIEN SAIRAUKSIEN HOITO JA RUOKA-VALIOKun ovat kyseessä monet elintasosairaudet, ovat niiden syynä usein edellä mainitut tekijät eli sokerin, valkoisten jauhojen (ja yleensä puhdistettujen hiilihydraattien kuten valkoisen kiillotetun riisin, maissitärkkelyksen tai valkoisten makaronien käyttö) sekä vääränlaisten rasvojen liikakäyttö. Niiden liiasta käytöstä, mutta myös tiettyjen ravintoaineiden liian vähäisestä saannista, saavat alkunsa useimmat niistä sairauksista, jotka nyky-yhteiskunnassa ovat tavallisia. Aiommekin seuraavassa tutkia joitakin tavallisimpia sairauksia ja miten niitä voidaan hoitaa ruokavaliolla. Perussääntö kaikkien sairauksien kohdalla on varmasti se, että vähennetään epäterveelliseksi tiedetyn ravinnon määrää ja liikasyömistä sekä lisätään terveellisen ravinnon määrää. Näin tehden voidaan odottaa oireiden lievittymistä monien sairauksien kohdalla.
Sydänveritulppa ja valtimoi-den tukokset. Kun otetaan esille kaksi yleisintä kuolinsyytä Suomessa, Yhdysvalloissa ja läntisissä maissa, niin muodostavat selvän kärjen sydän- ja verisuonisairaudet sekä syöpä. Nämä kaksi ryhmää ovat selvästi yleisimmät kuolinsyyt monissa maissa, ja niistä sydänsairaudet käsittävät noin puolet kaikista tapauksista (Aikuistyypin diabetes, joka on yhä yleisempi sairaus, kuuluu sekin sydän- ja verisuonisairauksiin nykyisen luokittelun mukaan). Jos nämä taudit saataisiin aisoihin, paranisi monien elämänlaatu huomattavasti ja myös ihmisikä pitenisi. Sydän- ja verisuonisairauksille on ominaista yksi yhteinen piirre eli verisuonten huono kunto ja tukosten syntyminen valtimoihin. Kun syömme vuosikausia vääränlaista ravintoa, on siitä seurauksena ns. huonon kolestrolin, tietynlaisen rasvan kertyminen valtimoiden seiniin. Aluksi tämä rasva on hammastahnamaista ja pehmeää, mutta vähitellen se voi kovettua kalkkimaiseksi aiheuttaen veritulppia ja halvauksia. Tällaista pehmeää rasvaa on havaittu jo verrattain nuorilla ihmisillä. Esim. Vietnamin sodan nuorilta amerikkalaispojilta, joiden ikä oli reilusti alle kolmenkymmenen, havaittiin ruumiinavauksissa rasvakertymiä sekä kehittyviä kalkkisaostumia verisuonten seinämissä. Jos näillä huippukuntoisilla nuorilla miehillä on ollut rasvakerroksia verisuonissaan, on niitä varmasti muilla tavallisemmilla ihmisillä vielä enemmän:
"Mikä hätänä, poju älä nyt vain rupea yökkäämään!" taukoamatta röyhtäilevä patologi sanoi ja tökki sormensa sydänkohtauksen aikaansaaman tahmaisen, sinimustan aineen läpi. Kun hän käänteli sydäntä kädessään, vahingoittunut alue tuli selvästi näkyviin, mutta kohtauksen aiheuttanut, tukkeutunut sepelvaltimo oli paksun rasvakerroksen peitossa. "Näyttää kuin joku olisi iskenyt vasaralla", hän tokaisi leikatessaan pois rasvakerroksia, jotka peittivät kivenkovat valtimot. Kun lopulta ehdin vähän tottua hänen töykeyteensä, kysyin: "Miten usein löydätte näin paljon rasvaa?" Hän raapi päätään kirurgin veitsen tylpällä päällä. "Ei semmoista sydänkohtausta ole vielä nähtykään, ettei siellä olisi kasapäin laardia." Hän tarttui kouralliseen rasvaa ja nosti sydämen silmiemme tasolle. "Ei sitä ennen näin paljon ollut. Mutta nyt sitä on jokaikisellä. Ihmiset ovat yhtä rasvaisia sisältä kuin ulkopuoleltakin." (30)
Entä kuinka voidaan puuttua huonoon kehitykseen, joka tapahtuu verisuonissa ja valtioissamme? Onko siihen muuta ratkaisua kuin tavanomainen lääkitys, jota monet saavat ja voiko sitä ennaltaehkäistä? Vastaus edelliseen on kuitenkin selvä. Kun suurin osa valtimotukoksista syntyy väärän ravinnon takia, voidaan kehityksen suunta muuttaa järkevämmällä ruokavaliolla. Mm. seuraavien ravintoaineiden on havaittu olevan hyödyksi verisuonille ja yleensä terveydelle:
Kalansyönnillä on suuri merkitys sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Se on havaittu siinä, että tietyillä ihmisryhmillä kuten eskimoilla ja japanilaisilla kalastajilla, jotka ovat syöneet runsaasti kalaa, ei ole havaittu lainkaan sydäntauteja. Niitä ei ole havaittu, vaikka muuten heidän ravintonsa on saattanut olla melko yksipuolista ja ravintopyramidien suosituksista poikkeavaa. Kalansyönnin hyöty on tullut esille lukuisissa tutkimuksissa. Kuopion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan riittävästi kalaa syövien sydänpotilaiden kuolleisuus väheni viiden vuoden seurantajakson aikana yli 60 % verrattuna niihin, jotka eivät syöneet lainkaan kalaa (Etelä-Suomen sanomat, 28.7.2003). Tämän tutkimuksen mukaan terveellinen vähimmäismäärä on kolme kala-ateriaa viikossa. Erityisen hyviksi sydäntautien ehkäisijöiksi on havaittu rasvaiset kalat (lohi, kirjolohi, silakka, silli, muikku, makrilli, sardiini ja tonnikala, vaikka on muissakin kaloissa jonkin verran kalarasvaa). Kalan rasvan on todettu pienentävän veren triglyseridipitoisuutta, lisäävän veren juoksevuutta, vähentävän rytmihäiriöiden, verihyytymien ja sydänkohtausten määrää sekä pienentävän verenpainetta ja eteiskammion värinää. Lisäksi rasvaisen kalan on todettu pienentävän aterian jälkeistä veren rasvapitoisuuden suurenemista. Syynä rasvaisen kalan hyviin ominaisuuksiin on pidetty varsinkin omega-3-rasvahappoja. Ne ovat rasvaisessa kalassa pitkäketjuisessa muodossa, mutta niitä on mahdollista saada myös rypsi- ja muista kasviöljyistä tai pähkinöistä.
Kasvisöljyt kuten rypsi-, soija-, oliivi- ja pellavasiemenöljy sekä muut öljyt ovat toinen hyvä sydäntautien ehkäisijä (kookos- ja palmuöljy muodostavat poikkeuksen, koska ne koostuvat toisentyyppisistä rasvoista). Useat kasviöljyt sisältävät samanlaisia rasvahappoja (omega-3) kuin mitä kaloissakin on, ja niiden on todettu alentavan kolestrolia, verihyytymien sekä sydänkuolemien vaaraa. Välimeren maissa, joissa on jo pitkään käytetty oliiviöljyä, on kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin ollut hyvin pieni. Siellä ravinto on muutenkin sisältänyt paljon terveellisiä hedelmiä ja vihanneksia. Kasviöljyjen käyttö on perusteltua, koska niissä on paljon kerta- ja monityydyttämättömiä rasvoja sekä E-vitamiinia, joiden kaikkien on todettu olevan hyödyllisiä sydämen ja elimistön terveydelle. Erityisesti tavallinen kylmäpuristettu rypsiöljy on hyödyllistä, koska se vähentää oliiviöljyä tehokkaammin haitallisen LDL-kolestrolin kertymistä verisuonten seinämiin. Lisäksi siinä on elimistölle tärkeitä rasvahappoja, linolihappoa ja alfalinoleenihappoa sekä E-vitamiinia enemmän kuin oliiviöljyssä. Molemmat öljyt ovat hyviä siitä, että ne soveltuvat hyvin paistamiseen.
Kuitu. Yksi tärkeimpiä terveyttä edistäviä tekijöitä on kuitu, jota tavataan vain kasvikunnan tuotteista - lihassa sitä ei ole - kuten viljasta, hedelmistä, kasviksista, marjoista sekä pähkinöistä ja siemenistä. Lisäksi on olemassa kahdenlaista kuitua: liukenematonta sekä liukenevaa kuitua. Useimmissa kasvikunnan tuotteissa on kumpaakin näistä, mutta yleensä ensimmäisen osuus on niistä suurempi. Mitä tulee kuidun merkitykseen veren huonon kolestrolin alentamisessa sekä sydäntautien ehkäisyssä, on sillä oma merkittävä roolinsa. On havaittu, että liukeneva kuitu, jota on erityisesti leseissä, kaurahiutaleissa (Kaurahiutaleissa on kuitua n. 11 %, josta liukenevaa betaglukaania on n. 5 %. Niitä voi syödä pelkästään esim. maidon ja hunajan kanssa. Kauran hyöty on lisäksi siinä, että sitä voivat ilmeisesti syödä keliakiaakin sairastavat.), ohrasuurimoissa sekä jonkin verran marjoissa, hedelmissä (omenassa sitä on paljon) ja vihanneksissa, on hyödyllistä veren kolestrolin alentamisessa. Sen hyöty perustuu siihen, että se sitoo itseensä ruoansulatuskanavassa kolestrolia, jolloin osa siitä poistuu ulosteen mukana sensijaan, että imeytyisi elimistöön. Hyvän kuvan kuidun merkityksestä antaa eräs kanadalainen tutkimus (Etelä-Suomen sanomat, 9.2.2004), jossa lisättiin kuidun määrää noin kaksinkertaiseksi siitä, mitä se yleensä on. Tutkittavia kehotettiin syömään ruokavaliota, joka sisälsi mm. soijaa, manteleita, kauraa, ohraa, okraa ja munakoisoa. Tutkimuksen mukaan kuitupitoisen ruokavalion vaikutus oli sellainen, että se laski haitallista LDL-kolestrolia peräti 30 %. Se on suuri määrä, kun lääkkeen vaikutus oli 33 % ja pelkän vähärasvaisen ruokavalion vain 8,5 %.
