PIENIÄ AJATUKSIA:
HOMOSEKSUAALISUUS, KIRKKO JA YHTEISKUNTA
- (Apt 22:17,18) Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui
minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin
18. ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja
lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi
minusta'.
Kun
Paavali oli aikanaan Jerusalemissa, kohtasi hän suurta vastustusta. Tässä
kaupungissa oli äänekäs joukko, joka ei hyväksynyt hänen julistamaansa
evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta vaan vastusti sitä voimakkaasti. He
pitivät mahdottomana, että Jeesus voisi olla luvattu Messias ja Jumalan Poika,
ja siksi he torjuivat Paavalin julistaman sanoman.
Entä tilanne nykypäivänä? Myös nyt esiintyy
samanlaista vastustusta. Aina ei vastusteta suoraan Jeesusta, mutta ihmisillä
voi olla muita ennakkokäsityksiä ja -ajatuksia, jotka estävät heitä
perehtymästä Raamatun opetukseen. Esim. evoluutioteoria on yksi tällainen
uskomus. Kun ihmiset ovat aivan vakuuttuneita, että kaikki nykyiset kasvit ja
eläimet ovat kehittyneet alkeellisimmista elämänmuodoista, ja että elämä on
syntynyt itsestään, eivät he ole kiinnostuneita evankeliumistakaan. He
ajattelevat, että jos luomiskertomus ei ole historiallinen ja luotettava, miksi
uskoa evankeliumiin Kristuksestakaan? He torjuvat evankeliumin tämän
uskomuksensa takia.
Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan
käsitellä evoluutioteoriaa ja sen paikkansapitävyyttä. Sen sijaan pohdimme
toista aihetta eli keskustelua homoseksuaalisuudesta, joka on tuore asia.
Mediassa kuulemme usein vain yhden puolen asiasta; siinä puhutaan
ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta ei oteta huomioon muita seikkoja. Siksi
tarkoitus on ottaa esille näkökulmia, joita harvoin kuulemme tai voimme lukea.
Jos sinulla on erilainen asenne, yritä pohtia, kuinka järkeviä seuraavat
näkökannat ovat.
Onko
ihminen iankaikkisuusolento? Varmasti tärkein asia on kysymys siitä, onko ihminen
iankaikkisuusolento vai ei. Kaikki muu on sen rinnalla vähäpätöistä. Jos
elämämme jatkuu rajan takana, ja tekemämme valinnat vaikuttavat kohtaloomme,
kannattaa toimia tältä pohjalta. Jos on totta, että syntien tahallinen
harjoittaminen – homoseksuaalisuus niiden mukana – estää meitä perimästä
Jumalan valtakuntaa, täytyy se huomioida. Emme menettele viisaasti, jos emme
noteeraa esim. seuraavia jakeita:
- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät
saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät,
ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä
anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Tunnettu
julistaja Niilo Yli-Vainio puhui aikanaan samasta aiheesta. Hän totesi, että
ihmissielu on kuolematon ja iäisyys loputon. Tämä saa meidät vakavan pohdinnan
eteen. On suurta merkitystä sillä, mitä valintoja teemme tämän elämän aikana:
Kolmanneksi minä ajattelen ihmisen arvoa sen perusteella,
että ihmisen sielu on ikuinen, kestävä, ikuinen…
Oletko sinä
koskaan tullut ajatelleeksi, että sinä olet iäisyysolento, että sinä todellista
ihmistä kannat sinun sisimmässäsi? Tämä, mikä tässä näkyy ulospäin… Niin kuin
tässä nyt näen tämän vanhan härmäläisen, niin tämä on vain tämän härmäläisen
talo, mikä tässä näkyy… Joka pian lahoaa ja puretaan ja viedään pois!
Mutta asukas on
tässä talossa sisällä! Todellinen asukas.
Tämä ruumis on
maasta ja tulee maaksi jälleen. Mutta se asukas, se on iankaikkinen,
iankaikkinen, iankaikkinen.
Ja ajattele
kuule iankaikkisuuden pituutta, miten pitkä on ikuisuus. Ja sinun sielusi on
ikuisuusolento, usko se taikka älä, se ei muuta sitä asiaa… Kun Jumala on sen
asian niin sanonut, niin se on niin kuin Jumala on sen sanonut, ei sitä ihmiset
voi muuttaa miksikään.
Jos ihmiset
luulee, että siihen mihin puu kaatuu se maatuu, niin antaa luulla. Ja kyllä se
totta puun kohdalla on. Mutta se ei ole totta ihmissielun kohdalla. Se on
ikuinen…ikuinen ja loppumaton! Ja kuitenkin, ajatella, ystäväni rakas, ihan
kylmällä järjellä koita ajatella; jos sinä kadotat tämän kallisarvoisen
sielusi, joka on ikuinen, kadotat sen iankaikkisesti.
Oi Jumala
rakas! Minulta loppuu sanat, kun minä ajattelen!
Tämä arvokas
Jumalan luoma ihminen, taivasta varten suunniteltu ihminen, taivasta varten
rakennettu ihmissielu kadottaakin eräänä päivänä itsensä ja sielunsa ja astuu
ikuisuuteen, joka ei koskaan pääty.
Vain tietoisuus
siitä, että tämä ei pääty, tekee siitä niin sanotun helvetin. Ei tarvitse
mitään muuta! Ei mitään muuta tulta ja tuskaa tarvita kuin vain tietoisuus!
Että tämä ei koskaan pääty! Se riittää tekemään siitä helvetin.
Kuule, sinä
olet arvokas! (1)
Ei
nykyihmisen keksintö. Kun ovat kyseessä edelliset ja muut samanlaiset jakeet, täytyy ymmärtää,
että ne eivät ole nykyihmisten keksintö. Helposti asetetaan vastakkain
nykyihmisten erilaiset näkemykset avioliiton ulkopuolisista suhteista,
homoseksuaalisuudesta ja muista samanlaisista asioista, mutta pohjimmiltaan on
kysymys 2000 vuoden takaisesta opetuksesta ja suhtautumisesta siihen. Onko se ajankohtaista
ja totta vai valhetta? Toiset pitävät Jeesusta ja hänen asettamiaan apostoleja
valehtelijoina tai tietämättöminä iankaikkista elämää koskevissa kysymyksissä (vaikka
näillä ihmisillä itsellään ei ole mitään henkilökohtaista tietoa
rajantakaisesta elämästä). Toiset uskovat, että Jeesuksen ja apostolien
opetukset ovat totta ja ajankohtaisia myös nykypäivänä. Jokainen ihminen
kallistuu jompaankumpaan näistä suhtautumistavoista, ja siitä johtuvat
erilaiset näkökannat.
- (Matt 22:16-18) Ja he lähettivät hänen luoksensa
opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me
tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään
välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista
antaa keisarille veroa vai ei?"
18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi:
"Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
- (Joh 8:44-46) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne
himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa
hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän
puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
45. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä
sanon totuuden.
46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos
minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
- (2 Kor 4:2) vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset
salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan
julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle
Jumalan edessä.
- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle,
meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden.
- (2 Tim 3:6,7) Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat
taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen
heiteltäviä naisparkoja,
7. jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä
koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät
kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä
haalivat itselleen opettajia
4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta
ja kääntyvät taruihin.
- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa
näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa
on tosi.
