LUKU 3 -

Evankeliumi ihmisille

                                                           

 

 

Evankelioimistyö on alue, jossa olemme usein epäonnistuneet tai laiminlyöneet sen. Olemme usein hiljaa kun pitäisi puhua tai sitten emme tuo oikealla tavalla esille Jumalan rakkautta ja miten hän kutsuu ihmisiä iankaikkiseen valtakuntaansa. Seuraavassa otetaan esille joitakin evankelioimistyöhön liittyviä puolia. Esille tuodaan niitä alueita, joissa meillä olisi parantamisen varaa.

 

Ihmissuhteet. Evankelioimistyössä on jälleen hyvä kiinnittää huomiota ihmissuhteisiin. Kun seurakuntaan sopeutumisessa niiden merkitys on avainasemassa, on niillä merkitystä myös evankeliumityössä. Se johtuu siitä syystä, että useilla ihmisillä on voimakkaita ennakkoluuloja kristillistä uskoa kohtaan. He voivat pitää seurakuntaa omavanhurskaana, ahdasmielisenä, hyökkäävänä ja tekopyhänä, joka joissakin tilanteissa on totta. Heidän on edellisen asenteensa takia vaikea ottaa vastaan sanomaa Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä. He torjuvat sen heti.

   Sen sijaan tilanne muuttuu, jos näillä ihmisillä on lähipiirissään kristittyjä tuttavia ja ystäviä, joihin he luottavat. Silloin he voivat mitta-asteikolla ikään kuin siirtyä lähemmäksi evankeliumin vastaanottamista tai eivät ole sille yhtä torjuvia kuin ennen. Hyökkäävä, tuomitseva esitystapa ja väittely voivat viedä heitä kauemmas samalla asteikolla. Siirtyminen asteikolla kumpaankin suuntaan on mahdollista ja se riippuu heidän ympärillään olevista ihmisistä sekä muista vaikutteista, joita he saavat esim. tiedotusvälineistä.

   Seuraava lainaus osoittaa hyvin, että ihmisistä pitää välittää ihmisinä eikä vain käännytyskohteina. Kysymys on ystävyysevankelioinnista, jossa ei keskustella vain pinnallisesti ihmisten kanssa, vaan tutustutaan heihin arkielämässä ja kenties autetaan jollakin tasolla. Tällainen suhteisiin perustuva evankeliointi toimii paremmin kuin lyhytkestoiset kohtaamiset. Sen hedelmät ovat pysyvämpiä.

 

   Lähdettyään Reitille he jättävät taakseen myös kirkon, ja ne ummehtuneet, tyhjät valheet, joihin kirkko heidän mielestään on syypää. Heidän ajatuksiaan näytti hallitsevan kaksi kaavamaista käsitystä kristillisyydestä. Toinen on ”tekopyhä uskovainen”, joka palvoo Kristusta huulillaan sunnuntaisin kirkonpenkissä, mutta ei koskaan todellisuudessa elä sen mukaisesti… Toinen kaavamainen käsitys sisältää kristityn, joka on ”uskonkiihkoinen opetuslapsi”. Vauhkokatseinen raamatunpaukuttaja, joka tarttuu pahaa-aavistamattomia ihmisiä rinnuksista ja pakkosyöttää heille evankeliumia. He ovat täynnä dramaattisia vastauksia ja ihmeellisiä todistuksia, mutta heillä ei ole koskaan aikaa kuunnella ihmisten kysymyksiä.

   Meidän oli siis voitettava kaikki tuollainen. Aloimme yksinkertaisesti kuunnellen, havainnoiden, oppien ja ponnistellen kuulemaan ja havaitsemaan mitä näillä tyytymättömillä nuorilla ihmisillä oli sanottavaa. Vähitellen aloimme käsittää sen perspektiivin, josta he katselivat taakseen jättämäänsä maailmaa. Ja vähitellen he alkoivat tajuta, että me olimme siellä rakkaudesta heihin, emmekä saarnataksemme heille nujertaaksemme heidät. (8)

 

