LUKU 4 -

Muiden varustaminen       

 

 

 

- (Ef 4:11,12) Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,

 

- (2 Tim 2:2) Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.

 

Yksi tärkeä piirre hengellisen työn tekijöille on varustaa muita palveluksen työhön. Monissa seurakunnissa on se ongelma, että tämä ei toteudu, ja ne ovat liian pastorikeskeisiä. Se tarkoittaa, että yksi (tai ehkä muutama) henkilö tekee suuren osan työstä. Hän voi vastata saarnaamisesta, sielunhoidosta, rukouspalvelusta, puutteessa olevien auttamisesta ja muista työmuodoista, mitä seurakunnassa on. Seuraus on se, että hän on usein ylikuormitettu, kun muut ovat vain passiivisia katsojia. Monissa suurissa kirkoissa on tällainen malli.

   Sen sijaan Raamatusta emme löydä sellaista mallia, vaan johtajat pyrkivät kouluttamaan muita palveluksen työhön ja ottamaan vastuuta. Se tarkoittaa, että meidänkin pitäisi pyrkiä siihen, että jokainen olisi ahkera siinä työssä, mihin Jumala on hänet kutsunut. Meillä pitäisi olla näky, missä ihmiset löytävät paikkansa ja oppivat käyttämään Jumalan heille antamia lahjoja – sekä yliluonnollisia Hengen lahjoja että luonnonlahjoja. Se koskee niin vanhoja kuin nuoria ja kaikkia niitä, jotka Jumala on kutsunut ja pelastanut.

 

Sanoin miehelle: ”Suurin syy siihen, että seurakuntanne on kutistunut niin pieneksi, ei ole se taistelu, jossa olette, vaan se, ettette ole osanneet erottaa ihmisten lahjoja ja kutsumuksia.”

 

Tämä ei ainoastaan hämmästyttänyt miestä vaan loukkasi häntä. Odotin hetken ennen kuin jatkoin.

 

”Oli aika, jolloin pystyitte vetämään puoleenne suuria kansanjoukkoja. Saitte sen aikaan monilla toimivilla tavoilla, mutta ajat muuttuivat ettekä te muuttuneet niiden mukana. Olet suuri johtaja ja olet taistellut rohkeasti totuuden puolesta hämmästyttävällä kestäväisyydellä. Kuitenkin ainoat, jotka voivat selviytyä ja päästä voitolle tässä taistelussa ovat ne, jotka käyttävät yhtä paljon aikaa uusien johtajien valmistamiseen kuin johtamiseen. Tämä on ollut heikkoutesi, ja muut – ne, joita pidät johtajina – ovat myös heikkoja.”

 

Saatoin nähdä miehen loukkaantuvan vieläkin enemmän ja tahtovan väittää vastaan, mutta hän hillitsi itsensä. Jatkuvat tappiot olivat nöyryyttäneet häntä niin, ja hän oli nyt niin epätoivoinen, että hän oli ainakin jossain määrin avoin sille ajatukselle, että oli ollut väärässä joissakin asioissa, ehkä jopa erittäin väärässä siinä, miten hän oli suhtautunut taisteluun ja toisten johtamiseen. Katsellessani, miten hän pakotti itsensä rauhoittumaan, jatkoin:

 

 ”Älkää toki ajatelko minun tarkoittavan, ettette ole tehnyt mitään oikein. Rohkeutenne ja kestäväisyytenne on se perusta, jolle kaikki tulevaisuuden voitot rakennetaan. Kuitenkin teidän on mielestäni myönnettävä, että jokin hyvin perustavaa laatua oleva asia on ollut pielessä. On tapahduttava muutos siinä, millä tavoin asioita tehdään, tai tulokset tulevat pysymään samoina…”

 

…”Pystyn tosiaankin näkemään, miten olen erehtynyt, kun en ole tunnistanut toisten lahjoja tai antanut heidän kasvaa käyttämällä niitä”, mies vastasi. En ole myöskään tunnustanut toisten tarjoamaa johtajuutta. Myönnän, että näin heidät uhkana.