Mitä
rakkaus on? Homoseksuaalisuudesta
käydyn keskustelun yhteydessä puhutaan usein ihmisten välittämisestä ja
rakkaudesta, ja se on aivan oikein. Meidän tulee todella rakastaa kaikkia
ihmisiä – myös niitä, jotka ovat ajautuneet homoseksuaalisuuteen. Siinä emme
ole aina onnistuneet.
Mutta kuten todettiin, jos olemme
iankaikkisuusolentoja, täytyy asioita ajatella siltä kannalta. Jos on totta,
että syntien tahallinen harjoittaminen – homoseksuaalisuus niiden mukana –
estää meitä perimästä Jumalan valtakuntaa, täytyy se huomioida. Jos teoillamme
on seuraus, ja väärien asioiden harjoittaminen vie kadotukseen, silloin on
rakkautta varoittaa toista ihmistä. Se on todellista välittämistä.
Kysymys on samanlaisesta asiasta kuin että
jotakuta varoitetaan heikoista jäistä: ”Minulla on huoli sinusta. Älä ihmeessä
mene heikoille jäille, ettet vain hukkuisi. Sinulle voi käydä huonosti.” Sen
sijaan henkilö, joka halaa vaarassa olevaa ihmistä eikä varoita häntä, on
välinpitämätön. Toinen mahdollisuus on, ettei tällainen henkilö itsekään usko,
että vaaraa on, eli että heikot jäät voivat pettää. Siksi hän vain halaa toista
henkilöä eikä varoita häntä.
Ihmisoikeudet
vai synti ja himo? Kun puhutaan homoseksuaalisuudesta, otetaan sen yhteydessä usein esille
ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Tätä asiaa ajetaan eteenpäin näillä argumenteilla.
Entä Uuden testamentin ja Raamatun
näkökulma? Sen mukaan kysymyksessä on yksinkertaisesti synti ja himo (1 Kor
6:9,10, 3 Moos 18:22, Room 1:26,27, 1 Tim 1:9,10, Juuda 7). Homoseksuaalisuuden
harjoittajat ovat Jumalan edessä samassa asemassa kuin muutkin syntiset – ei
sen huonommassa eikä paremmassa. Se on tasa-arvoa toisesta näkökulmasta nähden.
Kuitenkin Raamatun opetus myös on, että
jokaisen ihmisen tulee tehdä parannus, oli hänen syntinsä mikä tahansa. Kukaan
ei ole erikoisasemassa, vaan kaikkien tulee käydä Jumalan eteen syntinsä
tunnustaen. Nykyihmisten ongelma on siinä, että he eivät tunnusta syntejään
synneiksi, ja juuri se estää heitä saamasta anteeksi. Raamatusta ja Uudesta
testamentista emme löydä opetusta, että katumattomat synnintekijät
pelastuisivat (1 Kor 6:9: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan
valtakuntaa? Älkää eksykö…):
- (Luuk 13:2-5) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut
galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette
tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun
torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät
kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette
tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
- (Apt 17:29,30) Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme
saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi,
sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta
nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä
parannus.
- (1 Joh 1:8-10) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän
uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja
puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me
teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Homoliikkeen
vaikutus mediaan. Kun on kyseessä raamatullinen näkemys homoseksuaalisuuden
harjoittamisesta, on se sen mukaan yksi monista synneistä, jotka vievät ihmisen
eroon Jumalasta ja kadotukseen. Niin tapahtuu, jos ihminen pysyy väärässä
elämäntavassaan eikä halua kääntyä koko sydämestään Jumalan puoleen.
Asian toinen puoli on, että jokainen voi
saada anteeksi, koska Jumalalla on rakkaus kaikkia ihmisiä, myös homoja ja
lesboja kohtaan. Hän ei vihaa heitä vaan tahtoo heidän pelastumistaan, ja että
he tulevat hänen yhteyteensä. Hän on rakastanut kaikkia ihmisiä ja sitä varten
Jeesus tuli maailmaan. Se on evankeliumin ydin, joka Raamatussa tulee esille:
- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa
rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen
uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan
tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa
pelastuisi.
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus,
että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen
kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme
Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän
syntiemme sovitukseksi.
- (Room 5:6-8) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli
Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan
edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä,
että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Valitettavasti
monet homot ja muut ihmiset eivät ymmärrä edellistä asiaa. He pitävät Jumalaa
ja kristillisyyden edustajia vastustajinaan, vaikka kysymys on vain
näkemyseroista oikean ja väärän suhteen. Sitä voitaisiin verrata siihen, että
äidillä on huumeita käyttävä poika. Äiti ei varmastikaan ole iloinen siitä,
että poika käyttää huumeita, ja pitää sellaista käytöstä vääränä, mutta
kuitenkin hän edelleen välittää pojastaan. Tämä vajavaisella tavalla kuvaa sitä,
millainen Jumalan asenne on kaikkiin syntiä tekeviin, myös homoseksuaalisuutta
harjoittaviin, ihmisiin. Hän välittää heistä, mutta ei tahdo heidän tekevän
syntiä. Jokaisen ihmisen asenteen tulisi tietysti olla samanlainen, jos hän
noudattaa Raamatun ohjeita.
Hyvän kuvan siitä, miten muutamat
homoseksuaalit taistelevat Jumalaa ja hänen rakkauttaan vastaan, on
muutosterapian vastustaminen. He eivät halua hyväksyä sitä, että joku jättää
homoseksuaalisen elämäntavan ja haluaa muutosta elämäänsä, ja siksi he leimaavat
sen epätieteelliseksi tai loukkaukseksi homojen oikeuksia kohtaan. Henkilö,
jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, kertoo kokemuksistaan:
On selvää, että kaikki homoseksuaalit eivät etsi
seksuaalisuuden muutosta eikä heitä pidä missään nimessä siihen pakottaa.
Ongelma on enemmänkin nykyään toisenlainen: ennen 1970-lukua homoille
tarjottiin vain muutosterapiaa, nyt sitä ei suostuta antamaan edes niille,
jotka sitä itse haluaisivat. Suurin muutosterapian vastustaja ja eheyttä
etsivien homojen sortaja on homoliike, joka yrittää järjestelmällisesti estää
muutosterapiaa koskevan keskustelun akateemisissa ja psykoterapeuttisissa
piireissä. Sorretuista on tullut sortajia.
Taktiikkana on ollut muutosterapeuttien luentojen sabotointi ja
ulkomaisilla painostuskeinoilla uhkaaminen. Vapaa keskustelu asiasta on
vaikeaa, koska monet pelkäävät homoaktivistien painostusta ja mustamaalausta.
(2)
Toinen
lainaus puhuu edelleen siitä, miten homoliikkeen tulee vaikuttaa mediaan ja
totuttaa yhteiskunta homoseksuaalisuuteen. Se on Marshal Kirkin ja
Hunter Madsenin kirjasta (After the Ball: How America Will Conquer its Fear
and Hatred of Gays in the 1990s (1989), joka on eräs USA:n homoliikkeen
markkinointiopas. Siinä
pyritään leimaamaan toisinajattelevat negatiivisella tavalla. Kukin voi
arvioida, miten pitkälle nämä kirjassa esiintyvät tavoitteet ovat edistyneet. (Jos
itse olet ollut tällaisen toiminnan takana, mitä hyödyt panettelusta ja
mustamaalauksesta, tai että saat kaikkien hyväksynnän elämäntavallesi? Älä
torju Jumalan rakkautta vaan käänny hänen puoleensa ja vastaanota armo
Jeesuksen Kristuksen kautta! Miksi taistelet tutkainta vastaan aivan kuten
Paavali teki ennen kääntymystään, Apt 9:3-5: Ja kun hän oli matkalla, tapahtui
hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen
ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle:
"Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet,
herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.)