Ihmissuhteilla on siis merkitystä niin arkielämässä kuin haluttaessa johdattaa ihmisiä armon tuntemiseen. Jos ne unohdetaan ja emme arvosta ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä tai tuomitsemme heidät, niin he hyvin pian kääntävät selkänsä Jumalalle – nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Sen sijaan, jos pystymme arvostamaan lähimmäisiämme emmekä tuomitse heitä (esim. vanhemmat, jotka ovat lapsiaan kohtaan liian jyrkkiä epäoleellisissa asioissa), he pystyvät helpommin omaksumaan meille tärkeät elämänarvot. Paljon parempi on pyrkiä todelliseen ystävyyssuhteiden solmintaan kuin olla etevä väittelyssä ja omata käännyttävä, ”minä olen oikeassa, sinä väärässä-asenne”. Kunnon ihmissuhteiden kautta ihmisten on paljon helpompi vastaanottaa evankeliumi:

 

Seurakunta muutti pienestä, syrjäisestä rakennyksesta näkyviin, etsijäystävällisiin ravintolatiloihin. Tämä merkitsi huomattavaa muutosta seurakunnan toiminnalle. DeWitt haastoi jokaista seurakuntalaista solmimaan ystävyyssuhteen yhden tai kahden seurakunnattoman ihmisen kanssa ja kutsumaan heitä mukaan kokemaan yhteyttä. Kun ihmiset ottivat DeWittin ehdotuksen myönteisesti vastaan, seurakunta alkoi räjähdysmäisesti kasvaa. (9)

 

Pelastumattomien tavoittaminen. Toiseksi on hyvä huomata, tavoitetaanko pelastumattomat ihmiset. Paavali kirjoitti: ”usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, joten evankeliumin täytyy kulkeutua niille ihmisille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Tarvitaan sitä, että he saavat kuulla sen selkeänä ja yksinkertaisena voidakseen vastaanottaa pelastuksen. Jos unohdamme sen tai meillä ei ole huolta lähimmäisistämme emmekä edes rukoile heidän puolestaan, olemme kadottaneet alkuperäisen näkymme.

   On kuitenkin hyvä kysyä, jääkö evankeliumi vain seurakuntien ja kirkkojen sisäpuolelle? Jääkö se vain niiden kuultavaksi, jotka ovat kuulleet sen jo useita kertoja aiemmin? On mahdollista, että olemme syyllistyneet juuri siihen. Kun Jeesus lähti etsimään kadonneita, olemme saattaneet toimia päinvastoin emmekä mukavuudenhalumme takia ole tehneet mitään lähimmäistemme pelastuksen hyväksi. Emme ole ottaneet todesta Jeesuksen lähetyskäskyä, jossa hän kehotti meitä menemään kaikkeen maailmaan. Onko meillä edes haluakaan lähteä:

 

- (Matt 28:19) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

 

- (Mark 16:15) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

 

- (Jes 6:8) Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut".

 

T.L. Osborn on tärkeässä kirjassaan ”Kirkosta kadulle” ottanut saman asian esille. Hän toteaa, miten me keskitymme liian paljon kirkkorakennuksiin kuin ulkopuolella oleviin ihmisiin. Unohdamme, että useimmat eivät koskaan – kokousilmoituksista ja kutsuista huolimatta – tule hengellisiin tilaisuuksiin, koska eivät välitä niistä. Vasta sitten kun he pelastuvat he tulevat seurakuntiin. Tarvitsemme sen tähden asenteen muutosta, että pystyisimme muuttamaan ajatustapamme ja tavoittamaan nämä eksyneet lampaat:

 

Käytännöllisesti katsoen kaikki seurakunnallinen evankelioiminen tapahtuu tällaisen ennakkokäsityksen vallassa: Jos jollakin tavalla saamme syntiset kirkkoihimme ja rukoushuoneisiimme, he pelastuvat!

   Niinpä järjestämme erityisiä herätysviikkoja. Kutsumme erinomaisia puhujia…

   Mutta – kaikesta huolimatta – ihmisiä tuleekin häviävän vähän.

   Miksi?

   Koska useimmat syntiset eivät halua tulla kirkkoihin!

   … Mitä meidän siis tulee tehdä?

   Täydellisesti hylätä ennakkokäsityksemme!

   Mitä tarkoitan tällä?