 

…Joka tapauksessa jokaisen teistä on nyt johdettava monia ihmisiä… Olette johtaneet heitä hyvin vasta silloin, kun heistäkin tulee johtajia…” (14)

 

ERILAISET TYÖMUODOT

 

- (1 Kor 12:27,28) Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

28. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

 

- (Room 12:6-8) ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7. jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8. jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

 

- (1 Piet 4:10) Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.

 

Kun halutaan löytää oma paikka seurakunnassa ja ohjata muita hengelliseen työhön, täytyy ymmärtää, että Kristuksen ruumiissa jokaisella on omat lahjansa ja toimintapiirinsä. Toiset ovat hyviä määrätyillä alueilla ja toiset muilla alueilla aivan kuten jalkapallojoukkueessa voi pelaajilla olla eri lahjayhdistelmiä: voi olla hyökkääjiä, pelinrakentajia, puolustajia ja maalivahti, ja jokainen heistä voi olla omassa tärkeässä roolissaan. On mahdotonta sanoa, että yksikään heistä on tärkeämpi kuin muut, koska jokainen pelirooli on tärkeä kokonaisuuden kannalta.

   Seurakunnassa täytyy siis ymmärtää, että Kristuksen ruumiissa jokaisella yksilöllä on oma erikoistehtävänsä. Toiset ovat loistavia puhujia, toiset sielunhoitajia ja paimenia, toiset opettajia ja toisilla on evankelistan lahja. Kaikilla ei ole samoja lahjoja eivätkä he ole hyviä samalla alueella.

   Liian usein monet tekevät esim. suoraa evankelioimistyötä (traktaattien jako ym.) syyllisyydestä, huonosta omastatunnosta tai ulkoapäin tulevan käskyn vaikutuksesta, vaikka heillä ei ole lahjoja sellaiseen työhön. Seuraus on se, että he ovat ahdistuneita, koska toimivat alueella, mikä ei ole heille luontaista. He eivät ymmärrä, että ruumiissa on erilaisia jäseniä eivätkä kaikki voi toimia samoissa tehtävissä (1 Kor 12).

   Sen sijaan jos joku muu henkilö tuntee sisäistä halua samaan työhön (Jumalan antama kutsumus), ja hänellä on taito lähestyä ihmisiä, tuottaa se yleensä tulosta, koska se on luontevaa. Hän toimii alueella, missä on hyvä, ja on yleensä tyytyväinen saadessaan käyttää niitä lahjoja, mitä hänellä on. Tietysti hänkin joutuu ensin valitsemaan sen, että lähtee ensin liikkeelle eikä jää paikalleen. Hänen täytyy olla ahkera sen leiviskän käyttämisessä, minkä Jumala on hänelle antanut.

 

Uskon itse asiassa, että voimme toimia todella tehokkaasti Jumalalle vain, kun teemme työtä omassa luvatussa maassamme. Monet kristityt yrittävät eri työtehtävissä ja olosuhteissa osallistua henkilökohtaiseen evankelioimiseen siellä missä voivat, mutta evankelioiminen on tehokasta ainoastaan silloin, kun se toteutetaan omien lahjojen mukaan. Kala ei voi uida jalkakäytävällä. Se ei voi esiintyä edukseen siellä. henkilö, joka toimii oman luvatun maansa ulkopuolella, on yhtä kömpelö. Kun yrität evankelioida ohi kutsumukseksi, siitä tulee luonnotonta. Epäuskoiset eivät pidä siitä, että heitä käännytetään, ja jos olemme rehellisiä, kristitytkään eivät pidä käännyttämisestä. Se on kurjaa kaikkien osapuolten kannalta! Mutta kun toimit omassa luvatussa maassasi, voit käyttää Jumalalta saamaasi taitoa ja antaa vastauksia, ja ihmiset ottavat sinut avosylin vastaan. Hyödyt siitä, että seisot toisten rinnalla. heidän sydämensä tulee vastaanottavaksi ja he haluavat saada lisää sinulta. Sen vuoksi ollaksesi tehokas evankelioimisessa, sinun täytyy löytää oma asuinpaikkasi, oma luvattu maasi, jossa olet luonnostaan viehättävä ja hedelmää kantava. Siellä käytät lahjaasi tehokkaasti. (15)

 

… Jos pääsemme suorituspakosta ja hiljennymme, huomaamme, ettei Jumala ole jättänyt ketään ilman jotakin henkilökohtaista lahjaa. Jokaisella on oma lahjansa. Joskus olen väittänyt esitelmissäni, että jos ihmisellä on joku oikein heikko kohta se saattaa olla hänen lahjansa.