Hedelmät, marjat ja kasvikset on useissa tutkimuksissa havaittu hyviksi sydän- ja verisuonitautien sekä muiden sairauksien ehkäisijöiksi. Niitä pitäisi yleensä syödä noin 500 grammaa päivässä, mutta jo 200 gramman päiväannoksen on todettu alentavan sydänkohtauksen riskiä. Niiden runsas käyttö on yleensä selvässä yhteydessä alentuneeseen sydäntautikuolleisuuteen. Hedelmien, marjojen ja kasvisten vaikutus sydän- ja muihin tauteihin perustuu useisiin eri tekijöihin. Yksi niistä on liukenemattoman ja liukenevan kuidun osuus, joista jälkimmäisen kuidun on todettu alentavan veren kolestrolia. Samoin niissä on runsaasti antioksidantteja (C- ja E-vitamiini, beetakaroteeni...) sekä flavonoideja, joiden on todettu alentavan sydän- ja muiden tautien riskiä. Lisäksi niitä saa nykyään ympäri vuoden kaupoista ja myös pakasteina, joissa voi olla erilaisia yhdistelmiä (herne - maissi - paprika ym.)
C-vitamiini on eräs antioksidanteista, jonka on todettu suojaavan mm. diabeetikkojen verisuonia sekä parantavan yleisesti vastustuskykyä. Sen yhteys sydäntauteihin on tullut ilmi mm. Kuopion yliopiston kansanterveyden tutkimuslaitoksella tehdystä tutkimuksesta. Siinä mitattiin yli 1600 keski-ikäisen miehen veriplasman C-vitamiinipitoisuus. Todettiin, että niillä, joilla veren C-vitamiinipitoisuus oli matala, oli suurempi riski saada sydänkohtaus. Heidän sydänkohtausriskinsä oli jopa 3,5-kertainen verrattuna niihin miehiin, joilla oli veressä riittävästi C-vitamiinia. Hyviä C-vitamiinilähteitä tiedetään useita. Lasillinen appelsiinimehua tyydyttää jo päivän tarpeen. Samoin hyviä lähteitä ovat appelsiini (50 mg / 100 g) ja sitrushedelmät, peruna (15 mg / 100 g. Sitä syödään yleensä paljon.), lanttu ja nauris (40 mg / 100 g), kaikki kaalit (50-110 mg / 100 g), mansikka (80 mg / 100 g, lakka (100 mg / 100 g), mustaherukka (120 mg / 100 g), persilja (200 mg / 100 g) ja paprika (200 mg / 100 g).
Beetakaroteeni on eräs niistä antioksidanteista, jolla on havaittu olevan sydäntauteja ehkäisevä vaikutus, varsinkin jos se saadaan suoraan ravinnosta. Eräässä tohtori Hennekensin tutkimuksessa todettiin, että sydänvikaisilla miehillä, jotka nauttivat beetakaroteenia, esiintyi noin puolta vähemmän sydänkohtauksia, aivohalvauksia ja kuolemia kuin niillä, jotka saivat lumevalmistetta (Valitut palat, marraskuu 1994, s. 28). Samoin beetakaroteenilla on syöpää ehkäisevä vaikutus, koska useissa tutkimuksissa on todettu niiden, jotka syövät beetakaroteenia sisältävää ravintoa, sairastuvan suhteellisen harvoin keuhko- ja suolistosyöpään (Valitut palat, marraskuu 1994, s. 28). Hyvä beetakaroteenin lähde on varsinkin porkkana, joka tyydyttää sen päivittäisen tarpeen (Porkkana tyydyttää myös A-vitamiinin tarpeen, koska sen beetakaroteeni muodostuu elimistössä A-vitamiiniksi.). Muita hyviä lähteitä ovat mm. paprika, pinaatti, kaalit, tomaatti, persilja, aprikoosi ja bataatti.
E-vitamiini on yksi antioksidanteista ja sen on todettu tehokkaasti ehkäisevän sydäntauteja sekä kolestrolin kertymistä verisuoniin (Valitut palat, marraskuu 1994, s. 28). Sen on havaittu ehkäisevän myös tiettyjä syöpiä kuten eturauhassyöpää (Suomessa miesten yleisin syöpälaji.). Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat kasvisöljyt (mm. auringonkukka-, maissi-, rypsi-, soija- ja vehnänalkioöljyt), täysjyvävilja, avokado, kasvimargariinit sekä myös kananmuna, joka on yksi monipuolisimmista ruoka-aineista (Siinä on A-, D-, E- ja K-vitamiineja, kivennäisaineita ja sen proteiinit sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja.) Yksi hyvä E-vitamiinin lähde ovat myös pähkinät; jo pari kourallista maapähkinöitä voi tyydyttää päivittäisen E-vitamiinitarpeen. Niissä on myös paljon sydänystävällisiä rasvoja (pitoisuus 46-68 %), proteiinia (9-30 %), kuitua (maapähkinöissä 8 %), B-ryhmän vitamiineja, kalsiumia, kaliumia, fosforia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, kuparia ja seleeniä sekä ubikinonia (esim. maapähkinöissä. Sitä on myös rasvaisessa kalassa ja lihassa), jota on pidetty yhtenä tärkeänä aineena vanhenemista vastaan. Pähkinöiden merkitys sydäntautien ehkäisyssä on tärkeä. Lukuisissa tutkimuksissa ja julkaisuissa on tullut selville, että niillä, jotka syövät runsaasti pähkinöitä, näyttää olevan muita pienempi riski sairastua diabetekseen tai kuolla sepelvaltimotautiin (Duodecim-lehti 19 / 2004). Tavallisten maapähkinöiden on osoitettu voimakkaasti parantavan veren rasva-arvoja sekä vähentävän sydäninfarkti- ja diabetesriskiä noin 30-50 % (Lahti ja ympäristö-lehti, 14.1.2005, s. 3).
Flavonoidit ovat aineita, joiden on todettu ehkäisevän sydäntauteja, syöpää, astmaa sekä muita sairauksia. Tärkeimpiä flavonoidien lähteitä arkiravinnossa ovat varsinkin omenat, sipuli, valkosipuli (Sipulien sanotaan ehkäisevän hyytymien syntymistä sekä alentavan veren kolestrolia. Samoin Yhdysvaltain kansallisen syöpäjärjestön, National Cancer Institutin, tutkimusten mukaan valkosipuli on osoittautunut parhaimmaksi ravintoperäiseksi lähteeksi syövän enneltaehkäisyssä, Etelä-Suomen Sanomat, 13.1.2004), paprika, mustaherukka sekä myös useat metsämarjat. Niitä on runsaasti mm. puolukassa, mustikassa, karpalossa (Karpalo ja mustikka ehkäisevät hyvin myös virtsatietulehduksia. Samoin tavalliset tuoremehut sekä hapanmaitotuotteet voivat suojata virtsatietulehduksilta, Etelä-Suomen Sanomat, 6.3.2003, s. 25), pihlajamarjassa, variksenmarjassa ja juolukassa.
Lykopeeni ja seleeni ovat aineita, joiden on arveltu ehkäisevän sydäntauteja. Esim. tomaatissa ja tomaattivalmisteissa on runsaasti lykopeeniä. Seleeniä sensijaan saadaan täysjyväviljasta ja lihasta (paitsi alueilta, joissa maaperän seleenipitoisuus on pieni), kalasta, tomaatista, sipulista, äyriäisistä ja nilviäisistä, pähkinöistä, ja monissa sienissäkin sitä on paljon.
Korkea verenpaine. Korkea ve-renpaine on yksi tavallisimpia sairauksia länsimaissa. Sitä sairastaa länsimaiden aikuisväestöstä 15-30 prosenttia, ja esim. Suomessa verenpainelääkkeitä käyttää yli puoli miljoonaa henkilöä, joka merkitsee noin 10 % väestöstä. Mitä tulee korkean verenpaineen hoitoon, lähtee se aivan samoista lähtökohdista kuin muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoito. Hyödyllisiä ovat mm. rasvainen kala sekä kasviöljyt niiden omega-3-rasvahappojen takia sekä kaikki ne keinot, joilla sydän- ja verisuonisairauksia ehkäistään ja hoidetaan. Samoilla keinoilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti kumpaankin ongelma-alueeseen. Verenpaineen hoidossa on kuitenkin muutamia määrättyjä tekijöitä, jotka kannattaa huomioida, ja joista voi olla hyötyä sen hoidossa. Ne voivat alentaa korkeata verenpainetta matalammalle tasolle:
Suolan vähentäminen tai suolaton ruokavalio on todettu hyväksi verenpaineen hoidossa. Mitä suurempi ruumiin suolapitoisuus on, sitä korkeampi on verenpaine, mutta jos ruoan suolapitoisuutta (Suositus on 1,2 grammaa päivässä, kun esim. suomalaiset saavat sitä noin kymmenkertaisen määrän.) saadaan laskettua, alentaa se myös verenpainetta. Samanlaisia verenpainetta nostavia aineita ovat myös lakritsi ja salmiakki. Käytä sentähden vähemmän suolaa tai käytä kaliumpitoista pan-suolaa, joka on paljon hyödyllisempi elimistölle. Sitä ei kannata juuri ruokiin lisätä, koska sitä on jo kaupasta ostetuissa elintarvikkeissa riittävästi. Tavallisissa makkaroissa ja leivissä sitä on paljon.
Kalium on eräs niistä aineista, jonka on todettu vaikuttavan verenpaineeseen suotuisasti. Sen merkitys perustuu siihen, että se toimii natriumin (sitä on suolassa) vastavaikuttajana ja hillitsee sen haitallisia vaikutuksia. Siten jos ravinnossa on riittävästi kaliumia, niin munuaisten kyky suodattaa natriumia tehostuu, joka johtaa verenpaineen laskemiseen. Sen runsaasta saannista on hyötyä verenpaineen hoidossa. Hyviä kaliumin lähteitä ovat varsinkin banaani (360 mg / 100 g) sekä avokado (450 mg / 100 g), mutta sitä on myös täysjyväviljassa, kaaleissa, perunassa, soijapavuissa, pähkinöissä, maitotuotteissa sekä herneissä, pavuissa ja linsseissä runsaasti. Samoin sitä on lähes kaikissa hedelmissä ja kasviksissa.