   Tarkoitan, että meidän tulee myöntää itsellemme, että koska pelastumattomien enemmistö ei koskaan tule kirkkorakennuksiin pelastuakseen, ja koska suurena tehtävänämme on syntisten saavuttaminen evankeliumilla, meidän täytyy muuttaa asennoitumisemme ja kuljettaa evankeliumi sinne missä syntiset ovat – pyhäkön ulkopuolelle – toimia aivan niin kuin alkuseurakunta toimi. (10)

 

Rahankäyttö. Se, arvostammeko evankelioimistyötä, ilmenee siitä, mihin käytämme rahamme. Käytämmekö kaiken ylimääräisen rahan, joka meiltä jää tarpeellisten menojen jälkeen, vain itsekkäästi ja omaksi huviksemme, vai käytämmekö sitä evankeliumin levittämiseen ja lähetystyöhön. Rientääkö kukin meistä vain ”oman huoneensa hyväksi” (Hag 1:9), mutta unohdamme kokonaan Jumalan työn? Mihin asioihin satsaamme tässä elämässä ja missä on aarteemme? Keräämmekö niitä taivaaseen vai ainoastaan maan päälle kuten Jeesus sanoi:

 

- (Matt 6:21) Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

 

Tärkeää siis on, että satsaamme evankeliumin työhön, etteivät ihmiset joudu kadotukseen. Jos voimme varoillamme vaikuttaa siihen, että he saavat kerran taivaassa iloita yhdessä kanssamme, kuinka tärkeätä onkaan, ettemme ole itsekkäitä ja elä vain itsellemme. Jo pienillä uhrauksilla voidaan vaikuttaa siihen, että evankeliumi leviää.

   Jos itsellämme ei ole kutsua varsinaiseen lähetystyöhön kaukaisiin maihin, voimme kaikesta huolimatta tukea tällaista työtä. Oswald J. Smith on kirjoittanut:

 

Ette ehkä voi mennä lähetyskentälle. Tuskin koskaan pääsette edes näkemään lähetyskenttää. Mutta voitte … varoillanne tehdä jollekin toiselle mahdolliseksi pääsyn sinne. Voitte lähettää sijaisen. Ja jos teette sen lähettämällä varojanne lähetyssaarnaajien kannattamiseen, on palkkanne oleva eräänä päivänä yhtä suuri kuin niiden, jotka todella menivät lähetyskentille.

   Haluan toistaa jälleen hyvin rakkaan iskulauseemme: ”Jokainen kristitty on lähetyssaarnaaja.” (11)

 

Evankelistat. Asia, joka tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille, ovat evankelistat. He ovat tärkeitä seurakunnan kasvun ja herätyksen kannalta. Esim. Suomessa oli joitakin vuosikymmeniä sitten useita kiertäviä evankelistoja, mutta nykyään heitä näkee paljon vähemmän. Se ei varmastikaan tarkoita, että evankelistan virka olisi kadonnut, vaan että monet heistä ovat syrjässä eivätkä käytä lahjaansa. Eräiden tutkimusten mukaan vajaalla 10 prosentilla ihmisistä seurakunnassa on evankelistan armoitus. Tämä ryhmä on hyvä saada mukaan hengelliseen työhön ja käyttämään lahjaansa. Kun näin todella tapahtuu ja evankelistat saavat tukea työhönsä, tulevat monet vedetyksi Jumalan valtakuntaan.

 

Kokouspaikat. Tavallisesti ihmisille on suuri kynnys tulla kirkon ja seurakunnan tilaisuuksiin. He eivät lähde niihin. Sen sijaan he voivat mennä tilaisuuksiin, jotka järjestetään ravintoloissa, hotelleissa ja teattereissa, koska ovat tottuneet käymään niissä. Sen tapaiset paikat kiinnostavat heitä enemmän. Pelastusarmeijan perustaja William Booth huomasi tämän:

 

Alhaisilla kansanluokilla on katkera vastenmielisyys kirkkoja ja Herran huoneita kohtaan. Tämä on ikävä seikka, enkä minä voi sitä auttaa, mutta totta se on. Heillä ei ole halua käydä kirkoissa ja Herran huoneissa, mutta heitä haluttaa kyllä käydä teattereissa ja muissa näyttelyhuoneissa ja sen tähden käytämmekin me kokouspaikoiksemme näitä paikkoja. (12)

 

Tiedotusvälineet. Nykypäivänä on mahdollisuus käyttää joukkotiedotusvälineitä kuten TV ja radio. Niissä tavallisen ihmisen rooli on pieni, paitsi että hän voi tukea niitä hengellisiä järjestöjä, jotka toimivat sillä alueella. Tällainen työ on erittäin tehokasta tavoittaessaan miljoonia ihmisiä.