   Meillä oli siivooja muutama vuosi sitten. Hän oli ihmeellinen: siivous oli hänelle suorastaan nautinto. Iloisesti hän teki työtään. Kun suursiivous oli valmis, hän saattoi ottaa korillisen silittämätöntä pyykkiä ja seistä innoissaan kenenkään pyytämättä vielä tunnin silittämässä. Kun mietin, millainen on onnellinen ihminen, tämä siivooja tulee mieleeni. Hän teki työnsä kutsumuksena ja iloiten. Hänen ilonsa oli aivan ihmeellistä. Siivoamisen lahja oli hänen lahjansa. (16)

 

Kun ihminen löytää paikkansa ja tehtävänsä, ei se tavallisesti toteudu käden käänteessä, vaan vie aikaa. Siihen voi kuulua koulutusta ja että itse opiskelemme ahkerasti sitä aluetta, mihin ymmärrämme Jumalan kutsuneen meidät. Suuri pakanain apostoli, Paavalikaan ei heti kääntymyksensä jälkeen tullut sellaiseksi, vaan hän toimi aluksi mm. Damaskossa sekä Antiokian seurakunnassa muissa tehtävissä ja auttaen muita, kunnes kutsu toteutui. Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin hän oli valmis siihen tehtävään, mihin Jumala oli hänet kutsunut.

   Mutta mistä tietää, mikä on se alue, mihin Jumala on kutsunut meidät? Mistä joku tietää sen, mihin parhaiten soveltuu ja millä alueella hänen leiviskänsä ovat parhaassa käytössä? Yhden vastauksen asiaan on esittänyt Sunday Adelaja. Hän tuo esille kolme tärkeää tekijää, joiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä:

 

Luvattu maasi on siellä, missä intohimosi on. Se on siellä, missä sydämesi syttyy, missä tunnet lähes yliluonnollista halua tarttua asioihin ja parantaa olosuhteita. Esitä itsellesi nämä avainkysymykset, jotka auttavat sinua löytämään oman luvatun maasi:

 

1.      Minkä tekemisestä pidät ja nautit? Joskus se, mitä nimitämme harrastukseksi, onkin todellisuudessa kutsumuksemme.

 

2.      Mihin tunnet intohimoa? Mikä sytyttää sinut tuleen ja valtaa sinut innostuksella?

 

3.      Mikä tekee sinut vihaiseksi ja turhautuneeksi? Mitä ongelmia et pysty karkottamaan ajatuksistasi? Sinut on voitu kutsua kohtaamaan nuo ongelmat lahjojesi ja aikasi avulla. (17)

 

TEHTÄVÄT ULKOPUOLELLA

 

Kun halutaan löytää oma paikka seurakunnassa ja ohjata muita hengelliseen työhön, täytyy ymmärtää, että vain osa työmuodoista sijoittuu seurakunnan seinien sisäpuolelle. Sellaisia voivat olla rukouspalvelu ja musiikki kokousten yhteydessä, opetus sekä muutamat muut työmuodot.

   Sen sijaan suurimman osan työstä pitäisi toteutua saarnatuolin ulkopuolella, kuten Jeesus lähetyskäskyssään kehotti. Yhteiskunnassa on runsaasti erilaisia ihmisryhmiä ja alakulttuureita, jotka poikkeavat toisistaan paljon ja joita voidaan tavoittaa. Kun ymmärretään, että näillä ihmisillä on erilaisia tarpeita, joita kohdataan käytännön tasolla, voidaan saavuttaa paljon sellaisia, jotka eivät koskaan käy hengellisissä tilaisuuksissa ja jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta. He saattavat siirtyä asteikolla paljon lähemmäs Jumalan armon vastaanottamista. Jotkut saattavat myös pelastua.

   Merkillepantavaa monissa työmuodoissa on, että useat niistä liittyvät yhteiskunnassa esiintyviin sosiaalisiin ongelmiin tai vähäosaisiin. Kun joillakin ihmisillä on näky ja halu auttaa näitä erityisryhmiä sekä tavoittaa heitä evankeliumilla, saa työ usein siitä alkunsa. Ensin pitää olla oikeita ihmisiä oikeilla paikoillaan, jotta näyn toteutuminen voisi onnistua.