Foolihapon runsaasta saannista on todettu olevan hyötyä verenpaineen alentamisessa. Esim. Harvardin sairaanhoitajien terveysseuranta osoitti, että niillä, jotka saivat foolihappoa runsaasti, ei verenpaine juuri koskaan kohonnut (Terveys-Hymy 3 / 2005, s. 12). Tämä aine voi vaikuttaa suotuisasti verenpaineeseen sekä ehkäistä aivohalvauksia. Hyviä foolihapon lähteitä ovat kaikki kaalit, paprika, pinaatti, täysjyvävilja, herneet, pavut, linssit, hedelmät ja marjat sekä liha. Esim. yhdestä annoksesta parsa- tai ruusukaalia, seitsemästä täysjyväleivästä tai yhdestä paprikasta saa jokaisesta 100 mikrogrammaa foolihappoa. Isossa lasillisessa appelsiinituoremehua sitä on noin 40 mikrogrammaa.
Diabetes. Sairauksien käsittelyssä otetaan seuraavaksi vuoroon diabetes, joka on yksi suurimpia kansansairauksia länsimaissa. Esim. Suomessa sitä sairastaa noin 200 000, mutta luvun arvellaan kasvavan jopa 70 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jo tällä hetkellä diabetes kuormittaa terveydenhuoltoa kaikkein eniten eli noin 11 % osuudella. Mitä tulee diabeteksen ennaltaehkäisyyn tai hoitoon, lähtee se samoista lähtökohdista kuin sydän- ja verisuonisairauksien hoito. On todettu, että varsinkin aikuistyypin diabetes, joka on tavallisin diabeteksen muoto, liittyy hyvin läheisesti sydän- ja verisuonisairauksiin. Niillä, joilla on diabetes, on tavallisesti alttius sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja korkeaan verenpaineeseen tai myös päinvastoin, ja siksi molempiin pätevät lähes samanlaiset ruokavaliot ja hoitotavat. (Etelä-Suomen sanomat raportoi 6.5.2004, että "peräti kahdella kolmanneksella sydänkohtauksen saaneista on sairaalloisen korkeat sokeriarvot", eli nämä taudit kulkevat usein käsi kädessä.) Niinpä kun lähdetään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan diabetesta, lähtee se samoista tekijöistä kuin sydänsairauksien ja verenpaineen hoito. Siihen sopivat aivan samanlaiset keinot kuin millä valtimotukoksia ja korkeaa verenpainetta ehkäistään. Kuitenkin muutamilla kivennäis- ja hivennäisaineilla kuten kromilla ja magnesiumilla voi olla oma tärkeä merkityksensä sen hoidossa. Samoin kuitu on erityisen hyödyllistä diabeteksen hoidossa tai ennaltaehkäisyssä.
Kromi on havaittu tärkeäksi aineeksi sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Länsimaisessa ruokavaliossa sitä saadaan melko vähän, kun taas sokeria, joka altistaa diabetekselle, saadaan suuria määriä. (Helsingin sanomat raportoi 28.8.2004, että "Sokerijuomat altistavat diabetekselle". Kyseessä oli lähes sadantuhannen naisen tutkimus, ja sen mukaan vähintään lasillinen sokeroitua juomaa päivässä nosti aikuistyypin diabeteksen vaaraa 83 %.) Kromin merkitys perustuu siihen, että se säätelee veren sokeri- ja rasva-arvoja. Kun sitä on saatu riittävästi, on sen havaittu laskevan ja tasaavan kohonneita sokeriarvoja, mutta sen vähäinen saanti on saattanut kohottaa ne haitalliselle tasolle. Lisäksi eräiden tutkimusten mukaan aikuistyypin diabetes on pysynyt jopa kurissa suurilla kromiannoksilla (Terveyden kuvalehti 2 / 1997, s. 71), joten siitä voi olla merkittävää hyötyä diabetesta sairastaville. Hyviä kromilähteitä ovat kaikki sienet. Samoin sitä on täysjyväviljassa, perunassa, pähkinöissä, hiivassa, pinaatissa, banaanissa, kaloissa ja lihassa sekä kananmunassa.
Magnesium on toinen aine, jolla uskotaan olevan merkitystä diabeteksen ehkäisyssä. On todettu, että niillä henkilöillä, joiden magnesiumin saanti on riittävä, on paljon pienempi riski sairastua aikuistyypin diabetekseen, mutta magnesiumpuutoksen omaavilla henkilöillä esiintyy huomattavasti useammin tätä tautia. Magnesiumin parhaita lähteitä ovat mm. täysjyväviljatuotteet, kalat, pähkinät, herneet, pavut, mustikat, soijapapu ja siemenet. Sinkki, jota saadaan täysjyväviljasta, lihasta ja kalasta, pähkinöistä, pavuista, herneistä ja kasviksista, voi myös olla tärkeä diabeteksen ehkäisyssä. Lisäksi sinkki voi vähentää erittäin tavallisen miesten vaivan, eturauhasen liikakasvua sekä impotenssin oireita.
Kuitu. Kun kuitupitoinen ruoka on hyväksi sydänvaivoista kärsiville, on siitä hyötyä myös diabeetikoille, koska se sitoo itseensä sekä sokereita että rasvoja, ja estää niiden pääsyn elimistöön. Kuitu myös hidastaa verensokerin nousua aterioiden jälkeen ja pitää sen tasaisena pitkään. Erityisen paljon kuitua on täysjyväviljassa (ruisleipä ja -puuro, kaurahiutaleet, leseet, ohrasuurimot, tumma riisi, tumma pasta, grahamleipä) ja siksi kannattaa suosia sitä valkoisten jauhojen, valkoisen makaronin sekä valkoisen kiillotetun riisin sijasta. Muita hyviä kuidun lähteitä ovat mm. pähkinät (maapähkinä 8,1 %), siemenet, mustaherukka (4,9 %) sekä kaikki kasvikunnan tuotteet.
Alzheimerin tauti, dementia, sappikivet,halvaukset, kuoliot ja monet silmäsairaudet. Kun ovat kyseessä niinkin erilaiset taudit kuin Alzheimerin tauti, dementia, sappikivet, halvaukset, kuoliot sekä monet silmäsairaudet, liittyvät nekin usein sydän- ja verisuonisairauksiin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että verisuonten hyvällä kunnolla sekä alhaisella kolestrolitasolla voidaan ehkäistä näitä tauteja. Esim. sappikivet liittyvät veren ja sapen kolestrolipitoisuuteen; monet silmäsairaudet taas voivat johtua tavallisista valtimotukoksista, jolloin veri ei pääse kunnolla kiertämään. Edelleen Alzheimerin taudin sekä dementian, joiden uskotaan tulevina vuosina voimakkaasti lisääntyvän, taustalla ovat yleensä verisuoniperäiset tekijät. Niitä voidaan parhaiten ehkäistä siten, että pidetään verisuonista huolta. Niinpä kun pyritään suojautumaan näiltä taudeilta, auttavat siinä sellaiset tekijät kuin haitallisten ravintoaineiden (sokeri, valkoiset jauhot, monet eläinrasvat ja kovetetut kasvirasvat) välttäminen sekä sellaisen ravinnon syöminen, joka on hyödyksi sydänsairauksia ehkäistäessä. Eräät tutkimukset, joihin seuraavat lehtiartikkelit viittaavat, ovatkin osoittaneet rasvaisen kalan, pähkinöiden ja kasviöljyjen olevan hyödyksi tällä alueella. Nehän ovat aivan samoja tekijöitä, joilla voidaan hyvin ehkäistä sydäntauteja:
Kalaa syömällä suojaan Alzheimerin taudilta?