“Temppu tehdään niin, että keskiverto heteroseksuaali
saadaan viiltävän häpeän tunteen alaiseksi. Heidät altistetaan toistuvasti
kuville ja verbaalisille lausunnoille, jotka saattavat kaikki homouden
epänormaaliuteen liittyvät ajatukset ristiriitaan sen kanssa, että hän haluaa
sisimmässään kuitenkin olla muiden hyväksymä ihminen, joka sulautuu joukkoon.
Siksi propagandistinen mainostus leimaa kaikki homoliikkeen vastustajat
homofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotka ’eivät ole kristittyjä’. Viimein
propaganda näyttää nämä henkilöt kritiikin kohteena, vihattuna ja
hiljennettynä…
Päämäärämme
saavutetaan ilman, että viittaisimme faktoihin, logiikkaan tai perusteluihin…
henkilön uskomukset voidaan muuttaa usein toistuvan emotionaalisen ehdollistamisen
kautta olipa henkilö tietoinen häneen kohdistuvasta hyökkäyksestä tai ei…
Heteroseksuaalin käännyttämisessä esitetään toistuvasti kirjallisia kuvia,
joissa homoseksuaalit ihmiset näytetään samanlaisina kuin perinteiset
heteroseksuaalit. Tällaisen kuvan on oltava normaaliuden ikoni. Mainoksilla on
vaikutus heihin, vaikka he eivät uskoisi niihin. Heteroseksuaali kokee kaksi
ristiriitaista tunnetta: hän reagoi myönteisesti kuvaan, mutta kielteisesti
homoseksuaaliin nähden, kuvan antama hyvä reaktio ja paha reaktio
homoseksuaalisuuteen nähden.
Pahimmillaan
reaktiot mitätöivät toisensa ja me olemme onnistuneet asioiden sotkemisessa.
Parhaimmillaan assosiaatioon perustuva ehdollistuminen siirtää pienin askelin
myönteistä tunnetta kuvassa olevaa ihmistä kohtaan. (3)
Kehitys ei pysähdy
- (2 Tim 3:1-4,13) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on
tuleva vaikeita aikoja.
2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita,
kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia,
kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän
vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa
enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
13. Mutta
pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja
eksyen.
Kun on
kyseessä nykyinen kehitys ja moraalin rappeutuminen, ei se ole mikään
irrallinen asia. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen on vain yksi osa
seksuaalisesta vallankumouksesta, joka alkoi 1960-luvulla ja joka on jatkunut
näihin päiviin asti. Silloin pieni, harva joukko alkoi julistaa vapaita
sukupuolisuhteita ilman avioliittoa, ja tällaisia ihmisiä pidettiin mediassa
eräänlaisina sankareina. Samat ihmiset vaativat myös aborttia ja haastattelivat
homoseksuaaleja, joten siemenet nykyiselle kehitykselle kylvettiin silloin.
Uusi moraali, jota vuosikymmenet ja vuosisadat oli yleisesti pidetty vääränä,
alkoi vaikuttaa yhteiskunnassa. Yksi sukupolvi ja sen jälkeläiset hylkäsi
arvot, joita aikaisemmat sukupolvet olivat kunnioittaneet. Seuraava lainaus
kuvaa kehitystä 1960-luvulla ja miten tilanne muuttui:
Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968.
Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka
julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun
sävyä että kysymystenasettelua.
... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt,
jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa
siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti
asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.
Näytti siltä, että Teiniliiton
olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja
kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.
Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli
uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat
sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut
tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.
Keskustelun sävy oli hyvin
suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla
kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti.
Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista
käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla
irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain
avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää
eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin
sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen
yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja
vaadittiin vapaata aborttia.
... Vaikka julkisen keskustelun ilmapiiri Suomessa oli
havaintojeni mukaan hämmästyttävän paljon muuttunut vuosien 1965 ja 1968
välisenä aikana, ilmassa olevat kysymykset olivat samoja, joista keskusteltiin
kaikkialla maailmassa. Ero oli vain keskustelun kiihkeydessä ja ehkä siinä,
että Suomen kaltaisessa pienessä maassa voivat pienet aktiiviset ryhmät miltei
vallata tiedotusvälineet. Lisäksi kai olemme vielä tottumattomia julkiseen
keskusteluun. Niinpä yksiviivainen oikeassaolemisen asenne pääsee meillä paljon
helpommin vallitsevaksi kuin suuremmissa maissa. (4)
Moraalissa
on siis sukupolvien välinen ero. Nykyään helposti leimataan sellainen ihminen
äärikonservatiiviksi, joka pitää esim. aborttia vääränä (Älä tapa) kuten myös
avioliiton ulkopuolisia suhteita (Älä tee huorin) ja homoseksuaalisuutta, mutta
todellisuudessa tämä oli aikaisempien sukupolvien yleinen käsitys. Vasta
nykyinen sukupolvi on tuonut nämä uudet opit ja ajatusmallit. Muutos näkyy myös
televisio-ohjelmissa, joissa esiintyy yhä enemmän pornoa, väkivaltaa ja rumaa
kielenkäyttöä, mitä ei aiemmin ollut. Jos kehitystä on tapahtunut, ei se
varmastikaan ole mennyt oikeaan suuntaan.
- (Jer 16:11,12) niin sano heille: Sentähden että teidän isänne
hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat
niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun
lakiani. Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne,
ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.
Seuraava
lainaus, joka käsittelee pedofiliaa ja pederastiaa (poika-mies-suhteita)
viittaa samaan aiheeseen. (Hollannissa on jo ollut perusteilla
pedofiilipuolue). Kun ihmiset ja media ovat kerran lähteneet väärälle tielle,
ei sille ole loppua, vaan se johtaa yhä syvempään paatumukseen, jossa hyvä
sanotaan pahaksi ja paha hyväksi. (Jes 5:20: Voi niitä, jotka sanovat pahan
hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden
pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!). On
todennäköistä, että näin tulee tapahtumaan, mitä lähemmäs menemme kohti
Jeesuksen tulemusta. Useat Raamatun profetiat ovat ennustaneet tällaisesta
ajasta.
Viime vuosikymmenien aikana olemme havainneet kuinka
yhden seksiin liittyvän rajan, tabun, yhteiskunnallinen murtuminen on raivannut
tietä seuraavan vakavamman tabun hyväksymiselle. 1960-luvulta lähtien
esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on enenevässä määrin tullut
julkisesti hyväksytyksi. 1990-luvulla vuorossa ovat olleet homoseksuaalisuus ja
transseksuaalisuus. Enää jäljellä on pedofilia ja pederastia.
Tätä ajatusta
pidetään yleensä liioitteluna ja pelotteluna. Lisäksi homoliikkeet vastustavat
homouden ja pedofilian sekoittamista toisiinsa. Asiaa ei voi kuitenkaan
sivuuttaa kevyesti. Suurin osa tavallisista homoista ei edes tunne
kansainvälisen homoliikkeen toimintaa tai keskustelua, jota käydään
akateemisissa homolehdissä. (5)
MISTÄ
SE JOHTUU?
Asia, jota
harvemmin tuodaan esille tavallisessa mediassa, on kysymys siitä, mistä
homoseksuaalisuus johtuu. Kuulemme paljon puhetta ihmisoikeuksista,
tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, mutta tämä asia on jäänyt lähes pimentoon.