 

Yksi seurakuntamme tärkeimmistä tehtävistä on luoda tämäntyyppisiä ohjelmia sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Pyydän usein kokouksissamme niitä ihmisiä nostamaan kätensä, jotka ovat huolestuneita ja tietoisia maatamme kohtaavista ongelmista. Ihmiset nostavat kätensä, ja minä pyydän heitä muodostamaan komitean sillä paikalla. He kokoontuvat myöhemmin, kirjoittavat ohjelman ja panevat sen käytäntöön. Jos kyse on työttömille suunnatusta ohjelmasta, he menevät työttömien luo. Jos kyse on lukio-opiskelijoiden auttamisesta, he menevät lukioihin… Luomalla malleja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi innostat toisia tekemään samoin. Nykyisin seurakunnassamme ihmiset ”omivat” sosiaalisia ongelmia. Me samastumme kansaamme kuten Mooses teki suhteessa Israeliin. Me otamme henkilökohtaisen vastuun sen puutteista… Seurakunnan täytyy käyttää sitä voimaa mitä sillä on. Jumala on tyytymätön seurakuntakeskeiseen lähestymistapaamme. (18)

 

Työmuotoja, jotka kohdistuvat seurakunnan ulkopuolella oleviin ihmisiin, voivat olla mm. seuraavat alueet. Kun löydetään motivoituneet ja Jumalan kutsumat työntekijät, joiden lahjat vastaavat työn tarpeita, voidaan olettaa, että työ kantaa hedelmää.

 

• kadunmiehet ja kodittomat
• alkoholi-, huume- ja muut riippuvaisuudet
• vähäosaiset ja puutteessa olevat
• vanhukset, varsinkin yksinäiset
• yksinhuoltajat
• ulkomaalaiset, orvot, lesket
• sielunhoito, psyykkisesti sairaat
• vammaiset
• työttömät
• vankilatyö
• lapset, pyhäkoulutyö
• nuoret, koulutyö
• avioliitto-, perhetyö, avioliittoon valmistavat kurssit
• mediatyö: internet, TV, radio, lehdet
• liike-elämä, kulttuuri, urheiluelämä ja hallinto
• sairaalat
• prostituoidut, seksuaalivähemmistöt

• kriisitilanteet: avioerosta toipuminen, sururyhmät, kriisiraskaus, rikosten uhrit
• palveleva puhelin, neuvontakeskukset
• okkultistit, new age-ihmiset, muut uskonnot
• muut erityisryhmät

 

 

TYÖN JATKUVUUS. Asia, joka monissa seurakunnissa on heikoilla, on työn jatkuvuus ja uusien johtajien koulutus (2 Tim 2:2: Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.). On mahdollista, että työssä pitäydytään vain nykyhetkessä, mutta ei ole katsottu tulevaisuuteen ja satsattu uusien johtajien koulutukseen. Mahdollista on, että vastuu ja työtehtävät ovat jakaantuneet ja kasaantuneet vain yhden tai muutamien päälle, kun muut ovat toimettomia. Seuraus saattaa olla ylikuormitettujen henkilöiden työuupumus ja loppuun palaminen.

   Yksi esimerkki Raamatun alueelta on Mooses, joka yksin ratkoi kansan riita-asioita ja antoi heille ohjeita, kun he tulivat hänen luokseen kysymään neuvoa. Kuitenkin Mooseksen appi Jetro huomasi pian, että Mooses ei suoriutunut tehtävästä, jota häntä pyydettiin tekemään. Sen seurauksena hän ehdotti työn organisoimista niin, että jumalaapelkääväiset ja luotettavat miehet kantaisivat suurimman osan vastuusta ja tehtävistä, jotka Mooses oli siihen mennessä itse suorittanut. Näin työ muodostui tehokkaammaksi, kun sitä pystyi suorittamaan useampi henkilö. Toinen hyöty oli, että vaikka Mooses ei olisi ollut enää tässä ajassa, olisi työ silti jatkunut:

 

- (2 Moos 18:13-26) Seuraavana päivänä Mooses istui tuomitsemaan kansaa, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti.

14. Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: "Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?"

15. Mooses vastasi apellensa: "Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa.

16. Kun heillä on jokin riita-asia, tulevat he minun luokseni, ja minä ratkaisen heidän riitansa ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja lait."

17. Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: "Siinä sinä et menettele viisaasti.

18. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa.

19. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait,

20. ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä.

21. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi.

22. Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi.

23. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa."

24. Ja Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämä oli sanonut.

25. Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi.
26. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeat asiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse.

 

Toinen esimerkki nykyajasta osoittaa vastuun jakamisen merkityksen. Yksi jäsen ei voi huolehtia kaikesta toiminnasta, koska niin ei ole tarkoitettu. Jos sitä jatkuu pitemmän aikaa, on seurauksena ehkä loppuun palaminen ja työntekijän syrjään joutuminen. Jokainen työntekijä tarvitsee sopivasti lepoa ja taukoja työssä, muuten se ei ole kestävää pitkällä tähtäimellä ja työn laatu ei pysy hyvänä. Lisäksi pidemmällä tähtäimellä työn tulokset ja jatkuvuus ovat parempia, jos siitä vastaa useampi henkilö. Kun seurakunnan ”superpuhuja” on sairaana, matkoilla tai poissa nykyisestä ajasta, ei kaikki pääty siihen, vaan työllä on jatkuvuutta senkin jälkeen. Vastuuta täytyy jakaa ajoissa ja kouluttaa ihmisiä, että he pystyvät tekemään samaa työtä:

 

Mutta lopulta tajusin, että sanomamylly, joka vaati minulta veronsa, ei ollut enää leikinlaskun aihe. Se ammensi minut tyhjiin tunnetasolla ja hengellisesti. Aloin pelätä ajatustakin uudesta opetustoimeksiannosta. Haaveilin palaamisesta liike-elämän pariin ja sain jopa joitakin tarjouksia liike-elämän ystäviltä ennen kuin tajusin, mikä ajoi kaikkeen tähän. Liika opettaminen.

   Jumala ei ollut muuttanut kutsumustani. Minulla oli edelleen valtava intohimo paikallisseurakunnan puolesta. Olin edelleen vakuuttunut, että se oli maailman toivo. En vain voinut kestää ajatusta, että loppuelämäni aikana minulla olisi korkeintaan kolme päivää, jolloin minun ei tarvitsisi antaa upouutta sanomaa.

   Niinpä eräänä päivänä päätin siirtyä asian ratkaisun puolelle ja rukoilin Jumalalta luovuutta. Muutamassa tunnissa olin kaavaillut ehdotuksen tiimiopettamisesta. Idea oli, että nostaisin miesten ja naisten muodostaman tiimin, joilla on opettamisen hengellinen lahja. Sitten valmentaisin heidät pisteeseen, missä ihmiset Willow’ssa eivät välittäisi, kuka opettaa jossakin tilaisuudessa. Johtaisin tiimiä, tekisin opetustoimeksiantoja ja suorittaisin edelleen osan opettamisesta. Mutta kuorman jakaminen oli ainoa tapa, jonka avulla tunsin voivani jatkaa palvelutyössä.

   …Kun muodostimme opetustiimin ja aloimme jakaa kuormaa, vastaus oli ennustettavissa: ”Olen kuullut vain Billiä 15 vuotta. En halua kuulla ketään muuta. Kuka on tämä uusi kaveri? Miksi hän on tuolla puhujapöntössä, kun Bill taas on eturivissä?” Väistämättömiä vertailuja tehtiin ja osanotto jopa putosi, kun jotkut opettajat pitivät moniviikkoisia sarjoja, mutta me pidimme linjan ja jatkoimme uusien opettajien valmentamista ja rukoilimme, että Jumala kypsyttäisi seurakuntamme.