Maailman eri kolkissa tutkijat etsivät kuumeisesti ehkäisy- ja hoitokeinoja Alzheimerin tautiin, sillä väestön vanhetessa dementian ja varsinkin Alzheimerin taudin uskotaan yleistyvän räjähdysmäisesti. Vastajulkaistussa amerikkalaistutkimuksessa on löydetty viitteitä siitä, että kalan ja omega-3-rasvahappoja sisältävien rasvojen kulutus alentaa huomattavasti ikäihmisten riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Tutkijat havaitsivat, että kerran viikossa kalaa nauttivilla oli 60 prosenttia pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin niihin kanssaveljiinsä ja -sisariinsa verrattuna, jotka eivät juurikaan kalaan koskeneet. Myös omega-3-rasvahappojen, joita on runsaasti muun muassa kaloissa ja rypsiöljyssä, todettiin alentavan sairauden riskiä. Havaitut tulokset pitivät pintansa, vaikka ne suhteutettiin muihin dementian riskitekijöihin kuten koulutukseen sekä sydän- ja verisuonisairastavuuteen. Tutkijat toteavatkin, että nauttimalla kalaa, öljypohjaisia salaattikastikkeita ja pähkinöitä, voi Alzheimerin taudin vaara alentua... (Etelä-Suomen sanomat, 29.7.2003)
Pussi pähkinöitä viikossa voi pitää sappikivet loitolla
Säännöllinen pähkinöiden syöminen voi ehkäistä sappikivitautia, kertovat yhdysvaltalaistutkijat. Heidän mukaansa tähän riittää pussillinen pähkinöitä, noin 140 grammaa viikossa. Vaikutus on sama kaikilla pähkinöillä. Pähkinät sisältävät monia hyödyllisiä aineita, jotka voivat selittää tulokset. Pähkinöissä on muun muassa runsaasti tyydyttämättömiä rasvahappoja, joiden on eläinkokeissa havaittu vaikuttavan sappikivitaudin riskiin. Yhteyteen vaikuttavat todennäköisesti myös pähkinöiden muut ainesosat. Ehdokkaita ovat muun muassa pähkinän sisältämät ravintokuidut, magnesium sekä kasvisterolit. (Etelä-Suomen sanomat, 6.7.2001)
Ummetus, jossa on kysymys suolen toimimisesta liian harvoin ja epäsäännöllisesti sekä ehkä ulosteen kovuudesta, on tavallinen vaiva länsimaissa. Sitä, kuten ei peräpukamiakaan, ei juuri tavata luonnonkansoilla, joiden ravinto on luonnonmukaista ja kuitupitoisempaa, vaan se on yleistä vain kaupungeissa ja siellä, missä on siirrytty toisenlaiseen ravintoon. Sen mukana on lisäksi tullut monia muita sairauksia, jotka ennen olivat paljon harvinaisempia:
Tohtori Denis Burkitt, joka on toiminut lähetyslääkärinä Afrikassa, oli taitava tutkija. Hän selvitti sulamattoman massan ja kuitujen osuutta ruokavaliossa. Burkitt havaitsi, että Afrikan alkuasukkaat heimoympäristössään eivät oikeastaan kärsineet lainkaan vatsa- ja suolistovaivoista. Heillä oli harvoin ummetusta, umpilisäkkeentulehduksia, sappikiviä, paksusuolentulehduksia, paksusuolensyöpää tai muita ruuansulatus- ja suolistosairauksia. Niillä, jotka olivat muuttaneet kaupunkiin, alkoi 15-20 vuoden sisällä olla näitä mainittuja sairauksia. Tohtori Denis Burkitt havaitsi, että ruuan läpimenoaika (aika syömisestä ulostamiseen) oli huomattavasti pitempi niillä, jotka söivät "sivistysruokaa" kuin niillä, jotka elivät luonnonmukaisella ravinnolla. Alkuasukkailla aika oli keskimäärin 18-30 tuntia. Kaupunkien asukkailla se vaihteli kahdesta seitsemään päivään. Olennainen ero näiden kahden ruokavalion välillä oli kuitujen ja sulamattoman massan määrässä. Alkuasukkaiden ruokavalio oli hyvin luonnonmukaista, hedelmät ja kasvikset syötiin prosessoimatta, ilman monia valmistusvaiheita. Niinpä heimoväestö sai ravintonsa mukana runsaasti sulamatonta massaa ja kuituja sekä puhdistamattomia monipuolisia hiilihydraatteja. Kaupunkilaisten ruokavalio oli aivan päinvastainen. (31)
Miten sitten ummetusta sekä siihen usein liittyviä peräpukamia voidaan ennaltaehkäistä tai hoitaa, on siinäkin ravinnolla suuri merkitys. Hyväksi on havaittu mm. seuraavat ruokavalioon liittyvät tekijät:
Kuidun merkitys on suuri sekä ummetuksen että monien sairauksien hoidossa. Toimimaton suoli, joka yleensä johtuu kuidun vähyydestä sekä vääränlaisesta ravinnosta (paljon sokeria, valkoisia jauhoja ja paljon eläinrasvaa sisältävät ruoat kuten rasvaiset makkarat) on monien elintasosairauksien alku. Jos me saamme ravinnosta liian vähän kuitua (sitä pitäisi saada päivässä noin 25-35 grammaa), hidastaa se ruoan läpikulkua elimistössä ja mahdollistaa monien haitallisten aineiden kuten karsinogeenien, eli syöpää aiheuttavien aineiden, sekä kolestrolin imeytymisen elimistöön, koska niillä on enemmän aikaa. Sensijaan kuitupitoisen ravinnon, jossa on paljon sekä liukenematonta että liukenevaa kuitua, on havaittu olevan hyödyksi elimistölle ja nopeuttavan ruoan kulkua sen läpi. Hyväksi tällä alueella on havaittu mm. kauran ja ohran liukeneva kuitu - sitä on myös marjoissa, hedelmissä ja kasviksissa - koska se helpottaa ulostamista tekemällä ulosteen pehmeämmäksi. Lisäksi niissä molemmissa kuten myös ruisleivässä on runsaasti liukenematonta kuitua, joka nopeuttaa ruoan läpikulkua ja lisää ulosteen määrää. Kummatkin kuitutyypit ovat hyödyllisiä ummetuksen hoidossa.
Vedellä ja riittävällä juomisella on havaittu olevan hyötyä ummetuksen ehkäisyssä, koska vähäisellä veden nauttimisella voi olla osuutta sen synnyssä. Veden merkitys perustuu siihen, että jos sitä ei saada riittävästi, niin kuivettuu paksusuolessa oleva massa entisestään. Sen sisältö kovettuu ja sen eteneminen hidastuu. Sensijaan jos vettä on riittävästi - vähintään 1,5 - 2 litraa päivässä - vaikuttaa se myönteisesti suolen toimintaan ja ummetuksen ehkäisyyn. Riittävästä veden saannista on havaittu olevan hyötyä myös munuaiskivien ehkäisyssä.
Syöpä on yksi tavallisimpia sairauksia länsimaissa. Sen vakavuuden osoittaa se, että siihen kuolee monissa maissa joka kolmas ihminen, ja että se on toiseksi yleisin kuolinsyy heti sydän- ja verisuonisairauksien jälkeen. Erityisesti on yleistynyt keuhkosyöpä, joka Yhdysvalloissa on eniten uhreja vaatinut syöpälaji. Syynä siihen on varmasti tupakanpolton voimakas yleistyminen viimeisten vuosikymmenten aikana. Miten sitten syöpää voidaan ehkäistä, ovat siinä hyödyksi lähes samat tekijät kuin muidenkin sairauksien kohdalla. Näiden sairauksien ennaltaehkäisy ei juurikaan poikkea toisistaan, vaan samat keinot voivat päteä useisiin eri sairauksiin. Kuitenkin erityisesti syövän kohdalla on havaittu tärkeiksi tekijöiksi seuraavat asiat:
Kuitupitoinen ravinto on jo tuotu esille, ja myös syövän ehkäisyssä siitä voi olla hyötyä. Tämä kävi ilmi Dennis Burkittin tutkimuksissa luonnonkansojen parissa (Ks. lainaus edellä!). Hän totesi, ettei näillä kansoilla esiintynyt juuri lainkaan suolistosyöpää, kuten ei ummetustakaan ja muita suolistosairauksia, heidän kuitupitoisen ravintonsa takia. Samoin hän esitti, että sellaiset muut syövät kuin rinta-, eturauhas-, (Suomessa rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja eturauhassyöpä miesten yleisin syöpälaji.) sekä kohtusyöpä johtuvat kuitupitoisen ravinnon puutteesta, joka on niin yleistä länsimaissa. Monet tutkijat ovat myöhemmin vahvistaneet todeksi ne väitteet, jotka Burkitt esitti. Sentähden jos halutaan vähentää syövän riskiä, on syötävä enemmän kuitua. Sitä saa lähes kaikista kasvikunnan tuotteista, joita ei ole liian pitkälle jalostettu. Hyviä sen lähteitä ovat varsinkin täysjyväviljatuotteet kuten leseet, ruisleipä (Monet tutkimukset ovat osoittaneet ruisleivän hyödyn syövän ehkäisyssä.), kaurahiutaleet, ohrasuurimot, grahamleipä, tumma pasta, tumma riisi sekä marjat, hedelmät ja kasvikset.
Kaalit. Ristikukkaiset kasvit kuten kaalit (kerä-, parsa-, lehti-, kiinan-, ruusu-, kukka-, kyssäkaali...) sekä lanttu ja nauris on havaittu useissa tutkimuksissa hyödyllisiksi syövän ehkäisyssä. Näissä kasveissa on erityisen runsaasti sellaisia yhdisteitä, joiden on havaittu ehkäisevän syöpää. Varsinkin maha- ja suolistosyövän ehkäisyssä ne ovat hyödyllisiä. Lisäksi näissä kasveissa, erityisesti kaaleissa, on runsaasti C- ja K-vitamiineja, foolihappoa ja beetakaroteenia, jotka kaikki voivat torjua syöpää tai muita sairauksia. Ne ovat varsin monipuolista ja terveellistä syötävää.
Soija ja vihreä tee ovat aineita, joita monissa länsimaissa käytetään verrattain vähän, mutta jotka kuitenkin on havaittu hyviksi syövän ehkäisyssä. Aasiassa, missä niitä käytetään runsaasti, esiintyy paljon vähemmän rinta-, eturauhas- ja paksusuolensyöpiä. Lisäksi soijapapu on yksi monipuolisimpia aineita; sen lisäksi, että siinä on monia syövältä ja sydäntaudeilta suojaavia yhdisteitä, on se myös hyvä proteiinin, B-luokan vitamiinien sekä kivennäisaineiden lähde.
Karotenoidit kuten beetakaroteeni ja lykopeeni ovat aineita, joiden on monissa tutkimuksissa havaittu ehkäisevän syöpää. On havaittu, että jos niitä saadaan riittävästi ravinnosta, voi se varjella monilta tavallisilta syöviltä. Beetakaroteenia on runsaasti porkkanassa, mutta hyviä lähteitä ovat myös paprika, tomaatti, kaalit, pinaatti, persilja, aprikoosi ja bataatti. Lykopeenia on sensijaan tomaatissa paljon.
Haitalliset tekijät. Kun on tekijöitä, jotka voivat olla hyödyksi syövän ehkäisyssä, on myös useita tekijöitä, jotka voivat altistaa sille. Kaikki syövät eivät synny sattumalta, vaan niiden takana voi olla asioita, jotka edistävät sitä. Jos ei oteta lukuun sellaisia harvinaisempia tekijöitä kuten ympäristömyrkyt tai ydinonnettomuudet, ovat tavallisia syövän aiheuttajia ainakin seuraavat kaksi tekijää:
Liiallinen auringonotto on asia, jonka vaaraa ei aina ajatella. Sillä ihosyöpä, joka on liiallisen auringossaolemisen yksi seuraus, ei puhkea aina heti, vaan se vaatii toistuvan altistuksen auringonvalolle ja ultraviolettisäteilylle. Se puhkeaa yleensä yli 40-vuotiaille, joille on jo ehtinyt syntyä ihokudosvaurioita, jotka voivat muodostua syöväksi. Ihosyöpä onkin yksi tavallisimmista syöpälajeista tulevaisuudessa ja sen arvellaan lisääntyvän huomattavasti seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Parhaiten tältä syövältä voidaan välttyä, kun ei vietä liian paljon aikaa auringossa kerrallaan.
