LUKU 1 -
Seurakunnan heikkouksia
TÄRKEYSJÄRJESTYS. Kokosydämisyys seurattaessa Jeesusta Kristusta on
tärkeää ja sen puute on yksi ongelma. Meillä on vain yksi elämä elettävänä eikä
sitä kannata heittää hukkaan. Joudumme kerran kaikki seisomaan kasvoista
kasvoihin Jumalan edessä ja silloin meille sanotaan: ”sinä hyvä ja uskollinen
palvelija” tai ”sinä paha ja laiska palvelija”. Olemme siis joko hyviä tai
pahoja palvelijoita Raamatun valossa, mutta varmasti on parempi olla
ensimmäisten joukossa, ettei meille käy huonosti.
Erityisesti vapaa-ajan väärinkäyttö on asia, jossa
epäonnistumme. David Wilkerson kirjoitti jo yli 30 vuotta sitten
Näky-kirjassaan (s. 55) samasta asiasta. Hän totesi: ”Näen, että
tulevaisuuden synti on vapaa-ajan väärinkäyttö…Minä puhun kaikesta hukkaan
tuhlatusta ajasta; ajasta, joka ihmisellä on käytettävänään valitakseen itse,
miten käyttää sen; ajasta, jonka hän voisi käyttää keskustelemiseen
taivaallisen Isän kanssa… Tulevaisuuden suurin synti Jumalaa vastaan ei ole
ruumiin väärinkäyttö, ei lihan himojen tyydyttäminen eikä edes Hänen nimensä
kiroaminen. Suurin synti Jumalaa vastaan on yksinkertaisesti se, että ihmiset
eivät välitä Hänestä silloin, kun Hän selvästi kutsuu. Näen tässä salassa
tapahtunutta kehitystä. Lopunajan kristityt, jotka elävät paljon lähempänä
Kristuksen tulemusta kuin ensimmäiset kristityt, viettävät kaikkein vähiten
aikaa Hänen edessään.”
Hyvä kysymys siis on, mitä teemme ajallamme, mihin käytämme
vapaat tuntimme. Käytämmekö sen Jumalan hyväksi vai turhiin harrastuksiin ja
TV:n seuraamiseen? Näyttää siltä, että monilla on aikaa kaikkeen
epäoleelliseen, sanomalehtiin ja tiedotusvälineiden seuraamiseen, huveihin ja
ystäviin, mutta ei aikaa Jumalalle. Ymmärtäkäämme siis, ettei meitä ole
pelastettu vain välttääksemme helvetin ja päästäksemme taivaaseen, vaan että
etsisimme ja löytäisimme Jumalan suunnitelman elämäämme varten. Vain sillä
tavalla elämällämme voi olla merkitystä iäisyyden valossa ja voimme olla
hyödyllisiä Jumalalle. Meidän on annettava itsemme ja elämämme hänelle, ettei
se menisi hukkaan. Anna sen toteutua elämässäsi:
-
(Room 12:1,2) Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä,
veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne
uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja
otollista ja täydellistä.
RUKOUS. Toinen asia, joka läntisissä seurakunnissa on heikoilla,
on rukous tai sen puute. On totta, ettei se ole ongelma kaikkien elämässä,
mutta hyvin monet käyttävät siihen päivän aikana vain joitakin minuutteja, mikä
on hyvin vähän. Syynä siihen voi olla juuri edellisessä kappaleessa mainittu
syy: vapaa-ajan väärinkäyttö; meillä on aikaa kaikkeen muuhun kuten
tiedotusvälineiden seuraamiseen, ihmisten kanssa jutusteluun tai harrastuksiin.
Mitkään niistä itsessään eivät tietenkään ole huonoja asioita, mutta jos ne
varastavat meiltä sen ainoan ajan, jonka voisimme käyttää rukoukseen,
muodostuvat ne ongelmaksi.
Miten sitten voimme korjata edellisen ongelman, löytyy siihen
yksi keino: meidän on varattava aikaa rukoukseen, pyrittävä lisäämään sitä. Se
voi tarkoittaa, että jos ennen olemme rukoilleet puoli tuntia, pyrimme nyt
rukoilemaan tunnin, kaksi tai vieläkin enemmän. Tai jos ennen olemme rukoilleet
tunnin, nyt rukoilemme kaksi tai kolmekin tuntia (Samaa voidaan tietysti
soveltaa esim. kotikokouksiin. Jos ennen on rukoiltu puoli tuntia, voidaan nyt
rukoilla tunti sen sijasta. Rukouksen määrää voi lisätä, jos jättää keskustelun
hieman vähemmälle.). Usein saamme nähdä, kun lähdemme pienestä liikkeelle,
että rukous tulee yhä helpommaksi. Sen tekee mahdolliseksi Jumalan Pyhä Henki,
joka auttaa heikkouttamme ja jolloin on mahdollista rukoilla jopa useita
tunteja päivässä. Ilman Jumalan apua se ei onnistuisi samalla tavalla.
Tärkein hyöty rukouksesta on kuitenkin se, että se valmistaa
tietä Jumalan toiminnalle. Israelin historiasta voidaan nähdä, että aina kun
kansa huokaili ja kääntyi Jumalan puoleen, valmisti Herra heille vapautuksen.
Näin ei tapahtunut vain Mooseksen aikana vaan myös tuomareiden ja Samuelin
aikana (2 Moos 2:23,24 / 4 Moos 20:16 /
1 Sam 7). Vapautus oli vain seuraus siitä, että oli ensin käännytty Jumalan
puoleen.