   Vuosikymmenen kuluttua meillä ei ole valitusta tiimiopettamisesta. Väkemme ei ole ainoastaan hyväksynyt sitä vaan ottaa sen halukkaasti vastaan. Luulen, että kukaan Willow’ssa ei koskaan haluaisi palata soolopuhujan päiviin. (19)

 

Yksi hengellisen työn tärkeä piirre on siis jatkuvuus, johon liittyy uusien johtajien opastaminen ja koulutus. Johtaja ei ole kunnon johtaja, jos hän ei varaa aikaa muiden johtajien valmentamiseen ja vahvistamiseen. Paras esimerkki on Jeesuksen suhde opetuslapsiinsa, kun hän opetti heitä, rohkaisi heitä ja lopulta jätti koko työn heidän haltuunsa. Siihen liittyi käytännön opetusta, jossa hän antoi opetuslapsille tehtäviä, antoi heidän toimia puolestaan ja jätti heidät toimimaan itsenäisesti lähtönsä jälkeen. Hän siirsi vähitellen viestikapulan heille.

   Alueita, joissa ihmiset voivat toimia ja olla johtajia, on monia. Jotkut työmuodot tapahtuvat seurakunnan sisäpuolella kuten rukouspalvelu, musiikkityö, kokouksien käytännölliset järjestelyt. Mutta hyvin monet työmuodot tapahtuvat myös seurakunnan ulkopuolella. Sellaisia voivat olla kodittomien, alkoholistien, narkomaanien, ulkomaalaisten tai kaikenlaisten erityisryhmien tavoittaminen. Niitä varten tarvitaan työntekijöitä, joita voidaan kouluttaa.

   Yksi alue ovat myös solut eli kodeissa kokoontuvat seurakunnat. Niissä voi alusta alkaen olla varajohtaja opettelemassa. Kun ryhmä jossakin vaiheessa on tarpeeksi suuri jakaantuakseen, voi tämä henkilö yrittää uuden solun vetämistä. Monet ns. soluseurakunnat toimivat tällä periaatteella, ja se on varmasti järkevämpi tapa kuin yrittää auttaa kaikkia ihmisiä samanaikaisesti jossakin suuressa kokouksessa. Koti on luonnollinen paikka ihmisten tapaamiselle ja jutustelulle – paljon parempi kuin suuret kokoukset.

 

Pienryhmien hyvinvointiin ja moninkertaistumiseen vaikuttavat eniten johtajien kyvyt. Jokaisen pienryhmäjohtajan tehtävä on etsiä ja kouluttaa jatkuvasti uusia ryhmänjohtajia. Heille annetaan tehtäviä ja vastuuta pienryhmän toiminnasta, kunnes he ottavat vastuulleen jonkun toisen vasta perustetun ryhmän.

   Tätä ei voi korostaa tarpeeksi voimakkaasti: Seurakunnan jokaisen pienryhmän johtajan ja työmuodon johtajan tärkeimpiä tehtäviä on etsiä uusia vastuunkantajia ja auttaa heitä kehittämään ryhmän johtamiseen tarvittavia taitoja. Jokainen pienryhmän tai työmuodon johtaja on vastuussa oman ryhmänsä lisäksi myös ainakin yhden uuden johtajan varustamisesta. (20)

 

Entä sitten, millaisia ominaisuuksia pitää olla henkilöillä, joita kutsutaan johtamaan ja opastamaan muita? Onko siihen oltava joitakin erityisominaisuuksia vai voiko kuka tahansa olla siinä tehtävässä?

   Bill Hybels on vastannut kysymykseen käytännöllisessä kirjassaan Rohkea johtajuus. Hän toteaa, että tärkeimmät ominaisuudet ovat luonne, pätevyys ja henkilökemia, joihin asioihin hän oli päätynyt vuosien kokemuksen perusteella. Ensimmäinen ja tärkein ominaisuuksista on tietenkin henkilön luonne, josta löytyy hyviä luetteloita myös Raamatusta (2 Moos 18:21, 1 Tim 3:1-13, Tit 1:5-9, 1 Piet 5:1-3). Sen jälkeen tulee vasta lahjakkuus tehtävään ja muut ominaisuudet:

 

Kun esitin vuosia sitten Willow Creek -liiton vuosittaisessa johtajuushuippukokouksessa ensi kertaa kolme kriteeriä – luonteen, pätevyyden ja henkilökemian – henkilökunnan palkkaamisen perustaksi, sanoin: ”Älkää koskaan tehkö kompromissia luonteen suhteen. Ja mitä tulee pätevyyteen, tähdätkää korkealle; etsikää parhaat ihmiset, mitä voitte löytää. Henkilökemian suhteen varmistukaa, että henkilö sopii hyvin yhteen muiden tiimin jäsenten kanssa.” Päätin tuon luennon sanomalla: ”Olen saanut tarpeeksi selkääni. Olen nähnyt ja aiheuttanut tarpeeksi verenvuodatusta. En aio enää koskaan tietoisesti jättää huomiotta näitä kolmea ominaisuutta.”