Tupakka lisää suuresti syöpäriskin vaaraa. Keuhkosyöpä, joka on monissa maissa yleisin syöpä, on erityisesti tupakoitsijoiden vaiva. Heidän riskinsä sairastua siihen on noin 30-kertainen muihin verrattuna. Tätä syöpää nimitettiin vielä v. 1912 "harvinaisimmaksi sairaudeksi" (Alton Ochsner: Smoking and Cancer, New York, Julian Messner, Inc., 1954, s. 16), mutta nyt se on toiseksi yleisin kuolinsyy heti sydänveritulpan jälkeen. Sen yleistyminen johtuu varmasti tupakoinnin tulemisesta yhä tavallisemmaksi. Tupakoitsijoilla on suurentunut riski sairastua moniin sairauksiin. Kun The American Cancer Society'n toimesta tehtiin tutkimus 187 000 miehestä, joiden ikä vaihteli 50:stä 69:ään vuoteen, esiintyi tupakoitsijoilla huomattavan paljon erilaisia sairauksia. Heillä esiintyi keuhkosyövän lisäksi muita syöpälajeja kuten kurkunpäänsyöpää, ruokatorvisyöpää, virtsarakkosyöpää, vatsahaavaa sekä sydäntauteja ja siihen liittyviä vaivoja kuten aivoverenvuotoa ja halvaustapauksia (E.C. Hammond ja Daniel Horn: Journal of the Am. Med. Ass., maalisk. 15 1958, s. 1308). Tupakka voi siis olla monien sairauksien takana, ja on yksi suurimpia - ellei joissakin maissa peräti suurin - sairauksien aiheuttajia. Onneksi monet tupakan aiheuttamat vaivat sekä riski sairastua sen aiheuttamiin sairauksiin vähenevät kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluessa lopettamisesta. Siksi siitä kannattaa luopua hyvissä ajoin.
Osteoporoosi. Seuraavaksi on hyvä käsitellä osteoporoosia eli luunhaurastumistautia, joka on yksi suurimmista kansansairauksista monissa maissa, ja jonka WHO on nimennyt toiseksi vakavammaksi terveydenhuollon ongelmaksi sydän- ja verisuonitautien jälkeen (Etelä-Suomen sanomat 29.6.2004, s. 15). Sitä sairastaa Suomessa jopa 400 000 henkilöä, eli lähes 10 % väestöstä, ja se on varsinkin keski-ikäisten ja vanhojen ihmisten vaiva, mutta se saa aina alkunsa jo nuoruusiän eri tekijöistä. Siinä tapahtuu, että luut muuttuvat vähitellen heikoiksi ja hauraiksi, jolloin jopa pienikin kaatuminen tai rasitus voi saada luun murtumaan (Esim. Suomessa osteoporoottisia murtumia tilastoidaan vuosittain 26 000; Etelä-Suomen sanomat 29.6.2004, s. 15). Sitä voivat kiihdyttää mm. kortisonivalmisteet, epilepsialääkkeet, kahvin ja alkoholin runsas nauttiminen sekä tupakka, joka voi estää kalsiumin imeytymistä. Miten sitten osteoporoosia voidaan ehkäistä ja hoitaa, on siihen olemassa muutama tärkeä hoitokeino. Seuraavat seikat on havaittu tärkeiksi:
Kalsiumin riittävä saanti jo lapsuus- ja nuoruusvuosina on yksi tärkeimpiä osteoporoosin ehkäisykeinoja. Kalsium on luuston ja hampaiden tärkeä rakennusaine, ja siksi sitä on saatava riittävästi ravinnosta, ainakin noin 800 mg vuorokaudessa. Monissa tutkimuksissa on käynyt selville, että sen vähäisellä saannilla on selvä yhteys aikuisiän osteoporoosiin sekä myös luunmurtumiin jo lapsuusiässä (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi [päivämäärä ei tiedossa], että "Maitoa karttavilla lapsilla todettiin tavallista enemmän luunmurtumia, ilmenee yhdysvaltalaistutkimuksesta. Lapsilla, jotka eivät juoneet maitoa, kalsiumin saanti jäi alle suosituksen ja luuntiheys oli merkittävästi pienempi kuin muilla samanikäisillä. Tutkijat haluavat haastaa lasten vanhemmat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset huolehtimaan lasten ravintoaineiden saannista. Joka kolmannella lapsella oli ollut luunmurtuma ennen murrosikää. Suurin osa murtumista oli tapahtunut ennen seitsemän vuoden ikää. Vahva luusto vähentää murtumariskiä jo lapsena ja voi pienentää riskiä osteoporoottisiin murtumiin myöhemmällä iällä. Maito ja maitovalmisteet sisältävät luustolle tärkeää proteiinia, kivennäisaineita ja vitamiineja...). Varsinkin maitotuotteiden - sillä niissä on kalsiumia - vähäinen käyttö voi olla yksi syy siihen, miksi osteoporoosiin sairastutaan:
Kasvuiässä juotu maito heijastuu aikuisikään
Maidonjuonti kasvuiässä ennustaa hyvää luuston kuntoa aikuisenakin, ilmenee tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta. Maidoton ruokavalio tai niukka maidonjuonti on puolestaan yhteydessä luiden haurastumiseen ja kohonneeseen murtumariskiin. Lapsena maitoa välttäneillä oli yli 50-vuotiaina kaksinkertainen riski saada luunmurtuma verrattuna maitoa säännöllisesti juoneisiin ikätovereihinsa. Tutkimuksessa verrattiin reilun 3200 naisen luuntiheyttä ja luunmurtumien esiintymistä maidonkäyttöön lapsuudessa ja nuoruudessa. Lapsuudessa 5-12 -vuotiaana ja nuoruudessa 13-17 -vuotiaana juotu maito oli yhteydessä luukudoksen suurempaan kivennäispitoisuuteen. Tutkimus on julkaistu American Journal of Clinical Nutrition-lehdessä. Maito sisältää luuston kasvulle ja uusiutumiselle välttämätöntä kalsiumia ja D-vitamiinia. Maidossa on myös useita ravintoaineita, kuten proteiinia, fosforia, sinkkiä ja magnesiumia, jotka voivat kasvattaa luun kivennäispitoisuutta. Korkea kivennäispitoisuus kuvastaa luun lujuutta. Pieni kivennäispitoisuus ennustaa luun haurastumista ja kohonnutta murtumariskiä. Maidon ravintoaineita tarvitaan koko elämän ajan, sillä luusto uusiutuu jatkuvasti. Samat maidon kivennäisaineet voi syödä jogurttina, juustona tai muuna maitovalmisteena. (Etelä-Suomen sanomat, [päivämäärä ei tiedossa])
Miten sitten kalsiumin saanti voidaan turvata, niin saadaan päivittäinen tarve kolmesta lasillisesta maitoa. Lisäksi kalsiumia on runsaasti muissa maitotuotteissa (piimä, jogurtti, viilit, juustot), kaloissa, siemenissä, pähkinöissä, mantelissa, soijapavussa ja valkoisissa pavuissa sekä vihreissä lehtikasviksissa kuten kaaleissa ja pinaatissa.
D-vitamiini on toinen tärkeä aine luustolle. Sen merkitys osteoporoosin ehkäisyssä perustuu siihen, että jos sitä ei ole, ei kalsiumkaan pääse kunnolla imeytymään elimistöön. (Toinen mahdollinen tärkeä tekijä kalsiumin imeytymisessä on K-vitamiini, jota saadaan kaikista kaaleista, pinaatista, herneistä, vihreistä pavuista, avokadosta ja joistakin kasviöljyistä. Esim. parsakaalin merkitys tuli ilmi Kalifornian ja Pittsburghin yliopistojen tutkimuksessa. Sen mukaan ne vaihdevuodet ohittaneet naiset, jotka söivät parsakaalia vähintään kolmesti viikossa, saivat lonkkamurtumia 80 % pienemmällä todennäköisyydellä kuin naiset, jotka söivät samaa kaalia vain kerran viikossa; Valitut palat 12 / 2001, s. 70) Lisäksi D-vitamiinilla voi olla oma tärkeä merkityksensä muiden sairauksien ehkäisyssä. Eräiden tutkimusten mukaan sen puutoksen uskotaan altistavan mm. syövälle ja tulehduksille sekä diabeteksenkin syntyyn. Siksi sen riittävä saanti on tärkeää. Mitkä sitten ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä, niin muodostuu sitä ainakin ihossa auringonvalon vaikutuksesta. Ravinnossa sen hyviä lähteitä ovat rasvaiset kalat, vitaminoidut margariinit, maidot (Täysmaidossa sitä on luonnostaan, mutta monissa maissa kuten Suomessa sitä on lisätty myös vähärasvaiseen maitoon.), metsäsienet ja kananmuna.
Liikunta. Kun pyritään ehkäisemään osteoporoosia, ei unohtaa sovi liikuntaa. Sellaisen liikunnan, joka on tarpeeksi monipuolista, ja jossa on sopivasti iskuja ja tärähdyksiä, on todettu olevan hyödyksi luille. Jos osteoporoosi on jo kehittynyt pitkälle, on voimakkaimmat liikuntamuodot silloin jätettävä, mutta sen ennaltaehkäisyssä sopivasti luita kuormittava liikunta voi olla hyödyllistä.
Tulehdukset ja kivut. Kun ovat kyseessä erilaiset tulehdukset ja kivut sekä nivelvaivat, on niiden taustalla monia tekijöitä. Esim. tavallinen selkäkipu voi johtua välilevyjen vahingoittumisesta, hermopuristuksesta, nivelien virheasennosta tai niiden tulehduksesta, huonosta lihaskunnosta, vääristä työasennoista tai myös liikalihavuudesta, koska se rasittaa selkärankaa. Samoin saattaa olla lukuisia muita syitä selkä- ja muihin kipuihin, joita ihmisillä on. Ruokavaliolla voi olla oma merkityksensä kipujen ehkäisemisessä ja lievittämisessä. Mikään ruokavalio ei tosin voi auttaa kaikkiin vaivoihin, mutta monilla alueilla se voi olla avuksi. Esim. seuraavat ruokavaliot on havaittu hyödyllisiksi:
Rasvainen kala kuten lohi, kirjolohi, silli, silakka, muikku, makrilli, sardiini, tonnikala... voi lievittää tulehdusta ja nivelkipuja. Rasvaisessa kalassa on paljon tulehdusta ehkäiseviä omega-3-rasvahappoja, jotka voivat poistaa kipua ja vähentää tulehduslääkkeiden tarvetta. Samat omega-3-rasvahapot ovat hyödyllisiä myös sydäntautien ehkäisyssä; samoin niiden on todettu lievittävän joidenkin ihotautien kuten psoriasiksen oireita.