-
( 4 Moos 20:16) Mutta me huusimme Herran puoleen, ja hän kuuli meidän
huutomme ja lähetti enkelin, joka vei meidät pois Egyptistä. Ja katso,
me olemme nyt Kaadeksessa, kaupungissa, joka on sinun maasi rajalla.
Kestävästä rukouksesta puhuu
seuraava lainaus. Se osoittaa, että meidän on rukoiltava kestävästi (Kol
4:2. Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa), jos
haluamme nähdä ihmisten pelastuvan ja Jumalan toimivan. Yksin kestävä rukous
voi murtaa ne ajatusrakennelmat ja valheet, joiden vallassa ihmiset ovat. Se
voi tehdä heidät vastaanottaviksi Jumalan pelastussanomalle ja etteivät he
joudu kadotukseen. Meidän on ensin ponnisteltava Jumalan edessä, jos haluamme
nähdä muutoksen ihmisten elämässä:
Mutta
Jaakob ei rukoillut sillä tavoin. Hän kamppaili koko yön ja sitten hän
huudahti: ”En päästä sinua, ennen kuin siunaat minua”, Muutamat eivät ole
koskaan oppineet, miten painiskellaan rukouksessa. Sen tähden he eivät tiedä,
miten voitetaan. Emme saa voittoa ihmisten edessä, ennen kuin voitamme Jumalan
edessä, ja voittaaksemme ihmisten edessä meidän on opittava ponnistelemaan.
… Jokainen Jumalan käyttämä mies on ollut
rukouksen mies. Jos et ole koskaan oppinut, miten on rukoiltava, jos et ole
koskaan oppinut, kuinka painiskellaan Jumalan kanssa, jos et ole koskaan
oppinut, miten koetaan tuskaa, jos et tiedä mitään synnytystuskista, silloin et
myöskään tiedä, mitä merkitsee saada hengellisiä tuloksia. Jos haluat nähdä
Jumalan kirkastettuna julistustyössäsi, sinun on aivan ensiksi tultava
rukouksen mieheksi. (1)
ARMO JA SEN VÄÄRINKÄYTTÖ.
Eräs seurakunnassa esiintyvä ongelma
on, että emme ymmärrä armoa kunnolla. Ei ymmärretä, että kun ihminen kääntyy Jumalan
puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta ja antaa pelastaa itsensä, on seuraus se,
että hän saa syntinsä anteeksi ja tulee armon alle. Hän ei tule ainoastaan
armahdetuksi vanhoista synneistään, vaan on siitä lähtien joka ainoa hetki
armon alla (Room 6:14). Hän on armon alla huolimatta siitä, että olisi
langennut syntiin, ja hän on armon alla sekä Jumalan rakkauden kohde, vaikka
olisi epäonnistunut eikä kykene elämään pyhitettyä elämää. Hänen lankeemuksensa
eivät voi muuttaa hänen asemaansa mihinkään, koska hänen kelvollisuutensa
perustuu Kristukseen, ei häneen itseensä. Monien on vaikea ymmärtää tätä asiaa
ja he elävät jatkuvissa itsesyytöksissä (Mikset pysty parempaan… Jumala ei
rakasta sinua) ja uskovat Jumalan olevan heihin tyytymätön, vaikka asia on
juuri päinvastoin. Heidän on vaikea uskoa, että heidät on siirretty armon
piiriin, jossa kaikki vaatimukset, syytökset, laki ja tuomio on täysin
poistettu yltämme kuten seuraavat jakeet hyvin osoittavat. Katsomme näitä
jakeita, joiden seurauksena meidän on hyvä armahtaa myös itseämme, koska Jumala
on sen jo tehnyt meille:
- (Room 8:1) Niin ei
nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa
ovat.
- (Room 5:1,2) Koska
me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan
kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös
olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme,
ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
- (Fil 1:7) Ja oikein
onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun
sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia
puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta
osalliset.
- (1 Piet 2:10) te,
jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan
kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta
nyt "olette armahdetut".
- (1 Piet 5:12)
Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti
teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo,
jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
Kun armon ymmärtäminen on
suuri ongelma seurakunnassa, voi sitä olla sen väärinkäyttökin. Se tarkoittaa
ajatustapaa, jossa ihminen vieraantuu Jumalasta ja paaduttaa itsensä niin,
ettei hän enää valvo vaellustaan. Hän saattaa ajatella, että ”Mehän olemme
armon alla, joten ei ole niin väliä miten me elämme”. Hän tekee armosta
keppihevosen, jolla hän puolustelee tekojaan. Hän ei ota huomioon seuraavia
jakeita, joissa Paavali varoitti tällaisesta ajatustavasta:
- (Room 6:14,15)
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon
alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko
tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16. Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te
olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi
kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Niinpä kun armo on annettu,
on ihmeellistä, että saamme elää siinä. Älköön se kuitenkaan saako ketään puolustelemaan
vääriä tekojaan vaan vapautumaan niistä, koska se on yksi armon tarkoitus (Tiit
2:11,12). Jokaisen kannattaa pitää tilivälit lyhyenä Jumalan kanssa, tunnustaa
synnit heti langettuaan hänelle, ja haluttava lisäksi täydellistä vapautumista
kaikista vajavaisuuksistaan. Se on Jumalan tahto jokaisen elämää varten.