Se on unohdettu nykykeskustelussa ja harvemmin siitä ollaan edes
kiinnostuneita. Ehkä se johtuu siitä, että ajatellaan tieteen ratkaisseen jo
tämän asian.
Ovatko
geenit syynä? Lähes
vakioselitys homoseksuaalisuudelle on ollut, että se on synnynnäistä ja johtuu
esim. geeneistä tai hormoneista raskauden aikana. Ajatellaan, että biologiset
tekijät ovat suurin tekijä sen synnyssä.
Tämä selitys ei kuitenkaan saa tukea
kaksosilla tehdyistä tutkimuksista. Identtisillä kaksosilla on täysin samat
geenit ja sama ympäristö kohdussa, mutta silti vain toinen heistä voi olla
kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Niin ei pitäisi olla, jos kyseessä ovat
geenin tapaiset tekijät. Seuraava lainaus kertoo aiheeseen liittyvästä laajasta
tutkimuksesta, joka tehtiin Kanadassa, ja jossa tutkittavia oli noin 20 000. Se
osoittaa, että geenit ja perimä eivät ole ratkaisevassa osassa
homoseksuaalisuuden synnyssä:
Kanadassa tehty kaksostutkimus osoitti, että sosiaaliset
tekijät olivat merkittävämpiä kuin geenit. Columbian yliopiston tutkija Peter
S. Bearman ja Yalen yliopiston tutkija Hannah Bruckner (2002) tutkivat koko
kansaa edustavaa otosta nuoria. (Bearman, P.S. ja Bruckner, H.: ”Opposite-Sex
Twins and Adolescent Same-Sex Attraction.” American Journal of Sociology 2002,
107,5, s. 1179-1205).
Identtisillä
kaksosilla on täysin samat geenit, ja siksi he ovat toistensa kaltaisia.
Kaikki, missä he eroavat toisistaan, on tulos ympäristön vaikutuksesta.
Epäidenttisten kaksosten geeneistä vain 50 prosenttia on samoja. Jos
homoseksuaalisuus olisi biologisesti määräytyvää, sitä pitäisi siksi ilmetä
enemmän identtisillä kuin epäidenttisillä kaksospareilla. Epäidenttisten
kaksosten ja muiden sisarusten homoseksuaalisuus pitäisi olla suurempi
verrattuna perheen ottolapsiin, joilla ei ole ollenkaan sama geneettinen perimä.
Jos tulokset eivät sovi tähän kaavaan, yksinkertaistettu geneettinen malli ei
sovellu selittämään homoseksuaalisuuden syntyä.
Tutkimuksen
mukaan geeneillä ei ole voimakasta merkitystä. Jos toinen identtisistä
kaksosista oli homo tai lesbo, niin 6,7 % todennäköisyydellä myös toinen
mainitsi kiinnostuksensa samaan sukupuoleen. Epäidenttisten kaksosten kohdalla
lukema oli 7,2 % ja tavallisten sisarusten kohdalla 5,5 %. Tulokset sotivat
vahvasti edellä kuvattua homoseksuaalisuuden geneettistä mallia vastaan.
Kaksosilla on
kohdussa hormoneiltaan täsmälleen sama ympäristö, joten Bearmanin &
Bruckerin tulokset kumoavat teorian, jonka mukaan kohdun aikainen
hormonitasapainon häiriö olisi homouden aiheuttaja.
…Aiemmat
kaksostutkimukset olivat hankkineet tutkittavansa klinikoilta tai
homojärjestöiltä, tai otos oli ollut muulla tavoin rajoittunut. Bearman &
Brucker toteavat, että heidän tutkimuksensa on luotettavin, koska se perustui
satunnaisotantaan koko kansakuntaa koskevasta nuorisotutkimuksesta. Tutkittavia
oli noin 20 000! Lisäksi tutkijat eivät luottaneet kaksosen raportointiin
sisaruksensa seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan kysyivät asiaa henkilöltä
itseltään. (6)
Sama
painotus tulee esille alla olevissa haastatteluissa. Siinä henkilöt, joilla on
ollut homoseksuaalisia tunteita, kertovat, etteivät he usko taipumuksensa
johtuvan geeneistä tai perimästä. (Tämä ei tarkoita, että kaikki
homoseksuaalisia tunteita omaavat henkilöt ajattelevat samoin.) Sen sijaan nämä
henkilöt mainitsevat taustatekijöitä, joilla he uskovat olleen suuremman
merkityksen heidän tunteisiinsa ja taipumuksiinsa:
Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen
”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat
monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia
identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei.
Omalla
kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on
ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella.
Ole ei säästele
sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki
isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita
raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti.
Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (7)
Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä
homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta.
Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten
seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein
helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he
ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai
ikätovereihinsa.
”Se on vakuuttanut
minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti
mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he
saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (8)
Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan
siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi
sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä
kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa,
hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on
niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein
ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on
olemassa jokin syy.
Tepi ei usko,
että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla
syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai
lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (9)
Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä
homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus
muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän
vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että
homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala
nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (10)
Taustatekijät.
Kun on kyseessä
homoseksuaalien elämä, on todettu heillä olevan keskimääräistä enemmän
mielenterveyshäiriöitä, masennusta, ahdistusta ja alkoholismia. Esim. kirjassa
”Textbook of Homosexuality and Mental Health” (1998) Robert P. Capaj kertoo,
miten kemiallisten aineiden väärinkäyttö on tavallista heidän parissaan:
Useimmat tutkimukset…, raportit…, tutkimuskatsaukset…
sekä homomiesten ja lesbojen kanssa työskennelleet terveydenhuollon
ammattilaiset arvioivat eri kemiallisten aineiden väärinkäytön yleisyyden
olevan noin 30 %, vaihdellen 28-35 % välillä. Koko väestössä väärinkäyttäjiä on
10-12 %… olipa otos kaupungeista tai maaseudulta, eri sosioekonomisista
ryhmistä, Yhdysvalloista tai muista maista, lukemat ovat merkittävän
yhdenmukaiset – vaikkakin jotain eroavaisuuksia aineiden käytössä on olemassa.
(11)
Toinen
laaja tutkimus viittaa samaan suuntaan. Se kertoo, miten lesboilla on ollut
paljon masennusta ja mielenterveysongelmia elämässään:
Judith Badfordin (1994) tutkimusryhmä rekrytoi
tutkimukseensa 1925 lesboa homojärjestöjen, terveysasemien ja lesboille
suunnattujen lehtien avulla. Tutkijoiden mukaan kyseessä oli perusteellisin
lesbotutkimus mitä oli tehty siihen asti USA:ssa.