   Tuon kokouksen jälkeen useat pastorit kirjoittivat ja asettivat epäilyksenalaisiksi nuo kolme kriteeriä. Kun sain heidän kirjeensä, hymyilin ja arkistoin ne. En yritä olla itserakas, mutta tiesin, mitä tulee tapahtumaan. Ja niinpä muutamia kuukausia myöhemmin sain toisen kirjeen eräältä noista pastoreista. Nolona hän tunnusti, että ehkä luonne oli tärkeämpi kuin hän oli aluksi luullut. Hän jatkoi kuvailemalla henkilökuntaskandaalia, joka oli hiljattain paljastunut hänen seurakunnassaan, päättäen kirjeensä näihin sanoihin: ”En aio enää koskaan tehdä kompromissia luonteen suhteen valittaessa johtajaa.”

   Toinen pastori kirjoitti: ”Inhosin ajatusta kelpuuttaa tai olla kelpuuttamatta jotakuta sen perusteella, miten hyvä suhde hänellä oli olemassa oleviin tiimin jäseniin – tuota henkilökemia-asiaa. Huolimatta ilmeisestä puutteesta hänen persoonallisuudessaan liitin hyvin pätevän paikallisen urakoitsijan rakennuskomiteaamme. Muutaman kuukauden aikana hän oli saanut komitean jakautumaan ja muutetuksi koko tiimin dynamiikan. Nyt minulla on mahdoton sekasotku käsissäni. Hienoja vapaaehtoisia on häipynyt, ja rakennustyö on vasta puolivälissä.”

   Sanani pastorille olivat tällaiset: ”Tunnen tuskasi. Minulla on ollut paljon samaa. Näiden asioiden perusteella voi tehdä vain yhtä: Oppia virheistään.”

   Tuska on voimakas opettaja ja fantastinen neuvoja päätöksentekoprosesseissamme. (21)

 

 

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Oswald J. Smith: Ketä Jumala käyttää, s. 14,15

2. Rainer Friman: Pakkolasku armoon, s. 13

3. Erik Ewalds: Tahdotko tulla terveeksi, s. 85

4. Cesar Castellanos D.: Näky joka voittaa maailman (Dream and you will win the world), s. 86,173,174

5. Stanley Sjöberg: Jumalan lasten lapset (Familjeträff I Pingst), s. 48

6. Cesar Castellanos D.: Menestyvä johtajuus G-12 solumallissa (Succesful Leadership Through the Government of Twelwe), s. 28,61,303

7. Nicky Cruz: Juoksu jatkuu (Where Were You When I Was Hurting?), s. 41,42

8. Floyd McClung Jr: Elämää helvetin esikartanoissa (Living On The Devil’s Doorstep), s. 41

9. Linus J. Morris: Seurakunnan läpimurto (The High-Impact Church), s. 280

10. T.L. Osborn: Kirkosta kadulle (Outside the Sanctuary), s. 9,11

11. Oswald J. Smith: Maailman huuto (The Cry of the World), s. 128

12. William Booth, elämänkerta, s. 65

13. Bill Hybels: Rohkea johtajuus, (Courageous Leadership), s. 50

14. Rick Joyner: Soihtu ja miekka (The Torch and the Sword), s. 119,120,129

15. Sunday Adelaja: Dynaaminen elämä (Church Shift), s. 29,30

16. Erik Ewalds: Anna hermojesi levätä. s. 40

17. Sunday Adelaja: Dynaaminen elämä (Church Shift), s. 31

18. Sunday Adelaja: Dynaaminen elämä (Church Shift), s. 136-139

19. Bill Hybels: Rohkea johtajuus, (Courageous Leadership), s. 211, 212

20. Linus J. Morris: Seurakunnan läpimurto (The High-Impact Church), s. 199,200

21. Bill Hybels: Rohkea johtajuus, (Courageous Leadership), s. 154, 155