Kasviöljyt kuten rypsi-, soija-, oliivi-, maissi-, auringonkukka-, sekä helokkiöljy (helokkiöljy on havaittu hyödylliseksi myös erilaisten ihottumien kuten atooppisen ihottuman hoidossa. Muilla kasviöljyillä voi olla samanlaisia ominaisuuksia.) voivat ehkäistä erilaisia tulehdusvaivoja. Niissä on omega-3-rasvahappoja kuten rasvaisessa kalassa ja kalaöljyissä, ja lisäksi niissä on E-vitamiinia, joka on tärkeä aine tulehdusten ehkäisyssä. Niiden pieni lisääminen viikottaiseen ruokavalioon ei varmastikaan ole haitaksi, koska niiden on todettu myös vähentävän veren kolestrolia sekä ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja.
E-vitamiini sekä seleeni ovat aineita, "jotka voivat lievittää lihassärkyä. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kyseiset ravintolisät helpottivat lamaannuttavaa lihaskipua sekä lihasjäykkyyttä ja -arkuutta" (Valitut palat: Terveyttä vai sairautta ruoasta, s. 325). Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat mm. kasviöljyt (auringonkukka-, maissi-, rypsi-, soija-, vehnänalkioöljy...), täysjyvävilja, avokado, kananmuna sekä pähkinät (Jo pari kourallista maapähkinöitä voi tyydyttää päivän tarpeen.). Seleenin hyviä lähteitä ovat täysjyvävilja ja liha (paitsi ei alueilla, joissa maaperän seleenipitoisuus on pieni), kala, tomaatti, sipuli, pähkinät, äyriäiset, nilviäiset ja monissa sienissäkin sitä on paljon.
Tuoreravinnon, joka sisältää paljon marjoja, kasviksia, hedelmiä sekä täysjyväviljaa, on havaittu olevan hyödyksi nivelvaivoista kärsiville. Tällainen ravinto, jossa on paljon C-vitamiineja ja muita vitamiineja, on varmasti hyödyllisempi elimistölle kuin se puhdistettu ravinto (sokeri, valkoiset jauhot...), jota usein syödään. Monet ovat saaneet parantua nivelvaivoistaan ja migreenistään, kun he ovat alkaneet syödä kasvispitoisempaa ruokaa.
Astma on sairaus, jota sairastaa Suomessa noin 5 % väestöstä. Siinä on kyse hengitysteiden tulehduksellisesta tilasta, jolloin hengittäminen on normaalia vaikeampaa. Sen saattavat laukaista esim. siite- ja eläinpöly, ympäristön saasteet, tietyt ruoat, elintarvikkeiden lisäaineet, runsas suolan käyttö sekä stressi. Sitä tavataan viisi kertaa useammin teollisuus- kuin kehitysmaissa, joten voi olettaa, että länsimainen ja pitkälle jalostettu ruoka on yksi sille altistava tekijä. Miten sitten astmaa voidaan ehkäistä tai lievittää sen oireita, niin on joidenkin ruoka-aineiden huomattu olevan vähän hyödyllisempiä kuin toisten. Seuraavia havaintoja on tehty:
Rasvainen kala voi joidenkin tutkimusten mukaan suojata astmalta. Esim. Cambridgen yliopiston tutkimuksen mukaan (siihen osallistui 770 vapaaehtoista) astmaa sairastivat sellaiset henkilöt, jotka eivät olleet syöneet kalaa vähintään kahta kertaa viikossa. Sensijaan ne henkilöt, jotka olivat syöneet vähintään tämän verran, eivät sairastaneet astmaa (Valitut palat 5 / 2004, s. 148). Syynä voivat olla rasvaisen kalan omega-3-rasvahapot, jotka voivat vähentää hengitysteiden supistumista ja tulehtumista. Niitä on jonkin verran myös kasviöljyissä.
Vitamiinit ja kivennäisaineet, joita saadaan paljon tuoreravinnosta, voivat olla hyödyksi astman ehkäisyssä. Yleensä tärkeiksi aineiksi on katsottu ainakin C-vitamiini (tuoremehu, appelsiinit ja sitrushedelmät, peruna, lanttu, nauris, kaalit, mansikka, lakka, mustaherukka, paprika...), E-vitamiini (kasvisöljyt, täysjyvävilja, pähkinät, avokado, kasvimargariinit, kananmuna...) sekä beetakaroteeni (porkkana, tomaatti, kaalit, pinaatti, paprika, persilja, aprikoosi, bataatti...), jotka vahvistavat keuhkojen ja muun elimistön vastustuskykyä sekä tekevät tyhjiksi vapaita radikaaleja, jotka ovat monien sairauksien takana. Niitä saadaan useimmista hedelmistä, marjoista ja kasviksista. Lisäksi hyödyllisiä astman ehkäisyssä voivat olla B6-vitamiini, A-vitamiini, sekä magnesium:
B6-vitamiini voi olla hyödyksi astmasta kärsiville. Eräiden tutkimusten mukaan se voi lievittää keuhkoputkien tulehduksesta johtuvaa astmaa. Sitä saadaan mm. lohesta ja muista kaloista, banaanista, avokadosta, maidosta, kananmunasta, täysjyväviljasta, perunasta, pähkinöistä sekä pavuista.
A-vitamiini on tärkeä sellaisen sairauden kuten astman kohdalla, koska sen puute lisää infektioalttiutta hengitysteiden ja silmien tulehdukselle. Sitä ei yleensä tarvita paljoa, koska jo yhdestä porkkanasta (porkkanan beetakaroteenista muodostuu sitä) voidaan saada päivän tarve. Sitä saadaan myös tietyistä maitovalmisteista, kananmunasta, rasiamargariineista sekä beetakaroteenin muodossa paprikasta, tomaatista, kaaleista ja pinaatista. Jos se saadaan beetakaroteenin muodossa, ei ole vaaraa A-vitamiinin yliannostuksesta.
Magnesium voi olla tarpeellinen aine (Eräiden tutkimusten mukaan siitä on hyötyä myös osteoporoosin ehkäisyssä.), koska Nottinghamin yliopistossa vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan astmakohtauksia esiintyi eniten niillä henkilöillä, joiden magnesiumtaso oli alhainen. Tätä ainetta on mm. täysjyväviljassa, vihreissä kasviksissa, pähkinöissä, siemenissä, banaanissa, pavuissa, herneissä sekä mustikoissa.
SYITÄ SAIRAUKSIIN. Kun ovat kyseessä monet sairaudet, saavat ne usein alkunsa väärästä ruokavaliostamme. Saatamme syödä liian paljon epäterveellistä ruokaa (varsinkin sokeria, valkoisia jauhoja sekä rasvaisia ruokia) ja liian vähän sellaista ravintoa, jossa ovat tärkeät suojaravinteet kuten vitamiinit ja kivennäisaineet. On mahdollista, että saamme riittävästi energiaa ruoasta, mutta tärkeät suojaravinteet puuttuvat, ja se voi johtaa sairastumiseen. Tämä on länsimaissakin mahdollista. Pelkän kasvisravinnon syöjät muodostavat oman erikoisen ryhmänsä. He useimmiten välttyvät monilta elintasosairauksilta (sappikivet, sydän-ja verisuonitaudit, diabetes, ummetus, syöpä), mutta voivat silti kärsiä tiettyjen aineiden puutoksista, ja se voi johtaa sairastumiseen. Esim. tuberkuloosi - tauti, johon on kuollut enemmän ihmisiä kuin mihinkään muuhun tartuntatautiin - on sellainen sairaus, johon pelkän kasvisravinnon syöjät ovat alttiimpia sairastumaan. (Mm. Etelä-Lontoon aasialaissiirtolaisten parissa tehdyn tutkimuksen mukaan kasvisyöjät sairastuivat tuberkuloosiin 8 kertaa useammin kuin ne, jotka söivät päivittäin joko lihaa, kalaa tai maitotuotteita; Valitut palat: Terveyttä vai sairautta ruoasta?, s. 417) Syynä siihen voi olla mm. B12-vitamiinin ja D-vitamiinin puute, jotka ovat tärkeitä vastustuskyvylle, ja joita voidaan saada pääosin eläinkunnan tuotteista (kala, liha, kananmuna, maitotuotteet). Samoin joillakin saattaa olla puutetta B2-vitamiinista (kala, liha, kananmuna, maitovalmisteet, täysjyvävilja), sinkistä (kala, liha, täysjyvävilja, pähkinät, herneet, pavut, maitotuotteet), raudasta (liha, kala, kananmuna, herneet, pavut, täysjyvävilja, tummanvihreät lehtikasvikset) sekä muista suojaravinteista. Ne kaikki ovat tärkeitä vastustuskyvyn kannalta ja usein niitä voi olla vaikea saada pelkästä kasvisravinnosta. Suurin syy sairastumisiin nykypäivänä lienee kuitenkin liikasyöminen ja sen seurauksena tullut ylipaino. Suuntaus länsimaissa on ollut se, että ihmiset ovat monissa maissa keskimäärin lihavampia kuin koskaan ennen, ja se on tuonut mukanaan sairauksia. Sydän- ja verisuonisairaudet, sappikivet, ummetus- ja suolistovaivat, nivelvaivat ja monet muut vaivat voivat johtua liikasyönnistä, ylipainosta ja vääränlaisesta ravinnosta. Varsinkin ns. roskaruoka, joka sisältää paljon sokeria, valkoisia jauhoja ja eläinrasvoja sekä vähän kuitua, voi olla syynä liikapainoon sekä terveydentilan huonontumiseen:
Kolmasosa amerikkalaisten aterioista roskaruokaa