Melkein kolme
neljäsosaa (73 %) lesboista oli tutkimushetkellä terapiassa tai vastaanottanut
aiemmin apua joltain mielenterveysalan ammattilaiselta. Suurimpina syinä
terapiaan menemiseen olivat masentuneisuus (50 %), ongelmat rakastajan (44 %)
tai perheen (34 %) kanssa sekä lesbona oleminen (21 %). 37 %:lla oli ollut
jossain elämän vaiheessa pitkä masennus tai surun kausi. 68 % raportoi erilaisista
mielenterveysongelmista menneisyydessä, kuten pitkäaikaisesta masennuksesta tai
surusta, alituisesta ahdistuksesta tai pelosta. Masennuksen yleisyys ei selity
pelkällä yhteiskunnan homofobialla, sillä vain 12 % lesboista ilmaisi, että he
olivat huolestuneita, tiesivätkö ihmiset heidät lesboiksi. (12)
Mistä
sitten edellä mainitut ongelmat johtuvat? Helposti sanotaan, että syynä on
yhteiskunnan homofobia, ja että kaikki eivät pidä homoseksuaalista elämäntapaa
oikeana, mutta se ei varmastikaan ole oikea selitys. Se johtuu siitä, että
näitä ongelmia esiintyy myös suurkaupungeissa ja alueilla, joissa
homoseksuaalisuuteen on suhtauduttu myönteisesti. Esim. Hollanti on tällainen
maa, ja siellä tehty laaja tutkimus (Sanfort, Theo G.M; de Graaf, Ron; Bijl,
Rob V. ja Schnabel, Paul: ”Same-Sex Sexual Behavior and Psychiatric Disorders:
Findings From the Netherlands Mental Health Survey and Incidence Study
(NEMESIS)” Archives of General Psychiatry 2001, Vol.58,No.1, s. 85-91)
osoitti, että homojen mielenterveysongelmia esiintyy sielläkin keskimääräistä
enemmän muuhun väestöön verrattuna. Se on yksi monista tutkimuksista, jotka
viittaavat samaan suuntaan.
Paras selitys näille
mielenterveysongelmille ja myös homoseksuaalisuuden synnylle ovat kuitenkin
tietyt taustatekijät, jotka ovat esiintyneet ihmisten elämässä – samalla tavoin
kuin alkoholismin, huumeriippuvuuden ja rikollisuuden taustalla on usein
traumaattisia ihmissuhteita ja isättömyyttä. Nämä tekijät ovat toistuvasti
tulleet esiin kirjoissa, elämänkerroissa ja haastatteluissa, jotka liittyvät
homoseksuaalien elämään, joten niistä voi tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä.
(On tärkeä ymmärtää, että täydellisiä
vanhempia, täydellistä lapsuutta ja täydellistä kasvuympäristöä ei koskaan
löydy tästä maailmasta. Myös kristitty perhe, joka tahtoo noudattaa Jumalan
tahtoa ja rakastaa lapsiaan, voi jossakin määrin epäonnistua. Se on
mahdollista, koska emme ole vielä kokonaan synnistä vapaita.)
Kun on tutkittu tätä aluetta, on voitu
havaita, että seuraavat taustatekijät ovat olleet tavallisia homoseksuaalien
elämässä. Katsomme ensin miesten elämää:
- Isän torjunta. Monilla miehillä on ollut lapsuudessaan
tavallista vaikeampi isäsuhde. Isä on voinut olla kiivasluonteinen, etäinen ja
välinpitämätön, tai poika on voinut menettää isänsä varhaisessa vaiheessa.
- Muut miespuoliset henkilöt. Henkilö on voinut kokea
torjuntaa koulutovereiden taholta tai hänellä on ollut veljiä, jotka ovat
täyttäneet odotukset ja menestyneet paremmin.
- Äidin vaikutus. Jos äiti haukkuu puolisoaan, on se
haitallista. Samoin, jos hän erottaa lapset isästään ja sitoo heidät itseensä,
on sen havaittu olevan haitallinen tekijä.
- Vanhemmat ovat toivoneet tyttöä pojan sijasta ja
ilmaisevat pettymyksensä, koska toive ei toteutunut.
- Hyväksikäyttö samaa sukupuolta olevan henkilön taholta
on tavallista.
Entä
naisten homoseksuaalisuus? Siinä tärkein tekijä näyttää olevan tytön vaikea
suhde äitiinsä tai että hän on menettänyt äitinsä lapsuudessa. Eräässä
tutkimuksessa havaittiin seuraavaa:
Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus ei
perustunut potilasotokseen vaan he rekrytoivat homoseksuaalit haastateltavat
homojärjestöjen kautta. He havaitsivat, että 27 % lesboista ja 2 %
heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Usein
lesbonaisten ja heidän äitiensä välinen suhde oli katkennut tai sitä kuvasi
etäisyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastoin suhde isään oli läheisempi. (13)
Alla
olevat lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ensimmäisessä niistä Leanne Payne
kertoo havainnoistaan sielunhoitotyössä vuosien varrella. Muissa lainauksissa
jotkut naiset, joilla on ollut homoseksuaalisia tunteita, kertovat samasta:
Ymmärsin nyt sen emotionaalisen puutteen, jonka vuoksi Lisa
oli erityisen haavoittuva ja oli helposti päätynyt lesbo-opettajansa syliin.
Lesbolainen käyttäytyminen (paitsi jos on kyse hysteerisestä
persoonallisuudesta) ei seksuaalineuroosina ole läheskään niin monimutkainen
kuin miesten homoseksuaalinen käyttäytyminen. Kokemukseni mukaan se johtuu
yleensä tarpeesta päästä äidin syliin, tarpeesta, joka ei lapsuudessa ole
täyttynyt ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi. (14)
Olen 37-vuotias nainen. Äitini jätti minut noin kuukauden
ikäisenä yksin huoneeseen itkemään iltaisin, kun sen aikaisen kasvatuksen
mukaan näin tuli tehdä, jos lapselle oli kaikki muut asiat hoidettu, syötetty
ym. Itkin noin kahden viikon ajan iltaisin, kunnes itkuni oli loppunut.
Uskon, että
tällä on ollut hyvin syvä vaikutus minuun. Olen sulkenut äitini elämäni
ulkopuolelle, vaikka olen kaivannut häntä hyvin paljon. Olen varmaan kokenut
suuren hylkäämisen äitini puolelta, koska hän ei ole vastannut itkuuni ja
tullut luokseni.
…Minulla ei ole
mitään muistikuvaa, että äiti olisi pitänyt minua sylissä kun olin alle
6-vuotias. Uskon, että suhteemme oli etäinen ja viileä. Muistan vain sen, että
hän siivosi ja piti kodin kunnossa, mutta hänellä ei ollut minulle aikaa
pienenä. En muista mitään erityistä tunnekontaktia äitini kanssa 7-12-vuotiaana.
Yritin miellyttää äitiäni siivoamalla ja tekemällä sellaisia asioita, joista
hän piti, jotta saisin edes jonkinlaista huomiota. (15)
Olin ujo ja arka lapsi, johon lapsuudenkodin lukkiutunut
tunneilmapiiri jätti syvät jäljet. Vaikka kotona oli ulkonaisesti ihan
turvallista, en pitänyt äidistäni. En voinut käsittää laulua ”Äideistä
parhaimman sain”. En koskaan kertonut hänelle asioitani.
Jos halusin
mennä naapuriin leikkimään, en uskaltanut kysyä äidiltä lupaa. Pelkäsin hänen
vihaisuuttaan. Kirjoitin mieluummin pöydälle lapun.
Nuorena tyttönä
ihmettelin, miten jotkut voivat pitää äidistään ja puhella hänen kanssaan
läheisesti. Kaverin luonakin oli usein leppoisa tunnelma, ja hän jutteli
äitinsä kanssa yhtään pelkäämättä. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei äitini
ollut itsekään koskaan saanut oman äitinsä läheisyyttä ja hyväksyntää.