   Entä sitten nettityö? Yksi keino on laittaa linkkejä niille sivuille, missä evankeliumi tulee selkeästi esille. Mitä enemmän on linkkejä erilaisiin kirjoituksiin tai muuhun hengelliseen materiaaliin, sitä helpommin ihmiset löytävät ne hakukoneiden kautta. Linkkien määrä on tärkeä tekijä siinä, miten sivuille löydetään.

 

Sielunhoito. Eräs ongelma monissa kirkoissa ja seurakunnissa on jälkihoidon puute. Ne voivat järjestää kokoussarjoja ja tavoittaa tuhansia, mutta niissä ei ole mitään organisoitua jälkihoitoa ja harjoitettuja työntekijöitä, jotka vastaisivat sielunhoidosta ja pitäisivät yhteyttä ihmisiin (vierelläkulkijoita, joilla tavallisesti on samanlainen tausta ja sukupuoli). Puuttuu tasapaino evankelioimisen ja sielunhoidon välillä. Bill Hybels on havainnut tämän ja muita ongelmia useissa seurakunnissa:

 

Matkustaessani ympäri maailmaa olen nähnyt paljon tasapainottomia seurakuntia. Jotkin evankelioivat hyvin tehokkaasti, mutta ne eivät opetuslapseuta uusia uskovia.

   Jotkin seurakunnat ovat hyviä opettamaan ja saarnaamaan, mutta eivät välitä yhteisöllisyyden arvosta eivätkä harrasta pienryhmiä. Jotkin seurakunnat keskittyvät sekä evankeliointiin että opetuslapseuttamiseen, mutta eivät suuntaudu kärsivän maailman tarpeisiin; he eivät välitä köyhistä. Halusimme olla varmoja, että kun kasvoimme, pääsisimme yhä lähemmäksi Apostolien tekojen 2. luvun seurakunnan täydellistä tasapainoa. (13)

 

Entä ihmisten tarpeet hengellisissä tilaisuuksissa? Jos ei oteta huomioon tavallisissa elämänvaikeuksissa kamppailevia ihmisiä, vaan keskitytään ainoastaan pelastukseen, esiintyy sillä alueella ainakin kolme ihmisryhmää: pelastusta etsivät, luopuneet ja epävarmat:

 

Pelastumattomat. Kun ihminen ensi kertaa etsii pelastusta ja jumalayhteyttä, on joitakin jakeita, jotka sopivat siihen tarkoitukseen. Seuraavat jakeet tuovat pääasian hyvin esille:

 

Jes 53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Tämä jae osoittaa, miten me kaikki olemme olleet erossa Jumalasta ja syntisiä, mutta miten Jumala siirsi syntimme oman Poikansa päälle.

 

Joh 5:39,40 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Nämä jakeet osoittavat, miten Jeesuksessa on iankaikkinen elämä ja miten voimme kääntyä hänen puoleensa rukouksessa.

 

Joh 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Tämä jae osoittaa, miten meidän täytyy vastaanottaa Jeesus elämäämme, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia. Ihminen voi lausua pelastusrukouksen sielunhoitajan perässä sekä kiittää lopuksi siitä, että on vastaanottanut pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Luopiot. Ihminen, joka joskus on ollut Jumalan yhteydessä, mutta sitten luopunut, tarvitsee erilaista ohjausta kuin edellisen ryhmän henkilöt. Ehkä paras jae on 1 Joh 1:9. Se tuo luopuneen henkilön siihen tienhaaraan, missä hän oli erkaantunut Jumalasta, mutta miten hän voi uudestaan saada kaikki syntinsä anteeksi.

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Epävarmat henkilöt ovat niitä, jotka epäilevät pelastustaan. Toisina päivinä he tuntevat itsensä pelastuneiksi ja toisina päivinä epäilevät samaa asiaa. Heidän ongelmansa on, että he katsovat liikaa itseensä, omiin tekoihinsa ja tunteisiinsa kuin siihen, mitä Jeesus on tehnyt heidän puolestaan. Seuraavantyyppiset jakeet voivat auttaa tällaisia henkilöitä:

 

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

 

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! 

 

- (1 Joh 5:13) Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.