Roskaruoka muodostaa lähes kolmasosan amerikkalaisten päivittäin syömästä kalorimäärästä, tutkijat kertoivat tiistaina. Heidän ruokavaliostaan 25 prosenttia koostuu makeisista, jälkiruuista, limsoista ja alkoholijuomista. Lisäksi viisi prosenttia ruoasta on suolaisia välipaloja. - Me tiedämme, että ihmiset syövät paljon roskaruokaa, mutta se, että lähes kolmasosa amerikkalaisten kaloreista tulee näistä kategorioista, on shokeeraavaa. Ei ihme, että liikalihavuus on epidemia tässä maassa, hämmästeli tutkimusta johtanut professori Gladys Block Berkeleyn yliopistosta. Tutkimuksessa haastateltiin 4760:tä aikuista. Tutkittavia pyydettiin kirjaamaan ylös kaikki ruoka, mitä he olivat syöneet vuorokauden aikana. Tutkijoiden mukaan huolestuttavaa ruokavaliossa on myös se, että roskaruoassa ei ole elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. - Suuri määrä amerikkalaisista on vitamiinien suhteen aliravittuja. On mahdollista olla samaan aikaan liikalihava mutta aliravittu ravintoaineista, Block totesi. (Etelä-Suomen sanomat, 3.6.2004)
Se, mikä merkitys päivittäisillä valinnoilla on painon hallinnassa, käy ilmi seuraavasta taulukosta (6 / 2003 Koulurauhaa, s. 25). Siinä osoitetaan, miten paljon jokapäiväiset valinnat voivat säästää turhalta energialta ja rasvalta. Sillä on paljon merkitystä varsinkin laihduttajan kannalta:
Liikunta. Kun etsitään parantumista, on siinä ravinnolla tärkeä merkitys. Jos vuosikausia syödään ravintoa, joka ei ole hyödyksi keholle ja on haitallista, voi se jossain vaiheessa tulla esiin sairauksina. Jos taas muutetaan ruokavaliota ajoissa järkevään suuntaan, voi se johtaa vaivojen hellittämiseen tai jopa parantumiseen. Monet ovat saattaneet näinkin kokea. Yksi tärkeä tekijä tällä alueella on liikunta. Pelkkä ruokavalio ei aina takaa hyvää terveyttä, vaan siihen tarvitaan myös sopiva määrä liikuntaa, johon joskus täytyy varata erikseen aikaa. Tosin arkisista asioistakin voi kertyä vuoden aikana paljon liikuntaa. Jos esim. rappuja kävellään joka päivä 2 minuuttia ylöspäin hissin sijasta, tuo se vuoden aikana liikuntaa yli 12 tuntia, joka on jo varsin paljon. Samoin jos kävellään 700 metrin pituinen matka edestakaisin - 2 kertaa 700 metriä - auton sijasta ja kerran viikossa, tulee siitäkin vuoden aikana liikuntaa noin 12 tuntia. Liikunnan merkitys on tärkeä etsittäessä parempaa terveyttä. Sen hyöty tulee esiin varsinkin sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä, koska se parantaa näiden ruumiinosien tilaa. Samoin liikunnasta on hyötyä laihduttajille, jotka toivovat pääsevänsä eroon liikakiloistaan. He voivat sen avulla päästä helpommin tavoitteeseensa. Katsomme kumpaakin tekijää erikseen:
Vaikutus sydämeen ja verenkiertoon. Hyvän kuvan liikunnan tai liikkumattomuuden merkityksestä antaa eräs Göteborgissa tehty tutkimus. Siinä laitettiin ruotsalaismiehet omaan sänkyynsä ja täydelliseen vuodelepoon viideksi vuorokaudeksi. Kun sitten mitattiin sydämen lihasvoima ennen ja jälkeen tutkimuksen, havaittiin sydämen pumppauskyvyn alentuneen täydellisen levon aikana peräti 26 prosenttia. Se osoittaa, että jos ei lainkaan liikuta, vähentää se jossain määrin sydämen toimintakykyä. Toisaalta jos liikutaan vähänkin säännöllisesti (On esitetty, että jopa ½ - 1 tunti päivittäin olisi riittävä määrä. Siinä voivat olla mukana tavalliset arkiaskareet kuten imurointi, kauppakassien kantaminen, lumen luominen, puiden hakkaaminen ja muut vastaavat toimet.), vähentää se heti sydäntautien riskiä sekä lisää verisuonten kalkkeutumista ehkäisevän hyvän HDL-kolestrolin määrää. Tutkimuksissa on edullisen HDL-kolestrolin osoitettu lisääntyneen jo noin 2 ½ tunnin viikottaisen kävelyharjoituksen seurauksena. Myös seuraava esimerkki osoittaa pelkän kävelyn hyödyllisyyden sydämelle. Esimerkissä olevat ihmiset söivät melko rasvaista ravintoa, mutta kun he kävelivät tarpeeksi paljon, pysyivät he terveinä ruokavaliostaan huolimatta:
... Mannia kiinnosti tämä kansa, koska he söivät valtavasti rasvaa, mutta sairastuivat hyvin harvoin sydäntauteihin. Mann sai luvan tehdä ruumiinavauksia, kun heimon jäseniä kuoli. Kuolemansyy ei suinkaan ollut sydänsairaus, mutta Mann tutki joka tapauksessa vainajien sydämet, ja havaitsi heidän sydänverisuoniensa olevan yhtä huonossa kunnossa kuin tämän päivän amerikkalaisten. Hän havaitsi jotain muutakin. Masai-heimolaisten sydänvaltimot olivat kaksi kertaa suuremmat kuin amerikkalaisten, koska nämä ihmiset kävelivät kymmeniä kilometrejä päivässä. Kävely piti verisuonet kunnossa. Masait pysyivät terveinä rasvaisesta ruokavaliostaan huolimatta. (32)
Vaikutus painoon. Liikunnalla on jonkin verran vaikutusta myös laihduttajalle, koska kaikki liikunta kuluttaa energiaa ja rasvaa. Kaikki se toiminta, jossa kulutetaan energiaa enemmän kuin sitä saadaan ravinnosta, johtaa automaattisesti painon putoamiseen. Yleissääntönä on pidetty sitä, että jos ihminen saa noin 500 kilokaloria (kcal; esim. grillikylkiannoksessa on 350 kcal, munkissa 290 kcal ja korvapuustissa 210 kcal) vuorokaudessa vähemmän energiaa kuin kuluttaa, laihtuu hän noin puoli kiloa viikossa. Jos energiavaje on vähän pienempi, tapahtuu laihtuminen vähän hitaammin. Tätä asiaa selostaa hyvin seuraava lainaus. Siitä käy selville, miten vähäisillä ruokavalion muutoksilla ja liikunnan lisäämisellä voidaan melko helposti pudottaa kiloja. Jo vuoden päästä voi muutos entiseen olla huomattava:
- Kävely on parasta. Se on helpointa, mukavinta ja halvinta, vaikkakin siihen menee aikaa. Kävellessä kuluu kuusi kilokaloria minuutissa eli kolmesataakuusikymmentä kilokaloria tunnissa, jos vauhti on melko reipasta, tuollaiset runsaat kuusi kilometriä tunnissa. Jos voisit kävellä tunnin päivässä ja söisit sataneljäkymmentä kilokaloria vähemmän kuin normaalisti kulutat, kuluttaisit viisisataa kilokaloria enemmän kuin ennen. Seitsemän kertaa viisisataa on kolmetuhattaviisisataa. Tuo kalorimäärä vastaa puolta kiloa rasvaa. Viikon kuluttua painat puoli kiloa vähemmän. Samaan aikaan ensi vuonna olet laihtunut kaikki ylimääräiset kaksikymmentä kiloasi. Se saattaa tuntua kaukaiselta, mutta ajattelepa, mitä teit viime vuonna tähän aikaan, niin huomaat, että se olikin kuin eilen! Kun alat nähdä tuloksia, aika kuluu nopeasti. - Se on totta. Saatte sen tuntumaan kovin helpolta; kyllä siinä jotakin perää täytyy olla! Donna tuumi. (33)
Hampaiden terveys. Kun ruokaa syödään, on sillä vaikutusta myös hampaiden kuntoon ja terveyteen. Useimmat hammassairaudet eivät synny sattumalta, vaan niiden syynä on tavallisesti ravinto, jota syödään sekä hammashygienian taso. Jos näihin molempiin asioihin kiinnittää hiukan huomiota, voi välttyä turhilta hammasvaivoilta. Tärkeitä ja huomioitavia seikkoja ovat mm. seuraavat asiat:
Sokeri. Tavallinen sokeri, jota on paljon virvoitusjuomissa (Jopa 45-60 palaa 1,5 litran pullossa. Monissa mehuissakin on paljon sokeria, mutta niitä on helppo laimentaa vedellä.), makeisissa ja leivoksissa, on vaarallinen tekijä hampaille. Sen lisäksi, ettei siinä ole tärkeitä ravintoaineita, vaan pelkkiä kaloreita, on se suurin syy hampaiden reikiintymiseen. Tämä johtuu siitä, että sokerista bakteerien on helppo muodostaa liimamaisia aineita, jotka takertuvat hampaaseen ja saavat aikaan plakkia. Muista ruoka-aineista - paitsi poikkeuksen muodostavat happamat aineet, joita on mm. virvoitus- ja urheilujuomissa sekä mehuissa - ei ole läheskään niin suurta vaaraa. Proteiinit ja rasvat eivät vahingoita lainkaan hampaita. Samoin kuitupitoisen ravinnon pureskelu on hyödyllistä, koska se pitää hampaat ja ikenet kunnossa.
Hampaidenharjausta ei varmaankaan voi liioitella. Jos hampaat harjataan säännöllisesti vähintään kaksi kertaa päivässä, ei plakkia pääse muodostumaan. Sokeripitoisten aterioiden jälkeen ne on syytä harjata heti, ettei happohyökkäys pääse etenemään. Ksylitolipitoiset purukumit voivat olla myös hyödyllisiä aterioiden jälkeen.