…Samalla
kuitenkin koin vetoa myös muihin naisiin. Sellaisiin, jotka muistuttivat
äitiäni, mutta osasivat olla läsnä. Kun tyttö, johon minulla oli ollut suhde,
alkoi seurustella toisen naisen kanssa, tulin mustasukkaiseksi. Silloin aloin
tajuta, että etsin naisista jotakin, mitä en ollut omalta äidiltäni saanut:
liittymisen tunnetta, samaistumista ja hyväksyntää. (16)
Minulla on äiti aina ollut hukassa. Siitä kaikki ongelmat
ovat alkaneet. Minulla on kyllä ollut äiti, mutta koskaan meillä ei ole ollut
läheistä, lämmintä suhdetta. En muista milloinkaan istuneeni äidin sylissä.
Olisin sitä toki halunnut, mutta äidilläni oli aina liian kiire, sillä meitä
lapsia oli monta.
Äidin asema
perheessä oli sellainen, etten halunnut sitä omaksi naisen identiteetin
lähtökohdakseni. Näin minäkuvani ja seksuaalisuuteni naisena jäivät minulle
epäselviksi. (17)
RAKKAUDENTUNNE
EI RIITÄ
Kun
aikanaan seksuaalivallankumous tuli ja puolustettiin vapaita sukupuolisuhteita,
oli yksi perusteluista se, että ”ei kai siinä ole mitään väärää, jos kaksi
ihmistä rakastaa toisiaan”. Ajateltiin, että rakkaudentunne riittää
oikeuttamaan sukupuolisuhteet ilman että on avioliitossa.
Samalla argumentilla on perusteltu myös
homoseksuaalisia suhteita. On sanottu, että jos suhde on tasavertainen ja
henkilöt rakastavat toisiaan, ei siinä ole mitään väärää. Ajatellaan
rakkaudentunteen oikeuttavan kaikenlaiset suhteet.
Jumalasuhde.
Ongelmana
edellisessä ajattelussa on, että ihmiset eivät ota huomioon iankaikkisuutta ja
suhdetta Jumalaan. Jos tietyt asiat kuten avioliiton ulkopuoliset suhteet ja
homoseksuaalisuuden harjoittaminen on sanottu synniksi, eivät ne muutu hyviksi
asioiksi vaikka niin väitetään. Esim. Salomon ongelmana oli rakkaus
muukalaisiin vaimoihin (1 Kun 11:1-4), ja tämä sai hänen sydämensä kääntymään
pois Jumalasta. Rakkaus, joka sinänsä on hyvä asia, muodostui hänelle ansaksi.
Jeesus opetti tästä aiheesta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä seuraavalla
tavalla:
- (Joh 14:15) Jos te minua rakastatte, niin te pidätte
minun käskyni.
- (Matt 10:37) Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä
enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa
taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
Vääristynyt rakkaudentunne. Jos asioita
ajatellaan ainoastaan tämän elämän kannalta, voi vääristynyt rakkaudentunne
aiheuttaa vahinkoa. Se ei itsessään muuta asioita hyviksi ja positiivisiksi:
- Vinoutunut
äidinrakkaus, jossa äiti ”rakkautensa takia” kontrolloi lastaan vielä
aikuisuudessa ja sekaantuu tämän avioliittoon. Anoppi-miniä ongelmat ovat
tavallisia.
-
Avioliitossa ollut henkilö rakastuu henkilöön, joka ei ole hänen puolisonsa.
Hän pitää sitä rakkautena, mutta voi sen takia hylätä puolisonsa ja lapsensa.
-
Toisistaan kiinnostunut nuori pari harrastaa seksiä, jonka seurauksena syntyy
vauva. Kuitenkin poika hylkää myöhemmin tytön, joten kysymys ei ole
todellisesta rakkaudesta.
-
Irtosuhteita harrastava henkilö voi pitää suhteitaan rakkautena, mutta ei ota
huomioon sukupuolitauteja ja rikkoutuneita ihmissuhteita. Esim. AIDS on
sairaus, joka on tuhonnut miljoonien ihmisten elämän Afrikassa ja muualla tämän
syyn takia.
-
Homosuhteita harrastava voi puhua rakkaudesta, mutta ei ota huomioon
iankaikkisuutta ja sukupuolitauteja. Näillä ihmisillä on tavallista enemmän
irtosuhteita ja taudit leviävät niissä herkemmin (miesten välisissä suhteissa).
Lasten
asema. Vääristynyt
rakkaus voi johtaa myös lasten aseman huonontumiseen. Tällä alueella puhutaan
vain aikuisten ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta unohdetaan lasten edut
ja oikeus molempiin vanhempiin. Lapsista tehdään ikään kuin leikkikaluja
vääristyneen rakkauden ja itsekkyyden takia. Hyväksytään yksinäisten naisten
hedelmöityshoidot (Hedelmöityshoitoja voidaan pitää erittäin kyseenalaisina,
koska niissä tuhoutuu hedelmöittyneitä munasoluja. Ihmisen elämä alkaa, kun
sukusolut yhtyvät ja hedelmöitys tapahtuu) ja adoptio-oikeus homopareille,
mutta ei sitä, että lapsilla on sekä isä että äiti. Kaksi äitiä ei voi korvata
isää, eikä kaksi isää voi korvata äitiä. Molempia sukupuolia tarvitaan. Oikea
isän ja äidin malli syntyy vain yhdessä eläen.
Lisäksi useat tutkimukset ovat osoittaneet,
miten molempia vanhempia tarvitaan. On todettu, että yksinhuoltajaperheissä
esiintyy huomattavasti enemmän sosiaalisia ongelmia kuin niissä perheissä,
joissa molemmat vanhemmat ovat läsnä. Se on valitettava tosiasia, eikä sille
voi mitään. Varsinkin isättömyys on nykyajan ongelma. (Tällä alueella on
tehty tutkimuksia homoperheissä kasvaneista lapsista, mutta tutkimusten ongelma
on ollut, että tuloksia on verrattu vain yksinhuoltajaperheisiin. Silloin erot
eivät muodostu niin suuriksi kuin verrattaessa tavallisiin perheisiin, joissa
isä ja äiti ovat läsnä):
Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella
Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia
laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti
tietoni kyseenalaisiksi.
"Te saarnaajat vain sanotte
asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä
ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia."
Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen
tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän
tilastotiedon.
Eräällä Kalifornian koulualueella 483
oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää
kotona.
Eräällä alueella Seatlen laitamilla 61 % lapsista
on ilman isää.
Poissaoleva isä on nykyajan kirous. (18)
Alla
oleva lainaus ottaa vielä kantaa samaan asiaan. Siinä itse
homoseksuaalisuudessa elänyt henkilö kertoo, ettei hän hyväksy adoptio-oikeutta
homovanhemmille:
Tiedän erään lesboparin, jossa toinen naisista odotti
lasta, että pariskunnan suhde kiinteytyisi. Se on minusta kammottavaa. On
itsekästä hankkia lapsi oman parisuhteen takia. Pitäisi ajatella lasta. Olen
kasvanut normaalissa pikkuporvarillisessa perheessä, ja kun jo sieltä tulee
ongelmia, niin miten paljon niitä tulee lapselle, jolla on kaksi isää tai kaksi
äitiä? Olen väitellyt tästä monen homoseksuaalin kanssa ja olen ehdottomasti
sitä mieltä, että ei mitään adoptio-oikeutta meille. Jyrkkä kantani johtuu myös
siitä, että ympärilläni on niin paljon alkoholisoituneita poikapareja. (19)
MUUTOS
JA IHMISSUHTEET
Kun
jollakin on homoseksuaalisia himoja, voidaan niitä verrata sellaisiin asioihin
kuin alkoholismi sekä huume-, porno- ja peliriippuvuus. Kaikissa niissä on
kysymys ajatusmaailmasta ja himoista, ei sen kummallisemmista asioista. Ne
ohjaavat ihmisen elämää sekä orjuuttavat häntä.
Kun Jumala koskettaa ihmistä, voi hän
kuitenkin hetkessä ottaa pois himon ja likaiset mielikuvat, jotka ovat sekä
hetero- että homoseksuaalisen ihmisten elämässä. Hän voi vaikuttaa ihmisen
mieleen niin, että tämä on vapaa himosta ja kiusaavista ajatuksista. Kaksi
esimerkkiä kuvaa tätä aluetta. Toisella miehistä oli homoseksuaalitausta ja
toisella tavallinen heteroseksuaalinen tausta, mutta kumpikin kärsivät
samantyyppisestä ongelmasta ja kokivat vapautumista. Himo on aina orjuuttava
asia, kohdistuu se mihin suuntaan tahansa.
Seuraavana päivänä ja sitä seuraavina päivinä huomasin, että oli tapahtunut
koko joukko ihmeitä. Homoseksuaaliset fantasiat, joita minulla oli ollut joka
päivä 25 vuoden ajan, olivat hävinneet. Koin sellaista rakkautta Willaa
kohtaan, jota en ollut kuvitellut mahdolliseksi. Ja mikä ehkä vieläkin
tärkeämpää, Jumala ei ollut minulle enää kaukainen tuomari, vaan hän oli tullut
minulle henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi. Jeesus rakasti minua, ja minä rakastin
häntä paljon. Ensimmäistä kertaa tajusin, mitä rakastaminen ja rakastetuksi
tuleminen todella merkitsevät...
Sen tähden,
että parantumiseni homoseksuaalisuudesta tapahtui niin äkisti, minulta kysytään
usein kuinka täydellinen parantumiseni oikein on. Vastaukseksi voin sanoa, että
aika on todistuksena sen aitoudesta ja että siunattu avioliitto on tämän
parantumisen hedelmä. En ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut yhtään
homoseksuaalista kiusausta. Kiusauksella tarkoitan vakavasti harkittua tai
toivottua seksuaalista tekoa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Kuitenkin
perusparantumisen jälkeen koin tavallaan kaipaavani rinnalleni vanhempaa,
vahvempaa miestä. Tämäkin on nyt mennyttä, ja pidän miehiä veljinä, en isinä
tai suojelijoina. (20)
Eräänä päivänä lukiessani Glenn Clarkin kirjaa
kuulin äänen, joka sanoi: ”Tahdotko nyt elää niin kuin Jeesus?”
En voinut
muuta kuin vastata: ”Tahdon, Herra.”
”Mutta
ovatko ajatuksesi ja toiveesi puhtaat?”
”Eivät
ole, Herra.”
”Haluatko,
että ne olisivat?”
”Haluan,
Herra.” Olin koko ikäni kamppaillut vapautuakseni epäpuhtaista ajatuksista ja
toiveista.
”Jätätkö
minulle kaikki likaiset ajatuksesi?”
”Jätän,
Herra.”
”Ikuisiksi
ajoiksi?”
”Kyllä,
Herra. Ikuisiksi ajoiksi.”
Äkkiä
minusta tuntui siltä kuin paino olisi nostettu päältäni, kaikki likainen
hävinnyt itsestäni ja koko olemukseni muuttunut puhtaaksi ja saastattomaksi.
Huoneen ovi aukeni, ja nuori hoitaja astui huoneeseen. Seurasin häntä
katseellani. Hän oli kaunis nuori hoitaja ja ajattelin: ”Miten kaunis Jumalan
lapsi.” En tuntenut pienintäkään kiusausta ajatella epäpuhtaasti. (21)
Yleensä
muuttuminen (Raamatun kielellä pyhitys) on kuitenkin prosessi, joka kestää
vuosia ja jossa ihmisen seksuaalisuus on vain yksi osa-alue. Myös muilla
alueilla tapahtuu tai pitäisi tapahtua muutosta. Ainakin Raamattu puhuu
jatkuvasta muutoksesta mm. Paavalin kautta:
- (Room 12:2) Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan
mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä
on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin
kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan
kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Mikä on
seurakunnan osuus homoseksuaalien kohtaamisessa? Varmasti siinä on paljon
parannettavaa ja korjattavaa. Kuitenkin terveet ihmissuhteet ovat usein
avainasemassa kaikkien ihmisten muutoksessa. Niitä, joilla on homoseksuaalinen
tausta, on tarve saada saman sukupuolen rakkautta, joka ei ole täyttynyt
lapsuudessa. Toisilla voi taas olla vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa
tai muita traumaattisia kokemuksia. Muutoksessa voivat olla apuna terveet
ihmissuhteet.
”Luulen että Vårt Land -lehden toimittaja Helge
Simonnes on oikeassa, kun hän kerran kirjoitti, että ’monille homoseksuaaleille
kristittyjen yhteys on ollut lämpimämpi paikka kuin mitä monet muut voivat
tarjota. Monet homot ovat kokeneet tämän lämmön, vaikka he ovat olleet selvillä
siitä, että kirkko torjuu homosuhteet’. Käytännön suvaitsevaisuus voi olla
kirkossa suurempi kuin monissa muissa piireissä, joissa kyllä puhutaan
suvaitsevaisuudesta, mutta toteutetaan piinkovaa macho-heteroseksismiä.” Björn
Helge siteeraa myös homoseksuaalia, joka sanoi lehtihaastattelussa: ”Seurakunta
on ainoa paikka, jossa minua ei kiusata.” (22)
VAIKUTUS
KIRKKOON
Kun jotkut
homoseksuaalista käytöstä ajaneet ihmiset ovat vaikuttaneet voimakkaasti
mediaan ja yhteiskuntaan, on sillä ollut vaikutusta myös kirkkoon. Se
tarkoittaa, että määrätty joukko, yleensä epäuskoiset papit ovat tulleet
myötämielisiksi asialle ja alkaneet uskoa mediassa esiintyviin käsityksiin.
Katsomme tätä aihetta useiden seikkojen valossa.
Synnynnäinen
asia vai tunnevajaus. Kuten todettiin, tämänhetkisen tiedon valossa homoseksuaalisuus ei ole mikään
synnynnäinen asia vaan kysymys on tunnevajauksesta. Ihminen on lapsuudessaan ja
nuoruudessaan jäänyt vaille läheistä kontaktia oman sukupuolensa edustajien
kanssa, ja pyrkii myöhemmin täyttämään tätä vajetta. Se on aivan luonnollinen
asia ja ymmärrettävää, mutta vääräksi se muuttuu, kun mukaan tulee himo ja
sukupuolisuhteet. Pelkkä ystävyys samaan sukupuoleen ei ole vielä
homoseksuaalista käytöstä.
Taipumus
ja toteuttaminen. Homoseksuaalinen taipumus ei juuri poikkea muista taipumuksista, joita ihmisillä
on. Joillakin voi olla taipumus ja kiusaus pornografiaan, rahapeleihin,
kiivastumiseen, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin ja alkoholiin aivan kuten
jotkut voivat kokea homoseksuaalisia tunteita. Kaikki ovat samalla viivalla ja
puutteellisia jossakin asiassa.