Aterioiden väli. Eräs kulmakivi hampaiden reikiintymistä ehkäistäessä on pitää sokeripitoisten aterioiden välit tarpeeksi pitkinä. Oli sitten kyseessä lasten karkkipäivä, leivosten napostelu tai sokeripitoisten ja happamien virvoitusjuomien nauttiminen, kannattaa ne mieluummin nauttia pääaterian yhteydessä eikä liian usein. Jos popsitaan jatkuvasti, pitkin päivää, sokeripitoista ravintoa, on se erittäin haitallista hampaille ja antaa plakkia muodostaville bakteereille suuremman mahdollisuuden tuhota niitä. Jos aterioiden välit pidetään tarpeeksi pitkinä, ei tätä vaaraa ole.
Ruoan vaikutus mielialaan. Se, että ruoka-aineet voivat olla hyödyksi tai haitaksi ruumiille, on yleensä helppo ymmärtää. On helppo käsittää, että tietyt ruoat voivat saada parantumista aikaan, kun taas tietyt aineet liiallisesti nautittuna voivat johtaa terveydentilan huonontumiseen. Tämä on helppo käsittää, koska tutkimustietoa alueelta on kertynyt varsin paljon. Asia, jota on myös jonkin verran tutkittu, on eri ruoka-aineiden vaikutus mielialaan ja jopa käytökseen. Sillä eräiden tutkimusten mukaan huono ravitsemus voi aiheuttaa masennusta, ärtyisyyttä ja muita psyykkisiä oireita, mikäli se ei sovi ihmiselle. Varsinkin sokeri, lisäaineet sekä allergiat voivat vaikuttaa ihmisen psyykkiseen tilaan jonkin verran. Katsomme näitä tekijöitä erikseen:
Sokeri on yksi sellainen aine, jota on pidetty mahdollisena ärtyisyyden, ylivilkkauden ja käytöshäiriöiden laukaisijana. Esim. Yhdysvaltain nuorisovankiloissa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin 1980-luvun alussa, että vankien epäsosiaalinen käytös oli selvässä yhteydessä sokerin kulutukseen. Huonon käytöksen huomattiin selvästi vähentyvän niiden vankien kohdalla, joiden ravinnossa oli vain vähän sokeria. Laajimmassa tutkimuksessa oli mukana 3000 nuorta, joiden ravinnosta poistettiin myös enimmät välipalat ja valmisruoat (Valitut palat: Terveyttä vai sairautta ruoasta?, s. 10). Myös tri David L. Messenger kertoo kirjassaan muutamia esimerkkejä sokerin vaikutuksesta mielialaan. Hän tuo esille sen, että sokeri on aine, jolle monet ovat hyvin herkkiä ja joka ei sovi heille. Muita monille haitallisia aineita saattavat olla esim. vehnä, maito, kananmunat, pähkinät, liha, sitrushedelmät ja muut ruoka-aineet, jotka voivat laukaista heissä reaktioita - päänsärky, vatsakipu, huimaus, nuha, ihottuma, hengitysvaikeudet, ärtyisyys, masennus - koska he ovat allergisia näille tuotteille:
Muistan 20-vuotiaan naisen, joka tuli vastaanotolleni äkillisten kohtausten vuoksi, joita hänellä oli ollut 12-vuotiaasta asti. Hänellä oli sekavuustiloja pari kolme kertaa viikossa. Hänen vanhempansa olivat vieneet hänet monta kertaa lääkäriin. Kokeiden arvot olivat normaaleja, joten lääkärit päättelivät hänen kärsivän tunne-elämän vaikeuksista eikä elimellisestä aivojen aaltomaisesta häiriötoiminnasta... Kävi ilmi, että tämä nainen oli erittäin herkkä sokerille. Kun hän muutti ruokavalionsa ja jätti sokerin kokonaan pois, kohtaukset hävisivät täysin. Hänellä ei ole yli viiteen vuoteen ollut yhtään kohtausta. Hänen tarinansa on vain yksi monista tapauksista, joissa ongelma on fyysinen, mutta sitä aiheuttavaa fyysistä tekijää ei ole kyetty löytämään. Hänen fyysinen ongelmansa aiheutti samalla vakavia tunne-elämän vaikeuksia... Minulla on monia potilaita, jotka ovat toipuneet masennus- ja pelkotiloistaan, harha-aistimuksistaan, äkkipikaisuudestaan, äkillisistä ahdistustiloistaan, päänsäryistään ja unettomuudestaan välttämällä kaikkia sokeria sisältäviä ruokia sekä muita puhdistettuja hiilihydraatteja. Muuttamalla ruokavaliotaan ja lisäämällä siihen suuren annoksen vitamiineja, kivennäisaineita ja aminohappoja he ovat parantuneet täydellisesti. (34)
Lisäaineet ovat toinen mahdollinen tekijä, joka voi vaikuttaa negatiivisesti eräisiin ihmisiin. Niiden merkitys on käynyt ilmi siinä, että kun käyttäytymisongelmaisten ja oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ruokavaliosta on poistettu lisäaineet, erityisesti väri- ja säilöntäaineet, joita on teollisesti valmistetuissa tuotteissa, on havaittu muutosta parempaan päin. Erään Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan 30-50 yliaktiivista lasta rauhoittui huomattavasti sen jälkeen, kun heidän ruoastaan oli poistettu keinotekoiset väri- ja makuaineet (Valitut palat: Terveyttä vai sairautta ruoasta?, s. 464). Toisaalta juuri päinvastainen vaikutus kuin mitä sokerilla ja lisäaineilla saattaa olla, voi olla kalaöljyllä ja rasvaisen kalan rasvahapoilla (omega-3). Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kalojen rasvahapot voivat vaikuttaa positiivisesti ylivilkkaisiin ja oppimishäiriöisiin lapsiin sekä masennus- ja skitsofreniapotilaisiin. Heidän oireensa ovat saattaneet ratkaisevasti vähentyä tällaisen ravinnon myötä.
Kilpirauhasen vajaa- tai myös liikatoiminta voi olla yksi syy masennukseen ja ärtyisyyteen. Siinä ei tosin aina ole kysymys ruokavaliosta - vaikka esim. jodin puute aiheuttaa niitä kumpaakin - vaan elimistön aineenvaihduntahäiriöstä kilpirauhasen takia. Jos ihmisellä on tämä vaiva, liittyy siihen tavallisesti myös muita oireita kuten vajaatoiminnassa väsymys, paleleminen, painonnousu, kuiva iho ja hiukset, muistamattomuus, struuma sekä liikatoiminnassa laihtuminen, väsymys, elintoimintojen nopeutuminen kuten nopeampi sydämen syke, hikoilu, struuma... :
Lääkärit voisivat kertoa, kuinka monet masennustilat juontavat alkunsa puutostaudeista, hormonihäiriöistä ja kemikaalien epätasapainosta ihmisruumiissa. Varsin kuvaava tapaus on suurkaupungin nainen, joka kärsi vuosikausia masennustiloista. Häntä hoidettiin lääkkeillä, jopa jonkin aikaa mielisairaalassakin, ja tauti tietenkin luokiteltiin oireisiin sopivan nimikkeen alle. Lääkkeet rauhoittivat, mutta tauti ei parantunut. Mutta sitten yleisessä sairaalassa muista syistä suoritettujen yleistutkimusten yhteydessä onneksi ilmeni potilaan kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä saatiin lääkehoidolla korjatuksi. Ihme tapahtui, ja naisen masennuskin siirtyi muistojen joukkoon. (35)
VIITTAUKSET
1. Nicky Cruz: Juoksu jatkuu, s.88 2. John Arnott: Mitä meidän tulisi tietää anteeksiannosta, s. 30,31 3. Gordon ja Emily Binning: Olkaa Jumalalle alamaiset, s. 65,66 4. Sit. kirjasta "Sielun piilevä voima", Watchman Nee, s.46,47. Kirjoitus alunperin kirjassa "Soul and spirit", Jessie Penn-Lewis, s. 58 5. Charles ja Frances Hunter: Parantakaa sairaat, s. 149 6. Harold Paul Adolph: Älä tee itseäsi sairaaksi, s. 121 7. Paul Tournier: Ihmisen parantamisesta, s. 54,55 8. Kathryn Kuhlman: Kuolematon ihme, s.102 9. Veikko Pekki: Lisää, lisää!, s.31,32 10 Kathryn Kuhlman: Raportti ihmeestä, s.125 11. Stanley Howard Frodsham: Smith Wigglesworth, s. 146 12. Kathryn Kuhlman: Kuolematon ihme, s.189 13. Charles ja Frances Hunter: Parantakaa sairaat, s. 130,131 14. T.L Osborn.: Sairaat paranevat, s. 11,32 15. Kathryn Kuhlman: Kuolematon ihme, s.108 16. T.L Osborn: Sairaat paranevat, s.381, 398, 412 17. Sama, s.208 18. Linda Graaf-Bergling: Jeesus parantaa ja eheyttää, s.61 19. Stanley Howard Frodsham: Smith Wigglesworth, s.24 20. F.F. Bosworth: Jeesus parantaa sairaat, s.32 21. T.L Osborn: Sairaat paranevat, s.124 22. Charles ja Frances Hunter: Parantakaa sairaat, s.135,174 23. Watchman Nee: Elämän rikkaus Kristuksessa, s. 33 24. T.L Osborn: Sairaat paranevat, s. 11,12 25. Linda Graaf-Bergling: Jeesus parantaa ja eheyttää, s.56 26. Joyce Meyer: Minä ja minun suuri suuni, s.47,48 27. Kenneth E. Hagin: Parantuminen kuuluu meille, s.20 28. Charles ja Frances Hunter: Parantakaa sairaat, s.125 29. David L. Messenger: Terveenä olet onnellisempi, s. 49 30. Maurice Rawlings: Rajan taakse ja takaisin, s. 20 31. David L. Messenger: Terveenä olet onnellisempi, s.186 32. Don Colbert: Terveydeksi, s. 82 33. O.Quentin Hyder: Vapaana syyllisyydestä, peloista, masennuksesta, ylipainosta, s.149 34. David L. Messenger: Terveenä olet onnellisempi, s.22, 163 35. Mauri Viksten: Ahdistuksesta avaralle, s. 106
|