Kysymys edellisissä asioissa kuitenkin on,
elääkö ihminen taipumustensa mukaan vai hillitseekö hän niitä. Jokaisella on
erilaisia taipumuksia, mutta lopulta jokainen itse päättää, haluaako hän
toteuttaa taipumuksiaan vai olla noudattamatta niitä. Raamatun kielellä
kaikissa näissä asioissa on kysymys synnistä ja himosta, joka asuu ihmisessä.
- (Room 6:12-16) Älköön siis synti hallitko teidän
kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette
ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole
lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä
tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
- (Jaak 1:13-15) Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan,
sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan
kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka
häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää
se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
Jeesuksen
suhde syntisiin. Monet liberaalipapit ovat omaksuneet sen mediassa esiintyvän käsityksen,
että on kysymys ihmisoikeuksista ja rakkaudesta, mutta unohtaneet sen, että
kysymys on myös synnistä ja himosta. He näkevät asiasta vain toisen puolen,
mutta ei syntiäkään sovi unohtaa. Jumala ei tietenkään pakota ketään seuraamaan
itseään, ja jokainen voi itse päättää, miten hän elää.
Entä suhtautuminen homoseksuaaleihin ja
muihin ihmisiin, ja miten Jeesus suhtautui heihin? Eroaako hänen asenteensa
nykyajan liberaaleista papeista?
Vastaus on, että voimme hyvin nähdä hänen
myönteisen asenteensa syntisiin ihmisiin, koska häntä sanottiin publikaanien ja
syntisten ystäväksi (Luuk 7:34). Hän otti tällaisia ihmisiä vastaan ja
keskusteli heidän kanssaan. Siinä on malli, johon jokaisen tulisi pyrkiä. ”
Jumala ei katso henkilöön” (Room 2:11), Jeesus ei tehnyt niin, eikä meidänkään
tulisi tehdä niin:
- (Luuk 15:1,2) Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat
hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja
sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
- (Luuk 7:36-43,47-50) Niin eräs fariseuksista pyysi
häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.
37. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli
syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen
talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
38. ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle,
itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä
hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
39. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki,
ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän,
mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on
syntinen."
40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon,
minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja,
sano". -
41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen
oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
42. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän
molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se,
jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä
ratkaisit".
47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot
synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän
anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi
ovat anteeksi annetut".
49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan
mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut
pelastanut; mene rauhaan".
Kuitenkin
on yksi suuri ero monien pappien ja Jeesuksen välillä: Jeesus ei koskaan
sanonut syntiä hyväksi asiaksi niin kuin monet nyt tekevät. Vaikka Jeesus
rakasti ihmisiä, hän kehotti heitä tekemään parannuksen ja luopumaan synneistään.
Siinä on selvä ero nykytilanteeseen verrattuna. Monet liberaalipapit eivät puhu
tästä aiheesta ilmeisesti siksi, koska he haluavat esiintyä ihmisten silmissä
maltillisina, rakkaudellisina ja edistyksellisinä (Jeesus sanoi myös: Voi
teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän
isänsä väärille profeetoille, Luuk 6:26), tai koska he eivät usko, että
teoillamme tässä maailmassa voisi olla seurauksia.
- (Luuk 15:7) Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa
suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin
yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
- (Joh 5:14,15) Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä
ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää
syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
15. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus
oli hänet terveeksi tehnyt.
- (Joh 8:10,11) Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt
ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun
syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin
Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä
tästedes enää syntiä tee".
- (Mark 1:14,15) Mutta sittenkuin Johannes oli pantu
vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
15. ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan
valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
”Paavali
ei tuntenut tasaveroisia suhteita”. Yksi hyvin tavallinen puolustus homosuhteille nykyään on,
että Paavali ja Raamatun kirjoittajat eivät tunteneet tasaveroisia suhteita,
vaan vastustivat ainoastaan hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja elostelua.
Tämä käsitys ei kuitenkaan saa tukea näistä
jakeista eikä edes antiikin historian tutkimuksesta. Silloin kyllä tunnettiin
myös tasaveroiset suhteet, eikä sen aikainen yhteiskunta ja ihmiset poikenneet
kovin paljoa nyky-yhteiskunnasta, paitsi että teknologia ei ollut yhtä
kehittynyttä. On varmaa, että Paavali tunsi hyvin kreikkalaisen maailman ja suurkaupunkien
moninaisuuden. Ei voi olla sattuma, että homoseksuaalisuudesta puhuvat Raamatun
kohdat ovat kirjeissä, jotka on lähetetty suurkaupunkeihin.
Samat henkilöt, jotka puolustelevat
homoseksuaalia käytöstä tai muita elämän tapoja, ovat myös sanoneet, että kyse
on kulttuurisidonnaisesta asiasta, ja että Paavali ja muut Raamatun
kirjoittajat olivat ”oman aikansa lapsia”.
Tämä voidaan kuitenkin kääntää myös
toisinpäin: tämän näkökannan ihmiset ovat itse kulttuurisidonnaisia ja oman
aikansa lapsia. Hekin tulkitsevat samoja asioita omasta ahtaasta näkökulmastaan
käsin. Ovatko he ottaneet tätä huomioon?
Lisäksi he eivät ota huomioon, että Paavali
ja apostolit olivat Jeesuksen, Jumalan Pojan valtuuttamia ihmisiä. He varmasti
tiesivät asiat eivätkä opettaneet omiaan:
- (Luuk 6:13) Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä
opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin
nimen:
- (Joh 15:16) Te ette valinneet minua, vaan minä
valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte
hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä
minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
- (Matt 28:19,20) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä
olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka
päivä maailman loppuun asti."
- (Gal 1:1,10-12) Paavali, apostoli, virkansa
saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta
ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai
ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille
mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
11. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että
minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12. enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä
sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
- (2 Piet 3:15,16) ja lukekaa meidän Herramme
pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali
hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16. niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään,
kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja
toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon
niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
VIITTAUKSET:
1. Mauno Saari: Saarnaaja, s.
180-183
2. Ari Puonti:
Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 130
3. Marshal
Kirk ja Madsen Hunter: After
the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s.
1989, s. 152-155, Plume Press, Penguin Group
4. Matti
Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 12-14
5. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 166
6. Ari Puonti: Suhteesta siunaukseen, s. 76,77
7. Espen Ottosen: Minun
homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104
8. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit
ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131
9. Lesboidentiteetti ja kristillisyys,
s. 87, Seta julkaisut
10. Sinikka Pellinen:
Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus
11. Robert P. Capaj:
”Substance Abuse in Gay Men, Lesbians and Bisexuals” teoksessa Textbook of
Homosexuality and Mental Health, toim. Robert P. Capaj ja Terry S. Stein. 1998,
783-784. Washington, London: American Psychiatric Press Inc.
12. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 121,122
13. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 101
14. Leanne Payne: Särkynyt
minäkuva, s.30
15. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 264
16. Espen Ottosen: Minun
homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 53,56
17. Sinikka Pellinen:
Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 50.51
18. Edwin
Louis Cole: Miehuuden haaste, s. 104
19. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti
ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus
20. Roland Werner: Toisenlainen
rakkaus, Alan Medingerin todistus s..50,51
21. Merlin
Carothers: Kiitoskirjat; Kiitä sittenkin (Prison to Praise),
s. 45,46
22. Espen Ottosen: Minun
homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 71
TÄRKEIMMÄT LÄHTEET:
Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”)
Ari Puonti:
Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen
Ari Puonti: Suhteesta
siunaukseen